Oho, taas minulla meni näköjään kuukausi uuden osan teossa. Noh, parempi päivitystahti tämä on ainakin kuin silloin jokin aika sitten.. Olen tässä hiihtolomalla kivasti saanut tätä osaa väsättyä, ja huomenna olisi tarkoitus suunnata kuvaamaan Paljuloiden osaa. .-) Tätä Puskien osaa oli välillä ihan kivaakin pelata, mitä nyt vanhan koneen jumittavuus hiukan ärsytti, mutta nyt onneksi seuraavien perheiden tontit ovat pienempiä (ja vähäsimisempiä), niin pitäisi toimia paremmin. ,-D Ei kai tässä muuta, päästän teidät lukemaan! Vastaukset edellisen osan kommentteihin löydättekin nykyään kyseisen osan kommenttialueelta, eli käykää kurkkimassa ne sieltä. .-)
KERTAUSTA PUSKIIN LIITTYEN
Flora synnytti neloset, minkä jälkeen perheen arki meni aivan sekaisin kiireiden vuoksi.
Eemeli ihastui Aimée Amoriin, ja hän kävi usein rakastettuaan tapaamassakin lahjojen kera, kunnes mies ymmärsi tehneensä väärin ja pisti salasuhteen poikki.
Eetu (ylempi) ja Niilo (alempi) joutuivat koville joutuessaan auttamaan vanhempiaan pikkusisarusten ja kasvimaan hoidossa, minkä vuoksi Eetu ei ehtinyt näkemään Mari-tyttöystäväänsä.
Leevi oli jalkavammastaan huolimatta iloisella mielellä.
Samuli kasvoi lapseksi. Hän ystävystyi saman ikäisen tätinsä Pilvin kanssa.
Lisäksi syntyi myös neljä vauvaa, jotka kasvoivat taaperoiksi:
Puskien perheen elämä oli viimeaikoina ollut yhtä kaaosta, kun neljää taaperoa täytyi vahtia ja hoitaa yötä päivää. Päivisin Flora joutui huolehtimaan taaperoita aivan itsekseen, sillä Eemeli oli laitettu kaikkien Taikapölyn miesten mukana töihin valmistamaan patsaita Camillasta. Kotona oli vain liikuntavammainen Leevi, jolta apua ei liiemmin saanut. Poika kykeni antamaan lapsille tuttipulloja, ja parhaimmassa tapauksessa hän saattoi saada vietyä taaperon kehtoon, mutta pyörätuoli oli hidas ja tilava. Jos Leevi yrittäisi auttaa, menisivät käytävät tukkoon, ja siksi Flora oli päättänyt hoitaa lapsia vain itsekseen. Väsyneisyys huokui naisesta.
-Kamala, kun selkä tulee kipeäksi noita vauvoja nostellessa! Eiväthän ne kauheasti paina, mutta jatkuva ylös ja alas -toiminta saa kenen tahansa lihakset helliksi. Haluaisin vain nukkua, Flora parahti onnettomana.
Sentään lapset viihtyivät uusien lelujen parissa, eivätkä he nykyisin enää menneet kastelemaan käsiään vessanpyttyyn. Pipsa tykkäsi maistella laatikkopelin osasia, ja Raunosta sekä Pihlasta oli tullut melkoisia musisoijia soitinlelujen ansiosta. Toisinaan samalla lelulla leikkiminen alkoi pitkästyttää, mutta niissä tilanteissa lapset pääsivät yksimielisyyteen taistelulla. Vahvin lapsi sai suosikkilelunsa, ja hävinnyt sai tyytyä johonkin toiseen.
Töiden jälkeen Eemeli oli usein väsynyt, ja hän kävi nukkumassa tunnin päiväunet, ennen kuin hän jaksoi auttaa Floraa lasten kanssa. Flora oli käytännöstä usein äkäinen, sillä hän joutui jäämään vahtimaan lapsia, vaikka hänkin olisi mielellään nukkunut. Väsymys sai Floran myös osoittamaan mieltään enemmän, ja Eemeli joutui usein kuuntelemaan naisen valitusta.
-Täällä on kauhea sotku! Likaisia tuttipulloja on ympäri keittiötä, ja maidon rippeet löyhkäävät. Meidän pieni ja sievä talomme on pilalla! Ei tämmöistä paikkaa ole tehty seitsemälle lapselle! Flora harmitteli.
-Aikaa ei kannata käyttää kurjien tosiasioiden myöntämiseen. Huolehdi itsestäsi. Syö tai nuku, Eemeli vastasi tasaisesti.
Flora mutristi suunsa. Hyvähän Eemelin oli sellaista vaatia, kun hän itse hallitsi tapansa niin hyvin. Floran sen sijaan oli purattava stressiään puhuen. Flora yritti hillitä itsensä kävelemällä raivokkaasti ympäri keittiötä. Hänen matkansa keskeytyi ikkunan eteen. Maisema sai naisen liikuttumaan. Yllättäen viha muuttui suruksi.
-Katso nyt kasvimaatakin. Kaikki kasvit ovat täynnä rikkaruohoja! Ensin talvi vei meiltä hyvän sadon ja nyt taaperot. Emme ikinä saa satoa tarpeeksi annettavaksi rikkaille. Mitähän meidänkin elämästämme tulee? Flora parahti onnettomana.
-Tilanne on harmillinen, mutta meillä ei riitä aikaa kaikkeen. Nyt sim-lapsemme ovat tärkeämmät kuin kasvit. Kyllä tilanteemme ajan kanssa helpottuu, kun lapset kasvavat. Silloin he auttavat meitä kasvien kanssa, Eemeli lohdutti. Flora katsoi maisemaa vielä haikeana, kunnes hän kääntyi poispäin, taaperoita täytyi hoitaa.
Flora ja Eemeli päättivät jatkaa taaperoiden opettamista. He ottivat käsittelyynsä tytöt, sillä heille olisi tärkeää ehtiä opettaa kaikki tarvittavat taidot. Olisi nimittäin koko perheen kannalta noloa, jos perijä ei osaisi kouluikään mennessä kunnolla puhua tai olisi muuten jälkeen jäänyt kehityksessään. Vanhemmat pystyivät kätevästi rupattelemaan opetuksen ohella.
-Kyllä olikin hyvä, että saimme Pihlalle puolison Amoreiden Erkistä. Ties vaikka saisimme naitettua heidän seuraavankin vauvansa kanssa jonkun meidän lapsemme, Aimée on nimittäin taas raskaana, Flora puheli.
-Mistä sinä Aiméen raskaudesta olet saanut tietoa? Ethän ole moneen viikkoon poistunut talostamme taaperokiireiden vuoksi, Eemeli puheli hätääntyneenä. Hän ja Aimée olivat viettäneet luvattomia yhteisiä hetkiä, ja vahinkovauva tästä enää puuttuikin.
-Huomasin meidän viime vierailullamme Amoreiden luona. Nainen oli yrittänyt kätkeä raskautensa korsetin alle, mutta kyllä sen kävelytyylistä huomaa, Flora juorusi.
Oli Floralla ihmettelemistä, kun Eemeli yllättäen lopetti Pipsan opettamisen ja säntäsi puhelimelle. Seuraavaksi Eemeli juoksi pihalle selittämättä vaimolleen vieläkään mitään, ja lopulta puhelimessa sovitun vierailun takia Aimée ilmestyi tontin reunalle.
-Flora kertoi, että olet raskaana! Oletko? Eihän se ole minun? Miten maha voi muka mahtua tuollaiseen tilaan? Eemeliltä pääsi hätääntyneitä kysymyksiä niin lujaan tahtiin, ettei Aimée ennättänyt vastaamaan niihin.
-Ota nyt ihan rauhallisesti. Minä en tiedä. Lapsi on joko sinun tai Jamesin, Aimée vastasi.
-Rauhallisesti? Kuinka voisin olla rauhallinen? Miten saatoit? Olisit vähän voinut miettiä! Eemeli puhui toruvasti.
-Muistaakseni siihen touhuun kaksi tarvitaan, joten sinun on aivan turha syyttää minua. Ehkä lapsi on Jamesin, Aimée tokaisi ärsyyntyneenä.
-Entä jos se onkin minun? Flora suunnitteli, että tuleva vauvasi ja minun ja Floran lapsi naitettaisiin keskenään. Se ei voi mennä niin, Eemeli panikoi.
-Asia on yksinkertainen. Keksimme vain syyn, miksi naittaminen ei käykään, ja siinä se. Nyt sinun on kuitenkin ihan turha hätäillä. Floran ei tarvitse tietää seikkailuistamme. Se tuhoaisi vain kaikkien elämän. Pidä pää kylmänä. Lähden kohti kotiani, ettei vaimosi varmasti näe minua täällä supisemassa kanssasi ja saa lisäepäilyjä, Aimée sanoi ja lähti samantien. Eemeli mietti hetken, miten muka pystyisi olemaan rauhallinen tällaisessa tilanteessa. Tällä hetkellä hänellä kyllä on tosiaan kädet täynnä töitä taaperoiden kanssa, joten ehkä hänen pitäisi yrittää keskittyä näihin ja tulevaisuudessa vasta menneisyyden virheisiin.
Koulusta päästyään teinipojat Eetu ja Niilo kiikuttivat tapansa mukaan läksykirjansa vessaan. Se oli nykyään Puskien puutalon rauhallisin huone, sillä taaperot saivat melkoista keskittymistä vaikeuttavaa mölyä aikaan helposti. Flora oli juuri pesemässä vessan lavuaarissa likaisia astioita.
-Menkääpä pojat pariksi tunniksi kasvimaahommiin, Flora komensi.
-Ääh, miks? Eetu ja Niilo parkaisivat yhteen ääneen. Vanhemmat käskivät heitä nykyään niin usein auttamaan kotitöissä, että jokainen apupyyntö sai hirveän ärsytyskohtauksen aikaan.
-Emme ole isän kanssa taaperonhoitokiireiltämme ennättäneet kasvimaalle ollenaan. Jos nyt kitkette rikkaruohoja, ei teidän tarvitse illalla auttaa taaperoiden opettamisessa kuin kolme tuntia, Flora lupasi, mutta silti tarjous tuntui kohtuuttoman suurelta poikien mielestä.
Ei siinä muu auttanut kuin totella. Vanhemmat näkisivät talon lasiseinien läpi, jos pojat lintsaisivat työvuoroltaan. Muutenkin pojat tiesivät varsin hyvin, että vieraileville ylhäisille piti olla tarjottavissa mahdollisimman hyvälaatuinen vihannespaketti kotiin vietäväksi, jotta säästyttäisiin inhottavilta valituksilta.
-Jos ylhäiset tietäisivät, kuinka paljon vaivaa me näemme näiden hoitamisessa, he eivät nipottaisi pienistä vioista, Eetu huokaisi kastellessaan kuihtumisen partaalla olevaa kurkkua.
-Sanos muuta. Näiden nyppimistä varten pitäisi kehitellä jokin kone, Niilo tuskaili rikkaruohojen kanssa.
-Et viitsisi tehdä mun osuutta, jos pitäisin pienen laiskottelutauon? Niilo aneli, mutta Eetu ei ollut taivuteltavissa.
-Meidän molempien työpanosta tarvitaan, Eetu perusteli.
Hetken päästä Eetu kuitenkin itse luisti hommistaan huomattuaan tyttöystävänsä Mari Merithaimenen talsivan heidän talonsa ohi.
-Olethan sä sentään vielä elossa. Ihmettelin vaan, kun et ole vastannut mun viesteisin viimeisen kolmen viikon aikana, Mari naurahti heidän söpöily-tervehdystensä jälkeen.
-Äh, onko siitä tosiaan niin kauan kun ollaan oltu yhteyksissä? Mä vaan olen ollut nää viikot kiinni kotitöissä. Pikkusisarusten hoito ja kasvimaa vievät kaiken ajan, Eetu pahoitteli.
-Arvelinkin teidän perheen olevan vaikeuksissa, ja siksi ajattelin tuoda pientä helpotusta, Mari hihkaisi ja napsautti sormiaan. Samassa taivaalta alkoi tihuttaa vettä.
-Vau, miten sä tuon teit? Nyt kasvimme saavat vettä, eikä meidän tarvitse kastella niitä itse, Eetu innostui.
-Jos et satu muistamaan, on äitini Veden voimien haltija. Pyysin sitä lähettämään vähän sadetta tänne, Mari selitti.
-Olet mahtava! Miten mä voisin korvata tän sulle? Eetu pohti.
-Mulle riittäisi se, että me voitaisi pitkästä aikaa viettää aikaa yhdessä, Mari vastasi ja katsoi poikaa siniset silmät tuikkien. Eetu tuijotti toista takaisin ja mietti, miten saisi kerrottua tyttöystävälleen, ettei hän voisi toteuttaa tämän pyyntöä. Marikin arvasi pojan vaitonaisuudesta, ettei Eetu voinut suostua.
-Äh, kyllä mä ymmärrän, ettei sulla ole aikaa. Mun on parasta lähteä tästä häiritsemästä, Mari sopersi pala kurkussa. Hän olisi niin kovasti halunnut viettää Eetun kanssa aikaa. Eetu kuitenkin tarttui tyttöä käsistä kiinni ja esti tämän matkan.
-Ei, älä mee. Tänään illalla mennään yhdessä jonnekin. Ihan sama, mitä vanhemmat sanovat, Eetu päätti.
-Ai että livahdettaisi yöllä kahdestaan ulos? Sopii mulle, Marin ilme kirkastui.
Illalla Leevi saapui istumaan Raunon luokse leikkiäkseen tämän kanssa. Hetken aikaa pojat olivat aivan hiljaa, ja Rauno liikutteli alien-lelun sarvia, joista kuului mielenkiintoista puhetta. Rauno nauroi äänille.
-Iloista, että sinulla on hauskaa. On varmasti kivaa, kun voi huoletta kävellä. Pääset kouluun ja voit olla hyödyllinen, Leevi puhui hiljaa. Rauno jatkoi leikkejään, eikä näyttänyt kovin kuuntelevalta. Käytös ei kuitenkaan haitannut Leeviä. Hän oli tottunut, ettei häntä aina ehditty auttamaan. Kiireiden keskellä Leevi oli ensimmäinen, joka jätettiin vähemmälle huomiolle, sillä hän oli hyödytön.
-Kiitos, kun sain jutella sinulle, Leevi vielä sanoi. Viime aikoina hän oli tuntenut itsensä yksinäiseksi. Hän vetäytyi pois muiden luota, koska häntä hävetti olla vammainen. Leevi tuskin pääsisi koskaan edes naimisiin, sillä tuskin kukaan liikuntarajoitteista puolisoa haluaisi. Leevi uskoi, että hänelle oli tuomittu sellainen tulevaisuus.
Sillä välin Eetu hymyili leveästi astuessaan Marin viereen huippuhyvään autoon. Teinit päättivät lähteä keskustaan viettämään aikaa. He unohtaisivat kaikki huolet ja keskittyisivät toistensa kansssa olemiseen.
-Vau, mistä olet saanut näin upean auton? Missä vaiheessa olet oppinut ajamaan? Eetu huudahti innoissaan päästyään auton sisälle.
-Minulla on suhteita Sunien perheeseen, joilta auton sain lainaksi. Ahven opetti minut hiljattain ajamaan autoa. Minulla oli hiukan ylimääräistä aikaa. Teen kaikkeni, jotta voin miellyttää sinua, Mari kertoi suloisesti.
-Voi, ei sinun olisi minua varten, Eetu huokaisi.
-Höpsis, toki minun tarvitsee. Nyt haluan vain viettää kanssasi aikaa. Otetaan kaikki ilo siitä parista tunnista, jonka onnistuit minun hyväkseni järjestämään, Mari vastasi kepeästi ja painoi kaasun pohjaan. Auto murahti ja kaksikko lähti kohti määränpäätään.
Muu Puskien perhekään ei ollut ennättänyt vielä nukkumaan, sillä kaikkien perheenjäsenten mahat huusivat nälästä, eikä iltapalaa oltu vielä ehditty valmistaa. Flora ajatteli tekevänsä kasvislettuja, sillä hän haluaisi syödä nyt jotain täyttävää. Salaattia sai syödä pitkään ja paljon, ennen kuin riittävästi energiaa oli saatu kokoon. Flora valmisti taikinan nopeasti, vaikka siitä hiukan epämääräisen näköistä tulikin, mutta tärkeämpää oli yrittää valmistaa ripeään tahtiin lettuja syötäväksi. Floran aivot eivät olleet parhaimmillaan huonosti nukuttujen öiden jälkeen, ja hän nukahti seisoalteen aina vähän väliä. Lopputuloksena syntyi käristyneitä lettuja.
-Pahus, noh, kaipa tämäkin nälkäisenä menee, Flora vain kohautti olkiaan.
Niilo, Leevi ja Samuli istahtivat pöydän ääreen, kun Flora kattoi kaikille lettulautaset.
-Anteeksi, nämä vähän kärähtivät. Yritin hiukan parantaa annosta ja ripottelin mansikoita lettujen päälle, Flora selitti syömisen lomassa.
-Tämä on oikein hyvää. Tuskin meistä kukaan olisi pystynyt parempaan suoritukseen, Niilo vakuutteli. Samuli haukotteli väsymystään. Jopa hän joutui tekemään pitkiä päiviä kasvimaalla, ja hänen jaksamisensa oli lähes äärimmillään koulu- ja kotitöiden ohella. Keskustelu oli vaitonainen, sillä kaikki halusivat saada vain syötyä mahdollisimman nopeasti, jotta he pääsisivät nukkumaan. Eihän siinä pitkään ehtisi nukkua, kun pitäisi herätä kouluun ja lapsia hoitamaan, mutta kunhan edes jonkin verran.
Myöhemmin Eetu hiippaili hissuksiin ulko-ovea kohti salaisen yöreissunsa jäljiltä. Teineillä oli ollut kivaa ajella ympäri keskustaa, mutta kaikki hauska loppuu aikanaan ja retken päätös tuli nopeammin kuin kumpikaan olisi halunnut. Eetun kulkiessa Puskien pihan kukka-asetelmien ohi keksi Eetu, että voisi lähettää kukkakimpun Marille kiitokseksi hauskasta illasta. Varovasti poika raotti ovea ja huokaisi helpotuksesta, kun huoneessa ei ollut ketään. Eetu oli menossa kohti makuuhuonettaan, mutta yllättäen maha murahti vaativasti.
-Ehkä pieni yöpala ei olisi pahitteeksi, Eetu pohdiskeli ja suuntasikin kulkunsa keittiötä kohti.
Eetua odottikin yllätys, kun muu perhe oli myös kokoontunut keittiöön yöpalalle. Pojan suu avautui hämmästyksestä eikä hän kyennyt tekemään muuta kuin tuijottamaan silmät pyöreinä perheenjäseniään, jotka kääntyivät yksitellen katsomaan tulijaa.
-Mistäs sinä tulet? Flora kysäisi yllättyneenä.
-Minä... olin hoitamassa kasvimaata. Miten te kaikki olette vielä valveilla, kellohan on jo reippaasti yli puolenyön, Eetu kehitteli peitetarinaa.
-Oi, oletpa ollut ahkera! Taaperoiden nukuttamisessa kesti taas jonkin aikaa, joten iltapalan laittaminen hiukan venyi. Tule toki sinäkin ottamaan, olet sen ansainnut! Flora ylpeili pojastaan. Vähemmän ylpeänä Eetu lätki lautaselleen pari kärventynyttä lättyä ja jäi mutustelemaan niitä.
Aamulla itse kullakin oli vaikeuksia herätä lyhyiden yöunien jälkeen, mutta ei siinä muu auttanut kuin kammeta itsensä sängystä ylös. Lapset lähtivät kouluun Leeviä lukuunottamatta ja Eemeli töihin, jolloin Flora joutui jäämään jälleen yksin kotiin vauvoja hoitamaan. Taaperot olivatkin virkeällä mielellä, olivathan he ennättäneet koisia makoisat unet. Flora ryntäsi lastenhuoneeseen kuullessaan sieltä pientä kitinää, ja yritti rauhoitella herännyttä Pipsaa.
-Älä itke tyttö kulta, älä herätä muita, Flora aneli ja yritti hyssytellä Pipsaa. Aina olisi helpompi, jos osa taaperoista nukkuisi eikä tarvitsisi vahtia niin isoa lapsilaumaa kerralla. Floran haaveet olivat kuitenkin turhia, sillä hetkeä myöhemmin viereisessä kehdossa nukkunut Pihla alkoi parkua keskeytyneiden unien takia.
Flora kiikutti neloset leikkihuoneeseen ja aloitti aamuruokinnan.
-Pipsa, älä syö sitä palikkaa, tuon sinulle kohta ruokaa, Flora komensi palikkalelun ääressä puuhailevaa Pipsaa.
-Muta minä nälkäää! Pipsa kirkaisi mieltään osoittaen.
-Älä kilju, mamin päätä särkee, Flora parahti onnettomana päätään pidellen. Naisen olisi tehnyt mieli jättää taaperot oman onnensa nojaan ja mennä itse takaisin nukkumaan mutta hän tiedosti, että sellainen olisi moraalitonta käytöstä.Täytyisi jatkaa vain sinnikkäästi.
Kun kaikki taaperot oli saatu ruokittua, olikin vuorossa aamupottailu. Floran olisi jälleen tehnyt mieli antaa lasten sotata vaippansa, mutta urheasti hän alkoi yksi kerrallaan kantaa taaperoita potalla käymään. Flora haukotteli tuskaisesti odottaessaan Raunon valmistuvan potta-asiointinsa. Silmäluomet tuntuivat äärettömän raskailta, aivan kuin niihin olisi kiinnitetty kilon painot. Päässä suhisi oudosti ja Flora ajatteli jo olevansa sekoamisen partaalla.
-Nämä lapset tappavat minut vielä, Flora tuskaili.
Yllättäen Samuli säntäsi huoneeseen.
-Kato äiti, sain yltin kokeesta ysi plussan! Osasin kertoa kasvien yhteyttämisestä, Samuli hihkui ja heilutti koepaperia äitinsä nenän edessä. Floran aistit olivat kuitenkin hitaalla, eikä hän ollenkaan kuunnellut pojan puhetta.
-Mitä sinä täällä teet, eikös sinulla pitänyt tänään olla koulua kolmeen asti? Flora hämmästeli.
-Kellohan on jo kolme, Samuli selvensi ja poistui huoneesta pettyneenä. Häntä harmitti, kun Flora ei ollut kehunut hänen kasviesseetään. Flora puolestaan kauhisteli, miten hänellä oli mennyt koko päivä taaperoiden aamutoimia hoitaessa.
Myös muitakin simejä oli päässyt koulusta. Niilo toi koulusta mukanaan Päivi-ystävänsä, joka oli asunut hetken aikaa Puskien perheen luona jokin aika sitten.
-Kunpa voisin olla vielä täällä. Kotona on ollut viime aikoina kovin vaikeaa. Esko Kummala muutti meille, sillä isä katosi, eikä äiti kestänyt olla kaksosten kanssa. Tajuatko, hän vaihtaa ihanan isän niin helposti! Nyt Esko ja äiti vain leikkivät onnellista pariskuntaa ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut! Minulta meni avioliittokin sivusuun. Voiko tämän huonommin enää mennä? Päivi jutteli ankeita.
-Ehkä tästä hetkestä lähtien elämäsi voi kulkea vain parempaan suuntaan. Minä itsekin olen välillä kovin uupunut omaan tilanteeseni, vaikka eihän se toki ole yhtä paha kuin sinun tilanteesi. Sinä menetit isäsi, minä ukkini. Kannattaa löytää hyviä puolia huonoistakin hetkistä, niin kaikki voi alkaa tuntua jo paremmalta. Ole iloinen ystävistäsi, sisaruksistasi ja kissoistasi. Elämä on arvaamaton. Seuraava hetki voi olla jo paljon helpompi, Niilo selitti.
-Kiitos, tuo kannusti todella paljon! Tuntuu kuin murheet katoaisivat tuulen mukana tässä keinuessa, Päivi totesi aidosti kiitollisena jo hiukan hymyillen.
Floran olo sen sijaan tuntui yhtä toivottomalta kuin useita viikkoja sitten. Hän huomasi jälleen torkahtaneensa ruokansa ääreen. Eilisiä palaneita lättyjä ei saatu yhtään paremman makuisiksi, vaikka Flora levitti kuinka paljon mansikoita tahansa. Mansikkasato oli pahan kerran epäonnistunut, ja mansikat maistuivat happamilta.
-On minunkin sietämisellä rajat! Aika ei riitä kaikkeen. Minulla ei riitä voimia selviämään tästä, Flora kuiskasi itselleen. Kyyneleet yrittivät tulla silmistä, mutta Flora pyyhki ne. Aikaa menisi vain hukkaan. Yllättäen Flora alkoi kunnolla ahmimaan lettuja, sillä hän halusi kaikilla tavoilla säästää aikaa.
Hetken päästä Flora tajusi kiinnittää huomiotaan ympäristöön, ja silmiin osuivat heti Eemeli ja Eetu. Eemeli yski, sillä hän oli sairastunut Camillan työmaalla, eivätkä viime aikojen huonot elintavat helpottaneet oloa ollenkaan. Väsyneenä ja stressaantuneena sim sairastui niin kovin helposti. Eetu vei tuttipulloa huoneesta, ja hänen mielessään sattui nähdä vanhemmat niin heikossa kunnossa. Eetu olisi halunnut auttaa vanhempiaan enemmän, mutta hänen oli käytävä koulua. Kyllä maailma onkin epäoikeudenmukainen. Niitä, jotka todella tarvitsevat apua, ei auteta. Hyvinvoivia ei kiinnosta puuttua köyhien ongelmiin, sillä heillä itsellään on kaikki hyvin, eikä heitä kiinnosta ajatella muiden etua.
Leevi istuskeli nurkassa ja yritti sulkea silmänsä toisten kärsimyksiltä. Poikaan sattui katsoa vanhempien ja veljien nuutumista ison työtaakan alla, eikä hän itse voinut tehdä mitään hyödyllistä. Epäreilua, että hän sai kaikki päivät vain lukea kirjoja ja leikkiä, kun muut joutuivat venymään äärimmilleen kiireiden vuoksi. Pehmolelunalle sai toimia Leevin murheiden kuuntelijana.
-Minä olen ihan niin kuin vauva: en tee mitään hyödyllistä ja minua pitää hoitaa niin kuin taapero-ikäisiä pikkusisaruksiani. Minut pitää nostaa sänkyyn ja vessassa käydesssänikin tarvitsen apua. Vaikka minulla onkin tänään synttärit, ei mikään muutu vaan säilyn ikuisesti avuttomana vauvana! Muutenkin jännitän kasvun hetkeä, sillä minun on noustava seisomaan jalkojeni varaan, enkä tiedä, kykenenkö siihen, Leevi niiskaisi ja painoi kasvonsa nallea vasten.
Eetukin oli tullut moikkaamaan Päivi-tätiään. Sukulaisilla oli hyvät ystävyyssuhteet, mutta kiireinen arki verotti kaverien kanssa vietettevää aikaa.
-Kivaa kun tulit taas avuksemme, Eetu kiitteli Päiviä. Tyttö oli ajankulukseen auttanut Puskien poikia kasvimaalla.
-Mieluummin rikkaruohot kuin kotona oleminen äidin ja Eskon kanssa, Päivi naurahti.
-Me otettaisiin sut kyllä tänne, mutta tilat on muutenkin ihan täyteenahdetut noiden nelosten takia, Eetu selitti.
-En mä muutenkaan voisi muuttaa, muuten kukaan ei huolehtisi kissoista kotona, Päivi totesi. Ystävykset halasivat, mutta sitten Leevi kärräsi itsensä paikalle pyörätuolinsa kanssa.
-Mulla on synttärit tänään, kai te muistatte? Leevi kysäisi.
-Aijaa! Ei kun siis, tietenkin! Eetu sai sanotuksi. Pikkuveli oli jäänyt todella etäiseksi hänelle, sillä eivät he ennättäneet melkein koskaan viettää aikaa yhdessä.
-Tietenkin me muistetaan! Sitä vartenhan mä tulin täällä käymäänkin, Päivi tarinoi. Vaikka juttu oli vale, sai se silti Leevin kasvoille hymyn tämän luullessa tytön oikeasti muistaneen hänen merkkipäivänsä. Niilonkin saavuttua paikalle Leevi kohottautui ruumis täristen seisomaan. Päästettyään otteensa tuolista irti, luuli poika kaatuvansa, mutta hänen ympärilleen kerääntynyt taikapöly piti pojan pystyssä. Leevi levitti kätensä hajalleen ja nautti hetkestä, jolloin taikapöly nosti hänet muutaman senttimetrin päähän lattiasta.
Leevi kasvaneena.
Heti kasvuhetken päätyttyä väki kaikkosi Leevin ympäriltä ja poika joutui juhlimaan kasvupäiväänsä yksin. Kyllähän hän ymmärsi, että toisilla oli töitä, mutta silti yksin jääminen harmitti. Leevi rullasi itsensä jääkaapille ja ilahtui huomatessaan, miten helposti hän yletti nyt jääkaapin ovenkahvaan. Valinnanvaraa ei ollut paljoa lähes tyhjässä kaapissa, mutta löytyi sieltä sentään edellisellä illallisella olleita kärähtäneitä lettuja. Poika asettui pöydän ääreen ja alkoi mutustella kitkerän makuista ateriaa suupala kerrallaan.
Nuoresta iästään huolimatta Samulinkin oli osallistuttava kotitöiden tekemiseen. Pojan vastuulle oli laitettu siivoushommat ja niistä selvittyää häntä odotti monta riviä palstoja kasvimaalla. Samuli irvisteli pinttyneille likatahroille ja harmitteli, ettei ollut aiemmin siivonnut pönttöä. Toisaalta hän oli pöntölle myös kiitollinen, sillä sitä putsatessa hänen ei tarvinnut mennä kasvimaalle. Yhden pytyn hinkkaaminen oli monin kerroin mukavampi ja kevyempi tehtävä kuin ylös-alas -kyykkyjumppa kasvimaan rikkaruohojen kitkennässä.
Jessica oli tullut ensimmäistä kertaa tapaamaan nuorimmaisia lapsenlapsiaan. Eemeli ei ollut aluksi halunnut päästää äitiään nelosia katsomaan ollessaan tälle katkera isän pettämisestä Eskon kanssa. Nyt hän oli kuitenkin armahtanut Jessican. Eivät miehen omatkaan seikkailut Aiméen kanssa olleet mitään hyväksyttäviä tekoja, eikä Eemeli saman tehneenä voinut äitiään tuomita pettämisestä.
-Kiitos kun annoit minun tulla. Voisitte joskus porukalla tulla käymään, neloset saisivat samalla leikkikavereita meidän kaksosista, Jessica puheli.
-Täytyy katsoa, ehdimmekö kiireiltämme, Eemeli vastasi. Samassa Jessican sylissä oleva Pihla alkoi parkumaan huonojen tarpeidensa vuoksi.
-Voi ei, onko sinulla nälkä vai väsyttääkö? Jessica jutteli taaperolle ja yritti rauhoitella tätä.
Eemelin ja Jessican oleskellessa taaperoiden kanssa oli Flora päättänyt pitää pienen tauon opettamisessa ja rentoutua hetken. Jääkaapista löytyi aiemmin päivällä kokattua salaattia, ja sen aromeista nauttien Flora pisteli kasviruokaa suuhunsa. Yllättäen Jessica kuitenkin ilmaantui paikalle ja asettui oman annoksensa kanssa pöydän toiselle puolelle.
-Laitoimme Eemelin kanssa taaperot nukkumaan, Jessica selitti huomattuaan Floran hämmentyneen ilmeen. Nainen tunki muutaman salaatinlehden suuhunsa kuin pieneksi hengähdystauoksi ja jatkoi sitten.
-Olen huolissani siitä, miten kohtelette taaperoitanne. Pihlakin alkoi äsken itkeä väsymystään ja nälkää yhtä aikaa. Ette tunnu pärjäävän lastenne kanssa, Jessica kertoi huolestuneena isoäitinä näkökantansa.
-Kyllähän pärjäämme! Mistä sinä tiedät, ettei Pihla olisi hätääntynyt joutuessaan vieraan simin syliin? Meillä ei ole mitään ongelmia! Flora kimpaantui.
Ikävä kyllä ongelmia oli, ja Flora tiesi sen itsekin. Hän ei vain pitänyt siitä, että ulkopuoliset tulivat nipottamaan toisten tekemisistä, joista he eivät edes tienneet mitään. Flora itse ahersi paljon ja teki yhden päivän aikana ainakin kahden simin työt, mutta liika on liikaa, eikä Flora kovasta uurastuksesta huolimatta saanut kaikkea tehdyksi. Jos olisi huollettavana pelkkä kasvimaa tai taaperot, olisi helpompaa, mutta niiden yhdistelmä oli tehnyt Puskien talosta maanpäällisen helvetin. Kaiken keskellä pitäisi ehti huolehtimaan itsestäänkin, sillä jatkuva ylikierroksilla työskentely uuvutti nopeasti. Ikävä kyllä Puskien pienen puumajan resurssit eivät yksinkertaisesti riittäneet niin suuren simmäärän tarpeiden ylläpitoon, minkä vuoksi talossa käytiin jatkuvaa taistelua vessavuoroista ja siitä, kuka sai tuttipullon ensimmäisenä.
Välillä tuntui, että koko perhe oli sekoamassa. Eemeli oli jälleen kerran nukahtanut pöydän ääreen, ja Samulin onneton itku sai miehen hereille. Edes pieni lapsi ei saanut enää nukkua tarpeeksi siivoamisen ja puutarhanhoidon takia. Eemeli katseli ympärilleen hölmistyneenä, eikä hän meinannut ensin tajuta, mitä hänen ympärillään oikein tapahtui. Kun Eemeli huomasi Samulin juoksevan hänen ohitseen, tiesi hän, että isän velvollisuuksiin kuului auttaa hädässä olevaa lasta, mutta Eemeli tunsi olevansa niin uupunut, ettei hän jaksaisi välittää, niin julmalta kuin se tuntuikin. Väsyneenä aivotoiminta ei ollut parhaimmillaan, ja hetken päästä Eemelin pää pamahti jälleen salaattiin. Yön aikana Eemeli jossain vaiheessa tajusi vaihtaa nukkumapaikkansa sänkyyn.
Aamulla Eetu ja Niilo olivat heränneet aikaisin opettamaan Pipsaa ja Pihlaa kävelemään.
-Lauantaiaamu, kotiorjana lastenvahtina. Tietäisin ainakin sata tapaa viettää tämän hetken toisella tavalla, Niilo huokaisi Pihlan juostua hänen syliinsä.
-Hienosti onnistuit, Niilo kertoi tehden tyhmän ilmeen kasvoilleen. Pihla nauroi makeasti hassulle ilmeelle.
-Noh, ainakin jollakin on hauskaa, Niilo huokaisi.
-Älä nyt. Äiti ja isä ovat niin kovilla. Meidän täytyy miettiä heidänkin jaksamistaan, eikä vain omia toiveitamme. Antaa heidän kerrankin nukkua. Sitä paitsi lapset ovat ihan mukavia, Eetu huomautti.
-Minun mielestäni olemme olemme kyllä auttaneet enemmän kuin meidän olisi tarvinnut, Niilo huokaisi pitkään.
Eetun toiveet olivat jaloja, mutta tällä kertaa Flora ei käyttänyt ylimääräistä aikaansa nukkumiseen, vaan hän oli tekemässä tieteellisiä kokeita.
-Taisin saada kunnon satsin aikaan! Nyt näiden toimivuutta pitää vain testata käytännössä! Minä näytän sinulle Jessica Paljula, ettei meidän perheellämme ole minkäänlaisia ongelmia! Flora karjaisi ja nauroi vielä pahisnaurua tuodakseen tunnelmaa. Flora oli valvonut melkein koko viime yön pohtien, mitä perheen tilanteelle pitäisi tehdä. Flora oli tullut tulokseen, että suurin osa huolista murenisi pois, mikäli taaperot saataisiin opetettua loppuun, ja silloin he olisivat valmiita siirtymään uuteen elämänvaiheeseen. Flora oli yhdistellyt tavalliseen kasvimaitoon oppimista edistäviä yrttejä, ja nyt hänellä oli edessään mahtimaitoa!
Flora päätti mennä juottamaan yhden pullollisen, jotta maidon tehoa pystyttäisiin testaamaan. Lastenhuoneessa kuitenkin juuri sillä hetkellä oli opetustuokio, jonka Flora keskeytti.
-Eiköhän ole aamuruokinnan aika, Flora hihkaisi tyytyväisenä. Pipsa karkasi Eetun otteesta kuullessaan sanat, ja tyttö konttasi äitinsä eteen saadakseen tuttipullon.
-Ööh, onkohan tuossa pullossa ihan tervettä maitoa? Niilo kysyi huolissaan ja rutisti sylissään olevaa Pihlaa suojelevasti.
-Tämä on kuulkaas isoäitinne Paulan isoisoäidin salaisia keksintöjä! Tämä hehkuva maito auttaa taaperoita oppimaan asioita nopeammin, Flora kertoi karjaisten ja nauroi taas pahisnauruaan.
-Oletko kunnossa? Ja miksi tuo pullo hehkuu? Eetu kysyi huolissaan.
-Minä olen elämäni kunnossa, ja kohta olette tekin, kun pääsemme eroon opettamisista. Älkää pulloista huolehtiko. Niissä on vain pieni määrä radioaktiivisia aineita, Flora kertoi ojentaen pullon Pipsalle.
-Radioak... Et missään nimessä saa juottaa sitä! Eetu huudahti huolestuneena, ja hän oli tulossa ottamaan pullon pois Pipsalta, mutta tyttö oli ennättänyt jo kulauttamaan maitoa kurkusta alas.
-Mitä olet tehnyt? Kannattaako luottaa joihinkin vanhoihin kääröihin? Mitä jos Pipsa kuolee? Eetu kauhisteli.
-Luulin meidän olevan luonnonmukaisia, Niilo totesi.
-Älkäähän nyt. Kyllä minä tiedän, mitä teen. Vain tällä kokoonpanolla saamme nopeasti tuloksia aikaan. Vauvoilla ei ole mitään hätää, Flora vakuutteli poistuen huoneesta.
-Opettakaa häntä, menen juottamaan muutkin lapset, Flora vielä huikkasi ovelta.
-Se nainen on pähkähullu, Niilo tokaisi.
Pojat tuijottivat Pipsaa jonkin aikaa vähän matkan päästä varautuen vauvan puklaavan äskeiden annoksensa, mutta kiiltävä maito pysyi kuin pysyikin taaperon sisällä. Maito sai myös poikien hämmästykseksi Pipsan hehkumaan oudolla tavalla. Flora alkoi kantaa paikalle lisää kiiltomatojen tavoin loistavia taaperoita, jolloin Niilon ja Eetun ei auttanut muu kuin ryhtyä opetushommiin, sillä vauvoissa ei näkynyt mitään sairauden merkkejä.
-Ihan kuin Flora olisi sittenkin puhunut totta. Pipsa näytti hoksanneen pottailun salat, Eetu hämmästeli Pipsan kivutessa onnistuneesti potalle istumaan.
-Ja Pihla toistaa opettamiani sanoja täysin virheettömästi! Oppisinkohan mäkin asioita paremmin tuon aineen avulla? Eetu haaveili. Jo lähellä häämöttävä yliopisto tulisi helposti hoidettua läpi huippuarvosanoin mahtimaidon avulla.
-Se on tarkoitettu pelkästään taaperoiden käyttöön! Flora huudahti kuullessaan poikien hullut mietteet. Flora oli lähdössä Etsimään Raunoa, jolle voisi seuraavaksi syöttää ihmemaitoa, mutta koputus oveen keskeytti naisen aikeet. Oven takana seisoi tummaan haalariin pukeutunut mies, joka tunki sisälle heti Floran raotettua ovea.
-Anteeksi mutta kutsumatta sisääntuleminen on epäkohteliasta, Flora huomautti, mutta se ei paljon vierailijaa hätkäyttänyt.
-Olette antaneet liian vähän satoa Camillalle, ja siksi sain hallitsijalta määräyksen tulla takavarikoimaan tavaroitanne, mies ilmoitti ilkeästi nauraen. Flora järkyttyi asiasta. Koskaan aikaisemmin hallitsijat eivät olleet ryhtyneet niin rajuihin toimenpiteisiin sadon puutteen takia. Itkien Flora seurasi, miten työstään selvästi nauttiva ulosottomies tyhjensi hienot perintömaljakot hyllyltä kummallisella vehkeellään.
Iltaan mennessä taaperot oli saatu onnistuneesti oppimaan tarvittavat taidot, mistä kaikki olivat ylpeitä.
-Onneksi ehditte oppia kaiken jo nyt, eikä kasvuhetkeänne tarvitse lykätä myöhemmäksi, Eemeli höpötti Iisakille.
-Voisimmekin viettää synttäreitänne tuolla ulkona, te kun hehkutte näin hauskasti niin ei tulisi pimeääkään, Eemeli tuumaili ja lähti kantamaan taaperoita yksi kerrallaan ulos.
Kasvuhetken koittaessa mahtimaidon hehku oli kuitenkin jo kaikonnut taaperoiden ympäriltä. Täysin pimeässä pihalla ei kuitenkaan jouduttu olemaan, sillä jokaiseen kasvuhetkeen tyypillinen taikapöly valaisi hetken. Pihla pomppasi korkeuksiin ensimmäisenä muiden sisarus-taaperoiden seuratessa perässä. Ja kasvun tulokset:
Pihla-perijä.
Rauno.
Pipsa.
Iisakki.
Synttäreitä ei sen pidemmäksi aikaa jääty juhlistamaan, vaan Flora patisti juuri kasvaneet neloset mukaansa kasvimaalle. Ensin noukittiin joukolla kaikki kuolleet taimet kompostiin, minkä jälkeen Flora alkoi opastaa yksityiskohtaisesti palstojen lannoittamista.
-Käytämme tietenkin aina lannoitteena kompostimultaa, me emme kasveihimme kemikaaleja sotke! Hyönteismyrkyiltäkin vältymme kanssamme yhteistyötä tekevien leppäkerttujen ansiosta, Flora valisti ja koputti talikollaan yhtä leppäkertunkotoa. Sivummalla olevat Eetu ja Niilo pyörittelivät silmiään äitinsä jutuille luonnonmukaisuudesta. Vasta aamullahan Flora oli tunkenut vaikka mitä epäluonnonmukaista valmistamaansa taikamaitoon. Kun luento oli loppunut, Flora käski Pihlan, Pipsan ja Iisakin hakea pussilliset kompostimultaa varastosta, ja Raunon tehtäväksi hän antoi kastella Floran kylvämät siemenet.
Vaikka lapset olivat edellisenä iltana joutuneet työskentelemään myöhään yöhon kasvimaalla, olivat kaikki jo varhain aamusta jalkeilla virkeinä.
-Mä aion lannoittaa tänään ainakin kakskyt palstaa, Pipsa asetti itselleen tavoitteen.
-No eihän tuo nyt ole mitään! Mä otan tavoitteeksi ainakin 35 palstaa, Pihla tiedotti.
-Eihän tuo lannoittaminen ole paljon mitään! Kastelukannua on raskasta kantaa, mutta mun lihaksilta se käy toki helposti, Rauno sanoi pullistellen.
-Mutta lannoittamisessa on oltava tarkkana, ei sitä multaa voi minne vaan viskoa niin kuin vettä. Pitää olla tasaiset välit, että jokaisella kasvilla on tarpeeksi kasvutilaa, Pihla viisaili.
Pipsa saikin muista lapsista hiukan etumatkaa lesoilujen todeksi panemisessa, kun hän tuli pihalle puutarhatöihin muiden jäädessä vielä leikkimään. Pipsa suunnitteli antavansa muille sisaruksille hiukan tasoitusta, eikä hän aloittanut palstojen lannoittamisella vaan vastakylvettyjen taimien kastelemisella. Sillä hetkellä kastelukannun kanssa hyppelehtiminen tuntui houkuttelevammalta kuin lannoituspussin kanssa heiluminen. Lisäksi vieressä oleva Niilo puhui lannoittamisen haastavuudesta. Jokaiselle palstalle oli varattu tietty määrä lannoitetta, jotta kaikille kasveille riittäisi saman verran lannoitetta. Niinpä Niilosta oli parempi ajatus, että Pipsa ainakin aluksi kastelisi jo kylvettyjä siemeniä, mikä kävi tytölle oikein hyvin.
Hetken päästä myös loput kolme lasta saapuivat auttamaan, ja sen jälkeen homma alkoi sujua kuin rivakka tanssi. Vasta kasvaneilla lapsilla oli energiaa, oppimishalua ja ketteryyttä, minkä ansiosta palstat saatiin nopeammin kuntoon kuin Niilon parhaimmissa haaveissakaan.
-Kehitytte nopeasti ja teistä on paljon apua. Olemme tehneet niin paljon, että voimme pitää pienen lepotauon, Niilo totesi leveästi hymyillen.
-Nyt jo? Emme läheskään ehtineet kastella näitä kaikkia! Saisimmeko vielä jäädä hetkeksi? Rauno aneli kaikkien lasten edestä. Hän halusi todistaa muille, että pystyisi lupaamiinsa kastelutuloksiin.
-Minun puolestani saatte olla niin pitkään kuin jaksatte, mutta muistakaa juoda välillä lämpimänä päivänä, Niilo opasti tyytyväisenä. Vaikka nelosten vauva-aika oli ollut hirveää taistelua koko perheelle, korvasivat he nyt kuitenkin omalla ahkeruudellaan aiheuttamaansa tuskaa.
Neloset hoitivat kasvimaata niin tehokkaasti, että osa perheenjäsenistä välttyi työnteolta kokonaan, ja Samuli oli yksi heistä. Poika oikein hämmästyi herätessään hyvin nukutun yön jälkeen auringon ollessa jo korkealla, kun tavallisesti hänet oli kiskottu sängystä ylös jo varhain hommiin. Samuli päätti mennä vähäksi aikaa jaloittelemaan ulos ja poika hämmästyikin kuullessaan tutun äänen kutsuvan häntä nimeltä.
-Samuli, miksi sulla on vielä pyjama päällä? Kellohan on jo kaksi päivällä, Pilvi nauroi. Samuli kääntyi ja huomasi jalkakäytävällä häntä lähestyvän Pilvin yhden Paljuloiden kissan, Ruusun, kanssa.
-Moi! Mä heräsin vasta äsken, Samuli paljasti ystävälleen.
-Älä juksaa! Meidän äiti ei koskaan anna nukkua puoleen päivään asti viikonloppunakaan, Pilvi kertoi.
Laspset väittelivät hetken aikaa leikkimielisesti, mutta lopulta homma päättyi suureen naurunpurskahdukseen.
-Kun mä nyt tulin kylään, niin leikitäänko jotakin? Pilvi uteli saatuaan nauruaan laantumaan. Samuli vilkaisi nopeasti olkansa yli talon takana olevalle kasvimaalle, mutta pojan ihmeeksi kaksi suurta palsta-aluetta oli istutettu täyteen uusia taimia, eikä missään näkynyt rikkaruohon rikkaruohoa. Poika luuli jo näkevänsä unta, kaikki oli liian täydellistä!
-Joo, leikitään vaan, Samuli myöntyi saatuaan selville, ettei hänellä olisi mitään velvollisuuksia hoidettavana sille päivälle. Lapset hakivat pallon ja alkoivat kopitella sitä.
Myös Eetu oli vihdoin saanut kauan odotetun vapaapäivän, jonka poika ehdottomasti halusi viettää tyttöystävänsä Marin kanssa. Eetu oli soittanut lyhyen puhelun, jossa hän kertoi ilouutiset. Mari oli juossut koko matkan Puskien talolle, ja pihalle päästyään tyttö suunnisti suoraan vastassa olevan Eetun syleilyyn. Tervehdyssuudelma venyi melkoiseksi muhinoinniksi ihan huomaamatta. Mari ja Eetu olivat kaivanneet toisiaan niin kovasti, ja nyt he halusivat vain korvata kaiken sen ajan, mikä oli viime kuukausien aikana jäänyt kokematta.
-Mari, minulla on sinulle tärkeää asiaa, Eetu sai lopulta sanotuksi.
-Puhumisen ehtii kyllä hoitaa myöhemminkin, Mari vain totesi kepeästi.
-Eikun ihan totta. Ajattelin, että voisin lähteä piakoin yliopistoon, ja olisin ikionnellinen, jos haluaisit tulla sinne kanssani, Eetu sanoi nopeasti.
-Vielä kysyt! Mari hihkaisi ja suukotti pari kertaa poikaystäväänsä.
-Tietenkin minä haluan tulla! Siellä mikään ei voi tulla väliimme! Ei kasvimaa tai perheestä huolehtiminen. Saamme olla vain ja asua samassa huoneessa! Mari kiljui innoissaan. Puskien ja Merithaimenten ei onneksi tarvinnut ottaa liikoja stressejä hyvistä arvosanoista, sillä heidän asemassaan jo yliopistotutkinto toi ylpeyden aihetta. Aikaa jäisi siis reippaasti kaksistaan ololle.
-Sitä ennen meidän tulee ottaa kaikkemme tästä hetkestä, Eetu totesi virnistäen. Pelkkä katse sai uuden muhinointikohtauksen alkuun.
-Et tiedä, kuinka olen ikävöinyt sinua, Mari kertoi sopivassa välissä. Eetu ja Mari olivat kuin luodut toisilleen. Koko päivä kului huomaamatta kuhertelussa.
Myöhemmin paikalle sattumalta saapunut Marin sisko Neri ei ollut yhtä hyvällä tuulella. Vaikka hän olisi tuleva Vedenvoimien perijä, harmitti tyttöä se, että hänen pikkusiskonsa pääsisi yliopistoon ennen häntä. Tyttö purki kiukkuaan jo hänelle tyypilliseksi jääneellä tavalla - aiheuttamalla muille pahaa mieltä. Uhriksi päätyi häntä tervehtimään tullut Niilo.
-Varmaan kurjaa, kun sinulle ei ole tiedossa puolisoa. Ainoa meidän ikäluokasta sopiva vaihtoehto olisi Sunien Anniina, mutta mä olen kuullut sellaisia huhuja, ettei se olisi naimisiin pyrkimässäkään, Neri naureskeli ja osoitteli toista ivallisesti.
-No mitä väliä? En mä sitä paitsi Anniina huolisikaan sen ilkeiden sanojen jälkeen, * Niilo tuhahti ja yritti esittää välinpitämätöntä, mutta pakko hänen oli myöntää, ettei koko loppuelämä kotona kasvien orjana poikaa kovasti houkuttanut.
*Katso osa 51
Kun kasvimaa oli saatu täydelliseen kuntoon, saattoivat nelosetkin pitää pienen tauon, jonka he viettivätkin uusia koulukirjojaan hypistellen. Kouluun meno innosti kaikkia, ja jos he sielläkin aikoisivat uurastaa samalla ahkeruudella kuin kasvimaan kanssa, tulisi näistä neljästä lapsesta vielä lahjakkaita koulutuksenkin suhteen. Mahtimaito-opetuksen ansiosta neloset olivat oppineen lukemisenkin salat, ja nyt he pänttäsivät innokkaasti kirjojen sisältämää tietoa mieleensä.
Kun Samulille tuli kasvimaavuoro, lupautui Pilvi elvyttämään pellon ympäröimiä kukkia tuomalla näille vettä. Kukat olivat päässeet pahasti nuutumaan nelosten ollessa vielä taaperoita, sillä kasvimaa ja vauvojen opettaminen oli kaikista tärkeämpää kuin "hyödyttömien" kukkien kastelu. Pilvi kuitenkin piti kukista, ja tyttö tuli paremmalle mielelle, kun nuutuneet kukat alkoivat hiljalleen nostaa päätään kohti aurinkoa. Eemeli oli kanssa iloinen pikkusiskonsa avusta. Paljulat yleisesti olivat kovin hyväsydämisiä, ja etenkin perheen lapset usein tulivat auttamaan Puskia.
Samulin tullessa avuksi, saattoivat neloset jakaa työvuoroja ja osa pääsi taukoilemaan välillä. Pipsa ja Rauno pääsivät onnekkaina tauolle, ja he päättivät viettivää aikaa yhdessä. Pipsa opetti veljelleen itsekeksimänsä lorun ja käsiliikkeet, minkä jälkeen lapset lausuivat lorua yhteen ääneen nauraen. Pipsasta ja Raunosta oli tullut läheisiä, ja he viihtyivät toistensa seurassa. Lapset tunsivat yhteenkuuluvuutta saman väristen ihonsa ja hiustensa takia, ja he olivat kinuneet vanhemmatkin olivat ostaneet heille samanlaiset pyjamat.
Sillä välin sisällä Niilo oli paistanut lettuja, kun Iisakki oli valittanut nälkää. Niilo oli tehnyt lettuja reilusti uusista kasviksista, jottei Floran tarvitsisi päivän aikana kokata niin paljoa ruokaa perheelle. Myös Neri saapui maistamaan ruokaa nenä nyrpeästi ylhäällä. Tyttö ei halunnut istua poikien viereen, joten hän jäi seisomaan.
-Sinäkö nämä kokkasit? Neri kysäisi pojalta.
-Kyllä. Sekoitin lettutaikinan sekaan paprikoita, ja letut saivat iloisen värin. Päälle ripottelin appelsiinin paloja, Niilo selosti.
-Ilmankos maistuvatkin niin kasveilta. Taidat olla aika nynny kotiorja, kun kokkaat. Meidän talossa vain naiset kokkaavat, Neri tokaisi halveksuvasti. Niilon ilme harmistui, eikä hän oikein osannut sanoa mitään puolustaakseen itseään.
-Ei sillä väliä, kuka kokkaa. Meidän talossamme kunnioitetaan käytännöllisyyttä. Se kokkaa, kellä on aikaa. Niin kaikilla on hyvä mieli. Huomaa, ettei teidän talossa toimita näin, kun olet noin nyrpeällä naamalla koko ajan, Iisakki totesi naureskellen. Neri tuhahti, laittoi lautasen pois ja käveli tiehensä. Niilo ja Iisakki jäivät nauramaan keskenään.
Pihla oli innostunut puhtaudesta, ja häntä ällötti talon likaisuus. Toisinaan Pihla juuttui tuntikausiksi hinkkaamaan pinttyneitä tahroja huonekaluista.
-Yäk! Miten kukaan on voinut kylpeä tämmöisessä sotkussa? Pihla yökkäili. Tyttö ei viitsinyt mennä ammeen pohjalle putsaamaan, vaan hänen täytyi kurkottaa ulkoapäin ammeen pohjalle, sillä likaisuus häiritsi häntä liikaa. Pihla ei kuitenkaan voinut ymmärtää talossa ollutta kaaosta, jolloin simien tarpeet olivat esineiden puhtautta tärkeämpiä. Niistä ajoista Pihla kykeni muistamaan vain vähän. Nykyään perhe sai onneksi olla iloinen kaikkien lasten vaivannäöstä elinolojen parantamisessa.
Vapaa-aikaa kertyi aikuisille aina vain enemmän ja enemmän ahkeran työvoiman lisääntymisestä, ja he keksivät tauoilleen mitä kummallisinta puuhaa. Flora oli hankkinut teleskoopin sitä varten, että voisi tiirailla naapurien elämää. Nelosten taaperuusajan nainen oli ollut lukittuna neljän seinän sisälle niin pitkäksi aikaa, että Flora oli aivan ulkona Taikapölyn juorupiireistä ja jutunaiheista, mutta teleskooppinsa avulla hän pääsisi taas kaikesta selville. Floran hihitellessä Sunien Antin monille rakastetuille kopautti joku naista olkapäähän. Floran ottaessa silmäsä pois kurkinta-aukosta, kohtasi hän Merithaimenten Merin vihaisen katseen.
-Kiinni jäit! Ettäs kehtaat, minähän olisin voinut olla vaikka vaihtamassa vaatteita! Meri huusi vihoissaan.
-Mutta kuljethan sinä jo valmiiksikin ilman paitaa, Flora puhui itsekseen Merin kävellessä pois.
Pihla tunsi jo nyt yhteenkuuluvuuden tunnetta luonnon kanssa, vaikka hänellä ei vielä Kasvien voimia ollutkaan. Tyttö viihtyi paljon ulkona kasvillisuuden keskellä ja oli nytkin kauniin aurinkoisen ilman houkuttelemana saapunut lukemaan kirjaansa pihapenkille. Lukeminen oli kuitenkin jatkuvasti jäädä toiselle sijalle Pihlan kiinnostuksen herättäjänä, kun tyttö jäi huomaamattaan seuraamaan ympärillään olevaa elämää. Välillä lähistöllä pörräsi milloin mikäkin ötökkä ja joskus joku uskaltautui jopa istahtamaan Pihlan käsissä olevan avonaisen kirjan sivuille. Huvittuneena tyttö otti tällaiset möngertäjät sormelleen ja kuljetti sopivampaan paikkaan.
Jalkarampa Leevi oli hyvillään siitä, että muutkin perheenjäsenet saivat pitää välillä taukoa hommissa, ettei poika ollut enää yksinään ainoa laiskalaama. Vaikka poika olikin hyväksynyt vammansa ja pystyi elämään sen kanssa, aiheutti ongelmia muiden käytös. Vanhempien negatiivinen suhtautumunen näkyi liiankin selvästi, vaikka Leevi yrittikin olla huomaamatta sitä. Sisarukset puolestaan olivat välinpitämättömiä poikaa kohtaan, eikä oikein kukaan viettänyt aikaa tämän kanssa. Ystäviinsäkään Leevi ei ollut jaksanut pitää yhteyttä, ja suhteet olivat päättyneet. Joskus poika mietti, että olisi parempi, jos häntä ei olisi. Leevi oli suunnitellut päänsä sisällä tapahtumaketjua, jossa hän laskisi "vahingossa" pihaportaat alas pyörätuolillaan ja kuolisi. Mutta ei poika uskaltanut yrittää moista, ja koki siitäkin syyllisyyttä.
Neri oli jälleen eksynyt Puskien luokse, mutta tällä kertaa tyttö tuntui onneksi olevan paremmalla mielellä. Pihlan siivousvimmasta huolimatta ympäri Puskien taloa kuljeksi nelosten taaperoajoilta vanhoja tuttipulloja, joita kukaan ei ollut jaksanut siivota pois. Niinpä Eemeli keksikin hyödyntää asiassa kylään tullutta teiniä.
-Haluaisitko tienata vähän taskurahaa? Jos keräät kaikki tuttipullot lattioilta, lupaan antaa sinulle muutaman simukan palkaksi, Eemeli lahjoi. Neri irvsti ajatukselle, mutta toki hänellä olisi aina omalle rahalle käyttöä.
-Nooh, ehkä mä voisin tuollaisen pienen homman hoitaa, tyttö lupasi ja ryhtyi heti hommiin.
Toivottavasti en sekoillut lasten nimien kanssa, olen välillä ihan sekaisin, kuka on kuka. .-D Laitelkaapa taas kommenttia, niin minä rupean seuraavaa osaa kuvailemaan huomenissa, jos saan Gadwinin yhteistyöhön. Viime aikoina se on totellut, ja konekin on pysynyt hyvin päällä. .-) Varmaan kateellinen tälle uudelle koneelle, ja yrittää nyt osoittaa kykyjään, mutta vähän myöhäistä nyt. .-D
Kommentit