Koska Iloliemessä ollut kommenttiraita sai sen verran hyvää palautetta, päätin tehdä sellaisen Taikapölyynkin. Tai no, olin oikeastaan aloittanut tätä jo ennen Iloliemien palautteita, no kumminkin... .-D Eli, joo, lukekaa: 

"Äänitetty" 1.7.2013

K: Kun ei jaksettu mitään uutta kehitellä, ni vedetään Taikapölyynkin kommenttiraita synttäriextrax. Kauheet äksät
F: Eli niille, keille juttu ei ole tuttu, niin kyse on siitä, että kommentoimme arpomamme osan 56 Paljun apua kohtauksia yl...luojan näkökulmasta. K tarkoittaa Kasaa ja F Fikua.
K: Mennään sitten vaan suoraan asiaan.

Puuh, koeviikko on tuntunut menevän tosi nopeasti, vaikka siihen on sisältynyt pari viikonloppua pitkän pääsiäisloman takia! Huomenna on onneksi viimeinen koe. .-) Sain viimein tehtyä uutta sivupohjaakin tänne, pinkki on vähän erilaisempi aiempiin pohjiin verrattuna, jos niitä enää muistaa kukaan. .-D Mitäpä tässä enää puhuisi, menkää osaa lukemaan. ->

F: Milloin tää julkaistiinkaan.
K: Tossahan lukee "pääsiäisloma".
F: Mä esitän aina tyhmiä kysymyksiä. Nii toi oli silloin, kun mä luin sitä psykaa.
K: Mä niin tykkään tästä meidän sivupohjan kuvasta. Vaikkei se siellä vielä ole, mutta on silloin, kun tämä kommenttiraita julkaistaan.

KERTAUSTA KUMMALIIN LIITTYEN:


Esko muutti Jessican pyynnöstä Paljuloille asumaan. Jessican aviomies, Sami oli kadonnut, ja nainen päätti pyytää Eskoa lastenhoitoavuksi. Esko suostui muuttoon mieli hyvin. Myöhemmin selvisi, että Esko oli kaapannut Samin ja piti tätä vankina.

K: Esko on niin hyvä, kun kaikki vihaa sitä.
F: Eskon vihailusta on oikeesti tullut kaikkien aikojen parhaimmat kommentit. Mä oikeesti tykkään siitä, kun lukijat kertovat, kuinka joku henkilö on niin ärsyttävä!


Olhi joutui jo teini-ikäisenä astumaan aikuisten vastuullisiin saappaisiin jäädessään Eskon lähdön jälkeen yksin hoitamaan pienempiä sisaruksiaan. Arki oli kaikkea muuta kuin helppoa, eikä poika ehtinyt edes koulussa käymään, kun nuorimmaista piti kotona hoitaa. Myös riita Päivi Paljulan kanssa masensi Olhin mieltä.

F: Kivasti tulee vedet päälle, toi ilmekin on aika ilonen.
K: Olhi-parka.
F: Tulee oikeesti sääli sitä. Sil oli tossa kohtaa ihan ihan kaikki asiat pielessä.


Uhlo oli harmissaan, kun isoveli ei enää tullutkaan hänen kanssaan kouluun ja puolustanut ennakkoluuloisien simien haukuilta. Poju yritti olla veljelleen avuksi, vaikkei paljoa osanutkaan tehdä.

F:Uuh! Hehe. Ihana kuva. Tässä kehuu omia otoksia.
K: Onks meil viel yhtään mamsteria uudella koneella?
F: Ei taida. Ei taida olla lintujakaan.
K: Kyllä mä linnun tein. Ja sähän nimesit sen yhen Papiks. Eiku se oli vanhalla koneella. Sen uuden koneen mun nimeänän linnun nimi oli Punatulkku.




Elina kasvoi mahdottoman vaativaksi taaperoksi, eikä se tehnyt poikien arjesta yhtään helpompaa.

F: Toi ilme. Se on niin se ilme, mitä sä aina teet.

OSA ALKAA:

Kummalien arki oli viime aikoina ollut hyvin vaatimatonta. Olhin päivät kuluivat Elinaa hoidellessa kotona, ja Uhlo puolestaan kävi koulua. Kaikki aamut alkoivat samalla tavalla. Olhi sai tehdä aamiaista pikkuveljelleen ennen koulubussin saapumista. Sen jälkeen oli aika herättää Elina. Tyttö oli nukkunut pitkät unet, ja nyt hän hymyili aurinkoisesti. Olhi sen sijaan oli nukkunut vähän vähemmän, sillä hänen harteilleen oli kipattu talouden hoitaminen, mikä kokemattomalle oli vaikeaa ja epävarmaa. Siinä samassa myös yöunet katosivat Elinan nukuttamisen lisäksi.

F: Mä jo katoin, että tuolla luki "Olhi sai tehdä aamiaista pikkuveljestään".
K: (nauraa)
F: Käy niin sääliks tota Olhia.
K: Sanoit jo.


Taaperon aurinkoisuus katosi nopeasti herättelyn jälkeen. Elina ei millään suostunut menemään potalle, sillä hänen olisi tehnyt mieli leikkiä hetken.
-Elina kiltti, et voi aina luistaa pottaopetukselta kivemman puuhan takia. Olet jo sen verran iso, että tiedän sinun pystyvän tähän. Minunkin työtaakkani pienenisi, jos vaivautuisit opettelemaan pottailua, Olhi puhui turhaantuneesti yrittäen pitää rimpuilevaa tyttöä paikoillaan. Elinan suupielet kääntyivät alaspäin, ja hän alkoi heilutella pieniä käsiään.
-En minä voi sinua pakottaakaan. Pärjäisinpä lasten kanssa paremmin. Saisinpa heidät toimimaan oman tahtoni mukaisesti, Olhi huokaisi väsyneenä. Menisipä joskus edes jokin asia vaivattomasti.

F: Tuolloin tota kirjoittaessa on selvästi väsyttäny. Oikeesti, kun kirjoittaa pahalla mielellä, kaikki kuvatekstit menee tollasiks. Tai ei ehkä pahalla mielellä, mut ankeella.
K: Mistä se väsymys näkyy tossa?
F: Tossa "Olhi huokaisi väsyneenä. Menisipä joskus edes jokin asia vaivattomasti."
K: Mun mielestä toi Elinan suostuttelukohtaus oli hyvin kirjoitettu.
F: Minä taisin kirjoittaa sen. Oikeesti, kuten joskus sanoit "hienosti keksit tekstit itseottamiisi kuviin", ni se oikeesti pitää paikkaansa. Kun kuvaa, samalla käsittelee kohtaa, ja vaikkei siinä tietäiskään, mitä aikoo kirjoittaa, niin kirjoittaessa ne silti tulee mieleen, ajatukset siis.


Elina itki niin paljon. Pienetkin vastoinkäymiset saivat hänet pahalle tuulelle, eikä hän millään suostunut kuuntelemaan muiden neuvoja. Hän halusi toimia aina oman tahtonsa mukaisesti. Toisinaan Elina sai Olhin epätoivon valtaan. Tyttö vaati niin paljon huomiota, ja aina jokin asia oli viassa. Onneksi Olhi oli vuosien saatossa oppinut havaitsemaan, milloin Elina tahtoi lelun ja milloin maitoa. Silti Olhista tuntui, ettei hän ollut milloinkaan päässyt pahimman yli. Hän alkoi pikkuhiljaa väsymään työmääräänsä.

F: Kivasti noi hiukset, tiiätsä katkee tollai tai kääntyy tolleen hassusti.
K: On kyllä onneton ilme.
F: Tossa taas näkyy väsymys.


Kun oli Elinan päiväunien aika, oli Olhi itsekin menossa ottamaan pienet torkut, kunnes hän muisti munakoisosadon saapuneen. Valmis sato oli joutunut kasvamaan rikkaruohojen kanssa, koska harvoin kukaan ehti niitä kitkemään, ja nyt munakoisot olivat aivan nuutuneita ja varmasti pahanmakuisiakin. Olhi ei kuitenkaan jaksanut välittää. Hänelle itselleen kelpasi mikä tahansa ruoka, ja jos rikkaat pahastuisivat, niin suuttukoot. Olhi oli nytkin niin uupunut, että hän meinasi kaatua pari kertaa satoa kasatessaan.

K: No nyt mäkinn huomaan, että väsymys näkyy. Fiku oli varmaan just tossa kohtaa kaatumassa tuolilta.
F: En kyllä muista, tuskin nyt sentään. Oikeesti tollaset rikkaat on niin ylimielisiä, ettei niille kelpaa mikään. Niil on liikaa rahaa, et ne vois olla onnellisia.
K: Mun mielestä raha tuo onnea.
F: Mun mielestä raha tuo onnea siinä määrin, jos sitä on sopivasti. Se tuo kyllä turvaa ja sillä voi ostaa materiaa, mut sen rahan lisäks täytyy olla henkistä pääomaa, jotta sielu viihtyy.
K: Jos se sielu viihtyy materian parissa.
F: Niinpä, on muuten siistiä, että vaikka jokin simssikin tuo niin paljon iloa, vaikka se onkin vain levy. Se on niin hyvin rakennettu. Kuka filosofi sen sanokaan, että kokonaisuus on parempi kuin sen osien yhteenlaskettu summa? Jade tietää.


Kesken sadonkeruun raivokas yskäkohtaus hyökkäsi. Olhi oli elänyt stressitilassa niin pitkään, että hän oli alkanut altistua helpommin erilaisille taudeille kuin aiemmin. Olhi yski minkä pystyi, mutta silti kurkkua tuntui kutittavan aina vaan lisää. Yskiminen kaikui pitkin katuja, mutta vaikka joku olisikin sattunut kuulemaan, ei tämä silti olisi viitsinyt tulla auttamaan. Simit miettivät aina vain omaa nahkaansa. Jos heillä itsellään oli sillä hetkellä kaikki hyvin, eivät he nähneet asiakseen auttaa huono-osaisia. Viime aikoina Olhi oli huomannut ajattelevansa pahaa simeistä, mikä tuntui hänestä hämmentävältä. Hän vain oli kateellinen kaikille muille ikäisilleen, jotka pystyivät melko vapaasti tehdä haluamiaan asioita ja suunnitella tulevaisuuttaan.

K: Kiva toi iso iso leppis. ♫ Leppäkertut apuun ♫
F: Toi on siitä Hannasta ja Ollista. En meinannu heti muistaa. Ton stressitila-tauti-jutun mä opin sulta.
K: Aijaa.
F: Bilsan tunneilta.
K: (nauraa) "Yskiminen kaikui pitkin katuja" Tuli mieleen, kun YO-valvojalla tuli kauhea yskäkohtaus kesken valvonnan.
F: Kuka se oli?
K: Kemian ope.
F: Ai sitäks se tuli kiittämään matikan opelta? (nauraa) Kun matikan ope oli tullut sinne sen tilalle.
K: Me puhutaan kauheesti Taikapölyyn liittymättömiä asioita.
F: Mut kyllä kaikki aina lähtee liikkeelle noista kuvista ja teksteistä.
K: Mut me ei kerrota mitään taustajuttuja tarinasta, kuin mitä Iloliemessä tehtiin.
F: Oliks noissa mitään taustajuttuja? Mä muistelin, et tos alussakin vaan kuvattiin lavastamatta mitään. Kylhän siinä silti vois olla jotain taustajuttuja mut no joo...
K: Mistä se alko, kun koko Taikapöly tuli yhtäkkiä sairaaksi?
F: Emmä muista mitään sairauksia. Oliks se se juttu, kun Nina sairastutti muita Camillan käskystä? Mut oliko Nina se alkuperäinen sairas vai oliko joku sairastuttanut sen?
K: Pekko varmaan tuonu työstä taudin.
F: Aika siisti näkökulma, että Olhi alkoi yhtäkkiä kadehtia muita. Kun Olhihan on tosi kiltti. Nää tekstit on oikeesti aika onnistuneita. En oo pitkään aikaan saanu näin hyviä tekstejä, tai sit en vaan muista.


Illalla koitti vielä Uhlon syntymäpäivät, ja Olhi oli saanut leipoa kakunkin muiden juhlajärjestelyjen lomassa. Illalla kasvuhetkellä Olhi koitti saada vakavan mielensä edes hitusen juhlamielelle töräyttelemällä puhallushommeliin. Myös lapsirakas James Sun yhtyi juhlameininkiin ja töräytteli raikuvasti iloisia säveliä. Olhi oli iloinen, että edes joku jaksoi hänen puolestaan olla iloinen, ettei Uhlo ihan kurjia juhlia saisi. Uhlo kuitenkin oli vilpittömästi iloinen veljensä vaivannäöstä. Poika tiesi paremmin kuin isoveli saattoi arvatakaan, miten rankkaa tällä oli. Tyytyväisenä Uhlo puhalsi kynttilät ja siirtyi seuraavaan ikävaiheeseen.

K: "puhallushommeli"
F: Kiva, ku ei selvästi oo tienny sen nimee! (nauraa)
K: (nauraa)
F: "James Sun yhtyi juhlameininkiin ja töräytteli raikuvasti iloisia säveliä"
K: Ovelasti jätetty taas mainitsematta sen torven nimi.
F: Uhlo on oikeesti ihana, kun se välittää tosta veljestään.


Uhlo kasvaneena.

F: Onks toi Eskon vai Ehlan nenä? Onks se Ehlan?
K: Tarttis sivukuvan sen tunnistamiseen.
F: Kaikissa tarinoissa toi tukka on naisilla. Mutta miehillä oli vähemmän hiuksia, joten me ladattiin se niille. Eikä oo mitään kunnollista kiharaa tukkaa miehille. Semmosta Mika-tukkaa
K: NII!
F: Kysyttiiks me jotain kiharaa tukkaa jossain osassa, mut se ei viittiny vastata meille?
K: Joo.


Olhi aivan yllättyi veljelle leipomaansa kakkua maistaessa, miten hyvä kokki hän tarpeen vaatiessa osasikaan olla! Pojat herkuttelivatkin hyvillä mielin kakulla syöden useamman palan kerralla. Elina katsoi toisten ruokailua kateellisena ja alkoi inisemään saadakseen itselleenkin syötävää. Olhi huokaisi turhautuneena taaperon vikinälle ja oli jo nousemassa, kun Uhlo lupasi ruokkia pikkuisen.
-Mutta Elinalle kelpaa vain..., Olhi alkoi ohjeistamaan, mutta Uhlo keskeytti veljensä.
-...tasan kajksi minuuttia lämymitetty maito, Uhlo jatkoi veljensä lausetta saaden tämän hämmästymään.
-Olen useampaan kertaan katsonut miten sinä teet ja oppinut samalla, Uhlo selitti. Olhi ei pistänyt ollenkaan pahakseen ylimääräistä vapaa-aikaansa ja päätti hakea vielä yhden palan kakkua.

F: Mikä hitsin nukkumamerkki tuolla keskellä tuolia on? Joku koira ehkä.
K: Tai sitte toi nukahti pöytään. Syöny "useamman palan kerralla", kun oli niin paljon tyhjiä lautasia tossa pöydällä. Vieraiden jäljiltä tai sitte noilla oli vaan nälkä.
F: Sä oot kirjottanu tästä eteenpäin.
K: "tasan kajksi" Mä luulin, että mulle on tullu kirjotusvirhe, mut se olikin Uhlon vammasta puhetta. Tosta seuraavasta Uhlon puheesta puuttuu vammat
F: Jostain osastahan me unohdettiin laittaa noita vammoja, ja sit lisättiin ne jälkeenpäin. Oisko se ollu tää osa, ja tosta sit ois vaan jääny?
K: Ehkä. Ehkäpä.
F: Sanoks Muumipappa ton?
K: Seppo. Salkkareiden.


Uhlo passitti väsyneen veljensä sinä iltana varhain unille ja lupasi hoitaa yksin loput velvollisuudet, jotta toinen saisi levätä. Hyvillä mielin Olhi kaivautuikin peittonsa alle tavallista aikaisemmin nukkumaan univelkojaan pois. Uhlo täytti paketin kasviksilla antaakseen satoa kylään tulleelle Jamesille.
-Tämähän menee väärin päin, synttärisankarillehan lahja pitäisi antaa eikä toisin päin, James naurahti ottaessaan satopakettia vastaan.
-Rikkaidern perheiden eslämä onkin yhvtä syntymäpäivää, kmun paketteja sahtelee meiltä köyhiiltä, Uhlo totesi.
-Noh, minä voin pyytää Aiméeta lähettämään tänne teille rakkauden voimiaan, niin parisuhteenne alkavat kukoistaa, James lupasi lähtiessään. Uhlo potkaisi tympääntyneenä miehen sanoista hiekkaa kengän kärjellään. Mikä parisuhde? Uhlon huonon maineen takia häntä ei koulussa kukaan katellut sillä silmällä, eikä Olhinkaan tilanne näyttänyt Päivin kanssa sujuvan. Että kiitos tyhjästä.

K: Aika hauska teksti! Hihihihi, omia töitä kehun.
F: On se aika hauska.


Aamulla Olhi heräsi virkeänä. Muutaman tunnin lisäunet olivat todellakin olleet tarpeeseen, ja kerrankin poika oli saanut nukuttua koko yön heräilemättä vähän väliä stressatessaan milloin mistäkin asiasta. Nyt kun Uhlokin oli jo teini, saattoivat pojat jakaa vastuuta, ja tällöin taakka tuntui pienemmältä. Hyvin nukutun yön jäljiltä Olhi oli hyvällä mielellä, ja nyt hänen ei tarvinnut tekohymyillä Elinalle tullessaan tätä herättämään. Taaperokin tuntui vaistoavan veljen mielentilan ja Elinankin oli parempi olla.

K: Iloinen asia.
F: Niin, hyvin nukutut yöt oikeesti vaikuttaa mielialaan merkittävästi.


Valmistettuaan aamupalan Olhi hämmästyi huomattuaan veljensä vielä pyjamassa.
-Mitä sä...? Sunhan pitäisi olla kohta kouluun lähdössä, mee nyt äkkiä pukemaan, Olhi passitti. Uhlo ei kuitenkaan totellut veljensä kehotusta.
-Mä mtietin, että voirsin jäädä täwnään kotiin Elinana hoitamaan, etttä sä päräset välillä käsymään koululla. Kylflä ne sumt sinne varmjaan vielä huyolii, vaikka toot ollut tpoissa pitkään, Uhlo ehdotti.
-No jos välttämättä haluat meidän niin toimivan, niin mikäs siinä. Voitaisiin Elinan kasvuun asti vuorotella koti- ja koulupäivissä, Olhikin innostui ideasta. Paljon mieluummin hän kouluun menisi kuin olisi koko päivän kotiäitinä. Uhlo puolestaan halusi mieluummin jäädä kotiin ja viettää päivän ilman koulukiusaajien kommentteja ja muiden paheksuvia katseita.

F: Silmän isku
K: Noi rummut ostettiin joskus, kun Esko tarvitsi luovuutta uralla.
F: Toi oli hyvä. Eiks Esko ollu töissä musiikissa vai löysäilyssä?
K: Emmä tiiä. Siihen kisaan ainakin laitettiin väärä tieto.
F: OIKEESTI? Vähänkö noloo.
K: Siihen kisaan me oltais ehkä laitettu löysäily, vaikka sen ois pitäny olla musiikki. Mut samat pisteet ainakin oli urassa, melkein sama asia.
F: Semmonen ois ollu viel nolompaa, jos oltais laitettu elämäntavoite, joka ei vois olla romantiikkatavoitteisella. Kiva ku tossa on kolme T:tä. "etttä" Noi muuten tehään silleen, että ensin kirjoitetaan normaalisti, ja sit arpomalla huiskitaan jokin kirjain sanojen väliin. "käsymään koululla" Kuulostaa jotenkin tyhmältä. Kohta tää menee rasistiseks.
K: (nauraa)
F: Eiks toi Uhlo ollu perhetavoitteinen ja toi Olhi oli suosio- tai mammonatavoitteinen?
K: Oli.


Kummaloiden koirien karvat olivat haalentuneet ja muutenkin vanhenemisen merkit alkoivat selvemmin heijastua niiden käytöksestä. Elhi-hauvasta oli tullut rauhallisempi ja väsyneempi, eikä se enää jaksanut kirmailla ulkona niin kuin ennen. Vanhuuden väsyttämistä koiristä oli tullut helppo saalis Elinalle, joka sai usein kaapattua eläimiä tiukkiin kuristushali-otteisiin. Elhi-parka oli lähes puolustuskyvytön taaperon yllättäen hyökätessa retuuttaessa sitä. Eihän Elina pahaa tarkoittanut. Hän olisi halunnut vain leikkiä.

F: Toi koiran ilme
K: Ihana koira! Tossa kohtaa piti ottaa eläinkuvia, kun pelkäsi, ettei uudelle koneelle saada lemmikkielämää.
F: Alkuun me ajateltiin, että kaikki eläimet kuolee räjähdyksessä tai sit muuten vaan kaikkia eläimiä ei saa siirretyks uuteen paikkaan. Ja vaikka Paljuloiltakin otettiin hirveesti kissakuvia, ikään kuin hyvästeltiin niitä. Onneks ei.
K: Niin, ku saatiin lemmikkilisäri ostettua uusiks.
F: Niin, ku Sepolla oli se vanha ja pari muutakin "meidän" lisärii. Eikä! "eikä se enää jaksanut kirmailla ulkona" Kuka vanhus kirmaili ulkona?
K: Janus-haamu kirmaili ulkona. Kerran, kun pelattiin Goottiloilla, totesin, että Janus kirmailee ulkona, ja Fikua se huvitti. "koiristä"
F: Mulla on oikeesti sellainen tiukka ote, ettei kukaan pääse siitä irti. Se tehään kyynärpäillä. Siit saa oikeesti sellasen lukituksen!
K: Entäs sen Igor-koiran tiukka ote.
F: Mä oon nykyään Igorille tuhma. Ens kerralla täytyy olla kiva sille.
K: No ku se on niin hölmö koira.


Hetken päästä Elina sai toisenkin halikaverin, kun Uhlo nappasi tytön syliinsä.
-Ole väfhän hellävaraisempi. Halaeat niin luja,a, että piajn Elhin luyut katkeavat, Uhlo kehotti silitellen pikkuisen päätä. Elina hymyili ja antoi isoveljellekin halin. Teko sai Uhlon suupielet nousemaan ylöspäin. Viime aikoina Uhlo oli oivaltanut, kuinka perhekeskeinen sim hän oikeasti oli. Hän välitti perheestään ja piti lastenhoidosta, minkä vuoksi pieni Elina oli hänelle ihanteellista seuraa. Uhlon ohjeita Elina kuunteli, ja kaksikko pärjäsi aivan mainiosti kokosalla, sillä poika osasi käsitellä pikkusisartaan taidokkaasti!

F: Ihana, kun toi Elina halaa sitä <3


Olhin tultua koulusta meni Elina hetkeksi päiväunille. Olhi ehdotti, että teinit menisivät kasvimaalle kylvämään lisää siemeniä, jotta ennen talven tuloa ehtisivät siemenet vielä kasvaa ja tuottaa sadon. Uhlo tietenkin suostui ehdotukseen, sillä hänkin ymmärsi tyytyväisen taikavoimaisen simin merkityksen omalle hyvinvoinnille.
-Kuinka sinuhlla muuten kofulussa meni? Uhlo kysäisi.
-Hyvin, entinen opettajani ymmärsi haasteellisen tilanteeni, ja hän sai rehtorin vakuutetuksi. Lopulta sain kuin sainkin mennä tunneille. Vanhat opit palautuivat vähitellen mieleen, Olhi selosti innokkaana.
-Hiendo homma! Minrulla ja Elinallakin oeli kivaa, Uhlo puolestaan kertoi.

K: Nää on taas sun tekstejä.
F: Niin, toi äskeinen tuntuikin mun tekstiltä. Tää on kyl huono teksti.
K: Noh.
F: Siin ei selvästi oo ollu mitään tiettyä mielessä, jotain vaan keksitty.


Päiväunituokion jälkeen Olhi lupautui opettamaan Elinalle kävelemistä. Uhlo sanoi ohimennen alustaneensa opetusta vähän jo päivällä. Elina kävelytaito ylitti silti kaikki Olhin odotukset.
-Vai muka vähän alustettu kävelyopissa! Tyttöhän kävelee todella sujuvasti! Olhi oli huudahtanut. Olhin täytyi seurailla edistystä hetken aikaa suu yllättyneesti avautuneena, ja sitten hän vasta ymmärsi ihmetellä veljensä aikaansaannoksia. Kuinka tämä oli onnistunut takomaan Elinan päähän opin, että tämä osasi samana päivänä kävellä? Jos jossakin asiassa Uhlo pärjäsi, niin se oli lasten kanssa.

K: Jälleen Uhlon perheellisyystaitoja tuotiin esille.
F: En ees muistanu, että sitä on tuotu noin paljon esille. Sit jos tehdään uus tavoitekisa, ni laitetaan Uhlo sinne, ku se on niin helppo. Ja sit ne, jotka on lukenu tän, tietävät sen.
K: Hahaa.


Elinalla oli ollut niin hauska päivä, että ylimääräistä hilpeää energiaa tuntui olevan loputtomiin. Lopulta taapero  löysi käsiinsä hauskannäköisen rojuläjän, jonka päälle tyttö lopulta istahti. Elina ei tiennyt terävien reunojen ja lasinsirpaleiden vaaroista, vaan hän alkoi hytkyä taustalla soivan musiikin tahdissa. Onneksi Elina muisti hetken päästä aamulla kesken jääneen leikin omassa huoneessaan, ja ennen tapaturman sattumista hän oli jo poistunut paikalta.

K: Tohon piti liittää jotain, että toi lapsi ois loukkaantunu ja Jorma ois tullu kattomaan sitä. Mut sit Elina jo kasvoi.
F: Niin ku mä en ottanu sitä ajoissa.
K: Toi kuva oli vaan joku päähänpisto. Tanssikohan se oikeesti tossa rojuläjässä vai siirsinköhän vaan sen siihen?
F: Ihana ilme


Illalla Olhi ja Uhlo päättivät herkutella kakulla, joka oli jäänyt syömättä nuoremman synttäreiltä. Hetken aikaa pojat vain ahtoivat herkullista kakkua suihinsa, kunnes yllättäen puhe alkoi kuin tyhjästä.
-Kiitos Uhlo, että olet minulle niin hyvä. Et tiedä, miten onnellinen olen, kun autat minua Elinan ja kasvimaan hoidossa, Olhi puhui kiitollisena.
-Äh, enrhän minä o5le paljoa tehwnyt verrattuna sin,un ansioihisi. Mintun velvollisuuteni ovn auttaa sixnua, kun sinäkijn niin monita kertaa olöet auttanut minlua, ja olyet pitänyt talo.uttamme pysityssä. Sinulle täössä pitäisi hattdua nostaa, Uhlo huomautti.
-Taidamme olla molemmat arvokkaampia kuin uskommekaan, Olhi lopulta sai sanottua hymyssä suin.

F: Ihanaa, kun tuolla on vitonen välissä "o5le"
K: Tolle Uhlollekin laitettiin Teinien kamiksen asu, kun tiedettiin, ettei saada sitä uudelle koneelle asennettua.
F: Oiskohan modissa jotain noita asuja muutettu lapsille tai jotai?
K: On. Ainakin näin jossain tarinassa joskus.
F: Voitais ladata niitä.


Kakkubileiden jälkeen Olhi vetäytyi makuuhuoneeseen tekemään päivällä koulussa saamiaan läksytehtäviä. Vaikka tehtävien kysymykset välillä vaikeilta tuntuivat, ei Olhi halunnut luovuttaa. Hän oli iloinen saadessaan vielä mahdollisuuden tulla kouluun opiskelemaan, ja poika halusi näyttää opettajille yrittävänsä tosissaan. Yliopisto-opiskelulle Olhi joutuisi kuitenkin sanomaan ei, sillä hän tiesi, ettei mitenkään ehtisi käydä lukiotaan loppuun ennen aikuiseksi kasvamistaan. Olihan poika jo muutenkin tietoinen siitä, ettei yliopistoon pääsisi, kun ei hänelle olisi tulevaisuudessa puolisoakaan tarjolla. Taikapölyn käytännön mukaan yksinäisiä sinkkumiehiä ei ollut tapana kouluttaa, sillä ei kotonaloisimiseen mitään hienoja tutkintoja tarvittu.

F: Oikeesti noi oli Uhlon läksyt.
K: Siinä kävi joku juttu, että oikeesti Olhi oli ton päivän kotona, vaikka tarinan mukaan Uhlo jäi kotiin.
F: Siihen tuli jotain, et pikkunen ei voi jäädä yksin kotiin, vaikkei Uhlo ees ollu menny bussiin vielä.
K: Niin, Uhlo oli jäämässä kotiin. "ei kotonaloisimiseen mitään hienoja tutkintoja tarvittu"
F: Musta se on surullista, ettei niille tarjottu.
K: Musta tuntuu, että mä tulevaisuudessa tuun vaan loisimaan kotona.
F: Musta tuntuu, ettet sä loisi tulevaisuudessa kotona.
K: (nauraa) Toi on niin sönkösti toistettu.
F: Niin mä sanoin.


Saatuaan läksyt suurimmilta osilta valmiiksi, tuli Olhin mieleen yllättäen maksamattomat laskut. Poika riensi illan hämärtämälle pihalle ja otti ikävän keltaiset kirjekuoret postilaatikosta. Eskon muutettua Paljuloille tämä oli jättänyt vähän käyttörahaa Olhille, mutta niistä ei ollut enää paljoakaan jäljellä. Poika mietti kuumeisesti, mistä hän sisaruksineen saisi tarpeeksi rahaa elämiseen kun säästöt hupenisivat lopullisesti. Eskolta ei ainakaan kannattaisi pyytää, mies oli Paljuloille muuton jälkeen ilmoittanut, ettei Kummalan väellä ollut enää oikeutta ruikuttaa häneltä mitään. Olhi voisi tietysti yritää hankkia työpaikan, mutta ilman kunnon koulutusta se olisi vaikeaa, eikä hän muutenkaan voisi jättää Uhlonkaan harteille kaikkia kotitöitä. Talvi-ajaksi voisi ehkä harkita jotain pätkätöitä, kun ei olisi kasvimaanhoitokiireitä.

K: Oikeesti niillä oli kyllä hyvin rahaa. Rikkailla oli useemmin rahaongelmia kuin köyhillä, kun ne aina rakenteli uusia huoneita niiden lapsille. Pilvilinnat oli ihan köyhinä, kun ne rakensi sen yläkerran.
F: Ja silti Peter vaan laulaa siellä alusvaatteissa.


Uhlo heräsi varhain seuraavana aamuna, sillä Elinalle oli tullut nälkä. Väsynein mielin Uhlo vei tytön keittiöön ja antoi tälle tuttipullon. Olisi ollut mukava nukkua kerrankin pitkät unet viikonloppuna, mutta ainakin isoveli sai siihen edes mahdollisuuden. Aikaisen herätyksen ansiosta Uhlo sai myös puhdistetuksi lemmikkinsäkin häkin. Valkoinen pörrösöpöläinen oli viime aikoina saanut kovin vähän huomiota kaikenlaisten kiireiden takia. Hetken päästä Elina sai maidon juotua, ja tyttö karkasi toiseen huoneeseen leikkimään leluillaan.

F: Lyhenee taas silleen, että näyttäis tän olevan mun teksti.
K: Oliks ton Uhlon lemmikin nimi Hiiri. Sitä ei vissiin tarinassa kerrottu.
F: (nauraa) Mä nimesin sen.
K: Miks me annetaan aina häkkieläimille niin tyhmiä nimiä? Kissoille ja koirille arvotaan nimet kalentereista...
F: ...tai kysytään isiltä. Tsaari Isosaari oli yhden koiran nimi. Se oli puudeli.
K: Tsaari oli sen perheen ylpeydenaihe.
F: Seppohan ei ikinä pitäny puudeleista, ja mun mielestä ne oli just parhaita rotuja!
K: Muistan, kuinka röyhkillä oli kaks puudelikoiraa, ja Jouko halusi kasvattaa pentuja. Sit niille tehtiin katolle pentualue.
F: Eikää...


Puhdistusoperaation jälkeen Uhlo nappasi lemmikkinsä käsiinsä, ja yhdessä he viettivät hauskan leikkituokion.
-Nyt sintulla on tanas mukava, ssiisti koti, jossca on hyväa temmeltää. Eihkö olekin haurskaa? Uhlo puhui eläimelle, joka vain katseli häntä. Uhlo silitti lemmikkiä vielä hetken, minkä jälkeen hän laittoi sen takaisin häkkiinsä.
-Mene juokusemaan tai lepuyuta vaan itseäesi. Minulla o,n töitä pihaulla, Uhlo kertoi.

F: Ei selvästi oo keksiny tohon mitään.
K: Noku mä otin ensin yhden häkkikuvan. Sit päivä vaihtui ja sä otit toisen häkkikuvan, kun et tienny munkin jo ottaneen.
F: Miten sä muistat tollasia juttuja? Siis mitä mä oikeesti teen, kun en koskaan muista mitään?
K: En tiedä. "pihaulla"
F: Mitä?
K: "pihaulla"
F: Ai se oli tuolta.


Myös Olhi heräsi odotettua aiemmin, ja yhdessä pojat menivät kitkemään rikkaruohoja kasvimaalta. Heillä oli täysi työ pitää pelto otollisena kasvupaikkana. Memmä nukkui tyytyväisenä pihalla, ja välillä se potki jaloillaan varmaankin villin unen johdosta.
-Saisinpa mitnäkin olla koiera. Voisi jokwa päivä nuhkkua, eikä tarvritsisi huolehtia mikstään, Uhlo haaveili.
-Kyllä meidänkin elämässämme on hyviä puolia, kunhan ne vain tulevat vastaan, Olhi vastasi.
-Vastaantulemisesta puheeyn ollen... Uhlo sanoi aavistuksen hiljempaa ja osoitti kadulle. Päivi Paljula käveli talon luo.

K: Must tuntuu, et toi koira siirrettiin tohon. Vai liikkuuko kuorsausmerkit mukana?
F: En tiedä. Se on hyvä, kun noi koirat potkii jaloillaan, ja sit joskus oon todennu, et ne näkee villiä unta. Ainii, joskus vauvana sä halusit olla Kolli, kun sen ei tarvinnu mennä kouluun. Nyt vaan Jade tajuu tän.
K: Luki Aijcakin sen postauksen, jossa oli Kolli.
F: Sit sekin tajuu.


Kun Päivi ei lähtenyt pois, päätti Olhi mennä vastaanottamaan vieraan.
-Miten voin auttaa? Olhi kysäisi, kun Päivi näytti joksenkin vaivaantuneelta.
-Minut patistettiin hakemaan täältä jokin Eskon laukku, joka häneltä vahingossa jäi tänne. Vaikka en siedäkään sinua tai perhettäsi yhtään, täytyy minun silti pystyä hoitamaan tämä asia. Ollaan nopeita, niin meidän ei tarvitse sietää toisiamme pitkään, Päivi puhui suu irveessä. Ilme ja eleet kuitenkin paljastivat nopeasti Päivin oikean olotilan. Hänelle oli patistettu laukun hakeminen arestinsa vuoksi.
-Ei minulla mitään hätää ole. Astu sisään, Olhi pyysi.

K: Haistelikohan Päivi haisevaa koiraa?
F: Voi olla.


Olhi suuntasi kuitenkin heti eteisestä suoraan Elinan huoneeseen, sillä kova itku kantautui sinne asti.
-Anteeksi, minun täytyy päästää pikkusiskoni kehdosta. Pahoittelen, että tehtäväsi vähän viivästyy, Olhi sanoi.
-Eipä sinulla kovin hyvin taida mennä, kun joudut toimimaan sisaresi lapsenvahtina! Talossakin oli kauhean likaista! Luulisi, että Ehla hoitaisi kaikki tuollaiset, Päivi moitti, ja pieni hymynpoikanen nousi hänen huulilleen. Olhille selveni saman tien, että Päivi halusi vieläkin ilkkua hänelle.
-Äiti ei enää asu täällä. Eräänä yönä hän oli vain kadonnut. Siitä lähtien minä olen hoitanut Elinaa, Olhi totesi vakavasti. Hänestä Päivin kommentit alkoivat tuntua jo vähän ikäviltä.

Kommenttiraidan kirjoittamista jatkettu 3.8.2013:
K: Voivoi.
F: Mul on nälkä.
K: Piti sit kaikille kertoa.
F: Näin on. Ja sitä ennen mä ajattelin, ettei tuu mitään mieleen tosta kuvasta.


Päivi hämmentyi pojan kertomuksesta. Väkisinkin tuli mieleen oman isän odottamaton katoaminen. Silti Päivi ei halunnut uskoa Olhia, vaan ajatteli tämän keksineen koko jutun.
-Älä viitsi! Ei kai Esko olisi muuten meille muuttanut, jos Ehla oli kerran kadonnut? Päivi tuhahti. Olhi alkoi kiukuissaan rutistaa sylissään olevaa Elinaa lujemmin itseään vasten.
-Se mies ei välittänyt äidistä pätkääkään, ja hän masentui tämän katoamisesta vain sen takia, että joutuisi yksinhuoltajaksi. Jessican pyytäessä apua Esko ei todellakaan lähtenyt hyvää hyvyyttään apuun. Hän oli iloinen päästessään parempi maineiseen perheeseen, ja oli sen tähden valmis hylkäämään meidät, Olhi kertoi katkerana. Hänen sylissään aina vaan tiukentuvassa otteessa oleva Elina alkoi rimpuilla, jolloin poika kumartui laskemaan taaperon maahan.

K: Kova puristus
F: Just hyvin toi Olhin puheenvuoro kirjoitettu
K: Kuka sen teki?
F: Emmä tiiä. Must tuntuu et sinä.
K: Harmi ku ei muista.
F: (kuiskaa) Kauhee ku mul on nälkä. Ei taas! Mä en ajatellu yhtää!
K: (nauraa)


Päivi oli järkyttynyt kuulemastaan. Olhin eleistä näki, että poika puhui totta. Päiviä alkoi nolottaa koppava käytöksensä, mutta enemmän hänen kävi sääliksi Kummaloiden teiniveljeksiä ja pientä Elinaa, jotka molemmat vanhemmat olivat hylänneet. Tyttö käveli lähemmäksi lattialle kyykistynyttä Olhia ja auttoi tämän ylös.
-Annathan anteeksi aiemman käyttäytymiseni, en tiennyt... Päivi pahoitteli.
-Yhtä asiaa en kyllä vieläkään käsitä. Esko kertoi minulle, että olitkin päättänyt, ettet halua kanssani naimisiin, Päivi otti varovasti häntä askarruttaneen asian esille.
-Eskon muuttaessa hän kyllä pyysi minua lähtemään tulevana puolisonasi mukaansa asumaan teille, mutta enhän minä voinut suostua moiseen ja jättää nuorempia sisaruksiani keskenään tänne asumaan, Olhi kertoi.

K: Miten toi vastaus liitty tohon Päivin kysymykseen? Vai mikä toi Päivin puheenvuoro oli?
F: Se liittyi siten, että Esko on varmaan sanonut Päiville, ettei Olhi halua sen kanssa naimisiin, kun ei muuttanut. Oikeesti Kasa toisti mun puheenvuoron tohon, kun en ite muistanut, miten se meni.
K: Nyt youtube ei toimi.
F: Vähänkö toi Päivi oli nolo. Vihotteli vaan jostain väärinkäsityksestä koko elämän!


-Aikoiko Esko todellakin jättää kaksi nuorinta sisarustasi tänne asumaan keskenään? Eiväthän he olisi mitenkään pärjänneet! Päivi kauhistui. Ihan suu loksahti auki. Miten joku saattoi olla niin vastuuton?
-Kyllä hän oli valmis niin tekemään. Ilmoitin, etten mitenkään voi tulla, Olhi totesi.
-Ja Esko sanoi minulle, ettei sinua voisi vähempää kiinnostaa luoksemme muuttaminen ja naimisiinmeno-suunnitelmat. Miten uskoin häntä noin vain? Tiesin, että se mies on sika, mutten uskonut, että näin ääliö sentään, Päivi murahteli. Tuntui hämmentävältä ja nololta yhtä aikaa.
-Et voinut tietää, Olhi totesi. Hetkessä Päivin suu avautui vieläkin pahemman järkytyksen vuoksi.

F: Tossa selviää paremmin, missä edellisessä tekstissä jäätiin. Esko sanoi Päiville, ettei Olhia kiinnosta muuttaminen ja naimisiinmeno. Siellä lautaset kolisee!
K: Mitäs mä sanoisin?
F: Ranskalaiset putoavat lautasille.
K: Pitäis tehdä kommenttiraita meidän syömisestä. Ja siihen sisältyis kaikki röyhtäilyt. Päivin suu saatiin auki järkyttyneesti, kun Olhi oli ensin juorunnut Päiville. Ikivanha kikka.
F: Just hyvä.
K: Mennään hakeen niitä ranskiksii.


-Voi ei! Olen käyttäytynyt sinua kohtaan aivan kauhealla tavalla. Minua niin hävettää ja kaduttaa. Anna anteeksi, Päivi huudahti. Olhi nappasi järkyttyneen tytön halaukseen, mikä sai Päivin hämmentymään vieläkin enemmän.
-En kanna sinulle kaunaa. Kaikki on hyvin. Unohdetaan kaikki menneisyydessä tapahtuneet asiat, ja aloitetaan tutustuminen puhtaalta pöydältä, Olhi puhui rauhoittavasti.
-Sinä olet aivan liian hyvä sim. Minun on pakko korvata huono käytökseni jotenkin, Päivi huokaisi.
-Minulle riittää, että saan taas olla ystäväsi, Olhi kertoi. Päivin suupielet alkoivat nykiä ylöspäin. Hänen mahaansa kivisti, mutta samaan aikaan hän tunsi olonsa helpottuneeksi. Viikkojen vihanpito alkoi tuntua turhalta. Oli hienoa jättää viha taakse ja jatkaa eteenpäin.
-Sitä laukkua en kyllä Eskolle vie. Se mies ei ole ansainnut mitään, Päivi lopulta tokaisi.

F: Nyt on syöty. Ihana vauvan naama.
K: Oikeesti ei edes ollut mitään laukkua. Piti vaan keksiä syy, miksi Päivi ois käyny tuolla.


Päivi lähti kotiin, ja uusi vieras odotti jo ovella. Aamu Sun oli saapunut hakemaan hiukan ruokavaroja perheelleen. Kun ruokittavana oli samaan aikaan ylimääräisiä piileskelijöitäkin. Nelikolla olikin suunnitelmia seuraaville viikoille, joten Aamu tuli hakemaan Sunien ruokalastin hieman etukäteen.
-Kiitos, että sain ottaa näin paljon. Voin vaikka maksaa tästä vähän, Aamu lupasi.
-Ei missään nimessä. Tietenkin minä joustan välillä, Olhi tokaisi nopeasti.
-Ota vaan. Minulla on hiukan kiire, enkä ehdi kinastella kanssasi pidempään, Aamu totesi lempeästi ja ojensi simoleonit Olhin käteen.
-Kiitos miljoonasti, Olhi sanoi. Aamun antamalla "pienellä" rahasummalla Olhi pystyisi maksamaan vielä muutaman kuukauden laskut!

K: Hienosti kaikki järjestyi Kummalien perheellä! Mistähän Aamun urheiluasu on ladattu?
F: Niinpä, se on hieno. Hienosti keksitty täytettä perus sadon hankinta -kuvaan.
K: Siinä kehutaan omaa työtä.
F: Oliko tää muka mun kirjoittama?
K: Joo.
F: Mut annoitsä idean tähän?
K: En mielestäni.
F: Mistähän mä sitten oon ton vetäny?
K: Musta se meni niin, ettei Aamun oikeesti ois pitäny olla tuolla, kun ne oli lähtenyt niitä Pilvilinnoja etsimään, mut sit sä vaan otit kuvan.
F: Hölmöä. Emmä ikinä muista mitään.
K: Ei se mitään.


Sinä iltana olivat Elinan syntymäpäivät. Tyttö ennätti kasvaa niin  nopeasti, ettei kukaan edes huomannut tapahtumaa. Moinen käytös ei kuitenkaan Elinan mielentilaa huonontanut, kun kerran kakkua oli tarjolla. Sen illan aikana Elina täyttikin pienen mahansa suurella määrällä kakkua. Tietenkin päivänsankari tarjosi Olhin leipomaa herkkukakkua vieraille ja muillekin perheenjäsenilleen.

F: Toikin oli mun moka. Unohdinko mä vaan ottaa siitä kuvan kokonaan?
K: Pieni maha, suuri kakku.
F: Mä katoin, että tossa luki: "Sen illan aikana Elina näyttikin pienen mahansa"
K: Mikäs siinä, jos haluais mahaa näytellä.


Tässä vielä parempi kuva juuri kasvaneesta Elinasta.

F: Mä tykkään tosta ruskeesta huulipunasta, kun se sopii silmiin ja hiuksiin.
K: Ja poskiruhjeeseen.


Vaikka mahat olivatkin jo ihan pullollaan, päättivät Olhi, Uhlo ja Elina ottaa vielä yhdet palat.
-Mun maha halkeaa ihan kohta! Elhi, haluatko kakkua? Elina kysäisi. Hän viskoi samantien pienen palan kakun palastaan lattialle, ja koira pinkaisi heti herkkupalan kimppuun.
-Ei eeläimille tämmöisiä herkbkuja sovi antawa. Olisit vaajn pistänyt suih.isi, Uhlo torui heti.
-Mutta tänään on minun synttärit! Minä halusin antaa juhlamieltä Elhillekin. Niin hyvä koira kun on, Elina selitteli.
-Hyväähän sinä vain tarkoitit, Olhi lopulta sanoi ja hymyili siskolleen. Ei syntymäpäivillä sopisi olla liian ankara.

F: Varmaan tossa on piste välissä! "suih.isi"
K: Tulee mieleen tosta se Bonesin jakso, kun se vauva halusi keilata.
F: Se vauva oli hyvä siihen asti, kunnes se näki sen ruumiin.
K: Koskahan 7-kausi tulisi alennuksiin cdon.comissa?
F: Toivottavasti pian.


Kun kakku oli syöty loppuun, siirtyivät sisarukset ulos talikot ja lannoitteet mukanaan. Maanviljelijän työ ei katsonut kelloa tai säätä, joten puutarhahommiin ryhdyttiin pienestä tihkusateesta huolimatta. Aloittelijatasoinen Elina sai käteensä lannoite pussin poikien tarttuessa talikkoihin. Poikien mukaan lannoittaminen sujui keneltä vain, mutta siementen kylvämiseen vaadittiin enemmän kokemusta.
-Ai näinkö? Elina varmisti pursuttaessaan pussin sisältöä palstalle.
-Juuri noin, jatka samaan malliin, Olhi kannusti vieressä. Elina nyrpisteli nenäänsä. Hän oli varma, ettei siementen kylväminen ollut sen kummenpi juttu, mutta pojat olivat halunneet nakittaa hänen harteilleen ällöttävimmän tehtävän. Komposti-tuotteiden aromit eivät aina olleet niitä parhaimpia.

K: Tykkään tosta kirjoittamastani tekstistä.
F: Kyllähän se on hyvä. Elina-parka.
K: On ne muutkin aika parkoja, kun pimeällä sateeseen joutuu.
F: Niin, se seikka on aika hyvin selitetty tossa. Kun ei kukaan täysjärkinen ihminen lähtis kylvämään pimeessä ja varsinkaan sateessa.


Aamulla noustiin varhain ylös, jotta peltotyöt ehdittäisiin hoitaa alta pois ennen kouluun lähtemistä. Pukeutumisestakaan ei tarvinnut huolehtia, sillä ei kukaan olisi ulkona liikkeellä ennen auringon nousua, joten porukka saattoi hihhuloida pihalla pyjamissaan. Jonkin verran rikkaruohoja oli kasvien kanssa tullut kilpailemaan vedestä ja ravinteista, ja illalla kylvettyjen siementenkin kohdalle olivat rikkakasvit tehneet valloituksen.
-Miksi nämä eivät saa kasvaa vapaasti niin kuin tomaatit ja kurkut? Elina kyseli. Hänen kävi sääliksi rikkaruohoja, jotka noin vain riuhdottiin irti kasvualustaltaan.
-Me emme hyödy niistä mitenkään, joten ne ovat tarpeettomia. Muutenkin ne häiritsevät myytävien kasvien kasvua, joten niistä on parempi hankkiutua eroon, Olhi selitti.

F: Ei oo samalla kertaa kuvattu, kun Elinan vaatteet on vaihtunu!
K: Aina laitetaan ne raukat pimeässä ulos. Mut entäs se, kun me ite oltiin perunamaalla kymmenen jälkeen kitkemässä.
F: Se oli vääryyttä.
K: "hihhuloida" (iso nauru)
F: Toi iso nauru johtu siitä, että mä kirjotin vahingossa K:n tilalle H. Ihan kuin Hiltsu olis puhunu.
K: (iso nauru x2) Taas näkyy bilsajuttuja, kun kasvit kilpaili vedestä ja ravinteista.
F: Mä oon kanssa harmitellut rikkaruohojen nyppimistä ja niiden väärinkohtelua sen vuoksi, ettei niitä tarvitsis repiä irti.
K: Jos me asuttais Taikapölyssä, me oltais varmaan Kummaloiden tasoa.
F: Mut onneks isi ei oo yhtä ikävä kuin Esko. Vai oltaisko me sittenkin enemmän Paljuloiden tasoa?
K: Ei meillä oo niin paljon kissoja.
F: Pahus.
K: Ei meillä tosin koiriakaan oo yhtään.
F: Eikä mädäntyneitä ihoja...vielä. Ja mitäs toi tarkoitti?


Auringon jo noustua kokoontui sisaruspoppoo aamiaispöydän ääreen syömään vaatimatonta ateriaansa. Keskustelu pyöri lähinnä koulu-asioissa, olihan tänään Elinan ensimmäinen koulupäivä ja kaikki vinkit tulisivat  tarpeeseen. Kesken kaiken Elina vaihtoi kuitenkin aihetta hyvin radikaalisti.
-Missä äiti on? Ja isä? Elina kysyi ja tuijotti kummallisiksi muuttuneita veljiään. Uhlolla menivät murot väärään kurkkuun ja Olhi tuijotti vaivaantuneena lautasensa sisältöä nostamatta katsettaan enää siskoonsa päin.
-Kuule, nyt asia on sillä tavalla, että he eivät asu täällä meidän kanssamme. Mutta älä huolehdi, voit kutsua meitä isäksesi, ja mikset äidiksikin, Olhi selitti nopeasti.
-Minä esn ainakaan hallua olla äitli! Uhlo protestoi Elinan naureskellessa idealle.
-Selvä, eli minulla on kaksi isä-veljeä, Elina totesi hyväksyvästi.

K: OOOOOO! Ikävä Alfredia ja Mauria.
F: Joku pässi meni poistamaan ne youtubesta, kun meiltä jäi kaks jaksoa kattomatta.
K: Tekis mieli ostaa ne Sherlock-jaksot cdon.comista
F: Harmi ku siinä, missä ne kaikki ois, ei oo suomenkielisiä tekstejä. Saisivat kääntää ne. Jostain ihan ihmeellisestä puhuttu, mistä kukaan ei tajuu mitään. Toi Alfred on Alfred J Kwak, se on semmonen vauvaohjelma. Ja joku viisas on voinu kattoa Sherlock-koira-vauvaohjelmia. Ja joku viisas on Jade!
K: Jade mainitaan varmaan jo kolmatta kertaa kommenttiraidalla.


Murot tuntuivat yhtäkkiä muuttuneen kamalan kuiviksi ja ruuan alas saaminen kävi pojilla työlääksi. Elinalla ei sen sijaan tuntunut olleen minkäänlaisia ongelmia, edes ensimmäinen koulupäivä ei vienyt ruokahalua, ja tyttö saikin syötyä ensimmäisenä. Lähtiessään viemään lautastaan tiskattavaksi kääntyi Uhlo veljensä puoleen.
-Mitä sinsä tuollaista mienit hänelle kertomoaan? Uhlo kuiski.
-Eihän me pienelle lapselle voida kertoa totuutta hänen isästään, tai että äiti katosi teille tietämättömille vuosia sitten. Kerromme totuuden sitten kun hän on vanhempi ja ymmärtää näitä asioita paremmin, Olhi supisi.
-No hyvsä on, mutlta minusta valeshtelu on epäreillua, Uhlo tokaisi syventyen jälleen muroihinsa.

K: Aika hyvä, kun Elinalle ei kerrottu Eskosta. Jatkon kannalta.
F: Ainiii! Jos muistelen samaa juttua kuin sinä. Palataan asiaan.
K: Tekis mieli syödä muroja.
F: Coco popseja.
K: Eikun riisimuroja ilman mitään! S-L ei voinu ymmärtää mua, kun kerroin sille syöväni muroja niin. Ja Seppo huijasi, kun väitti et ku suklaamurojen sekaan sotkee maitoa, ni se maistuu kaakaolta.
F: Niinpä, siihen tuli vaan semmosia hirveitä paakkuja hyi. Eikä ees maistunu hyvältä.


Hetken päästä ovelle kolkutettiin, ja Olhi siirtyi ulos huomattuaan tulijan olleen Päivi. Tyttö tiedotti Olhille haluavansa kertoa tänään koulussa kaikille, ettei Kummaloiden väki ollut mitään roskasakkia vaan hienoja simejä, joita tulisi kunnioittaa samalla tavalla kuin muitakin. Uhlo seurasi toisten keskustelua salaa ikkunan takaa. Vaikka poika tiesikin, että koulukiusaajat jättäisivät hänet tämän jälkeen mahdollisesti rauhaan, tunsi hän pienen kateuden pistoksen katsellessaan Olhia ja Päiviä yhdessä. Näiden eleistä näki selvästi, että jokin rakkauden kipinä oli syttynyt ja olisi vain ajan kysymys kun pari ilmoittaisi seurustelevansa. Uhlo sen sijaan joutuisi todennäköisesti jäämään ilman puolisoa loppuiäkseen. Taikapölyssä oli tyttöjä niin vähän, ettei jokaiselle pojalle löytyisi kumppania, ja Uhlo tiesi olevansa yksi heistä.

K: Tohon piti tulla kaks kuvaa, mutta toinen niistä ei tullu.
F: Miks?
K: Mä kai unohdin painaa kuvausnappia. Asettelin kyllä kuvakulman ja kaikki valmiiks.
F: Todella harmillista!
K: Ootas vaan Uhlo!
F: Vaikka tuskin se ois silti toivonu, et asiat menis niin.
K: Tuleeks toi ikkuna jostain lisäristä?
F: Yöelämästä.
K: Jesh!


Perhekeskeiselle simille ajatus ilman puolisoa ja omia lapsia elämisestä tuntui todella kurjalta tulevaisuudelta. Poika veti verhot ikkunan eteen ja tepasteli peilin eteen.
-Miksi minussta ei pidoetä? Olenko joteqnkin ruma? Täsmä ihoni oln kyllä aikya vastenmielisen näksöinen, Uhlo mutisi peilikuvalleen kasvojaan tarkkaillen. Hetken mielijohteesta poika kuvitteli eteensä näkymättömän simin. Hän nojautui tätä lähemmäksi ja sulki ilmaa halaukseensa. Törröttäessään huuliaan suudelmaa varten Uhlo kuitenkin havahtui Elinan kysymykseen:
-Mitä sä teet? tyttö uteli huvittuneena. Tämä oli ilmestynyt shakkipyödän ääreen pojan huomaamatta. Tai sitten Elina oli ollut paikalla koko ajan, eikä Uhlo ollut huomannut mitään.
-... Mä vsain hiuksia laitjoin, Uhlo mutisi nolona jäätyään kiinni hurmaamisen harjoittelusta.

K: Pitäis laittaa joku harjoittelemaan hurmaamista sen luurankopeilin kanssa, mikä me ladattiin.
F: Aika hyvä. Hiuksia joo laittoi, näyttääkin siltä.
K: Elinan maharuhje näkyy.
F: Jes!
K: Mitä hienoa siinä on?
F: Eipähän sitäkään oo siihen turhaan tehty. Mä aina laittelin Kummalan väelle pitkiä asuja, koska aattelin, ettei ne halua, että niiden ruhjeet näkyy.


Vaikka Elinalle olikin nimetty kaksi isä-veljeä, ei se poistanut ikävää ihan oikeaa isää ja äitiä kohtaan. Isästä oli jotain hämäriä muistikuvia vauva-ajoilta, mutta äidistään Elina ei tuntunut muistavan mitään. Elina muisti vain suuren valoilmiön. Aistimus oli kuitenkin niin epävarma, ettei Elina ollut varma, oliko vain keksinyt koko jutun vai oliko se oikeasti tapahtunut.
-Memmä, sinähän olet jo vanha koira, vanhempi kuin minä. Sinä varmaan tiedät jotain äidistä, Elina jutteli silitellen koiraa. Memmä vain läähätti ja katsoi tyttöä ystävällisin mielin.
-Ethän sinä tietenkään minulle vastaa. Olisin vain halunnut tavata äidin, edes kerran... Elina totesi.

K: Vanha on koira, kun on jo vanhus!
F: Elina-parka, kun se on ihan eksyksissä. Hyvä muisti, kun muistaa syntymähetkeltä jotain! Toisaalta se oli niin iso valo, että ihan mahdollista.
K: Hyvät vauva-aivot!


Päivät kuluivat, ja lopulta Päivin arestikin oli loppuun saavutettu. Nyt hän suuntasi tiensä joka päivä auttamaan poikia talon siivoamisessa.
-Tänään pyysin Eemeli-veljenikin mukaan auttamaan. Saamme varmasti pian talon siivottua, Päivi totesi pirteästi.
-Voi, ei sinun olisi tarvinnut. Sinulla on varmaan omassakin kodissa kotitöitä, Olhi totesi.
-Ja höpsis! Mieluummin vietän aikaa teidän kanssanne siivoillen kuin Eskon kanssa murjottaen. Inhoan sitä miestä niin paljon! Te olisitte ansainneet paljon paremman isän. Yritän tässä vain selittää, että olen täällä vapaasta tahdostani. Teillähän joka tapauksessa on enemmän kotitöitä kuin minulla, joten älkää huolehtiko, Päivi selitti kiivaana.
-Kiitos. Olemdme hyvin kiitolliysia, Uhlo osallistui myös keskusteluun.

K: Uhlo käveli tossa kohtaa oikeesti portaita alas, mutta siirsin sen, kun halusin kaikki yhdessä roskikselle kuvaan. Hauskaa, että Päivi auttaa.
F: Suostuteltiinko sitä siivoomaan tossa?
K: Luulisin.
F: Entäs Eemeliä?
K: Se siivos omatoimisesti ton patjan seuraavassa kuvassa. Ei muuta.


Sillä välin Eemeli oli sisällä puhdistamassa Ehlan ja Eskon vanhaa huonetta, jonka nykyisin Olhi oli ottanut omakseen sänkypulan vuoksi. Eemeli oli ehdottomasti sitä mieltä, ettei makuuhuone saisi olla pahan hajuinen. Nukkuminen olisi nimittäin aika tuskallista. Koko huone löyhkäsi, ja Eemeli hyökkäsi heti makuupatjan kimppuun.
-Äh, nyt osuin johonkin märkään. Taitaa olla koirien salainen lirauttelupaikka. Saisivat opettaa ne hyville tavoille... Onneksi minulla ei ole koiria tai muitakaan eläimiä riesanani kotona. Hyh mikä siivo, Eemeli puheli itsekseen. Onneksi housut oli muutenkin tarkoitus pestä lähi aikoina, ettei hirveää vahinkoa sattunut.

K: "Nukkuminen olisi nimittäin aika tuskallista"
F: "koirien salainen lirauttelupaikka" (nauraa)


Kun eläimen makuualusta oli viimein jynssätty puhtaaksi, nousi Eemeli varoen ylös lätäköstä aikeenaan mennä hakemaan sangon ja mopin lattian kuivausta varten. Elhi-koira tulikin heti ihailemaan siistiä patjaa, jolloin Eemeli kuitenkin kumartui takaisin alemmas pientä koiraa silittämään. Vaikka mies oli äsken mielessään koiria ällöksynyt, ei hän nyt voinut olla paijaamatta koirulia.
-Kelpaako? Nyt saatkin sitten nukkua puhtaalla patjalla, Eemeli jutusteli hauvelille rapsuttelunsa lomassa. Seisottuaan lätäkön päällä liian kauan, tunsi mies pian sukkansa kostuvan, jolloin koirainho jälleen palasi.
-Ja opetelkaa jatkossa tekemään tarpeenne ulos, Eemeli sihahti kiiruhtaessaan hakemaan moppia.

F: Eemeli-parka
K: Mikähän tossa on, kun noi koirat pissii aina maton alle? Jääpuikoilla on sama matto ja sama juttu.
F: Ne luulee olevansa ovelia. Must toi oli muuten hyvin kirjoitettu.
K: Kuka sen teki?
F: Emmä tiiä.
K: Miksei nyt tunnista enää omia tekstejä? Mä kirjoitin noi loput, joten ehkä tänkin.


Iltapäivällä Flora saapui Kummalien tontille aikeenaan tulla Eemeliä vastaan. Naisesta oli outoa, että mies oli vapaaehtoisesti tullut hoitamaan toisten kotitöitä, kun niitä omassakin talossa riitti valtavan lapsilauman kanssa. Yllättäen talosta juoksi ulos nuori tyttö, joka tuli reippaasi tervehtimään Floraa.
-Oho, oletkos sinä se Elina? En tiennyt, että olet jo noin isoksi kasvanut! Flora päivitteli puristaessaan lapsen kättä. Siinä samassa naisen pään sisällä alkoi raksuttaa kiinnostavia suunnitelmia.
-Voisimme saada naitettua yhden pojistamme Elinan kanssa.. Jos pelaamme korttimme oikein, voisimme ehkä parittaa hänet jalkavamma Leeville, jolloin pääsisimme siitä rasitteesta eroon, Flora mietti hymyillen kierosti.

K: Florakin on aina niin ämmä. Ei välitä omista lapsistaan.
F: Taikapölyn ämmimmät ämmät on ketä? Flora, Jasmina, Camilla, Jessica.
K: Muut on sit kivoja...kai.
F: Vielä.


Elinalle tuli vaivaantunut olo Floran seurassa, jonka hymy ei näyttänyt täysin vilpittömältä, joten tyttö katsoi parhaaksi liukua paikalta vähin äänin muihin puuhin. Lopulta hän päätyi kasvimaalle veljensä seuraan.
-Kyllä osn mukavaa, kuin Taikapölyssä oan hyväsydämisiä simekjä! Talomme oqn nyt puhtpaampi kuin koskaaan! Uhlo intoili taimia kastellessaan. Elina tyytyi vain hymähtämään vastaukseksi, sillä hän oli niin keskittynyt rikkaruohojen kitkemiseen. Edelleen tytöstä tuntui epäreilulta nyhtää toiset irti maasta ja keskeyttää niiden elämä.
-Väistä, tasi kastelen siunut, Uhlo uhkasi ja kallisti kannua osoittaakseen olevansa tosissaan. Elina näytti veljelleen kieltä eikä liikahtanutkaan, mutta viileän veden valuessa paidalle ja vähitellen housuillekin Elina loikkasi turvaan ja sisarukset jäivät hetkeksi nauramaan tilanteelle.

F: Teksti tuli siitä, kun mä sanoin, et ihanku Uhlo kastelis Elinaa.
K: Vie nyt kunnia mun kirjoittamasta tekstistä.
F: Otinks mä ton kuvan vai sinä?
K: Minä mielestäni.
F: Okei. "koskaaan"
K: Pienestä nekin iloitsee.
F: Mitä vähemmän omistaa, sitä pienemmistä asioista pitää iloita. Ne onki niin viisaita, ettei ajattele, mitä niillä ei oo, vaan mitä niillä on. No aha. Justhan Uhlo tuolla valitteli...
K: Katotaanks me tänään Bonesia?
F: Joo.

Sellaista Kummalilla. .-) Moneskos kierros tämä olikaan, en enää ole yhtään laskuissa mukana. .-D Noh, eteenpäin mennään! Laitelkaa ihmeessä kommenttia, olisi kiva saada ajantasaisempaa tietoa Taikapölyn lukijamäärästä! Tuntuu, että kommentoijia häviää aina vuodatusten vammailujen jälkeen, mutta ilo kuitenkin huomata, että muutama vakkarikommaaja on pysynyt mukana kaikesta huolimatta, kiitos teille! ♥

K: Täytyis selvittää, montako kierrosta ollaan tehty. Monesko osa tää oli? Osa 56. Eli niitä oli 8 perhettä. 8...16...24
F: Ota huomioon, että Pilvilinnat karkotettiin yhessä kohtaa.
K: No niin mutta mä suunnilleen. 32...40...48
F: 56
K: Eli me oltais 7. kierroksella.
F: Se kuulostaa aika paljolta.
K: Vuodatus on kyllä tyhmä, kun aina rikkoutuu.
F: Suomalaisten logiikkaa. Ei Suomessa tehdä mitään hyvin. Loppusanat. Kiitos kaikille lukijoille lukemisesta, ja me tehdään tosiaan se kisa, jossa teidän pitää yhdistää Uhlo perhetavoitteiseks.
K: Ai tehdään vai? Pitäis välillä jotain muunlaista.
F: Kyllä me nyt tehdään, kun luvattiin tuolla ylempänä! Ja ei sen oo pakko tulla seuraavaks, mut joskus
K: Aijaa. Hauskaa, että on lukijoita. (nauraa)
F: Kiitos, että luette. Kannattaa lukee jatkossakin.
K: Aivan ehtodottomasti.
F: Mikä sen nimi on?
K: Pamir Babarista. Pitäis niitäkin katella vielä ku ovat jaksot youtubessa.
F: Ihan kaikille tiedoks, että vauvaohjelmia on paljon kivempi kattoa, kun tajuu ne kaikki juonet.
K: Ja vitsit. Että Ratakses on hyvä! Kuva
F: Pinkki asu! Pamir näyttää siinä kuvassa kuninkaammalta kuin Ratakses. Aivan ehtodottomasti. Nyt loppuu.