Hee, ehdin saada joululoman aikana vielä Taikapölyynkin osan, meni tosin vähän tiukille, mutta kummiskin. .-D Huomenna tosiaan taas kouluun, ei kyllä yhtään huvittaisi.. .--p Toivon niin, että lumet tippuis katolta auton päälle, ja ei päästäis aamulla lähtemään. .--D Eipä maanantai kyllä silleen niin kamala päivä ole, mutta tiistai on. .--( Eniten huolettaa koulurytmin oppiminen, on tuo nukkumaanmenoaika ollut siellä neljän paikkeilla melkein koko loman, että mites nyt käy, jos nukahdan vasta neljältä, ja herätys ois jo seittemältä.. Kolmen tunnin yöunet ei kuulosta hyvältä. .--D Mutta ihan sama, nyt olis tää osakin tässä, jota pääsette lukemaan noitten komminttien vastausten jälkeen. .--D

Hunajainen kirjoitti:
Mrh, minut keskeytettiin koko ajan lukiessani osaa, ja sitten vielä explore päätti sanoa, että en voi lukea, onneksi mozilla oli ymmärtävisempi.
Osa oli tosiaankin pitkä, en edes muista, mistä kaikesta pitikään sanoa. Pojilla on kasvokuvista päätellen isot nenät. Jei, Marilla oli Merin ihkut silmät! Taikapölyläiset tosiaan tuntuvat unohtelevan lapsensa lattialle. Neri oli söpö leikkiessään suihkulähteessä. Näinkö muuten väärin, vai eikö Merin maha ollut iso raskauden aikana..? Jotenkin loppu herätti miettimään.. Ehkä Meri on tappanut Marin? Aamu taitaa käyttää korvatulppia, kun ei tajua suoraa, kaunistelematonta puhetta. Minullakin on tullut noita taaperot pottailee mahassa bugeja, taaperot ovat nykyään minulla kovia bugittamaan. Kiva osa ;)
Voithan sinä lavastaa sen paratiisi-saaren? Meren lähellä oleva tontti ja pari palmua vain. En tiennytkään, että poseboxit ovat tuommoisia laatikoita.. Vähän offia, älä raivostu, vaikka en ole vielä ladannut mitään, niin haluaisin tietää, että mistä löytäisi hyviä, ilmaisia hiuksia? Olisi kiva tietää :=) Kunpa Camillan suunnitelmat toteutus pian, ja seuraavaks sitten Ilolienten osa. Jee. (Loppu lopahti offiksi)

Vastaus: No voi että, kun kaikki kiusasivat sinua. .--D Pitkähän se, tavallaan.. Hee, onhan ne nenät vähän isot, mutta ei se mitään. Jeb, Mari sai Merin simut, niin kuin kaikki muutkin lapset. .--D Niinpä, jostain syystä kaikki Merithaimenten vauvat joutuvat kärsimään lattialla. .-D Oikein näit, Merin maha oli pieni raskauden aikana, mikä johtui siitä, että siinä asussa ei masu näy. .--p Voin luvata, että Merin siskon kohtalosta tullaan kuulemaan. ,--) Voishan sen lavastaa joo.. Heh, en minäkään, ennen kuin latasin niitä. .--D Et varmaan enää tarvitse apua noiden hiuksien kanssa..? .-) Niinpä, minäkin haluaisin jo toteuttaa Camillan suunnitelmat, latasin yksi päivä hyviä poseja yhteen kotaan.. .---DD

 

Xaldin kirjoitti:
Hyvä osa =)
Repesin kun näin Nerin siellä suhikulähteessä :) Oli aika hauskan näköinen. En oikein tajunnut tuota, että käy potalla äidin vatsassa O_o. No kuitenkin pidin tästä osasta ja odotan innolla ilolienten 40 osaa =)

Vastaus: Hih, onhan se Neri aika hassu siellä lähteessä lilluessaan. .--D En minäkään tajua, joku outo pottailu bugi. .--D Kiva, jos pidit. .--)


inu56 kirjoitti:
Kiva osa! Ärsyttää toi Ahvenen negatiivisuus. Mut Neristä tuli söpö! Kivoja bugeja sulla kyl on. En taida kyl muuta sanottavaa keksiä. Ilolienten 40.osaa ootellessa!

Vastaus: Niin, Ahven heittäityy kyllä välillä ärsyttäväksi. .--/ Jeb, niin Neristä tuli. <3 Joo, rakastan bugejani! <3 .--D


Volarea kirjoitti:
Ooh, mä inhoon Haukee, eikä Ahvenkaan oo kauheen kiva.. Jotenkin niistä on tullut aika negatiivinen kuva, vaikka tietysti molemmissa on myös hyviä puolia! Kuha sen sijaan on kiva, toivottavasti se saa hyvän vaimon!;)
Ihanaa kun Merithaimenien perheessä on niin paljon lapsia!<3 Tosi sulosta=)
Ja jännä toi Merin sisko, odotan innolla tietoa tapauksesta! Jatkoa odotan!;)

Vastaus: Selvä. Itse en mitenkään erityisesti inhoa/fanita ketään pojista. .--D Joo, onhan niitä lapsia aika lauma, tuleekohan vielä lisää..? Kyllä siitä Merin siskosta tietoa tulee lisää joskus tulevaisuudessa. .--)


Tiara kirjoitti:
Ihanaa, uus osa! En nyt just tiedä mitä sanoisin, mutta juonikuviot on ihanan selkeitä ja tarina on mukavan kevyt. En tiiä miks just sanoin kevyt, mutta on jotenkin kiva, kun oon lukenut legacyjä, jotka aina alkaa kepeästi, mutta loppua kohden ne on tosi synkkiä ja jotenkin... aikuismaisempia. Niin ja tosiaan en oo vielä ehtiny linkittää kumpaakaan sun sivua, kun kone aina alkaa bugittaa, kun yritän kirjautua websiin. Yritän nyt saada sen korjattua tällä viikolla. Niin ja jos ihmettelet tuota kommentin aikaa, niin olen kipeenä kotona : (
No, sainpahan vähänpiristystä : )

Vastaus: Kiva, jos olet hyvin perillä juonikuvioista. Ne sekoittaa helposti, kun melkein joka perheellä on oma juoni, niin saattaa unotua jotain, mutta kiva, jos tämä on kevyttä luettavaa. .--D Niin, onhan niitä paljon synkkiä tarinoita. Ovat nekin hyviä, mutta minä tykkään onnellisista lopuista. ,--) Noh, nyt olet linkittänyt. Minulla on vielä lisäämättä jäänyt sinun sivusi Simsseilyhin, mutta olen laiska päivittämään sen linkkejä.. .--p Voi sinua, kipeänä. .--( (joo, et kyllä varmaan enää? .--D) Kiva, jos osa piristi. .---)

 

Ciesse kirjoitti:
Luin osan aikaisemmin, mutta en ole saanut aikaiseksi kommentoida. Pahoittelen. Nyt kommenttiin!
Pojat ovat komistuksia ja Neri on söpö :) Ja voi noiden teinien suhdesotkuja. Ja mitäs mun piti vielä sanoa?*lukee osaa uudestaan*. Voi harmi, kun Neri ei saanut omaa huonetta, vaikka perijä onkin :( No ei se pikkusiskon kanssa nukkuminen varmaan kauhean kamalaa ole.(en tiedä, koska omistan vain pikkuveljen ja meillä on eri huoneet) Mukava osa tämäkin oli. Pitää mennä, Miehen puolikkaat alkaa. Kesti muuten hetken aikaa päättää, kumman laitan kotisivuksi, mutta antaa Yllätyspadan linkin olla vielä siellä(miten mä aina hyppään yli aiheen?).

Vastaus: No, ei sillä kommentoinnilla mikään hätä ole. .--) Onhan ne "lapset" juu. Totta, kaikkia suhdesotkuja ne teinit saavat aikaan. .-D Kyllä sitä pikkusiskoa kestää, minulla on kokemusta. .--D Selvä. .--D

 

Jade Essence kirjoitti:
Matikanläksyjä pitäs vaan tehdä, ja täällä mie istun... Mutta kun on niin hyvää viihdettä :D
Awh, Merithaimenet! ♥
Pidän jo nyt uudesta vauvasta, Mari on nimi lähellä itseäni (miten tulikin noin outo ilmaisu :"D) - Ja edesmenneen tätinsä kaima? Tästä tulee jännää *pahisilme*.
Veljesten suhteet alkavat mennä pian kyllä aikamoiseksi sekamelskaksi, jos vielä Kuha ja Hauki rupeavat jonkinsortin kilpaan keskenään... Hyvä muuten kun osissa näkyy aina muistakin perheistä niitä jäseniä, joihin kyseinen perhe on väleissä (vai miten sen nyt ilmaisisi :P) .
Mutta kasvanut Neri on ylisöpö ja tuskin maltan odottaa että saan kuulla lisää hänestä!
Mutta näkemiin, kuulemiin seuraavaan osaan asti! ;D
(P.S. kuuntelin koko osanluvun ajan The Floodia)

Vastaus: No, uskon, että Taikapöly päihittää matikan läksyt. .--D Kiva, että Mari miellyttää. .--) Saattaa tullakin jännää, en tiedä. .-D Aikamoiset suhdesotkut niillä teineillä on. Juuh, aina saan jotain ängettyä muistakin perheistä mukaan. .--) Hii, kiva. .--) Neristä tullaan kyllä kuulemaan (yleensä, hän on perijä. .--D)

 

Tuttifrutti kirjoitti:
Miten hullulta se kuulostaakin,totta se on :D pitää itseasiassa myöntää,että koneeni ei anna minun edes ladata niitä ladattuja,koska minulla ei ole periaatteessa tässä edes omaa käyttäjää.

Vastaus: No voi, ilkeä kone sinulla. >.-/

 

Tuuli kirjoitti:
Hyvä osa, aika pitkä tosin. Yhdyssanavirheitä oli muutamia, esim. mammanpoika ja päiväuni kirjoitetaan molemmat yhteen. Ne olivat osassa erikseenkirjoitettuina (:

Vastaus: Kiitos. .--) Ah, sinähän olet aivan kuin joku kielioppikirja minulle. .--D Kun vielä joskus jaksaisin korjata asian..

 

Neyla123 kirjoitti:
Tää oli hyvä osa! Neri on aivan ihana. Aika jännäyksi juttu. Kun Neri kasvoi lapseksi hän näytti heti lc Iloliemen Jessikalta! On tyttö kyllä sievä. Noniin ja nyt painun öö linkkittämään tän:----)))


Vastaus: Kiva, kiitos! .-) Juu, onhan se Neri ihana. .--) Heh, niinpä näyttääkin, kun heillä on samat hiukset. .--D Kiva, kun linkität. .--)

 

Tuuli kirjoitti:
Tuleeko seuraava osa Puskista? Toivottavasti tulee, Puskat on varmaan mun lemppariperhe, ainakin yks lemppareista (:

Vastaus: Toiveesi toteutuu, nyt tulee osa Puskista. .--D Okei. .-)

----->

Photobucket

Paulan ja Paavon päivä oli lähtenyt kiireellisin hommin käyntiin. Uusi sato olisi istutettava tänä päivänä, jotta sen ehtisi korjata juuri ennen ensimmäisten lumisateiden piiskoutumista maahan. Monen vuoden maanviljelijän kokemus auttoi tunnistamaan parhaimmat kylvämisen ajan.
-Miten niin muka Floora ja Eemeli eivät voineet tulla auttamaan meitä? Paula kysyi kiukusta kihisten, jokaisen kädet olisivat olleet avuksi kiireellisillä ajanjaksoilla.
-Selitinhän jo. Niilo-vauva syntyi muutama tunti, ja lupasin heille, että he saavat viettää aamupäivän vauvanhoidossa. Laatuaikaa poikien kanssa, katsos, Paavo selitteli.
-Vauvanhoito. Ei meidän ajallamme ollut varaa pitää lomaa vauvan syntymän yhteydessä. Miksi meidän pitää paapoa heitä? Paula kysyi.
-Ajat ovat muuttuneet. Minusta he ansaitsevat välillä vapaata, Paavo kertoi.
Jopa Paula kyllästyi väittelemään, ja hän hiljeni mietikellen kaikenlaista. Kyllä hänkin haluaisi pian taukoa pitää, ja silloin hänen toiveensa oli parasta toteuttaa!

Photobucket

Hetken päästä Pekko Paholainen käveli Puskien talon luokse, ja Paula ilmoitti heti, ettei jaksaisi väitellä juuri nyt tämän kanssa lahjuksista: Paholaiset kun olivat tunnettuja tinkimään ylimääräistä tuoreita vihanneksia heille.
-Huomenta herra Paholainen. Kuinka voisin olla avuksenne? Tai pitäisikö minun kysyä, mitkä raaka-ainekset ovat jääkaapistanne loppu? Paavo kysyi ystävällisesti.
-Tietysti kaikki aina kelpaa, tällä hetkellä vain kirpsakat sitruunat puuttuvat, olisiko teillä niitä? Pekko kysyi.
Paavo nielaisi, juuri tätä hän oli pelännyt. Jostain syystä appelsiini- ja sitruunapuista oli viime aikoina tullut hiukan huonompaa satoa, mutta monien kiireiden vuoksi syytä ei oltu ehditty vielä selvittää.
-Anteeksi, meillä ei ole niitä juuri nyt, Paavo kertoi katse maassa.
-Äh, no mitäs pienistä. Ensi kerralla sitten tupla-annos niitä. Antakaa jotain muuta sitruunan tilalle, Pekko ehdotti Paavon yllätykseksi. Paholaiset eivät koskaan suostuneet kompromisseihin. Paavo ei kuitenkaan ymmärtänyt pahaa taka-ajatusta, ja antoi kunnon satsin muita hedelmiä ja vihanneksia.

Photobucket

Selvittyään Pekosta, oli Paavolla jo kiire auttamaan Paulaa lastenhoidossa.
-Tällä menolla emme ikinä pääse hoitamaan kasvimaatamme, Paula harmitteli.
-Ehkä asia voisi olla toisin, jos antaisit Florankin hoitaa omia lapsiaan välillä, Paavo huomautti.
-Kumman puolella oikein olet? Flora ei ole kypsä äidiksi! Minä vain ajattelen laspsenlasteni parasta! Paula puolustautui.
-Tiedän sinun tarkoittavan hyvää, muttei tuollainen omistamishaluisuus ole hyväksi. Et sinäkään ikuisesti elä, Paavo huomautti.
-Minussa kuule henki pihisee vielä pitkään! Ja jonkunhan täytyy huolehtia tästä "vanhasta" lapsesta, kun "uusi" tuli. Ei Flora enää edes huomaa muuta kuin Niilonsa! Paula huomautti, mutta Paavo ei jaksanut enää tiuskia. Hän lähti viemään potan sisältöä vessanpönttöön.

Photobucket

Sillä välin Flora oli syöttämässä pikku-Niiloa.
-Onneksi äiti ei voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, että minäkin pääsen tuntemaan pienen lapseni läheisyyden, Flora totesi onnekkaana.Hän tunsi oppivansa joka päivä jotain uutta äitiydestä ja koko elämästään, kun hän vietti aikaansa rakkaiden poikiensa kanssa.

Photobucket

Vähän ajan päästä Niilo valitti ähkyyttään, joten Flora pisti tuttipullon pois, ja otti tukevamman haliotteen pojastaan.
-Et voi tietääkään, kuinka onnelliseksi saat minut, Flora sanoi hennosti Niilon korvaan.
Myös Paavo oli saapunut huoneeseen tyhjennettyään potan. Hän katseli tyytyväisenä lapsensa onnea. Vauvan hoito oli parasta lääkettä, mitä nuori äiti vain tarvitsisi. Paavo tiesi Florankin pärjäävän, kunhan hänelle vain annettiin mahdollisuus siihen.

Photobucket

Flora tunsi olonsa niin elinvoimaiseksi, että päätti tulla auttamaan Eemeliä kasvimaanhoidon kanssa.
-Voi kauhistus, ovatko näin monet kukat kuolleet? Flora hämmästeli katsellen ympärilleen.
-Ovat, ikävä kyllä. Nämäkin kasvit lähtevät kasvamaan niin hitaasti. Ei sitten mitään elonmerkkejä, Eemeli harmitteli.

Photobucket

Flora tuli Eemelin luo, ja otti tätä käsistä kiinni.
-Ei meillä ole syytä huoleen. Joskus kesäisinkään kasvit eivät kasva nopeasti, ja tällä kertaa on sellainen kesä. Kuitenkin, aina siemenet ovat ehtineet kasvaa satoisaksi ennen talven tuloa, ja niin käy nytkin. Sentään jotain oppii monen vuoden elämisestä täällä, Flora kertoi  muistellen menneitä.
-Niin, miksi suotta pelkäisin? Onneksi minulla on noin viisas vaimo, Eemeli ylpeili.
-Voi sinua, Flora vastasi naureskellen.

Photobucket

Tauoille ei ollut aikaa. Heti illalla oli kiire taas hoitaa lapsia. Flora kulutti aikansa opettaen Eetua puhumaan, poika olikin nopea oppimaan, ja toisti innoissaan äitinsä sanomia sanoja. Eemeli taas piti huolta Niilon sosiaalisuudesta. Vaippojen vaihdon jälkeen kaksikko leikki hauskoja lentokone-leikkejä, ja välillä Eemeli puhalsi Niilon mahaan, ja siitä kuului kiva ääni.

Photobucket

Kun pikkuiset oli saatu unille, hiippailivat Flora ja Eemeli keittiöön ottamaan kaapista illalliselta yli jääneet kasvikeitot. Paavo ja Paulakin olivat jo nukkumassa, heillä olisi aamuvuoro kasvimaalla. Kerrankin Floralla ja Eemelillä oli kahdenkeskistä aikaa, kun muut eivät hälisseet ympärillä.
-Tämä on ihanaa, saisimmepa olla useamminkin näin kahden, Eemeli haaveili ääneen.
-Sellaista ei vain kovin helpolla järjesty suurissa perheissä, Flora totesi.
-Niin. Siksipä meidän on nyt nautittava tästä hetkestä oikein kunnolla! Eemeli päätti.

Photobucket

Kello kävi, ja pian täytyi Eemelin ja Floran alkaa valmistautua nukkumaan. He joutuisivat kuitenkin heräämään melkein samaan aikaan vanhustenkanssa, sillä vauvat tarvitsivat hoitoa, melkein kuin kasvitkin. Floran kaivarssa pyjamaa vaatekaapista Eemeli petasi petiä.
-Hassu, miksi petaat pedin, kun me olemme nukkumaan menossa? Flora naureskeli.

Photobucket

Eemeli käveli Floran luo tarttuen häntä käsistä.
-Mietin vaan, kun meillä ei ole vielä perijää, niin eikö meidän pitäisi..? Eemeli vihjasi.
-Äh, eikö meidän pitäsi nyt nukkua? Kahdessa vauvassa on ihan tarpeeksi hoitamista, meillä ei vain yksinkertaisesti riitä aikaa uusille lapsille nyt, Flora esteli.
-Jos tulisit nyt raskaaksi, vauva syntyisi vasta talven alettua. Silloin meillä on enemmän kuin tarpeeksi aikaa lapsillemme, eihän talvella mikään kasva, Eemeli huomautti.
-No..

Photobucket

-..sait ylipuhuttua! Flora naurahti kaataen miehensä sängylle.

Photobucket

Seuraavana päivänä oltiin koko perheen (vauvoja lukuunottamatta) voimin kasvimaan kimpussa. Siemenet olivat viimein itäneet, ja mullan alta pilkisti esiin pieniä taimenalkuja. Floran ja Eemelin nukkumaan meno oli hieman venähtänyt edellisenä iltana, ja nyt he olivat puoli nukuksissa, minkä takia aurinko ei paistanut, varsinkaan Floralle.
-Ärn, tyhmät rikkaruohot! Miksi niiden pitää kasvaa, minä en jaksa kumarrella koko ajan! Flora märisi.
-Etkö nyt voisi yrittää, tiedät varsin hyvin, ettei meidän vanhusten selät taivu kurkottelemaan maata koko aikaa, Paavo huomautti.
-Ja tekeehän Eemelikin tuota hommaa koko ajan, eikä valita yhtään, Paula puuttui keskusteluun.
-Kyllä minä jaksan yksinkin kitkeä, Flora voi ihan hyvin tehdä jotain muuta, Eemeli huusi taustalta.

Photobucket

Flora tarttui ilomielin kastelukannuun saatuaan luvan jättää rikkaruohot Eemelin hommaksi. Hän siirtyi kastelemaan Paulan juuri kylvämiä palstoja.
-Keskity paremmin, kastelit sen kohdan jo äsken, Paula huomautti.
-Oho, en tajunnut, Flora pahoitteli. Väsymyksen lisäksi mahassa myllersi ikävästi, ja Flora arvelikin tietävänsä syyn siihen.

Photobucket

Pekko Paholaisen astellessa Puskille kylään, näki Flora oivan tilaisuuden paeta pois puutarhahommista. Pekko kävi nykyään hakemassa ruokaa lähes joka päivä, tietenkin Camillan käskystä. Pekko jopa itsekin ihmetteli, mihin ihmeeseen he niin paljon ruokaa tarvitsivat, mutta Camillan sana oli laki, ellei halunnut pyörremyrskyä kotiinsa. Camilla osasi kaikki keinot, eikä hän paljoa kertonut edes omalle aviomiehelleen.
-Annamme mielellämme teille satojamme, Flora kertoi unellisen hilpeästi, ja ojensi normaalia painavamman paketin.
-Voi kiitos, Pekko totesi, hän kyllä tiesi Floran antaneen tuplatun määrän sovitusta, mutta päätti pitää suunsa kiinni. Mitäpä he Camillan kanssa tästä menettäisivät, Puskille moinen oli tappiota.

Photobucket

Päivät kuluivat, ja Paula tunsi viihtyvänsä entistä enemmän lapsenlapsiensa parissa. Kylväntäaikana hänellä ei ollut oikein aikaa lelliä ja omia Floran ja Eemelin lapsia, joten jonkunlaista yhteissopua oli ylläpidettävä. Siksi Paula antoi kaikkensa jokaisena lyhyenäkin hetkenä vauvoja hoidettaessa.

Photobucket

Eräänä iltana tapahtuikin kummia, taikapöly kiertyi Eetun ympärille, ja tämä nousi lentoon. Pikkuinen kasvaisi seuraavaan ikävaiheeseen.

Photobucket

Tässä kuva kasvaneesta Eetusta, hänestä tulikin aika hauska! Pidän noista jännistä piirteistä.

Photobucket

Eetusta kuoriutuikin avulias ja kiltti poika, joka mielellään hoiti kasvimaata, minkä koulutuskiireiltään ehti. Eetu myös nautti olostaan kasvien luona, hänestä oli hauskaa kastella ja poimia rikkaruohoja kasveista. Poika oli myös ketterä puuhissaan, ja muu perhe saikin nykyään useammin vapaa-aikaa Eetun auttavan käden ansiosta.

Photobucket

Paula oli ainakin otettu vanhana ihmisenä ystävällisestä eleestä. Hän jäi mieluisasti sisälle leikkimään Niilon kanssa kuin viettäisi koko päivän kasvimaan parissa. Tämä kesä oli muutenkin muuttunut yllättäen harvinaisen kylmäksi, mikä tarkoitti kaikkien ylimääräistä apua. Vaikka kaikkien pitikin käyttää usein talvivaatteitaan, ei Paula ajatellut tilanteessa olevan mitään mätää. Hetken päästä ilmat kuitenkin lämpenevisivät, ja kasvien kasvu aloittaisi uuden ajanjakson!

Photobucket

Hetken päästä myös Paavo saapui sisälle, ja yhteinen ateria saatiin aluilleen. Flora oli keittänyt tuttua ja turvallista kasvissoppaa, eikä Paulallakaan jostain syystä ollut mitään marmatettavaa huonoista keittotaidoista.
-Onpa ulkosalla kylmä, meidänkin pitää jo talvitakkia pitää päällämme, Paavo kertoi.
-En minä ole huomannut mitään erityistä kylmyyttä, Eemeli kertoi kummissaan.
-Me synnynnäiset kasvisimit tunnemme kylmyyden nopeammin suonissamme, siksi tunnemme suurta kylmyyttä. Pihalla olevat kasvit aistivat meille viileyttään. Opit kaiken, kunhan vain vietät tarpeeksi aikaa kasvien kanssa, Flora selitti.

Photobucket

Miesten syötyä he suunnistivat jälleen kasvimaalle, mutta tytöt jäivät vielä sisälle. Flora huomasi Paulan hidastelevan tahallaan syömisen kanssa, mistä hän arvasi, että tällä olisi jotakin kahdenkeskistä asiaa.
-Mitä asiaa sinulla on, äiti? Flora lopulta kysyi, kun Paula ei saanut aloitettuta keskustelua asiastaan. Paula katsoi vaivaantuneena soppalautastaan, miten hänen tyttärensä tunsikin hänet noin hyvin! Pian Paula alkoi selostaa asiaansa:
-Olen miettinyt asioita, ja tajunnut kohdelleeni sinua väärin. Sinusta tulee Puskien suvun seuraava perijä, joten minun olisi aika luovuttaa perijän tehtävä virallisesti sinulle. Flora oli innoissaan, tätä hän oli odottanut kauan. Paula ojensi siemenen näköisen esineen Floralle. Siemen sisälsi kaikkien aiempien perijöiden kokemuksia, ja sen haltijalla oli suuret voimat. Flora ei pystynyt olla pidättelemättä iloa ja kiitteli vuolaasti, viimenkin äiti oli hyväksynyt hänet!

Photobucket

Kasvimaalla työskentely jatkui kylmistä ilmoista huolimatta. Paavo oli tänä aamuna huomannut hedelmäpuiden siirtyneen talviunille, ja hän ihmetteli sitä kovasti. Nythän kuuluisi olla vasta alkusyksy, eikä mikään talvi. Ilmaston kylmyys kuitenkin enteili talven saapuvan todella varhain tänä vuonna. Kaikki olivat siitä todella huolissaan, sillä kasvit eivät kestäisi liikaa kylmyyttä. Sadonkorjuuseen olisi vielä pitkä aika, eikä ollut varmaa jaksaisivatko kasvit sinnitella niin pitkään, jos ilmasto pysyisi samanlaisena.
-Johan on sitkeitä rikkaruohoja, niiden kasvua kylmyys ei ainakaan häiritse, Paavo puhisi.

Photobucket

Kaikkia huoletti myös se, miten saataisiin annettua ylemmille perheille heille kuuluvat sadot. Asiaa ei helpottanut yhtään Paholaisten jatkuva kylässä ravaaminen, kun muillekin piti saada jätettyä satoja.
-Valitettavasti meillä ei ole paljoa annettavaa, ja uuden sadon valmistuminen kestää, sillä kylmyys hidastaa sitä, Flora yritti puhua Peterille. Olihan tämä noloa, hallitsijaperheelle ei riittänyt heille kuuluvaa satoa!

Photobucket

Vaikka Peter yleensä olikin kiltti ja mukava heppu, tässä asiassa hän ei halunnut joustaa.
-Miten niin teillä ei muka ole satoa? Sama selitys kuin viime kerralla! Peter karjaisi.
-Mutta se on totta! Kasvit eivät kasva liian kylmässä, Flora yritti puolustella.
-Jos vielä ensikerralla saamme puuttellisen sadon, langetamme teille huonoa tulevaisuutta. Onko selvä? Peter puhui vihaiseen äänensävyyn.

Photobucket

-Ky-kyllä on, Flora sönkötti. Huonoa tulevaisuutta he viimeiseksi toivoivat. Flora ojensi vähäiset antimensa Peterille, jonka jälkeen tämä talsi pois.

Photobucket

Iloinen asia kuitenkin piristi kaikkien mieltä; pikkuinen Niilo vietti synttäreitään!!

Photobucket

Tässä Niilo, ja hän muistuttaa kovasti veljeään Eetua - seinäkiipeilyä myöten. .--D

Photobucket

Jälleen kerran Eetu meni väsyneenä nukkumaan. Kova raataminen kasvimalla oli rankkaa pienelle, muttei hän halunnut näyttää heikkouttaan. Vaikka Eetu olikin nuori, hän ymmärsi kriisitilanteen, ja halusi olla mahdollisimman hyväksi avuksi. Eetun katse kiinnittyi huoneen toisessa päässä olevaan sänkyyn, joka oli hankittu Niiloa varten. Eetua ärsytti huoneen jakaminen, mutta sentään hän saisi nauttia yksityisyydestä vielä jonkin aikaa, sillä Niilo asuisi taapero-ikänsä kehtohuoneessa.

Photobucket

Photobucket

Niilo olikin kaikkien suosikki. Jokainen halusi olla hoivaamassa ja hellimässä pikkuista ilopilleriä, joka nauroi kokoajan. Niilon kanssa ikävät asiat unohtuivat väkisinkin, oikea ihmelapsi tuo Niilo, joka osaa poistaa murheet. .--)

Photobucket

Kukaan ei kuitenkaan voinut unohtaa toistakaan lasta, Eetua, joka toimi perheen voimanlähteenä. Avuliaisuuden ja huikeiden sosiaalisten taitojen ansiosta Eetu sai käännettyä jopa Peter Pilvilinnan päätä satojen kanssa. Ainakin poika sai Peterin ymmärtämään, ettei hän voinut vaatia Puskia antamaan kaikkia satojaan huonoina aikoina. Aikuisia Peter ei suostunut kuuntelemaan, mutta lapsi sai tämän täysin sulamaan pakkasmuuristaan.
-Toki minä ymmärrän, anteeksi, että edes pelottelin äitiäsi, Peter sanoi katuvana, häntä hävetti kaikki vaatimansa.
Eemeli oli ylpeä pojastaan, hänestä kasvaisi vielä kunnon mies.

Photobucket

Eemeli pitikin Eetulle kaikenlaisia ylimääräisiä oppitunteja. Poika kuunteli mielellään isänsä ovelia näkemyksiä ja opetuksia. Läksyjä tehdessäkin Eemeli osasi sanoa juuri oikeat neuvon sanat pojalleen. Eetu tosiaan kehittyi silmissä!

Photobucket

Kaiken askareen keskellä Eetun piti vielä viettää riittävästi aikaa toisten mumminsa ja vaarinsa kanssa. Eemeli halusi lesoilla vanhemmilleen, miten hyvän pojan hän olikaan kasvattanut. Eetu oli tietenkin otettu kaikesta huomiosta, mutta hänelle alkoi tulla paineita kaikkien miellyttämisessä. Hänellä ei ollut aikaa itselleen, kun kaikki ympärillä tarvitsivat apua. Siksi Eetu olikin hiukan hakosissa, kuka halusi oikeasti olla.

Photobucket

Aina ilmeni jokin uusi käänne, milloin apua tarvittaisiin enemmän kuin ennen... Eräänä yönä pakkasta oli ollut erityisen paljon, että satopalstan kasvit olivat kuolla. Heti seuraavana päivänä taivaalta oli pyrähtänyt pieni lumikuuro, milloin Paulan ja Floran ajatukset todella heräsivät. Tämä ei ollut normaali syksy, jotain oli vialla. Flora käytti kaikkia puutarhallisia voimiaan kasvien lämmittämiseksi, minkä vuoksi hän itse olikin voimattomana flunssassa. Epäluulot heräsivät tietenkin taas Paulaan. Jostain syystä hän oli antanut voimansa juuri pois, kun ilmiö moninkertaistui. Niin myös äidin ja tyttären välit viilenivät sään mukana.

Photobucket

Photobucket

Jokainen joutui ylikierroksille. Kasvitöitä oli tehtävä iltamyöhään joka ilta, ja aamulla oli taas herättävä aikaisin pelastamaan kasveja yön pakkasilta. Jonkinlaisen lämpökeskuksen Puskat olivat saaneet rakennettua, mutta se peitti vain puolet pellosta, ja rahatilanne alkoi käydä vähiin. Vanhukset väsyivät ja vanhenivat ennätysvauhtia, Flora tunsi taas olonsa erityisen heikoksi. Hänen energiansa loppui nopeasti, ja päätä alkoi särkemään joka päivä vietävästi.
-Minä en pysty kävelemään! Jalat eivät kanna! Flora huudahti onnettomana edellä kulkevalle äidilleen.
-Lopeta, olemme kaikki uupuneita, ja sinun kasvivoimien johtajana kuuluu kestää pienet takaiskut! Paula huudahti kipakasti takaisin. Kukaan ei kestänyt pientäkään ärsykettä tämmöisessä tilassa.

Photobucket

-Tulithan sinä viimein, Eemeli totesi Floran kaaduttua sängylle. Eemelillä oli ollut tänään lastenhoito vuoro, jonka vuoksi hän ei ollut muiden mukana kasvimaalla.
-Olen ihan uupunut, Paula laittoi minut kauheaan rääkkiin! Viime aikoina vointini on muutenkin ollut heikompi kuin yleensä, Flora mutisi.
-Ihmekös se, kun niin ahkerasti teet töitä, Eemeli vastasi. Flora nyökkäili, vaikka hän arveli kaihen johtuvan raskaudesta. Hän ei kuitenkaan halunnut luistaa tehtävistään, vaan ahkeroida, niin kuin muutkin.

Photobucket

Merithaimenten porukat kävivät usein vierailemassa Puskien luona. Melkein joka päivä joku heistä saapui kyläilemään. Marin ja Eetun tulevan avioliiton lisäksi he keskustelivat kylmenneestä säästä, se kun oli onglema molemmille perheille.
-Eilen emme päässeet ollenkaan kalaan, sillä lampi oli jäässä, Mika selitti.
-Ei täälläkään paremmin suju. Sato ei kasva kunnolla, ja suuri osa siitä näyttää tuhoutuvan. Silti yritämme elvyttää niitä, mutta pahasti näyttää siltä, että täydellistä siitä ei tule, Eemeli sanoi murheellisena.

Photobucket

Ystävien lisäksi kylässä kävi sadonhakijoita ylemmistä perheistä.
-Harmillista, jos satonne on huono. Vaimoni on nimittäin kerrankin energinen, kun aurinko ei paahda koko aikaa, Jorma Jääpuikko selitti.
-Niin, yksi asia on toisille mieluinen, toisille ei, Flora totesi. Häntä hiukan ärsytti Jorman kepeä suhtautuminen kylmään ilmaan. Mies tuntui ajattelevan vain oman perheensä hyötyjä, eikä yhtään sitä, miten muut joutuivat kärsimään, jos satoja ei tulisi.

Photobucket

Joitakin uusia satoja oli saatu jo kerättyä, ja ne sopivat mitä parhaiten Jääpuikoille, ne olivat nimittäin kasvaneet kylämässä ympäristössä.
-Sentään jollekin saamme annettua oikean määrän satoa, kun teille kelpaavat nuo nuutuneemmatkin, Flora huomautti.
-Aivan. Jasmina aina sanoo, että suurin merkitys kasvien kasvuympäristön lämpitilalla, Jorma selitti.

Photobucket

Floran masu kasvoi kaiken aikaa, ja uusi vauva ilmoitti yhä näkyvämmin olemassa olostaan.
-Hellittäisit vähän niistä kasvimaa hommista, maha-asukkisi ei tykkää, kun kumartuessasi maha ryttääntyy, Eemeli ilmoitti silitellessään Floran mahaa.
-Tälle ei mahda mitään, minunkin on tehtävä osuuteni kasvimaalla, jottei äiti alkaisi taas valittaa, Flora selitti.
-Luulisi hänellekin tärkeämpää olevan lapsen terveys kuin työt, Eemeli mutisi hiljaa, mutta tarpeeksi kovaa, jotta Flora kuulisi.
-Uskoisit nyt! Vauvamme ei kärsi tästä mitenkään, Flora vakuutteli.

Photobucket

Masun kasvaessa myös ruokahalu suureni moninkertaisesti. Floran täytyi syödä entistä enemmän, mutta silti hänellä oli suuret paineet kasvien jäätymisestä, eikä hän osannut rauhoittua. Vauvan täytyikin sitten tulla esille juuri tällaisella hetkellä. Flora tunsi koko ajan huonoa omatuntoa, ettei paiskinut töitä yhtä paljon kuin muut. Paavo rauhoitteli tilannetta, ja Paulastakin Floran kuului saada keskittyä vauvan hyvinvointiin, mikä helpotti jo hiukan Floran oloa.
-On minulla vain rakkaat vanhemmat kaiken sen sotimisen jälkeen. En tiedä, mitä tekisin tässä tilanteessa, jos heitä ei olisi auttamassa, Flora mietiskeli tyytyväisenä.

Photobucket

Paulalle asia ei kyllä ollut yhtä helppo, mitä hän väitti. Hän yritti pitää suuret tunnepuuskansa sisällään, eihän vauvallekaan tietäisi mitään hyvää, jos äiti olisi jatkuvasti pahalla päällä. Paulalla oli kyllä paheita, johon hän sortui usein. Hänestä oli mahdottoman kiva juoruta "rakkaasta tyttärestään" muille.
-Mikäkin laiskamato! Täällä olisi Florallekin kädet täynnä työtä, mutta siellä sisällä vaan lämmittelee. Onpa hän vastuuton! Paula totesi.
-Mutta itsehän annoit hänelle luvan jäädä sisälle lepäilemään. Luulisi sinunkin kokemuksesta tietävän, ettei raskaana ollessa jaksa tehdä kaikkea, Eemeli puolusti vaimoaan ties kuinka monetta kertaa. Paula jatkoi inttämistä, mutta Eemelillä ei ollut halua kuunnella sitä ainaista valitusta. Niinpä hän pisti tehovaihteen päälle, ja teki töitä, minkä pystyi.

Photobucket

Sisälle mennessä tapahtui kuitenkin suuri kauhunaihe. Herra Viikatemies oli tullut hakemaan Paulaa luokseen vainajien maahan.
-En minä voi kuolla vielä! Olen niin pirteässä kunnossa, Paula karjaisi.
-Myönnä, olet väsynyt raatamisesta kasvimaalla, olisit onnellinen minun valtakunnassani, Viikatemies taivutteli Paulaa mukaansa.
-Mutta... Paula vielä yritti, mutta silloin Viikatemiehen hermot menivät lopullisesti:
-Jos et nyt tule suosiolla, otan mukaani vielä yhden jos toisenkin perheenjäsenen!
-Hyvä on, Paula lupautui, ei hän kenellekään kuolemaa halunnut tuottaa.

Photobucket

Paavo itki katkerasti vaimonsa muuttuessa läpinäkyväksi, ja lopulta kadotessa kokonaan.
-Miten niin hyväkuntoinen Paula saatettiinkin viedä ennen minua? Kärsin jatkuvasti kaikista kivuista, ja nyt joudun elämään vielä ilman rakasta vaimoani! Tämä ei voi olla totta! Paavo julisti onnettomana.

Photobucket

Paulasta oli jäänyt jäljelle vain typerä hautakivi.
-Paula, tekisin mitä vain, jotta pääsisin takaisin luoksesi! Paavo huudahti murheen murtamana.
Paavo päätti kuitenkin ryhdistäytyä, hänen täytyisi pystyä jatkamaan elämäänsä, vaikka se niin vaikeaa olikin.

Photobucket

Yllätykset eivät kuitenkaan lakanneet siihen, Viikatemies hiippaili Paavon selän taakse muutaman tunnin kuluttua.
-Kuulin pyyntösi, kyllästyin jo Paulankin ainaiseen valitukseen. Tule sinäkin kuolleiden valtakuntaan! Viikatemies puhui jäisellä äänellään.
Paavo kääntyi, hän ei ollut huomannutkaan Viikatemiehen palanneen.

Photobucket

-Mutta entä lapseni! En voi jättää Floraa pulaan, hän tarvitsee apuani ja elämänkokemustani. Paulan on ymmärrettävä, etten voi tulla vielä! Paavo huudahti yrittäen napata tiimalasin Viikatemiehen kädestä.
-Vaiti, sinä et voi päättää, milloin olet valmis kuolemaan. En piittaa tunteista tai toiveistasi! Minä nappaan sinut silloin kun itse haluan! Viikatemies karjaisi kiskoen Paavon mukaansa ikuiseen kuolemaan.

Photobucket

Eemeli oli saapunut paikalle juuri, kun Paavo oli katoamassa. Hän rauhoitti mielensä, vaikkei Viikatemiehen näkeminen todellakaan saanut hyvvä mieltä. Eemeli kuuli puhelimen alkavan soida, ja hän meni vastaamaan sinne heti, kun oli saanut hengityksensä tasatuksi.
-Hei, kyselisin puhelimeen Paavoa. Ajattelin vain kertoa... puhelimen toisesta päästä kuuluva Mika Merithaimenen ääni aloitti.
-Ikävä kyllä Paavo ei ole nyt saatavilla! Eemeli karjaisi nopeasti, minkä jälkeen hän sulki puhelimen takaisin telineeseen selittelemättä mitään. Pahin oli vielä edessä, vanhusten kuolemasta olisi kerrottava muulle perheelle.

Photobucket

Eemeli käväisi katsomassa, miten Niilo kehdossaan voi. Hän päätti opettaa poikaansa samalla potalle kertoessaan ikiviä uutisia. Hetken päästä myös

Flora saapui huoneeseen.
-Miten täällä on näin haamun vakava ilmapiiri meneillään? Saan tästä kylmiä väreitä selkääni, Flora kertoi, hän oli ollut nukkumassa päiväunilla vanhempiensa kuoleman hetkellä.
-Flora, minun on kurja kertoa tämä sinulle, mutta... Eemeli aloitti, asiasta oli erityisen vaikea puhua. Sanat takertelivat miten sattuivat, eikä Eemeli tiennyt, kuinka saisi tämän kerrottua tarpeeksi hienovaraisesti, Flora näytti odottelevan.
-...vanhempasi ovat kuolleet, Eemeli lopulta vain sanoi katsellen lattiaa.
-Mitä? Flora huudahti, hän ei voinut uskoa. Eemeli ei kuitenkaan ollut valehdellut, hän oli itsekin aivan tolaltaan. Mitään sanomatta Flora juoksi pois huoneesta. Sami ei mennyt vaimonsa perään, tämä varmastikin halusi olla yksikseen.

Photobucket

Flora purki suruaan siivoamiseen, hän ei osannut hahmottaa asioiden oikeaa muotoa. Ajatella, äsken hän ei olisi millään jaksanut kuunnella Paulan ainaista jäkätystä, mutta nyt Flora kaipasi sitä enemmän kuin jaksoikaan uskoa. Paavo oli aina niin ymmärtäväinen, ja Florasta tuntui, ettei ollut koskaan antanut samanlaista kohtelua takaisin rakkaalle isällee, ja nyt kaikki oli jo liian myöhäistä.

Photobucket

Eetulle isovanhempien kuolema oli kova paikka. Poika lukkuitui vessaan suremaan, hän halusi jälleen esittää vahvenpaa kuin oli. Eetu ei halunnut vanhempien joutuvan huolehtimaan hänestä, kyllä hän pärjäisi. Eetun mieleen muistui, kuinka Paula oli aina leikkinyt hänen kanssaan pienenä, jolloin mummin ja pojan välille oli syntynyt vahva side. Myös Paavo-papasta olivat jääneet monet muistot, kun tämä oli opettanut Eetua puutarhan hoidossa.

Photobucket

Eemeli oli laittamassa Niiloa nukkumaan, kun hänen takaansa kuului ääni. Eemeli tunnisti tulijan Eetuksi.
-Eetu, onko kaikki hyvin? Eemeli kysyi.
-Joo... Eetu sanoi, muttei saanut pidäteltyä kyyneleitään. Eemeli sulki pojan syleilyynsä.
-Minulla on niin ikävä heitä! Eetu nyyhki.
-Voi sinua pientä, kaikki muuttuu kyllä paremmaksi, Eemeli yritti lohduttaa.

Photobucket

Eemeli vahti, että kumpikin pojista nukahti, ja hiippaili sitten hiljaa keittiöön. Siellä hän näkikin Floran istuvan pöydän ääressä.
-Mikä on vointisi? Eemeli kysäisi.

Photobucket

Hän käveli Floran luo, ja kävi istumaan tämän eteen. Flora oli itkenyt, hänen silmänsä olivat aivan punaiset, ja poskilla näkyi kyyneleitä.
-Ihan hyvä kai. Olihan tämä odotettavissa, kaikki kuolevat joskus, ja nyt oli vanhempieni vuoro. Vaikka se pahalta tuntuukin, meidän on vain päästävä surusta huolimatta takaisin normaaleihin rutiineihin. Kasvimaa on nyt tärkein, sadot on korjattava ennen kuin ne kylmettyvät liikaa, Flora puhui, ja oli jo nousemassa, mutta Eemeli tarttui vaimonsa käteen.

Photobucket

Eemeli kaappasi Floran syliinsä, ja Florankin takertui toiseen. Tätä hän juuri kaipasi - olkapäätä, jota vasten saisi surra.
-Rauhoitu nyt, ei niillä kasveilla ole mikään hätä. Jos sato menee pilalle, niin sitten se menee. Muut varmasti ymmärtävät tilanteemme, Eemeli koitti rauhoitella Floraa.
-Eivät he ymmärrä! He ajattelevat vain itseään ja jääkaappiaan, eikä mitään, miltä meistä tuntuu! Saan tarpeeksi pahaa oloa vanhempieni poismenosta, en halua kuunnella muiden valituksia! Flora melkein kiljui.
-Mennään nyt nukkumaan, sinäkin olet niin väsyksissä ja pois tolaltasi, että alat kiukutella. Ehtii ne sadot aamullakin korjata, Eemeli yritti puhua järkeä, mutta Flora riuhtoi itsensä irti, ja juoksi vessaan.

Photobucket

-Flora, älä viitsi pelleillä, avaa nyt se ovi! Eemeli huuteli ties kuinkamonetta kertaa oven toiselta puolen.
-Usko nyt, en tule! Flora tiuskaisi. Aikansa odotettuaan Flora kuuli oven takaa Eemelin loittonevat askeleet. Mies oli viimeinkin luovuttanut. Flora pesi kasvonsa kylmällä vedellä, kun oli viimein saanut itkunsa lopetettua. Pian kyyneleet kuitenkin pyrkivät uudelleen esiin muistojen vallatessa mielen.

Photobucket

"Muistan, kun Paula tervehti Ehla Kummalaa. Vaikka Ehla sössötti ja puhui sekavia, Paula hoiti tilanteen hienosti, ja säi käännytettyä sen sekopään pois tontilta.."

Photobucket

"Tai kun Niilo oli juuri syntynyt, ja esittelin pikkuista Paavolle. Hän oli niin iloinen toisesta lapsenlapsestaan, ja kertoi odottavansa näkevänsä perijän.."

Photobucket

Flora huokasi, hänen täytyisi lopettaa vanhojen hyvien aikojen muistelu, nyt olisi muuta tehtävää. Floralle oli tullut hyvin selväksi Paulan lukuisista mäkätyksistä se, että pelto oli tärkein kaikista, sen oli tuotettava hyvää satoa.
-En voi pettää luottamustanne, minä hoidan aloittamanne uran loppuun saakka, Flora sanoi päättäväisenä.

Photobucket

Kaiken kestävänä ja tarmokkaana Flora lähti pihalle lumen ja tuulen sekoittamaan viimaan. Ulkovaatteetkaan eivät enää mahtuneet Floran päälle tämän ison mahan vuoksi, mutta luovuttaa hän ei aikonut. Kaikessa kylmyydessä Flora pinnisteli lumen läpi kasvimaalle.
-Älkää pelätkö, minä en anna teidän kenenkään kuolla. Vaikka joutuisin omin käsin raivaamaan lumet pois kimpustanne, en aio luovuttaa. Haluan vain Paavon ja Paulan olevan ylpeitä minusta! Flora karjui kylmissään.
Tuuli piiskoi kovemmin, mutta Flora alkoi olla jo niin kohmeissaan, että kylmyyden tunne hävisi.

Photobucket

Levätkää kunniakkaasti, Paula ja Paavo Puskat!

Miksi photis on tyhmä AINA Taikapölyn osaa tehdessä? Taas jouduin kuvat yksitellen laittamaan.. Ei siinä muuta, menee vaan hirveesti aikaaa siihen nähden, kun ne saisi kaikki kerralla. Toivottavasti ei nyt oo kauheesti megavälejä, kun nuo koodit niitä tekee.. .--/ Mutta joo, alan lopetella, täytyy ladata taas uutta musaa ämpälle, ja sit sain joululahjaksi uuden mp3:en, ni aattelin silleki siirtää musaa tänään. .--D Täytyy olla varaämppä mukana koulussa, jos toisesta loppuu akku. ,---D Juuj, kommentoikaa!! <3