Hei ihmiset! Pitkän hiljaiselon jälkeen saan viimein uuden osan julkaistuksi! Pahoittelen suuresti venähtänyttä päivitystaukoa! Syynä oli jälleen kerran Gadwinin toimimattomuus, jolle en oikeastaan mahda mitään, joko toimii tai sitten ei. .-P Tuntuu, että joka osan alussa toistan itseäni syyttämällä Gadwinia hidastajaksi, mutta niin se vaan on. Tämä osa vaati myös tavallista enemmän lavastuksia, että sekin tosin taisi olla hiukkasen hidasteena. .-D Ja taikapallo kuvanmuokkauksia osassa on kyllästymiseen asti, koittakaa kestää. .-D Infoilenpa nyt tännekin nopsasti sellaisesta asiasta, että sain suostuteltua isin ostamaan minulle joululahjaksi uuden koneen, ja olen sitten siirtelemässä simssit sinne. Ongelma tosin on, ettei minulla ole saatavilla kaikkia lisäosia, jotka tällä koneella on, etten voi varmuuskopioiden kera siirtää peliä toiselle koneelle. Aion siis jatkaa Taikapölyillä pelaamista tällä vanhalla koneella, kun en laiskuuttani jaksa luoda kaikkia perheitä uudelleen uudelle koneelle. No juu, saa nähdä, miten uusi kone muuttaa päivitysnopeutta. .-D Eiköhän tässä ollut jo tarpeeksi turhaa selittelyä, menkää toki osaa lueskelemaan! .-)

Jade Essence kirjoitti:
Mukava aamuherätys (joo, nyt on miun aamu), tämä ja mustikkajugurttia :) Veikkaan osan nimen liittyvän jotenkin Lumianan hiuksiin, katsotaan kuinka käy ;) *aloittaa lukemisen*
Mukavaa että Lumiana ja Eetu ovat ystävystyneet erilaisista säätyasemistaan huolimatta :) Ja ihanaa että Jasminakin on piristynyt syksyn tullessa. Kuules Julius, niistä läksyjen teosta tulee olemaan vielä hyötyä yliopistolla, älä nyt vielä kyllästy kouluun. Sinä myös, Justus!
Oi, Jääpuikoillakin juhlitaan :D *pitää bileistä* Ja Elli-kissaakin nähtiin. Yksinkertaisuudessaan mitä hienoin kuva:
http://i.imgur.com/Qns8L.png
Mutta hei hei hei, onkos Lumanalle nousemassa jäävesi päähän vai mikä tyttöä vaivaa? Sunit koettavat vain olla ystävällisiä niin tyttö käyttäytyy, noh, kylmästi.
Vai Juliusta Lumiana suunnitteli Päiville seuraksi. Mutta Julius, Olisit ennemmin rupatellut Elli-kissasta etkä mistään eläinkokeista. Ymmärrän kyllä miksei Päivi lainkaan ilahtunut puheenaiheesta.
Juhlakohtaus oli hauska, kun oli paljon tapahtumia ja simejä. Mutta mitäs ihmettä Esko oikein on mennyt valehtelemään Päiville, kun saa tämän käyttäytymään noin häijysti Olhia kohtaan Vaikka tytön pitäisi kyllä itsekin tajuta, ettei mene möläyttelemään tuollaisia toiselle.
Onneksi Julius pääsi kuitenkin kunnialla yliopistolle :D Seuraavaa osaa odotan innolla :)
P.S. Peukkuja koeviikolle! ;)

Vastaus: Minusta ainakin aamu jatkuu puolen päivänkin ohi, että oikein aamun olet löytänyt. .-) Hehee, sinä se aina olet niin hereillä, muistat menneiden osien tapahtmat ja osaat arvata oikein kaikkien otsikoiden merkitykset. .-D Jep, ystäviä ei koskaan voi olla liikaa, ja on hyvin jaloa tutustua alempi säätyisiin simeihin. .-) Jep, mukavaa, että syksyn tullessa Jasminakin saa paremman mielen. .-) Hehe, toivotaan, että Jääpuikkojen pojat ottavat opikseen hienoista läksyhuomioistasi. .-) Jep, juhlat ovat kivoja! Mukavaa, että taas löytyi mielikuvakin. .-> Jep, Lumianalla on varmaan noussut jäävesi (hienon sanan olet keksinyt!) päähän. .-/ Jep, Julius tosiaan otti puheeksi väärän aiheen. .-( Hauskaa, että pidit pirskeiden monipuolisuudesta. .-) Kyllä, Esko on tosiaan mennyt sepittelemään Päiville Olhista ei niin mukavia juttuja, mistä kuulet lisää Paljuloiden osassa. ,-) Jeps, onneksi Julius pääsi yliopistolle. .-) Kiitos kovasti kannustuksestasi! .-) Kiitos kommentistasi!



Mesinen kirjoitti:
Hui!
Ruotsin kirjoitukset.... Yäk.. En ole vieläkään niitten kanssa sinut, vaikka siitä aikaa onkin jo kulunut. Kirjoitin kanssa kielet syksyllä jo alta pois, niin ei sitten keväällä kiusanneet... Toivottavasti menivät hyvin!
Sieltähän se punainen kiehkura pilkisi Luminan hiusten keskeltä. Yllättävän pitkään pystyivät salaaman tältä tuon hiusten oikean värin. Toivottavasti punaisten hiusten kirous ei nyt kauheasti tälle ongelmia aiheuta!
Toisaalta mietin, että voisiko tuo koppava käytös Suneja kohtaan olla sitä? Jos se kirous ja epäonni tuleekin luonteesta, joka punaisten hiusten myötä tulee... Ilkeä ja koppava. Ne ainakin tuovat epäonnea ystävyyssuhteissa. No ainakin Ohli sai Luminasta seuraa! Toisaalta,eipä Sunien pojatkaan kauhean lumoavia ole käytökseltään...
Kunpa tuo onnettomuus vessasta olisi sattunut Nerille eikä Marille. Tämä tuntuu niin inhottavalta tapaukselta. Ehkä siksi, että olen niin ihastunut Kummaloihin ;) !
Kukakohan oli Ohlin tähtäimessä, kun Päivi ei kelvannut?
Miten en muista nyt tätä juonen käännettä... Ainakin sen muistan, että olin kovin ihastunut pojan taitoon huolehtia pikku siskostaan ;)! Onko Eskolla nyt näpit tässä seassa? Täytyykin käydä tutkimassa tuota osaa....
Juhlakohtaus oli todella hyvin järjestetty ja siitä olisi voinut höpötellä enemmänkin tässä kommenttilaatikossa.. :)
Jännityksellä jään odottelemaan seuraavaa osaa!

Vastaus: Jep, ruotsin kirjoitukset olivat hyvin ällöt. .-( Juu, parempi vain nyt kirjoitella pois alta, jotta keväällä ei tarvitse sitten murehtia. Vastaan aina kaikille seuraavalla tavalla, kun joku kysyy kirjoituksista: "Kai se jotenkin meni". .-D Jep, Lumianan oli vihdoinkin saatava tietää punaisista hiuksistaan! Totta, Jasmina huolehti hyvin lapsensa lapsensa hiusten värjäämisestä. .-) En ole päättänyt vielä lopullista versiota, miten kirous tulee vaikuttamaan Lumianaan, saa nähdä. .-) Oi, sinulla on hyvä näkemys kirouksesta! Ei ollenkaan huono arvaus. .-) Hehe, varmaan kaikilla on tosiaan niin hyviä kuin huonojakin käytöstapoja. .-) Toisinaan tuntuu, että rangaistuksen saa väärä henkilö! Mukavaa, että olet kiintynyt Kummaloihin. .-) Olhi-jutusta saatkin kuulla enemmän Paljuloiden ja Kummalien tulevissa osissa. .-) Oi, ihanaa, että olet valmis palaamaan tutkimaan vanhojakin osia, jos et kaikkia tapahtumia muista. .-) Voisi kyllä sanoa, että Eskolla on tässä näpit pelissä! Hienoa, että pidit juhlakohtauksesta. .-) Kiitos kommentistasi!


 
My dear fashionshoes - Outlet kirjoitti:
Mukava aamuherätys (joo, nyt on miun aamu), tämä ja mustikkajugurttia :) Veikkaan osan nimen liittyvän jotenkin Lumianan hiuksiin, katsotaan kuinka käy ;) *aloittaa lukemisen*

Vastaus: .-( You are stupid. Kiinni jäit, ilkiö! Todella noloa kopioida toisen kommentista otteita ja väittää sitten, että olet itse sen kirjoittanut! Viimeksi en kamalaa käytöstäsi tajunnut, mutta nyt selkeni. Tyhmää selittää suomeksi, kun et ymmärrä, mutta ainakin muut viisaat suomalaiset lukijat tajuavat, miten nolo olet. Ei todellakaan kiinnosta typerä sivusi, unohdit laittaa linkinkin tällä kertaa! Hah.



Yavannah kirjoitti:
Mielenkiintoinen osa ja juoni sen kuin mutkistuu.
Teinibileet vaikutti kivalta, vaikka eräät olivat kyllä aika ilkeitä Olhille.
Sehän oli Eskon syy, että kaksi perhettä hajosi. Esko ei halunnut olla oma vaimonsa kanssa, vaan hyppäsi vieraisiin. Tosin vikaa myös toisessa osapuolessa, kun meni mukaan omasta tahdostaan.
Jonkun pitää kertoa Päiville asian laita.
Olhia käy vähän sääliksi, kun hän saa kaiken ns paskan (anteeksi ruma sana) niskaansa yhden pettävän häntäheikin takia.
Muistaaksenihan Olhi kai olisi halunnut mennä sen kanssa naimisiin, kuin oli tarkoituskin, mutta asiat sitten mutkistuivat kiitos Eskon ja koko avioliittohomma tyssäsi siihen.
Eli nyt saisi joku kertoa päiville, miten asiat oikeasti ovat ja Esko tilille tekosistaan. Hänen takiaan kaksi perhettä on hajalla toinen on hänen omansa. Eskohan jätti perheensä ja vastuu muistaakseni jäi Olhille.
Silti, ilkeä temppu Päiviltä, etenkin kun tämä nyt on väärässä. Purkaisi vihansa siihen Eskopaskaan, joka on syypää kaikkeen.
Jääpuikot alkavat vaikuttaa oikeastaan aika mukavilta, vaikka muuten melko kylmän kalseaa sakkia ovatkin.
Mukava silti nähdä rakkausjuttujakin, ettei aina rouva tyranni Paholaisen juonitteluja.
Mä tässä joku päivä väkerrän ne simit ihan uusiksi, kun ne edelliset hävisi. Teen vaikka kaiki neljä bodyshopilla, kasaan ja pistän tulemaan. Tai oikeammin, katsonkin, et jos löydän sittenkin ne Simpellä, voisi peräti onnistuakin. :)
Mä ilmoittelen sulle vaikka tuonne chatboxiin ja pistän linkkiä, jahka saan operaation aikaiseksi. :)

Vastaus: Kaikkia mutkia tulee tosiaan mukaan koko ajan. .-D Jep, kurja juttu, että Olhista vedetään typeriä johtopäätöksiä, jotka eivät edes pidä paikkaansa. .-( Esko tosiaan pilasi Olhin avioliittosuunnitelmat jäätyään kiinni salasuhteestaan Jessican kanssa. .-/ Päivin olisi tosiaan hyvä saada tietää, miten asioiden kuuluu olla! Väärin se kyllä on, että poika joutuu tilille isänsä teoista. .-/ Jep, Olhi oli kyllä innoissaan avioliitosta, mutta Esko taas onn mennyt pilaamaan asiat. .-( Mukavaa kuitenkin, että pidit Jääpuikoista. .-) Sain tosiaan rakkausjuttuja jonkin verran tungettua mukaan. .-) Oi kun näet niin kovasti vaivaa simiesi kanssa, täytyy minun yrittää jossain vaiheessa päästä pelailemaan niillä. .-) Juup, c-boksi on kätevä paikka ilmoituksille. ,-) Kiitoksia kommentoimisesta!



Aamutähti kirjoitti:
En edelleenkään pidä siitä, miten muut nuoret kohtelevat Olhia. Kukaan ei tunnu näkevän tai ymmärtävän hänen kantaansa oman perheensä riitoihin ja muihin ongelma-asioihin, vaan Nerillä ja Päivillä on muka niin suuret oikeudet ilkkua selän takana ja nolata toinen julkisesti. Toisin päinhän se taitaa olla, vaikka onkin aliarvostetuin teini Kummalan perheestä, niin silti Olhi on minusta liian hyvä Päiville. Neri nyt muuten vaan tuntuu joka osassa ärsyttävän koppavuudellaan..
Toivottavasti Jasminakin alkaa voida paremmin pikkuhiljaa, kun kuuma kesä kääntyy viileämmäksi syksyksi. Lumiana nyt ainakin on täydessä vireessä, kun bileitä alkoi suunnitella ja ne myös mukavasti järjesti Taikapölyn teinien iloksi. Toisinaan hänelläkin on paljon epäkohteliaita piirteitä esimerkiksi Suneja kohtaan, erityisesti pienemmän Anniinan puolesta tuli vähän surullinen olo, eikös hänkin ollut vielä lapsi, ja toinen sitten huutaa yhtäkkiä puhelimessa torjuen shoppailuehdotuksen ja lyö luurin korvaan.
Aika monella teinitytöllä tuntuu olevan nihkeät välit edes johonkin tuttavaansa. Kunhan nyt Nina ei ylpistyisi liikaa, vaikka tällä tietyllä hetkellä onkin se ainoa kruununperijä. Nina ainakin on tämän hetken suosikkini, edes hän näyttää pikkuisen aikuistumisen mallia Justuksen kanssa, mitä ei taas voi sanoa Paljulan ja Merithaimenten tyttäristä.
Kaikin puolin miellyttävä (miks toi kuulosti jotenki tätimäiseltä tai viralliselta?) osa, Sunien seuraavaa osaa odottelen <3

Vastaus: Olhi on tosiaan ikävästi jätetty muun teiniporukan ulkopuolelle ja häntä syrjitään ja pilkataan. .-( Kaikki eivät tiedä, mitä Kummalien talon seinien sisäpuolella oikeasti tapahtuu, vaan ikävästi keksitään omia tulkintoja, jotka eivät pidä paikkaansa. Taitavat tytöt kuvitella itsestään liikoja hienon tulevan perijän paikan saajina, tai jotain. .-P Eiköhän Jasmina pian taas ole paremmassa kunnossa, kun ämpimät ajat alkavat olemaan ohi. .-) Lumiana kestää tosiaan paremmin kuumuutta, kun hän ei vielä kanna Jasminan jäävoimia. .-) Lumianan Sunien syrjintä on tosiaan kurjaa, ja kyllä, Anniina on yhä lapsi, oikein muistit. Julma juttu tosiaan. .-/ Jostain syystä niitä vihamiehiä tuppaa kertymään. Toivotaan, että Nina pysyy kunnollisena, mukavaa, että hän on suosikkisi. .-) Mukavaa, että osa miellytti, ja kiitokset kommentin jättämisestä!



Roskuliini kirjoitti:
Ohoh, onnea kirjoituksiin! :;)
Joo, ihan kiva osa oli.. No joo joo tosi kiva :3 Lumiana on niin kaunis <3 Punaiset hiukset pistävät väkisin esiin! OMG! ::D Nojoo, lopetan ::D Julius ja Justus menevät aina vaan multa sekaisin vaikka yritän keksiä muistisääntöjä. Siis meniko Julius Ninan kanssa naimisiin vai häh? ö.ö En vain yksinkertaisesti MUISTA *__* Joo no ehkä mun kannattaa lopettaa, pää ylikuumenee kohta.. >__<
Jatkoa odotellen,
Rosku

Vastaus: Kiittelen tässä näin jälkikäteen. .-D Nyt minä olen osuuteni tehnyt ja ei voi muuta kuin toivoa, että kokeiden tarkistajat antavat pisteet läpipääsyyn. .-D Mukavaa, että pidit osasta. .-) Lumiana on tosiaan ihan nätti teininen. .-) Harmi, että pojat tuottavat sekaannuksia! Ninan puoliso on Justus, ja Julius lähti nyt yliopistolle ilman kumppania. Itse tunnistan pojat siitä, että Juliuksella on sivistyneempi kampaus ja nimi, kun taas Justuksen nimi ja kampaus ovat vähemmän sivistyneitä. .-D Joo, vähän kummalta kuulostaa. Auttaisiko mukana pysymiseen, jos vilkuilisit Taikapölyn suhdekarttaa tai jotain? Ainakin olen nyt oppinut, ettei sisaruksille saa antaa liian samanlaisia nimiä, ulkopuolisille lukijoille simien tunnistaminen ei nimittäin ole yhtä helppoa kuin minulle. .-D Mutta Juliusta nähdään nyt harvemmin, kun poika lähti sinne yliopistoon ja muuttaa sen jälkeen omaan kotiin, ettei hän enää ole pahasti sekoittamassa sinua. .-) Kiitokset kommentin jättämisestä!



vupii kirjoitti:
Olipas jäänyt kommentoimatta, höh...
Hauskaa oli nähdä kaikki teinit yhdessä. Juhlakohtau oli hyvin thety. Sunin pojat ne aina komeita, ah :)
Päivi ja Neri on hiukan ärsyttäviä kaikessa ihanuudessaan, pöh...Kuriin tytöt.
Olhi raukka vähän säälitti kun muuta kohtelevat poikaa aika huonosti.
Mutta mukava osanen :)

Vastaus: Ei mitään hätää. .-) Kivasti tosiaan kasaantuivat teinit yhdessä bilettämään, vaikea uskoa, että Taikapölyssä on noin paljon teini-ikäisiä simejä! Komeitahan ne Sunien pojat on, minäkin tykkään. ,-) Kuritusta Neri ja Päivi tarvisisivat, kun toista ilkeästi kohtelevat. .-/ Olhin elämä ei kyllä helpointa ole. .-/ Kivaa, että pidit osasta, ja kiitos kommentin jättämisestä!



Xerlian kirjoitti:
Tulin taas kommentoimaan pikaisesti :D Mukava osa taasen! Julius se sitten lähtee yliopistoon :o Mitäköhän Lumianalle tapahtuu Antin seurassa.. Höh, Olhia ei saa kiusata :( Tekisi mieli mennä sanomaan Päiville ja Nerille muutama sana. Ärsyttäviä. Netti alkaa näköjään myös pätkiä, joten osaile taas pian! Yritän lukea hieman aikaisemmin tällä kertaa :)

Vastaus: Kivaa, että osa miellytti. .-) Jep, Julius tekee ison poikkeuksen Taikapölyn etikettisäännöissä lähtemällä yliopistoon ilman vaimoa. .-D Haha, siinäpä vasta arvoitus! Minuakin harmittaa, että Olhi ymmärretään usein väärin. .-( Kiusaaminen on aina säälittävää. Olipa syy mikä tahansa. Voi tyhmää nettiäsi. .-( Kiitos kommentistasi!




golden koala kirjoitti:
Voih, tulisipa pian uusi osa. Tulin katsomaan että joko se olisi ilmestynyt tänne synttäreideni kunniaksi mutte ei :(
Odotan kyllä innolla mitä seuraavassa osassa tapahtuu koska vuorossa on Sunit. Näkee miten jatkuu tuo jääpuikot vs sunit asetelma ja se että joko muu perhe kuulee jotain aamusta.
Tässä osassa oli hienoa kun Lumianalle selvisi osittain oikea hiustenvärinsä, mitenköhän kävisi jos hän jättäisikin hiuksensa oikean väriseksi/väriainetta ei olisikaan saatavilla enään kun Paholaiset päättäisivät että ketään ei saa yrittää peitellä itseään? :D
Ihanaa oli myös Justuksen ja Ninan suhteen syveneminen. Jotenkin toivoisin että Nina pysyisi kilttinä ja vaikka jompi kumpi kaksosista söisi hänet vallasta tms. siinä olisi draamaa taas kerrakseen vaikka hieman toistaisikin juonta. Mutta eiköhän RKC;ssä ja muutenkin valtakuntajutuissa vallansyöksyä ainakin yritetä monen monta kertaa :)
Toivottavasti uusi osa tulee pian, ei jaksa odottaa !! :D

Vastaus: Osan kanssa tosiaan kesti. .-/ En valitettavasti tiennyt synttäreidesi ajankohtaa, enkä tosin olisi silti saanut osaa valmiiksi ajoissa. Mukava kuulla, että Sunien perheen asiat kiinnostavat sinua! Taitaapi noita Jääpuikkosia vilahtaa tässä osassa. .-) Lumiana tosiaan sai vahingossa oman hiusvärinsä selville, huh, Jääpuikot olisivat pulassa, jos Camilla sellaisen lain määräisi. .-D Justuksella ja Ninalla menee tosiaan hyvin, mitä nyt Camilla rahoittaa parin tapaamisia mutta kumminkin. .-) Ninaa olisi kyllä vaikea ajatella pahaksi! Kiltteys voi hyvinkin koitua tytön kohtaloksi, sillä muut Paholaiset eivät varmasti sulattaisi sitä, että Nina palauttaisi onnen Taikapölyyn.. RKC:issä voi tosiaan noita vallankaappauksia sattua useampia. Nooh, ei kovin pian tullut, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. ,-)



KERTAUS


Viime osan alussa James suri kovasti entisen vaimonsa, Auroran, kuolemaa, ja mies oli täysin masentunut ja syrjäytynyt muusta perheestä. James aikoi tehdä itsemurhan, mutta salaperäinen nainen, Aimée, pelasti hänet, ja kaksikko päätyi yhteen. Hetken päästä selvisi, että Aimée on raskaana Jamesille, ja nainen päätti muuttaa Suneille asumaan.

Antti oli hiukan hämmentynyt, kun James syrjäsi Aamun kokonaan heidän perheestään. Poika itse kaipasi siskoaan kovasti. Antti vietti aikaa paljon kavereidensa kanssa, etenkin tulevan vaimonsa, Neri Merithaimenen, kanssa.

Aleksanteri kasvoi teiniksi samana päivänä, kun Jameskin parantui. Aleksanteri ja Nina Paholainen tutustuivat toisiinsa musiikin saattelemana. Aleksanteri kävi myös tapaamassa Ninaa salaa Paholaisten osassa, mutta hän jäi kiinni Camillalle.

Anniina sai Camillan pesimän pahuuspulverin ihonsa alle, minkä takia tyttö käyttäytyi kaikille ilkeästi. Hän syrjäytyi perheen menosta eikä ollenkaan sietänyt Aiméeta, joka omi isän kokonaan.


Muistathan myös Aamun, joka oli yliopistolla ystäviensä Johannan, Kuhan ja Johanneksen kanssa. Yhdessä he suunnittelivat Camillan kukistamista.

OSA ALKAA


Aamun, Johannan, Kuhan ja Johanneksen yliopistoaika alkoi olla viimeinkin loppumaisillaan, ja muutaman kuukauden päästä jokaisella olisi tutkinto suoritettuna. Samalla, kun aikaa kului, ilmeni kummasti lisää paineita ja stressiä. Yliopiston loppuminen nimittäin tarkoittaa kunnon taistelun alkamista Camillan syrjäyttämisestä ja Taikapölyn normalisoinnista. Nelikko taisi jännittääkin enemmän Taikapölyyn palaamista kuin viimeisestä loppukokeesta läpipääsyä. -Ajattelin, että aluksi voisitte kaikki tulla meille piiloon. Teillä olisi paikka, jossa olla. Voin tainnutella muun perheen pitämään oleskelunne salassa, Aamu kertoi. -Mutta kuinka teillä asustaminen muuttaisi mitään? Tai siis miten löydämme perheemme? Johannes kysäisi. -Ehkä taikavoimistani olisi jotain apua. En ole tottunut vielä käyttämään niitä, mutta kaipa pikkuhiljaa opin, Aamu ehdotti. -Meidän täytyy vain keksiä mahdollisimman huomaamaton tie takaisin Taikapölyyn. Ja kun viimein olemme päässeet kotikaupunkiimme takaisin, alamme etsiä perhettänne ja muitakin todisteita Camillaa vastaan, Kuha puhui. -Totta, ehkä on fiksuinta mennä ensin kotiin, ja miettiä siellä lisäsuunnitelmia. Meidän täytyy olla vain super-varovaisia! Johanna totesi.

-Eniten minua vain pelottaa, miten James ottaa paluuni. Mitä jos hän ei halua auttaa minua tai meitä? Hän pitää minua syyllisenä äidin kuolemaan, vaikka... Aamu puhui huolissaan, kunnes hänen äänensä särkyi. Sen onnettoman päivän tapahtumat olivat paremmin kuin hyvin vielä Aamun muistissa.*  -Ei sinulla ole mitään hätää. James oli myös meidän perheemme ystävä, ja hän varmasti haluaa auttaa Pilvilinnojen löytämisessä! Johanna huudahti pirteästi yrittäen luoda rohkeutta ystäväänsä. -Niin juuri. Kun olemme yhdessä, ei Jameskaan mahda meille mitään. Pidän huolen, ettei se mies satuta sinua, Johannes kannusti myöskin. -Kiitos teille kaikille. En tiedä, mitä tekisin ilman teitä, Aamu kertoi hiukan helpottuneimmin mielin.   * Katso osa 36   ---

Eräänä päivänä sattui kuitenkin jotain, mikä saattaisi tuhota nuorten aikuisten suunnitelmat jo ennen niiden ottamista käyttöön. Aamu maalaili aivan tavalliseen tapaansa käytävässä olevan maalaustelineen luona, kun hän kuuli ulko-oven käyvän. Siirrettyään katseensa tulijaan, oli Aamu pudottaa kädessään olevan siveltimen säikähdyksestä - ovella seisoi nimittäin Camilla Paholainen! Paniikki kasvoi Aamun sisällä Camillan lähestyessä häntä askel askeleelta. Mitä jos Pilvilinnat Taikapölystä karkottanut hallitsija oli jotenkin saanut selville Johanna ja Johanneksen oleskelevan yliopistolla? Aamu veti syvään henkeä valmistautuakseen keskusteluun Camillan kanssa.

-Öh, päivää arvoisa hallitsija Camilla Paholainen! Mikä tuo teidät tänne? Aamu sai jonkinlaista puhetta suustaan ulos yrittäen muistaa kaikki tärkeät muodollisuudet hallitsijalle puhuttaessa. Hän kuitenkin pelkäsi kuulostavansa epäilyttävältä Camillan keltaisten silmien tuijotuslinjalla. -Olen havainnut liikehdintää Taikapölyn yliopiston ja Taikapölyn rajalla, ja päätin tulla selvittämään, mistä moinen johtuu, Camilla selitti. -Niin no, minä aloitin opintoni täällä muutama vuosi sitten, ja olen toki välillä käynyt tapaamassa ystäviäni Taikapölyssä, Aamu koitti keksiä uskottavaa selitystä. Camilla nyökkäili Aamun selitykselle, ja Aamu oli jo varma onnistumisestaan Camillan hämäyttämisessä.

Varmuus onnistumisesta karisi kuitenkin kymmenen sekunnin kuluttua, kun Aamu huomasi Kuhan saapuneen käytävälle. Aamu toivoi Kuhan tajuavan häipyä paikalta mahdollisimman pian, ennen kuin Camilla tajuaisi miehen läsnäolon. Myös Kuhalle oli suuri järkytys nähdä Camilla Aamun seurassa. Tajuamattaan hän hölläsi otettaan kädessään olevaan esseevihkoseen, jolloin kapistus luiskahti miehen kädestä ja liukui äänekkäästi suoraan Camillan jalkoihin.

Kovaääninen läiskähdys sai Camillankin kääntymään, jolloin myös Aamun ilme muuttui järkyttyneeksi. Mahassa muljahti paremman kerran, eikä Aamu meinannut saada henkeä järkytyksensä lomassa.  -Sinähän olet Kuha Merithaimen! Mitä ihmettä sinä teet täällä? Camilla kysäisi kovaäänisesti. Kuha näytti hetken hölmistyneeltä. -Minä... Kuha sanoi hiljaa ja epävarmasti. Aamu pläjäytti kätensä kasvoilleen. Tästä ei tulisi mitään! Kohta Camilla varmaan tutkisi koko asuntolan läpi, ja Pilvilinnat paljastuisivat! -Mitä? Camilla kysyi vaativasti.

-Minä ja Aamu menemme naimisiin, Kuha tokaisi nopeasti ja käveli Aamun luokse muiskauttamaan tälle pienen suukon näyttääkseen hitusen uskottavammalta. Hämmästynein ilmein Aamu kietoi kätensä Kuhan ympärille ja oli mukana esityksessä. Aamu huomasi, että hänen oli oikeastaan aika hyvä olla. Pieni suukko oli saanut hänen valmiiksi jännityksessä olevan mahansa vieläkin kiemurammalle. -Aivan! Meistä tulee onnellinen aviopari! Niin tuota, oliko teillä vielä muuta? Aamu kääntyi valtiattaren puoleen jälleen normaalin aurinkoisena itsenään.

-Eipä minulla tällä erää, Camilla totesi ja kääntyi ulko-ovelle päin. Ilmeisesti mitään ei ollutkaan viallaan, vaikka nainen oli niin aluksi epäillytkin. Ainakin rajan ylitykset olivat selittyneet, ja Camilla päätti olla murehtimastta asiasta enää. Menisi vaan enemmän aikaa hukkaa turhuuksia vahtiessa. Asuntolan valkeat värit saivat Camillan kävelemään pois entistä joutuisammin. Hän halusi päästä taas omaan mustaan unelmakotiinsa. -Hei hei! Nähdään taas! Aamu huusi virnistellen pois päin. Huomaamatta Kuhan ja Aamun kädet tarttuivat kuin itsestään toisistaan. He olivat selvinneet, he olivat tehneet sen yhdessä.

Lopulta Kuha tajusi viimein päästää Aamun kädestä kiinni, ja Aamukin otti pienen askeleen sivulle, jottei olisi aivan kiinni Kuhan kyljessä. Simit katsoivat toisiinsa onnellisina hymyillen. -Sä olit aivan mahtava! Mä en tiedä, mitä typerää olisin alkanut selittää Camillalle, ellet olisi ottanut puheeksi meidän 'naimisiinmenoa', Aamu selitti. -Taisimme tosiaan onnistua hämäämään hallitsijaa, eikä hän enää ole kyylimässä meidän touhujamme, Kuhakin totesi helpottuneena.

Yllättäen Kuhan ilme muuttui kuitenkin hiukan kummastuneeksi. -Mitä nyt? Onko jokin hullusti? Aamu hämmästeli toisen mielentilan muutosta. -Mietin vain, mitä Camilla tarkoitti sillä Taikapölyn ja yliopiston rajoilla liikkumisella, emmehän me ole mitään niin riskialtista tehneet, Kuha pohdiskeli. Juuri silloin asia valkeni Aamulle: Johannahan oli aikaisemmin avautunut hänen ja Ahvenen suhteesta, mutta olisiko Johanna todella voinut olla niin typerä, että olisi ottanut näin epävarmalla hetkellä yhteyttä Ahveneen? -Oli miten oli, meidän on kerrottava Camillan käynnistä myös Johannalle ja Johanneksella ja oltava ekstravarovaisia, jos Camilla sattuu tulemaan uudelleen visiitille, Kuha päätti keskeyttäen Aamun pohdinnat.

Hetkeä myöhemmin Aamu saapui lukusaliin, ja siellä kirjaa yksinään lueskeva Johanna osui Aamun silmiin. Samassa Aamu tajusi sen: Kuhan kosinnan jälkeen Johanna oli ollut aivan maassa*, koska koki olevansa menossa naimisiin väärän simin kanssa ja pelkäsi Ahvenen menettämistä. Viime aikoina Johanna oli ollut kuitenkin kumman hyvällä tuulella, mihin sopisi Ahvenen tapaaminen, mikä puolestaan selittäisi rajaliikunnat. Viha kiehahti Aamun sisällä tämän tajutessa Johannan mahdollisesti olleen kaiken hässäkän takana. Johanna ansaitsisi kunnon puhuttulun, olihan hän melkein aiheuttanut heidän yliopistollapiileskelynsä paljastumisen!     *Katso osa 41

Aamu kiskaisi raivokkaasti kirjan Johannan kädestä, pamautti sen takaisin kirjahyllyyn ja istahti sohvalle voimallisesti. -Mä luin sitä, Johanna kertoi kummastellen Aamun toimintaa. -On tässä nyt tärkeämpiä asioita kuin kirja. Itse Camilla Paholainen saapui tänne aivan äsken, ja minä ja Kuha saimme laittaa kaikki näyttelijän lahjamme peliin, että saimme hänet uskomaan, ettei täällä tapahdu mitään normaalista poikkeavaa. Joku oli kuulemma liikkunut yliopiston ja Taikapölyn rajojen läpi, minkä takia Camilla päätti tulla paikan päälle varmistamaan tilanteen. Ja kerro, miksi minusta tuntuu, että sinä olet käynyt tapaamassa Ahventa! Aamu veti kovan luennon käyntiin. -Mulla oli niin ikävä sitä. Ajattelin, ettei yksi käynti voisi mitään haitata, Johanna huokaisi. -Tajuatko yhtään, millaiseen vaaraan ajoit meidät kaikki tempauksellasi? Aamu ärähti vielä kerran, kunnes hiljaisuus valtasi huoneen hetkeksi.

-Haluan vain sanoa sinun ymmärtävän, että Kuha on oikein kultainen ja hyvä mies, ja sinä vain petät häntä! Hän oikeasti välittää sinusta, mutta miten itse toimit? Aamu huokaisi jo hiukan rauhallisemmin. -Tiedän, olen pahoillani. Anteeksi. Lupaan olla jatkossa super-varovainen. Kuha on ehkä enemmän sinun makuusi mutta Ahven on minun, Johanna sanoi hiljaa. -Ehkä, mutta en minäkään petä veljeäsi jonkun "paremman" takia! Aamu tokaisi. Sitten Aamu jo nousikin tuolilta ja käveli kohti omaa huonettaan selvittääkseen päätään, kun taas Johanna jäi jatkamaan kirjan lukemista, vaikkei siitä meinannutkaan tulla mitään.

Aika kului, ja pian porukan oli aivan pakko keskittyä pääaiheellisesti opiskeluun ennen viimeisiä loppukokeita. Johannalla oli toisinaan täysi työ saada epäinnostunut Kuha lukemaan, kun tämä olisi mieluummin viettänyt aikaa Johannan kanssa. Kaikesta huolimatta Kuhakin joutui myöntämään opiskelun olevan suhteellisen kiinnostavaa, kunhan mielekäs aihepiiri vain löytyi. Johannan olo keventyi nopeasti, kun hänen ei tarvinnut nyhjätä Kuhan kanssa tuntien samalla huonoa omatuntoa Ahvenen pettämisestä.

Vihdoin ja viimein opiskelu ja loppukoe oli viimein ohi, ja jokainen nuori aikuinen läpäisi kokeen. Sinä päivänä kukaan ei kuitenkaan ollut juhlatuulella, vaan nelikko oli kokoontunut Aamun ja Johanneksen huoneeseen miettimään tulevaa. Kotiinpaluu tietäisi paljon rankemmat velvoitteet kuin yliopisto: Heidän pitää olla varovaisia, ettei kukaan näe Johannaa ja Johannesta, Pilvilinnat on löydettävä ja kansa saada uskomaan, ettei Camilla tekisi heille mitään hyvää. -Olen miettinyt pääni puhki, kuinka pääsisimme palaamaan Taikapölyyn mahdollisimman huomaamattomasti. Uskon, että kykenen luomaan salaisen käytävän suoraan kotiini, kunhan vain autatte minua, Aamu kertoi vapisevalla äänellä. Häntä hermostutti tuleva.

Johanna ponkaisi heti ylös sängyltä. -Ryhdytään sitten hommiin! Kerro vain, mitä meidän pitää tehdä, Johanna kehotti. Hiukan epävarmana suunnitelmansa toimivuudesta Aamu pyysi kaikkia asettumaan tiiviiseen piiriin ja tarttumaan toisiaan käsistä kiinni. -Yritän nyt luoda voimiani apuna käyttäen suuaukon käytävälle. Lähetän käsilläni teihin hiukan Aurinkoenergiaani, ja se puolestaan saa aikaan eräänlaisen energiapiirin, jonka avulla toivottavasti kykenen siirtämään meidät sinne minne haluan, Aamu selitti suunnitelmaansa muiden nyökkäillessä. -Okei, sitten aloitetaan. Sulkekaa silmänne ja ottakaa toisianne käsistä kiinni, Aamu komensi.

Piiristä luotiin nopeasti yhtenäinen simien tarttuessa toisiaan käsistä kiinni. Aamu tunsi käsiensä hikoavan, ja myös Johannan käsi antoi jännityksen merkkejä tärisemällä. Hetken aikaa koko juttu tuntui täysin päättömältä ja hullulta touhulta. Mitä jos jokin menisi vikaan, ja nelikko katoaisi jonnekin maailman äärin lopullisesti? Kaikki aistivat ilmassa olevan hermostuneisuuden.

Aamu kuitenkin päätti, ettei aikoisi luovuttaa nyt, joten hän koitti luoda uskoa muihinkin, jotta siirtyminen onnistuisi. -Hengittäkää rauhallisesti. Minä aloitan nyt taikaenergian siirtämisen, mikä tuntuu pienenenä pistelynä käsissänne, mutta se ei ole vaarallista. Keskittykää koko ajan tehtävään, eli siirtymiseen, sillä yksikin väärä ajatus voi johdattaa meidät kadotukseen. Toistakaa vaikka päänne sisällä lausetta "Olen täysin keskittynyt paikavaihdokseen ja tiedän onnistuvani siinä", Aamu antoi viimeisiä ohjeita, minkä jälkeen laittoi Auringonenergian kiertoon.
Vähitellen nelikon eteen ilmestyi hehkuva taikapallo, joka kasvoi kasvamistaan. He eivät tietenkään nähneet asiaa silmät suljettuina, mutta tunsivat taikapallon lämpöenergian paljaan ihon kohdalta. Kellertävänä hohtava pallo kasvoi kasvamistaan, kunnes lopulta imaisi simit sisäänsä.
Sillä välin Antti, Aleksanteri ja Anniina olivat alakerran oleskelutilassa lukemassa kirjoja, ja Anniina kirjoitteli vielä kiireisesti viimeisiä läksyjään, jotka olivat jääneet tekemättä eiliseltä. -Oletko varma, ettet halua apua? Antti kysäisi katsahtaen siskoonsa. -Kyllä mä saan nämä tehtyä. Ihan suotta huolehdit. En minä enää mikään vauva ole! Anniina tiuskaisi.  -Ei kukaan sinulle väkisin apua tarjoakaan, mutta sano heti, jos tarvitset apua missä asiassa tahansa, Aleksanterikin sanoi. -Ihan turha teidän on esittää minulle mitään isähahmoa! Anniina murahti.

Aivan yllättäen huoneen keskelle pläjähti suuri keltainen, kirkas, silmiä häiritsevä valoilmiö. Kolmen simin päät kääntyivät suoraan valoa kohti, ja he olivat niin yllättyneitä, etteivät edes osanneet reagoida ilmiöön mitenkään. -Äiti? Antti kuiskasi. Valo säihkyi aivan samalla tavalla kuin Aurora elävänä, joten Antin mieleen tuli heti toivo äitinsä pelastumisesta. Suuri valopallo kasvoi kasvamistaan, kunnes se katosi nopeasti lähes olemattomiin.

-Me teimme sen! Olemme päässeet perille! Aamu kiljaisi ylpeydestä, kun hän huomasi tutut seinät ja tavarat ympärillään. Aamu katsoi vuorotellen Johannaa, Kuhaa ja Johannesta, joiden kasvoille oli myös kasvanut iso helpottunut hymy. -Hetken jo oikeasti pelkäsin, mihin olimmekaan joutumassa, vaikka olisi minun pitänyt tietenkin uskoa, että Aamu hoitaa homman parhaalla mahdollisella tavalla, Johanna huokaisi. -Me olemme voimatiimi! Kuhakin riemastui, ja kaikkien hymyt nousivat melkein korviin asti.

-Aamu...Oletko se todella sinä? Aleksanteri kysyi hiljaa epäuskoisena, ja poika juoksi rutistamaan siskoaan kaikilla voimillaan. -Ihanaa, että olet siinä ja että sinulla on kaikki hyvin! Aleksanteri vielä jatkoi. -Oi, minulla on ollut niin ikävä teitä! Olette kasvaneetkin niin kamalasti, Aamu huudahti onnellisena. Myös muut erkaantuivat piiristä ja tulivat vaihtamaan kuulumisia. -Moi Kuha! Hauska nähdä, Antti tervehti. -Keitäs te ootte? vaativaääninen Anniina kysäisi. -Minä olen Johanna, ja tässä on Johannes P... Johanna puhui, kunnes hän tunsi veljensä terävän kyynärpään kyljessään. -Älä nyt hullu kerro sukunimeämme! Emme voi tietää, mitä mieltä se on meistä, Johannes kuiskasi. -Hauska tutustua! Johanna vielä lisäsi, ettei hän ja veljensä olisi kuulostaneet niin tylyiltä.

Simit jäivät kertomaan kuulumisiaan hetkeksi aikaa, kunnes Aamu tunsi mahassaan ikävän myllärryksen. Hänen olisi jo aika ottaa puheeksi kaikista epämiellyttävin aihe. -Missäs tuo James on? Hänellekin varmaan pitäisi kertoa, että tulimme. Onko hän huoneessaan? Aamu puhui vastentahtoisesti. Mitä jos James vieläkin haluaisi tappaa tyttärensä väärinkäsityksen vuoksi. -James ei enää asu täällä, Aleksanteri totesi. Aamun kasvoille levisi hämmästynyt ilme. -Missä hän sitten on? Vai ei kai hän ole... Aamu puhui jotakin, mikä ensimmäiseksi mieleen tuli. -Hän muutti naisystävänsä, Aiméen, kanssa vähän aikaa sitten, Aleksanteri vastasi vähäpuheisesti. Aamun hämmästyksellä ei ollut rajaa, kaikki olikin muuttunut radikaalisti hänen poissaollessaan!

Hetkessä koulubussi alkoi jo tööttäillä, ja Sunit havahtuivat, että heidän olisi joko mentävä kouluun tai sitten lintsattava tämä päivä yllättävien vieraiden vuoksi. -Menkää vain kouluun, ettei kukaan ala ihmetellä. Pyydän, ettette kerro mitään meidän olemassaolostamme, sillä on mahdotonta sanoa, mitä mieltä muut ovat meistä. Tämän päivän on oltava aivan yhtä normaali kuin vaikkapa viime viikkonne. Kukaan ei saa tietää, että olemme täällä, Aamu ohjeisti vaativasti. -En ymmärrä oikein vieläkään, mitä ihmettä ympärilläni tapahtuu, Antti paljasti. -Kaikki selkenee kyllä, mutta olkaa kilttejä ja menkää nyt, Aamu pyysi, ja niin nuoremmat tottelivat häntä.

Aamu ohjasi vieraansa istumaan sohville, ja yhdessä he alkoivat jutustella tulevastaan. Sinä päivänä oli tapahtunut niin paljon kaikenlaisia asioita, että varsinkin Aamun pää alkoi olla jo ihan sekaisin, mutta siitä huolimatta heidän olisi kyettävä kehittämään suunnitelmia. -Luulen pystyväni kehittäväni jonkinlaisen signaalin vanhempienne luo, jos saisin tehdä pieniä taikoja johonkin esineeseen, johon Jonna on koskenut. Kaksi taikavoimaa pystyvät löytämään toisensa, ja vaikkei Jonnalla nyt olekaan voimia, on hänet vieläkin mahdollista löytää voimien rippeistä ja niiden jättämistä "arvista". Tosin etsiminen voi olla epätarkempaa ja vaikeampaa, Aamu selitti muiden kuunnellessa tarkkaavaisina.

Johannes loi katseen tyttöystäväänsä epäillen tämän suunnitelman toimivuutta: -Mutta mistä me tähän hätään saamme käsiimme tavaroita, joihin Jonna on jättänyt jälkensä? Niitähän löytyy vain... -...teidän entisestä asunnostanne, tiedän sen, Aamu jatkoi Johanneksen lauseen loppuun. -Ajattelin, että minä ja Kuha voisimme käydä linnakkeella, ja ottaa jonkin sopivan esineen mukaan. Olisi liian riskialtista laittaa kumpaakaan teistä sisaruksista näytille Taikapölyn kaduille kulkemaan, juorut kiirisivät varmasti nopeasti Camillan korviin, Aamu pohdiskeli muiden nyökkäillessä.

-Tuota, ennen kuin lähdemme matkaan, haluaisin soittaa kotiin ja kertoa perheelleni, että olen kunnossa, he ovat varmasti olleet huolissaan, Kuha selitti. -Ei missään nimessä, on parempi, etteivät ulkopuoliset tiedä mitään siitä, että olemme palanneet Taikapölyyn, Aamu karjaisi. -Miksi? Johanna kiekaisi hätääntyneenä. Hän oli suunnitellut tapaavansa heti sopivan ajankohdan ilmaantuessa Ahvenen, ja nyt siihen olisi hyvä tilaisuuskin, kun Kuha lähtisi Aamun kanssa muualle. -Ettekö nyt tajua? Vaikka Pilvilinnat ennen saivat kuljeskella Taikapölyssä miten halusivat, ei sellainen käy nyt, kun teidän pitäisi olla karkotettuina ja poissa täältä. Emme myöskään voi tietää, juoruaisivatko vanhat tuttumme meistä heti Camillalle, emme tiedä, kenen puolella he ovat nyt. Meidän on pikkuhiljaa koitettava luoda suhteita takaisin, Aamu puhui jälleen järkeviä.

Kun sekin asia oli saatu käsiteltyä, valmistautuivat Aamu ja Kuha linnan tutkimusmatkaa varten. Johanna loikkasi kunnon tyttöystävää esittääkseen kiinni Kuhaan ja käski tämän olla varovainen. Aamu katsoi Johannan esitystä rumasti irvistellen, hän tiesi kyllä varsin hyvin, että Johannan sydän sykki kovemmin Ahvenelle. Johannes oli puolestaan jäänyt yksin seisomaan taustalle, kun ei oikein tiennyt, miten hänen tulisi toimia. Aamukin ansaitsisi hyvästihalin, mutta Johanneksessa ei vain ollut miestä esittämään onnellista kulissiseurustelua naisen kanssa, jota kohtaan hän ei tuntenut mitään. Aamullekin oli iän karttuessa selvinnyt Johanneksen tunteettomuus häntä kohtaan, eikä hän väkisinkään halunnut tuputtaa hellyydenosoituksia toiselle. Juuri sillä hetkellä Aamu oli ärsyyntynyt kumpaankin Pilvilinan sisarukseen, ja han suorastaan ihmetteli, miksi halusi auttaa näitä.   ---

Aamu ja Kuha olivat päässet hyvin entiselle Pilvilinnojen asunnolle. Nopealla googletuksella he olivat saaneet selville, että linna oli tällä hetkellä asumaton, joten tutkimusretki olisi helpompi toteuttaa. Matka oli myös sujunut huomaamattomasti, sillä nykyään kukaan ei enää liikkunut Pilvilinnojen vanhan linnakkeen lähettyvillä. Varmistettuaan vielä, ettei kukaan ollut seurannut perässä salaa, kääntyivät Kuha ja Aamu jalkakäytävältä linnan puutarhaan. Sitä ei oltu hoidettu aikoihin, joten kasvillisuus oli hiukan villiintynyt. Kaksikko huomasi maassa myös vanhoja sanomalehtiä, posti oli ilmeisesti kulkenut vähän sen jälkeen kun Pilvilinnat oli karkotettu.

Kaksikko kiipesi portaat ylös ovelle, ja siitä aiheutuikin ensimmäinen ongelma, kun Kuha totesi oven olevan lukossa. -Voi ei, miten pääsemme sisään? Kuha hätäili, mutta Aamulle asia ei tuottanut huolia. -Sain siirrettyä meidät tänään yliopistolta kotiini, joten yksi lukon murtaminen on lastenleikkiä siihen nähden, Aamu hihitteli valmistellessaan käsiensä välissä taikapalloa lukon murtamista varten. -Miksi et muuten voinut taas siirtää meitä kaikkia taloltasi tänne voimillasi? Johanna ja Johannes tietäisivät varmasti paremmin, mihin tavaroihin Jonna on koskenut, Kuha huomautti. -Paikasta toiseen siirtyminen on energiaa kuluttava teko, enkä usko, että voimani riittäisivät näin pian toiseen samanlaiseen koetukseen, Aamu selitti.

Lukko antoi lopulta periksi, ja kaksikko pääsi siirtymään linnan sisäpuolelle. Yhteistuumin he päättivät aloittaa etsinnät Jonnan ja Peterin makuukammarista, sillä siellä olevissa tavaroissa olisi todennäköisesti vähiten muiden perheenjäsenten sormenjälkiä. -Minkäköhän esineen täältä veisi? Kuha pohdiskeli tähyillen ympärilleen huoneessa. -Minä tutkin vaatekaapin, Aamu ilmoitti, mutta joutui pettymään huomattuaan, että suurin osa vaatteista oli viety kaapista, joten vaatteista jäljitystä ei ainakaan saisi tehtyä. Kaapin kätköistä löytyi kuitenkin muutakin, ja pian Aamu nosti pienen esineen vaatekaapin nurkasta päivänvaloon Kuhankin nähtäväksi.

-Mikä se on? Kuha katseli kummissaan Aamun kädessä olevaa esinettä. -Hajuvesipullo tietenkin höhlä, etkö ole ollenkaan sen Johannasi meikkipussia tutkinut, että tämmöisen tunnistaisit, Aamu uteli Kuhan tuhahdellessa. Ei ollut helppoa tuntea kaikkia ylellisien simien tuotteita, kun on suurimman osan elämästään on viettänyt köyhempien parissa. -Mutta mistä tiedät, että se on juuri Jonnan? Eikös näissä "hienoissa piireissä" miehilläkin ole omia kauneustuoksujaan? Kuha huomautti. -En usko, että Peter käyttäisi "Lady Marmalade" -nimistä tuoksua, joten olettasin tämän kuuluneen Jonnalle, Aamu järkeili käännellen varoen käsissään olevaa pulloa ja yritti olla jättämättä siihen omia sormenjälkiään sotkemaan tutkintaa.

-Sitten vain nopeasti häivytään täältä, ennen kuin joku näkee meidät! Kuha totesi, ja yhdessä he poistuivat vaivihkaa talosta.  -Olet oikeassa. Mennään kiireellisesti meille, Aamu kehotti, ja kaksikko kiristi vauhtiaan. Kuha katsahti vielä nopeasti taakseen, ennen kuin ylväs linna katoaisi taas puiden taakse. Mies toivoi niin kovasti, että vielä jonain päivänä hän ja Johanna olisivat onnellisina naimisissa Taikapölyn hallitsijaperheenä. Unelmien eteen tunnetusti täytyi tehdä töitä.

Lopulta Aamu ja Kuha pääsivät takaisin Sunien taloon, ja he löysivät Pilvilinnojen sisarukset Aamun entisestä huoneesta. Johanna oli löytänyt jonkin romaanin, jota nainen innokkaasti kahmi, ja Johannes vain kulutti aikaansa istuskellen tuolilla. -Ihanaa nähdä teidät! Kuinka kävi? Johanna huudahti heti kaksikon astuessa sisään. -Löysimme Jonnan vanhan hajuveden. Minun täytyy varmaankin heti taikoa jäljittämistaika esineeseen. Menee nimittäin hyvän aikaa, että jäljitys on kokonaan valmis, eikä meillä ole aikaa odottaa koko elämäämme, Aamu kertoi. -Kuinka kauan tarkalleen ottaen aikaa menee? Johannes kysäisi. -En osaa sanoa, kun en ole ennen kokeillut. Päivistä viikkoon, Aamu kertoi.

Niin Aamu sitten asetti hajuveden entiselle meikkipöydälleen, ja hän asettui itse vähän matkan päähän löydöstä. Kolme uteliasta silmäparia saapui katsomaan taustalle, ja he päättivät käyttäytyä aivan huomaamattomasti, jottei Aamun huomio herpaantuisi heihin. Aamu sulki silmänsä ja heilutti käsiään loitsun merkiksi. Hetken päästä Aamun käteen ilmestyi kirkas taikapallo, jossa piilisivät kaikki voimat jäljittämisen onnistumiseen. Kuha katsoi tapahtumaa ihmeissään. Hänestä oli outoa, että hänen kaveripiirinsä alkoi pikkuhiljaa vanheta ja periä voimia.

Aamu sai juuri lähetetyksi taikapallon hajuveden luokse, kun yllättäen hänen jalkansa pettivät alta, ja nainen lysähti lattialle. Johanna syöksähti kiireellisesti ystävänsä luo, sillä Aamu näytti kovin heikolta. -Mitä tapahtui? Menikö jotain pieleen? Johanna kiljaisi kauhistuksissaan. -Ei, kaikki meni aivan nappiin... Sain valmistettua oikeanlaisen taikapiirin, joka siirtyi hoitamaan itse tutkimusta, Aamu kertoi meinaten kaatua enemmän kumoon. Onneksi Johanna sai ystävästään kiinni. -Mutta täytyyhän sinun huonovointisuuteesi jokin syy olla! Johanna karjahti hiukan huolissaan. -Ei mitään hätää. Olen tehnyt tänään varmaan liikaa niin kovia taikoja, että voimani ovat totaalisesti vähissä. Ensin siirsin meidät tänne ja tein etsintätaian. Eivät ole ihan pieniä juttuja, Aamu selitti. -Nyt sinä menet kyllä rentoutumaan. Olet nykyään rouva talossa, joten voit ottaa Jamesin vanhan huoneen. Minä ja Kuha yövymme sitten täällä. Johannes saattaa sinut lepäämään, Johanna luetteli työnjaon.
Siskonsa määräyksestä Johannes auttoi heikon Aamun jaloilleen ja lähti saattamaan tätä alakertaa kohti. Johanna ei voinut päästää katsettaan irti peilipöydän kulmalla olevasta hajuvesipullosta, jonka ympärillä oli häilyvä taikaverkosto pohjustamassa etsintäloitsua. Yllättäen Kuha kuitenkin tarttui naisen käteen ja suukotti sitä pari kertaa. -Nyt kun Johannes ja Aamu ovat poissa, voimme rauhassa viettää kahdenkeskistä aikaa yhdessä, Kuha vihjaili ja alkoi vaivihkaa hivuttaa Johannaa vähän matkan päässä olevaa parivuodetta kohti. Johanna puolestaan irvisti ajatukselle Kuhan huomaamatta. Nainen toivoi kovasti yhteisen ajan Ahvenen kanssa alkavan, eikä enää tarvitsisi esittää Kuhalle mitään. -Ei se nyt käy! Mun ystävän kustannuksella me ei tehdä mitään, onko selvä? Johanna sai tällä kertaa vältettyä pelehdystuokion Kuhan kanssa, mutta tekosyitä ei varmasti riittäisi jokaiselle hetkelle...
Johannes oli joutunut kantamaan Aamua loppumatkan, kun naisen jalat eivät yksinkertaisesti jaksaneet kannatella tämän painoa. Makuuhuoneeseen päästyään Johannes oli auttanut Aamua pyjaman ylle saamisessa. Vaikka miehellä ei ollut Aamua kohtaan lämpimiä tunteita, halusi hän silti naiselle kaikkea hyvää ja oli valmis auttamaan tätä. -Jos haluat nukkua, mä voin varmaan mennä tästä, Johannes supisi ja silitti Aamun kullan keltaisia hiuksia. -Ei... odota, älä mene, Aamu hätääntyi ja takertui heikoillä käsillään Johanneksen käteen. Johannes hämmästyi Aamun toivetta, mutta toimi kuitenkin tämän haluamalla tavalla.
-Mä en haluaisi jäädä tänne huoneeseen yksin. Viimeksi täällä ollessani äiti kuoli antaessaan Auringonvoimat minulle, ja isä kävi kimppuuni seotessaan äidin kohtalosta, Aamu muisteli elämänsä traagisimpia hetkiä, aikaa, jolloin hän oli ollut vasta nuori ja kokematon teini. Johannes pohti hetken miten toimia, mutta asettui lopulta sängylle makaamaan ja veti naisen lähelleen. -Lepää rauhassa, sä olet rehkinyt tänään niin paljon. Mä vartioin tässä sun unta ja vahdin, ettei kukaan tule tekemään sulle pahaa, Johannes lupasi ja silitti Aamun selkää rauhoittavasti. Hymy kohosi naisen huulille, ja suu avautui kiittämistä varten, mutta Aamu ei ehtinyt sanoa ääneen mitään, kun hän oli jo vaipunut uneen. Johannes piti lupauksensa ja jäi paikalle, vaikka Aamu olisi ollut niin syvässä unessa, ettei varmasti olisi huomannut miehen lähtöä. Aamun avonaisesta suusta valui kuolaa Johanneksen siistille kauluspaidalle, mutta hän ei välittänyt nyt siitä. Hän aikoisi pysyä Aamun turvana aina, ettei tämän tarvitsi milloinkaan jäädä yksin pelkäämään.

Päivät kuluivat hitaasti eteenpäin, ja Pilvilinnat ja Kuha alkoivat sopeutua hyvin elämään Sunien talossa. Myös Antti ja Aleksanteri tutustuivat paremmin vieraisiin, ja yhteiselo sujui pääosin leppoisasti, mitä nyt pientä kinaa aiheitui siitä, kun Aleksanteri huijasi Johannaa shakkipelissä. Vain perheen nuorimmainen, Anniina, käyttäytyi välillä tylysti vierailijoita kohtaan, eikä kukaan oikein ymmärtänyt, mistä moinen johtui. Anniinan annettiinkin usein olla omassa rauhassa huoneessaan, sillä muu perhe ei halunnut väkisinkään pakottaa tyttöä muiden seuraan. Muutenkin kaikkien mielessä olivat paljon suuremmat asiat kuin varhaisteinin kiukunpuuskat.
Viikko oli kulunut nopeasti, mutta jäljitystaika ei syystä tai toisesta alkanut toimia vieläkään. Aamu oli miettinyt valveilla koko viime yön, mitä heidän tulisi tehdä löytääkseen Pilvilinnat. Vaarana on, ettei hajuvedestä löytyisi koskaan reittiapua.
-Mietin, että meidän on ehkä otettava riski. Yritetään tutustua uudelleen Taikapölyn väkeen. Voisimme aloittaa Merithaimenten perheestä. Kun Kuha on täällä, he eivät välttämättä käänny heti meitä vastaan, jolloin ehdimme perustella omaa kantaamme, Aamu selitti ystävilleen aamiaispöydässä.
-Se olisi mukavaa. Pääsisin näkemään perheeni, Kuha hihkaisi. Johannankin sydän tykähti pari ylimääräistä kertaa hänen tajutessaan Ahvenen tapaamisen olevan mahdollista.

Ruokailun jälkeen Aamu lähti yläkerran parvekkeelle soittaakseen pianoa. Johannes oli käynyt nopeasti pukeutumassa, ja hän seurasi Aamua vaivihkaa parvekkeelle. Johannes oli piilotellut salassa sisätiloissa, kunnes hän rohkaisi mielensä ja harppoi pihalle.
-Aamu, Johannes sanoi, ja nainen kääntyi äänen suuntaan. Johannes astui lähemmäs, ja yllättäen hän asetti kätensä Aamun sileälle poskelle.
-Ajattelin tulla kysymään, miten pärjäät. Sinulla on nykyään varmasti kamalasti paineita, kun yrität auttaa perhettäni. Olen vaivannäöstäsi hyvin kiitollinen. Anteeksi, etten sano sitä tarpeeksi usein. Anteeksi myös, kun olen usein niin etäinen, mutta nyt aion tehdä muutoksen. Lupaan tästä lähin tukea sinua enemmän, Johannes puhui rauhallisen hiljaisella äänellä.

Aamun suupielet kohosivat sana sanalta yhä ylemmäs. Johannes ei ollut pitkään aikaan ottanut häneen itse kontaktia, ja tuntui yllättävän hyvältä kuulla sanat miehen suusta.
-Usko pois, oloni on huojentuneempi kuin aikoihin. Kiitos. On ihanaa, kun tiedän, että voin tukeutua sinuun ja pystyn luottamaan sinuun, Aamu kertoi. Myös Johanneksen suupielet kohosivat ylemmäs.
-Noin, menehän täältä parvekkeelta, ettei kukaan huomaa sinua. Olet minulle rakas, Aamu komensi lempeästi ja muiskautti pienen suukon Johanneksen huulille.

Aamun olo oli normaalia onnellisempi, ja hän käytti monia tunteja pianon äärellä soitellen iloisia sävellyksiä. Jossain vaiheessa koulubussi kävi päästämässä lapset koulusta, ja Antti saapui jossain vaiheessa pelaamaan shakkia parvekkeelle.
-Antti, viitsitkös kutsua Merithaimenten perheen tänään meille vierailemaan? Ajattelin, että voisimme tutustua taas Taikapölyn väkeen, Aamu puhui soittojensa lomassa.
-Senkus kutsut. Mihin sinä minua siihen tarvitset? Antti huokaisi. Hän ei pitänyt perhetapahtumista, liian virallista touhua hänen mieleensä.
-Kukaan ei epäile mitään, jos sinä toimit kutsujana. Ainakin saisit kiehnätä Nerin vierellä. Ihan totta, tarvitsen apuasi, Aamu aneli.
-No hyvä on sitten. Kaipa sitä siskoa täytyy auttaa, Antti totesi.

Aamu odotti jo jännityksellä Merithaimenten ilmestymistä, mutta kauhukseen hän huomasikin pihalla seisovan Camillan, joka taatusti odottaisi tervehdystä. Aamulla oli hiukan huonot luulot tulevasta vierailusta. Hänen suunnitelmansa Merithaimenten puolelle puhumisesta menisi mönkään Camillan läsnäolon takia, mutta oikein huonosti käydessä saattaisi myös Pilvilinnojen piilopaikka selvitä. Aamu käveli huolestuneesti. Hänen täytyisi olla mahdollisimman rauhallinen ja kehitellä jokin pätevä syy, miksi Camillan täytyisi lähteä mitä pikimmiten.

-Hei teidän ylhäisyytenne! Mikä saakaan teidät tulemaan tänne? Aamu puhui hymyillen. Aamu heilutteli käsiään hermostuneena. Kunpa Camilla vain lähtisi!
-Olen havainnut talonne sisällä paljon liikettä, enkä millään pysty uskomaan, että niin vähäinen väki on tallustellut siellä, Camilla kertoi. Aamu nielaisi. Samalla hän ajatteli, mitä muuta Camilla tarkkaili.
-Siis, emmehän me yksin tuolla tietenkään liiku! Antti ja Aleksanteri ovat juuri pahimmassa kotibile-iässä, ja usein he pyytävät lähes koko Taikapölyn teinit meille juhlimaan! Aamu koetti selittää mahdollisimman uskottavasti hetken mielijohteen keksintöjään.
-Se tosiaan on huomattu, Camilla totesi muistellessaan, kuinka usein hänen oma tyttärensä oli karannut bileisiin.

Aamu oli juuri selittämässä vielä lisää, kunnes hän tunsi kopautuksen olkapäällään.
-Eiväthän minun silmäni pettäneetkään! Aamuhan sinä olet! Kuinka voit? Mika huudahti innoissaan. Aamu hymyili ja naurahti vaivaantuneesti.
-Tietenkin pidämme myös sukujuhlia, Aamu kertoi Camillalle nopeasti, kunnes hän alkoi jutustelemaan vieraidensa kanssa. Myös Anniina tuli samalla hetkellä koulubussista. Tyttö hymyili ensimmäistä kertaa moneen viikkoon. Tänään nimittäin juhlittaisiin hänen syntymäpäiviään.

-Isä! Kuha huusi Mikalle tultuaan pihalle.
-Moi Neri! Anttikin huudahti tytölle. Kuha oli ikkunasta nähnyt Aamun tarvitsevan apua, ja niin hän oli patistellut itsensä ja Antin pihalle tuomaan enemmän kaaosta tilanteeseen.
-Kuha! En voi uskoa tätä! Olet elossa, Mika karjaisi ja lähti ripeästi kävelemään poikaansa päin. He eivät olleet nähneet vuosiin. Kaiken hälinän keskellä Camillakin päätti lähteä kotiinsa. Hän ei sietänyt onnellisia perhetapaamisia. Kotiin päästyään Camilla suunnitteli kehittävänsä heti jotain ikävää, mikä katkoisi onnellisen siteen perheiden väliltä. Aamu jäi katsomaan Camillan loittonevia askelia, ja hän hymyili tyytyväisenä. Onneksi tilanteesta oltiin selvitty niinkin vaivattomasti!

Aamu kehotti vieraita siirtymään sisätiloihin. Camillan äskeiset sanat todistivat, että heitä tarkkaillaan, ja ties kuka saattaisi olla salakuuntelemassa heidän puheitaan ulkona. Mikan oli pakko halia poikaansa uskoakseen tämän todella olevan hänen edessään. Oli aivan uskomatonta, miten kadonneeksi todettu poika saattoihin löytyä elossa! Antti puolestaan kaappasi tyttöystävänsä Nerin niin rajuun muhinointituokioon, etteivät tytön jalat meinanneet kantaa. Mari oli astellut Aamun eteen, ja mittaili tätä hetken katseellaan.
-Ihan ymmärrettävää, että Hauki lähti sinua etsimään, Mari totesi. Aamun kulmat kurtistuivat ihmestyksestä, joten Mari päätti selventää asiaa hiukan.
-Hän jätti perheensä ja lähti etsimään sinua katoamisesi jälkeen, Mari selvensi. Ikävä tunne vihlaisi Aamun sisällä, oliko hän aiheuttanut toisen simin katoamisen?

Sunien ja Merithaimenten keskustellessa, oleskelivat Pilvilinnat ja Anniina sivummalla. Johanna ja Johannes vilkuilivat vaivihkaa vieraisiin päin, mutta Anniinan katse oli kiinnittynyt telkkarista tulevaan lastenohjelmaan. Tulijat eivät tuntuneet ollenkaan kiinnittävän huomiota Pilvilinnoihin. Erityisesti Johannaa häiritsi, kun hän ei huomannut Ahventa vieraiden joukossa.
-Miksihän Ahven ei tullut? Johanna pohdiskeli harmistuneena.
-Pöh, hyvä vaan, kun se ei ole täällä häiriköimässä, Johannes tuhahti. Hänellä ja Ahvenella ei koskaan ole ollut parhaimmat välit.

Hetken päästä Kuha asteli Pilvilinnojen viereen ja rykäisi pari kertaa saadakseen kaikkien huomion osakseen. Lopulta kyyhkyläisetkin rauhoittuivat, ja Kuha pääsi aloittamaan. Hän kertoi avoimesti heidän piileskelystään yliopistolla viimeisimpien vuosien ajan. Erityisesti Kuha painotti Johannan ja Johanneksen vaarattomuutta.
-Mutta Pilvilinnathan karkotettiin Taikapölystä, eikö nuo pitäisi ilmiantaa hallitsijalle? Mari huudahti hiukan kärttyisänä saaden Johanneksen ja Johannan hätkähtämään, juuri tällaista vastaanottoa he olivat pelänneetkin Taikapölyn väeltä. Johanna oli vihoissaan toisen Pilvilinna-vastaisuudesta, ja oli juuri alkamassa riehumaan, kunnes Jonannes vaiensi siskonsa.

-Hyvät Merithaimenet, ymmärrämme kyllä epäluuloisuutenne meitä kohtaan ja sen, että olinpaikkamme salailusta voi koitua teille ongelmia. Haluan kuitenkin painottaa, ettemme liity hallitsijakiistaan mitenkään, vaikka olemmekin Jonnan lapsia, Johannes selitti vakuuttavasti.
-Toivoisimme, että voisitte auttaa meitä. Tiedätte varmasti hyvin Camillan luonnon, ja ettei hän halua hyvää kenellekään, Johanna huudahti veljensä puheen jatkoksi.
-Mutta Camilla pelasti meidät kaikki varmalta tuholta. Lakkauttamalla talven hän ehkäisi mahdollisen uuden jääkauden syntymisen ja palautti tasapainon Taikapölyn sääoloihin, Mika huomautti.

Keskustelu katkesi äkisti Nerin ja Antin kikatukseen, kun teinit alkoivat kutitella toisiaan tylsistyttyään Taikapölyn politiikasta puhumisen kuunteluun. Kuha yritti vaientaa rauhattomat nuoret, onnistuen siinä lopulta.
-Minä ainakin uskon Pilvilinnojen vilpittömyyteen. Tuskin he tahallaan talvea järjestivät. Sen sijaan Camillan yllättävä hyvämielisyys herättää epäluuloja. Voiko paha todella muuttua noin vain yllätten hyväksi? Jos aiotte ilmiantaa Pilvilinnat Camillalle, niin minä lähtisin Jonnan mukaan sinne minne Camilla ikinä meidät lähettäisikään, sillä rakastan todella kihlattuani, Kuhakin puolusti Pilvilinnoja.

Kuhan sanat toivat yllättäen suuren puhetulvan, ja koko väki alkoi jutella pienissä ryhmissä. Kukin mietti omia näkemyksiään oikeasta ja väärästä laidasta, ja kaikessa puheensorinassa Johanna pitkästyi. Hän oli kyllästynyt istuskelemaan. Hänkin halusi Kuhan tavoin päästä näkemään simin, jota oli ikävöinyt joka ikinen päivä yliopistolle lähdön jälkeen. Puhelun soittaminen kävi yllättävän ripeästi, minkä jälkeen Johanna hipsi suoraan pihalle odottamaan tulijaa.

Johannan kutsuma sim tuli nopeammin kuin hän olisi edes osannut kuvitella. Ahven puuskutti hengästyneenä, hän oli varmaan juossut koko matkan. Kun Johanna huomasi Ahvenen, hän suorastaan lensi miehen syleilyyn.
-Et tiedä, miten paljon olen ikävöinyt sinua! Ahven totesi ennen muhinointihetkeä. Johanna ja Ahven yrittivät korvata kaiken sen ajan, jonka he olivat joutuneet olemaan erillään. Johanna ei jaksanut välittää, vaikka Aamu oli aina sanomassa, etteivät hän ja Johannes saisi olla pihalla, sillä joku voisi nähdä. Nyt hän kuitenkin oli hullun rohkea rakkaansa tähden, sillä eivät he sisällekään voisi mennä Kuhan ollessa siellä.

Lopulta Johanna ja Ahven jäivät vain halaamaan toisiaan ja nauttivat toistensa läheisyydestä.
-Ahven, minusta tuntuu, että pian kokemamme tuska alkaa olla ohi. Teemme kaikkemme Aamun voimien kanssa, että löytäisimme kadonneet vanhempani. Sen jälkeen Camillan kukistaminen onkin ihan pikku juttu! Ja sen jälkeen me saamme olla yhdessä. Meidän täytyy vain olla kärsivällisiä vielä hetki, Johanna huokaisi kevyellä asenteella.
-Voi Johanna, muista, että olen valmis karkaamaan kanssasi koska vain, jos suunnitelmissasi käy jokin ongelma. Camilla ei ole mikään luovuttaja, muista olla varovainen, Ahven kertoi hitusen huolissaan. Hän ei halunnut, että Johannalle kävisi jotain pahaa vallankaappaustoiminnassa.
-Höpsö, en minäkään ole luovuttaja, Johanna totesi.

Samoihin aikoihin vieraat ja perheenjäsenet saivat katsoa Anniinan kasvua teini-ikään. Taikapöly kerääntyi tytön jalkoihin, ja pian se nousi ylemmäs ja lopulta heitti tytön ilmaan tuoden samalla uuden ikävaiheen. Juhlahumun vallitessa kukaan ei edes osannut kaivata ulos kadonnutta Johannaa.

Tässä on Anniina teininä.

Kun muu Merithaimenten perhe lähti hipsimään jo kotia kohti, oli Neri ilmoittanut jäävänsä vielä hetkeksi Antin seuraksi. Antti johdatti tyttöystävänsä katon baaritiskeille, ja hän valmisti tytölle maukkaan drinkin, joka maistui mustikoille ja tuoksui auringonkukille. Lämpö huokui juomasta, ja Neri sai vain ihmetellä, kuinka Antti oli osannut valmistaa niin omaperäisen drinkin!
-Lastenleikkiä, olen niin hyvä, Antti naurahti ja hörppäsi suuren kulauksen pullosta. Neri hymyili pojalle hurmaantuneena, ja hetken päästä avoinna olevasta radioon vaihtui soimaan rauhallinen biisi.
-Oi, tämä on suosikkibiisini! Neri hihkui.

Antti tunki pullon takaisin juomavarastoon ja nappasi myös Nerin mukin tytön kädestä. Antti asetti mukin pöydälle ja tarttui tyttöä kädestä ja tajutti tämän hiukan kauemmas.
-Tanssitaan, Antti totesi. Nerin kasvoille ilmestyi korviin asti ulottuva hymy, kun he pyörivät yhdessä pitkin kattoa. Huomaamattaan Antti siirtyi jatkuvasti lähemmäs hymyilevää Neriä. Pian loppumusiikki jo soi, jolloin Antti taivutti Nerin antaumukselliseen suudelmaan. Hetken päästä Nerin oli lähdettävä kotiin, mutta hän muistaisi kyseisesn illan ikuisesti.

Hyvien ystävien tapaan Niilo Puska muisti ystävänsä syntymäpäivän, ja hän ehti illan tullessa peltotöiden jälkeen käväisemään onnittelemassa Anniinaa. Anniina mutisi pientä kiitoksen tapaista Niilon ojentaessa tälle kukkasen, jonka hän oli ennen lähtöään poiminut Puskien upeasta puutarhasta. Niiloa kummastutti hiukan tavallisesti aurinkoisen ystävänsä vaiteliaisuus. Siksipä poika päättikin keksiä jotain mukavaa tekemistä heille.
-Mitäs sanoisit, jos joku päivä vietäisiin yhdessä Leevi pyörätuolineen pienelle retkelle ulos. Viimeksikin tunnuitte tulevan hyvin toimeen, Niilo ehdotti. Hän ei kuitenkaan osannut odottaa tytön aggressiivista reaktiota.
-Luuletko, että minua oikeasti kiinnostaa leikkiä jonkun jalkavammaisen vauvan kanssa? Anniina huudahti.

Niilo katsoi vihaisessa irveessä olevia tytön kasvoja hämillään voimatta kunnolla sisäistää tämän äskeisiä sanoja. Anniinan virke kaikui Niilon pään sisällä ja kiukku alkoi kasvaa. Lopulta pojan pinna petti.
-Minun veljestäni ei puhuta tuolla tavalla! Jos et kerran halua viettää aikaa Leevin kanssa, niin ei ole mikään pakko. Ihmettelen vain, kun viimeksi tulit oikein hyvin juttuun hänen kanssaan, Niilo huomautti.
-Ihan vain tiedoksesi, ettei minua todellakaan kiinnosta teidän kukkaispoikien elämä tippaakaan. Minun puolestani meidän ystävyytemme voi päättyä tähän, Anniina kivahti ja viskoi Niilolta saamansa kukan maahan. Niilo ymmärsi viestin, ja lähti vihoissaan harppomaan pois paikalta. Anniina jäi katsomaan toisen loittonevaa selkää ja tunsi salaista mielihyväntunnetta toiselle pahan mielen tuottamisesta.

Anniinan saapuessa takaisin sisälle, oli palvelija juuri kattanut illallisen pöytään, joten tyttö asettui veljiensä kanssa samaan pöytään herkullista kala-ateriaa nauttimaan. Keskustelu oli pääosin Antin yksinpuhelua tämän lesoillessa hänen ja Nerin romanttisesta illasta. Aleksanteri yritti näyttää kiinnostuneelta ja nyökkäili välillä veljensä jutuille, kun taas Anniina ei edes kuunnellut. Yllättäen Antti kuitenkin muutti puheenaihetta esittäen sisaruksilleen kinkkisen kysymyksen.
-Kenen kanssa te muuten aiotte mennä naimisiin? Mähän tulen sitten tulevaisuudessa muuttamaan Nerin luo, mutta mitä te aiotte? Antti uteli saaden Aleksanterin ja Anniinan miettelijäiksi.

-En mä oikein tiedä. Onhan Taikapölyssä toki tyttöjä, mutta ei kukaan ystävistäni tunnu "siltä oikealta", Aleksanteri lopulta vastasi.
-Helppohan sulla oli, kun vanhemmat järkkäsi avioliiton. Mulla ei ole äidistä muuta muistoa kuin sen kalpat kasvot sairasvuoteella, eikä isäkään asu enää kotona. Se unohti meidät täysin tavattuaan uuden rakkautensa! Siksi mä olenkin päättänyt, etten tule menemään naimisiin. Pelkkää harmiahan siitä koituisi, muistatte varmaan isän pitkän masennuksen äidin kuoleman jälkeen, Anniina kailotti mielipiteensä kuuluvasti, minkä jälkeen tyttö poistui paikalta rajuin askelin. Pojat tuijottivat pikkusiskonsa menoa suut auki.

Antin utelut Aleksanterin tulevaisuudesta saivat pojan todella miettelijääksi, ja vielä illalla sänkyysä kivutessaan poika pohdiskeli vaihtehtoja. Antin tulevaisuus oli jo valmiiksi päätetty, Aamu oli onnellinen Johanneksen kanssa ja Anniinallakin oli jo valmiiksi mietittynä sitoutumattomuus-suunnitelmansa, mutta Aleksanteri itse tuntui olevan vielä aivan hukassa. Alekanteri piti paljon musiikista, ja Taikapölystä löytyi vain yksi yhtä musiikillisesti lahjakas sim kuin hän: Nina Paholainen. Ninan kanssa hänellä oli ollut hauskaa, ja he olivat soittaneet yhdessä pianoa, mutta tapailu Ninan kanssa oli jäänyt vähemmälle Camillan sääntöjen vuoksi. Sitä paitsi Ninalla oli jo puolisoehdokas, eikä Aleksanteri halunnut toisten onnea rikkoa.
-Ehkä mun olisi parempi jättää ihmissuhteet vähemmälle ja keskittyä siihen mulle tärkeimpään: musiikkiin. Se olkoon vaimoni, jota en milloinkaan aio hylätä! Aleksanteri lopulta päätti.

Muutkin talon asukit olivat asettumassa levolle. Aamu oli jo tottunut nukkumaan vanhempiensa vanhassa huoneessa, eivätkä ikävät muistot jyränneet häntä enää alleen makuuhuoneeseen tullessa. Ja eihän Aamun edes tarvinnut pelätä mitään, sillä Johannes oli hänen vierellään joka ikinen yö. Ihan kirjaimellisesti vieressä, nytkin Johannes oli kietonut kätensä naisen ympärille ennen nukahtamistaan pitääksen tämän lähellään. Aamulla oli turvallinen ja hyvä olo miehen syleilyssä, ja erityisen ihanaa hänestä oli se, että Johannes oli viimeinkin alkanut lämmetä naista kohtaan. Vielä vuosi sitten ajatus oli tuntunut mahdottomalta yliopistolla opiskellessa, mutta nyt Aamu saattoi jo nähdä heidät onnellisena avioparina muutaman lapsen kanssa. Hymyssä suin Aamu sulki silmänsä nukahti suloisiin tulevaisuuden haaveisiinsa.

Sen sijaan toisessa huoneessa Johanna oli odottanut Kuhan nukahtavan, ennen kuin nainen uskaltautui itse peiton alle. Jos Kuha olisi hereillä, hän änkeäisi heti Johannan kylkeen ja tarttuisi tähän niin tiukasti, ettei Johanna pystyisi edes hengittämään. Yliopistolla Johannan oli ollut vielä kohtalaisen helppoa esittää rakastavansa Kuhaa, mutta nähtyään Ahvenen naisen oli enää vaikea viettää aikaa Kuhan kanssa. Tuntui pahalta pettää Ahventa. Johanna yritti elää päivä kerrallaan, ja hän lohdutti itseään ajattelemalla, että ainakin toivottavasti hän ja Ahven olisivat joskus onnellisina naimisissa.

Kun toiset jo nukkuivat, oli Anniina hipsinyt koneelle, kun hän ei millään saanut unen päästä kiinni. Hetken tyttö oli käynyt läpi suosikkisivujaan, mutta keskusteluchatit huusivat tyhjyyttään, sillä kaikki olivat jo nukkumassa. Lopulta Anniina päätyi työnhaku-sivuille, ja hän selasi tarjolla olevia paikkoja, mutta hän ei löytänyt mitään kiehtovaa. Kaikki vapaat paikat tuntuivat olevan liian pitkäveteläisiä. Anniina itse kaipasi jotain jännittävää, ja hetken päästä hän huomasi liikkuvansa pian epämääräisillä työnhakusivuilla, joissa palkattiin teinejä taskuvarkaiksi. Työnkuva kuulosti vähän liiankin kiehtovalta, ja vaikka Anniina ei vielä ilmoittautunut mukaan, työpaikka jäi silti kummittelemaan hänen päähänsä.

Seuraavana aamuna Johannes ja Antti päättivät pistää kokoon loistokkaan musiikkisession. Pojat alkoivat soittamaan kovaäänisesti ja hieman nuotin vierestäkin uusimpia hittibiisejä. Kaksikolla oli hauskaa, vaikka hetken päästä vihainen Anniina juoksikin huoneeseen ja haukkui kummatkin pystyyn rauhan rikkomisesta. Johannes ja Antti vain nauroivat ja sopivat soittavansa huomenna lisää.

Hetken päästä Antti tallusteli alakertaan ja hän avasi telkkarista Aamujumppa -nimisen ohjelman. Tällä kertaa ohjelmassa kerrottiin, millaisella treenillä saa lihakset kasvamaan nopeasti, ja Antti päätti kokeilla muskelien toivossa.
-Mitä suotta mennä tuollaista rääkkiä vapaapäiväaamuna? Kuha kummasteli sohvalta. Hän itse oli tykännyt nuoruudessaan rauhallisesta kalastamisesta.
-Antti nyt tekee mitä vain ollakseen tyttöjen silmänilo, Aleksanteri naureskeli.
-Tyttöjen? Muistapas kuule nuorukainen, että seurustelet minun siskoni kanssa, etkä saa kohdella häntä kaltoin. Muuten en vastaa seurauksista, Kuha ärähti.
-Hei, ihan rauhassa. Yhdistelit asioita hiukan liian lennokkaasti, Antti totesi ja nousi. Hän ei jaksanut enää jumpata.

Hetken päästä Antti huomasi jonkun muunkin olevan aikaisin liikkeellä. Päivi Paljula sattui juuri kävelemään ohitse, ja tuttuina Antti meni tervehtimään tyttöä.
-Näytättepä te hyvältä tänä aamuna. Tekisipä melkein mieli vetäytyä kanssanne johonkin syrjään pitämään hauskaa, Antti puhui flirttailevasti ja suuteli Päivin kättä. Tyttö kikatteli hiukan kummastuen ja selvästi hiukan innostuenkin, mutta samassa hän jo perääntyikin.
-Sori, Neri on mun kaveri, enkä voisi pettää hänen luottamustaan. Ollaan mekin vain kavereita, Päivi sanoi ja vetäisi kätensä lopullisesti pois Antin otteesta. Päivi ajatteli, että olisi parempi, jos hän tällaisen välikohtauksen jälkeen lähtisi kohti kotiaan, ja Antti jäi paikoilleen hölmistyneenä. Ei häntä ennen oltu näin torjuttu!

Sisällä Kuha keräsi lattialle jätettyjä kirjoja vanhasta tottumuksesta hyllyyn. Aamu seurasi tilannetta vähän kauempaa.
-Ei sinun tarvitse tuollaista enää tehdä. Palvelijan hommia, Aamu huomautti.
-Tiedän, mutta hänkin tuntuu kovin kiireiseltä. Nopeammin ne häipyvät silmistä, jos minä ne nostan. Ei tässä ole mitään vaivaa. Tietäisit vain, mitä kaikkea meidän piti tehdä kotona siivouspäivinä, Kuha naureskeli.
-En kyllä tosiaan halua tietää! Olet sinä kyllä hyväsydäminen, kun palvelijankin tunteita ajattelet, Aamu totesi.

Aamu seurasi vielä hetken aikaa, miten Kuha nosteli kirjoja yksi kerrallaan paikoilleen hyllyyn, kunnes hän lopulta päätti tehdä lopun toisen siivoamisesta.
-Nyt saa tuollaiset puuhat riittää, tule tanssimaan! Aamu määräsi ja tarttui Kuhan käteen kiskaistakseen tämän pois hyllyn luota. Kuhan kädessä ollut kirja tipahti lattialle, mutta kumpikaan ei kiinnittänyt siihen huomiota. Aamu keilutteli lanteitaan menevän musiikin tahdissa, ja Kuhakin tanssahteli komeasti. Aamu tuijotti miehen kasvoja ja tunsi melkein hukkuvansa tämän kirkkaan turkoosin väristen silmien syvyyksiin. Vaikka Johanneksen kanssa meni paremmin kuin koskaan, ei Aamu mahtanut mitään sille, että myös Kuhan läsnäolo sai hänen jalkansa hyytelöksi. Kaksikon huijattua Camillaa yliopistolla esittämällä pariskuntaa, oli Aamuööa herännyt lämpimiä tunteita Kuhaa kohtaan, mutta Kuha kohteli Aamua vain kaverina, mikä toisaalta harmitti naista.

Jokin Sunien tontilla tuntui vetävän magneettimaisesti Paholaisen perheen väkeä paikalle. Melkein joka päivä joku Paholainen tuli kylään, ja aina sai olla keksimässä tekosyitä, miksei vierailu milloinkin onnistunut. Kaikki Sunin perheessä tiesivät joutuvansa pahaan kiipeliin, jos he jäisivät kiinni Pilvilinnojen piilottelusta kodissaan, ja siksi he yrittivätkin mahdollisimman nopeasti hankkiutua ei-toivotuista vieraista hienotunteisesti eroon.
-Totta kai pyytäisimme teidät mielellämme sisälle, mutta meillä vallitsee nyt kamala flunssatauti! Aina kun joku paranee, tulee toinen uudelleen kipeäksi. Ette varmasti halua tartuntaa, Antti selitteli ja yskäisi lopuksi vielä pari kertaa ollakseen vakuuttavampi. Homma toimi, sillä bakteerikammoinen Pekko otti heti Antin alettua köhimään pari askelta taakse päin ja ilmoitti tulevansa joku toinen päivä kylään.

Anniina vietti suurimman osan vapaa-ajastaan yksinään huoneessaan. Hän oli saanut pilattua välinsä kaikkien vanhojen ystävien kanssa pahuuspulverin aiheuttaman äksyilyn takia, mutta ei se tyttöä haitannut. Hän viihtyi mainiosti omissa oloissaan, ja tytön suosikkipuuhaa oli maalaaminen. Ei Anniina toki kaikkea aikaansa kotona viettänyt, hän oli nimittäin pienen harkinnan jälkeen ilmoittautunut vapaaehtoiseksi taskuvarkaaksi yhteen Taikapölyn rikollisliigaan. Tyttö toivoi kovasti ylennystä ja vaativampia tehtäviä, mutta hänen kaltaistaistaan hempeisiin väreihin pukeutuvaa tyttöä katseltiin hiukan kummeksuen työpaikalla. Minkäs Anniina sille mahtoi, että pahuuspulverista huolimatta hänen lempivärinsä oli edelleen vaaleanpunainen?

Toisin kuin siskonsa, Aleksanteri halusi tienata elantonsa rehellisin keinoin. Musiikin lisäksi myös laki kiehtoi jollain tapaa poikaa, ja hän päätti varmuudeksi kehittää hieman myös karimaattisia taitojaan, jos rahan tienaaminen kävisi vaikeaksi muusikkona. Aamu auttoi mielellään pikkuveljeään puheharjoituksissa. Hän toimi yleisönä Aleksanterin pitäessä puheita ja antoi rakentavaa palautetta veljelleen, minkä ansiosta Aleksanteri kehittyi huimaa vauhtia puhujana.

Oli jälleen tavallinen päivä, ja kukin Sunien perheessä teki omia juttujaan. Anniina oli havainnut yhden kollegansa saaneen ylennyksen hyväkuntoisuutensa vuoksi, ja tyttö oli päättänyt itsekin kokeilla sitä konstia, joten hän oli aloittanut säännöllisen treenaamisen. Kuha ja Antti puolestaan lueskelivat kirjoja. Heidän keskittymisensä kuitenkin häiriintyi palvelijan porhaltaessa paikalle.
-Antti, teille tuli vieras, palvelija kuulutti, ja Antti käänsikin heti päänsä pavelijaa päin nähdäkseen, kuka tulija oli. Lopulta hän erotti palvelijan takana seisovan tyypin Päivi Paljulaksi.
-Mulla on asiaa, voitaisiinko mennä juttelemaan jonnekin rauhaisaan paikkaan? Päivi pyysi.
-Toki, mennään mun huoneeseen, Antti huudahti ja viskoi kädessään olevan kirjan lattialle saaden palvelijalta paheksuvia katseita.
-Eikö sitä kirjaa olisi voinut hyllyyn laittaa, kun se ihan vieressä olisi ollut, palvelija jupisi nuorten mentyä.

Teinit saapuivat Antin huoneeseen, ja ennen kuin Antti ehti tiedustella tytön asiaa, oli Päivi kietonyt kätensä pojan ympärille.
-Mitä sä... Vielä viikko sittenhän sä olit toista mieltä, Antti kummeksui tytön käytöstä.
-No mä aloin miettiä tunteitani sua kohtaan, ja tajusin sittenkin olevani ihastunut suhun. Onhan tää väärin Neriä kohtaan, mutta mitä se ei tiedä, ei myöskään satuta sitä, Päivi selitti.
-Siinä olet kyllä oikeassa, Antti huudahti ja hukutti tytön suudelmiin. Päivi antoi pojan tehdä itselleen mitä halusi. Tämä oli hänen ensimmäisen suhteensa, ja kaikki oli hänelle uutta ja jännittävää.

Hetken päästä Päivi kuitenkin irtaantui otteesta hymyssä suin.
-Minun täytyy nyt lähteä kotiin. Lupasin hoitaa kasvimaata tänä iltana. Ei kyllä yhtään tekisi mieli palata sinne, Päivi kertoi haikein mielin.
-Noh, ehdimmehän me myöhemminkin nähdä. Pääasia on, että tulit järkiisi, Antti totesi. Päivi hymyili tyytyväisenä. Vielä päivä sitten hänestä tuntui, ettei hänen elämällään olisi suuntaa, mutta tällä hetkellä kaikki tuntui paremmalta ja päämäärätietoisemmalta. Antti päästi tytön menemään, ja Päivi vilkutti hänelle perään.

Antti huomasi pian mahansa jo murahtelevan vaativana. Tyttöjen kanssa peuhatessa sitten osasikin tulla nälkä nopeasti! Ikävä kyllä palvelija ei ollut ehtinyt tehdä ruokaa loppuun, joten Antti joutui jäämään istumaan pöytään Kuhan kanssa.
-Päivi käveli tuosta äsken ohi. Niin leveää hymyä ei voi saada aikaan mikään muu kuin rakkaus, ja hän oli vieraasi. Tajuatko, ettet saa satuttaa siskoani?! Kuha alkoi heti puhutella vaativasti.
-Hei rauhoitu nyt vähän. Minkä minä sille mahdan, että olen niin komea ja ihastuttava, että kaikki tytöt kuolaavat perääni? En minä satuta Neriä nyt enkä tulevaisuudessa, Antti valehteli kaikilla taidoillaan. Onneksi Kuha oli niin sinisilmäinen - kirjaimelliseti - että uskoi kaiken, mitä hänelle vain syötti.

Sinä päivänä Antti oli saanut niin itsevarman olon, ettei mikään voinut pysäyttää häntä! Hän sai kutsutuksi Lumiana Jääpuikon luokseen, ja hetken päästä jääprinsessa suli hänen vierellään. Lumiana oli inhonnut Suneja yli kaiken, mutta Jääpuikkojen juhlien jälkeen hänenkin oli pitänyt miettiä uudestaan perusteitaan, ja nyt Antti sai hänetkin rakastettujen joukkoonsa. Antti nyökkäsi ymmärtäväisesti, kun Lumiana kertoi, että hänellä oli suuri rakkauden kaipuu, sillä hän ei saanut tavata tulevaa aviomiestään, Nikolasta, Camillan sääntöjen takia. Sisimmissään Antti kuitenkin tiesi, ettei Lumiana pystyisi elämään ilman hänen hohtoaan, eikä siihen liittyneet ketkään Paholaiset.

Aika eteni, ja pikkuhiljaa Anniinakin alkoi sopeutua uusiin asuintovereihinsa. Anniina halusi päästä notkeaksi uuden työnsä takia, ja kun tyttö sai selville, että Johannes tiesi monia hyviä jooga-vinkkejä, ei tyttöä enää saatu millään konstilla miehestä eroon. Kuhan täytyi vain ihmetellä, kuka jaksoi venyä sellaisiin asentoihin. Hän itse luki mieluummin erilaisia opettavaisia. kirjoja.

Johanna vietti jälleen kerran aikaansa vahtien äitinsä hajuvettä, jota oli jo monien viikkojen ajan ympyröinyt Aamun taikojen aikaansaama kellertävä taikapallo. Aluksi Johanna oli odottanut taian vaikuttavan heti, mutta nyt aikaa oli kulunut jo useita viikkoja, eikä edistymisen merkkejä ollut havaittavissa. Silti Johanna ei ollut luopunut toivosta, ja siksi nainen istui usein hajuveden luona uskoessaan katsellaan olevan jonkinlainen nopeuttava vaikutus taikaan. Johanna oli jälleen tuijottanut keltaista glitterpalloa silmänsä kipeiksi ja potkaisi tympääntyneenä meikkipöytää purkaakseen ärsyyntymystään. Tylsistyneisyys muuttui pian kuitenkin hauskanpidoksi Johannan alkaessa ilmeillä ja poseerata peilin edessä.

Juuri kun Johanna oli päässyt vauhtiin posetuksissaan, tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta. Hajuvettä ympäröinyt taikapallo kuihtui vähitellen kasaan, jolloin Johannakin tajusi kirkkaan valon vähentyessä siirtää katseensä hajuveteen. Suu auki hämmästyksestä ja sydämen pamppailessa jännittyneenä Johanna tuijotti silmät kiiluen, miten hajuveden ympärille alkoi muodostua kullankeltaisesta nauhasta jokin uusi kuvio entisen palluran tilalle. Nainen oli tuijottanut näkyä niin hämmentyneenä, ettei edes tajunnut kutsua muita paikalle, mutta lopulta hän tajusi alkaa kiljumaan ystäviensä nimiä.

Kuha saapui paikalle ensimmäisenä juoksujalkaa luullessaan Johannan kiljunnan aiheutuneen vakavasta hengenvaarasta, ja mies olikin aika huvittava näky loikatessaan huoneeseen taisteluasentoineen. Perässä kipittivät Johannes ja Aamu.
-Katsokaa, taika tehosi! Johanna hihkui osoittaen hajuvesipulloa.
-Voi ihmettä, sainko tosiaan sen toimimaan oikein?! Aamunkin oli hämmästeltävä aikaansaannostaan. Hän astui pari askelta eteenpäin ja tarttui hajuvesipurnukkaan varoen, kuin peläten ohuen taikanauhan haihtuvan esineen ympäriltä kosketuksen myötä.

Aamu kohotti hajuveden silmiensä korkeudelle tutkiakseen hehkuvan taikanauhan merkitystä tarkemmin. Muut tuijottivat Aamun touhuja odottaen jännittyneenä, mitä tämä seuraavaksi tekisi.
-Nyt siis voisimme viimeinkin alkaa etsiä minun ja Johannan vanhempia ja muuta perhettämme? Johannes vielä varmisti. Aamun otsalle muodostui pari rynttyä tämän pohdiskellessa.
-Kyllä, taikanauhassa on minulle kaikki tarvittava informaatio etsintöjä varten. Ennen lähtöä minun on kuitenkin hoidettava eräs asia, Aamu vaikeni loppua kohden.

Tuli tuossa alussa jo jutusteltua kaikki oleellinen, joten minulla ei ole nyt enempää sanottavaa, mutta sinulla toivonmukaan on. ,-) Laittakaapa taas palautetta tulemaan kommenttien muodossa!