Olen pahoillani. Tiedän, että osan teossa on kestänyt tosi kauan, mutta mulla on muutakin tekemistä kuin tehdä näitä. Koulutkin alkaa tällä viikolla, yhyy. Pahoin pelkään osien tulon hidastuvan entisestään koulun alettua, mutta toivottavasti ei niin paljoin kuin näiden a ja b osien välillä kesti. Olen myös Simsseilyjä kunnostellut, mutta ne ovat vieläkin piilossa teiltä. Mutta joo, tässä olisi nyt tämä B osa. Tuo otsikon asia selkenee tässä osassa paremmin. Osa olisi tullut jo monta päivää sitten, mutta ihana netti ei jostain kumman syystä toiminut. Jo toinen kerta kun se tekee tämmöstä.. Mutta nyt ei puhuta siitä, vaan olkaa hyvät ja menkää osan kimppuun! :)

Oho, aina sitten unohdan, että ennen osaa tässä on nämä viime osan kommenttien vastauksen.. x)

Spring kirjoitti:
Hyvä osa jälleen kerran C:
Johannasta ja Johanneksestahan tuli kivannäköisiä teinejä ;D
Toivottavasti Ahven kiinnostuu Johannasta yhtä kovasti kuin Johanna hänestä <3
Tässä osassa jostakin syystä tykästyin Johannaan enemmän kuin aikaisemmissa.
Hieno kuva se Lillin hyppy.
Toivottavasti Johannes tajuaa sanoa Aamulle ettei jaksa jatkuvaa yhdessä oloa ja he voivat keskittyä enemmän toisiinsa hieman vanhempina. Tai sitten Johannes varmaankin jatkaa Aamun tahdon mukaan, naisiahan kyseisessä valtakunnassa kunnioitetaan.
Otsikosta päättelin, että Jonna tai Peter pettää toisiaan :O mutta kyse taisi ollakkin lasten suhteista.
Kiva muuten, kun Jonna parantui!
En ehdi nyt kommentoida enempää, jatkoa (:

Vastaus: Kiitos. (: Jep, tulihan niistä. Toivotaan, että niin käy. Jaa, no sehän on kiva, jos tykästyis Johannaan. :) Juu, Lilli ja sen loikat. :D Niin, eipä sillä Johanneksella ole paljoa sanavaltaa, kun naiset saavat päättää. :D Tässä osassa selviää paremmin otsikkoon liittyvät jutut. ;) Niin, onhan se kiva, kun Jonna viimein parantui. :)

inu56 kirjoitti:
Hyvä osa! Olen uusi lukija, joten en ole kommentoinut ennen. Tämä on muuten ainoa rkc jota luen, koska en pidä kauheasti niistä keskiaikaisista tai muista sellaisista (ja tämä on toooooooooooooooooosi hyvä rkc!!!). (Olen muuten aloittanut myös Ilolienten lukemisen.) Mutta kiva, että Jonna on parantunut! Toivottavasti hän ei masennu uudestaan. Odotan innolla jatkoa.

Käviskö muuten linkitys? Linkitin jo tämän ja Iloliemen.

Vastaus: Jee, uusi lukija!! Oi, olen otettu. Mä en tehnyt keskiaikaista, koska en jaksanu alkaa hommata peliin keskiaista kamaa, kun en muuten niillä tekis mitään, niin kehittelin oman idean. :D Onhan se kiva, toivotaan, ettei masennus iske enää uudestaan. Kiva kuulla, että luet myös Iloliemiä. :) Ja tietty linkitys käy, hoidinkin jo sen. :)

Tuuli kirjoitti:
Hyvä osa. Mäkin tykkäsin Johannasta, ja siitä tuli tosi kaunis teininä :)

Vastaus: Kiitos. Kiva, jos Johanna miellytti. :)

Karo kirjoitti:
Olen siis uusi lukija, olenkohan kommentoinut aikaisemmin? No jaa, siltikin:
Hyvä osa, mutta koska osan nimi on Salasuhteita, olisi suhteita voinut olla enemmänkin kuin yksi, mutta jos tämä on vasta A-osa, niin B:ssä enemmän sitten. :)

Vastaus: Et ole aikaisemmin kommentoinut, muistaisin kyllä koska.. Tota kun mun nimi on Karo, niin ois jääny mieleen. ;D Joo, eipä niitä suhteita tähän A puoliskoon tullutkaan, ne ovatkin juuri tässä B osassa. ;)

simskisu kirjoitti:
oikein nättejä teinejä tuli <33 toivottavasti johannan ja ahvenen jutusta tulee jotain, ne olisi söpö pari ja saataisiin jotain dramatiika mukaan =DD innolla odotan tulevaa aj tooivotaan että jonna pysyy terveenä ((=

Vastaus: Juu, toivotaan. Tässä osassa se oikeastaan selviääkin. ;) Toivotaan Jonnan pysyvän terveenä. :)

 
Maroo kirjoitti:
Oikein ihana osa! Rakastuin pinkkiin kissaan...
Miulle tuli muuten uusi osa, ajattelin ilmoittaa kun olet joskus pyytänyt linkitystäkin.

Vastaus: Kiitos. Hihi, okei. :D Juu, luin osasi. :)

Kirsikkamarenki kirjoitti:
hyvähyvä, nopeesti bee osa! :D Johanna ja Johannes on muutes ihanan näkösii <3 :D nuo sun palvelijat on ihanii <3 kaikki on nii ihanaa<3 ;D

miks simsseilyt on suojattu saliksel? D:

Heippaliini rakas Simssiliini! Ilmoittelen vain, että blogiini on tullut Kuvaspesiaali! Kipaise sivulleni jos kiinnostaa :D
~Kirsikkamarenki~ 
 
Vastaus: Tässä tämä B osanyt on, en nyt tiedä tuliko se niin nopeasti, mut kuiteskin... No on kyllä ihanaa, jos kaikki on ihanaa. :D Simsseilyt on remontissa, siksi ne on saliksella suojattu. :) Ja kävin kattomassa sen spesiaalisi. :D

Mizu kirjoitti:
Hei olen Mizu ja tässä olisi pientä kritiikkiä:
¨
Miksi käytät hymiöitä tekstissä, se saa minut oleellistamaan lukijan tyhmäksi joka ei ymmärrä kuvaa. Sitten vielä ne "herätykset" eli esimerkiksi kerrot kuvassa, että hyi kun tuolla Pirkko-Marjalla on kauhea paita päällä. Tarinan pitäisi olla kuin unta, mutta nuo välikommentit herättää unesta.
T: Mizu

Vastaus: Käytän hymiöitä, koska ne on mun juttu. Olen pahoillani, jos ne häiritsevät. Voin yrittää vähentää niiden käyttöä jatkossa. Kirjoittaessani saatan huomata kuvissa jotain hauskaa, tai muistan, että pelatessani tossa kohtaa kävi silleen ja silleen.., niin minun tekee mieli huomauttaa asiasta. En edes ole ajatellut, että ne ärsyttäisi joitakin. Tietysti voisin tehdä silleen, että laitan huomaukseni osan loppu puheeseen, mutta se on sitten vähän tyhmää, kun sitten kukaan ei enää muista, mihin kohtaan sen pitäisi liittyä jne.. Kiitos kuitenkin kritiikistä, yritän parantaa tapojani. :)

Ja nyt pääsette lukemaan!!

Kasvun jälkeen synttäribileet jatkuivat teinien kesken biljardipöydän luona. Hauki ryhtyi mielellään peliin mukaan, mutta Ahven nyrpisti nenäänsä ilmoittaen, ettei hän ainakaan rupeaisi jotain keppiä heiluttelemaan. Hauki irveili veljelleen vihaisesti, minkä jälkeen he ryhtyivät Johanneksen kanssa pelaamaan. Johanna siirtyi tietysti sivuun Ahvenen luo, hänkään ei tahtonut pelata, kun ei kerran Ahvenkaan.
-Mäpä näytän sulle, miten tässä pelissä oikein voitetaan, Johannes kerkui.
-Hah, niin vissiin. Kyllä mä päihitän sut, Hauki uhosi.

-Mä en oo koskaan ymmärtänyt tota peliä. On olevinaan jokin huippusuosittu, vaikkei siinä mitään intoa oo edes, Johanna jutteli Ahvenelle, joka hymyili suloisesti.
-Niimpä, ollaan samalla aaltopituudella kaikessa, Ahven totesi katsellen Johannaa suoraan silmiin.
-Ahven, Johanna sanoi hiljentäen ääntään.
-Olet aika ihana, hän lisäsi pienen hiljaisuuden jälkeen.
Ahven nielaisi ja hymyili.
-Sä myös, Ahven lisäsi, milloin Johannan sydän alkoi pamppailla entistä lujemmin.

Tunnelma kuitenkin keskeytyi, kun mölyapinat alkoivat karjumaan.
-Tää ei voi olla totta! Johannes karjaisi.
-Kyllä voi, Hauki lesoili saadessaan neloispotin.
-Olen varma voittaja, hän hymyili ylpeästi.
-Pitäisiköhän meidän muuten lähteä ruokasaliin päin? Palvelijahan sanoi kattavansa sinne suuret tarjoilut, Johannes tuumaili vaihtaen puheenaihetta.
-Haluat vain mennä, sillä häviäisit muuten, Hauki huudahti.
-Enkä, on epäkohteliasta antaa muiden odottaa, Johannes sivisti, ja niinpä kaikki lähtivät juhläpöydän ääreen.

Johanna ja Johannes kävelivät hienostuneesti isänsä viereen, ja ottivat itselleen kakkupalat. Johannes oli alkamassa jo syömään innoissaan, kunnes Peter alkoi puhumaan lapsilleen:
-Oletteko nähneet Jonnaa? En tajua, minne hän on voinut noin vain kadota, Peter kyseli huolestuneena.
-Eipä ole näkynyt. Tuskin hänelle on mitään vakavaa sattunut, hän varmasti ilmestyy seuraamme pian, Johannes arveli.

Johanna istahti omalle paikalleen kuuntelematta ollenkaan, mitä toiset pölisivät. Hänen ihastuksensa oli sentään äsken sanonut häntä ihanaksi! Johanna vilkuili Ahveneen huomaten myös tämän tuijottavan takaisin. Molemmat hymyilivät aurinkoisesti toisilleen unohtaen kaiken ympärillä hälisevän.
-Johannaa! Kuunteletko sinä? Johannes kysyi.
-En, Johanna vastasi automaattisesti tajuttuaan, että hänelle puhuttiin. Peter ja Johannes heiluttelivat kulmiaan, ja jatkoivat kahdestaan mietiskelyä.

Sillä välin Jonna oli livistänyt ulos. Hän seisoi paikoillaan, ja katseli öisiä maisemia. Yllättäen hän kuuli takaansa äänen, ja kääntyi nopeasti ympäri.
-Esko! Ei saa säikytellä, Jonna huudahti.
-Anteeksi, en voinut vastustaa kiusausta hiippailla taaksesi, kun olit niin ajatuksissasi, Esko nauroi. Jonnan ilmeen nähdessään Esko kuitenkin vakavoitui.
-Halusit tavata. Mitä asiaa sinulla oli? Esko kysyi asiallisesti. Jonna vilkuili ympärilleen varmistaakseen, ettei kukaan ollut lähettyvillä, ja alkoi sitten puhua.

-Muistako sen hetkemme silloin porealtaalla, Jonna kysyi.
-Tietysti. Kuinka voisinkaan unohtaa. Olen valmis ottamaan uusiksi koska vaan, Esko naurahti.
-Ei! Niin ei saa tapahtua, en halua pettää Peteriä enää.
-Miksi sitten kutsuit minut tänne? Esko ihmetteli.

-Halusin kiittää sinua. Se hetki siellä porealtaalla.. se antoi minulle elämäniloni takaisin. Ainut huono puoli on, että pelkään olevani raskaana, sinulle. Mutta älä hätäänny, jos vauva saa minun ihoni, Peter ei aavista mitään, sillä teillä molemmilla rusket hiukset ja silmät.
-Entä, jos vauva saakin tumman ihon? Esko huomautti.
-... Sitten keksin jotain. En halua ajatella sitä vielä, Jonna sanoi hetken mietittyään.

-Voit kyllä lähteä mukaani salaiseen paikkaani, sitten miehesi ei saisi koskaan tietää, vaikka vauva olisi tummaihoinen, Esko ehdotti.
-Olen pahoillani, mutta se ei käy. Minun täytyy hallita maata. Toivoisin, ettemme enää näkisi, Jonna sanoi.
-Suostun yhdellä ehdolla, Esko sanoi.
-Mikähän se ehto on? Jonna kysyi vilkaisten taas sisälle, ettei ketään olisi tulossa.
-Että saan suudella sinua, Esko vastasi.
-Hyvä on, mutta tämän jälkeen pysyt poissa silmistäni, Jonna komensi, ja ojentautui eteenpäin, jolloin heidän huulensa kohtasivat. Sen jälkeen Esko lähti pois.

Esko ei kuitenkaan pitänyt lupaustaan, vaan heti seuraavana päivänä änki Pilvilinnoille. Hän ei nähnyt Jonnaa missään.
-Jonna hoitelee maan hallinto asioita kuntoon, Peter vastasi Eskon pohtiessa asiaa ääneen.
-Varmaan kovasti tekemistä, kun sen masennuksen aikana hän ei paljoa tainnut puuhastella, Meri huomautti.
-Niinhän siinä on, mutta kyllä Jonna siihen pystyy, Peter sanoi.
-Hän pystyy mihin vaan, Esko sanoi ohimenen, mutta Peter ei kuunnellut, sillä hän keskittyi löyntiinsä.

Juuri sillä hetkellä Jonna ei kuitenkaan ollut hallinto asioidensa kimpussa. hän oli päättänyt lähteä vähän jaloittelemaan puutarhaan, ja jäänyt samalla juttelemaan Pilvilinnojen tontin ohi hölkänneen Jessica Paljulan kanssa. Kesken keskustelun Jonna tunsi mahassaan outoja, ja vilkaistuaan siihen hän huomasi raskautensa alkaneen näkyä.
-Ohhoh, teille on näköjään tulossa perheenlisäystä, Jessica tuumasi.
-Niin. Onhan se ihan kiva juttu, Jonna sanoi ei-niin-innostuneella äänellä.

-Anteeksi, jos nyt arvostelen, mutta minusta uusi perheenjäsen on enemmän kuin vain "ihan kiva juttu". Se muuttaa koko perhettä, ja sen pitää olla iloinen asia, Jessica kertoi kantansa.
-Olisin kyllä iloinen, mutta tähän lapseen liittyy yksi ikävä juttu, Jonna paljasti.
-Mikä? Jessica kysyi uteliaana. Jonna alkoi hyplätä sormessaan olevaa sormusta. Pitäisikö hänen kertoa? Eihän asia kuulu ulkopuolisille, mutta Jonna haluaisi puhua asiasta jonkun kanssa. Pitkän masennus kautensa aikana kaikki Jonnan ystävät olivat kadonneet, eikä hänellä ollut kuuntelevaa olkapäätä ongelmilleen.

Lopulta Jonna kumartui Jessican korvan kohdalle, ja alkoi kuiskia.
-Lapsi ei ehkä ole Peterin.. Minä.. olen pettänyt häntä. Mutta en tehnyt sitä tahallani, olin silloin vielä masennuksessa, enkä ajatellut tekoni seurauksia. Jos mitenkään voisin kelata aikaa taakse päin peruisin tekoni, mutta siihen en pysty edes maan hallitsijana, Jonna kertoi kaiken.

Jessica kuunteli suu auki Jonnan kertomusta. Hän ei olisi uskonut, että paremmissakin piireissä tapahtuu tuollaista. Hän oli aina kuvitellut, ylempi arvoisten elämän olevan täydellistä, missä ei ole mitään ongelmia, ja kaikki on aina hyvin. Mutta nyt Jessica tajusi, että jopa hallitsija perheellä on samanlaisia ongelmia, kuin hänellä itsellään; Hänkin oli pettänyt miestään..

Johannes oli juuri palannut koulusta, ja katseli kummissaan Jonnaa ja Jessicaa, jotka supattelivat jotain pensaan takana. Johannes höristeli korviaan, muttei saanut naisten jutuista selvää.

Johannes ei kuitenkaan osannut epäillä, että kyseessä olisi mitkään vakavat asiat. Vähän häntä kuitenkin kummastutti, mitä he keskustelivat noin salaisesti. Eihän ylempi- ja alempiarvoisten välillä ollut muuta kuin lahjusten antaminen, mutta tuskin siitä pitäisi kuiskien keskustella. Johannes kuitenkin luotti äitiinsä, ja uskoi, että kaikki on hyvin.

-Saanko kysyä, kuka lapsen isä sitten mahdollisesti on? Jessica uteli.
-En haluaisi puhua hänestä.. Hän ei kuitenkaan merkannut minulle mitään, se oli sellaista lohtua vain. Ja sovimme, ettemme enää ole tekemisissä toistemme kanssa, Jonna selitti.
-Ymmärrän sinua. Minäkään en nimittäin ole ollut miehelleni uskollinen.. Mutta siitä on jo aikaa, ja en enää haikaile sen perään..., Jessica kertoi.
-Sittenhän ymmärrät minun tilani paremmin kuin uskoinkaan, Jonna sanoi.
-Niin. On hyvä jutella asiasta sellaisen kanssa, joka ymmärtää, Jessica totesi. (Niille jotka eivät muista, Esko oli myös Jessican petto-toveri.)

Johannes oli siirtynyt syrjemmälle koulusta tuoman kaverinsa, Kuhan kanssa.
-Johannes? Kuha huudahti.
-Mitä? Johannes heräsi.
-Kuuntelitko yhtään, mitä äsken sanoin sulle? Kuha kysyi närkästyneenä.
-Sori, meni ohi.. Mulla on mielessä vähän kaikkea, Johannes selitti.
-Kuten? Kuha kysyi. Häntä ärsytti, ettei Johannes ollut kuunnellut.

-No, eilen mun synttäri juhlissa Jonna käyttäytyi oudosti, kun katosi kesken juhlien. Sitten tänään näin hänen supattelevan "köyhäkerjäläisen" kanssa, mikä ei todellakaan ole Jonnan tapaista, Johannes paljasti.
-Oonhan mäkin alempi arvonen kuin sä, ja silti me ollaan kavereita, Kuha huomautti.
-No tää on eri asia, Johannes mutisi.
-Tuskin kyse on mistään vakavasta, Kuha rauhoitteli. Johannes päätti jättää jutusta keskustelun, mutta asia jäi silti kaihertamaan hänen mieleensä. Pohjimmiltaan hän kuitenkin luotti äitiinsä.

-Äh, itsehän käskin sinua kertomaan elämästänne. Meille kuuluu aivan samaa, Pilvilinnojen perhe on tyytyväisempi kuin pitkiin aikoihin. Lapset ovat kasvaneet, ja alkavat etsimään omaa paikkaansa maailmalta, Peter pölisi.
-Niin, meilläkin syntyi perijä taloon, Päivi on hehkeä ja suloinen, Sami huudahti väliin.
-Sehän on kiva! Mitä olen kaupunkilaisten juttuja kuunnellut, on poikia syntynyt rutkasti. Tytöstä on varmasti suurta kamppailua, Peter totesi.
-Sanos muuta. Minun on kuitenkin jatkettava matkaani. Aika kuluu nopeammin kuin uskoisikaan, Sami älysi, ja vilkutteli hyvästiksi Peterille.

Peterin saapuessa sisälle, hän näki Jonnan ja iloisen yllätyksen.
-Kulta, olet raskaana! Peter kiljaisi kuin pikkutyttö, ja juoksi nopeasti vaimonsa luo silittelemään mahaa.
-Niin, sinä huomasit, Jonna sanoi yrittäen olla iloisen kuuloinen.
-Todellakin. Eihän tällaista asiaa voi olla huomaamatta. Tätä täytyy julistaa jotenkin, Peter intoili.
-Äh, eihän tämä niin hienoa voi olla, olen hyvin väsynyt tämän takia, Jonna kertoi yrittäen olla lisäämättä tämän innostusta.
-Aa, niin tietenkin. Ethän sinä jaksa, kun vauva vie rutkasti voimiasi. Olen vain niin onnellinen, luulin Johannan ja Johanneksen jäävän ainoiksi lapsikseni. Saan kuitenkin kokea sen kaiken ihanan uudestaan, kiitos yllättävän parantumisesi. Kiitos Jonna, olet elämäni nainen! Peter pölisi painaen päänsä Jonnan masulle, ja sulki silmänsä.

Illemmalla Johanna yksinkertaisesti jumittui puhelimen ääreen.
-Ai haluat tulla tänään vielä meille. Mikäs siinä sitten. Nähdään pian, Johanna puhui puhelimeen.
Suljettuaan puhelimen Johanna hymyili tyytyväisenä, Ahven tosiaan viihtyi hänen seurassaan. Iloisena hän pomppi pihalle, jonne pimeä oli jo saapunut.

Johanna tunnisti pian tiellä kävelevän henkilön Ahveneksi, ja rinsi tervehtimään tätä.
-Moi, tosi kiva kun tulit, Johanna sanoi punastellen. Puhelimessa oli niin helppo keskustella, mutta kasvotusten jutustelussa oli ongelmia.
-Mun oli pakko tulla, oli ikävä sun silmiä, Ahven vastasi.
-Hih, pakko myöntää, että sun iloista olemusta on ollu koko päivä ikävä, Johanna paljasti.

-Ahven, oon ollu ihastunu suhun siitä päivästä lähtien, kun olit silloin lenkkeilemässä täällä päin. Silloin mä hokasin, että me kuulutaan yhteen. Enkä mä jaksa enää odottaa, Johanna alkoi puhumaan yllättäen.
Ahven ei kuitenkaan sanonut mitään, seisoi vain hymyillen.
-Mikset sä vastaa mulle? Johanna kysyi peläten, ettei Ahven tuntisikaan samalla tavalla.

Samassa Ahven tarrasi Johannan hennosta kädestä, ja saattoi tämän lammen reunalle.
-Tanssitaan, tää on meidän ensimmäinen yhteinen valssi, Ahven sanoi.
-Eihän meillä ole edes musiikkia, Johanna huomautti.
-Mä voin hyräillä, Ahven virnisti.
-Jos et kuitenkaan, Johanna kielsi. Niin he valssasivat hiljaisuudessa yön hämärässä..

Kun oli tanssittu tarpeeksi teinit päättivät käydä istumaan lammen lähellä olevalle penkille.
-Hiiri juoksee sun selkää pitkin! Johanna sanoi liikutellen sormiaan Ahvenen selässä, pysäyttäen kätensä lopulta pojan olkapäälle. Ahven tarrasi Johannan toiseen käteen.
-Sä oot hassu. Oon lullu, et te ootte sellasia vakavia hienohelmoja, jotka ei osaa hassutella, Ahven kertoi tulkintansa.
-Sulle on opetettu aivan väärin! Johanna totesi.

Johanna heittäytyi Ahvenen syliin, ja käänsi pojan kasvot itseensä päin.
-Me ollaan ihan samanlaisia kuin tekin. Meillä on vain pikkuisen enemmän omaisuutta. Sen takia meidän täytyy tukea teitä, ja järjestää asiat mahdollisimman hyväksi teille, Johanna kertoi.
-Hienoa, joku päivä autamme muita sitten yhdessä, Ahven kuiskasi iskien silmäänsä.
-En malta odottaa, Johanna ilmoitti.

Samassa Ahven kuitenkin nousi penkiltä. Johanna hätääntyi, sanoiko jotain väärää, ja nousi mukana.
-Mun täytyy nyt kyllä lähteä kotiin päin, vaikken haluiskaan, Ahven kertoi tylsistyneenä.
-Älä lähde sitten vielä, Johanna kehotti, mutta Ahven pudisti päätään.
-Emmä voi, saan kauheet huudot, ku en oo viel läksyjäkään tehnyt, enkä jaksa kalastaa, ja... Mun on pakko mennä, Ahven perusteli.
-Niin kai sitten... Mutta nähdään taas huomenna, Johanna varmisti.
-Tottakai, Ahven lupasi.
Johanna kietoutui Ahveneen vielä kerran, ennen kuin tämä kääntyi lähtien kotiaan kohti.

Kumpikaan ei ollut kuitenkaan surullinen, he joutuisivat olemaan erossa vain hetken. Huomenna alkaisi uusi päivä, ja silloin on taas aikaa. Hymyssä suin Johanna vilkaisi vielä kerran Ahventa, minkä jälkeen hänkin päätti palata linnaan. Johanna oli suorastaan pyörryksissä rakkaudesta, Ahven oli hänen unelmiensa täyttymys.

Johannan päästyä sisälle, hän kiiruhti oitis opiskeluhuoneelle, jossa hänen olisi kuulunut istua jo tunti sitten. Johannan saavuttua Johannes mulkaisi häntä vihaisesti luennoiden:
-Missä sä oot ollut? Arvaa, onko mulla reilut tunnelmat, kun joudun täällä yksin opiskelemaan, kun sulla on ainakin luultavasti ollut kivaa. Eikä kukaan edes huomaa, että oot ollu muualla.
-Hei, mähän oon sentään tuleva hallitsija, kai mulla on oikeus olla joskus poissa. En mä voi koko elämääni opiskella! Johanna karjaisi istahtaen veljensä viereen.

-Parempi vain olis. Ei susta tuu koskaan kunnon hallitsijaa, ellet sä opiskele kunnolla jo teininä, Johannes huomautti.
-Ei hallitsemiseen mitään kirjoja tarvita. Mä pärjään sydämeni avulla. Hallitsemiseen ei tarvii muuta kuin tahtoa, ja... en mä muutenkaan pystyis nyt kyllä opiskelemaan. Sen verran on nyt muuta ajateltavaa, Johanna huudahti muistellen jälleen Ahventa.
-Mikäs sitten on mullistanut sun maailman? Johannes kysyi silmät kiinni kirjassa.
-Ahven, Johanna paljasti.

Johannes yllättyi niin, että tipautti kirjansa vahingossa lattialle.
-Ahven? Se kalapoju? Älä vaan sano, että...Johannes ihmetteli.
-Kyllä sanon, se on aivan ihana! Mä aion mennä sen kanssa naimisiin, äsken just suunniteltiin kaikkea, Johanna kertoi silmät lumoutuneina.
-Mut sehän on ns. "välikäsi", eikä mitään rikasta sukua. Mitä luulet vanhempienki sanovan? Johannes muistutti.

-Tuskin niillä on ajatusta mitään vastaan. Täähän on mun elämä, ja mulla on oikeus valita itse puolisoni. Niin rakas veli, mitenkäs sulla ja Aamulla? Johanna naurahti vaihtaen puheenaihetta. Hän halusi saada veljensä ymmärtämään, mitä ei itse ainakaan haluaisi, pakotettua avioliittoa, kuten Johanneksella.
-Älä muistuta mua siitä, Johannes pyysi.
-Yhdellä ehdolla. Älä kerro Ahvenesta mitään vanhemmille. Mä teen ite sen, Johanna sanoi.
-Okei, tahdonki nähdä niiden ilmeet, Johannes naurahti.
-Tosi hauskaa, mä lähen tästä nyt nukkumaan, Johanna kertoi poistuen paikalta.

Seuraavana aamuna Johanna oli herännyt aikaisin, kun ei saanut kunnolla nukuttua Ahvenen takia. Johannes nukkui hyvin, ja siksi ei ehtinyt aamupalalle.
-Huomenta, on ilo silmille nähdä sinut noin iloisena, Peter kertoi Johannalle.
-Menee vaan niin hyvin, Johanna paljasti.
-Se on kiva kuulla, Jonna liittyi keskusteluun.
Peter vinkkasi silmää Jonnalle, jollin tämä alkoi puhua:
-Olemme mietiskelleet viime päivät kovasti, kenen kanssa sinun pitäisi mennä naimisiin, kun sopivaa ehdokasta ei ole ilmestynyt. Siksi päätimmekin kysyä sinulta, onko mielessäsi jotain.

Johannan yllättyi kysymyksestä, vastahan hän oli kasvanut. Hän tunsi tilaisuutensa tulleen, ja haluaisi kertoa Ahvenesta. Johanna ei vain tiennyt, kuinka aloittaisi. Mitä jos vanhemmat eivät olisikaan innoissaan tai alkaisivat keksiä typeriä tekosyitä, miksi moinen ei käynyt.
-Tuota...minä, Johanna yritti.

-Niin, arvelimmekin vähän, ettei sinulla ole ketään mielessä. Tyhmäähän tämä on, kyllä meidän pitäisi löytää itse sinulle kunnon mies pyytämättä apuasi. Olet vasta nuori, ja sinulla on oikeus pitää hauskaa ilman turhia huolia tai paineita, Peter totesi.
-Mutta... Johanna yritti vielä kerran puhua.
-Huhhuh, alkaapas tästä väsyttää. Raskaus vie kummasti energiaa, taidankin lähteä päivänokosille, Jonna kertoi, ja nousi pöydästä.
-Niin, Johanna, eikö sinunkin pitäisi lähteä kohta? Koulu alkaa jo pian, Peter huomautti.
-Aivan, taidankin sitten lähteä, Johanna ilmoitti miettien, miten typerästi oli tehnyt, kun ei kertonut Ahvenesta. Nyt totuuden kertominen olisi entistäkin hankalampaa. Johannasta tuntui, etteivät vanhemmat muutenkaan olleet olleet kovin kuuntelevaisia, alkoivat heti pölistä jotain aivan muuta.

Jonnan pikkuiset päiväunet saivat villin lopun, kun hän alkoi tuntea ikävää kouristelua vatsassaan. Jonna nousi kiireesti seisomaan vatsaansa pidellen. Hän tiesi, että vauvan syntymisen hetki oli lähellä.  Kivut tuntuivat vain voimistuvan, eikä Jonna muistanutkaan edes, kuinka rankkaa hommaa synnyttäminen oli. Viime kerrasta oli niin kauan aikaa.
-Palvelijaaa! Jonna kiljaisi.

Palvelija ryntäsi kiiresti paikalle kuullessaan Jonnan huudon.
-Hae Peter tänne.. Tämä syntyy nyt, Jonna sai sanottua.
-Selvä, Palvelija totteli, ja pinkaisi juoksuun etsimään Peteriä.

Palvelija kiiruhti ruokasaliin, jossa Peter oli yhä syömässä aamiaistaan.
-Tulkaa heti makuuhuoneeseen, vaimonne synnyttää, palvelija ilmoitti. Peterin kuullessa, mitä palvelija oli sanonut, tämä ampaisi kovalla vauhdilla ylös tuoliltaan, ja lähti juoksemaan palvelijan kanssa kohti makuuhuonetta.

Peterin saavuttua paikalle Jonna rauhoittui hieman. Oli hienoa, kun joku oli tukemassa.
-Rauhassa vaan, kaikki menee hyvin, Peter puhui rauhoittavia sanoja, ja Jonnalle tulikin paljon mukavanpi olo kovista kivuista huolimatta.
-Kiitos Peter... kun olet täällä, Jonna kertoi.
-Tietysti olen, nyt ja aina, Peter muistutti.

Viimein Jonna sai käsiinsä pienen poikavauvan. Jonna katsahti poikaan, ja huomasi heti vaalean iho sävyn hänessä.
-Katso Peter, vauva peri sinun ihosi! Jonna ei voinut olla huutamatta ääneen. Hän oli niin iloinen, Peter olisi vauvan isä, eikä kukaan koskaan saisi tietää siitä Esko-jutusta.
-Niinpä tosiaan, Peter totesi onnekkaana, hän oli niin onnellinen. Tätä hän oli odottanut kaikki ne pitkät ja onnettomat vuodet. Nyt kaikki oli kääntynyt jälleen hyväksi.

Jonna asteli Peterin ja palvelijan luo.
-Minkä annamme hänelle nimeksi? Peter kysyi.
-Hannes on minusta mukava nimi, Jonna sanoi.
-Se on kaunis nimi, palvelijakin kehui.
-Olkoon vastasyntyneen poikamme nimi siis Hannes! Peter kuulutti.

Jonna ojensi Hanneksen palvelijalle, joka puolestaan antoi sen Peterille. Jokainen halusi pitää sylissään uutta vauvaa. Viimein Jonna tunsi itsensä arvokkaaksi, häntä pidettiin jälleen ihmisenä, jonka kanssa pystyy keskustelemaan ajattelematta masennusta tai muuta ikävää. Jonna oli tyytyväinen itseensä, ja synnyttämäänsä vauvaan. Hänestä oli ihanaa olla taas kunnon äiti, ja oli valmis tekemään kaikkensa, että pikkuinen saisi täydellisen elämän.

Tämän nälöinen on sitten Hannes. Peteriltä tuli ihon ja hiusten väri, ja Jonnalta silmien väri. Suloinen poju. :)

Ja osan loppuun kuva Hanneksen huoneesta.

Siinä oli osa. Toivottavasti lukijoita on vielä, vaikka päivytys välit tuppaavat venymään.. Jättäkää kommenttia! :) Ja sitten lupaisin mainostaa yhtä mahtavaa sivua, jota pääsette katsomaan tästä. ;) Se on semmoinen virtuaalinen kissa hoitola, jossa jokainen voi hankkia itselleen kivan kisulin, ja hoitaa sitä. Käykää ihmeessä tutustumassa ja luomassa omat kisunne. Ja kun luotte, mainitkaa, että simssiliini suositteli sivua, tienaan siitä pennejä :DD Hah. Käykää edes katsomassa minun hoidokkiani, Mitteriä, jos vaikka siitä innostutte luomaan oman kisun. :) Mutta kommentoikaa ensin!