Haluan saada tämän osan nopeasti julkaistua, joten en tällä kertaa paljoa pölise...

VASTAUKSET VIIME oSAN KOMMENTTEIHIN:

Aamutähti kirjoitti:
Oih! Saisinko kerrankin olla ensimmäinen! :D Miten mahtava ja onnistunut osa! (: Minä todellakin pidän Paholaisista, vaikka vähän itsekästä käytöstä tuppaakin Camillalla olemaan.. :P Mutta uusia vauvoja.. :3 Toivottavasti ne lisäävät hallitsijan leppoisuutta ja tuovat yleistä hyvää mieltä arkeen :--) Olen pahoillani, etten tämän pitempää kerkeä jättää sillä luin ja kommentoin iPodillani ja olen ihan paraikaa koulussakin.. ;D Jatkoa odottelen innolla kuten aina, mukavaa jos saisit sen taas viikon kuluttua, kuten itse arvelit :--)

Jasminan ja Camillan välit menivät poikki, kun Camilla painosti vastoin Jasminan tahtoa keskeyttämään Taikapölyn jäädytys -operaation. Ilmojen lämmetessä Jasmina oli väsyneempi ja ärtyneempi. Erityisesti naista harmitti, kun Camilla määräsi heidän lapsien menevän naimisiin, eikä Jasmina oikein voinut sanoa vastaankaan.

Jorma oli parhaansa mukaan vaimonsa tukena, mutta lisäksi hän kehitteli ideaa suuren sairaalan perustamisesta Taikapölyyn! Vielä hänellä ei ollut moiseen hankkeeseen varoja, mutta pienen vastaanoton Jorma sai perustettua, ja muutama asiakas ilmaantui jopa kylään.

Julius koki jäävänsä perheen ulkopuolelle, kunnes sai vanhemmilta syntymäpäivälahjaksi pienen koiran. Poika alkoi myös viettää aikaa Aamu Sunin kanssa, tosin teinit tapailivat salaa, sillä heidän vanhempansa eivät olisi pitäneet sitä soveliaana. Aamun kadottua mystisesti Auroran kuoleman jälkeen Julius ja Hauki Merithaimen päättivät lähteä etsimään ystäväänsä.

Justus oli veljensä puolella monessa asiassa ja puuhasteli kaikkea.

Lumiana, tuleva perijä, kasvoi lapseksi.

UUSI oSA ALKAA!

Jääpuikoilla meni lämpimistä olosuhteista huolimatta ihan hyvin. Jasmina nukkui paljon, mutta talon miehet pysyivät virkeänä. Jormalle ja Juliukselle oli pikkuhiljaa kehkeytynyt tapa tulla aamuisin lukemaan lääketiedekirjoja, ja he jakoivat niistä mielipiteitään. Julius oli kehittynyt lyhyessä ajassa aina vain viisaammaksi ja tietoisemmaksi kaikista asioista. Ihan Jormakin oli ylpeä pojastaan.-Isä, olen viime päivinä mietiskellyt erästä juttua, Julius kertoi eräänä aamuna.-Mitä? Jorma kysyi kääntäen päätänsä poikaansa päin.

-Ajattelin, voisiko olla mahdollista, että lähtisin yliopistoon opiskelemaan lisää lääketieteestä? Kun minulle ei ole ilmeisesti vaimoakaan tulossa, voisin siunata elämäni lääketieteeseen ja suuren hoitolan rakentamiseen, Julius selitti hiukan arasti. Hän ei ollut varma, antaisiko isä hänen lähteä yliopistolle ilman vaimoa. Taikapölyssä oli tapana lähteä yliopistoon samaan aikaan vaimon kanssa, ja ilman vaimoa tilanne olisi hiukan toisenlainen. Jorma kuitenkin vain hymyili ja huudahti:-Olenkin toivonut sinun kysyvän tuota! Olet niin etevä lahjakkuus, ja sinunlaistasi simiä tarvitaan Taikapölyssä! Tietenkin saat lähteä.Silloin jännityksen lasti irtosi Juliuksesta kuin pölynä ilmaan. Poika ei saanut sanaakaan suustaan, hän jäi vain toljottamaan eteensä ihmeissään. Hän saisi lähteä. Hänen unelmansa toteutuisivat sittenkin! Koskaan ei pidä menettää toivoaan, sillä aina on joku, joka on samaa mieltä.

Palvelija kattoi pian lounasta pöytään, ja perhe Jasminaa lukuun ottamatta kokoontui mussuttamaan jäädytettyjä juustoleipiä. Lämpimän kesän lähestyessä Jasmina oli aina vaan heikompi, ja tänäänkin hän nukkui yhä muiden istuessa lounapöytään. Julius lesoilikin innoissaan tulevasta lääketeide-urastaan pikku sisaruksilleen, jotka tuijottivat silmät suurina veljeään kuunnelleen ihmeissään tämän kertomuksia. Myös kylässä ollut Eetu Puska kuunteli kiinnostuneena uutista, hän olisi ensimmäisiä simejä, jotka kuulivat asiasta, ja mikään ei ollut mahtavampaa kuin laittaa uusia juoruja liikkeelle!

Ruuan jälkeen Lumiana ilmoitti menevänsä ulos, ja siellä häntä olikin jo odottamassa Uhlo Kummala. Lapset olivat tutustuneet toisiinsa koulussa päädyttyään ryhmätyön vuoksi pareiksi, ja Lumiana oli huomannut, ettei Uhlo niin kummallinen ja outo edes ollut, niin kuin kaikki väittivät. Ryhmätyön edetessä oli lasten ystävyyskin edennyt, ja nyt he jopa vierailivat välillä toistensa luona. Kaksikko istahti valkealle nurmelle ja Lumiana kaivoi hameensa taskusta palan äsken tarjolla ollutta juustoleipää.-Kylmää! Uhlo kirkaisi jäädytetyn leivän vihlaisevan ikävästi hammasta.-Niin, meillä ruoka on tällaista, mutta kai tuo voittaa sun kotiolot? Lumiana huomautti.-No joo, äidin lähdettyä meillä ei ole lämmintä ateriaa tarjoiltu... Ei sillä, että tää jääleipä olisi yhtään lämpimämpää ollut! Uhlo tirskui ja Lumianakin nauroi vitsille.
Auringon laskiessa Jasminakin uskaltautui nousemaan ylös, lämpö-oireet eivät tuntuneet niin voimakkaalta illalla ja öisin. Siksipä Justus joutuikin odottelemaan hiukan myöhempään, jotta hän saisi kasvaa, sillä Jasmina halusi välttämättä nähdä lastensa kasvut. Niin porukka kokoontui taikapölyn ympäröimän Justuksen ympärille ja huusivat muutaman kannustushuudon. Varsinkin Jorma eläytyi innoissaan tilanteeseen!

Justus teininä.

Justus karkasi juhlatunnelmista niin nopeasti kuin vain ehti. Olihan perheenkin kanssa viettäminen tietenkin tärkeää, mutta kasvunsa aikana poika oli saanut uuden inspiraation, miten haluaisi viettää tulevan elämänsä. Justus livahti koneelle, ja sieltä hän otti esille heti työpaikkailmoitukset. Jos kerran Juliuksesta tulisi Taikapölyn arvostettu lääkäri, niin Justuksesta tulisi sitten ovela liikemies, ja sellaisten haaveen saavuttamiseksi tarvittaisiin työkokemusta ihan teini-iän alusta alkaen. Sattumalta Justus löysikin paikan toimistoapulaisena, ja vaikka se olikin hiukan pientä, oli kuitenkin jostakin aloitettava.

Työn löydettyään Justus jäi viettämään aikaansa shakkipöydän äärelle, ja sattumoisin myös Jasmina tuli istumaan hänen seurakseen.-Vaikea uskoa. Sinulla on tänään synttärit, ja opiskelet silti kovin innoissasi. Minä aina vietin omissa juhlissani aikaa ystävieni kanssa, Jasmina naurahti.-Onko niin ihmeellistä, jos haluaa olla ahkera? Ehkä minä olen toisenlainen kuin sinä, Justus huokaisi hiukan ärsyyntyneenä.-Tarkoitukseni ei ollut ollenkaan loukata! Hienoa, että olet ahkera, Jasmina yritti perua väärinkäsityksen.-Jep, minustakin tulee jokin päivä jotain suurta, ja koskaan ei ole liian aikaista aloittaa unelmien toteuttamista. Ensiksi valloitan uuden työnantajani ja lopulta koko Taikapölyn. Tuo on muuten tyhmä siirto, Justus jäi pölisemään. -Olet tosiaan fiksu poika, Jasmina vain naurahti hiukan nolostuneena. Peli päättyi aika nopeasti Justuksen ylivoimaiseen voittoon.
Myös Julius harjoitti leikkaustoimenpidettä Jorman harjoittelunukella. Väsymys painoi silmiä, mutta Julius halusi veljensä mukaan kerätä kokemusta jo teininä. Ehkä hän joutuisi joskus suorittamaan haastavan leikkauksen yöllä, ja silloin täytyisi pitää vain pääkylmänä ja yrittää saada kaikki saavutettua loppuun. Kellon näyttäessä jo hiukan yli yhtä sai Julius viimein leikkauksensa loppuun, ja väsyneenä poika kömpi omaan sänkyynsä.

Aamulla varhain herättyään Justus oli saapunut peilin äärelle harjoittelemaan puhumista. Hänellä olisi tänään ensimmäinen työpäivä, eikä hän haluaisi sönköttää asioitaan. Siksi puheen harjoittelu oli tärkeää. Samassa myös Jasmina tallusteli paikalle aikeinaan laulaa hiukan karaokea.-Peiton alla oli niin kuuma, etten jaksanut olla hetkeäkään siellä enää läkähtymässä. Tuletko laulukumppaniksi? Jasmina kysyi.-Älä höpsi! Elämässä on paljon tärkeämpiäkin tavoitteita kuin laiskottelu, Justus tokaisi. Ihan kuin äiti yrittäisi tietyn tahtoen johdattaa hänet laiskalle tielle. Mitä kannustusta se sellainen oli?-Mutta ei elämä ole pelkkää raatamistakaan. Olet syntynyt hyvin ylhäiseen perheeseen, ja tulet naimaan hallitsijan. Sinun ei ole mikään pakko työllistää itseäsi liikaa, Jasmina kertoi oman näkökantansa, mutta Justus vain pyöritteli silmiään.
Puhelin kuitenkin soi, ja luurin toiselta puolen vastasi Paholaisten Nina, joka halusi jutella Justuksen kanssa. Tyttö onnitteli Justusta puhelimesta, ja hän rupesi kertomaan tavallisia puuhiaan leikeistään. Justus kuitenkin huomasi pitkästyvänsä pikkutytön juttuihin nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Kuilu lapsen ja teinin välillä oli niin suuri, ettei Justus jaksanut kiinnostua ollenkaan toisen jutuista. Niinpä hän valehtelikin, että hänen olisi mentävä. Justus kuitenkin soitti Jääkoulun rehtorille ja pyysi tätä tulemaan illalliselle. Justus haluaisi kovasti arvostettuun Jääkouluun, joka varmasti soisi hänelle paremmat mahdollisuudet jatko-opintojaan varten.

Julius puolestaan tallusteli pihalla. Hänkin oli yllättynyt veljen äkillisestä opiskeluinnostuksesta. Kyllähän Julius itsekin piti tulevaa lääkärin uraansa tärkeänä, mutta hänen elämässään oli sentään muukin tarkoitus kuin olla paras jollain alalla. Julius heräsi ajatuksistaan huomatessaan pihalla seisoskelevan Sami Paljulan.-Hei herra Jääpuikko! Kissat ovat olleet viime hetkinä suuressa suosiossa teidän ylväiden kesken, joten ajattelin, haluaisitteko otaa tämän komean ja suloisen Allu-kissan! Sami meni suoraan asiaan.-Kiitos, mutta meillä on kyllä jo lemmikki, Julius vastasi. Tuntui kuin koko päivä olisi täynnä mammonahimoisuutta. Sami puolestaan huokasi pettyneenä. Paholaisten annettua heille kissojaan, oli elämä Paljuloiden talossa yhtä sekamelskaa suuren kissamäärän vuoksi.
Kello läheni viittä, jolloin rehtorin olisi aika saapua illalliselle. Jasmina lähti kiireisesti kaivamaan kaapeistaan uudempia hiuskoristeita. Justus oli sanonut, että kaikkien pitäisi laittaa parastaan päälle, kun Jääkoulun rehtori saapuisi paikalle. Jasmina huokaisi syvään. Hänen päätään koski, ja olo oli tukalan heikko, eikä nainen olisi millään jaksanut näyttää pirteältä jonkun rehtorin edessä. Jasmina oli päättänyt antaa Jormalle puhumisoikeuden, niin Jasmina voisi itse huilia sohvalla.

Justus oli kuitenkin itse ehtinyt karata töihin, joten Jasminan piti mennä tervehtimään rehtoria omin toimin. Jasminan olo paheni entistä enemmän ulos päästessään, mutta onneksi Jääkoulun rehtori katsoi niin ihmeissään kaunista valkoista ruohoa, ettei tämä ollenkaan huomannut Jasminan hunovointisuutta. Jasmina hymyili ja tervehti nopeasti. Hän ehdotti sisällä käymistä, ja rehtori oli tietenkin innoissaan ideasta. Jasminalta meinasi nousta oksennut ylös, mutta onneksi hän sai pidettyä moiset mahassaan. Justus olisi ikivihainen, jos hän ei pääsisi yksityiskouluun. Jasmina päätti, että Jorma saisi hoitaa loppuillan viihdytyksen.

-...Ja tässä on meidän yhdistetty olo- ja opiskeluhuoneemme, huomatkaa erityisesti upea leikkelypöytä tuolla nurkassa, Jasmina esitteli rehtorille Jääpuikkojen taloa. Jasmina ilahtui suuresti huomattuaan Jorman olevan paikalla, ja käski rehtorin mennä edeltä yläkertaa katselemaan. Rehtorin lähdettyä Jasmina kiiruhti supisemaan Jorman luokse.-Voisitko sinä hoitaa rehtorin viihdytyksen loppuun? Päätäni särkee ja pyörryn varmaan kohta, Jasmina voihki.-Oi, mutta minulla on tämä kirja niin mielenkiintoisessa vaiheessa, lukisin sitä kovin mielelläni. Etköhän sinä yhdestä rehtorin vierailusta selviä, Jorma totesi.-Et ole tosissasi! Jasmina parkaisi vilkaisten mietteliäänä Lumianaan päin, mutta ei tytöllekään voisi antaa niin isoa vastuuta. Niinpä Jasmina lähti laahustamaan portaita ylös rehtorin perään.
Justus saapui hetken päästä kotiin, ensimmäinen työpäivä oli ollut vähän lyhyempi tutustumiskerta vaan, ja vasta seuraavalla kerralla hän pääsisi kunnon töihin. Poika kipaisi nopeasti vaatekaapilla pukien sitten sieltä löytämänsä juhlavat vaatteet, hänenkin täytyisi näyttää sivistyneeltä ja siistiltä rehtorin silmissä. Justus keksi myös, että hän voisi näyttää ahkeralta opiskelijalta, jos hän tekisi läksyjään. Suunnitelma meinasi kuitenkin epäonnistua pahan kerran, sillä hänen punaisen läksyvihkonsa kimpussa oli juuri sillä hetkellä vielä kylässä oleva Allu-kissa, joka käytti vihkoa raapimispuunaan. Justus tulistui moisesta.-Senkin eläin! Ettäs kehtaat! Minä haluan tehdä läksyni, jotta oppisin asiat paremmin, Justus karjui täysin palkein toivoen rehtorin kuulevan tämän. Allu säikähti, ei hän ollut pahaa tarkoittanut. Sitä paitsi kotona läksyjen rikkomisesta sai kehuja, ja Allu luuli nytkin olevansa hyödyksi.
Jasminan onneksi esittelykierros saatiin viimein päätökseen, minkä jälkeen koko perhe siirtyi ruokasalin pöydän ääreen syömään palvelijan valmistamia herkullisia jääruokia. Jasminan olo parani huomattavasti hänen saatuaan kylmiä ruokia, ja muutenkin paineet vähenivät hänen niskastaan, kun vastuu rehtorin viihdyttämisestä siirtyi koko perheelle, jolloin hänen ei tarvinnut yksin tehdä kaikkea. Jamina päättikin tehneensä jo osuutensa ja keskittyi ruokien tuomaan ihanan viileään tunteeseen.

Pojat juttelivatkin innokkaina rehtorin kanssa, kumpikin oli innoissaan hienoon kouluun pääsemisestä, ja niinpä he halusivatkin tehdä kaikkensa, jotta rehtori hyväksyisi heidät arvostettuun yksityiskouluunsa.-Te vaikuttatte kaikki ahkerilta opiskelijoilta, kuulinkin Justus sinun urhean läksyvihkonpuolustuksen ja olen sinusta ylpeä! Koulusta saa parhaiten hyödyn irti tekemällä aktiivisen tuntityöskentelyn lisäksi myös läksynsä huolella, rehtori kehui Justuksen myhäillessä tyytyväisenä, hänen suunnitelmansa oli toiminut!
Päivällishetken päätyttyä kenellekään ei ollut arvoitus, etteivätkö Jääpuikkojen lapset olisi päässeet yksityiskoiluun. Jasmina kuitenkin vähän hämmästyi rehtorin tullessa yllättäen kättelemään häntä, hän ei ollut koko aikaa seurannut pöydässä vallitsevaa keskustelua kovin ahkerasti.-Teitte hyvän vaikutuksen minuun! Lapsenne vaikuttavat ahkerilta opiskelijoilta ja kotinne ympäristö tukee hyvin oppimista. Myös ruokatarjonta oli monipuolista, millä on myöskin tärkeä merkitys opiskelun kannalta, eihän kukaan syömättä elä! Siispä hyväksyn lapsennen hienoon Jääkouluuni, rehtori lupasi, eikä Jasminakaan osannut kuin hymyillä onnellisena, kova työ ei mennyt hänen osaltaan hukkaan!
Lapset olivatkin riemuissaan yksityiskouluun pääsemisesta, ja kaikki bilettivät myöhään iltaan asti asian vuoksi. Justus tanssahteli innokkaana radiosta soivan musiikin tahdissa, hän oli nyt niin innoissaan, että energia täytyi suunnata johonkin muuhun kuin opiskeluun, ei lukemisesta olisi sillä hetkellä tullut mitään! Lumiana puolestaan kertoi lelupupulleen yksityiskouluun pääsemisestä, ja Julius päivitti mesestatuksensa ylänurkkaan lesolua yksityiskouluun liittyen. Samalla hän myös kirjoitti Hauelle sähköpostiviestin, jossa pyysi poikaa kylään seuraavaksi päiväksi, hänellä olisi vähän kerrottavaa poikien kahden keskiseen Aamun etsintäoperaatioon liittyen.

Jasmina sen sijaan ei jaksanut kauaa riemuita lastensa yksityiskouluun pääsystä päänsäryn yltyessä jälleen voimakkaammaksi. Kylmä auttoi siihen väliaikaisesti, mutta kauan käytettynä se ei enää riittänyt pitämään lämmöstä aiheutuvaa oireilua poissa. Jasmina katsoikin parhaaksi painua pehkuihin, päänsäryn lisäksi hän oli myös erittäin väsynyt. Vaivoin Jasmina jaksoi riisuutua, ja erityisen rankkaa oli vetää peitto päälle. Heikkous ja väsymys ärsyttivät Jasminaa, mutta tällaista tulisi olemaan koko kesän ajan.

Jasmina pyöri muutaman tunnin sängyssä saamatta unta, ja lopulta nainen näki vain paremmaksi nousta ylös. Peiton alla tuli nopeasti kuuma, ja Jasminan pääparkaa kivisti oikein kunnolla. Jasmina kömpi ottamaan särkylääkkeen, minkä jälkeen hän asettui sohvalle makaamaan huonovointisesti. Jasmina huokaisi ja toivoi, että kesä olisi jo ohi. Pikkuhiljaa väsymyskin kerääntyi jossain vaiheessa, ja lopulta Jasmina vaipui unten maille sohvalla makoillen.

Jasmina heräsi seuraavaksi vasta sitten, kun Julius ja Justus saapuivat koulusta. Varsinkin Justuksen kasvoilla loisti aurinkoinen hymy tämän ollessa hyvin innoissaan uudesta koulusta.-Siis aivan mahtava paikka! Opettajat ovat kannustavia ja mahtavia, ja lisäksi he osaavat opettaa hyvin ja tehokkaasti! Justus hehkutti iloissaan. Hyvä koulutustaso soisi mainion tulevaisuuden!-Niin, sitä en vain ymmärrä, miksi Camilla on pakottanut jääkouluumme mustat koulupuvut! Eiväthän nämä sovi yhtään väreihin, Julius yökkäili.-No, minulle ainakin totutusta. Tulevaisuudessa pukeudun vain mustaan! Justus mietiskeli tulevaisuuttaan Nina Paholaisen miehenä.
Juliusta ei kiinnostanut kuunnella enempää Justuksen avioliittokertomuksesta, kun hän itse tiesi, ettei pääsisi naimisiin. Siinä samassa pihatien ohi tallusteli Neri Merithaimen, ja Julius päätti mennä jututtelemaan tyttöä.-Terve! Minä olen Julius. Kuka sinä olet? Julius kysäisi Nerin ottaessa koppavan asennon.-Neri Merithaimen. Minua ei tosin kiinnosta olla kanssasi yhtään pidempään, Neri ilmoitti ja oli jo kävelemässä pojan ohitse. Julius kuitenkin tarttui uutta tuttavuuttaan kädestä ja asetti tytön eteensä uudelleen. Samalla taivas tummeni.
-Mitä tarkoitat? Emme me Jääpuikot nyt niin kylmiä ole kuin väitetään, Julius ilmoitti hämillään. Hän ei ollut kohdannut jäärasismia pitkään aikaan, mikä sai häneen nytkin uutta puhtia korjaamaan Nerin harhaluulo.-Kuule, mä olen menossa naimisiin Sunin Antin kanssa, ja Jääpuikot ja Sunit ovat vihollisia! Mulla ei ole mitään halua jutella sinun kanssasi, Neri tiuskaisi.-Äh, ei meidän välinen elementtiero nyt niin suuri ole! Antaa aikuisten tapella, jos haluavat, mutta kyllä me nuoret voimme olla fiksuja. Sitä paitsi, olen Aamunkin kaveri, ja kyllä ystävyys sinunkin kanssasi mahtuisi samaan syssyyn. Ja kyllä sinulla on oikeus päättää, ketä tapaat, eikä Antilla ole mitään sanomista siihen, Julius piti pitkän puheenvuoron.-Jep, mulla on oikeus tavata, ketä haluan, ja sen sanon, etten ainakaan sinua! Neri tiuskaisi ja käveli hienostuneesti Juliuksen ohi matkaten uuteen kohteeseen.
Julius käveli tympääntyneenä sisälle. Hänen oli vaikea uskoa, miten joku voikin ottaa asiat noin vakavasti. Toisaalta, Julius ei ollut menossa naimisiin, eikä siis tiennyt, mitä toisen miellyttämisen eteen oli tapana tehdä. Niinpä Julius päätti unohtaa koko jutun, ja hän saapui iltapalalle, jonne perhe alkoi pikkuhiljaa kokoontua.-Miksi ihmeessä meillä on vanhaa ruokaa illallisena? Jasmina karjaisi huomattuaan annoksensa.-Olen pahoillani, mutta meillä ei ole enää muuta. Rehtorin takia minun piti tehdä niin monipuolinen ja onnistunut ateria, että se vei mukanaan lopun ruoan, pelvelija selitti harmistuneena.-Viljele uutta. Minä en tällaiseen alistu, Jasmina tokaisi ärtyneenä. Kaikenlaista muutakin kipua sitä oli, eikä edes ruokaa nykyisin saa!
Jasmina istahti pöytään, ja Jorma aloitti puheensa.-Ei palvelijan tehtävä ole viljellä ruokaa. Ja sitä paitsi, eihän sato ehtisi edes tulla ajoissa. Sen verran minäkin maanviljelystä tiedän, Jorma huomautti.-No mitä meidän pitää sitten tehdä? Kuolla nälkään vai? Jasmina ärähti ärjynä.-Onhan sinulla taikavoimia. Taio meille lisää ruokaa, Jorma ehdotti.-Että mitä! Et varmaan tiedä, miten tukala minun on olla tämän pahuksen kesän takia, ja voimani ovat muutenkin vähissä! Tässä pitäisi ruveta vielä taikomaan, Jasmina murahti.
Jasmina asetti suuren haarukallisen suuhunsa ja ottaessaan uutta hänellä olikin vastassa tyhjä lautanen.-Minulla on nälkä, Julius ilmoitti saman aikaisesti, kun hänen omakin annoksensa loppui. Jasmina huokaisi syvään.-Niin on kyllä minullakin. Ei kai tässä oikein muu auta kuin yrittää taikoa sitä sapuskaa, Jasmina tuumaili. Juttu ei kyllä olisi huvittanut häntä yhtään, mutta eihän muillakaan perheenjäsenillä olisi taikavoimia, joten hänen olisi autettava ja tehtävä parhaansa.
Jasmina keräsi voimia kokoon yläkerran poreammeella, joka oli täynnä jääkylmää ja energiaa antavaa vettä. Lilluttuaan tarpeeksi Jasmina pinkaisi itsensä ylös ja saapui keittiöön suorittamaan taikomisyrityksiä. Jasmina sulki silmänsä ja puristi kätensä tiukasti nyrkkiin yrittäen luoda energiapurkauksen. Samassa hänen käsiensä väliin ilmestyi taikapallo, ja Jasmina siirsi siihen parhaansa mukaan ruoka-aineita. Hän ei ollut koskaan tehnyt ruokaa, eikä suunnitelma välttämättä toimisi halutulla tavalla. Jasmina kuitenkin yritti parhaansa, ja se olisi tärkeintä.

Aluksi taikapallon hallinta sujui helposti, mutta sen ylläpito söi paljon Jasminan energiaa, ja ei mennyt kovin kaukaa, kun nainen alkoi huojua vaarallisennäköisesti. Jasmina yritti taistella, mutta hän tajusi sen pian olevan turhaa. Nainen pinnisti voimansa äärimmilleen, mutta se oli liikaa, ja Jasminan jalat pettivät alta. Saatuaan järkytykseltään silmänsä auki Jasmina huomasi sittenkin onnistuneensa: lattialle oli muodostunut muutama ruoka-annos. Hymy kohosi uupuneen naisen vaaleille huulille, hän oli tehnyt sen! Hän pystyi siihen! Nyt Jääpuikolla riittäisi jälleen ruokaa siihen asti, kunnes sitä ennätettäisi hakemaan lisää peltoperheiltä.

Jasmina oli oppinut, että yöaikaan oli viileämpää, ja siksi nainen olikin alkanut harrastaa öisiä kävelyretkiä ulkona. Sitä paitsi, yöllä ei tarvinnut välittää pukukoodista, sillä siihen aikaan ei ollut kovin todennäköistä törmätä muihin simeihin, joten nainen saattoi kuljeskella ulkona alusvaatteisillaan. Jasmina nautti suuresti tuntiessaan paljaiden jalkojensa alla viileän kivilattian ja hento tuulenvire toi viileän henkäyksensä Jasminan kasvoille. Onnellisena Jasmina veti keuhkonsa täyteen raikasta yöilmaa, kunnes hän tunsi jonkun tuijotuksen. Jasmina avasi silmänsä ja huomasi jalkojensa juuressa kököttävän kiilusilmäisen suden, joka selvästi odotteli rapsuttelua. Eläinrakkaana siminä Jasmina ei voinut olla silittämättä suden takkuista ja karheaa päätä, ja yön aikana näiden kahden välille muodostui jonkinlainen ystävyys.

Seuraavana päivänä tapahtui hirveitä: oli perheen pienen Tikku-koiran aika siirtyä ajasta ikuisuuteen. Vain palvelija oli näkemässä tämän traagisen tapahtuman, sillä lapset olivat koulussa, Jasmina nukkumassa yöisten seikkaulujensa vuoksi ja Jorma lueskeli jälleen niin innokkaana kirjojaan, ettei edes olohuoneen seinän kaatuminen olisi saanut hänen huomiotaan pois kirjasta. Palvelija tirautti pari kyyneltä, vaikka Tikku olikin jatkuvasti tuottanut palvelijalle päänvaivaa pitäessään suosikki pissistelypaikkanaan olohuoneen mattoa, tuli tätä sievää karvaturria silti kamala ikävä!

Koulusta tullessaan teinien silmiin osui ensimmäiseksi hautakivi, jota siinä ei vielä aamulla ollut. Palvelijan kiveen tekemästä kaiverruksesta ei ollut vaikea arvata, kuka siihen oli haudattu. Pojat katsoivat murheellisina hautakiveä, ja erityisesti Juliusta suretti, olihan hän aikoinaan saanut Tikun syntymäpäivälahjaksi toivottuaan kovasti lemmikkiä. Myös Justus huokaili raskaasti muistellessaan aamuista leikkiään eloisan Tikun kanssa, ja nyt koira oli kuollut. Vähitellen pojat siirtyivät pois hautakiven luota omiin puuhiinsa, Justus halusi tehdä läksynsä ennen töihin menoa, Juliuksella puolestaan olisi tapaaminen Hauen kanssa.

Kävellessään pois hautakiven luota Julius huomasikin Hauen jo odottavan häntä tien reunalla. Ikävä palanen nousi Juliuksen kurkkuun hänen huomatessaan Hauen ottaneen mukaan Merithaimenten Mursu-koiran. Tikku ja Mursu olivat tulleet hyvin toimeen, ja salaisesti näiden kahden koiran oli suunniteltu hankkivan pentujakin, muttei se nyt onnistuisi. Julius siirsi kuitenkin surun sivuun, asiat olisi hoidettava Hauen kanssa selviksi.-Moi, tulithan sä! Mä otin Mursunkin mukaan, jotta sain hyvän tekosyyn luistaa kalastusvelvollisuuksistani: koiran ulkoiluttaminen! Hauki hihkaisi kun Julius puolestaan manasi Hauen otettua koira-aiheen esille keskustelussa.
-Sulla oli jotain asiaa, liittyen varmaankin meidän operaatioon? Hauki veikkasi. Julius nyökkäsi tullen sitten vähän lähemmäs kalapoikaa, kukaan ulkopuolinen ei saisi kuulla heidän keskusteluaan.-Niin... Vaikka mä kovasti haluaisin yhä lähteä etsimään Aamua, on mun valitettavasti jättäydyttävä porukasta, Julius kuiskasi. Hauen ilme muuttui järkyttyneeksi uutisesta, eikä poika saanut sanaa suustaan, joten Julius päätti perustella lisää päätöstään.-Mulle on vaan tapahtunut kaikenlaista viime aikoina. Isä lupasi, että saisin jatkaa hänen sairaalabisnestään, ja sitä varten mun on opiskeltava paljon yksityiskoulussa ja käytävä yliopisto, mä en kertakaikkiaan voi riskeerata upeaa tulevaisuuttani lähtemällä etsimään Aamua, Julius selitteli. -Miten sä saatat olla noin itsekäs? Ajattelet vaan omaa tulevausuuttasi, ja Aamu saattaa olla vaarassa tälläkin hetkellä! No, voin mä ainakin aion lähteä etsimään Aamua, vaikka yksin! Hauki uhosi lähtien sen jälkeen pikaisesti pois tontilta.
Julius huokaisi pettyneenä, tämä päivä tuntui menevän aina vaan enemmän mönkään. Poika jäi harmistuneena polkemaan jalkaansa maahan purkaakseen ärtymystään, kunnes hän yhtäkkiä kuuli takaansa askeleita. Kääntyessään ympäri Julius huomasi tulijan olevan Neri Merithaimen, joka vielä eilen oli uhonnut, ettei haluaisi olla Jääpuikkojen kanssa missään tekemisissä.-Moi, kuinkas mä suhun voin täällä törmätä, muistaakseni sä et halunnut luoda suhteita Jääpuikkojen kanssa, Julius kysäisi eikä voinut pitää hymyään loitolla.-No... Mä vähän mietin asioita eilen ja... No nyt halusin vaan tulla pahoittelemaan eilistä käytöstäni, Neri sopersi nolona.-Anteeksipyyntö hyväksytty! Haluisitko tulla käymään sisällä? Julius kysäisi.
Aluksi Neri oli vähän vastahakoinen sisälle tulon suhteen, mutta Juliuksen mainittua karaokelaitteesta, heräsi tytön kiinnostus. Kotona ei sellaisia hienouksia ollut, joten olisi mahtavaa päästä katselemaan. Kirkkauden takia Neri joutui siristelemään jonkin aikaa silmiään, kunnes tottui Jääpuikkojen talon valkeaan väritykseen.-Mä en sit oo ikinä kokeillu tämmöstä, joten se varmaankin kuuluu mun laulusta, Neri mutisi hermostuneena ottaessaan mikkiä käteen.-Mäkään en ole pahemmin perehtynyt tähän karaokelaitteeseen, käytän mieluummin aikani leikkelypöydän ja shakin parissa, Julius kertoi, jolloin Nerinkin paineet pienenivät. Nuorilla oli oikein hauska iltapäivä lauluja laulaessaan, ja he saivat kovasti nauraa toistensa mokille. 
Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aina aikanaan, ja pian kello näytti jo niin paljoa, että Nerin oli pakko lähteä kotiinsa.-Minun täytyy mennä kotiin valmistamaan illallinen. Olen innostunut ruoanlaitosta, ja äiti tuskin kokkaa tänäänkään, Neri selitti nopeasti ja hiukan vaikeana. Pienen yhdessä olon jälkeen Julius oli huomannut Nerin puhuvan vähän vaikeasti kodistaan. Julius ei suotta halunnut udella toiselta mitään, mitä tämä ei olisi valmis kertomaan.-Jäisit kuitenkin vielä Lumianan synttäreille. Olin ihan unohtaa ne, kun aika kului kanssasi niin joutuisasti, Julius naurahti. -Noh, mikäs siinä sitten. Sen jälkeen minun on kyllä ehdottomasti lähdettävä. Kiitos kumminkin kivasta illasta, Neri naurahti ja halasi Juliusta nopeasti kummankin ihmeeksi. Niin sitä mielipiteet muuttuvat yhdenkin päivän kaveeraamisen jälkeen, kun huomaa, ettei toinen nyt ihan jästipää olekaan.
Toisessa huoneessa Lumianan taikapölyt olivat jo kerääntyneet tämän ympärille. Julius ja Neri asettuivat nopeasti paikoilleen, ja he ehtivät juuri ja juuri nähdä tilanteen. Jasmina puolestaan katsahti kaksikkoa paheksuvasti. Nämähän olivat melkein unohtaneet tulla katsomaan pikkusiskon ja tulevan perijän kasvua. Julius katsahti muualle ja huomasi, että hänen läksynsäkin olivat vielä tekemättä. Kun juhlahumusta selvittäisiin, olisi aikamoinen kotitehtäväurakkakin vielä edessä!

Lumianasta kasvoi tällainen neitokainen. (Jostain syystä iho vammaa silmien kohdalla tuolleen typerästi. .-P)

Kun Lumiana oli tälläytynyt mieleisekseen peilin luona, pääsivät kaikki herkuttelemaan maukkailla jäätelöannoksilla, jotka Jasmina oli onnistunut aiemmin taikomaan. Palvelija olikin taikaruuasta innoissaan, nyt ruuanlaitto ei ollut enää hänen vastuullaan, ja pitäisi vain siivota. Ruokapöydässä Jasminan ja Juliuksen puheenaiheena oli Tikku-koiran kuolema, ja näitä kahta eläinrakasta simiä se erityisesti suretti.-Olisi ihanaa saada taloon uusi eläin, mutta mistäköhän sellaisen saisi hankittua, Jasmina murehti.-Hetkonen, Paljuloiden Sami kävi täällä yksi päivä kauppaamassa kissaansa. Ehkä voisimme kysyä häneltä, olisiko tarjous vielä voimassa! Julius keksi.-Oi, miten mainio idea! Täytyy yrittää poiketa Paljuloilla, jos tulisi jokin vähän viileämpi päivä, Jasminakin innostui.

Miksi minusta tuntuu, että nuo Jääpuikkojen teinipojat ovat kauheita kyyliä? .-D Koko ajan niillä on katse kamerassa. .-D Mutta en tämän enempää taida jutella, vaikka olenkin yöihminen, niin tänä yönä minua väsyttää hirveästi, joten yritän nukkumaan mennä. .-) Kommentoikaa!