Nonniin, sainpas osan valmiiksi. Jälleen tämmönen yö-osa. :D Tiedän, osan teossa on kestänyt iäisyys, mutta minulla on siihen hyvä syy (joo, hyvä ja hyvä.) Sain viimeviikolla yhden kivan pelin, ja oon sitä pelanut enemmän kuin koneella ollut, eli simssin pelaaminen ja osien teko on jäänyt vähemmälle sen takia. Ja kaiken lisäksi kone on aivan vamma, pimahtelee ja kaikkea ikävää, niin on vähän mennyt into, kun aina jää tallentamatta kaikki, ja sitten ne pitää tehdä uudestaan. Mutta tässä on nyt kuitenkin tämä osa, eikös se ole kuitenkin tärkeintä? :) Kauhee, tää alkaa muistuttaa koulu aikojen päivitys tahtia, että tulee aina kahen viikon tauko osien teossa.. Kohtahan se koulu alkaakin, enää vähän yli kuukausi lomaa, yhyy... Mutta nyt lomaillaan vielä :) Ainiin, oli ihan unohtua! Jotkut varmaan jo huomasivat tämän olevan a. osa. Oli pakko jakaa osa kahtia, muuten kuvia olisi tullut jotain 90, ja jos olisin tehnyt siitä niin pitkään, olisi varmaan vierähtänyt kolmaskin viikko esan julkaisussa. Lisäksi mulla ois muuten vaan mennyt hermot, sillä 50 kuvan osien vuodatukseen laittamisessa kestää, niin pelottaa ajatella miten kauen 90 kuvan kanssa kestäisi.. Juu, mutta nyt alkaa Taikapölyn kolmas kierros jolloin mm. monet lapset kasvaa teineiksi, ja ainakin yksi perhe saa perijän. ;) Hihhii, nyt en jaksa enää pölistä, menkää lukemaa!

Hupsis, ei, älkää menkökään vielä, tässä olisi viime osan kommenttien vastaukset vielä ensin luettavissa, jos kiinnostaa. ;)

Spring kirjoitti:
Tykkäsin tästä osasta :D Huvitti Eskon suhtautuminen vaimoonsa ja mietin miksi he ylipäätänsä ovat naimisissa (: Varmaan, koskaEsko tahtoo olla arvostetumpi vaimon myötä?
Voi Ehlaa, joka oli innoissaan Olhista, muttei Olhi saanutkaan kaikkia puolelleensa, mutta kai Eskokin lämpenee nyt, kun pojalle onluvassa puoliso. Olhi on omalla tavallaan suloinen, vaikka onkin erilainen.
Hieno muuten se kuva, jossa Ehla touhuaa kasvimaalla ja Esko suutelee Jessican kanssa ;D
Ehla saisi parantaa tapansa ainakin hygienian suhteen, toivottavasti Olhista tulisi hyvä tapainen lapsi, äitinsä erikoisuudestahuolimatta.
Voi koiria, hieman huonot oltavat tuolla? D: Vaikka kyllähän Ehla näytti niidenkin kanssa leikkivän.

Vastaus: Kiva, jos tykkäsit. :) Juuri tuon arvostus jutun takia, olin henkilö esittely osaan laittanut näin: "Hän otti vaimokseen Ehlan senvuoksi, ettei halunnut jäädä säätyjen ulkopuolelle, koska silloin olisi joutunut kärsimään." Niin, onneksi Ehla sentään välittää Olhista,vaikka Esko ei (vielä?) välitä. Onhan se Olhi sulonen. :) Joo, hieno kuva tosiaan. ;D Niin, onhan siinä Ehlassa vähän parantamisen varaa.. Niin, koirat jäivät vähälle huomiolle, mutta onneksi ne osaavat hankkia itse sapuskansa. ;) Kiitos ihanan pitkästä kommentistasi. <3
 
 
 
simskisu kirjoitti:
Kauhea toi Esko, en edes tajua miksi ne on edes naimisissa. Tuli sääli Elhaa ja Olhia =( lapsille tulee varmaan kiva lapsuus =\

Vastaus: Niinpä, Esko on aika ilkiö. Selitin ton jutun tossa Springin kommentissa, niin voit kattoa sieltä. :) Eihän sitä tiedä, vaikkatulisikin oikeasti kiva lapsuus. ;)
 
 
 
Tuuli kirjoitti:
Esko on kauhean ilkeä Elhalle! Ja heti tuomitsi Olhinkin ;( Toivottavasta Ehla kostaa Eskolle ja potkii miehen ulos heti kun tyttö on syntynyt! :D

Vastaus: Niinhän se Esko on. Toivotaan Ehlan tekevän niin. ;)
 

 
Christy. kirjoitti:
Linkitätkö? Linkitin jo sun rkc;n.

Vastaus: Juu, linkitin.
 

 
kiTTen kirjoitti:
Muutes mistä on Camillan silmät,Floran hiukset,ja kunigattaren hiukset(en muista nimeä,=D)?

Vastaus: Nyt on käynyt niin ikävästi, että kaikki nuo kysymäsi ladatut ovat samalta sivulta, ja se sivu on tällä hetkellä remontissa. :/ Mutta seuraile kysyttyjen ladattujen listaa, lisään ne sitten sinne, kunhan tuo sivu vaan aukeaa. :)
 

  
Viltti kirjoitti:
Ei Ehla ole mikään rumilus. Mä ainaki tykkään Ehlasta. Se on ihan nätti. :)

Vastaus: Ei niin. Mäkin fanitan Ehlaa. :D
 

 
Kirsikkamarenki kirjoitti:
Heei! Tää on ihana rkc <33 Munki mielestä Esko on kauhee :/ Linkitän <3 :D

Vastaus: Oi, kiitos <3 Mahtia saada uusia uus lukija! Niin, Esko on kauhea. Kiva kun linkität, mä yritän joskus muistaa linkittää sut. :)

Nyt en kyllä pysty enää pidättelemään teitä, LUKEMAAN!! ---->

 

Photobucket
Pilvolinnojen elämä oli jatkunut tavallisesti, Jonna oli kovin surumielinen, ja Peteriltäkin keinot alkoivat olla vähissä. Hän ei ollut enää varma, mitä voisi tehdä Jonnan auttamisen eteen. Peter alkoi luopumaan täysin toivosta, entä jos asiat jatkuisivat näin ikuisesti? Peter ei saisi milloinkaan suurta perhettä, lapsiansa onnellisiksi, nähdä Jonnan kaunista hymyä tai muutenkaan rauhaa taloon. Lapset eivät pystyneet edes ajattelemaan Jonnan voivan parantua, eikä Peter tiennyt, uskoiko siihen itsekään enää. Jonna on ollut jo niin kauan iloton ja onneton.
-Pitäisiköhän minun vielä kerran yrittää, vai onkohan se aivan turhaa? Tuskin Jonna mitenkään reagoisi, jos yrittäisin saada hänet paremmalle mielelle. Jokin sisälläni vain kieltää minua luovuttamasta. Alan olla kohta neuvoton, Peter mietiskeli, ehkä hän yrittäisi vielä kerran.
Photobucket
Yllättäen Jonna sulki television, ja nousi seisomaan kääntyen Peteriin päin. Heidän katseensa kohtasivat, ja Jonna otti pari askelta mieheensä päin. Seurasi hiljainen hetki, kunnes Peter päätti avata suunsa.
-Hartijasi näyttävät olevan jumissa, annas kun hieron niitä, Peter pyysi keksimättä muutakaan sanottavaa. Samalla hetkellä hän jo katui sanojaan. Mitä, jos Jonna kieltäytyisi, ja vetäytyisi jälleen takaisin kuoreensa? Jonna oli taatusti äsken ollut sanomassa jotain, mutta sanoisiko enää, kun Peter oli keskeyttänyt hänet?
Photobucket
Peterin hämmästykseksi Jonna kääntyikin selin Peteriin päin, valmiina vastaanottamaan hieronnan. Peter oli niin ymmällään, että seisoi vain paikallaan tekemättä mitään.
-Tuleeko sitä hierontaa? Jonna kysyi, jolloin Peter lopulta tajusi aloittaa hieronnan. Peter hymyili onnellisena, tämän päivän aikana he olivat jutelleet enemmän kuin monien menneiden vuosien aikana.
Photobucket
Kun hieronta oli ohi, Jonna kääntyi Peteriin päin.
-Peter, anteeksi, kun olen tällainen! Jonna huudahti.
-Olet hyvä juuri noin, Peter vastasi.
-Vaikka olen ollut aivan muissa maailmoissa nämä viime vuodet? Jonna huomautti.
-Rakkauteni sinua kohtaan ei ole kuollut mihinkään, Peter vatasi.
-Ei minunkaan, Jonna vastasi antaen todisteeksi suudelman Peterille.
Photobucket
Yhtäkkiä Jonna rutisti miestään niin, että Peter oli lähellä kompastua.
-Tule, mennään tuonne, Jonna ehdotti pilke silmäkulmassa osoittaen makuuhuoneen ovea.
-Tuosta tarjouksesta en voi kieltäytyä, Peter naurahti.
Photobucket
-Onkohan tämä sittenkään hyvä idea, Peter alkoi empiä heidän kuherrellessaan sängyllä.
-Miksei olisi? Jonna kummasteli.
-No kun.. Nythän on keskipäivä, ja lapset tulevat kohta koulusta... Peter mietti.
-He eivät tule sieltä vielä pitkään aikaan. Ja sitä paitsi, me saamme tehdä mitä haluamme, olemmehan hallitsija perhe, Jonna muistutti.
-Totta, Peter suostui.
Photobucket
Hetken päästä he makoivat peiton alla pitäen toisiaaan kädestä kiinni.
-Se oli ihanaa, Peter kuiskasi. Jonna ei kuitenkaan vastannut. Hän oli hiljaa.
-Onko kaikki kunnossa? Peter huolestui.
-On, tietysti! Jonna sanoi nopeasti. Peteriä jäi kuitenkin vaivaamaan asia, aivan kuin Jonna salaisi häneltä jotain.
Photobucket
Samassa Jonna heitti peiton Peterin päälle, ja nousi ylös.
-Meidän on paras nousta, lapset tulevat pian koulusta, Jonna sanoi.
-Taidat olla oikeassa, Peter myönsi nousten itsekin ylös.
Photobucket
Hetken päästä Jonna ja Peter istuivat pöydän äärellä täysissä pukeissa odottaen palvelijan valmistamaa ruokaa.
-Ihanaa, että olet parantunut, Peter sanoi laittaen kätensä Jonnan kädelle.
-Niin minustakin, tällainen elämä on paljon mukavampaa, kuin yksin nyhjääminen, Jonna naurahti.
-Saanko kysyä, mikä sai sinut parantumaan masennuksestasi? Peter kysyi. Jälleen Jonna hiljentyi.
Photobucket
Pian palvelija saapui tuoden ruokaa.
-Oh, onpas ihana tuoksu! Jonna innostui päästessään vaihtamaan puheenaihetta.
-Niin, on todella, Peterkin haisteli. Hän tajusi, ettei Jonna ollut vielä valmis kertomaan parantumisestaan. Ehkä jonakin päivänä tulevaisuudessa?
Photobucket
Peter heräsi mietteistään Jonnan kumartuessa hänen lautastaan kohti.
-Epäreilua, sinun lautasellasi on enemmän tuota herkkua kuin minun! Jonna valitti.
-Saat ottaa lautaseltani sitä niin paljon kuin haluat, Peter lupasi. Jonnan silmät kirkastuivat, kuin innostuneella pikkulapsella hänen kahmiessaan Peterin lautaselta herkkuja.
Photobucket
-Nyt olen päättänyt alkaa keskittyä enemmän maamme hallinto asioihin.
-Se on mukava kuulla, Peter innostui. Vihdoin Jonna hoitaisi ne, ja hän voisi keskittyä johonkin muuhun. Kesken keskustelun Johanna ryntäsi ruokasaliin.
-Arvatkaa mitä, mä sain kympin kokeesta! Johanna kailotti.
Photobucket
Jonna nousi ylös onnittelemaan tytärtään.
-Hienoa Johanna, aivan mahtavaa! Jonna kehui. Johanna ei kuitenkaan ollut niin innoissaan äitinsä kehuista.
-Ensin se on monta vuotta, kuin meitä ei olisikaan, ja yhtäkkiä palaa elämäämme, kuin mitään ei olisi tapahtunut. En pysty enää pitämään Jonnaa äitinäni, hän on enemmän kuin joku vieras, Johanna mietti lähtiessään kävelemään pois.
Photobucket
Johannan ollessa jo sisällä, Johannes asteli vasta ulos koulubussista. Hän mateli hitaasti portaat, ja päästyään ulos, jäi odottamaan Aamua, joka jälleen kerran oli halunnut tulla kylään Johanneksen luo.
-Miksi mun pitää mennä Aamun kanssa naimisiin? Tai ei se niin haittaisi, mutta Aamu elää jo nyt niin kuin me olisimme avioliitossa. Haluan olla vielä lapsi, niin kauan kuin se on mahdollista, Johannes mietti. Huomenna olisi hänen ja Johannan synttärit.
Photobucket
Aamun päästyä bussista hän ryntäsi halamaan Johannesta.
-Onnea kulta, sulla on huomenna synttärit! Aamu sanoi aurinkoisella äänellä.
-Kiitos, kiitos, Johannes kiitteli, ja lisäsi mielessään "taas" -sanan lauseeseensa. Tämä oli jo varmaan kymmenes kerta Aamun onnitellessa häntä tänään. Lisäksi Johannesta ärsytti Aamun käyttäessä hänestä "kulta" -sanaa. Koko koulu tiesi heidän seurustelevan.
Photobucket
-Mä en pääse huomenna sun juhliin, koska vanhemmat pakottaa mua lukemaan yhteen tärkeään kokeeseen, ja mä joudun viettämään koko illan kirjojen parissa kun sä juhlit, Aamu sanoi pahoittelevana.
-Ei se haittaa, enköhän mä selviä niistä juhlista ilman sinuakin, Johannes yritti esittää, että häntä harmittaisi Aamun poissa olo, mutta äänen sekoittui silti pala innostusta. Synttäreistä tulisi aivan mahtavat, kun Aamu ei koko ajan pyörisi jaloissa. Sitten lapset siirtyivät sisälle tekemään omia juttujaan.
Photobucket
Hetken päästä Aurora saapui. Hän oli tulossa hakemaan Aamua kotiin. Peter tervehti Auroraa halaten tätä.
-Sinähän olet hyvällä tuulella, Aurora huomasi.
-Niin olenkin, Peter naurahti.
-Nyt kerrot heti, mikä on saanut sinut noin iloiseksi! Aurora vaati.
Photobucket
Peter piti pienen tauon ennen kuin alkoi kertoa Jonnan parantumisesta.
-Siis aivan yllättäen Jonna oli terve? Aurora ihmetteli Peterin lopettaessa kertomuksensa.
-Niin. Eilen hän oli vielä maassa, mutta tänään aivan eri ihminen! Peter sanoi.
-Voikohan masennuksesta parantua noin nopeasti, entä jos Jonna palaa vanhaan tilaansa? Aurora kysyi.
-Niin ei tule käymään, Peter vastasi melkein äreästi.
Photobucket
Aurora huomasi Peterin suuttumuksen, ja päätti pian vaihtaa puheenaihetta.
-Aamu ja Johannes kasvavat muuten pian teineiksi, Aurora huomautti.
-Niin tosiaan. Nyt he ovat jälleen lähempänä naimisiin menoa, Peter sanoi.
-Ah, maltan tuskin odottaa heidän häitään! Aurora intoili. Puheen kääntyessä lapsiin Aurora muisti, että hän oli tullut Aamua hakemaan.
-Mennään sisälle, Aamu löytyy varmasti sieltä, Peter vastasi Auroran kerrottua asiasta.
Photobucket
Heidän saapuessa sisälle, tuli Jonna vastaan.
-Hei Jonna, Peter kertoi sinun voivan paremmin, Aurora sanoi iloisena. Olisihan tämä nyt kaikille parasta; koko Pilvilinnojen perheelle, sekä Aamullekin.
-Öh, niin, Jonna todisti tehden nopean tekohymyn, minkä jälkeen lähti kävelemään ripeästi pois huoneesta välttäen uteliaiden naapureiden kysymyksiä.
-Oliko Jonna jotenkin outo? Saatan tietysti vain kuvitella, Aurora kysäisi Jonnan kadottua näkyvistä.
Peter ei sanonut mitään, häntä alkoi pelottaa ajatus Jonnan palaamisesta samanlaiseen tilaan kuin vielä eilen. Peter ei halunnut uskoa siihen, vaan suunnitteli tukevansa vaimoaan entistäkin enemmän. Jonnasta oli varmasti vaikeaa yrittää tutustua naapureihin, jotka saattoivat pitää häntä heikkona tai outona. Käytöksen ymmärtää oikein hyvin. Peterin vajotessa mietteisiinsä, Aurorakin lähti etsimään Aamua omin avuin.
Photobucket
Myöhemmin päivällä Ahven oli juoksulenkillä pakenemassa isäänsä ja veljiään, jotka marisivat aina vain samaa. Ahventa ei kiinnostanut, siksi hän purki nytkin kiukkuaan rajuilla vihaa hehkuvilla askelilla pitkin Taikapölyn aluetta. Sattumalta myös Johanna oli nurmikolla istuskelemassa haaveilemassa unelmien prinssistä, jonka kanssa sitten menisi naimisiin. Ahven herätti suurta mielenkiintoa pikku prinsessassa, joka nousikin kiireisesti ylös, ettei Ahven ehtisi kadota näköpiiristä.
Photobucket
-Oota hei, mä tykkään urheilevista pojista. Toi asu ja kaikki, oot varmasti hyväkin, Johanna vaikeroi yrittäen keksiä jotain viisaan kuullostavaa. Ahven pysähtyi ihmetyksissään, oliko juuri itse perijätär ja tuleva kuningatar pysäyttänyt hänen lenkkinsä? Ahven ihmetteli hiukan, mitä Johannalla oli mielessä, mutta päätti kuitenkin jäädä kuuntelemaan.
-Oikeesti, mähän lenkkeilen ja kuntoilen suunnilleen joka päivä, heh, Ahven kertoi hiukan liioitellen totuutta, oikeasti hän lenkkeili harvoin.
Photobucket
Heidän keskustelunsa jatkui myöhään iltaan, aurinkokin ehti laskea. Mitä kauemmin Ahven kertoi itsestään ja mietteistään, sitä enemmän Johanna alkoi ihailla tuota itsepäistä poikaa. Ahven ei välittänyt, mitä muut ajattelivat, hän teki, miten itse tunsi parhaaksi asiat. Illan kuluessa kaverukset tutustuivat toisiinsa entistä syvemmin, ja lopulta Johanna juoksi hakemaan sisältä Johanneksen pallon lainaksi heiteltäväksi.
Photobucket
Photobucket
Ikävä kyllä kummankaan peli ei oikein tuntunut onnistuvan.
-Älä heitä mulle niin vaikeita! En mä voi saada niitä millään kiinni, oon paljo lyhyempiki! Johanna valitti, kun pallo ei millään lentänyt suoraan hänen käteensä.
-Heittäisit ite helpompia, heität niin kovia, ettei niitä kukaa pysty nappaamaan, Ahven mäkätti.
-No sä heität taas nii korkeita! Johanna raivosi.
-Ehkä meidän ei kantsii kopitella toistemme kanssa, kun ei tästä oikee meinaa tulla mitää. Mun täytyy tästä varmaan lähteä kotiin päin, läksytki on vielä tekemättä, Ahven totesi.
Photobucket
Johanna juoksenteli nopeasti Ahvenen luo tehden ison halin.
-Munki läksyt on vielä tekemättä, Johanna kertoi.
-Sitten mun ainaski täytyy lähtee, etten häiritse sun opintoja. Sunha täytyy ihan kauheesti kaikkee opetella, jotta susta tulee hyvä hallitsija, Ahven selitteli.
-Mutta nähdään kuiteski huomenna, jooko? Mulla on synttäritki, tuu meille, Johanna aneli.
-Kait mä sitten tuun, soita mulle, Ahven komensi, minkä jälkeen lähti kävellen kotiaan kohti vilkuillen välillä Johannan suuntaan.
Photobucket
Ahvenen kadottua näköpiiristä, päätti Johanna tunnollisesti mennä tekemään läksyt, jotka olivat nyhjöttäneet Johannan
kirjoituspöydällä koko pitkän iltapäivän. Läksyt tuntuivat helpoilta ja Johanna sai tehtyä ne hetkessä. Johannan silmät välkehtivät onnellisesti, eikä Johanna saanut yli isoa hymyään edes väkisinkään muuttumaan normaalimman näköiseksi. Johanna huokaisi kepeästi, ja sanoi sen jälkeen:
-Taidan olla rakastunut!
Photobucket
Kun Johanna teki vielä läksyjään, piti Johannes hauskaa äitinsä kanssa. Johannes oli onnea täynnä, kun sai äitinsä viimein takaisin. Hän kohotti kuntoaan jumppaamalla musiikin tahtiin keksien mitä kummallisimpia liikkeitä, joille Jonna sivussa hihitteli.
Photobucket
Jumpan loputtua Johannes riensi halaamaan Jonnaa.
-Ihanaa äiti, kun oot taas normaali! Johannes kertoi.
-Oletko todella tuota mieltä? Jonna varmisti.
-Tietysti. Sä oot maailman paras äiti! Johannes ylisti. Jonnan huulille ilmestyi leveä hymy Johanneksen sanoista. Ainakin poika otti äidin normalisoitumisen hyvin, mutta Jonna ei ollut varma Johannasta. Tyttö ei ollut puhunut asiasta mitään, sulkeutunut vain omaan huoneeseensa.
-Toivottavasti Johannakin ymmärtää kaiken joskus, Jonna toivoi.
Photobucket
Pian koko perhe kävi nukkumaan. Johannan ajatukset pyörivät Ahvenessa, ja hän uneksisikin koko yön nähden unia hänen ja Ahvenen tulevaisuudesta.
Photobucket
Photobucket
Aamu koitti pian, ja Jonna alkoi heräillä. Hänen noustessaan istumaan sänky narahti, jolloin Peterkin havahtui hereille.
-Minne olet menossa? Peter kummasteli siristellen silmiään.
-Nousen ylös, nythän on aamu! Jonna nauroi.
-Aijaa, Peter tuumasi nousten itsekin ylös. Hän käveli Jonnan luo, ja suuteli tätä.
-Mistäs hyvästä tuo oli? Jonna kummasteli.
-Siitä, että olet tänäänkin terve, Peter vastasi.
Photobucket
Vanhempien vasta heräillessä, olivat lapset jo jalkeilla. He olivat löytäneet maalaamisen riemun.
-Mitä sä maalaat? Johannes uteli.
-Kalaa, Johanna vastasi.
-Kalaa? On sinulla aiheet, Johannes kummasteli.
-No itse piirrät jotain vielä tyhmenpää, Johanna ilkkui.
Photobucket
Lasten kina loppui kuitenkin palvelijan ilmoittaessa aamiaisen valmistuvan pian. Niin perhe kokoontui ruokasaliin.
-Huomenta Johanna ja Johannes, Jonna toivotti.
-Huomenta äiti, Johannes vastasi heti iloisena toivotukseen, mutta Johanna pysyi vaiti.
-Johanna, on epäkohteliasta olla vastaamatta, Peter huomautti.
-No huomenta, Johanna tiuskaisi.
-Ei sinun olisi tarvinnut pakottaa Johannaa, hän ei ole vielä tottunut tähän, etten ole enää sairas, Jonna supatti Peterille.
-Mutta.. Peter oli aloittamassa, mutta Jonna pysäytti hänet katseellaan.
Photobucket
Pian ruoka saapui, ja kaikki alkoivat syömään. Vanhemmat puhuivat omia juttujaan, jolloin Johannes päätti aloittaa keskustelun Johannan kanssa.
-Eikö ookkin kivaa, että äiti on taas terve? Johannes kysyi.
-Mutta mistä tietää, kuinka kauan tätä kestää? Johanna kysyi katse ruuassaan.
-Mitä tarkoitat? Johannes hämmästyi.
Photobucket
-Mitä, jos Jonna sairastuu uudestaan? Hän on ollut terve vasta päivän, ei kannata innostua turhasta. En halua kiintyä äitiin, sillä jos menetämme hänet taas, ei se tuska olisi niin paha, Johanna selitti.
-Miten voit sanoa noin! Äiti on parantunut, eikä enää masennu! Johannes kimpaantui.
-Mikään ei ole varmaa, Johanna sanoi tunkien sitten lopun ruuan suuhunsa, jottei voisi vastata Johannekselle. Johannes katsoikin vain suu mutrussa siskoaan. Mitä jos kaikki todella menisi niin, kuin Johanna oli äsken selittänyt?
Photobucket
Kaikki oli vielä kuitenkin hyvin. Jonna kävi pitkästä aikaa halimassa Lilli-kisua, joka oli tyystin unohtunut.
-Anteeksi Lilluska, ei ollut tarkoitus hylätä sinua. Olet auttanut minua paljon niinä huonoina aikoina, mutta et niin paljoin kuin eräs toinen.. Jonna piti hetken tauon.
-Mennään pyytämään palvelijalta sinun lempi herkkuasi, Jonna lopulta sanoi asettaen Lillin lattialle.
Photobucket
Photobucket
Photobucket

 

 

Laitan tähän sitten taas nämä joka osan kuuluisat eläinten kuulumiset. Tässä siis kuvia, mitä Lillistä räpsin pelatessani.
Photobucket
Viimein tuli ilta, ja lapsien kasvu lähestyi. Johanna ryntäsi puhelimelle aikomuksenaan kutsua Ahven kylään, niin kuin tämä oli pyytänyt tekemään. Johanna katsoi numeron lapulta, jolle Ahven oli sen kirjoittanut. Hän varmisti moneen kertaan kirjoittaneensa numeron oikein, ja painoi lopulta soita-painiketta.
-Mo-moi, Johanna änkytti. Ahvenen ääni oli saada hänet jaloiltaan. Johanna ei muistanut sen kuulostavan noin taivaalliselta. Tai ehkä se kuulosti siltä vain puhelimessa.
-Haloo? Ahven sanoi puhelimeen. Johanna oli jäänyt omiin ajatuksiinsa, ja unohtanut tyystin luurin toisessa päässä olevan Ahvenen.
-Öö, niin tuletko mun synttäreille? Juhlat alkaa pian, Johanna sanoi.
-Ai niin, ne synttärit. En muistanut enää koko asiaa, Ahven naurahti. Johannan ilme synkkeni. Hän oli ajatellut Ahventa koko päivän,
ja Ahven oli unohtanut hänet kokonaan. Onkohan Ahven sittenkään oikea hänelle?
-Ei sun oo pakko tulla, Johanna sanoi.
-Eiku kyl mä tuun. Nähdään pian! Ahven lopetti puhelun. Johannan kasvoille nuosi pieni hymy.
Photobucket
Johanna kiiruhti ulos Ahventa vastaan. Pian Ahven saapuikin, muttei yksin.
-Eihän haittaa, että mä otin mun veljen, Hauen mukaan? Ahven kysyi.
-Ei tietenkään, Johanna sanoi ja katsoi alas. Nyt Ahven viettäisi koko illan Hauen kanssa, ja unohtaisi hänet.
Photobucket
Pian kaikki vieraat sekä perheenjäsenet kokoontuivat aulaan jännittyneinä odottamaan lapsien teinistymistä. Ahven oli hankkinut eturivin paikan Johannan edestä, tai oikeastaan Johanna oli hankkinut sen hänelle, jotta Ahven voisi seurata silmät pyöreinä hänen kasvuaan. Johannes katsahti siskoaan, jonka silmät kiiluivat lumoutuneena Ahveneen päin. Silloin Johannes arveli Johannan haluavan Ahvenesta jotain, hyvää taikka pahaa.
Photobucket
Kun Johannes sai siskoonsa edes jonkunlaisen katsekontaktin, nousi taikapöly jälleen maasta heittäen lapset korkealle ilmaan. Johannes ja Johanna olivat ihmeissään tuntiessaan käsien ja jalkojensa venyvän pituutta oikein kunnolla. Hetkessä näkökyky katosi kirkkaiden valojen saartamisen vuoksi. Lopulta Johannes tunsi jalkojensa pudonneen taas maankamaralle, ja hän avasi silmänsä.
Photobucket
Photobucket
Tässä kasvaneet teinyskät: Johanna & Johannes, toivottavasti tunnistatte, kumpi on kumpi. :D Tuossa huoneessa on
muuten sitten ihanan kirkkaan tummansininen katto. :D

 

 Tämä  on ehkä vähän huono katkaisu kohta, mutta osa meni puoliksi suunnilleen tällä kohdalla, joten päätin jättää tähän näin. B. osa ilmestyy sitten Iloliemen osan jälkeen. :) Jättäkää kommenttia!! <3