Vähän nopeammin sain tän osan julkastua kuin ton 17B osan. :) Menkää hei lukemaan sit vaan. :) Ai juu niin, tiedotus aisaa, että Simsseilyjen remontti alkaa olla valmis. ;) Vielä on kesken juttuja, muttei paljoa..

Mantsu kirjoitti:
Olen uusi lukija (ilmoitin tuolla Mouruposkessa lukevani tätä), ja minusta tämä tarina on parempi kuin se Iloliemi (vaikka aluksi se oli parempi) :'D

Enkös minä ollut eka? :'D

Vastaus: Juups. Kivaa, kun aloit tätäkin lukea. :) Ai jaa, no sehän on kiva, jos pidät tästä, ja vielä jopa enemmän kuin Iloliemistä. Taikapölyyn mulla onkin aika selkeä juoni suunnitelma, Iloliemiin ei. Ja toi ei taas liittynyt mitenkään asiaan.. :DD Olit eka. ;)


 
Jesssy kirjoitti:
Oiiii<3 Boi liilat silmät on niiiiiin ihanat<3 Mä arvasin aa osasta et Jonnal on suhde Buhhahhaa : D. Ja jeeee! Hannes sai liilat silmät<3 Hyvä osa : ). Ps. EKA : D

Ää en kerenny ekaks :

Vastaus: Okei. :D Ite en niin hirmusti pidä, kun ne ei oo niin aidon näköset, mut on ne ihan kivat. :) Jaa, no, oiken arvasit. :D Niinhän se Hannes sai juu. :) Aina ei voi ehtiä ekaksi. :)


 
inu56 kirjoitti:
JEE, täälläkin uusi osa! Hannes on söpö! Toivottavasti jatkoa tulee pian (ei mikään järkevä kommentti)!
P.S. Aloitin uuden lc:n. Käviskö linkitys? Linkitin jo tämän ja Iloliemen.

Vastaus: Ok, en nyt taaskaan tiedä, tuliko mitenkään kovin pian jatkoa.. :D
ps. Juu, linkitys käy aina! Luin lcsi osat myös. :)

 

mawa kirjoitti:
Mä en oo tainnu kommentoida tänne pitkään aikaan, mut oon kuitenki seuraillu tätä RKC:tä ja lukenu kaikki osat. :) Johanna ja Ahven on tosi sulonen pari, toivottavasti niiden tulevaisuudensuunnitelmat toteutuu. :D Ja Hannes on hurjan söpö. ^^

Vastaus: Oi, kivaa, kun kommentoit. :) Juupsis, oishan ne hyvä pari, mutta ei vielä tiedä miten tulee käymään.. Kheh heh >:D Juu, niinhän se Hannes ooon. <3

 

Tuuli kirjoitti:
Hyvä osa. :) Pitää käydä kurkkimassa kissoja...

Vastaus: Kiitos. :) Käy ihmeessä! :D

 

simskisu kirjoitti:
äiäiäiäi, olis nyt vaan johanna kertonut vanhemmilleen, kynnys vaan nousee koko ajan. Oi johanna <3 ahven =DD hyvä että vauva olikin peterin, viuh =DD

Vastaus: Niinpä, olis vaan Johannan kannattanut. :) Juu, onhan se hyvä, ettei tullut ongelmia perheelle Hanneksen takia. ;)

Ja viimein pääsette osan pariin!! <3

Photobucket
Camilla ja Pekko Paholainen suunnittelivat varhain aamulla esikois-poikansa ristiäisiä.
-Ylimääräiset koristelut ovat vain turhuutta, eiköhän täällä ole juhlakuntoista. Palvelija tietysti voisi puhdistaa kaiken puhtaaksi, likaista täällä ei tietenkään saa olla. Mitähän vieraatkin ajattelisivat sellaisesta? Camilla höpötteli.
-Anteeksi, kun keskeytät, mutta aiotko kutsua tänne jotain vieraita? Luulin, ettet pidä muista taikapölyläisistä, Pekko sanoi Camillan puhetulvan väliin. Camilla huokaisi, ja katsoi miestään täkerösti.
-Enhän minä heistä pidäkään! Camilla karjaisi.
-Nyt en jotenkin ymmärrä. Miksi kutsut heidät lapsemme kastajaisiin, jos et pidä heistä? Pekko kysyi.
Photobucket
Camilla pysyi arvaavattomana, ja nousi seisaalleen.
-Et viitsisi olla kyselemättä turhia. Sellaiseen ei ole aikaa, on vielä monia järjestelyjä tekemättä, Camilla puhui.
-Mikset voi kertoa minulle suunnitelmistasi? Ärsyttää olla tietämättömänä! Pekko murahti.
-Ei sinun tarvitse ajatella ylimääräisiä. Mielistele vain vieraita, ja ole kiinnostuvaisinasi heidän jutuista ja ongelmistaan, esitä ystävää. Sellainen käytös auttaa suunnitelmissani kaikista eniten, Camilla selitti.
-Ymmärsitkö? hän kysyi varmistaakseen.
-Tottakai. Teen juuri niin kuin sanot, Pekko lupasi.
-Hyvä, Camilla totesi naurahtaen katalasti.
Photobucket
Aika kului siivillä, ja hetken päästä Camilla ja Pekko olivat vastaanottamassa vieraita.
-Ihana nähdä sinua! Olenkin kaivannut naamaasi ja sointuvaa ääntäsi! Camilla tervehti, ja muiskautti Paavolle pari poskisuudelmaa tervehdykseksi. Pekko vilkuili vaimoaan, ja huomasi tämän todella eläytyvän "näytelmäänsä". Pekko vain toivoi tämän kaiken olevan todellakin sitä, mitä Camilla hänelle oli kertonut. Mitä, jos Camilla huiputtaisi häntä? Pekko karisti ajatukset mielestään, ja keskittyi annettuun
tehtäväänsä.
-Hei Mika, ja myös Meri! Tervetuloa poikamme ristiäisiin. Toivottavasti viihdytte! Pekko tervehdytti hymyillen niin suuresti kuin siinä tilanteessa pystyi.
Photobucket
Kun kaikki kutsuvieraat oli saatu sisälle juhlimaan, saapui Camilla miehensä luo.
-Jatketaan samaan tahtiin tätä suurta mielistelyä. Kaikki tämä vaiva palkitaan vielä, älä vain luovuta, Camilla kuiski miehelleen.
-Tietysti. Onnistumme tässä vielä, Pekko vakuutteli.
-Hyvä, haen nyt Nikolaksen, ja esittelen hänet kaikille, Camilla kertoi kadoten samantien vauvan huoneeseen.
Photobucket
Camilla saapui nopeasti takaisin pieni poika sylissään.
-Hyvät juhlavieraat, kääntäkäähän hiukan katsettanne tänne päin, ja vilkaiskaa tätä pikkuista, jonka ansiosta nämä riemuisat juhlat pistettiin pystyyn! Camilla karjaisi saaden heti itselleen pari katsojaa.
Photobucket
Kaikki muutkin vieraat Pekko mukaan lukien kääntyivät katsomaan Camillaa ja vauvaa. Ainut pulisija oli Ehla, joka ei tajunnut tilannetta, vaan puhui itsekseen sekavia. Camillan olisi tehnyt mieli hirttää koko sekopää, mutta piti itsensä kylmänä, eikä välittänytkään koko tyypistä. Hän halusi pitää itsestään nyt mahdollisimman sivistyneen kuvan, eikä aikonut raivota kenelekään.
Photobucket
Camillan ääni olisi kovempi ja ymmärrettävämpi kuin Ehlan, joten hän päätti vain aloittaa:
-Vielä kerran tervetuloa poikani, ja suuren iloni ristiäisiin. Kiitän teitä kaikkia, kun tulitte tänään tänne. Toivoisin teidän muutenkin unohtavan vanhat riitamme, ja keskittyvämme vain tulevaisuuteen ja uuteen alkuun. Tänään keskipisteenämme on esikoiseni, aivan näköiseni poika, Nikolas.
Photobucket
Camilla asetti pojan kaikkien nähtäville. Nikolas oli vähän kummissaan suuren väen paljouden takia, ja pojan suu jäi
hämmästyksestä auki hänen tuijottaessaan edessään olevia henkilöitä.
-Ihmettelette varmaan, miksi juhlin epäperijän syntymää, sillä sehän ei ole kovinkaan suotuisaa. Haluan kuitenkin osoittaa, että lapsen syntymä oli minulle suuri riemun aihe, Camilla jatkoi puhettaan.
Photobucket
-Mielestäni jokaisen lapsen syntymä on juhlimisen arvoinen aihe. Mitä siitä, vaikkei vauva olisikaan perijäksi kelvollinen? Heilläkin on kuitenkin tärkeä tehtävä Taikapölyn maassa. Suvun jatkamiseen tarvitaan nainen ja mies. Jos toinen puuttuu, se ei onnistu. Siksi on tärkeä iloita poikavauvojenkin syntymästä, ei vain tyttöjen. On ilo nähdä, miten moni on tänään saapunut tänne, juhlimaan kanssamme Nikolaksen syntymää. Hän tulee vielä jonakin päivänä auttamaan jotakuta suvun jatkamisessa, Camilla puhui.
Photobucket
Yleisö kuunteli Camillan puhetta vähän hämillään. Miksi ihmeessä ilkeä Camilla olikin nyt niin ystävällinen? Hänhän oli aina tahtonut kaikille pelkkää pahaa ja tuskaa. Nyt nainen puhui kuin kaikki olisivat tärkeitä. Vieraiden päässä jylläsivät mitä kummallisemmat aatteet; oliko Camilla tosiaan muuttunut, vai olivatko kaikki ymmärtäneet Paholaisten perheen aivan väärin?
Photobucket
Flora kuunteli kummissaan muiden joukossa Camillan puhetta. Hänen mieleensä olivat palanneet ne hetket, kun Camilla raivosi heidän pihamaalleen susia jylläämään kaikki kukkaset.
-Ei Camilla oikeasti ole paha, hän on mukava ja avulias, kun häneen tutustuu, Jasmina sanoi Floralle yllättäen.
-Minä en usko tuohon pätkäänkään, ellei Camilla suostu ottamaan susikiroustamme pois, Flora ajatteli.
Flora ei kuitenkaan saanut sanoja suustaan, jotta olisi vastannut Jasminalle. He jäivätkin sitten hiljaa istumaan vierekkäin, kunnes Camilla kertoi pöydästä löytyvän herkkuruokaa vieraille.
Photobucket
Kaikki saapuivat istumaan mielellään uudistuneen Camillan pöytään, tämä vaikutti nyt paljon iloisemmalta ja rennommalta kuin ennen. Camillalla tuntui olevan enemmän juttuaiheita, myös sellaisia, joita pystyi kuuntelemaan iloisena tarvitsematta pelätä mitään.
-Herkullista ruokaa tarjolla, Flora kehui.
-Tietysti minä nyt teitä varten käsken palvelijan kaikki herkut valmistamaan, olettehan kaikki kunniavieraitani! Camilla huudahti.
-Tuo on hyvin otettua, Esko naurahti.
Photobucket
Camilla hymyili vielä iloisesti, minkä jälkeen kaivoi pöydän alta pullollisen arvokasta viiniä.
-Ehdotan meidän nostavan maljan uudelle ystävyydelle, ja hupaisille kokemuksillemme! Camilla karjaisi.
Kellään ei ollut mitään juttua vastaan, vaan he halusivat innoissaan pitää hauskaa Camillan kanssa. Maljoja kilisteltiin ja pöydässä käytiin vielä monenmoista mielenkiintoista keskustelua.
Photobucket
Kun kaikkien vatsat olivat aivan täynnä, päätti Camilla luoda itsestään vieläkin kiltimpää kuvaa, ja päätti mennä juttelemaan kaikille juhlaväelle erikseen. Sellainen käytös saisi kaikki varmasti ajattelemaan, että Camilla tahtoi huomata juuri hänet. Ensiksi Camilla suuntasi Ehlan luo, jolle oli tiuskinut usein kaikesta. Camilla esitti ystävää, ja kutitteli Ehlaa, joka vain nauroi innoissaan.
Photobucket
Saatuaan tarpeekseen Ehlasta, Camilla siirtyi Paula Puskan luo.
-Mistä noin nyrpeä ilme? Camilla hämmästeli.
-Muut ehkä uskovat sinusta hyvää, mutta minä en, Paula sanoi topakasti kädet lanteilla.
-Ai sen susi jutun takia? Olen pahoillani siitä, olin silloin äksyllä tuulella, ymmärräthän, Camilla selitti.
-En ymmärrä, Paula vastasi.
Photobucket
Camillan pinna oli palaa. Miksi Paula ei voisi unohtaa susi-juttua, se on jo vanha asia.
-No, sovitaanko, jos poistan susi-kirouksen, niin annat anteeksi, ja välillämme on kaikki hyvin? Camilla teki ehdotuksen.
-Hmmm.. Kai se sitten käy, Paula vastasi kuitenkaan hymyilemättä.
-Hyvä. Sovitaan vaikka, ettei teidän tarvitse antaa seuraavalla kerralla niin paljon satoa, käykö? Camilla kysyi.
-Sopii mainiosti! Paulankin ilme kirkastui.
Photobucket
Paula oli niin innoissaan, että lupautui siivoamaan juhlista aiheutuneita sotkuja. Niinpä hän tarttui lähes tyhjään tarjoilukulhoon, ja suunnisti vessaan, missä aikoi sen pestä.
-Olin väärässä Camillasta, hän on oikein mukava! Miten saatoin tuomita hänet sen susi-jutun takia, kaikille sattuu joskus huonoja päiviä. Sitä paitsi, ei se susi edes ehtinyt tuhota kukka-asetelmistamme kuin puolet.. Ja minä kun olin kasvattanut niitä 20 vuotta. Nyyh.. Paulan päässä pyöri ajatuksia.
Photobucket
(kirjotin tämän kuvatekstin tämän biisin soidessa, ja kuvittelin, että
ne tanssi sen tahdissa. Kuunnelkaa, jos tahdotte eläytyä. :D) Sitten siirryttiinkin tanssilattialle, ja kaikki alkoivat hytkyä innoissaan musiikin tahdissa. Camilla ja Pekko yrittivät ehtiä tanssimaan monien vieraiden kanssa, jotta heille jäisi positiivinen kuva Paholaisista.
Photobucket
Jopa Ehla tanssi muiden mukana, omalla oudolla tavallaan tietenkin..
Photobucket
Lopulta juhlat olivat ohi, ja Pekko ja Camilla siirtyivät makuuhuoneeseen väsyneinä rankasta päivästä.
-Kyllä oli rankkaa esittää kilttiä. Voisitko viimein kertoa, miksi meidän pitää tehdä niin? Pekko kysyi.
-Älä ole noin kärsimätön, sinulla pitäisi olla suurempiakin murheita mietittänäväsi, Camilla vihjaili.
-Kuinka voisinkaan muistaa jotain, kun miletäni arveluttaa niin paljon, mitä suunnittelet! Pekko karjaisi.
-Jätä tuo kysyminen edelleenkin vähemmälle, se alkaa ärsyttää minua, ja ärsyyntyessäni olet pulassa! Hankitaan vaan nyt se perijä, mieti vain sitä! Camilla karjaisi.
-Öh... hyvä on, Pekko sanoi peläten.
Photobucket
Samaan aikaan ruokasalissa kävi siivousoperaatio.
-Anteeksi rouva Kummala, vaikka oletkin täällä vieraana, olisi kohteliasta lähteä jo omaan kotiisi ennen nukkumaan menoa, palvelija ilmoitti Ehlalle, joka oli vahingossa nukahtanut pöytään.
-Jsuhlat! Täätllä oli juhlgat! Ehla pölisi.
-Täällä oli juhlat, ne ovat loppuneet jo aikoja sitten, ja muut vieraat ovat olleet jo tunteja kotona. Eiköhän sinunkin pitäisi lähteä, että saisin senkin kohdan puhdistettua, palvelija ehdotti.
-Ofho, jminä menten. Kiitozw kivoizta keekkereiztä, Ehla toivotti lähtiessään.
Kun Ehlasta lähtenyt hajupilvi oli hellittänyt, palvelija sai sanotuksi:
-En minä näitä juhlia kyllä järjestänyt. Kumma tyyppi.
Photobucket
Camilla päätti jätkaa kiltteilyjään, ja halusi rakentaa mahdollisimman vankat suhteet jokaiselle perheelle, lukuun ottamatta Pilvilinnoja tietysti. Camilla päätti aloittaa Marithaimenista, eilinen juttelu oli jäänyt hiukan vähäiselle. Niinpä Mika ja Meri pyydettiin Camillan juttusille heti seuraavana päivänä juhlista.
-Hei, Mika! Mukava nähdä, missäs Meri on? Camilla esitti kiinnostunutta.
-Hän ei päässyt vielä tulemaan. Neri ja Mari vievät paljon aikaamme, ja täytyy järkkäillä lapsenvahtia. Meri tulee heti, kun pääsee, Mika selitti.
-Ei se mitään, ovathan lapset tärkeitä, Camilla sanoi, ja Mikalle tuli heti lämpimämpi olo, Camilla oli muuttunut päivässä ylikiltiksi kaikkia kohtaan! Tämä ihmetytti, muttei ketään haitannut.
Photobucket
Vielä samana päivänä taikapöly nosti ilmaan pikkuisen Nikolaksen, joka saisi kokea taaperuuden ilot ja surut.
Photobucket
Tässä katalannäköinen Nikolas, äitiinsä tullut.
Photobucket
Camilla ja Pekko eivät kuitenkaan ehtineet tulla katsomaan kasvanutta vaaviaan, heidän kun piti viihdyttää Meriä ja Mikaa. Camilla ei olisi millään jaksanut kuunnella köyhien ongelmia, hän yritti kestää kyllä mitä vain, jotta pääsisi hallitsemaan koko Taikapölyä.
-Onko teidän perheessänne ilmennyt mitään suuria ongelmia? Camilla kysäisi.
-Kalalampi on jäässä, ja olemme pahasti tappion puolella. Pelkään, että meille suututaan, Mika selitti.
-Ehkäpä minä voin auttaa teitä siinä ongelmassa, Camilla sanoi viekkaasti.
-Kuinka niin? Sinähän sen lammen jää...Pekko aloitti, mutta Camilla keskeytti hänet:
-Hiljaa!
Mika ja Meri ihmettelivät hiukan, mutta jatkoivat silti juttujaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Photobucket
Illalla vaihdettuaan pyjaman päälleen, Camilla huomasi mahansa kasvaneen. Hänen haaveessaan olisi nähdä viimein jo perijä, lapset tässä hitaasti etenevässä vallankumouksessa tekevät vieläkin hitaampaa. Camilla oli kärsimätön, ja halusi päästä jo määräilemään Taikapölyn asukkeja. Siksi hän harjoitteli koko illan uusinta puhettaan, joka toivon mukaan tulisi muuttamaan kaiken. Sen täytyi kuulostaa vakuuttavalta ja mahdollisimman hyvältä.
Photobucket
Kun Camilla kyllästyi tylsään jankkaamiseen peilin edessä, hän päätti mennä vilkaisemaan Pahista. Yhdessä sitten leikittiin kisulelulla oikein makeat hupituokiot.
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Tässä muuten kaikki Pahiksen ihanat kuvat. Tästä kissasta tulee otettua sitten joka osaan monta kuvaa. <3
Photobucket
Ajan myötä Camilla huomasi Pekon harjoittelevan joogaliikkeitään niin usein, että oli huimasti parantunut. Tuollainen joogaus kuitenkin ärsytti Camillaa, oli aivan turhaa käyttää energiaansa joihinkin turhanpäiväisiin asentoihin, varsinkaan, kun niistä ei ollut mitään hyötyä.
-Lopeta, minua kuvottaa katsella sinua! Camilla valitti.
-Teen tätä niin kauan, että kerrot suunnitelmasi, muuten minun täytyy turvautua kunnon parantamiseen, Pekko puhui tönkösti pientä liikahdustakaan tapahtumatta.
-Aivan sama minulle, mitä sinä puuhaat. Minä menen ainakin katsomaan Nikolasta! Camilla karjaisi, ja lähti raivoissaan pois huoneesta.
Photobucket
Nikolaksella oli tylsää yksikseen, ja poika riemastui kovasti, kun äiti ehti käydä katsomassa.
-Eiköhän opeteta sinut sitten kävelemään. Se on tosi tärkeä taito. Täytyyhän sinun kataluuksia suunnitellessa ottaa pari askelta, minä en ainakaan pysty suunnittelemaan paikoillani, Camilla puhui viekkaasti. Nikolas vain kikatti, ja oli valmiina aloittamaan opinnot. Camilla siirtyi vähän matkan päähän kertaakaan lämmittelemättä Nikolaksen kävelemisen muistia.
Photobucket
Nikolas oli kuitenkin viisas taapero, ja onnistuikin kävelemään Camillan luo. Aika oli kehittänyt pojan todella taitavaksi kävelijäksi, ja vanhemmilla oli syytä olla ylpeitä.
-Hyvä, kyllähän sinusta vielä pahojen suunnittelija tehdään, Camilla totesi katalasti pojalleen, joka tuntui olevan tunnelmassa mukana. Nikolas halusi olla yhtä taitava pahantekijä kuin äitinsäkin.
Photobucket
Hetken päästä palvelija toi Nikolakselle tuttipullon tämän ruoka-ajan takia. Samaan aikaan ovesta astui myös Pekko, joka suuntasi heti katsomaan vaimoaan.
-Koskahan tämä vauveliini syntyy? Pekko tuumaili hieroessaan Camillan mahaa.
-En tiedä, eikä juurikaan kiinnosta. Ei pahemmin tekisi mieli synnyttää, ja vauvat yleensä hidastavat suunnitelmia, Camilla murahti.
-Hyvinhän meillä on mennyt tähäkin asti. Vakuutan sinulle, että se vallankumous onnistuu, eikä tämä vauva häiritse sitä mitenkään, Pekko rauhoitteli.
-Olisi tällä kertaa edes tyttö, Camilla tiuskaisi vielä.
Photobucket
Samassa Nikolas tiputti tuttipullonsa lattialle, ja alkoi parkumaan.
-Opeta poika puhumaan. Minä en jaksa enää. Raskaus vie kauheasti voimia, ja vaikka olenkin kaikkivaltias-ainesta, täytyy minunkin joskus levatä, Camilla selitti.
-Mielelläni opetan Nikolasta! Pekko karjaisi iloisena.
-Hyvä, se tästä olisi vielä puuttunut, jos et olisi halunnut, Camilla sanoi, ja katosi huoneesta.
Photobucket
Pekko istahti Nikolaksen eteen, ja alkoi puhumaan sanoja, joita Nikolaksen olisi pitänyt toistaa. Poika ei kuitenkaan halunnut, hän tiesi, ettei isi raivoaisi niin kuin äiti, jos pikkuinen jättäisi hommat hoitamatta. Vasta äskenhän Nikolas opetteli kävelemään, miksi pitäisi vaatia niin paljon?
-Poika kiltti, sanoisit nyt sukunimesi. Paholainen on kiva sana, Pekko pyyteli, mutta Nikolas pysyi vaiti.
Pekko huokaisi, ja yritti uudestaan, tälläkin kertaa tuloksetta.
Photobucket
Kun Pekko yritti jankata edes jonkun yksinkertaisen sanan Nikolaksen pieneen päähän, söi Camilla tyytyväisenä ruokaa. Oli ärsyttävää, kun koko ajan ajatukset sekosivat tarpeiden huonontumisen takia. Nytkin Camilla joutui tekemään kahta asiaa yhtä aikaa. Hän muussasi ruokaa suunnitellen samalla mitä katalampia aatteita.
Photobucket
Camillan nukkuminenkin oli jäänyt pahasti vähäiselle, kun tämä oli suunnitellut niin innoissaan toimenpiteitä, nukkumaan meno aikaan tietenkin. Siksi Camillan oli vihdoinkin nukuttava kaikki velkansa pois, ja rauhoituttava hiukan. Eihän kukaan voinut toteuttaa ovelia suunnitelmiaan onnistuneesti väsyneenä. Täytyi olla virkeänä, ja seurata tilannetta.

Viimein saitte tietää Nikolaksen nimen. :D Huhhuh, kone on kuuma, täytyy äkkiä julkasta osa, ettei se pimaha. Oi että odotan sitä, että pääsen kuvaamaan viidettä kierrosta, silloin alkaa tuo Camillan suunnitelmakin toteutua. ;) Suunnitelmat on paperilla valmiina, heh.. Joo, intoo puhua jostain viidennestä kierroksesta, kun nyt on menossa vasta kolmas. :p Neljäs kiekka on vielä kanssa aika tylsä, tämmönen tavallinen, niin kuin kaikki muutkin, mutta en halua edetä silleen hirmu vauhdilla, että yhden kierroksen aikana tapahtuu kaikki juoni suunnitelmani, haluan edetä tälleen ärsyttävän hitaasti, heh.. :D Joo, en pölise enempää, jättäkää taas kommenttia! :)