Jälleen kesti tämän osan teossa, mutta tässä se nyt kuitenkin on! .--) Njaah, eipä minulla tässä mitään kummempaa asiaa ole, menkää lukemaan osaa. .----) Ja tämä siis B osa Suneille.

Tässä vastaukset viime osan kommentteihin. .--) Niitä olikin tullut normaalia enemmän, kommentoikaahan jatkossakin yhtä ahkerasti! .--) (Ja ahkeramminkin saa..) .----D

inu56 kirjoitti:
Ekana taas! Mutta tällä kertaa se oli oma syysi, mitäs tulit vihjaamaan minulle. Osa ol hyvä, milloin seuraava tulee? Odotan innolla.

Vastaus: Haha, anteeksi, että ilmoitin. .---D Kiitos. .--) Seuraava osa tulee nyt! .--D

 
Tuuli kirjoitti:
EKA! Kiva osa, tai osan alkupuoli oikeastaan. Hmm... kolmiodraamaa... Saa nähdä miten käy ;D

Ups, en ollutkaan eka, inu56:n kommentti ei näkynyt mulla äsken.

Vastaus: Kolmiodraamaa juu.. Niin tosiaan saa. .--D Mullakin usein käy, että kun oon kommentoimassa, niin siihen väliin ehtii tulla kommentti, ja sitten harmittaa, kun en ekaksi ehtinyt.

 
simskisu kirjoitti:
uiui, teinidraamaa =DD ihan nättihän siitä aamusta tuli, kuvittelee vaan itsestään vähän liikoja =DD ja nyt vasta huomasin miten söpö johannes on O: eipä tässä muuta, b osaa odottelen ((=

Vastaus: Teinidraamaa tosiaan. .---D Jeb, tein tahallani Aamusta sellaisen. ,--D Nyt vasta? Minä huomasin jo silloin kun loin hänet.. No en kehu simejäni. .--D

 
Ciesse/Anytime kirjoitti:
Tosi kiva osa ja kiitos kun linkitit takaisin!

Vastaus: Kiitos, tietenkin linkitin. <3 .--)

 
Neyla123 kirjoitti:

Tosi kiva osa! Hieman ihmetyttää tuo johanneksen käyttäytyminen. Kun ensin on naimisiinmenoa vastaan ja sitten on kauheen vihane flirttailijalle. No ehkä se kuiteki haluu aamun kanssa yhteen. Vähän toi Camilla näytti laihalta kun se tuli niiden pihalle muute. Toivotaan että Sunit keksivät keinon kauheaa kylmyyttä vastaan!
Kyllä ne jotkut sitten osaa kirjoittaa hyvin!!! ;)

Vastaus: Tosi kiva! .--)Onhan se Johannes outo, siitä ei oikein kukaan saa selkoa. .--p Voihan se niin olla. .--) Aijaa. .--D Muistaakseni Camilla oli raskaana (en ole varma, enkä jaksa mennä tarkistamaan edellisestä osasta, siitä on piiitkä aika, kun viimeksi edes pelasin perheellä. .--D) mutta tuossa asussa ei maha näy. Toivotaan, että Sunit keksivät pelastuksen. .--) Kiitos. <33

  
Jade Essence kirjoitti:
Hii, pääsinkin Tettiviikon jälkeen lukemaan tämän!
Ahveneen taitaa vaikuttaa vieläkin se Camillan heittämä pahuuspulveri, vai mitä se olikaan? Kun näýttää siltä että leidi on mestari aiheuttamaan eripuraa.
Onko tuon Johanneksen kanssa niin, että kun näyttää siltä että Aamulle olisi muitakin ottajia, alkaa pojasta tuntua siltä että tytössä on jotakin mitä hän ei ole vielä huomannut? Tai sitten kilpailija tekee kilpailun kohteesta haluttavamman? Taidan selittää vähän sekavasti, mutta toivottavasti sait selvää.
Tuli muuten noista "voimista" vielä mieleen, että itse olin huomaavinani jonkin tällaisen jaon, että ikään kuin kaikki voimia omaavat perheet eli ylhäiset ja välikädet jakaantuvat ikään kuin merkittävyyden mukaan vastapareksi eli "hyvis"-pahis" kylmä-kuuma vesi-maa? Vai oliko se liian ilmiselvä jo mainittavaksi :")
Mutta B-osaa odotellen ;D

Vastaus: Jaa, että tetissä olit. Jos saan udella, missä? Mullakin oli tetti äskettäin, ja olin kampaamossa. .--) Kyllä, pahuuspulverihan se siellä vaikuttaa, miten voit muistaa tuollaisen yksityiskohdan? .--D Aattelin, ettei kukaan muistaisi enää sitä, mutta nähtävästi olin väärässä. Ihan selkeästi selitit, täytyy myöntää, että lainasin hieman ideaa tuosta kommentista tarinaan. .--D Hei, niinpä muuten jakautuu. .--o Ite en ollut edes tajunnut. .-----DD Aika jännää.. Nyt oon täällä ihan ihmeissäni. .---DD. Mutta joo, tässä tämä b osa nyt on. .--)

  
CissyDella kirjoitti:
JippiKayJei! Uusi osa! Ihanaa. mahtava osa. Mah tykkää! :DDDDD

Vastaus: Kiitos kovasti. .--D <3

  
Mawa kirjoitti:
Vau, musta tuntuu et tää sun tarina paranee osa osalta. Ja jännä kolmiodraama, kummankohan Aamu lopulta valitsee. :D Jään siis ootteleen b-osaa. (:

Vastaus: Sehän on hienoa. .--)Mulla onkin nyt alkanut tuon tämän hetkisen pääjuonen toteutus, mutta tämä on vasta alkusoittoa.. ,--D Juuh, paljastan, että Aamun valinta selviää tässä osassa. .--D

Ja nyt osan kimppuun!! ,-----------------------)
 

Aamun synttäribileet olivat saada dramaattisen lopun Hauen flirttailuyritysten vuoksi. Hetkellisen keskustelun jälkeen Aamu kohotti kuitenkin leukansa kauniisti yläviistoon, ja lähti kävelemään kuin huippumalli Johanneksen luo jättäen Hauen yksin nurkkaan ihmettelemään. Johannes oli vieläkin vähän kummissaan juuri tapahtuneesta, eikä oikein tiennyt, mitä ajatella. Aivan kuin kaikki olisi muuttunut jälleen ennalleen Aamun suhteen. Tyttä tuntui taas niin samalta tylsältä ja kiinnostuttamattomalta, eikä Johannes tiennyt, miten tulisi selviämään kysesisestä illasta. Suunnattomasti häntä ihmetytti myös, mistä edellinen mustasukkaisuuskohtaus oli oikein tullut?
-Taidankin tästä lähteä, Kuha totesi kuullessaan Aamun hilpeän naurahduksen.

Aamu ei turhia odotellut, hän kietoi kätensä Johanneksen ympärille yrittäen painautua tähän kiinni. Jokin sai kuitenkin Johanneksen työntämään Aamun pois, lämpöä hehkuva Aamu ei tuntunut mukavalta. Ihan kuin hän olisi yrittänyt polttaa Johanneksen, Aamu ei ollut ikinä tuntunut niin tuliselta, vaikka monia kokemuksia he olivatkin yhdessä jo kokeneet.
-Mitä nyt? Aamu kysyi jälleen aurinkoisesti hymyillen.
-E...ei mitään! Minua vain vähän jännittää... Johannes vastasi melkein kuiskaten. Hänen oli aivan pakko keksiä jokin järkevän kuuloinen perustelu.
-Voi sinua, enköhän saa sen jännityksen kohta karkoitettua! Aamu hihkaisi uskoen kaikki Johanneksen sanat.

Aamu painautui taas lähemmäs, eikä Johannes uskaltanut enää vastustaa, vaikka hänestä epämiellyttävältä tuntuikin. Johannes tunsi olonsa todella kuumaksi, ja mitä kauempaa he siinä seisoivat, sitä enemmän lämpöä tarttui myös Johannekseen. Poika yritti näyttää onnelliselta, ja varoen hän kohotti käsiään, jotta saisi joukkoon viileämpää ilmaa, hän suorastaan paloi! James vilkuili salaa nuoriin päin, ja raportoi tapahtumat koko aikuisporukalle.
-Oi, katsokaa! He ovat selvästi hulluna toisiinsa!! James totesi pidätellen suurta riemunpuuskaansa.

Joku muu ei kuitenkaan ollut tyytyväinen tilanteeseen. Hauki seurasi tapahtumia sivusta katsellen, häntä ärsytti niin paljon! Pitikin hänen ihastua tyttöön, joka särki hänen sydämensä, eikä edes tajunnut tekojaan. Ja Johannes, mikä hänkin luuli olevansa? Ei ollut edes pokkaa sanoa, ettei oikeasti välitä koko hyypiöstä. Hauki tunsi suurta vihaa molempia kohtaan, ja pelkästään näiden katseleminen sai kylmät väreet nousemaan selkään.
-Saatte vielä nähdä, ettei minun kanssani leikitä! Hauki ajatteli.

Samassa radiosta alkoi soimaan Aamun lempibiisi, ja tyttö paloi halusta tanssia. Siksi hän vetäisikin Johanneksen hieman sivummaan radion luokse, ja siinä he sitten tanssivat pitkään. Johanneksesta tuntui jälleen ihanan vapaalta; viileä ilma pyyhkäisi hänen lävitseen, vaikka Aamusta hiemän säteili lämpöä vieläkin häntä kohti.
-Eiks mun synttäreillä ookkin kivaa? Aamu kysyi keikkuen täysillä biisin tahdissa.
-Joo, Johannes läähätti. Hänellä oli todella kuuma, ja hän koitti kuumeiseti keksiä jotain pakokeinoa tilanteesta.

Pelastus saapuikin nopeammin kuin Johannes osasi odottaa. Ahven seurasi sivusta parin tanssia vihaisia ilmeitä tehden. Vaikka hän ja Hauki eivät missään parhaissa väleissä olleetkaan, hän ei sallinnut sitä, että joku leikki hänen veljensä tunteilla.
-Vielä mä noille näytän, Ahven ajatteli, kunnes sai mielestään loisto idean.
-Johannes, tule käymään tuolla ulkona, mulla on asiaa, Ahven sanoi.
-Jeeah! Tai siis joo, kohta, Johannes pidätti innostustaan.

-Tota, Aamu, mun on nyt lähdettävä kotiin, on jo myöhä, Johannes keksi jotain nopeasti.
-Myöhä? Aamu kummasteli.
-Mun täytyy ehtia ajoissa nukkumaan, jotta jaksan koulussa huomenna, Johannes sanoi.
-No siinä tapauksessa saat mennä. Olet niin ahkera opiskelija! Aamu sanoi kaapaten Johanneksen hyvästely syleilyyn.

Johannes saapui hämärälle pihalle, muttei nähnyt Ahventa missään, ei ennen kuin tämä hyökkäsi hänen kimppuunsa!
-Mä kostan sulle! Jos sua ei olis, Hauki sais Aamun! Ahven sanoi kuristaessaan Johannesta. Johanneksen kuullessa sanat, että Aamu olisi jonkun muun kuin hänen, saivat jälleen hänet tuntemaan mustasukkaisuuskohtauksen, jolloin hän sai voimia raivostaan, ja pääsi irti Ahvenen otteesta.
-Sinuna en käyttäytyisi noin, sillä satun tietämään yhden jutun sinusta ja Johannasta, jonka monet varmasti haluaisivat kuulla, Johannes ärähti.
-Häh? Et missään nimessä saa kertoa, mitä meillä on meneillään! Johannahan lupasi puhua asiasta vanhemmilleen, Ahven järkyttyi unohtaen tappelun.
-Noh, eipä oo ainakaan vielä kertonut. Ja jos haluat pitää teidän jutun vielä salassa, kannattaisin pois lähtemistä. Nyt heti! Johannes kehotti. Ahven teki jäätävän katseen Johannekseen, minkä jälkeen hän lähti vihaisesti tallustellen pois.

Kaksikko ei ollut paikalla kuitenkaan yksin, tilannetta seurasivat taustalla Kuha ja Flora. Kuhaa pelotti eniten, miten veljelle kävi taistelussa, Johannes näytti olevan koko ajan voitolla. Lisäksi hän järkyttui kuulemastaan, ei ollut vaikea yhdistää paria asiaa, jotka tulivat ilmi keskustelussa. Kuha vaikeroi kiperiä ilmeitä tehden samalla, kun Flora nauroi nauttien tilanteesta.
-Hehhee! Tästä tuleekin mahdottoman hyvä juoru! Ylhäinen Pilvillinnan poika tappelee arvottoman kalapojan kanssa. Salasuhteita ja kaikkea, hehhee! Flora puhui innoissaan.

Sillä hetkellä alakerrassa oli kuitenkin rento tunnelma. Kaikki lapset olivat menneet jo nukkumaan tietämättöminä käydystä tappelusta. James ja Aurorakin päättivät mennä nukkumaan, mutta he jäivät kuitenkin hetkeksi makoilemaan pehmeälle sängylle.
-Aurora, olet ollut viime päivinä jotenkin oudon tuntuinen? Onko kaikki hyvin? James kysyi.
Aurora säpsähti kysymyksestä, miten hän olikaan voinut toimia niin ajattelemattomasti, ettei pystynyt piilottamaan asioita, joita ei voinut kertoa edes omalle miehelleen? James ei ymmärtäisi, eikä Aurora ollut ehtinyt miettiä, mitä pitäisi tehdä asian selvittämiseksi.
-On! Kaikki on todellakin hyvin! Mistä sait edes tuollaista mieleesi? Aurora huudahti yli-innokkaasti yrittäen peittää valheensa.
-Hyvä, pelkäsin vain... Olet ollut todella outo nämä viime päivät, James perusteli.

Aurora liikahti aivan Jamesin viereen, hän halusi saada miehensä täysin vakuuttuneeksi.
-Jos olen käyttäytynyt jotenkin kummallisesti, siihen saattaa olla syynä tämä meidän kolmas pikkuisemme, joka syntyy ihan piakoin, Aurora sanoi siirtäen Jamesin käden suuren mahansa päälle. James silitteli Auroran mahaa, ja hymy loisti miehen kasvoilta. Aurorakin huokaisi helpotuksesta, hän nimittäin tiesi, kun Jamesille mainitsi "vauva" sanan, tämä ilostuisi. James tahtoo suuren lapsiperheen, ja Aurora haluaa tehdä miehensä unelmasta totta.

Ei kulunut montaakaan päivää, kun Aurora alkoi tuntea kipua vatsassaan.
-Jameees! Palvelijaaah! Aiii, Aurora kiljui aina, kun vain sai äänensä toimimaan.
-Mitä ätille tapattuu? Antti-taapero hämmästeli katsellessään Auroran tuskaa.
-Eh, ei mitään, äiti vaan venyttelee. Leiki sinä sillä soitto pelilläsi, Aurora sanoi mahdollisimman normaalilla äänellä, jotta poika ei pelästyisi.

Pian alkoi kuulua iloisia sävelmiä Antin hakatessa soitto peliään. Aurora huokasi helpotuksesta, nyt pojan huomio olisi jossain muualla. Samoihin aikoihin paikalle saapui myös James.
-Mitäs täällä tapah... Nytkö vauva syntyy!!? James karjaisi tajutessaan, mitä oli tekeillä.
-Khyllä, katsotko olisiko palvelija pian tulossa, Aurora pyysi kyyristyen. Kivut olivat kovat, mutta nyt täytyi esittää vahvempaa kuin oli.

Lopulta Auroran tuska oli ohi, kun hän piteli käsissään pientä poikavauvaa.
-Taas ihan sinun näköinen poika, Aurora naurahti tutkiessaan pojan kasvoja. Siniset silmät ja mustat hiukset näyttivät olevan periytyvää sorttia.
-Näkeepä ainakin, kuka onnekas isä on, James hihitteli taputellen käsiään yhteen. James sekosi aina uuden vauvan synnyttyä, niin iloinen hän oli. Poikavauva sai nimekseen Aleksanteri.

Kun palvelija oli hoitanut kaikki Aleksanteri koskevat jutut, hän ehti kokata ruokaa Jamesille. James istuskeli yksinään pöydän ääressä, Aurora oli mennyt lepäilemään synnytyksen jäljiltä. Vähän Jamesia kyllä kummastutti, ei Aurora ennen ollut lepoa tarvinnut synnytyksen jälkeen, mutta ehkä tämä oli joku erikoistapaus. Pian kuitenkin Jamesin mietteet keskittyivät lapsiin, ja heidän puoliso ehdokkaisiin.
-Aamu & Pilvilinnojen Johannes, Antti & Merithaimenten Mari, mutta kenestäs hankimme Aleksanterille vaimon.. Aih! James parkaisi. Hän oli keskittynyt mietteisiinsä niin rajusti, että oli purrut kieleensä.

Hetken päästä Aamukin ilmestyi paikalle koulun loppumisen vuoksi. Hän oli tavannut alakerrassa palvelijan, joka oli kertonut uudesta syntyneestä pienoikaisesta. Niin Aamu juoksi yläkertaan portaat kolissen, jotta voisi nähdä vauvan. James oli samaan aikaan opettamassa huoneessa hiukan vanhempaa poikaansa, Anttia, kävelemään. Aamu meni heti vilkaisemaan kehdon ylle nostaen varoen pienen pojan päätä ylöspäin, jotta tämän näkisi paremmin.
-Eikös olekin suloinen? Taidat olla hulluna lapsiin, isääsi tullut, James puhui tyttärelleen.
-Aivan, ovat he kyllä niin söpöliinejä! Vaikea kuvitella, että joskus minulla ja Johanneksellakin on omia pikkuisia huolehdittavia, Aamu totesi.
-Hienoa, että tiedät velvollisuutesi. Olen ylpeä sinusta. Nyt tiedän, että olemme onnistuneet kasvattamaan hienon tytön, James ylpeili. Aamu tunsi hymyn kohoavan kasvoilleen, tuo oli erittäin kauniisti sanottu!

Vaikka vauvat olivatkin kuinka ihania, ei heidän luokseen voinut jäädä koko päiväksi leikkimään. Aamu tiesi opiskelun tärkeydestä, hän oli aina halunnut tehdä parhaansa, että vanhemmatkin pystyisivät olemaan ylpeitä hänestä, ja tietenkin Pilvilinnat. Yllättäen Aamu ymmärsi elämänsä olevan todella ainutlaatuista ja arvokasta, tätä hän ei suostuisi vaihtamaan mihinkään! Läksyjenkin teko sujui hymyssä suin ja nopeasti, kun oli motiivia saada jotain suurta aikaan.

Läksyjen teon jälkeen Aamu sai yllättäen vieraan, Kuha oli tullut käymään vakavan oloisena.
-Sinulla oli jotain asiaa, Aamu totesi hymyillen.
-Aivan, kotona on aivan hirveää. Hauki on ihan romuna, ja Ahven kiukuttelee. Kyllä siellä järki lähtee, vielä parin vauvan kiljuessa. Oli pakko tulla pakenemaan tänne, Kuha selitti.
-Oho, kuinkas nyt silleen? Olen luullut, että teillä on leppoisa tunnelma kotona, Aamu naurahti.
-Siinä olet kyllä ihan väärässä... Kuha sanoi vaisusti laskien päätänsä alas, hän ei ollut ikinä kertonut kenellekään vanhempiensa lellikeistä, eikä myöskään yksinjäämisestään, muista pojista tykättiin enemmän.

-Ja Hauki ja Ahven ovat vain erityisen kiukkuisella päällä, sinun takiasi, Kuha kertoi muuttaen äänensä taas vahvaksi.
-Minun takiani? Miten niin? Lasketko leikkiä? Aamu huudahti naurahtaen.
-Et ehkä ole tajunnut, mutta särjit todella Hauen sydämen. Hän oli ollut sinuun pihkassa jo kauan. Annoit hänen ensin olettaa muuta, ja sitten kuitenkin menit Johanneksen kimppuun. Se ei ollut oiken, Kuha selitti.Aamun hymy hyytyi heti. Olihan hän itsestään erittäin hurmaava ja ihana, mutta miten häneltä oli jäänyt huomaamatta Hauen tunteet?
-Niin... tietenkin, minun täytyykin selvittää asiat hänen kanssaan, mahdollisimman pian, Aamu päätti ääneen.
-Hienoa, Ahvenkin tuntuu olevan sinulle katkera, mutten osaa ymmärtää miksi. Hän on ollut nykyään niin outo, Kuha totesi hiukan huolestuneesti.

Kaverukset puhuivat hetken aikaa Kuhan monimutkaisesta perheestä, minkä jälkeen he päättivät pitää vähän hauskaa. Molempien lempileikki on ollut lapsesta saakka eräänlainen käsitappelu, jossa vikkelänpi voittaa. Tämä kyseinen peli oli niin rakas, ettei sitä voinut hylätä teini-ikään kasvaessakaan. Heillä oli sitten hupaisaa ja nauruisaa yhdessä.

Kuha viipyi Suneilla pitkään, ja hän jäi syömään myös päivällistä. Ruokana oli kalaa, joka oli alunperin peräisin Merithaimenilta.
-Teiltä saa aina niin maittavia kaloja, Aurora kehui. Aamun ja Jamesin nyökkäillessä.
-Kiitos vaan. Eipä kyllä tiedetä kuinka kauan, lampi on jäätynyt muutamina öinä, mikä on epätavallista keskellä kesää, Kuha selitti, jolloin Auroralla juuttui kanlan pala kurkkuun. Hän ei siis ollut ainoa, joka oli huomannut ilmaston viilenimisen.

-Kaikenlaista sitä tapahtuukin, varmasti jokin ohimenevä kylmä pohjoistuuli on saapunut tontille, Aurora tuumaili toivoen keskustelun kylmenneestä säästä päättyvän siihen. Vaarana oli, että James tai Aamu olisisvat huomanneet säässä jotain outoa, ja huolestuisivat turhaan. Kyseessähän ei olisi mitään vakavaa, niin Aurora uskoi.
-Toivotaan niin, Kuha vastasi, jolloin asiasta ei enää puhuttu.

Yllättäen lastenhuoneesta kuului meteliä, milloin Aamu ja James pomppasivat molemmat yhtä aikaa ylös, huutaen "Minä menen!!". Auroraa huvitti asia, eiväthän he edes tarvitsisi palvelijaa lasten hoitoon, kun talossa oli kaksi noin innokasta hoitajaa. Sattumalta paikalle saapui myös Mika Merithaimen.
-Täälläkö sinä laiskottelet, sinun pitäisi olla nyt kalastamassa, kun se vielä on mahdollista, Mika sanoi ankaraan sävyyn.
-No kun.. Pienen tauon vain ajattelin pitää, Kuha änkytti. Eihän arvannut, että häntä kaivattiin niin innolla.

Pian Kuha lähtikin, ja Aurora ja Mika alkoivat keskustella lastensa tulevaisuudesta.
-Olettehan edelleen sitä mieltä, että Antti voisi mennä naimisiin teidän perijä-Marin kanssa, Aurora varmisti.
-Totta kai. Emme voisi kieltäytyä noin hoikuttelevasta tarjouksesta, Mika selitti.
-Eli se on nyt sovittu, Aurora totesi. Mika hymyili tyytyväisenä, olivat Sunit sitten kerrassaan mukavia ystäviä!

Sinä päivänä tuntui kuin kaikki Merithaimenet olisivat kävelleet "sattumalta" ohitse. Tällä kertaa tontille hiippaili Hauki, joka oli aikeissa tulla kaatamaan Sunien roskapöntön kumoon. Olisivatpa roskat levinneet pitkin pihaa, ja pian se olisi torakoiden suosikki paikka. Aamu kuitenkin ehti estää pojan aikeet, hän oli luvannut Kuhalle sopivansa Hauen kanssa. Aamu juoksi kolmannesta kerroksesta alas saakka, ja James jäi hoitamaan yksin vauvaa. Ei Haukikaan enää kehdannut kaataa sitä pahuksen pönttöä. Aamu yritti näyttää mahdollisimman leppoisalta ja tervehti vilkuttaen ja nätisti hymyillen. Hauki sen sijaan nyrpisti nenäänsä kääntyen pois päin.

Aamu siirtyi lähemmäs, ja Hauki päätti kuunnella, mitä tytöllä oli sanottavaa. Salaa Hauki oli jopa toivonut tällaista kohtausta mutta ei halunnut näyttää sitä. Hauki toivoi, että Aamu ymmärtäisi, mitä kaikkea ikävää hän oli saanut aikaan.
-Noh, oliko sinulla jotain asiaa, vai ihan huviksesiko siinä seisoskelet? Pidät minua taas pilkkanasi, olisihan se pitänyt arvata! Hauki karjaisi.
-E-en! Minä tiedän, että käyttäydyin tosi tyhmästi. En vain tiennyt, että olit tosissasi... Anteeksi, Aamu puhui kiireisesti heti Hauen sanojen perään.Jopa Hauki yllättyi, aina niin itsevarma Aamu voi nöyristyä ja pelätä.

Eihän Aamu mikään paras anteeksi pyytäjä ollut, mutta tämä kelpasi Hauelle. Hän halusi saada vanhan onnellisen ystävyyden takaisin, nyt hän tiesi, ettei pitänyt kuvitella liikoja.
-Okei, uskon. Saat anteeksi, Hauki sanoi.
-Voih...kiitos. Lupaan, etten leiki tunteillasi enää koskaan, Aamu sanoi vetäen taas kauniin hymyn naamalleen.
-Hyvä. Ja minä lupaan, etten haaveile liikoja, Hauki sanoi. Varmasti tämä pieni vihanpito teki ystävyydestä vieläkin paremman ja vahvemman. Aamu oli iloinen, että kaikki oli ohi, nyt hän tunsi olonsa taas leppoisaksi ja pirteäksi. Haukikin oli tyytyväinen, ei hän koskaan ollut kyllästynyt katselemaan Aamun iloisia kasvoja.

Aika kului nopeammin kuin olisi arvannutkaan, ja lopulta oli pikku-Aleksanterinkn aika kokea pikku ilmalento taikapölyn kanssa.

Hänestä kasvoi pirtsakka pikkupoika, yhtä iloinen ja reipas kuin sisaruksensakin!

Samana päivänä tapahtui myös toinenkin kasvu. Antin oli aika jättää taaperuus taakseen, ja hypätä uusiin haasteisin lapsena ja virallisena koululaisena.

Tässä Antti kasvaneena.

Antille sisustettiin pieni mutta leppoisa huone, jossa oli kaikki, mitä poika saattoikaan toivoa!

Kasvujen katsomisen jälkeen, James päätti viettää loppuiltansa Aleksanteria kouluttaen. James rakasti niin kovasti opettaa pikkuisia, ettei sitä malttanut odottaa hetkeäkään myöhemmäksi. Aurora oli kyllä huomauttanut, että James tekisi turhaa työtä, tuskin vastikään konttaamaan oppinut vauva samantien osaisi kävellä. James halusi kuitenkin yrittää, mutta totesi viimein Auroran olleen oikeassa. Aleksanteri ei tosiaan osannut kävellä, vielä. Silti James

jatkoi yrittämistä. Vaikka poika ei mitään oppisi, ainakin heillä olisi hauskaa yhdessä!

Jamesin ja Aleksanterin naureskellessa iloisesti sisällä, oli ulkona joku, joka ei ollut iloinen, pikemminkin raivoissaan. Vaikka Hauki oli vakuuttanut veljelleen, että kaikki oli täysin kunnossa Aamun kanssa, oli Ahven edelleen vihainen. Hänen mielestään Hauki oli toiminut typerästi uskoessaan Aamun selitykset jostain anteeksipyynnöstä. Hauki kuitenkin väitti heidän väliensä olevan kunnossa kunnossa, ystävinä. Mutta Ahven oli sitä mieltä, että jos toista on rakastanut, ei se tunne voi hävitä noin vain.
-Mä pidän huolen Aamu, että sä päädyt yhteen Hauen kanssa, Ahven puhui hiljaisella äänellä potkaistessaan roskiksen nurin.

Tontilla oli samoihin aikoihin myös toinen kutsumaton vieras; Pekko Paholainen, joka oli Sunien talon katolla katsellen taivaalta putoilevia lumihiutaleita. Tuuli oli hyytävä, ja jokainen lumihiutale edellistä suurempi. Näki, että yöllä saapuisi todellinen lumimyrsky. Pian jopa Sunien talo, jonka ympäristössä oli kaikkein lämpimintä, olisi lumenpeitossa.
-Hahhaaah! Siitäs saatte! Vaikken kyllä edelleenkään ymmärrä, miten tämä lumi liittyy Camillan suunnitelmiin, Pekko naureskeli katolla.

Sisällä lämpimässä oltiin täysin tietämättömiä ulkona olevista ilkeällä mielellä olevista henkilöistä. Aurora oli passittanut Jamesin jo nukkumaan, ja oli nyt laittamassa Aleksanteriakin unille. Poika olikin väsyksissä leikittyään Jamesin kanssa koko illan.
-Onneksi lasteni isänä on James, hän rakastaa todella lapsiaan, eikä milloinkaan hylkäisi heitä, Aurora ajatteli pukiessaan pyjamaa Aleksanterin päälle.

Heti kehtoon päästyään Aleksanteri kaatui selälleen, ja oli heti syvässä unessa. Aurora naurahti laittaen peittoa pojan päälle. Kun Aurora oli jo lähdössä, kiinnittyi hänen katseensa ikkunaan, ja hän oli menettää tasapainonsa näkemästään. Joka paikka oli pienen lumikerroksen valkaisema, ja sitä satoi aina vaan lisää. Aurora tunti päänsärkyä jo nähdessäänkin lunta, ja hän nojautui ikkunaa vasten pysyäkseen pystyssä. Se ei kuitenkaan kannattanu, ikkuna oli jääkylmä (Aurora tuntee kylmyyden herkemmin kuin muut). Aura sydän takoi kiivaasti tämän katsellessa ulos. Aurora oli kyllä tiennyt, ettei kaikki ollut kunnossa, mutta tällaista hän ei odottanut.
-Jos tämä jatkuu, kaikki ei tule päättymään hyvin, Aurora ajatteli.

Noniin, nyt on osa julkaisua vaille valmis. .--) Seuraava osan teossa voi kestää taas ehkä pidempäänkin, en ole kuvia järjestänyt, ja olen muutenkin vähän pihalla, mitä olen suunnitellut mihinkin kuvaan.. Pelaamisesta on aikaa. .--D Mutta nyt alan syömään. .--) En ehdi ilmoittaa tästä nyt kellekään, mutta koitan ehtiä myöhemmin sitten. .---) Kommentoikaa!!