Heeeippa taas. :D Laskeskelin juuri, että enää 18 koulupäivää kesälomaan! Ei edes kauhean paljon. Voi, odotan kesää niin kovasti, sitten ehtii pelata enemmän simssiä ja kaikkea kivaa tekemään, kun kouluhommat ei kiusaa. :) Mutta ensin on kestettävä nuo 18 päivää.. No ketään ei taaskaan kiinnosta, menkää lukemaan!! ;)
Eräänä päivänä James oli kutsunut Jonnan ja Peterin kylään. Hän halusi olla mahdollisimman hyvissä väleissä Pilvilinnojen kanssa, menisiväthän sentään heidän lapsensa, Aamu ja Johannes naimisiin. Peter ja James keskustelivat omia juttuhaan, mutta Jonna oli jäänyt keskustelun ulkopuolelle, ja katseli vain jonnekin kaukaisuuteen. James huomasi, miten Peter hatseli vaimoaan huolestuneen näköisenä.
-Minä voin mennä puhumaan Jonnan kanssa, James lupasi.
-Voi kiitos, mutta kyllä minun itse pitäisi, Peter tuumi.
-Äh, kyllä minäkin voin ihan hyvin, James sanoi, ja otti jo askelia Jonnaa kohti. Peter jäi seisomaan paikoilleen.
James käveli Jonnan taakse, ja rykäisi, jolloin Jonna käännähti ympäri.
-Mitä asiaa? Jonna kysyi.
-Tuota, me Peterin kanssa ajattelimme mennä sisälle, niin tulisitteko tekin? James pyysi.
-Äh, minusta tuntuu, että olisi parempi lähteä jo kotiin, Jonna sanoi.
-Älkää nyt toki vielä! Palvelijamme voi valmistaa jotain herkullista ruokaa, ja...
-Taidan siitä huolimatta lähteä nyt, Jonna sanoi.
-No, kuinka tahdotte, James luovutti, ja niin Jonna käveli pois.
James palasi Peterin luo, ja hämmästyi huomatessaan tämän itkevän.
-Mitä nyt? James kummasteli.
-Olen tehnyt jotain väärin, ja siksi Jonna on tuollainen! Olen yrittänyt kaikkeni, mutta mikään ei auta. Olen ylläpitänyt ja hoitanut kaikki Taikapölyä koskevat asiat, ja muutenkin kaikki, enkä jaksa enää! Miksi Jonna ei voi palautua ennalleen? Tämä on minun syytäni! Peter purki pahaa oloaan.
James halasi ystäväänsä.
-Älä edes kuvittele, että Jonnan tämän hetkinen tila olisi sinun syytäsi. Et sinä, eikä kukaan muukaan ole vastuussa Jonnasta. Kaikki kääntyy vielä parempaan päin, usko minua, James puhui mukavia.
-Kiitos James! Olet tosi ystävä, Peter kiitti ja hymyili jo vähän.
Hetken päästä Peteristä ei enää edes huomannut, että hän oli äsken itkenyt. Huolet unohtuvat ystävien seurassa. <3
Peter viipyi Suneilla kylässä iltaan asti. He söivät ja keskustelivat tämän hetken lempiaiheestaan; Aamun ja Johanneksen tulevaisuudesta.
-Aivan mahtavaa, kun lapsemme menevät naimisiin, James intoili.
-Niin, Peter sanoi. Miten James ja Peter jaksaa puhua aina samasta asiasta?
Aamu oli syönyt jo aikoja sitten, mutta hän jäi silti istumaan pöytään. Aamusta oli hauska kuunnella isänsä ja Peterin juttuja. Hän haaveili jo kosvasti aikuistumisesta, ja naimisiin menosta.
-On tuo teidän Aamunne sitten hieno tyttö, juuri sopiva Johannekselle! Peter sanoi, jolloin Aamu hymyili tyytyväisenä.
-Hih, Aamu tirskahti ja punastui hieman. Olihan se nyt aika hienoa, kun oikein hallitsija perheessä häntä kehuttiin.
Illalla Aamulla oli yhdenhengen bileet huoneessaan.
-Aamu ja Johannes yhteen sopii, huomenna mennään pussauskoppiin... Aamu lauleli itsekseen. Hän oli päättänyt kutsua Johanneksen kylään seuraavan päivänä. Aamu etsi lelulaatikostaan kaikkia leluja, joista arveli Johanneksen pitävän. Täytyihän Johannes saada viihtymään!
-Kukaan poika ei voi vastustaa ralliautoja, Aamu tuumi leikkiessään sillä.
Seuraavana aamuna Aamu ja James olivat yhdessä tanssimassa.
-Mikäs nyt on, kun pienellä päivänsäteelläni loistaa niin aurinkoinen hymy kasvoilla näin aamusta? James kysäisi.
-Aijon kutsua Johanneksen tänään kylään, Aamu paljasti.
-Tuo on oikea asenne! James kehui Aamua.
-Sinun onkin oltava hyvissä väleissä Johanneksen kanssa, siten on aivan varmaa, että pääset naimisiin hänen kanssaan, James neuvoi.
-Eikö se olekaan varmaa? Aamu hämmästyi.
-Mikään ei ole koskaan varmaa, mutta älä huoli, tämä kyllä on, James lupasi. Hymy levisi jälleen Aamun kasvoille.
-Menen heti soittamaan Johannekselle, hän sanoi.
-Hyvä, tuo on oikeaa puhetta, James huudahti.
Hetken päästä myös Aurora saapui huoneeseen, jolloin James meni tietysti toivottelemaan hyviä huomenia.
-Kyllä tuo meidän Aamu on sitten viisas. Hän pitää Johannekseen yhteyttä lähes joka päivä, James kertoi aivan heti.
-Aamu on tosiaan hieno lapsi. Hän jaksaa yrittää aina vain enemmän ja enemmän, ja lopulta saa aina haluamansa, Aurora hehkutti.
-Lapsista puheen ollen, kuinkas tämä toinen pärjäilee masussasi? James tiedusteli.
-Mitä? Mistä tiesit, että olen raskaana? Aurora yllättyi.
-Huomasin sen aamulla. Olenkin ollut siitä asti ihan täpinöissäni, James naurahti.
Vanhempien keskustellessa mukavuuksista, oli Aamu jo saanut suostuteltua Johanneksen tulemaan käymään.
Innokas Aamu istahti sohvalle odottelemaan ehdottomasti parasta ystäväänsä. Into ja ilo muuttuivat kuitenkin huomaamattoman nopeasti suruksi.
-Miksei Johannesta jo näy? Voisi sentään kiirehtiä pikkaisen enemmän, olenhan sentään mä kyseessä. Haluisin nähdä sen jo tulevan juoksu jalkaa tänne, Aamu mietiskeli raivoissaan, hän ei pitänyt todellakaan turhasta odottelusta.
Aamun tyrmistynyt ärjy ilme katosi tietysti aivan sillä sekunnilla, kun hän huomasi Johanneksen köpöttelevän jo lähellä. Aamu ei kauaa odotellut, vaan pinkaisi hurjaan juoksuun. Kun Aamu oli aivan Johanneksen luona, hän levitti kätensä oikein leveiksi haluten halata. Niin kaverukset halasivat tervehdykseksi.
-Mitä me tehdään tänään teillä? Johannes tiedusteli.
-Mä katoin eilen kaikkia pelejä ja leluja, joilla me voidaan leikkiä, Aamu kertoi.
-Kivaa, Johannes myönsi. Samassa Aamu huomasi myös toisen lapsen kävellen tiellä.
-Mä käyn tervehtimässä tota, Aamu ilmoitti lähtien jälleen hullun nopeaan juoksuun.
Vieras oli Merithaimenien Kuha, joka oli päättänyt lähteä kävelylle ympäri Taikapölyä vapaapäivän kunniaksi.
-Päivää, minä olen Aamu Sun, Aamu esittäytyi pirtsakasti ja iloisena.
-Mä oon Kuha Merithaimenilta, hauska tavata, Kuha kertoi, hän oli ehtinyt harvoin panostaa ystävyyssuhteisiin, kun kotona täytyi aina vain kalastaa, ja auttaa perhettä. Onneksi hän oli saanut edes pienen vapaan hetken, ja tapasi ystävällisen Aamun.
-Mennäänkö sisälle leikkimään? Kuha ehdotti.
-Mennään vaan, Aamu innostui.
-Teillä varmasti on enemmän kaikkea mukavaa touhuttavaa, kun olette arvostetumpia kuin meidän perhe, Kuha tuumaili.
-Joo, voidaan tehdä ihan, mitä vain haluut, Aamu innostui unohtaen jo täysin äsken kutsumansa Johanneksen.
(Oho, huomasin vasta nyt, että tuossa olikin Hauki, eikä Kuha, kuten äskeisessä kuvassa... Leikitään kuitenkin, että se olisi Kuha, anteeksi sählini!) Aamu meni pelaamaan Kuhan kanssa shakkia. Johannes katseli sohvalta heidän touhujaan.
-Eiks meidän pitänyt mennä leikkimään? Johannes kysyi.
-Sä voit mennä edeltä, mä pelaan Kuhan kanssa vaan yhden pelin eka, Aamu ilmoitti. Johannes oli kummissaan Aamun käytöksestä, mutta
Pian Aamun ja Kuhan peli oli ohi.
-Höh, sä voitit mut, Kuha murisi.
-No älä nyt leikistä suutu, pelataanko toinenkin peli? Aamu ehdotti.
-Mut eikö sun pitäny mennä Johanneksen kanssa leikkimään? Kuha kysyi.
-Ihan sama, ei se suutu, vaikka me pelattais toinenki peli, Aamu sanoi.
-Okei, pelataan sit, Kuha hymyili.
Illalla Kuhan ja Johanneksen kotiin lähdön jälkeen Aamu jäi istumaan mietteisiinsä sohvalle.
-Kyllä toi Kuha oli hyvää seuraa... Ehkä jopa parempaa kuin Johannes? Äh, tuskin sentään, mut ja Johannes on luotu toisillemme, Aamu päätti, mutta kuka tietää kumasta pojasta Aamu tässä kuvassa haaveili...
Aika kului vauhdilla, ja koitti vauvaan syntymän aika. Tietysti se tapahtui keskellä yötä, kun kaikki olivat nukkumassa.
-Aijaijai! James, voitko hakea palvelijan tänne? Aurora vaikeroi, mutta James ei hievahtanutkaan asennostaan, vaan jatkoi kuorsaamista.
-JAMES!!!!! Aurora karjaisi niin kovaa, että James viimein heräsi.
-Mitä nyt? Onko sinun pakko pitää tälläistä meteliä keskellä yötä? James kysyi unenpöpperössä. Samassa hän kuitenkin tajusi, että vauva syntyisi pian, ja ryntäsi hakemaan palvelijaa.
Viimein kovien ponnistelujen jälkeen Aurora piteli käsissään pientä.... poikavauvaa... (huoh, taaaas poika.. >:/) Aurora oli oikein iloinen pojastaan.
-Voi kun sinä olet suloinen..
-..aivan isäsi näköinen! Aurora totesi verratessaan heitä. Eikös olekin Jamesin näköinen. <3 ;D
Aurora ojensi Antin Palvelijalle.
-Pitä vauvastamme hyvää hyvää huolta, Aurora neuvoi.
-Tietenkin pidän, Palvelija vastasi lähtiessään syöttämään Anttia.
Auroran oli aivan pakko vahti, että palvelija osaisi hoitaa vauvan, joten hän seurasi palvelijan touhuja niin kauan, että Antti oli saatu turvallisesti kerhoon nukkumaan. Auroran palatessa takaisin makuuhuoneeseen hän yllättyi nähdessään Jamesin köllimässä sängyllä.
-Etkö mennytkään takaisin nukkumaan? Aurora kummasteli.
-Ei väsyttänyt, tule tänne viereeni, James komensi silmää iskien.
Lopulta Aurora ja James kääriytyivät peiton alle jatkamaan uniaan.
Tähän väliin laitan kuvan sinikeltaisesta (ruotsi :D) Antin huoneesta. Siellä Antilla olikin lystiä uinuilla.
Aamun koittaessa James ja Aurora juoksivat kilpaa vessaan. James oli nopeampi, ja sai varattua itselleen kylpyammeen käyttöön.
-James! Minä tahdon kylpyyn! Aurora parahti.
-Minä ehdin ensin, on meillä yläkerrassakin vessa, James huomautti.
-Se on liian kaukana, Aurora pohdiskeli saaden samalla älyn väläyksen.
-Hyvä on, jos et päästä minua kylpyyn, peseydyn lavuaarissa, Aurora kertoi aloittaen pesusienipesun.
James järkyttyi niin hirveästi, että ihan pomppasi pois kylvystään.
-Hyvä on, hyvä on, pääset kylpyyn, James lupasi.
-Voi, olisit päästänyt aikaisemmim. En minä aloittamaani pesua enää lopeta, Aurora naurahti.
Jamesta ei kiinnostanut jäädä katselemaan itsepäistä vaimoaan, vaan käväisi antamassa Antille hellän aamuhalin.
-Olet niin hieno poika, ja minun näköiseni, James pälpätti väsyneelle vauvalleen.
-Pidän huolen, että sinulla tulee olemaan elämässäsi kaikki hyvin. Haluan sinulle ja Aamulle täydellisen elämän. Teen kaikkeni, jotta voin toteuttaa lupaukseni, James kertoi päättäväisesti.
Puhumisien jälkeen Antti muuttui levottomaksi, ja alkoi karjua, minkä pienellä suullaan kykeni.
-Älä itke, mikä sinulla on? James kysyi halaten vauveliinia vieläkin lujemmin.
-Ahaa, tarvitset aamun leikittelyhetken, James hokasi, ja alkoi nostelemaan Anttia korkealle, lentokoneleikkejä.
Antin jälleen rauhoittuessa, James laski pikkuisen takaisin kehtoon viettämään aamuisia uniaan. Sen tehtyään hän palasi takaisin alakertaan, jossa Aurorakin istuskeli shakki-pelin äärellä lukien jotain kirjaa.
-Onko kiintoisaa? James tiedusteli.
-Joo, Aurora vastasi.
-Voitaisiinko silti mennä pihalle hiukan päivää paistattelemaan, minulla on niin tylsää, kun Anttikin jo nukahti, James ruikutti.
-Mennään vaan, kyllähän tätä ehtii myöhemminkin lukea, Aurora totesi vieden kirjan takaisin hyllyyn.
Ulkona oli aivan mahdottoman kaunis sää. James ja Aurora nauttivat toistensa seurasta, vaikka juttelu olikin vähäistä. Kummastakin oli silti mukavaa makoilla miettiä samalla, kuinka onnekasta elämää elivät. Heillä oli kummallakin paras mahdollinen aviomies/vaimo ja kaksi ihanaa pirteää lasta. Siinä kuluivatkin muutamat tunnit nopeasti. Aurora päätti palata sisälle kirjansa pariin vasta, kun kuuli Jamesin kuorsaavan.
Aurora istahti sohvalle alkaen lukea jälleen sitä milenkiintoista kirjaa, jota oli lukenut ennen Jamesin häirintää. Juuri, kun Aurora oli päässyt jälleen eläytymään kirjan tekstiin, Aamu juoksahteli sisälle innoissaan.
-Äiti katso! Äitii! Aamu kiljui tasajalkaa pomppien.
-Mitä? Aurora kysyi nostaen katseensa kirjasta.
-Mä sain aurinko-opin kokeesta numeroksi 10+! Aamu hehkutti.
-Oletpa sinä viisas, menehän kertailemaan jo seuraavaan kokeeseen, jotta saat yhtä hyvän numeron, Aurora kehotti toivoen, että Aamu lähtisi pian, jotta lukurauha syntyisi jälleen.
Aamu oli tottelevainen, eikä halunnut tuottaa pettymystä vanhemmilleen. Hän teki läksynsä huolellisesti, ja kertaili viime päivien läksyjä monia tunteja.
-Isi sanoi, kun teen läksyni ja opiskeluni oikein kunnolla, Johannes haluaa kanssani naimisiin viisauteni vuoksi, Aamu muisteli saaden uutta voimaa Jamesin puheista, Aamu nimittäin halusi Johanneksen kanssa naimisiin, enemmän kuin mitään muuta.
Illalla ennen nukkumaan menoa Auroran masu kasvoi.
-Hyi, minkä ihmeen takia minulle tuli yllättäen näin ruma pyjama päälle? Aurora kauhisteli.
-Ahaa, taidanpa olla raskaana taas, Aurora hokasi.
-Mitä sanoit? James kysyi silmät kiinni.
-En mitään, nuku vaan, Aurora komensi.
James totteli käskyä, ja nukahti heti uudestaan.
Aurora käveli vaatekaapille, ja änkeytyi ahtaaseen oranssiin pyjamaansa.
-Olen taas raskaana, tästäpä James ilahtuu, Aurora suunnitteli.
-Kerron asiasta kuitenkin vasta aamulla, ettei James menetä yöuniaan, Aurora tuumaili laittaen kaappia kiinni.
Muutaman tunnin kuluttua Aurora heräsi jälleen, kun ei saanut kunnolla nukutuksi.
-Turhaan pyöriskelen täällä unettomana, parempi vain nousta. Onpa muuten nälkä, voisin käydä syömässä ennen Jamesin heräämistä, Aurora tajusi nousten jo sängyltään.
Vaikka herättyään Aurorasta oli tuntunut pirteältä, kovin kauaa aikaa ei kulunut, kun hän oli jo aivan unenpöpperössä, ja nukahti läjäyttäen naamansa ruokaansa. Kun aurinko oli valjennut, heräsi Jameskin, ja kummastui nähdessään Auroran nukkumassa.
-Aurora, herää, James käski.
-Mi-mitä? Aurora kysyi väsyneesti.
-Jos väsyttää, kannattaa nukkua sängyssä, ei pöydän äärellä, James kehotti.
-Oli vain niin nälkä aamulla... James, minulla on sinulle kerrottavaa, Aurora kertoi herätellen itsensä.
-Antaa tulla vaan, toivottavasti sinulla ei ole mitään ikäviä uutisia, James toivoi.
-Ei mitään sellaista. Olen raskaana, taas, Aurora ilmoitti.
James riemastui niin, ettei saanut edes sanaa suustaan. Hänen kasvoilleen levisi iloinen hymy, ja lopultakin huudahti:
-Ihanaa, lisää vauvoja, lisää vauvoja!
-Onneksi minulla on noin lapsirakas mies, Aurora totesi Jamesin alkaessa puhumaan kaikesta vauvoihin ja lapsiin liittyvistä asioista.
Iloisen tunnelman tuli pilaamaan nälkäinen Arttu, joka alkoi kerjäilemään herkkupaloja. James oli niin hilpeällä päällä, että heitti ruoastaan pikkuisen palasen korkealle ilmaan. Maahan päästyään palanen koitui Artun syömäksi. Arttukin sai maistaa herkullista aamupalaa!
Arttu piti ruoasta niin paljon, että alkoi kerjäämään lisää. Se haukkui ja pomppi, minkä jaksoi niin kauan, että joku heitti sille uutta syötävää.
Illemmalla myös Aamukin ennätti tulla koulukiireiden lomassa maistelemaan palvelijan ihanaksi lämmitettyjä herkkuja. James päätti kertoa tyttärelleen tulevasta vauvasta.
-Jee, minä saan taas sisaruksen! Aamu kiljaisi innoissaan kertomuksen päätyttyä.
-Totta, meistä kaikista se on mahtavaa. Kuinkas muuten sinulla menee koulussa? James tiedusteli.
-Tosi hyvin, oon koulun parhainpia oppilaita, ja mulla on monta kaveria, Aamu kertoi.
-Se on kiva kuulla, James ajatteli tyytyväisenä.
Jamesin iloinen hymy muuttui kylläkin liiankin nopeasti pahanenteiseksi Pekko Paholaisen istahtaessa pöydän äärelle.
-Isi, tuo setä on niin musta. Inhoon synkkyyttä ja kurjuutta, Aamu kuiskasi Jamesin korvaan.
-Paholaisten perhe ei kyllä todellakaan ole mitään iloista sakkia. Ehkä olisi parempi, että lähtisit varmuuden vuoksi, ettet sano vahingossa mitään loukkaavaa. Paholaisten kanssa täytyy osata olla varovainen, James kehotti.
Jamesin kuiskiessa Aamun kanssa, oli Pekko aloittanut juttusensa Auroran kanssa.
-Tuo teidän Almahan, Pekko pulisi.
-Tarkoitat varmasti Aamua? Aurora korjasi.
-Aivan, sehän olisikin mainio vaimo meidän pikku pojallemme, Pekko tuumaili. Aurora nielaisi, Aamuhan oli varattu jo kuninkaitten Johannekselle, pikkuisen sydän murtuisi, eikä Aurora muutenkaan haluaisi pientä päivänsädettään Paholaisten kynsiin.
-Ikävä kyllä, olemme jo sopineet Aamun tulevaisuudesta, Aurora uskalsi vastustaa.
-Menehän jo nukkumaan, Aurora komensi, jolloin Aamu lähti pöydästä. Hän ei oikein ymmärtänyt mitä oli tapahtunut.
-Iskä ja äiskä meni ihan kummallisiksi kun tuo tumma mies tuli pöytään, ja käski mun lähteä pois. Jotain täytyy olla tekeillä, Aurora mietti, mutta totteli kuitenkiin kiltisti, ja lähti kohti huonettaan.
Pekko seurasi Aamun menoa, ja hymyili tälle ystävällisesti.
-Mukava lapsi, Pekko totesi.
-Mutta miksi haluaisitte juuri Aamusta puolison pojallenne? Aurora uteli.
-Tytöt ovat niin harvassa, että kuka tahansa kelpaa, Pekko selitti.
-Emmehän me edes ole tulleet kovin hyvin toimeen koskaan, ja en usko tästä tulevan mitään, James puuttui keskusteluun.
-Vai niin. Odottakaas vaan, kun vaimoni tulee käymään. Silloin on toinen ääni kellossa, Pekko naurahti.
-On jo aika myöhä, eiköhän teidänkin pitäisi palata pian kotiinne, James ehdotti.
-Syön ruokani ensiksi loppuun, Pekko ilmoitti.
Kun Pekko oli viimein saatu lähtemään, pääsivät Aurora ja Jameskin nukkumaan. Aurora kuitenkin heräsi yllättäen, ja nousi seisomaan.
-Ja taas tämä ruma pyjama. Miksen muka saisi pitää omaani? Aurora hermostui vauvan kasvaessa. Hän kävi jälleen vaihtamassa oranssinpyjamansa päälle, ja meni jatkamaan uniaan.
Kommentit