Tein tänne nyt poikkeuksellisesti kaksi osaa putkeen, sillä minulla oli ongelmia Ilolienten kanssa... Ongelma on ilmeisesti Petrassa, sillä aina, kun Petra on muuttumassa ihmissudeksi peli jumittaa siihen. Olen huolissani tästä, sillä viimeksi kun peli jummaili, oli koneessa vika, ja siitä piti nollata kaikki tiedot, ja siinä meni myös simssi... Onneksi kuitenkin kun muutatin Iloliemet toiselle tontille Petra pystyi muuttumaan taas ihmissudeksi, eli vika oli ehkä tontissa, mutta saa nyt nähdä kauanko se sielläkään onnistuu... Jos muu ei auta, täytyy Petra varmaan muutta pois ihmissuteudesta, mutta sitä yritän välttää viimeiseen asti, sillä olen suunnitellut jo paljon juonia Petran ihmissuteuteen liittyen.. Ja tuo siis liittyy silleen tähän, että kun en saanut pelattua Iloliemillä tein osan sitten tänne.

Nyt siis on vuorossa viimeinen perhe, Kummala, ja sen jälkeen kierros alkaa taas alusta. Kummalien talo on vähän hassun näköinen, ja Ehla puhuu vähän oudosti, mutta juuri siksi he ovat perhe Kummala. ;)

Kummalien aamu oli alkanut kireästi, kuten kaikki muutkin aamut ja päivät.
-Mihgin uzinä olet oikkein menozza? Nyt pitäizi ngäiotä kukkia izatuttaa, Ehla huomautti.
-Puhut varmaankin tomaateista, Esko vastasi loukkaavalla äänen sävyllä.
-Niikn puzhun, mutta minone zinä menet? Ehla kysyi.
-Töihin, Esko valehteli, ja Ehla uskoi häntä, niin kuin aina.

Esko suunnisti kyllä aivan muualle kuin töihin.
-Miten minulla voi olla noin sokea "vaimo"? Hän uskoo jokaisen sanani ja luulee minun käyvän töissä, eikä edes ihmettele, vaikken tuo koskaan palkaa mukanani. Oikeasti kiertelen ja kaartelen vain kaupungilla käyden vilkaisemassa myös naapureitani. Mitäköhän hekin ajattelevat tuosta sönköttävästä rumiluksesta? Esko pohdiskeli kävellen mahdollisimman ripeästi kauas pois tontilta.

Eskon kadottua näkyvistä, ilmestyi Ehlan eteen vieraan näköinen sim.
-Häntä en olekskaan ennesn tavannutkaan. Täytyypäu mennä kyzelemäwän kuulumizet, Ehla ajatteli lähestyen jo Paavo Puskaa.
-Päzivää, kukaz tew olettie? Ehla tiedusteli.

-Anteeksi, kuinka? En oikein ymmärtänyt, mitä sanoit, Paavo paljasti nolona.
-Minä svain pohdizkelen, että kukahan tey mahedatte olla? Ehla toisti.
-Ahaa... tuota, olen Paavo Puska, hauska tavata, Paavo esittäytyi, kun sai viimein selvää tuon kummajaisen puheesta. Paavoa kyllä hiukan epäilytti koko tyyppi, mutta päätti olevansa täysin ennakkoluuloton ja olla kohtelias. Eihän sitä tiedä, millainen ihminen tästä Ehlastakin kuoriutuu.

-Khikihhii! Ehla hihitteli.
-Mitä nyt? Paavo ihmetteli.
-Azuttegoas te puzkazza, teidän nimenne aviittaa ziihen, khieh, khah! Ehla jatkoi naureskelua.
-Öö, tuota... nähdään, Paavo sanoi ja lähti kävelemään pois päin tontilta ajatellen, miten outo "ihminen" oli.

-Mikäz kiire zille tuli? Hupzuja tyybabejä kokoj taikamaa täeällä, Ehla totesi kummastellen Paavon juoksevia askelia.
-Zainpaahan ainakrin tietää, että se asouu puzkazza, täyytyy käydä jozkus katzomlazza, miten puzikozza eletään, Ehla suunnitteli.

Paavon kadottua sadepilvien joukkoon tontille ilmestyi kiva kulkukoira.
-Zinä olet wkyllä paaaaljon kivejmpaa zeuöraa kuin ze puzka-tyoyppi, Ehla kertoi iloisesti hymyilevälle koiralle, joka haukahti riemuiten.
-Kyllä täzzä kevääzzä on riittänyt näitä kauniita zateizia päiviä, kai zinuztakin on kivaa kierizkellä ja riehua vezilätäköizzä. Ze on ainakin minun lempipuuhaani, Ehla kertoi hauvelille.

Koira taisi olla kuitenkin eri mieltä Ehlan kanssa, kun tassutteli tyytyväisenä sisälle kuivaan. Ehlaa moinen ei kuitenkaan häirinyt yhtään ja hän jäi pompahtelemaan hilpeästi kuraten koko vaatetuksensa.

Kun Ehla oli pomppinut tarpeeksi kuin hullu, oli jo ruoanlaiton aika.
-Leikeizzäni toziaan tulee tozi nälkä, Ehla mietiskeli valmistaessaan saapaspastaa.

Ehla joutui asettumaan pöydän äärelle jälleen kerran yksin, kuten yleensäkin. Esko ei taaskaan ollut tullut ruoka-ajaksi kotiin.
-Ezkon työnaantaja on erittäin julmhea, ei edez zyömään pääztä kotiin. Mituenköhän ze työön raataja oikyein jakpsaa, kun ei ruokaaökaan zana? Ehla mietiskeli harmistuneena miehensä "kohtalosta".

Vasta yömyöhään Eskokin köpötteli laiskasti kotia kohti.
-Kieltämättä, jalat tässä kyllä tulee kipeiksi, kun joka päivä tallustelen pitkiäkin matkoja paikasta toiseen. Mutta minkäs teet, kun ei kotonakaan ole mitään syytä edes olla. Ehla on niin ihmeellinen, että sekoaisin itsekin, jos hänen kanssaan joutuisin päivät pitkät nyhjätä, Esko mietiskeli maha kurnivana.

Esko astui ovesta sisälle tutkaillen ympärilleen.
-Missä on ruokaa? Olen aivan tavattoman nälkäinen rankan työpäivän jälkeen! Esko karjui.
-Ota jääkaapikzta, laitoin zaapaazpaztan jo zäilöön, krun zinuoizta ei kuuluenut mitään. Mitez töizmzä muuten menni tänään? Ehla vastasi.
-Öh, samalla tavalla kuin muinakin päivinä, ei mitään erityistä tapahtunut, Esko keksi.
-Mutta ojentaisitko sen kulhon esille sieltä... missä se nyt ikinä onkaan, Esko pyysi.
-Minähäzn zanfoin, että ze on jääkaaapizza, mikzi et kueunnellut miqnua!? Ehla kimpaantui.
-No en tiedä, mutta saanko nyt sen kipon? Esko kyseli.

Ehla kipaisi hakemaan kulhollisen ruokaa Eskolle, joka virnisteli pastan happamuudelle ja muille sivumauille.
-Onko hwyväät? Ehla kysyi.
-Krömm, joo, tosi maukasta, Esko irvisteli.
-No hyvsä, minä käyno vielä tuolrla ulkoäna, Ehla ilmoitti.
-Tähän aikaanko? Kellohan lähenee jo kahtatoista, Esko huomautti.
-Minusn täyötyy vaan menrnä. Hzei, hexi, Ehla ilmoitti aloittaen rivakkaan kävelyn kohti ulko-ovea.

Saavuttuaan pihalle, Ehla pyydysti mukaansa muutaman tulikärpäsen. Pimeän metsän halki olisi mieluisampaa kävellä valaisevien tulikärpästen kanssa.
-Voih, toivottavgazti Izyki ei zuutu, vaikeka zaatankina myöhäzhtyä hiujkan. Onneökzi hän on todella ymmcärtäväinen, toizin kuin vaikpkapa Ezko, Ehla puhui itsekseen valoa napaten.

Kun tapaaminen oli suoritettu Ehla saapui takaisin kotiin, ja hiippaili hiljaa makuuhuoneeseen, missä Esko olikin jo nukkumassa. Ehla ei halunnut herättää Eskoa, tämä olisi kuitenkin ihmetellyt miksi hän oli ollut näin myöhään ulkona. Niin Ehla meni vaatekaapille, ja vaihtoi pyjaman päälleen niin hiljaa kuin pystyi, ja kaikki meni niin kuin hän toivoi; Esko ei herännyt, vaan kuorsasi kovaan ääneen.

Ehja asettui miehensä viereen, ja nukahti samantien. Ehla on vähän outo, ja sen vuoksi hän myös nukkuu erikoisessa asennossa.. :D


Seuraavana aamuna Ehla heräsi tavallista myöhemmin. Esko oli jo ehtinyt lähteä "töihin" ja aurinko paisoi tavallista kirkkaammin taivaalla. Ehla pomppi iloisesti pihalla pyjamassaan, kun ei ollut jaksanut  vaihtaa arkisia vaatteita.
-Minaun kukkdazeni voivat huyonozti. Ylimeääräizet ruohot ovat kazovaneet niiden päöälle, Ehla harmitteli harmissaan.

Ehla ei aikaillut, vaan aloitti heti tomaatin taimien pelastamisen. Hän otti rajuin ottein rikkarouhoista kiinni ja vetäisi ne äkkiä pois tunteella karjahdellen samalla vihaisia taistelullisia ääniä.

Ennen kuin Ehla huomasikaan, oli hänen taakseen tullut Sama Paljula.
-Anteeksi, mutta onkohan teillä jokin hätänä? Sami tiedusteli.
-Ehei, minä voian hyvin, tosi hyvin. Nuo pahtat rikkarueohot uhkazivat minun kukkiani jia minun träytyi pelaztaa ne kiireiyzezti, Ehla selitti.
-Jaa, Sami vastasi aivan kuin olisi ymmärtänyt kaiken, mitä Ehla puhui.

Sami päätti mennä sisälle ja asettui shakkipöydän äärelle. Hetken päästä myös Esko hiippaili huoneeseen ja liittyi mukaan pelailemaan.
-Kuinkas sinä täällä sisällä vain olet, ja vaimosi joutuu yksin hoitamaan kasvimaan? Sami ihmetteli.
-Noo... Ei minua oikein huvita nuo puutarhan hoito jutut, ja Ehla pitää niistä, ja siksi hän tekee kaiken, Esko keksi äkkiä.
-En minäkään ole mikään viherpeukalo, mutta autan silti Jessicaa kasvimaalla, Sami huomatti.
-Shakki ja matti! Esko huudahti.
-Eii! Sami kauhistui, ja unohti samalla, mistä he olivat äsken keskusteelleet.

Samin lähdettyä kotiin Esko meni soittelemaan puheluja jollekin. Ehlakin piti pientä taukoa pihahommista, ja oli tullut täyttämään Elhin ruokakulhon.
-Oligko zinurlla tänään lyhsyt työpjäivä, kaun olejt jo kotdona? Ehla uteli.
-Älä häiritse puheluani! Esko karjaisi vihaisesti, ja siirtyi toiseen paikkaan puhumaan. Ehla mulkaisi Eskoon päin, ja lähti sitten takaisin ulos.

Esko kuuli oven pamahtavan kiinni, ja hymyili itsekseen. Sitten hän puhui taas puhelimeen.
-Voisitko tulla käymään luonan? Esko kysyi.
-Kaipa voisin tulla, ei täällä kotonakaan ole mitään tekemistä...
-Hyvä, nähdään pian. Hei hei! Esko sanoi iloisesti.
-Heippa

Hetken kuluttua Esko huomasi tutun hahmon ilmestyneen pihalle ja juoksi heti tämän luo.
-Mukava nähdä jälleen Jessica! Esko tervehti halaten ystäväänsä. Hali jäi kyllä hiukan pieneksi Jessican mega suuren masun takia.
-Onpas täällä koleaa, Jessica huomautti kädet vapisten.
-Mennään vain sisälle lämpimään, Esko lupasi ystävällisenä.

Esko katsahti taakseen nähden Ehlan kasvimaalla työn touhussa.
-Mitä ihmettä tuo Ehla oikein säätää? Nythän sataa ja hän vaan kippaa vettä vaikka kuinka paljon tomaattien päälle. Aivan sama minulle, ainakin näyttää viipyvän vielä pitkään pihalla. Hyvä juttu, ainakin minä ja Jessica saamme olla sisällä aivan rauhassa ilman tuota ilonpilaajaa, Esko ajatteli.

Esko johdatti Jessican hänen ja Ehlan makuuhuoneeseen, jossa alkoi viihdyttää vierastaan parhaansa mukaan.
-Onpas sinulla hieno lakki, Esko kehui.
-Kiitos, minulla on siihen samaan sarjaan kuuluva takki, Jessica paljasti.
-Oi, haluan ehdottomasti nähdä sen, Esko naurahti Jessicankin hieman hihitellessä.
-Sami ei ikinä huomauttele vaatteistani, Jessica kertoi.
-Sen vuoksi minä olenkin olemassa, Esko oivallutti ja iski silmää.


Esko tajusi sopivan hetken tulleen ja astui pari askelta eteen päin. Ennen kuin Jessicakaan ehti tajuta mitään, halailivat he jo toisiaan.
-Olisitpa sinä vaimoni, Ehla on niin kammottava, Esko kuiskasi Jessican kuunnellessa lumoontuneena.

Jessicasta oli mukava saada huomiota, mutta tämä meni jo liian pitkälle.
-Esko hei, mitä mieltä Ehlakin olisi jos saisi tietää, tai Sami! Jessica muistutti yrittäen riuhtaista itsensä irti, mutta Esko otti tiukan otteen kädestä, eikä päästänyt sitä millään irti.
-Mitä väliä, kun he eivät saa tietää, Esko naurahti.
-No niinpä, Jessica rauhottui jälleen.

Ties mitä olisi saattanut tapahtua, ellei ovi olisi käynyt ja Mika astunut huoneeseen. Esko säikähti ja hän tuuppasi itsensä ja Jessican oven taakse, mutta liian myöhään; Mika oli jo nähnyt kaiken ja käveli sisälle huoneeseen.


Esko käveli raivostuneena Mikan eteen karjuen:
-Sinulla ei ole mitään oikeutta tulla tänne! Häivy!
Mika ei jaksanut jäädä inttämään mitään, vaan astui reippaasti huoneesta pois.

-Ehkäpä minun olisi parasta lähteä kotiin, Jessica sanoi ja asteli hänkin huoneesta pois päin.
-Älä nyt mene! Meillähän oli niin kivaa, Esko muistutti, mutta Jessica pudisteli päätänsä.
-Minulle ja Samille on tulossa pikkuinen ja ehkä sinunkin olisi parasta keskittyä omaan vaimoosi. Minä lähden nyt! Jessica huudahti pamauttaen oven mennessään.
-Pahuksen pahus! Pitikö sen Mikan sattua saapumaan huoneeseen juuri nyt? Esko raivoili.

Sillä välin Ehla oli ulkoilemassa tietämättömänä sisällä tapahtuvista julmuuksista tavanneensa Memmä-koiran kanssa. (Huomatkaa Memmän kieli ;D)
-Voi krun zinä olaet kiva koirya! Ehla ilmoitti Memmälle, joka nautti masun hieronnasta.

Pihamaalle putkahti myös muitakin eläimiä, joita Ehla juoksenteli tervehtimään.
-Minä haisen! Haluan kylpyyn! Elhi ilmoitti katsellen kateellisena, kuinka Ehla huomioi vain muita eläimiä.

Sisällä Esko oli ottanut jääkaapista itselleen iltapalaa, kun kokkaavasta Ehlasta ei ollut kuulunut mitään. Ikävä kyllä pöytään istahti lautasellisen kanssa myös iljettävä Mika, mutta Esko päätti kuitenkin olla kohtelias, ettei Mika vain levittelisi tietoa eteen päin.
-Ethän kerro kenelekään siitä, mitä näit? Esko kysyi.
-Minusta avioliitossa rehellisyys on tärkeintä. Miten saatoitkaan tehdä jotain, mistä et uskalla edes kertoa tärkeimmälle ihmiselle maailmassa? Mika luennoi.
-Ehkei Ehla kuule ole tärkein ihminen minulle! Esko tiuskaisi takaisin.

Samassa pöytään kolahti uusi lautanen, jolloin Mika ja Esko katsahtivat kummissaan Ehlaa, jota eivät olleet ollenkaan huomanneet!
-Mitäz te paojat jutteleutte? Ehla kysyi hymyillen.
-E-ei me mitään erityistä, Esko sönkötti peläten koko ajan Mikan kertovan kaiken. Mika kuitenkin pysyi vaiti ruokailun ajan.

-Kiitos ruoasta, hän sanoi lopulta ja nousi pöydästä.
-Aivan kamala tyyppi tuo Esko. Onneksi Meriin voin luottaa, Mika totesi kotiin päin lähtiessään.


Mikan kadottua Ehla nousi ylös sanoen:
-Käyn vielä pikaiztezti tuollae piohalla.
-Tähän aikaan? Esko ihmetteli.
-Ei ziinä menae kauaua, Ehla ilmoitti.


Ehla palasi kotiin myöhään illalla, kun Esko oli vaihtanut jo pyjamansa ja valmiina nukkumaan. Hän ei ollut saanut unta aikaisemmin.
-Täällä zinä vielä heraeillä olet! Mutta arvuaa, mizwtä naaöpurit ovat puhunqeet, Ehla puhui.
-En kyllä ikinä keksi, Esko mutisi ilottomasti.
-Perijä pitäizi zaada! Ehla vihjaili.
-Ei nyt, olen väsynyt ja haluan nukkua! Esko murahti kömpien peiton alle.

-No, huomenna zitten! Ehla totesi vaihtaessaan pyjamaa ylleen käyden nukkumaan miehensä vierelle. Oikeasti Esko ei kuitenkaan saanut unen päästä kiinni, vaan pyöri valveilla koko yön huonon oman tunnon pauloissa.


Uusi aamu oli alkanut riehakkaasti Ehlan pomppiessa monivärisellä sohvalla Elhin töllöttäessä.
-Jihii, täamä on kivaqa! Koykeile zinwäkin, Elhi! Ehla komensi pomppien onneissaan.
-Enpä taida, Elhi päätti tyytyen istuskelemaan penkillä.

Hetken päästä Ehlan vatsa alkoi kurnia siihen malliin, että hän ryhtyi palaneiden kengänpohjien kokkaamiseen. Yllättäen myös Esko ilmestyi Ehlan silmiin.
-Ovnko zinulla tädnään vapaapmäivä, vai mikzi olet bkotona? Ehla tiedusteli.
-On, joo... Esko sanoi lyhyesti. Hänellä oli edelleen huono omatunto eilisestä, joten hän päätti olla Ehlalle ainakin yhden päivän kiltti, jos vaikkapa sitten olisi parempi mieli.
Päivän aikana Esko kuitenkin yritti saada välejänsä kuntoon myös Jessican kanssa kootuilla konsteillaan.
-Tulisit nyt käymään meillä, Esko aneli.
-Voit olla varma, ettei minua vähään aikaan siellä näy! Jessica vastasi ja löi luurin korvaan.

Pian ilta saapui, mutta Esko tunsi vieläkin syyllisyyttä eilisistä tapahtumista, vaikka hän oli auttanut jopa Ehlaa kasvimaan hoidossa.
-Mitä minun pitäisi tehdä, voi kunpa tämä olisi mennyt edes huomenna ohi, Esko toivoi.

Hetken kuluttua myös Ehlakin saapui huoneeseen ja asettui hänkin makuulleen. Samassa Esko kuitenkin keksi:
-Perijä! Jos auttaisin Ehlaa perijän hankinnassa, antaisi tämä huono omatunto ehkä viimeinkin periksi!

Esko siirtyi Ehlan viereen muistuttaen:
-Puhuit eilen siitä perijästä, minustakin olisi jo aika saada tänne taloon sellainen, Esko keksi yrittäen olla uskottava.
-Kivza juttyu! Ehla innostui.

Ehla kuitenkin huomautti, etteivät he olleet vielä muistaneet syödä iltapalaa, joten Ehla meni kiireisesti valmistamaan kalossimuhennosta.
-Olet kyllä mahtava kokki, Esko yritti kehua Ehlaa parhaansa mukaan.
-Minäakin pidätn täztä kokkawukzezta! Ehla kertoi yllättyneenä miehensä kiltteydestä.

Seuraavana päivänä Ehla näki mukavan vanhan tutun, Memmän.
-Voi zianua raurkkaa, ei kotia. Zäälim ihan tulee zinxua katzellessäa, Ehla kertoi koiralle.

Ehla päätti ottaa Memmän asumaan kotiinsa. Memmä oli siitä oikein iloissaan ja kiitollinen.

Elhikin innostui uudesta leikkitoverista ja otti Memmän hyvin vastaan.

Uusi seura sai kuitenkin Elhinkin oikein kunnolla innostumaan ja se näytti kaikki pahat temput Memmälle, joka hihitteli taustalla opetellen pahoja tapoja.

Koirat alkoivat yhdessä pissimään sisätiloihin ja sen jälkeen kieriskellä saastalammikossa päivät pitkät. Lopuksi tietenkin ravisteltiin likavesi kaikkialle huoneeseen.

Esko saapui huoneeseen juuri ällöttävällä hetkellä Elhin liatessa itseään ja ympäristöä.
-Mitä ihmettä sinä tolvana oikein säädät?! Esko karjaisi katsoessaan litisevää tapahtumaa.

-Tyhmä koira, ymmärsitkö? Tyhmä koira! Että minä vihaan teitä Ehlan idiootteja lemmikkejä! Täällä vain sotkette ja tuhoatte kaiken hyvän! Esko torui huutaen Elhiä. Elhi esitti kuuntelevansa Eskon saarnaa, mutta oikeasti se katseli vain himoiten vieressään olevaa lätäkköä, ja odotti Eskon lähtevän pois, jotta pääsisi kieriskelemään siinä.

Eskon poistuttua makuuhuoneesta, hänen silmiinsä osui Memmä, joka oli syömässä.
-Mistä lähtien kulkukoirat ovat saaneet tulla sisälle taloon!? Esko huusi raivoissaan.
-Micnä otain zedn tännpe azumeaan, Ehla kertoi.
-Niinpä tietysti.. Lisää sotkevia elukoita, Esko märisi katsellessaan, miten Memmän suupielistä lenteli ruokaa vähän joka paikkaan.

Elhi halusi lisää kivoja koira kavereita itselleen, ja niinpä hän alkoi tutustua Kinuski nimiseen hauveliin. :)

Esko oli aivan raivoissaan herätessään aamulla ja nähtyään maassa jälleen sotkun. Esko haki luudan, ja alkoi luututa lätäkköä.
-Saisi se Ehla itse siivota lemmikkiensä jäljet! Nytkin se vain nukkuu, eikä siitä ole mitään apua, Esko marisi Memmän virnuillessa vieressä.



Ja vielä loppuun hauska kuva, kun kolme palvelijaa tuli samaan aikaan tontille. :D