Uusi osa ulkona taas! Tässä osassa on hiukan vähemmän kuvia kuin muissa tähän astisissa osissa, mutta toivottavasti se ei haittaa. Olen koittanut kirjoitella pitkiä kuvatekstejä, jottei lukeminen loppuisi ihan heti. :) Sitten vaan osan pariin.
Aurora, James ja Aamu olivat kaikki viettämässä ihanaista ja kaikin puolin ihanaksi alkanutta kevät päivää. Kaikki olivat riemuissaan ja hilpeällä päällä viileiden auringottomien pitkästyttävien päivien jälkeen.
-Pikkuinen Aamukin on niin innoissaan kesän tulosta, katso nyt James! Aurora komensi koneella istuskelevalle miehelleen.
-Tiedän, että hän on innoissaan, onhan hän periytynyt äitiinsä, James vastasi, jolloin Aurora veti kasvoilleen oikein leveän hymyn.
-James, voisitkohan tulla opettamaan pikkuista hiukan kävelemään? Minun pitäisi treenailla välillä vähän pianon soittamista, talvella kun se jäi hiukan vähäiselle, nyt päivä tuntuu viimeinkin lämpimämmältä, Aurora kertoi.
-Tietysti saat mennä, mitä sinä minulta mitään lupia kyselet? Opetan mielelläni suloista Aamua, James selitti.
-Olet niin kultainen, Aurora sanoi.
-Ja sinä oma aurinkoni, jatkuva säteilysi saa minut hyvälle tuulelle, James paljasti.
Aurora siirsi katseensa jälleen Jamesiin päin hehkeällä hymyllä. Lopulta Aurora kuitenkin lähti yläkertaan päin.
James siirtyi pienen ilopillerinsä luokse sanoen:
-Nyt isi opettaa sinut kävelemään. Aamu alkoi kuitenkin naureskelemaan.
-Onnistuukohan iskä sittenkään, kun sinä olet niin ihana, että lumoat täysin minut kuten myös Aurorankin? James kysäisi, johon Aamu naurahti entistä enemmän.
-Voi sinua, voisivatkohan pienet päiväunet saada sinut hiukan vakavammalle päälle. Olet niin innoissaan, ettei tästä tule mitään, James puhui itsekin jo nauraen. Pienoinen Aamu oli saanut Jamesinkin iloiselle tuulelle.
Sillä hetkellä Aurora oli soittamassa erästä iloista kappaletta parvekkeella. Aurora tykkäsi soittaa pienoa auringossa, siellä se onnistui parhaiten.Vaikka Aurora ei ollutkaan soittanut pitkään aikaan, hän muisti silti vielä hyvin yhden kappaleen, jonka hänen äitinsä oli opettanut hänelle pienenä.
-Opetan tämän kappaleen myös Aamulle, sitten kun hän on isompi, Aurora suunnitteli.
Kun Aurora sai soitettua kappaleen loppuun, hän kuuli porealtaalta ääniä. Aurora päätti mennä katsomaan mitä oli tekeillä, ja hämmästyi nähdessään Jamesin lilluvan vedessä.
-Mitä sä täällä teet? Tai siis kun sinun piti opettaa Aamua kävelemään? Aurora kysyi pompatessaan myös altaaseen.
-Aamu oli niin energinen, että päätin laittaa hänet päivä unille, James kertoi ottaen samalla Aurosan syliinsä.
-Aamu on kyllä ihana lapsi, Aurora totesi.
-Niin. Jos meillä olisi lapsia enemmän, olisin varma, että ne olisivat yhtä ihania, James sanoi silmää iskien.
Poreallas hetken jälkeen James kuuli pihalta meteliä. Hän kiiruhti ulos, ja näki palvelijan roskiksen luona.
-Mitäs täällä on tapahtunut? James kummasteli.
-Arttu kaatoi taas roskiksen, ja levitti roskia ympäri pihaa, palvelija kertoi.
-Hyi Arttu! Milloin opit, ettei roskiksia saa kaataa?! James sanoi ankaralla äänen sävyllä Artulle.
Kun Aurora tuli ulos, hän näki Meri Merithaimenen pihalla, ja meni oitis tervehtimään tätä. Sunit ja Merithaimenet ovat hyvissä väleissä keskenään.
-Onpas tänään ihana ilma! Aurora totesi.
-Niin. Mika sanoi aikovansa opettaa poikia kalastamaan, Meri kertoi.
-Niin, nythän se kalastuskin onnistuu, kun talvi loppui, ja jää suli lammesta, Aurora keksi.
Iltapäivällä Aurora ja James päättivät syödä päivällisensä pihalla olevassa auringon muotoisessa rakennuksessa.
-Pilvilinnojen Johannes siis todellakin menee meidän Aamun kanssa naimisiin? Aurora varmisti Jamesin nyökyttäessä.
-James, olet tehnyt niin hienoa työtä Miten saitkaan heidät suostumaan? Aurora tiedusteli.
-Ei se ollut vaikeaa. Peter kyllä sanoi, ettei ollut aivan varma asiasta, mutta meidän Aamu on kyllä Johanneksenkin mielestä varmasti paras valinta, James sanoi varmasti.
Hetken päästä hämärtyi, jolloin Merikin saapui Jamesin ja Auroran luo.
-Tervehdys vaan, en kai vain häiritse? Meri varmisti.
-Et tietenkään, Aurora karjaisi.
-Tulin vaan kertomaan, että todella maukkaita mehuja täällä! Olisipa meidänkin perheellä varaa ylellisyyksiin, Meri haaveili.
-Ne kolme suloista poikaa varmaan vievätkin suuren osan rahoistanne? Aurora arveli.
-Juuri niin, mutta en murehdi asiaa! Olen niin onnellinen, että saan elää juuri sitä, mitä tällä hetkellä elän. Minulla on kaikki tärkeä ympärilläni ja elämäni on todella onnekasta, Meri hehkutti.
-Huomaa tosiaan, että olet tyytyväinen, James kertoi iloisasti, on niin ihanaa katsella onnekasta olentoa.
Merin lähdettyä James ja Aurora päättivät mennä köllöttelemään pehmoisalle sängylle.
-Ihana nähdä joku noin onnessaan! Aurora iloitsi.
-Raha ei tee aina onnelliseksi, Merithaimenet ovat elävä todiste siitä, James totesi.
-Ei ole mikään ihmekään. Pojat ovat varmasti todella ihania, Aurora myönsi.
-Lapset ovat rikkautta, samalla tavalla kuin rahakin, James totesi.
-Aivan, Aurora vastasi käpertyen Jamesin viereen.
Hetken päästä he päättivät käydä nukkumaan, ja kömpivät peiton alle. Juuri kun James oli nukahtamaisillaan, hän tunsi hipaisun selässään. Kun hän käänsi päätään hän näki Auroran.
-Olen niin onnellinen, kun minulla on sinut ja Aamu, Aurora kuiskasi. Lopulta molemmat nukahtivat sikeään uneen.
Aikaisin aamulla palvelijan täytyi herätä ruokkimaan Aamu. Aamu on nimensä mukaan aamu ihmisiä, ja haluaa nousta auringon nousun aikaan.
Myöhemmin Aurora ja Jameskin olivat jalkeilla. He olivat syömässä lättyjä aurinkohunajan kera. Keskustelu kulki jälleen lapsissa.
-Tuumailin, että voisimme kutsua sen Johanneksen kylään perheensä kanssa, jotta lapset saisivat tutustua toisiinsa, James kertoi suunnitelmistaan.
-Voi, sehän on loistava idea! Aurora innostui.
Heti aamiaisen jälkeen James tarttui luuriin ja soitti Peterille.
-Hei Peter, minusta, Aurorasta ja Aamusta olisi todella mukavaa, jos tulisitte käymään meillä tänään. Ajattelin sinun, Jonnan ja Johanneksen saapuvan juttelemaan tulevaisuuden suunnitelmista, James keskusteli.
-Kyllä minä ja Johannes pääsemme, Jonna on tänään vähän kipeän oloinen ja ehkä on parempi, jos hän jäisi kotiin, Peter vastasi.
-Käyhän se niinkin, toivotaan Jonnan parantuvan pian, James sanoi, vaikka tiesi Peterin valehtelevan.
-Me tulemme, kunhan vaan ehdimme! Peter ilmoitti ja James katkaisi puhelun.
Hetken odottelun jälkeen Peter ja Johannes saapuivat. James päätti tulla vastaanottamaan vieraat pihalla.
-Sinä olet varmaan se Johannes, James arveli.
-Kyllä olen, Johannes vastasi kohteliaasti.
-Oletpa pidentynyt sitten viime näkemästämme, James ihmetteli katsellen poikaa päästä varpaisiin.
-Lapset kasvavat nopeasti, Peter myönsi.
James johdatti vierailijat olohuoneeseen ja kehotti heitä istumaan sohville. Aikuiset juttelivat omiaan ja Johanneksen aika alkoi käydä pitkäksi. Peter kuitenkin huomasi tämän ja ehdotti pojalleen:
-Mitä jos menisit leikkimään pikkuisen Aamun kanssa.
-Ihan sama mulle. Voin vaikka mennäkin, Johannes vastasi Auroran ja Jamesin hymyillessä. Kuulostaa lupaavalta alulta, kun Johannes ihan itse suostui menemään Aamun leikkeihin mukaan.
-Aamu on yläkerrassa, Aurora opasti, jotta Johannes varmasti tietäisi, missä pikkuinen sijaitsee. Johannes nyökkäsi ja lähti kiipeämään portaita ylös päin.
Aamu oli huoneessaan leikkimässä Johanneksen liittyessä leikkiin. Aamu innostui seurasta ja, kun jo hiukan osasi puhua, hän viihdytti mielellään Johannesta. Johanneskin viihtyi pikkuisen seurassa, hänestä oli hauska seurata, mitä niin pieni ihminen voikaan oivaltaa ja osata. Johannesta miellytti myös se, miten nopeasti Aamu oppi uusia sanoja, kun Johannes auttoi pikkuisen epäröiden.
Johanneksen kadotessa, keskustelu jatkui yhä.
-Millaista siellä suuressa linnakkeessa onkaan asua? Aurora kysyi kiinnostuneena.
-Tuskin kovin kummempaa kuin täälläkään, Peter tuumaili.
-Ettekös te muuten lillu vain ilmassa? Aurora esitti toisen kysymyksen.
-Kyllähän me. Linna on rakennettu eräällä tekniikalla, Peter paljasti.
-Senkö takia se lentelee? Aurora tiedusteli.
-Aivan, Peter myönsi.
-Onko teille kellekään tullut siellä paha olo? Tarkoitan, uskaltautuisinkohan itse tulemaan joskus teille käymään? Aurora tiedusteli.
-Varmasti, ei se nyt niin korkealla ole, Peter huomautti. (tajuatte tuon lillumis jutun sitten taloesittely osassa..)
Samassa Johannes kipitteli takaisin sohvalle istuskelemaan.
-Kuinkas sinä jo nyt siihen tupsahdit? Peter ihmetteli.
-Niin, ei kai vaan Aamun kanssa ollut ikävää leikkiä? Aurora kauhisteli.
-Ei mitään sellaista, Aamua alkoi nukuttaa, joten minä hain palvelijan paikalle, joka pisti Aamun sitten päivänokosille, Johannes kertoi.
-Olitpa sinä sitten reipas poika, kun tiesit heti, miten pitää toimia, James kehui.
-Olenhan minäkin vauva ollut, ja tiedän mitä pitää tehdä, jos alkaa väsyttää, Johannes sanoi.
-Niinpä tietysti, James hymähti.
-Mitäs tykkäsit meidän Aamusta? Aurora uteli.
-Ihan kiva ikäisekseen, Johannes vastasi. Aikuiset katsoivat toisiinsa "kysytäänkö sitä" ilmeellä. Lopulta Aurora alkoi puhua:
-Me vain olemme miettineet, että sinä ja Aamu voisitte viettää enemmänkin aikaa yhdessä.
-Niin, jos te vaikka sitten tuvaisuudessa... Peter jatkoi.
-Menisitte naimisiin! James huudahti.
Johanneksen kasvoille muodostui epämääräinen ilme. Olihan Aamun kanssa ollut ihan kivaa leikkiä, mutta naimisiin meno ei kuulostanut kovin mukavalta. Sitäpaitsi Aamu oli vielä vauva! Ikäerokin olisi niin suuri. Kaikki katsoivat Johannesta utelijaina.
Inhottava kyttääminen olisi jatkunut ties kuinka pitkään, ellei palvelija olisi saapunut huoneeseen.
-Ruoka on valmista! Tulkaahan vieraatkin vaan maistamaan. Tein tätä sen verran enemmän, että teillekin riittää mainiosti! palvelija huudahti.
-Ruoka on varmasti todella hyvää, tuoksahtelee niin ihanaisesti sieraimieni alla, Peter nuuhki.
-Jääkää ihmeessä syömään! Aurora pyysi.
-Me jäämme mielellämme, Peter ilmoitti.
Kaikki istahtivat pöytään maistamaan Tulisia leivonnaisia. Samaan aikaan iloinen koira, Arttukin vietti päivänsä ruokailuhetkeä ahmien itsensä täyteen ihmisille tarkoitettua muonaa. Pöydän äärellä sen sijaan kuului rauhallinen ja sivisteellinen keskustelu.
-Kiitos James, kun kutsuit meidät vierailemaan luonanne. Meillä on ollut oikein mukava päivä, Peter kertoi.
-Ilo on vain teidän puolellanne, saimme mekin päiväämme iloa vierailustanne, James vastasi.
-Täällä vain on ihanan leppoisa ja rauhallinen tunnelma, Peter tuumasi kateelisena, heidän omassa kodissaan oli aina niin kireät oltavat. Peter kuitenkin uskoi kaiken kääntyvän hyvin. Vielä jonakin päivänä Jonna parantuisi masennuksesta ja Peter saisi suuren ihanan perheen.
-On kyllä pakko myöntää, että tunnen eläväni unelmaa juuri tällä hetkellä. Minulla on vaimo ja maailman suloisin tytär, James sanoi katsoen Auroraan päin.
-Elämä on elämisen arvoista! Aurora huudahti.
Johannes oli pöydässä aivan hiljaa, kukaan ei tuntunut huomioivan häntä. Johannesta se ei kuitenkaan liikuttanut. Hänen päässään vain liikkui aikuisten puheet siitä, kuinka hän ja Aamu menisivät vielä jonain päivänä naimisiin. Aamu tuntui ihan mukavalta tytöltä ja varmasti heillä tulisi olemaan monia iloisia ja ikimuistoisia hetkiä. Johannesta kuitenkin mietitytti ajatus, että hän ja Aamu olisivat koko loppu elämänsä yhdessä.
Ruokahetken jälkeen Peter ja Johannes lähtivät takaisin kotiinsa , milloin Aurora ja James jäivät kahden.
-Tänään Aamusta kasvaa lapsukainen, James sanoi hiukan haikeana.
Aurora huomasi sen heti ja lohdutti:
-Älä näytä tuollaiselta, on hienoa, että Aamukin kasvaa ja menee elämässään eteen päin.
-Tiedän sen, pidän vain niin kovasti vauvoista, James nyyhkytti.
-Meillä kuule ehtii olemaan aika monta lasta elämämme aikana. Itke vasta sitten, kun viimeinen on jättämässä vauvuutensa taakse, Aurora ehdotti, jolloin Jamesin kasvoille palasi jälleen hymy.
-Olet oikeassa, iloista nähdä, miten Aamu löytää oman tiensä maailmalta, James totesi.
Ennen kasvamistaan Aamu halusi kuitenkin oppia pottailun ihmeen.
Lopulta Aamu nousi seisomaan ja oli valmis aloittamaan kasvamisen. Aurora ja James katsoivat suloista lapsukaistaan silmät kosteina. Oli liikuttavaa nähdä, miten esikoinen vanhenee.
-James, minua jännittää, Aurora kuiskasi, mutta James piti vain silmiään kiinni. Häntä hiukan pelotti ajatus siitä, että kohta Aamu pidentyisi useita senttejä.
-Niin vaan se aika rientää, vastahan Aamu syntyi, James muisteli.
Parin minuutin kuluttua taikapöly nousi jälleen maasta nostaen Aamun ilmaan.
Tässä Aamu kasvaneena.
Aamun kasvun jälkeen oli jo myöhä ja kaikki alkoivat painua pehkuihin.
-Niin ne lapset kasvaa, Aurora totesi.
-Totta, haluan Aamun nauttivan kaikkien aikojen parhaimman lapsuuden, James kertoi päättäväisenä.
-Samoin, teen kaikkeni sen eteen, Aurora paljasti.
-Mitäs sanoisit, jos järkkäisimme Aamun siihen kuuluisaan Aurinkokouluun? James ehdotti.
-Tosiaan, silloin hän saisi loistavan tulevaisuuden, Aurora pohdiskeli.
-Puhutaan Aamulle asiasta aamulla, James ehdotti hekotellen itsekin sanonnalleen.
Aamu koitti pian ja palvelijakin oli tarjoillut Suneille aamupalaa. James ja Aamu olivat heränneet ennen Auroraa, joka nukkui niin sikeästi, ettei James ollut viitsinyt herättää tätä. James muisti hyvin iltaisen keskustelun Auroran kanssa, eikä halunnut aikailla, vaan alkoi heti keskustella asiasta.
-Kuule Aamu, mitäs pitäisit asiasta, jos minä ja mami hankittaisiin sinut Aurinkokouluun. Äitisikin on käynyt siellä samaisessa koulussa ja kivaa kuulemma oli! James kertoi.
-Kuulostaa ihan kivalta, onko mulla paremmat opiskelumahdollisuudet kuin muilla? Aamu kysyi heti kiinnostuneena.
-Todellakin! Aurinkokoulu on monipuolisempi ja varsinkin sinun, äitisi paikan perijän olisi tarpeellista käydä tuollaista koulua, James sivisti.
-Koska mä pääsen sinne? Aamu kysyi.
-Haluat siis todella sinne kouluun? James varmisti.
-Tietenkin! Mitä ihmettä sun päässä liikkuu. Tietysti mä haluan jo varhaisessa vaiheessa tutustua, mitä perijän työhön kuuluu, Aamu selitti.
-Tuon halusinkin kuulla! Soitamme siis heti tänään Aurinkokoulun rehtorin kylään, saat paikan varmasti. Ikävä kyllä joudut menemään tänään vielä tavalliseen tylsään kouluun, James sanoi säälien.
-Hö, mä lähen odottamaan sitä bussia, Aamu kertoi ja häipyi paikalta.
Aamun lähdön jälkeen Aurorakin saapui maistamaan aamiaista.
-Puhuin jo siitä Aurinkokoulusta, Aamu on vallan innoissaan! James ilmoitti.
-Arvasin! Aamu on niin herttainen ja pirteän hilpeä, ettei hän olisi voinutkaan olla kiinnostumatta niin mahtavasta tarjouksesta, Aurora huudahti.
-Aivan, minä tästä lähdenkin sitten soittamaan sinne Aurinkokouluun, James kertoi ja katosi ruokasalista.
Soitto kävi ripeästi ja rehtori kertoi tulevansa iltapäivällä. Silloin kaiken pitäisi olla hehkuvaa, palvelija pääsi koviin hommiin sillä aikaa kun James ja Aurora rentoutuivat lämpimässä aurinkoisessa parvekkeessa. James löhöili sohvalla ja kuunteli, kuinka taitavasti Aurora pimputteli pienoa.
Päivä kului vauhdikkaasti ja lopulta James ja Aurora istuskelivat sivistyneet puvut sohvalla odottelemassa rehtorin tuloa.
-James, minä tärisen! Jännittää ihan kauheasti, Aurora kertoi.
-Suotta, kyllä meidän Aamu sinne kouluun pääsee, James sanoi varmasti.
-Niin, muuten vain olen ihan hermona! Aurora kertoi.
Muutamien minuuttien jälkeen rehtorin kirkkaan keltainen auto saapui pihalle, ja Aurora päätti tulla vastaan.
-Tervetuloa! Mukava, kun pääsitte tulemaan näin lyhyellä varoitus ajalla, Aurora tervehti.
-Mielellänihän minä tulin, kiinnostaa kovasti tavata Aamu, rehtori kertoi.
-Mitä jos aloittaisimme talon esittelykierrokselle? Aurora ehdotti.
-Käy toki! Kiinnostaakin nähdä, millaisessa ympäristössä se teidän Aamu oikein kulkee, rehtori naurahti.
Sisällä oli kuitenkin kaikkea muuta kuin rento tunnelma. Arttu oli juuri pissinyt puhtaalle lattialle. Palvelija kiiruhti paikalle ja siivosi sotkua niin nopeasti kuin vain pystyi.
-Kiireesti nyt! Kohta he jo tulevat sisälle ja täällä pitää olla kaikki paikat putipuhtaina! James muistutti.
-Ei hätää, minun kikoillani tämä on pian hoidettu! palvelija lupasi luututen kovalla vauhdilla.
Palvelija ehti siivota sotkut, ja rehtori piti kovasti Sunien talosta.
Kun esittely kierros oli ohi, istuivat kaikki sohville jutustelemaan. Aamu oli oikein reipas, ja keskusteli rehtorin kanssa, mikä teki rehtoriin vaikututksen. Aurora ja James huomasivat rehtorin pitävän Aamusta, ja hymyilivät tyytyväisinä. Kun oli rupateltu jo tovi, rehtori yllättäen nousi, ja kertoi, että Aamu pääsisi Aurinkokouluun! Aurora ryntäsi kiireesti kättelemään rehtoria.
-Teitte hyvän valinnan, kun päätitte ottaa Aamun kouluunne, ette tule katumaan päätöstänne! Aurora sanoi.
Rehtorin lähdön jälkeen Aamu muisti läksykirjansa huoneensa työpöydällä, ja pyysi Jamesilta apua niiden tekemisessä. Hän halusi loistaa uudessa koulussaan, ja tekisi varmasti hyvän vaikutuksen opettajiin tekemällä läksyt huolella. Jamesin ei niinkään tarvinnut auttaa Aamua, tyttö osasi melkein kaikki tehtävät itse, joten Jamesin auttaminen jäi vain katseluksi.
Kun läksyt oli tehty, Aamu meni juttelemaan pehmo pupulleen.
-Äiskä ja iskä hommasi mut Aurinkokouluun! Ihan mahtavaa päästä sinne! Siellä on marmaan tosi kivaa! Aamu kertoi pupulle mietteitään, ja se kuunteli korvat pystyssä Aamun juttuja.
Pian kello oli jo paljon, ja Aamun piti mennä nukkumaan. Vaihdettuaan pyjaman Aamu tanssahteli ympäri huonetta hymyillen. Häntä jännitti tuleva koulupäivä uudessa koulussa, jännitti aivan tavattomasti, mutta onneksi hän oli niin väsynyt, että nukahti heti peiton alle päästyään.
Samaa ei voisi sanoa Aurorasta, hänen raskautensa oli käynyt ilmi. Aurora oli kovin nälkäinen ja heräsi vähän väliä yöllä syömään jotain.
-On kumma, miten pieni ihminen voi tarvita niin paljon syötävää. Minulla on koko ajan nälkä, Aurora ajatteli ahmien ruokaa.
Hetken päästä Aurora käveli jälleen kerran tönkösti takaisin makuuhuoneeseen.
-Jospa tällä kertaa en enää heräisi nälkään, Aurora toivoi, vaikka arvelikin heräävänsä vielä monia kertoja. Samanlaista se oli ollut myös Aamua odotellessa. Aurora oli kuitenkin onnellinen, hän tiesi, että tuleva lapsi saisi rakastavat ja huolehtivat vanhemmat.
-Mitenköhän saan kerrottua asiasta Jamesille? Hän on varmasti niin innoissaan, ettei pysy housuissaan, Aurora naureskeli.
Aurora kävi vaatekaapilla ja pisti yökoltun päälleen tuntiessaan vilua. Sen jälkeen hän painoi päänsä tyynylleen ja nukahti samantien.
Siinä oli osa, mitäs piditte? Kommentoikaa niin tulen valtavan iloiseksi! Aloitin muuten uuden sivun, Simssiliinin simsseilyt jos jota kuta kiinnostaa käydä katsomassa, niin sinne pääsee tästä. Kirjoittelin sinne nimittäin toisen kirjoituksen joku päivä. :)
Kommentit