Huhhuh, kun olin alkamassa lataamaan kuvia photikseen, oli toisen tunnuksen katseluraja 99% käytetty, ja toinenkin oli jo yli 80%, joten nämä kuvat eivät välttämättä näy kovin kauaa. .-/ Älkää siis ihmetelkö, jos sivulle saapuessanne kuvat ovat hukassa. .-) Nyt tämä valitettavasti menee niin, että nopeimmat ehtivät ensin. Mutta hei, minun piti lesoilla tällä nopeutuneella päivitystahdillani. .-D Olen saanut tammikuun aikana Taikapölyyn kaksi osaa tehtyä, wuhuu! Se tosin johtuu siitä, etten ole voinut tehdä Iloliemiä, kun minulla ei ole kuvia, joita voisin kirjoittaa. .-/ Koulu on vienyt ennätyspaljon aikaani, joten en ole viikkoon kerennyt edes avaamaan simssiä, enkä tiedä, ehdinkö tänäkään viikonloppuna. .-/ Ja kaiken kiireen keskellä on edessä vielä koeviikko, huomenna ensimmäinen koe. .-P Täytyy suunnistaa vielä kirjojen ääreen sitten kun saan tämän osan julki.. Joten paras kiirehtiä, eiköhän siinä ollut alkupuhetta jo tarpeeksi. .-D 

Vastaukset edellisen osan kommentteihin:

 
inu56 kirjoitti:
Mahtava osa!
Neristä kasvoi tosi kaunis. Hän kyllä muistuttaa minusta Ilolienten Jessikaa, samanlaisine kampauksineen ja sinisine vaatteineen.
Apua! Tuo Meri-Mari -juttu oli aika yllättävä juonenkäänne. Ajattelin aina, että Meri vain tappoi (*reps*, "VAIN tappoi") mutta sitten käykin ilmi, että hän on oikeasti Mari!

Vastaus: Minustakin Jessika ja Neri näyttävät aika samanlaisilta, mutta minulla ei kuitenkaan ole myöskään ladattuna jokaisen tarinani henkilöille omia ja yksilöllisiä hiuksia. Joudun siis käyttämään samoja. .-) En tarkoituksella tehnyt henkilöistä samannäköisiä. .-D Koita vaikka ajatella, että Nerin väri on enemmän turkoosi, kun Jessikan taas sininen. .-) Minusta yllättävät ja odottamattomat juonenkäänteet ovat parhaita, ja tykkään tehdä sellaisia. .-) Jep, Merin ei-niin-viaton menneisyys paljastui. Katsotaan, mitä saan sen pohjalta aikaan. .-D



vupii kirjoitti:
Oi, hyvä osa :) Aavistelin jotain tälläista olevan Merin menneisyydessä mutta ihan näin rankaksi en sitä kuvitellut! Toivottavasti Mika pystyy antamaan anteeksi joskus tai auttamaan vielä MariMeriä... 
Hyvin kuvattu tuo unikohtaus :)
Hauskaa, että Ahven ottaa enemmän vastuuta elämästään. Ja Hauki oli urhea , Hoo , hyvä ! Neri on mukavanoloinen ja kaunis perijä.
Neri ja Antin vatsalihasten välillä minä haistan kyllä ongelmia....hmmm....
Mursu koira sopi hyvin perheeseen ja on tosi suloinen ♥
Mutta hyvä osa, Merthaimenet on muutenkin suosikkejani :) Sunien lisäksi :)
Jatkoa sitten kun taas ehdit :)

Vastaus: Olen tosiaan aika monessa osassa vihjaillut Merin/Marin menneisyydestä, joten hienosti osasit päätellä, ettei se ole aivan putipuhdas. .-D Kivaa kuitenkin, että sain sinuakin vähän puijattua. .-D Olet oikeassa mielestäni tuon auttamisen suhteen, sillä terve sim ei rupea toista tappamaan. Kiva, että tykkäsit unikohtauksesta. .-> Minäkin olen ylpeä Ahvenesta ja Hauesta. .-) Neristä tosiaan tulee hyvä perijä ainakin näillä tiedoilla. .-D Todella hauska huomio tuo vatsalihas-juttu! .-D Molemmilla on tosiaan erilaiset näkemykset tulevaisuudesta, mikä luultavammin aiheuttaa ristiriitoja. .-D Minustakin Mursu on ihana hauva. .-> Kiva kuulla, että pidät Merithaimenten ja Sunien osista! .--) 



Mesinen kirjoitti:
Täytyy sanoa, että tämä loppu tuli kyllä itselleni aivan puuntakaa! Niin siis puhun tuosta isän varpaankynsien leikkaamisesta ;) !
Ei nyt! Aivan loistava osa. Varmaan yksi parhaimmista, mitä Taikapölystä löytyy, ellei sitten paras! Minä en kyllä osannut yhtään aavistaa, että Meri onkin Mari! Hienosti kerrottu tuo tarina. Todella elävästi, kun et vain töksäyttänyt kaikkea kerralla, kuten esimerkiksi allekirjoittaneella on tapana, vaan johdattelit hiljalleen. Naureskelin kyllä itsekseni, kun Mika totesi ettei se Marin tappaminen nyt niin iso juttu ole :D ! En kyllä itse vielä tuossakaan vaiheessa arvannut tuota Meri onkin Mari juttua. No nyt alkaa tulla toistoa, joten siirrympä seuraavaan aiheeseen! Toivottavasti Mika ei vain katoa kuvioista nyt kokonaan.
Neri on kyllä todella suloisen näköinen perijä. Jotenkin aavistelen pahaa tuosta Nerin ja Antin jutusta. Niin ja siis kaikki paha menee Nerin puolelle. Tyttö parka on niin kovin ihastunut ja vielä äitinsä kannustama.
Todella hauska tapa tuoda koiranpentu perheeseen. En olisi osannut kuvitella, että laukusta löytyy koiruli. Tuli niin hellyyttävä olo, että täytyi heti käydä rupsuttamassa omaa karvakasaa, joka näytti enemmän sille, että kuinka kehtaat häiritä mun unia :)!
Jatkoa jään odottamaan kovasti tännekin ja innokkaasti sen teen! ;D
Ps.
Laitoin juuri taloesittelyn kuvat latautumaan koneelle. En ehtinyt laittaa niitä kuvia Marjamäestä sinulle, kun suoraan sanottuna pilasin taloesittely kuvat. Kiukkuisena uusien kuvien ottaminen vei enemmän aikaa, kuin olin kuvitellut... Joten Marjamäen kuvat tulevat luultavasti huomenillalla ;)!

Vastaus:  Hah! .-D Isi on jo niin kankea, että hänen on hankala ylettyä leikkaamaan varpaankynsiään, joten vähän avitan. .-) Todella ihanaa kuulla, että pidit tästä osasta paljon. .-> Minä tosiaan piilottelen pikku salaisuuksia tarinassani, vihjailen jotain niistä ja lopulta paljastan. .-D Ainakin tähän asti suunnitelmani ovat onnistuneet melko onnistuneesti, kun kukaan ei ole osannut arvata paljoa. .-D Minä en halua kertoa mitään tärkeää ja suuria muutoksia tekevää tietoa yhdessä kuvassa, sillä muuten osalla lukijoista voisi jäädä asioita ymmärtämättä, minkä jälkeen heidän olisi vaikea päästä mukaan enää. .-D Kaikesta voi tosiaan päätellä, ettei Mari kuulunut Mikan sydänystäviin, kun tämä vielä eli. Tai siis, eläähän Mari nyt, kun Meri paljastui kuolleeksi, mutta niin, varmaan ymmärrät, mitä tarkoitin. .-) Mika sai tosiaan kuulla asian, joka saattaa muuttaa paljon. Saa nyt nähdä, mitä keksin miekkoselle. .-) Minustakin Neri on hyvää perijäainesta. .-) Antti taitaa tosiaan miettiä enemmän omaa kuin Nerin etua, mutta katsoo nyt, miten nuoret ratkaisevat ongelmat. .-) Nerin voi kyllä olla vaikea nähdä Antin huonoja puolia ihastuneena. .-/ Kivaa, että tykkäsit Mursun saapumis -tavasta. .-) Oi, kannattaa helliä omia karvapalluralemmikeitä! <3 Heh, eläimetkin voisivat opetella nukkumaan yöllä, ettei tarvitsisi päivänokosia ottaa. .-) Kiitos, että jaksoit tehdä Marjamäen perheistä esittelyn kaikista harmillisista asioista huolimatta. .-)



Xerlian kirjoitti:
Wou! Olen aivan hämmästynyt! Anteeksi, kun en lukenut heti, niin kuin lupasin, mutta olen kipeänä ollut jo alkuviikosta : / Olet keksinyt aivan mahtavan juonen, eikä tuollainen oikeasti tullut mieleeni kun vasta sitten kun juoni paljastui : o Onnistuit aivan mahtavasti! Toivotaan, että "Meri" saisi jotenkin ansionsa mukaan. Ja lapsetkin selviäisivät, vaikka heille tuskin kerrotaan. Mie en saa olla kovin pitkään koneella, kun olen yhä kipeä, mutta kommentoin nyt näin pikaisesti : ) Jatkoa sitten kun kerkeät, älä kiirehdi : ) 
 
Vastaus: Kivaa, että sinäkin yllätyit. .-) Ei tietenkään haittaa, ettet ehtinyt heti lukemaan. Ennemminkin säälisin sinua, kun olit kipeänä. .-( Kiitos, kiitos, tykkään tehdä yllättäviä juonenkäänteitä. .--D Jep, "Meriin" tuskin suhtaudutaan tämän jälkeen kovinkaan lämpimästi, joten ehkä jonkinlaista negatiivisuutta on ilmassa. Aina ei tarvitse kirjoittaa kilometrikommentteja, ja hyvin olit sanonut kommentissasi. .-)  

Gísli kirjoitti:
Ohhoh, ohhoh, mitä käänteitä oletkaan keksinyt! Hieno juoni kaiken kaikkiaan, yllättävä loppu osalle. Loistava osa, tykkäsin tämän lukemista paljon! :->
Pikkuinen hauva päätyi perheeseen aika kiintoisalla, mutta hauskalla tavalla. Vaikkakin kyllä ihmetyttää, että miten raukka on matkalaukkuun joutunut! :--D Ja suloinen karvaturri Mursu onkin, hauskan nimenkin sai ^^ ♥ Niin ja tuo pingviinikin oli aikamoisen hilpeä ilmestys :---D Hih.
Neristä tuli kyllä sievä nuori neito, vaikuttaa mainiolta perijältä. Mutta täälläkin aavistellaan, että Antin ja Nerin välillä tulee olemaan ongelmia... saapa nähdä, saapa nähdä. Ja rosvokin oikein pääsi esiintymään, hyvä, että Hauki antoi raitapaidalle kyytiä 8'D Mutta tosiaan hienoja käänteitä osassa ja nuo unikohtaus-kuvat olivat oikein onnistuneita! ^^
Jatkoa odotan kiinnostuneena!

Vastaus: Hih, kiitos paljon kehuista. .-> Mursu tosiaan saapui erikoisemmalla tavalla Merithaimenten perheeseen. .-) Minäkin pidän siitä nimestä ja hilpeästi pingusta. .-D Neri on kyllä ottanyt hyvän asenteen tulevan perijän asemansa kantamisesta, toivottavasti Antti ei kaikkea pilaa romantiikkatavoitteensa kanssa... Eiköhän ongelmia ilmaannu. .-D Taikapölyssä vieraili ensimmäistä kertaa murtovaras, ja täytyihän hänenkin päästä osaan mukaan. .-D Hauki onneksi näytti vorolle, uskaltaakohan enää palata. ,- > Kiitos, kiitos. .-))

Kertaus edellisestä osasta:
(Kuinkakohan kauan nämä kuvat mahtavat näkyä, edellisen Puskien osan kuvat on nimittäin tallennettu juuri siihen 99-kansioon. .-x)

Flora sai jälleen viettää suurimman osan isomahaisena, sillä perijää ei tuntunut millään kuuluvan. Lisäksi naisen mieltä masensi talvi ja jalkavammainen Leevi-vauva.

Eemeli koitti helpottaa vaimonsa oloa hoitamalla kotityöt, mutta miehenkin mieleen ennätti putkahtaa pelko siitä, ettei perijää saataisikaan, kun perheeseen syntyi kolmas poikavauva. Leevi kuopuksen itkukohtaukset koettelivat koko perheen hermoja, erityisesti Eemelin.

Eetu oli ahkera poika ja uurasti paljon kasvimaalla ja kotitöiden parissa. Poika oli nimittäin kuullut vanhempiensa keskustelun poikalasten hyödyttömyydestä, ja päätti nyt todistaa, että olisi tarpeellinen. Välillä tuli soitettua jokunen puhelu myös tulevalle puolisolle, Mari Merithaimenelle (siis sille lapselle). Eetu koitti myös opettaa Niilolle hyödyllisiä askareita, mutta se ei oikein tuottanut tulosta.

Lapseksi kasvettuaan Niilo oli huoleton ja hilpeä pieni poika. Hän ei ollut kovin kiinnostunut kasvimaan hoidosta, enemmän kiinnosti ystävyyssuhteiden luominen. Kouluun meno hirvitti myös aluksi, mutta onneksi isoveli oli tukena ja turvana.

Leevi syntyi, mutta tämä vauva ei ollutkaan yhtä suloinen kuin muut ikäisensä: Leevi järjesti ympäri vuorokautisia itkukonsertteja saaden koko talonväen äreiksi, aikuiset varsinkin. Lopulta Leevin karjunnalle selvisi syy, nimittäin huonosti kehittynyt jalka, joka auheutui Floran liiasta kyykkimisestä kasvimaalla. Leevi ei tulisi ehkä koskaan kävelemään, ja hän joutuikin viettämään suurimman osan ajasta lukittuna syöttötuoliin tai kehtoon.

Ja uuteen osaa ------>
Ai niin! Se piti vielä mainita, että edellisessä Paljuloiden osassa sovittiin, että Päivi muuttaisi Puskien luokse vähäksi aikaa, eli tämän kierroksen ajan Päivi on Puskilla. .-) Ja nyt siihen osaan:

Puskien arki muuttui pienellä säväyksellä siitä hetkestä lähtien, kun Jessica ja Sami Paljulat olivat sopineet Eemelin kanssa tämän pikkusiskon, Päivin, muuttavan väliaikaisesti Puskien perheelle. Eemeli toivoi Päivin kotiutuvan nopeasti ja helposti. Siksipä mies esitteli taloaan iloisin mielin.-Tämä on edesmenneiden Paulan ja Paavon entinen makuuhuone. Voit yöpyä täällä. Huoneelle ei ole ollutkaan aikoihin mitään käyttöä, Eemeli selitti.-Eihän täällä kummittele? Päivi varmisti, ei sillä, että häntä pelottaisi, ihan kiinnostuksesta vain.-Ei tietenkään. Kummituksia ei ole olemassakaan, Eemeli vakuutteli. Jostain syystä Päivi huokaisi helpotuksesta. Eemeli oli vielä innokas esittelemään muitakin huoneita, joten Päivi jätti laukkunsa lojumaan sijaishuoneensa lattialle.
Päivi kyseli serkuistaan, mutta Eemeli selitti heidän olevan koulussa. Päiviä hiukan harmitti, sillä hän olisi mielellään leikkinyt serkkupoikien kanssa. Eemelillä oli kuitenkin yksi esiteltävänä kolmesta, nimittäin perheen taapero.-Tässä on Leevi, perheemme kuopus, Eemeli esitteli.-Onpa suloinen! Voimmeko leikkiä jotakin yhdessä? Päivi kysyi innostuneempana.-Nyt on kyllä Leevin päiväunien aika. Ja tämän pikkupojan kanssa täytyykin olla extra-varovainen! Eemeli selitti.

Päivi jäi katselemaan Eemeliä, kun tämä asetti poikansa kehtoon varovin liikkein.-Leevin jalka on hiukan pipinä. Hän ei tule ennusteiden mukaan koskaan kävelemään omin jaloin. Siksi kaikki erikoisjärjestelyt vaativat minulta ja Floralta paljon aikaa ja vaivaa. Mitä vanhemmaksi poika kasvaa, sitä kurjemmaksi tilanne käy, mutta asioille ei voi enää mitään, Eemeli kertoi Päivin kuunnellessa ihmeissään ja hiukan säälienkin. -Voi pientä... Millaista elämä voi ollakaan, jos ei pysty juoksemaan omin jaloin? Jos leikkiminenkin vaatii paljon ponnistuksia, menisi ainakin minun elämältäni kaikki into. Todella surullista, Päivi harmitteli.-Niinhän se vähän on, mutta Leevi tottuu kyllä, Eemeli sanoi hymyillen. Tämä oli selvästi murheensa murehtinut asian suhteen.

Seuraavaksi Eemeli johdatti Päivin keittiöön ja tarjosi tytölle syötävää.-Tämä on todella maukasta. Missä muuten se Flora on? Häntä ei ole näkynyt missään, Päivi pohdiskeli.-Tosiaan, Flora on nukkumassa. Hänen mahassaan kasvaa tällä hetkellä meille neljäs lapsi, joka toivon mukaan olisi viimein perijä, ja sen takia vaimoni on erittäin uninen, eikä meinaa herätä ollenkaan, Eemeli kertoi.-Minäkin sain pikkusiskon vähän aikaa sitten. Sinähän taisit nähdä Pilvin, kun olit meillä viimeksi, Päivi puolestaan selitti.-Näinhän minä, ja oikein hurmaava tyttönen olikin! Eemeli kehui, ja jutustelu jatkui niin kauan, kunnes ruoka oli mennyt masujen täytteeksi.
Ruoan jälkeen sattumoisin Jessica Paljula tallusteli Puskien talon ohitse, ja Päivi menikin riemuissaan halaamaan äitiään.-Voi pikkuiseni, miten sinulla on täällä sujunut? Jessica kysyi hiukan huolestuneena.-Oikein hyvin, vaikka minulla onkin jo nyt koti-ikävä! Päivi kertoi.-Saat tietenkin tulla heti kotiin, kun siltä tuntuu, Jessica lupasi toivoen Päivin tahtovan palata takaisin kotiin jo nyt.-Tiedän, mutta haluan viettää aikaani serkkujenikin kanssa. En silti unohda teitä, Päivi lupasi halaten vielä tiukemmalla otteella.-Sinä muuten taisit unohtaa jotakin? Päivi kysäisi virnistellen. Jessica katsahti itseään ja tajusi, että oli täysin unohtanut ottaa takin naulakosta lähtiessään. Kyllä huoli ja kaipaus tekivätkin hajamieliseksi!
Päivi juoksenteli hetkeksi johonkin huoneeseen viettämään omaa aikaansa, jolloin Jessica päätti käydä jututtelemassa myös Eemeliä.-Eihän Päivi nyt varmasti ole tiellänne täällä? Teillähän on iso perhe. Kertokaa vain, jos haluatte jotain rahoitusapua, tai voin tietenkin viedä tytön mukanani kotiinkin, ja... Jessica hössötti.-Äiti, kaikki on hyvin. Miksi olisin lupautunut ottamaan Päiviä luokseni asumaan, jos meillä olisi hätää jostakin? Anna tytön nähdä arkea täältä päin, ja tutustuminen serkkuihin on loistoidea. Ole vain huoleti, Eemeli rauhoitteli. Jessican olikin pakko myöntää, että hän oli pahemman kerran ylireagoinut.
Myös koulut loppuivat ajallaan, ja pojat saapuivat koulusta ystävät mukanaan. Camilla oli pakottanut sairaan Nina Paholaisen kouluun luomaan hyviä suhteita muiden taikapölyläisten kanssa, eikä äidin käskyjä harkinnutkaan olla tottelematta. Salaa Camilla kuitenkin toivoi, että hänen tyttärensä toimisi pöpöjen levittäjänä. Ainahan olisi ylimääräistä plussaa, jos alueelle syntyisi ensimmäinen suuri flunssaepidemia! Nina-raukka sen sijaan sai yskiä täydellä teholla.
Päivi oli hyppinyt riemusta, kun koulubussi oli saapunut pihaan, joten tyttö vaihtoi ylleen ulkoiluvaatteensa, ja tämä oli loikkinut pihalle tervehtimään poikia. Ikävä kyllä Eetu oli tuonut kaverinaan koulusta Ninan ja Niilo puolestaan Anniina Sunin. Pojat jutustelivat innoissaan kaikenlaisista asioista tyttöjen kanssa, ja Päivi tunsi jäävänsä heti ulkopuoliseksi. Mitä jos serkut olisivatkin hänen suhteensa koko ajan välinpitämättömiä, eivätkä edes haluaisi tutustua häneen? Tuntuisi kurjalta palata kotiin syrjinnän maku suussa.
Päivi käveli pettyneenä sisälle ja törmäsi samalla käytävällä vastaheränneeseen Floraan. Päivi vilkutteli naiselle kohteliaasti, mutta toinen näytti nyrpeää naamaa ja käveli Päivin luokse.-Eemeli kertoikin, että oli luvannut sinun saavan asua täällä ihan noin vain, mutta minä olen eri mieltä. Tajuatko, että talvi on vienyt kaikki ruokavarastomme? Meillä ei ole ruokaa edes itsellemme, eikä varsinkaan arvostetuille perheille, joten tulevaisuutemme ei ole valoisa. Sitten sinä tulet tänne loisimaan. Miten luulet, että ruokaa riittää sinullekin? Olen viimeisilläni raskaana, enkä todellakaan jaksa kohdata enempää ärsytystekijöitä! Flora murisi, mikä sai Päivin harmistuneen olon vieläkin kurjemmaksi. Tyttö juoksi huoneeseensa apein mielin. Ilmeisesti kukaan ei pitänyt hänestä täällä.
Päivin murjottaessa yksinään oli Puskien pojilla hauskat leikit kavereidensa kanssa. Anniinalle tuli pian kylmä, sillä hän ei ollut osannut varautua Puskien talon olevan vielä lumien ympäröimänä. Muutenkin Anniina kesti heikommin kylmyyttä, kun oli tottunut kotona vallitsevan korkeampaan lämpötilaan. Niinpä Anniina ja Niilo olivat menneet sisälle leikkimään, kun taas Eetu ja Nina suunnistivat keinuille kiikkumaan.-Lisää vauhtia, lisää! Nina kirkui riemusta keinun lennättäessä häntä aina vaan korkeammalle Eetun antaessa vauhtia.

Lopulta Nina oli saanut tarpeeksi vauhtia, ja Eetukin pääsi asettumaan toiseen keinuun.-Tämä on tosi hauskaa, en ole ennen kokenut tämmöistä! Nina kertoi kaksikon kiikkuessa edestakaisin mukavissa vauhdeissa.-Täh? Et ole keinunut? Vaikka olet hallitsijaperheestä? Eetu oli pudota keinusta hämmästellessään Ninan kertomusta. Hänelle itselleen keinuleikit olivat kuuluneet päivärutiiniin jo pienestä pitäen, kun perheellä kerran keinu oli.-Camilla ei hirveästi panosta meidän perheessä lasten mukavuuteen, Nina huokasi. Tai kyllä Nina perijänä sai kaikkea kivaa, mutta samoin ei käynyt Nikolas-raukalle, jonka synttäreitäkään Camilla ei halunnut juhlia.
Sisällä Eemeli etsi Floraa käsiinsä, ja löysikin tämän lopulta puhelimen ääreltä. -Voisitko selittää, miksi Päivi mököttää huoneessaan, eikä suostu tulemaan pois? Hän myös mainitsi sinulla olevan jotain tekemistä asian kanssa, Eemeli ilmoitti.-Pahus, olisihan minun pitänyt arvata, että lapset juoruavat heti eteenpäin tällaisista asioista, Flora murahti selittäen sitten, ettei hän oikein pitänyt siitä, että Eemeli oli värvännyt taloon jonkun vieraan lapsen ilman Floran suostumusta.
-Siitäkö tässä vaan on kysymys? Eemeli kummasteli.-Etkö yhtään miettinyt, että sehän syö meidän vähäiset kasviksemme ja kaikki, Flora vielä perusteli kantansa.-Mutta mieti, lumien sulettua saamme Päivistä apua kasvimaan kanssa, Sami kehui Päiviä oikein ahkeraksi kasvien hoitajaksi, Eemeli kertoi. Floran ilme värähti hiukan parempaan suuntaan Eemelin kertomasta tiedosta, ja hän lupasi yrittää tulla toimeen Päivin kanssa. Eemeli ilahtui tästä, ja aikuiset alkoivat yhtäkkiä hassutella kuin pikkulapset ja kutitella toisiaan. Eetu kulki aivastellen vanhempiensa ohi ja ihmetteli samalla, mistä hän oli yhtäkkiä saanut niin flunssaisen olon.

Vaikka Nina ei edes vieraillut kovin pitkää aikaa Puskilla, ehti hän kuitenkin vahingossa levittää flunssaansa eteenpäin. Ensin talon lapset saivat tartunnan leikkiessään yhdessä, ja lopulta kurja tauti oli tarttunut Florallekin! Tästäkös Flora kimpaantui, raskausaikana hän ei ollut muutenkaan parhaimmillaan, ja sitten piti oloa tulla kurjentamaan vielä joku typerä räkätauti.

Sairastelusta huolimatta perhe kokoontui juhlimaan Eetun synttäreitä. Vieraita ei kuitenkaan uskallettu kutsua kylään, ettei flunssa vain leviäisi. Sami ja Jessica olivat pettyneitä asiasta, he olivat mielellään tulleet katsomaan lapsenlapsensa kasvua. Eemeli kuitenkin lohdutt kärttyisiä vanhempiaan lupaamalla, että nämä saisivat varmasti kutsun seuraaviin juhliin. Jostain syystä Taikapölyä kerääntyi todella olematon määrä Eetun ympärille, mutta onneksi kasvu onnistui silti.
Eetu teininä.

Pian Eetun kasvun jälkeen kaikki siirtyivät yöpuulle, vaikka kello ei edes ollut vielä kovin paljoa. Flunssa kuitenkin toi monille väsymyksen tunteen, joten se kellisti Puskat peteihin. Päivi oli muutenkin väsynyt, ensimmäinen päivä Puskien talossa oli ollut mukava, vaikka Flora oli ikävästi sanonutkin tytölle. Eetu ja Niilo olivat kuitenkin olleet mukavaa seuraa, ja Päivi halusi kovasti tutustua paremmin sukulaisiinsa. Päivi ei muuten kaivannut omaan kotiinsa, mutta kissoja hänellä oli vähän ikävä, Puskilla kun ei ollut mitään nelijalkaista lemmikkiä rapsuteltavana. Lopulta loogiset ajatukset Päivin päässä loppuivat ja tilalle tuli sumea unien maailma.
Flora ja Eemeli eivät ehtineet nukkua montaakaan tuntia, kun Flora tökki miehensä hereille ilmoittaen, että nyt taisi olla synnytyksen aika. Flora ei ollut asiasta ollenkaan innoissaan, mutta minkäs sille mahtoi, kun pikkuinen halusi tulla maailmaan välittömästi. Hiljaiset tuskan huudot kaikuivat huoneessa, Eemeli oli kieltänyt Floraa herättämästä lapsia. Sekös Floraa harmitti, hänen olisi tehnyt mieli huutaa niin lujaa kuin ääntä lähtisi, mutta lopulta hänkin oivalsi, että olisi parempi, jos lapsilauma ei tulisi pällistelemään tapahtumaa. Eemeli sai vähän väliä rampata vessassa hakemassa Floralle nenäliinoja, naisen flunssa oli erittäin vuotavaa sorttia.
Lopulta Floran käsillä lepäsi pieni vauva, poikavauva. Flora katsoi lasta ilmeettömänä, häntä harmitti suunnattomasti, kun taas oli syntynyt poika, eikä perijää vieläkään. Eemeli oli juuri mennyt hakemaan uutta nenäliinaa Floralle, joten nainen ei voinut tyrkätä vauvaa miehelleenkään.
Poju nimettiin Samuliksi.

Flora katsahti poikaa vielä kerran epätoivoisesti toivoen piinaavalla tuijotuksellaan onnistuvan muuttamaan vauvan tytöksi, mutta eihän se tietenkään onnistunut. Flora lysähti maahan ja asetti Samulin eteensä tunteiden myllätessä täydellä teholla. Miksi heille ei voinut ikinä syntyä tyttöä? Flora ärähti. Miksi juuri heille oli pitänyt tulla poikakirous? Miksi muille perheille tuntui syntyvän tyttöjä tuosta vain? Samassa Eemeli käveli huoneeseen ja havaitsi vauvan syntyneen. -Noh, tulikos tyttö vai poika? Eemeli kysäisi reippaasti.-Arvaapa vaan... Poika! Mitäs muita kakaroita meille syntyisikään? Flora kivahti pidätellen itkuaan.-Anteeksi, mutta minä en halua hoitaa tuota. Vihaan sitä! Miksei se voinut olla tyttö? Flora suuttui osoittaen Samulia. Samalla hän purskahti itkuun estoyrityksistään huolimatta. Eemeli käveli vihoissaan Samulin luokse, nosti tämän ja lähti pois huoneesta.
Flora nousi vaivallisesti ylös lattialta ja kapusi sänkyyn surullisin mielin. Hänen mittansa alkoi olla täynnä. Samuli oli jo heidän neljäs lapsensa, ja Floraa alkoi epäilyttää, tulisiko hän koskaan tyttöä saamaankaan. Lisäksi nainen oli suutuksissaan karjunut Samulille ja Eemelille, mistä tuli entistä kurjempi olo. Flora ei vain enää jaksanut. Hän oli ollut raskaana koko elämänsä, eikä ollut saanut suoritetuksi perijän tärkeintä tehtävää. Flora alkoi taas epäilemään itseään. Ei hän ollut hyvä perijä.
Eemeli taas puolestaan paimensi Samulia, joka ei tahtonut millään pysyä tyynenä ja rauhallisena. Poika ei halunnut juoda maitoa tuttipullosta, vaikka kokemuksestaan Eemeli tiesi, että vastasyntyneet vauvat ovat nälkäisiä, ainakin hänen edelliset poikansa olivat olleet. -Voi pieni, älä itke. Ei tämä tilanne ole sinun syytäsi. Flora välillä puhuu, mitä sattuu suutuspäissään, vaikkei minullakaan mikään parhain olo ole. Tiedän, että poika oli hänelle pettymys, mutta ei hänen silti olisi ollut pakko ruveta minulle tiuskimaan, ja Samulille viimeisenä. Meillä on ollut vain erittäin huonoa tuuria... Pystyisikö tässä muka enää positiivisesti ajattelemaan? Eemeli puheli vauvalle huoliaan ääneen.
Kun Eemeli sai Samulin viedyksi kehtoon, oli Leevi herännyt vauvan kovaan karjuntaan. Eemeli yritti nukuttaa Leeviä, mutta poika oli muun perheensä mukaisesti pahalla tuulella. Eemeli rauhoitteli itseään ja asetti pojan lattialle.-Opeteltaisiinko puhumaan? Se on hauskaa, Eemeli ehdotti, vaikka hänen äänensävyssään ei ollut ollenkaan iloa. Kun isä ei ollut tosissaan, ei Leevi jaksanut innostua mistään, ja oppiminen oli olematonta. Onneksi sentään Leevi alkoi haukotella pian, ja Eemeli sai laitettua pikkuisen nukkumaan takaisin.
Leevin sulkiessa silmiään ja vaipuessa uneen tuli Eemelillekin yllättävä yskäkohtaus, joka ei meinannut loppua millään. Nuha ja yskä olivat tarttuneet sitten häneenkin. Pitikö kaiken ärsyttävän tapahtua juuri tällaisella hetkellä heille? Oliko Puskien elämässä edes huippukohtaa koskaan ollutkaan? Aina oli tuntunut, että jokin oli huonosti, mutta ikinä Eemeliä ei ollut potuttanut näin paljon, samaa mieltä oli varmasti Florakin. Kaikki alkoivat saada tarpeekseen. Eemeli päätti hipsiä nukkumaan. Itse asiassa hänkin tunsi olonsa aika väsyneeksi.
Yllätyksekseen Flora oli vielä valveilla ja makasi ilmeettömänä sängyllä.-Ai hei, luulin sinun olevan jo nukkumassa, Eemeli tervehti. Flora kuitenkin vain käänsi päätään poispäin.-Miten minä voisin nukkua tällaisella hetkellä? Päässäni vain koko ajan kuuluu äitini sanat siitä, kuinka huono perijä olen, eikä minusta ole mihinkään. Miksen voi vain saada tyttöä, kuten normaalit simit? Flora puhui hiljaa vieläkään katsomatta Eemeliin.
-Elämä on epäreilua... Mutta tähän emme voi masentua. Kyllä meillekin on pakko joskus onnea suoda. Eihän mikään epäonni voi olla ikuista? Eemeli puhui tekopirteällä äänellä. Oikeasti hän ajatteli jotain aivan muuta, mutta täytyihän masentuneelle Floralle luoda toivoa.-Eikö muka? Miksei epäonnemme sitten käänny? Minä en jaksa. Minulta menee koko elämä raskaana ollessa ja oksennellessa. Milloin saan nauttia? Flora kivahti.-Kyllä se vielä kääntyy. Emme mahda mitään. Tuskin nimittäin haluat luovuttaa Puskien suvun jatkamisen suhteen? Et ole huono perijä niin kauan kuin jaksat yrittää suorittaa tehtävääsi. Älä vielä heitä hanskoja tiskiin, Eemeli kannusti. Flora oli yhä hiljaa.
Eemeli nappasi Floran kainaloonsa. -Meidän täytyy vain jaksaa. Yritetään saada vielä yksi vauva. Se on taatusti jo tyttö. Sitten voimme olla ylpeitä itsestämme ja voittaa vaikeuksien kautta. Ja se voitti maistuu parhaimmalle, Eemeli sanoi lempeästi.-Mutta entä jos se ei olekaan tyttö? En jaksa enää yhtään pettymystä. Jos siitäkin tulee poika, en halua enää yrittää, Flora sanoi harmillisesti.-Sovitaan sitten niin. Meidän täytyy kuitenkin muistaa, ettemme ole yksin tässä tilanteessa, vaan molemmat. Kyllä me pystymme tähän yhdessä. Seuraava lapsi on taatusti jo tyttö, Eemeli puhui esittäen rohkeaa. Oikeasti häntä hermostutti tilanne, mutta hän ei voinutkaan kuvitella jättävänsä annettua tehtävää kesken.

Vanhemmat nukkuivat pitkään eilisöisien keskustelujen takia, minkä vuoksi Eetu ehti ensimmäisenä tulla hoitamaan pikkuisia. Eetu huomasi uuden tulokkaan, ja häntä harmistutti paljon huomatessaan lapsen olevan poika. Eetu kyllä tiesi, miten paljon vanhemmat olisivat halunneet tyttöä. Ja kukapa tässä tilanteessa ei olisi halunnut? Eetu nosti Samulin kehdosta ja syötti pikkuisen ennen kouluun lähtemistä. Eetu halusi ehdottomasti auttaa, kun siihen kykeni. Vanhemmat voisivat ottaa sitten edes hiukan rennommin.
Pian koulupäivä jo päättyikin, ja sekä Niilo että Päivi kapusivat portaita ylös raskain askelin. Perheen lohduton ilmapiiri oli tarttunut pikkuhiljaa lapsiinkin, vaikkeivat nämä huolettomalla asenteellaan osanneetkaan kuvitella tilanteen vakavuutta. Sentään lumet olivat selvästikin sulaneet pysyvästi, ja lämpötila oli lähtenyt huomattavaan noususuhdanteelle. Se taas olisi mahdollisuus uudelle alulle. Ehkä uusi hallitsija olisikin heille armollinen, ja kaikki lähtisi paranemaan menneiden talvien lumien ja Jonnan kadotessa.

Sisälle päästyään lapset päättivät samantien tehdä läksytehtävät, sitten ne olisivat ohi, eikä niistä tarvitsisi enää murehtia. Niilo ja Päivi istahtivat lehtiä täynnä olevalle lattialle ja alkoivat rustata vastauksia pyydettyihin kysymyksiin. Teiniksi kasvettuaan Eetu ei viettänyt enää niin paljon aikaa nuorempien kanssa leikkien, vaan hän puuhaili omiaan. Eetu oli aina ollut ahkera poika, ja niinpä hän mielellään hoiti pienempiä veljiään sekä muitakin kotitöitä, ja vapaa-ajallaan poika vietti enemmän aikaa ikäistensä seurassa. Päiviä ja Niiloa Eetun puuttuminen ei kuitenkaan haitannut, vaikka olisi kyllä ollut kivempaa tehdä läksyjä hänen kanssaan, sillä Eetulta olisi varmasti saanut hyviä vinkkejä tehtäviin.
Lumien sulettua Flora uskaltautui viimein käymään kasvimaalla katsomassa talven aiheuttamia tuhoja. Suurin osa kauniista kukka-asetelmista oli menehtynyt pitkän talven aikana, ja epätoivoisesti Flora yritti elvyttää niitä harvoja kasveja, jotka kaikin voimin taistelivat pysyäkseen pystyssä. Eemeli katseli vaimonsa puuhaa mietteliäänä, ei tämä mitenkään saisi kaikkia kasveja pelastettua.-Tuhlaat aikaasi, minusta meidän kannattaisi viedä kompostiin kaikki kukkien jäänteet, Eemeli järkeili.-Kuinka voit sanoa noin!? Minähän saan kukkaseni eloon, jos haluan, Flora tiuskaisi. Eemeli huokasi ja lähti pois napaten vaimonsa huomaamatta pari kuihtunutta kukka kompostiin vietäväksi.
Illalla juhlittiin Päivin syntymäpäiviä. Lupaus pidettiin, ja tällä kertaa paikalle kutsuttiin Sami ja Jessicakin, flunssa-aalto oli jo hellittänut Puskien perheessä. Kaikki kerääntyivät katsomaan Päivin kasvua, vain Flora puuttui, sillä hän oli edelleen sitä mieltä, että saisi kyllä kukkaset kuntoon. Toisaalta ei Floraa muutenkaan haitannut, ei hän mitenkään hinkunut ilosta juhlia Päivin kasvua. Flora ei edelleenkään ollut kovin mielissään tytön vierailusta, muttei uskaltanut sanoa asiasta mitään Eemelille.
Koska Päivi kuului tavalliseen perheeseen, ei hän kasvanut taikapölyn avulla, vaan häntä varten oli hankittu kakku. Tyttö veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja puhalsi kovan puhalluksen saaden kaikki kynttilät sammumaan yhdellä kertaa. Eemeli taputti innokkaasti pikkusiskon suoritukselle, ja muutkin hurrasivat ja kannustivat tyttöä täysillä!
Hujauksessa Päivi sai lisää pituutta, tältä hän näyttää tästä eteenpäin.

Sami ryntäsi ensimmäisenä onnittelemaan tytärtään ja kaappasi tämän lujaan rutistukseen. Päivi vastasi halaukseen, mutta pian hänelle alkoi tulla tukala olo.-Öh, iskä? Itketkö sä? Päivi sanoi vaivaantuneena kuullessaan niiskauksen korvansa vieressä.-Oi kyllä, on se niin liikuttava tapahtuma, kun lapset kasvavat teineiksi. Se tarkoittaa, ettei mene enää kauaa siihen, kun lapsi lopullisesti lentää pesästä, Sami tunteili. Päivi huokasi, isä ei vielkään irrottanut otettaan.-Mutta isä, enhän minä mihinkään katoa! Olen perijä, ja asun kotona lähes koko loppu elämäni, Päivi lohdutti.-Totta, enpä tajunnutkaan! Niin sitä vanha sim sekoaa, kun sinä olet hetken poissa kotoa, Sami selitti hiukan kummallisena.
Flora oli viimein päättänyt jättää kasvimaan hoidon siltä päivältä, ja saapui sisälle sanomaan hyvää yötä lapsilleen, hän oli aivan poikki rehkintänsä jälkeen ja halusi päästä pian pehkuihin. Floran antaessa hyvänyön suukkoa Leeville, saapui Jessica huoneeseen katsomaan uusinsa lapsenlastaan, Samulia.-Et ollut äsken juhlimassa Päivin kasvua, Jessica totesi.-Mitä sitten? Flora tiuskaisi, mutta saatuaan Jessicalta kummastuneita katseita, hän jatkoi normaalimmalla äänensävyllä:-Tai siis, en millään ehtinyt, minulla oli niin paljon puuhaa tuon suuren kasvimaan kanssa.
Jessica lupasi hoivata Samulia, jotta Flora pääsisi aikaisemmin nukkumaan. Nainen suunnisti jääkaapille ja tiedusteli kakkua syövältä Eemeliltä, mitä Samulille pitäisi syöttää. Kaapista löytyikin yksi täytetty kasvimaitoa sisältävä tuttipullo valmiina, joten syöttäminen kävi helposti. Jessica katseli hiukan ällöillen vihertävän nesteen menemistä vauvan suuhun, hän ei ainakaan pystyisi juomaan tuollaista!-Onhan se muuten ok teille, että Päivi asuu täällä? Jessica varmisti. Hän ei ollut varma, mutta jotenkin Floran puheesta sai sellaisen kuvan, ettei hän olisi kovin mielissään asiasta.-Voi, hyvin meillä menee! Eemeli sanoi, vaikka tiesikin, ettei Flora pitänyt Päivistä. Eemeli halusi kuitenkin pitää siskoaan Puskilla vielä muutaman päivän, jotta hänestä saataisi apua sitten, kun kasvimaata ruvettaisiin kunnostamaan.
Jessica alkoi lähtemään kotiinsa päin, ja Eemeli toivotteli äidilleen hyviä unia. Mies katsahti kelloa ja huomasi nukkumaanmenoajan tosiaankin lähestyvän. Eemeli ei kuitenkaan ollut vielä väsynyt, joten hän päätti mennä harjoittelemaan puhumista Leevin kanssa.-Opetellaanpa puhumista. Olet siinä jo aika hyvä, mutta kertaus on opintojen äiti! Sanohan isä, Eemeli puhui pirteästi pojalleen, joka kuitenkin näytti vain kieltä.-Minä osaan jo puhua tosi hyvin. Minä en halua puhua! Minä haluan kävellä, kuten minun veljenikin! Leevi parahti onnettomana. Eemelinkin hymy kääntyi surumutkalle. Miten hän nyt selittäisi pikkuiselle, ettei tämä koskaan luultavasti astuisi askeltakaan?-Voi mutta se ei vain ole mahdollista, Eemeli sanoi harmistuneesti. Leevi kuitenkin jatkoi vain itkuaan, jolloin Eemeli päätti laittaa vauvan nukkumaan. Ehkä poika oli vain valvonut liian pitkään ja oli sen takia levoton. Eemeli kuitenkin saattoi arvella asian oikean laidan... Leevi oli varmasti tajunnut, ettei hän olisi ikinä tasa-arvossa muiden lasten kanssa, ja hän oli sen takia tyytymätön.

Eemeli oli vaivoin saanut itkevän Leevin rauhoittumaan ja nukahtamaan, mutta onni oli sentään tapahtunut siinä mielessä, ettei sentään Samuli herännyt, tai tämä ei ainakaan itse ruvennut parkumaan. Eemeli ei voinut sanoa olevansa itsekään iloinen. Minkälaisen tulevaisuuden hänen ihanat lapsensa tulisivat saamaankaan? Yksi on kehitysvammainen, loput poikia, joita Taikapölyyn on syntynyt todella paljon. Saavatkohan edes puolisoja. Eemeli halusi unohtaa ikävät asiat ja riuhtoi Florankin hereille.-Flora, ylös! Eemeli komensi.-Minä nukun, Flora tiuskaisi kuiskaten ja unisena.-Vauvasta ei ole merkkiäkään. Meidän pitää yrittää uudestaan, Eemeli sanoi asian, mikä sai Floraankin liikettä.
-Pakko myöntää, että olet oikeassa. En vain yhtään jaksaisi. Viihdyn ilman painavaa ja kivuliasta raskausmahaa, Flora huokaisi.-Sitten kun saamme tytön, tämä kaikki on ohi, Eemeli puhui vetäen Floran kainaloonsa.-Jos saamme, Flora vastasi negatiivisesti.-Älä ajattele sitä nyt. Älä ajattele mitään ikävää nyt, Eemeli kuiskasi ja kiskaisi Floran tiukkaan syleilyynsä.
Aamulla Niilo oli herännyt hiukan haikeana. Hän oli nähnyt Eetun ja Päivin keskustelemassa tytön huoneessa, ja kaksikko näytti niin vakavalta, ettei Niilon tehnyt edes mieli pyytää näitä leikkimään kanssaan. Eetusta ja Päivistä oli kasvanut niin aikuisen näköisiä, että tuskin nämä edes halusivat tehdä mitään kivaa. Heille tulisi paineita saada perijä, kuten äidille ja isällekin. Niilo huokaisi. Hän ei itse haluaisi koskaan vanhentua ja ottaa vastuuta elämästä. Poika kuitenkin ymmärsi sen olevan välttämätöntä. Niilo oli kavunnut keinuun, ja hän oli ottanut kovat vauhdit. Onneksi lapsuutta oli edes jonkin verran jäljellä, vaikka mitä hienoa oli keinua yksinkään?
Samassa Päivi tallusteli pojan eteen leveästi hymyillen.-Et voi olla tosissasi? Mikset kertonut, että menet keinumaan? Näin sinut huoneeni ikkunasta, ja ajattelin tulla seuraksi, Päivi kauhistui.-Tuota... haluatko oikeasti tulla keinumaan? Niilo kysyi kummastellen.-Tietysti, miksi en haluaisi? Päivi kysäisi.-Sinä kasvoit ja olet niin vanha. Luulin, ettet haluaisi enää leikkiä kanssani, kun olen näin pieni, Niilo kertoi.-Voi sinua! Ei vanheneminen tarkoita, että kivasta pitää luopua! Ja minusta on mukavaa viettää aikaa sinun kanssasi, Päivi naurahti ja juoksi keinulle.
Tyttö potkaisi jaloillaan lujat vauhdit ja kiljui innoissaan kuten aina ennenkin.-Minä en tule vanhana mummonakaan kyllästymään keinumiseen! Päivi kirkui täysillä. Niilo mietiskeli tilannetta vielä hetken, kunnes tajusi saman kuin Päivikin: ei vanheneminen olisi kamalaa. Jokainen saa vanhentua omaa tahtiaan ja löytää uusia intohimoja elää. Ei ole yhtä tiettyä tapaa, eikä kaikkien tarvitse elää ns. "tylsää" aikuisikää. Jokainen tehköön siten, miten näkee parhaaksi.
Viimein myös Florankin elämään alkoi tulla tuttuja ja ällöttäviä pahoinvointikohtauksia. Tämän ei tarvinnut edes ruveta arvaamaan, mistä kyse oli. Viides kerta raskaana alkaisi, ja sen tuomat merkit olivat tulleet tietouteen niin varmasti, ettei edes epäillä tarvitsisi! Flora pinkaisi juoksujalkaa vessaan oksentamaan, ja sen jälkeen hän puhdisti pöntön iljettävistä jäljistä ja hajuista.-Kunpa tämä olisi tyttö, Flora puhisi jokaisella pöntönputsausiskullaan.
Samassa myös tuorein vauveli, Samuli, aloitti huutonsa, ja Floran täytyi vaihtaa vielä pojalle puhdas vaippa. Sen jälkeen nainen meni tutulla rutiinilla syöttämään pojunsa, ettei heti seuraava huuto johtuisi nälästä. Arki vauvojen kanssa tuntui niin tutulta ja tylsältä, ettei Flora voinut enää edes uskoa, miten innoissaan hän hoiti Eetua tämän vauva-ajoilla. Silloin oli ollut monta auttajaa, toisin kuin nyt. Camilla oli määrännyt Taikapölyn alempiarvoiset sim-miehet, eli Eemelin, töihin tästä päivästä lähtien. Taikapölyyn täytyi nimittäin saada uudesta johtajasta patsaita ympäri aluetta. Ja ihan kuin ei töitä kotona sitten olisi?

Koulun jälkeen Päivi vietti aikaansa tutustumalla muihin teineihin. Ahven ja Hauki tietenkin olivat jo lähellä aikuisuutta, mutta ainakin nämä osasivat neuvoa hankalimmissa kotitehtävissä, kun olivat joskus aikoinaan samantyyliset tehtävät hoitaneet. Lisäksi oli vapauttavaa tutustua uusiin simeihin, jotka olivat myös työnväen luokasta. Lisäksi Merin vedenvoimat olivat kiinnostavia! Pojat kyllä puhuivat voimista hiukan vaitonaisesti, joten Päivi päätti käyttää aikansa kaksikkoon tutustumiseen.
Päivi ja Hauki tuivat erityisen hyvin toimeen, ja kyllä kaksikolla riitti naureskelemista toistensa kanssa. Hauki tiesi jokaisesta Taikapölyn opettajasta ja oppilaasta salaisuuksia ja sisäpiirijuttuja, ettei niille pystynyt olla nauramatta. Lisäksi kummatkin kikattelivat, minkä mahtoivat Ahvenelle, joka oli saanut pihalla olevan suden suuttuneeksi.-Älä pure! Olen erittäin pahanmakuinen, Ahven pyysi armoa. Päivi oli jo tottunut susiin vierailunsa aikana, eikä Haukikaan kehdannut myöntää, että häntäkin kaiken kokeneena kuitenkin hiukan pelotti Ahvenen puolesta.
Päivin viettäessä aikaa Merithaimenten poikien kanssa, oli Eetu sisällä kotitöitä tekemässä. Häntä ei niinkään kiinnostanut tutustua uusiin simeihin, vaan auttaa kotona kaikessa mahdollisessa. Flora söi ruokaa sellaista vauhtia, että kun Eetu sai siivottua yhden lautasen, oli Flora tyhjentänyt jo toisen. -Eikö täällä kaapissa todellakaan ole muuta kuin vanhoja tähteitä, eivät nämä yhtään täytä! Flora marisi.-Isä sanoi, että huomenna voitaisiin aloitella kasvimaalla siementen kylvämistä, ulkona alkaa olla tarpeeksi lämmintä, Eetu kertoi.-Hienoa. Kamalan kauan se talven loppuminen lopulta kestikin, vaikka Camilla lupasi toimia heti äänestyksen jälkeen. Ja nyt kun kylvöajat viimein alkavat, laittaa Camilla meidän työläisten perheistä miehet töihin! Törkeää! Flora ärisi, hän oli todella huonolla tuulella.
Lopulta Eemelin työpäivä oli ohi, ja hän saapui kotiin. Mies ei ennättänyt edes vaihtaa työasua pois päältään, kun Flora käski tämän mennä kylvämään muutaman kasviksen maahan, jotta jotain satoa saataisiin valmiiksi vähän aikaisemmin. Vaikka Eemeli oli väsyksissä patsaiden veiston jälkeen, päätti hän vaimonsa mieliksi parin lajikkeen siemenet tiputtaa multaan. Eemeli vilkuili kuihtuneita kukka-asetelmia kasvimaan ympärillä ja päätti, että veisi niitä nyt kompostiin, kun Flora ei olisi näkemässä.
Pian ilta kuitenkin pimeni, eikä Eemeli viitsinyt silloin enää kyykkiä kasvimaalla, olisi nimittäin Leevin syntymäpäivä! Päivi valmisteli sukulaispoikaansa kasvua varten. Ensin käytiin pitkässä kylvyssä, ja sen jälkeen Päivi puki pojan päälle puhtaan paidan, edellinen oli likaantunut jonkun ruokatahran takia. Leevi oli mielissään saadessa paljon huomiota ja hellyyttä.
Lopulta Leevi oli valmis kasvamaan, joten Päivi laski pojan istumaan lattialle ja siirtyi vähän matkan päähän muiden katsojien joukkoon. Pian taikapöly kerääntyi pojan ympärille ja nosti tämän ilmaan. Eemeli kiiruhti Leevin viereen, jotta hän saisi opettua pojan kiinni, tämä ei muuten olisi pysynyt pystyssä.
Tämän näköinen tuli Leevistä.

Leeviä varten oli taloon jo hyvissä ajoin hankittu pyörätuoli, jonka avulla poikaa olisi kätevä siirrellä huoneesta toiseen, ja pystyisi lapsi hätätapauksessa itsekin liikkumaan pyörittelemällä tuolin pyöriä. Nyt poikaa kiinnosti, mitä veli ja Päivi-täti puuhastelivat joidenkin vihkojen kanssa.-Teemme läksyjä, näitä sinäkin saat sitten, kun menet kouluun, Päivi selitti. Siitäkös Leeville tuli kurja mieli, ja itku kurkussa poika kertoi kuulleensa vanhempien keskustelun siitä, ettei Leevin koulunkäyntiä kannattaisi rahoittaa, hukkaan se menisi, kun ei kukaan vammaisen kanssa haluaisi naimisiin mennä.
Päivi viskoi läksyvihkonsa maahan ja kuljetti Leevin kirjahyllyn viereen. Sen jälkeen hän pyysi Niiloa etsimään ykkösluokan aapisensa. Niilo totteli hiukan kummissaan tätinsä pyyntöä, mutta pian asian laita valkeni hänellekin.-Koska et pääse kouluun, me opetamme sinua lukemaan ja kirjoittamaan. Päivätkin kuluvat paljon nopeammin, kun voit lueskella erilaisia kirjoja, Päivi selitti. Leevi ilahtui ikihyviksi toisen vaivannäöstä, ja opiskeli hetken päästä jo kovaan vauhtiin aakkosia, minkä hän oli saanut ensimmäiseksi "kotiläksyksi".
Kun molemmat pojat olivat suoriutuneet kunnialla kotitehtävistään, istahti Niilo veljensä seuraksi penkille. Koska leikkiminen oli vähän hankalaa, tyytyivät pojat rupattelemaan mukavia. Leevi oli oppinut puhumaan jo hyvin varhain, ja Niilo aivan yllättyi, miten hyvää keskusteluseuraa pari vuotta nuorempi veli olikaan!-Sulla on hyvät oppimisen lahjat, harmi, ettet pääse kouluun, Niilo suri.
Koulun mainitseminen sai hymyn katoamaan Leevin kasvoilta. Totta kai hän oli hyvin kiitollinen Päivin ja Niilon järjestämästä kotikoulusta, mutta pojan suuri unelma kuitenkin oli päästä joskus kotitalon ulkopuolelle näkemään maailmaa. Leevi pelkäsi, että häntä pidettäisiin koko hänen elämänsä ajan lukittuna sisälle, ettei perheen maine vaan kärsisi.-Mä lupaan sinulle, että vielä jonakin päivänä näet maailmaa, Niilo lupasi. Hymy levisi Leevin kasvoille tämän kuultuaan. Onneksi sentään veli välitti, vaikka vanhemmat eivät.
Vaikka ulkona oli pimeää ja satoi kaatamalla, oli Floran täytynyt mennä hoitamaan hedelmäpuita, kun se tehtävä oli täysin unohtunut häneltä päivällä. Eemeli kyllä yritti selittää, että puut jaksaisivat kyllä odottaa aamuun.-Hyvähän sinun on sanoa, kun et ole sitoutunut kasveihin niin kuin minä! Nytkin kuuleen puiden tukalat avunhuudot, kun niiden oksisto on kasvanut liian tiheäksi, Flora märisi Eemelille ja katosi pian ulos puutahasaksia heilutellen.-No niin, ei hätää, mami tässä. Nyt minä vähän harvennan oksistoasi, niin tulee tilavampi olo, Flora lässytti puulle samalla kun leikkeli huonokuntoisia oksia pois. Puu huokaili tyytyväisenä jokaisen saksen napsauksen jälkeen.
Samassa taivaalla pamahti, ja heti seuraavassa hetkessä koko piha välähti vaaleaksi. Flora ei edes tajunnut mitä tapahtui. Hän tunsi vain viiltelevää sähköistä kipua jokaisessa kolkassaan. Puu oli ajanut salamaiskun luokseen, ja Flora sai kärsiä siitä. Flora uljahti kivusta vielä kerran pohdiskellen, olisiko tämä viimeinen hetki elävänä, mutta onnekseen nainen huomasi sydämensä sykkivän pian entiseen tahtiin suurimman järkytyksen jälkeen. Toivottavasti vain raskaus ja vauva-alkio olisi kunnossa, Flora ei jaksaisi murehtia enää yhdestäkään kehitysvammaisesta lapsesta.
Flora kipitti hiljaa taloon toivoen, ettei kukaan olisi näkemässä, vaikka turhaa toivoa se oli. Suuressa perheessä on epätodennäköistä, ettei kukaan näkisi järkyttäviä yllätyksiä, epäsopivaa pukeutumista tai niitä kumpiakin. Niilo istuskeli vieläkin penkillä keskustellen Leevin kanssa, kun Flora käveli pihalta suoraan kylpyhuoneeseen.-Älkää ikinä oleskelko ukkosella pihalla, jos ette halua teillekin käyvän samalla tavalla, Flora varoitti nopeasti luikahtaen sitten pois lapsien töllisteltävistä. Niilon ja Leevin keskustelu päättyi hetkellisesti, mutta hetken päästä pojat juttelivat taas innostuneesti.
Sillä välin Päivi ja Eetu olivat keittiössä syömässä jääkaapista löytyneitä leipiä. Teinit päättivät täyttää vatsansa niillä ennen kuin home ehtisi ensin.-Noh, oletkos viihtynyt täällä? Olethan jo jonkin verran täällä asustellut, Eetu aloitti keskustelun.-Olen kyllä viihtynyt. Minusta on mukavaa saada tutustua ihan arjen merkeissä sukulaisiini, ja tuotte minulle paljon enemmän seuraa kuin kotonani. Pikkusiskoni, Pilvi, kun ei osaa vielä puhua. Lisäksi tykkään teistä jokaisesta omalla tavalla, Päivi selosti.
Eetu hymyili Päiville ja istahti seuraksi pöydän ääreen. Hän siirsi katseensa tyttöön, joka kuitenkin huokasi ja katsahti jonnekin kaukaisuuteen. Eetu ihmetteli tilannetta, kunnes sai suunsa avatuksi:-Sinä viihdyt täällä ja pidät talomme asukeista. Silti näytät onnettomalta. Mikä on vialla? En kai ole tehnyt jotain..?-Et! Et tietenkään ole. Olet ollut minulle todella ystävällinen. Mietin vain, haluaisiko Flora minun olevan ennemmin kotonani kuin täällä. Hän mulkoilee minulle usein ja tuntuu muutenkin negatiiviselta, Päivi kertoi harmistuneena.-Noh, noh. Hän varmasti pitää sinusta yhtä paljon kuin me muutkin. Äiti vain välillä osaa kiukutella, eikä sillä pidä vaivata päätä liikaa, Eetu selitti. Päivi vilkaisi poikaan ja hymähti.
Samassa Flora asteli keittiöön suoraan kylvystä. Salamanisku oli saanut hänet samaan aikaan likaiseksi ja nälkäiseksi. Kun puhtausasiat olivat hoidossa, oli ruokailun vuoro. Flora paiskasi jääkaapin auki, ja hän näytti selvästikin etsivän jotakin.-Missä ihmeessä ne päiväiset leivät ovat? Minä kun muistan, että niitä jäi yli, ja nyt niitä ei näy missään! Flora kivahti jo hiukan raivoisammin.-Tuota... minä taisin syödä äsken juuri viimeisen, Päivi sopersi nolona.-Sinä teit mitä? Etkö idiootti loinen tajua, että minä olen raskaana... ja olen nälkäinen! Ei tarvitse ruveta tahallaan syömään säästöjäni, Flora ärähti vihoissaan paljastaen vahingossa tuoreesta raskaudestaan.
Flora otti jääkaapista aterianvalmistusvälineet, kun Päivi piilotti kasvonsa käsillään.-Älä välitä. Hän ei varmasti tarkoittanut, Eetu vakuutteli, vaikkei oikein itsekään uskonut sanojaan.-Kyllä tarkoitti! Hän vihaa minua. En todellakaan tiennyt, ettei siitä olisi saanut ottaa. Olen niin pahoillani kaikesta, Päivi parahti ja pinkaisi pihalle päin pidätellen pursuilevia kyyneliä.-Odota! Tietenkin saat syödä nälkäisenä, eikä sinusta ole mitään vaivaa, Eetu sanoi, mutta tuskin Päivi kuuli hänen sanojaan. Eetu huokaisi ja nappasi likaiset lautaset pöydältä.
Eetu kiikutti lautaset pesualtaalle, ja hän purskautti vihoissaan hiukan turhan paljon saippuaa, minkä takia koko lavuaari pulpahteli. Eetu kuitenkin puolusteli vahinkoaan, että ainakin lautaset tulisivat kirkkaammiksi kuin koskaan. Samaan aikaan Flora sai valmiiksi suuren lautasellisen salaattia, ja hän asteli se mukanaan pöydän äärelle.-Voisit olla hieman vieraanvaraisempi Päiviä kohtaan. Hän on vapaasta halustamme täällä, ja sinun täytyy koko ajan ivata, Eetu murahti äidilleen.-Pöh. Voit myöntää itsekin, että se tyttö on vain loinen ja taakka. Syö kaiken ruokammekin, Flora tuhahti.-Yhden leivän syöminen ei ole kaikkea! Katso peiliin - tai pikemminkin omaan lautaseesi - ja mieti, kuka tässä oikein kaiken ruoan syö, Eetu ärähti ja tallusteli raivoissaan Päivin perään.

Päivi oli saapunut keinumaan pienestä sateesta huolimatta, joten Eetu päätti liittyä tytön seuraan. Hetken Päivi keinui kovissa vauhdeissaan, ja Eetu vain istui, eikä keskustelua meinannut syntyä.-Sinun ei olisi todellakaan tarvinnut tulla tänne kastumaan ja vilustumaan, mutta olen silti onnellinen, että tulit, Päivi sanoi lopulta.-Tämä on vähintä, mitä voin tehdä. Muista, ettei sinun pidä ottaa Floran sanoja itseesi. Hän itse on nolo ja kamala, et sinä, Eetu vakuutteli, mikä sai Päivinkin hymyilemään.-En minä enää sitä. Täällä asumisessa on kuitenkin enemmän hyviä kuin huonoja puolia, joten pärjään kyllä. Minusta on ihanaa, että olen saanut sinusta ystävän! Päivi kertoi taas innoissaan, mikä sai Eetunkin kasvoihin hymynpilkahduksen. Ystävykset keinuivat vielä hetken, kunnes he pitivät juoksukilpailun sisälle pois sateilta.
Sade hälveni viimein myöhään yöllä, ja Flora saattoi uskaltautua istuttamaan lisää siemeniä maahan pelkäämättä salamaniskun toistumista. Floralle oli tullut yllättävä kiire viljelemään lisää syötävää, kun hän koki kaiken pian loppuvan. Hän ei voinut ymmärtää, miksi Eemeli oli pyytänyt perijänsaanti- ja ruokahuolien aikaan sukulaisia asumaan. Ihan kuin heillä ei olisi nyt tarpeeksi murehdittavaa.-Pahus, vanhat taimetkin ovat menneet piloille myrskyn takia, todella inhottavaa, Flora ärisi. Hän viettäisi kasvimaalla vielä monta tuntia ennen kuin painuisi itsekin yöpuulle. Huomenna hän pakoittaisi kaikki työkelpoiset lapset peltotöihin!
Flora oli juuri pääsemässä vauhtiin, kun oksennusaalto pulpahti pitkin hänen kurkkuaan ylöspäin, ja nainen sai toden teolla juosta, että ehti ajoissa pöntön äärelle oksentamaan. Flora ei nimittäin aikoisi pilata kaunista pihaansa syöksemällä sinne jotain ällöttävää mönjää. Flora huokaisi. Viime raskaudet eivät olleet varmasti koskaan tuottaneet moisia pahoinvointeja! Lisäksi Flora ei ollut enää niin nuori kuin aikaisemmin, ja jokaisen raskauden myötä ilmeni uusia vaivoja.

Ensimmäisten auringon säteiden ilmaantuessa esiin valoa tuomaan, päätti Flora järjestää sellaisen konsertin, johon jokainen talon asukas heräsi. Flora oli sitä mieltä, että nyt olisi muiden vuoro siirtyä kasvimaalle puuhiin, ja hän saisi välillä nukkua, kun oli koko yön yksin paiskinut töitä. Myös Samuli heräsi Floran meluamiseen, joten Eemelin oli tultava lohduttamaan vauvaa.-Älä sure, olet oikeastaan aika onnekas! Saat olla täällä sisällä vaan köllimässä, kun me muut menemme raatamaan, Eemeli kertoi Samulille.
Päivi, Niilo ja Eetu eivät tosiaan hihkuneet riemusta aikaisesta herätyksestä lauantaiaamuna, ja siksi kolmikon kasvoilta saattoikin löytää kaikenlaisia irvistyksiä ärtymyksen merkiksi. Kaikilla oli vielä pyjamatkin yllään, sillä Floran mukaan heillä oli niin kiire, ettei pukeutumiselle olisi aikaa.-Kiva, kaikki naapurit varmaan nauraa meille, Päivi tokaisi ja kiskoi erittäin voimallisesti rikkaruohon irti tomaatin taimen ympäriltä.-Sanos muuta... Hei, Niilo, älä vielä kylvä siihen, en ole lannoittanut siitä vielä! Eetu hätääntyi huomatessaan Niilon kuokan kanssa lannoittamattomalla seudulla.
Niiloa alkoi ärsyttää veljen valitus, mistä hän muka olisi voinut tietää, mistä on lannoitettu ja mistä ei? Puutarhan hoito ei muutenkaan kuulunut Niilon parhaisiin taitoihin, ja hän riemastuikin suuresti huomatessaan Lumiana Jääpuikon kävelevän heidän talonsa ohi. Ylväiden perheenjäsenten tervehtiminen olisi taatusti tärkeämpää kuin kasvimaan hoito. Niilo sai kylmiä väreitä koskiessaan kättelyn yhteydessä Lumianan jäätävää kättä, mutta Tikku-koira oli onneksi lämpimämpi tapaus kivan karvapeitteen ansiosta.
Kasvimaalla aika tuntui kuluvan todella nopeasti, ja pian olikin jo päivällisaika. Eetu saapui kokkaamaan ahertajille jotakin pientä välipalaa, jotta porukka jaksaisi. Myös Leevi ilmaantui pyörätuoleineen pöydän ääreen, vaikkei mitään rasittavaa hommaa ollut aamupäivän aikana tehnytkään, koittanut vain saada selvää Niilon aapisen jännittävistä kirjainyhdistelmistä. Poika hotki hyvällä ruokahalulla Eetun valmistamaa salaattia suuhunsa veljen tekiessä ruokaa vielä lisää.
Pian Eetu saapui Leevin seuraksi ruokapöytään leipänsä kanssa.-Olenko minä ihan kamala, kun syön vaikken rehki ulkona? Leevi kysyi hijaisella äänellä vilkaisten sitten nopeasti lasisen kasvihuoneseinän läpi ulos, missä näkyivät muut työn touhussa.-Et tietenkään, ethän edes pystyisi tuon tuolin kanssa tekemään mitään, Eetu huomautti.-Mutta jos minä kuitenkin voisin jotenkin auttaa, Leevi yritti.-Autat parhaiten pysymällä täällä sisällä, Eetu sanoi. Leevin oli alistuttava kohtaloonsa, vaikka se kurjalta tuntuikin.
Kasvimaalla sisarukset uurastivat edelleen ahkerasti.-Miksi mä en saa kylvää siemeniä? Tämä lannotteen sirottelu on ällöttävää, kamala haju! Päivi nurisi nenäänsä pidellen, jolloin pussukka meinasi pudota tytön kädestä.-Hah, sinä olet tainnut siellä kotona tottua vain hajuttomiin kemikaalilannoitteisiin, mutta me käytämme kompostimultaa, Eemeli naureskeli.-Ei naurata. Mihin se Niilo hävisi, se voisi välillä levittää lannotteita, pitäisi ruveta nimittäin kastelemaan noita siemeniä, Päivi pohti.
Niilo oli jälleen livistänyt kasvimaalta huomattuaan ohikulkijoita. Tällä kertaa paikalle oli saapunut Olhi Kummala Memmä-koiran kanssa. Olhin kättä Niilo ei rohjennut puristaa, sillä hän oli kuullut epäilyttävie juoruja Kummalien talon väestä. Memmää Niilo kuitenkin jaksoi taputella ja rapsutella mielissään. Hän oli päivän aikana innostunut kovasti koirista, ja pojalle oli alkanut kehittyä koirakuume, hänkin haluaisi haukkuvan karvaturrin heidän perheeseensä! Niilo alkoi kuumeisesti pohtia, miten saisi esitettyä asian vanhemmille.
Lapsia tulikin oikein rynnien Puskien luokse viettämään vapaapäiväänsä koulusta: ensin Olhi ja sitten Lumiana Jääpuikko. Tytöllä oli ollut laukullinen jäätävän kylmällä vedellä täytettyjä vesi-ilmapalloja, joita hän sitten saisi rikkoa päälleen estääkseen lämpöhalvauksen syntymisen. Olhi tietenkin innostui moisista viilentimistä, ja koska hän ei tuntenut sivistyneiden sääntöjä aloitti poika vesisodan Lumianan kanssa, joka ei onneksi suuttunut. Tyttö oli oikeastaan innoissaan. Kotona piti olla kilttinä ja sivistyneenä, mutta hiukan arvottomimpien kanssa saattoi leikkiä rahvaita leikkejä kuten tavalliset lapset. Niilo seurasi toisten touhuja kateellisena. Olisi hänellekin huvittelu kelvannut, mutta pojan piti olla kylvötöissä kasvimaalla, mikä ketutti.
Päivä vietettiin ahkerasti uurastaen, ja kenenkään edes huomaamatta taivas pimeni ja yö lähestyi. Kasvimaa oli saatu ihan hyvin täytetyksi, ja siemenet saisivat nyt itää. Hyvällä omalla tunnolla perhe saapuikin viettämään pikkuisen Samulin syntymäpäiviä. Taikapöly nosti jälleen pienen vauvan ilmaan pyöräyttäen tästä isomman vauvan.
Tässä kasvanut Samuli, joka peri punaiset hiukset suvustaan (Samilta). 

Synttäreitä ei ehditty suuremmin juhlia, sillä kaikki olivat uupuneet raatamisesta pelloilla. Eemeli sai perheenjäsenistään viimeisen vessavuoron, ja mies istahti pöntölle helpottuneena. Hän päätti ottaa vielä pitkän kylvyn likaista oloaan puhdistaakseen. Sitten tapahtui kumminkin jotain ihmeitä. Kylpyammeeseen alkoi itsestään ilmestyä vettä ja pian pienet kuplat liplattelivat tyhjässä ammeessa. Eemeli ei voinut uskoa silmiään. Hetkessä vesi rupesi valumaan viemäriin. Mutta kuka ihme kaiken teki? Eihän kylpyhuoneessa ollut ketään hänen lisäkseen? Eemeli päätti suosiolla jättää kylpemisen aamulle.
Pieni pelko ja jännitys toi nälkäisyyden tunteen vatsaan, ja Eemeli päätti mennä valmistamaan itselleen spaghettia. Yritykseksi sekin kuitenkin jäi, kun Eemeli tunsi itsensä kiskaistavan aivan toiseen suuntaan. Seuraavassa hetkessä miehen naaman edessä olikin jo edesmennyt Paula, joka nauroi pahanmieleisesti. Eemeli ei voinut olla huutamatta. -Voisitko olla hiukan hiljempaa? Minä en kuule, Päivi pyysi hiukan hämmentyneenä.-P...p....a...u... Eemeli vain sönkötti, minkä jälkeen hän juoksi nopeasti pois paikalta. Päivi ei ymmärtänyt, mikä veljeen oli mennyt. Itse hän ei ollut havannoinut mitään normaalista poikkeavaa.
Eemeli vaihtoi nopeasti pyjaman ylleen ja loikkasi sänkyyn peiton alle piiloon toivoen, ettei Paula-haamu löytäisi häntä sieltä. Uni ei kuitenkaan tullut, joten hetken harkinnan jälkeen Eemeli rohkaisi mielensä ja hiippaili lastenhuoneeseen. Samuli puuhasteli rumpunsa kanssa niin iloisella mielellä, ettei tämä varmasti olisi huomannut mitään kummitsta. Eemelistä alkoi tuntua, että hän oli kuvitellut kaiken, eihän mitään haamuja ole oikeasti olemassa! Eemeli alkoi opettaa Samulille kävelemistä, ja poika pysyi jopa muutaman kerran ihan ilman tukea pystyssä!
Muiden mennessä nukkumaan, heräsi Flora vuorostaan kasvimaalle puuhiin. Naisen unirytmi oli mennyt ihan sikin sokin, ja siitä Flora syytti maha-asukkia, joka oli alkanut pikkuhiljaa pyöristämään Floran vatsaa. Flora lisäsi kastelukannuun taikapölyä, jonka ansiosta kasvit alkoivat kasvaa nopeammin Floran kastellessa niitä. Nainen katseli tyytyväisenä ympärilleen, pojat ja Päivi olivat saaneet päivän aikana suuren osan viljelyalueesta kylvettyä, ja myöhäisestä kylvöajasta huolimatta kaikki oli melko hyvällä mallilla. Paula oli siirtynyt ulos seuraamaan tyttärensä puuhia, hänestä oli mahdottoman tylsää kyyläillä nukkuvia simejä. Paula hymyili tyytyväisenä huomatessaan Floran ahkeroivan yömyöhään, tytöstä taisi sittenkin olla perijäksi!
Flora väsyi kuitenkin nopeasti, sillä ison mahan kanssa kyykkiminen oli rankkaa puuhaa. Maha-asukki vaati myös veronsa, ja imi paljon Floralta nestettä, jolloin nainen nuupahti niin pahasti, että hänen täytyi mennä pitkään kylpyyn rentoutumaan. Kasvit tarvitsevat vettä elääkseen, ja koska Flora kasvitaikavoimien omistajana oli kuin kasvi, ei veden tarve täyttynyt kylvystä tarpeeksi. Niinpä naisen täytyi juoda monta lasillista vettä.-Toivottavasti tämä kaikki on vaivan arvoista, ja sinä olet tyttö, Flora kuiskasi masua silitellen.

Vähän rauhallisempi loppu vaihteeksi. .-D Toivottavasti ei ollut kamala pettymys noiden juonellisten osien jälkeen lukea tällainen tavallisempi osa. .-) Huhhuh, rupesi noita tekstejä liittäessä väsyttämään hirveästi, tuleekohan siitä kirjojen katselusta sittenkään mitään... Lopetan taas puheet lyhyeen, jotta pääsen nukkumaan. .-D Kommentoikaa, toivottakaa edes hyvää syntymäpäivää minulle. .-3 Juuri vaihtui 27 päivän puolelle. .-D