Jes, sain osan aikaiseksi aika nopeasti Iloliemen osan jälkeen! .-) Kone vähän sammuskeli varsinkin Fikun kuvausvuoroilla, ja se hidastutti hiukan osan tekoa. Tällä hetkellä kone sammuu vielä enemmän. Täytyisi varmaan käsitellä konetta imurin kanssa. Se toimi vanhan läppärin elvyttämisessä hyvin. .--D Mutta eipäs nyt valiteta vaan luetaan!

VASTAUKSET EDELLISEN OSAN KOMMENTTEIHIN:

krize^_^ kirjoitti:
EKA! Jee ihanaa kreivi kuoli! :D aika hauskaa nähdä aiméen muuttavan unelmaloille :) Voi kun Johanna välittäisi kuhasta enemmän :( ihana osa JATKOAAAAAA odotellen ;)

Vastaus: Kreivin kuolema tuntuu tuovan iloa muillekin kuin vain taikapölyläisille. .-D Aiméeta tullaan tosiaan jatkossa näkemään Unelmalilla, vaikka vierailee nainen edelleen ystäviensä luonakin. .-) Kurjaa kyllä, etteivät pariskunnan molemmat osapuolet ole onnellisia. .-/ Mukava kuulla että pidit. .-) Kiitos kommentista!



Jade Essence kirjoitti:
Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin, näköjään: hienoa että Anniinakin vaikuttaa saaneen Puckista toverin tai ehkä jopa ystävän. Juhlat kuulostavat hyvältä! Hyvä että kerrot juttua simien työpaikkojen "sisältäkin" eivätkä urat jää vain maininnoiksi. Johanna ja Ahven ainakin vaikuttavat olevan, krhm, innoissaan töistään tai ainakin sen tuomista luontaiseduista :D Ja Anniinakin pääsee harjoittamaan harmeja. Oli hauskaa kun bongasin Augustin syntymäpäiväkuvasta Reetan ja Kornivuoren :D Teini-ikäinen August on syötävän suloinen ♥
Vai ujuttautui Flora Capuloiden puutarhuriksi, hmm... Tykkäsin muuten Capuloiden nuorien uusista tyyleistä! Ja mitäs tämä Floran tarjoama yrttijuoma sisältää? Marjakuusen marjoja, hullukaalia, sormustinkukkia ja ukonhatun juurta, vai? Mieleeni juolahti aivan heti, että jotakin myrkkyä tuossa lasissa on.
Taitavasti olet liittänyt Veronalan nuorten ihmissuhteet Taikapölyläisten juoniin ja näkökulmiin, kuten tuo Hermian ja Mercution kohtaus, sekä Julia/Romeo/Pilvi -kuvio. Hmm, vai on Antti nyt kiinnostunut Annasta. Mitäköhän tästäkin tulee... Tybalt ei kuitenkaan arvosta. Leevi-parka, kun tuntee olevansa vain tiellä :/ Hetken näytti siltä kuin Lumiana olisi ollut menossa Leevin luokse, mutta tämä ilmestyikin puolustamaan Kummaloita. Hyvä toki niinkin! *näyttää peukkua Lumianalle* Jotenkin saan sellaisen fiiliksen, että Lumianasta on hiljalleen tulossa Taikapölyn nuorille eräänlainen moraalinen selkäranka :) Nuoriso ei näköjään ole yksin hauskanpidossa, kun Titanialla ja Oberonillakin oli juhlallinen hetki pihamaalla. Suloista :)
Vai osui Anniinan kepponen Johannaan... Tyttö on syystäkin sappeentunut. Vaikka tilanne kieltämättä näyttäisi pahalta, jos Anniinan osuudesta ei tietäisi. Vau, Aiméella menee hyvin! Hienoa että Titania pystyi tarjoamaan naiselle sekä uuden asuin- että työpaikan. Muutkin saavat hieman enemmän elintilaa - ja kuten Jonna miettikin, toivoa. Esko vaan ei ole koskaan tyytyväinen XD Hienoa että Taikapölynkin nuoret pääsivät yliopistoon, vaikka ympäristö ei olisikaan ollut yhtä suotuisa kuin ennen.
Floran ja Eemelin sovinto oli suloinen ♥ Samoin kuin luontokohtauksen kuva:
http://i.imgur.com/XsoZoWb.png
Saavatkohan Puskat uuden perijän? Ihanaa jotenkin kun Noora ja Elina vain huolettomina tanssahtelevat Jorman lukiessa Kreivin kuolemasta... Itsekin tosin piletin hieman, kun pääsin viimeisen kuvan kohdalle, arvelin myrkkyteoriani olleen oikea. Flora tosin käyttäytyi niin, kuin olisi antanut Kreiville vaikka jotakin suvaitsevaksi tekevää taikajuomaa, ja pelkäisi nyt Capuloiden suvun päämiehen kuolleen jonkin arvaamattoman allergisen reaktion takia. Tai ehkä nainen vain säikähti Jorman lukiessa murha-kohdan...
Tajuan sen vasta näin toisella lukemisella, mutta hienoa miten osan alku ja loppu linkittyvät suoraan toisiinsa! Alussa Flora mainitsee ideansa kreivin suhteen, lopussa kerrotaan kreivin kuolemasta ♥
Nostan taas peukkuja otsikolle, sopii moneen kohtaan osassa :) Jatkoa odotellessa ;D


Vastaus: Anniina on tosiaan onnistunut ystävystymään Puckin kanssa. .-) Tykkään lavastaa juttua työpaikoilta, ja varsinkin urakysymysten tapahtumia olisi hauska toteuttaa enemmänkin, mutta niissä on oma hommansa ja paikalle pitäisi melkeimpä hankkia jostain lavastesimejä ja muita + kuvaukset saattaa joutua järjestämään eri tontilla tilanpuutteen vuoksi, joten harvemmin jaksaa hommaan ryhtyä. Tuosta sai nyt kuitenkin kätevästi toteutettua kohtauksen, kun useampi taikapölyn simeistä oli töissä urheilu-uralla. .-) Haha, Johannan ja Ahvenen luontaisedut. x-D Jaa hauskaa vai? Jostain kumman syystä Capuloita oli eksynyt taikapölyläisten slummiin. .-D August on kyllä varsinainen nättinaama juu-uh. .-3 Haha. Jadella on selvästi heti jotain epäilyksiä Floran uuteen työhön liittyen. .-D Voi tosiaan olla, ettei Floran juomatarjoilu ollut niin vilpitön ele kuin päällepäin näyttää... Capuloiden teinit ovat jo ehtineet uudistaa tyyliään ilmeisesti Johannan vinkkien avulla. .-D Veronalan Capulat vs. Monttupuut on niin kiinnostava asetelma, että pakko tuoda sitä ilmi tarinan ohessa vaikka väkisin. .-D Mua niin harmittaa Mercution puolesta, kun paritan aina Puckin ja Hermian. .-( Mutkun niillä molemmilla on punaset hiukset ni se on sitten kiva yhdistelmä! Romeon ja Julian jutusta ei välttämättä tulekaan niin yksinkertaista nyt kun Pilvikin on kiinnostunut pojasta. .--D Leevi-polonen olisi kyllä kaivannut seuraa päästäkseen biletunnelmaan. Lumianalla on kyllä moraali kohdallaan, ja on hienoa että hän haluaa auttaa muiden syrjimiä Kummalan poikiakin. .-) Jep, Titania ja Oberonkin osallistuivat juhliin omalla tavallaan. .-D Johanna sattui valitettavasti olemaan väärässä paikassa väärään aikaan, ja sai potkut Kornivuoren epäilyjen takia. .-/ Aimée sai tosiaan yhdellä kertaa sekä uran että kodin, kävisipä noiden hankkiminen yhtä helposti oikeassakin elämässä. .-D Haha totta, Esko näkee kaikessa vain negatiiviset puolet ja valittaa sitten niiden takia jatkuvasti. .-D Aw, alkoi tehdä mieli kirjoittaa Eskon angstista enemmän niin kuin vanhoissa Taikapölyn osissa. .--D Niin, pääasia on että nuoriso ylipäätään pääsi opiskelemaan, vaikka olot eivät samanlaiset olleetkaan kuin aikoinaan Taikapölyssä. Pääsevät sitten työllistymään ehkä paremmin. .-) Tajusin yhtäkkiä että Flora ja Eemeli eivät olleet vielä sopineet Taikapölyssä tapahtunutta riitaansa, joten heidän täytyi tehdä sovinto ennen vauvojen hankintaa. .-D Mukava kuulla että pidit luontokuvasta. .-) Jännitän itsekin Puskin puolesta, käykö perijän hankinta tällä ketaa helpommin vai saako Flora synnyttää taas monta poikaa ennen kuin tyttö saadaan. .-D Flora ja Eemeli ovat onneksi vähän nuorempia, joten aikaa heillä kyllä riittää.. Noilla simeillä on joku pakkomielle joraamiseen, ja taustalla tanssivia simejä tulee näkymään jatkossakin. .--D Mutta ehkä lapset eivät ihan ymmärtäneet tilanteen vakavuutta, tai sitten he oikeasti olivat innoissaan. .-D Vai että oikein piletit, hienoa. .-D Floran osuus asiaan tulee selkenemään tässä seuraavassa osassa lisää, mutta sinulla on taas ollut täällä näitä hienoa pohdintojasi useamman ratkaisun edestä. .-D Toisella lukemisella? Minun täytyy ihmetellä ja ihailla miten jaksat lukea samoja osia uudelleen. Ei se tosin tekisi pahaa minullekaan, olisin varmaan vähemmän pihalla jos lukisin muiden osat kahteen kertaan. .-D Noh, hienoa että sait näitä uusia oivalluksia, noilla kahdella tapahtumalla on tosiaan yhteys. ,-)  Jeij, kiva saada hyvää palautetta myös otsikoinnista! Kiitos taas pitkästä kommentistasi!




CristalCrystal kirjoitti:
Uusi osa, jee!
Hyvä, että Flora ja Aimee saivat töitä. Nuo juhlat olivat hyvin järjestetyt.
Yhm, Aamu taisi sattua paikalle vähän väärään aikaan, mutta onneksi hän luuli komerossa olevan siivooja. ;)
Ihana kun Flora ja Eemeli saivat sovittua. ♥
Suakelin Kreivi Capula, Lumianaa et kyllä vie!
Eiku niin, Capulahan kuoli. ^^'' Bwahahaa... >:)
Joo, tämä oli tålläinen todella kuvaileva kommentti, on vähän kiire... >< Jatkoa odotellessa! :)

CristalCrystal kirjoitti:
Korjaan Aamun Anniinaksi... (^-^')\ Mulle on jääny Anniina mieleen Aamuna... Hups


Vastaus: Hyvä juttu tosiaan, että osa porukasta on saanut töitä. .-) Kiva kuulla että pidit juhlakohtauksesta! Hehe, onneksi Ahven ja Johanna menivät siivouskomeroon ettei Anniina olisi päässyt yllättämään heitä pukuhuoneen puolelta. .-D Flora ja Eemeli saivat tosiaan sovinnon aikaiseksi. .-> Kreivi ei enää saa vietyä ketään kun kuoli. Papan kuolema tuntuu olevan hyvä juttu niin taikapölyläisten kuin lukijoidenkin mielestä. .-D Nimisekoilua sattuu, et ole ensimmäinen etkä tuskin viimeinenkään. .-D Täytyy jatkossa yrittää keksiä vähän erilaisempia nimiä saman perheen jäsenille, jotta lukijat (ja minä itse) pysyvät paremmin mukana. Kiitos kovasti kommentoimisesta!

KERTAUS:

Kreivi Capula halusi vaalean vaimon hinnalla millä hyvänsä. Jos Jasmina ei suostuisi hänen puolisokseen, niin sitten tämän tytär Lumiana.

Jasmina avautui huolesta ystävälleen Floralle, jolla oli suunnitelma asioiden parantamiseksi.

Flora palkattiin Capuoloille puutarhuriksi.

Aimée oli antanut lemmenpalveluksiaan Titania Unelmalalle, joka oli tyytyväinen lopputulokseen ja kiitokseksi tarjosi Aiméelle asuinpaikkaa talostaan. Lisäksi Aimée sai Titanian kautta töitä tiskijukkana.

Väki väheni, kun suuri osa teineistä suuntasi yliopistoon.

Lehdessä uutisoitiin Kreivi Capulan kuolemasta. Taikapölyläiset olivat sekä iloisia että yllättyneitä.

OSA ALKAA!!

Kevät oli saapunut Veronalaan, ja lintujen tavoin taikapölyläiset olivat lentäneet rakentamaan uutta pesää itselleen. Varainkeruu oli viimein tuottanut tulosta, ja ensimmäiset olivat saaneet ostetuksi omia koteja. Pilvilinnat ja Jääpuikot olivat viimein saaneet kunnostettua talot itselleen Veronalan joen vierestä - paikalta, josta Kreivi oli aikoinaan luvannut korjauttaa kodit taikapölyläisille, mikäli Jasmina olisi suostunut hänen vaimokseen. Nyt oli Kreivi kuitenkin kuollut ja talot kunnostettu omin varoin. Talven pimeys oli viimein ohi, ja aurinko paistoi lopulta risukasaankin.

Ainakin niin voisi luulla. Johanna seisoi hänen ja Kuhan pienessä mökissä, joka sijaitsi aivan Jonnan, Hanneksen ja Annan talon juurella. Johanna katseli ympärilleen eikä ollut kovin tyytyväinen lopputulokseen: Kaikkialla oli sinistä ja halpoja kalusteita. Missä violetti ja luksus oikein oli? Johannahan oli niin paljon ylempiarvoisempi kuin Kuha. Kyllä hänen olisi kuulunut saada päättää sisustuksesta. Mutta ei, Kuhan oli täytynyt työntää nokkansa tähänkin asiaan, ja hän oli turmellut kauniin kokonaisuuden. Lisäksi Merithaimenten Mursu-koirakin päätettiin sijoittaa juuri heidän kotiinsa. Miksi?

Hetkessä ovi pamahti auki, ja Kuha reippaili sisälle taloon hyväntuulisena valtava puuveistos kourassaan. Johanna ei voinut uskoa silmiään. Hän ei osannut sanoa mitään, tuijotti vain "tulijoita".
-Hei kultaseni! Katso mitä löysin! Dyykkasin meille huonekaluja ja tällainen osui silmään! Ajatella, toisen roska on jollekulle aarre, Onneksi sain pelastettua tämän, Kuha selitti hymyissä suin. Johannan olisi tehnyt mieli kiljua ja käskeä Kuhaa heti viemään ruman veistoksensa pois talosta. Sen sijaan hän saikin vain sanotuksi:
-Mihin aiot viedä sen?
-Makuuhuoneeseemme! Sinähän sanoit, että siellä on niin tyhjää. Otso on oiva koriste sinne, Kuha ilmoitti.

Johanna katsoi, kun Kuha kiskoi veistoksen yläkertaan. Samassa hän tajusi Mursu-koiran jyrsivän uutta sohvaa.
-Lopeta senkin idiootti piski! Älä sinäkin yritä turmella kotiani! Johanna tiuskaisi. Hän oli huomannut olevansa viime aikoina erityisen huonolla tuulella. Mursu katsoi pelokkaana uutta emäntäänsä. Yhteismajassa sille ei suututtu, jos se epähuomiossa sattui jyrsimään vahingossa sohvaa. Ei se voinut ymmärtää, että tässä talossa oli eri säännöt. Johanna huokaisi syvään. Teininä hän oli aina haaveillut omaan kotiin muuttamisesta - Ahvenen kanssa. Sen ihannoidun kuvitelman sijaan hän joutui nyt ylläpitämään kulissia Kuhan kanssa. Kunpa vain Johanna saisi pian perintövoimat itselleen ja pystyisi määräämään omaa elämäänsä.

Ei sitä helppoa ollut elää yhteistalossakaan. Aamusta tuntui, ettei hän kyennyt kontrolloimaan omaa elämäänsä, vaikka hän olikin saanut jo perintövoimansa. Pilvilinnan ja Jääpuikkojen perheenjäsenet olivat saaneet töitä ja rahaa, mutta tummaihoisia Suneja kukaan ei suostunut ottamaan töihin. Ja jos Aamu avautui muulle talon väelle huolistaan, oli vastassa aina samanlainen mäkätys joltakulta:
-Kyllä kasvimaalla aina töitä riittäisi, mutta niin rahvaat hommat eivät sinulle kelpaa! Flora huomautti tällä kertaa.
-Veronalassa on nyt erilainen arvojärjestys kuin Taikapölyssä, ja sinun on vain elettävä sen kanssa, Eemeli huomautti.
Aamusta tuntui pahalta. Ihonväri oli typerin seikka jättää palkkaamatta töihin. Aamulla oli opiskellut ahkerasti koko elämänsä, ja hän oli kaikin puolin pätevä. Silti hänelle ei myönnetty ansaitsemaansa työtä.

Pilvilinnojen ja Jääpuikkojen muutto oli yleisesti saanut aikaa eripuraa ja eriarvoisuuden tunnetta taikapölyläisten keskuudessa. Kukaan ei osannut olla iloinen muuttajien puolesta. Nämä olivat saaneet muutettua vain yhteisen markkinakassan turvin.
-Niinhän sitä luvattiin, että markkinatuotot menevät kaikkien eduksi, mutta kyllähän ne tietenkin niille "ylempiarvoisille" päätyvät! Hyvähän niiden on. Nytkin käyvät vain töissä ja tienaavaat rahaa itselleen. Enpä minäkään siis näe yhteisen edun eteen enää mitään vaivaa! Alan myymään kukka-asetelmia, ja kaikki varat kerään omalle perheelleni, Flora puhui raivon vallassa kukkia heilutellessaan.
-Minä kyllä hoidan kasvimaatyöt, niin sinä voit rauhassa keskittyä kukkiin, Eemeli ilmoitti. Myös Paljulan perhe Eskoa lukuunottamatta oli ryhtynyt valamaan saviesineitä myyntiin.
Simit olivat muuttuneet yhtäkkiä kateellisiksi ja halusivat itsekin päästä korjauttamaan ja sisustamaan omia kotejaan.

Vain James tuntui pystyvän hassuttelemaan ja pysymään positiivisena muiden äksyilyn keskellä. Mies viihtyi omissa maailmoissaan. Aamu jopa itsekseen ajatteli isänsä hiukan seonneen. James oli aina ollut ailahtelevainen.
-Veronalaan pitäisi tanssiklubi järjestää. Musiikin tahtiin heiluminen on niin ihanaa! James lauleskeli hiljaa ääneen. Vaikka Aamu suhtautui touhuun varauksellisesti, useimpien mielestä James oli talon piristysruiske. Jotkut jopa toivoivat pystyvänsä heittäytymään samalla tavalla.

Johanna vaihtoi yövaatteita ylleen ja köllähti sitten Kuhan viereen parivuoteelle. Mies kiersi kätensä kihlattunsa ympärille ja veti hänet kainaloonsa, eikä Johannan auttanut muu kuin antautua Kuhan kosketuksille, vaikka se inhottavalta tuntuikin.
-Katso miten edustavana Otso seisoo tuolla nurkassa, Kuha totesi hymyillen. Johanna katsahti vastahakoisesti puuveistosta, joka tuijotti takaisin tummilla silmillään. Tuo heitä tarkkaileva mesikämmen sai Johannan olon epämukavaksi.
-Minusta se on  pelottava, Johanna mutisi.
-Olet hassu! Eihän Otso sinulle mitään pahaa tee! Kuha nauhahti ja suikkasi suukon naisen poskelle.

Pian kaksikko päätti kaivautua peiton alle odottelemaan nukkumattia. Johanna painoi päänsä yläpuolella sijaitsevan seinälampun sammuksiin ja jäi vielä hetkeksi tuijottamaan huoneen toisessa päädyssä nököttävää puuveistosta, joka erottui edelleen tummana möykkynä muuten hämärästä huoneesta. Kuhan Otsoksi nimeämä karhuherra tuijotti takaisin inhottavalla tavalla, ja Johannasta sen katse tuntui syyttävältä ja tuomitsevalta. Aivan kuin veistos tietäisi Johanna ja Ahvenen salasuhteesta ja voisi koska tahansa juoruta asiasta Kuhalle. Johanna asettui vihdoin makuulle ja kiskaisi peiton korviinsa asti piilotellakseen pedolta.

Seuraavana päivänä Aamu oli tullut vierailemaan. Hän oli ylistänyt taloa liiallisuuksiin, joten Johannan oli pakko näyttää ystävälleen suuri häpeäpilkku: karhupatsas.
-Siinäs näet! Ei minunkaan elämä mitään luksusta ole. Kuha vain raahaa jotain ihmeen rihkamaa tänne. Tuon karhun katse on pelottava. En pysty olemaan rennosti, kun tuo puinen otus tuijottaa minua. Ärsyttää kun Kuha ei tajua, etten halua mitään tuollaisia ällötyksiä kotiani pilaamaan, Johanna vuodatti. Aamu pyöritteli silmiään ja yritti ylläpitää tekohymyä. Hän ei pitänyt siitä, miten hänen ystävänsä mollasi Kuhaa. Ja mikä pahinta, Johanna tiesi siitä, mutta silti hän vain puhui ja puhui.
-Kuha takuulla ymmärtäisi, jos vain kertoisit hänelle. Ja mitäpä yhdestä karhusta! Sinulla on oma koti ja avomies. Minä taas joudun asumaan vanhassa rähjäisessä majassa, ja Johanneskin on poissa, Aamu huokaisi.

-Älä taas jaksa aloittaa tuota samaa saarnaa Kuhan ihanuudesta! Ja kyllä minullakin on ikävä Johannesta. Hän oli veljeni ja tärkeä minullekin! Johanna ärähti.
-Suoraan sanottuna ei kyllä siltä näytä! Sinä vain valitat pikkuasioista! Aamu karjaisi perään. Hänestä Johanna ei tiennyt oikeista huolista mitään.
-Miten ämmä oikein kehtaat? Minä en tarvitse ystävää, joka vain mäkättää eikä jaksa kuunnella huoliani! Johanna kirkaisi. Hän käänsi katseensa dramaattisesti pois eikä halunnut edes vilkaista Aamua päin. Aamu puolestaan käveli varmoin askelin ovelle ja kolautti sen perässään kiinni. Vasta silloin Johanna tajusi itsekin tilanteen ja havaitsi Aamun lähteneen oikeasti.
-Ihan sama. Äläkä sinä otso siinä tuomitse! Johanna murahti ja jäi loikoilemaan sängylle.

---


Hannes oli parhaillaan kävelyllä, kun hän huomasi Lumianan seisoskelemassa kamera kädessään.
-Oletko täällä ottamassa kuvia itsestäsi? Hannes kysäisi uteliaana ja tallusteli tytön viereen.
-En, Lumiana tuhahti. Vain Hanneksen suusta voisi päästä noin pinnallinen ajatus. Hannes oli pelkkä tyhjäpää idiootti, joka kiusasi aina jotakuta erilaista.
-Mitä sitten teet täällä? Hannes kuitenkin tiedusteli vieläkin hymyissä suin. Hän ei ilmeisesti ymmärtänyt, ettei Lumiana kaivannut seuraa.
-Teen töitä. Minut palkattiin toimittajaksi juorulehteen, Lumiana huokaisi. Ei hän viitsinyt toista väkisinkään ajaa pois.
-Siistiä! Sinä tosin et vaikuta kovin iloiselta, Hannes havaitsi.
-En tosiaan. Unelmani on olla kuuluisa mediamoguli, ja kai sitä on vain pohjalta aloitettava. Minulla ei ole kuitenkaan mitään ideaa omalle palstalleni, ja deadline lähestyy uhkaavasti. En saa mokata tätä, Lumiana alkoi selittää ja ihmetteli puhetulvaansa itsekin. Kai hän vain oli niin ahdingossa, että puhui jopa Hannekselle, kun tämä sattui asian ottamaan puheeksi.

-Ei hätää, kyllä me jotain keksimme. Tule, mennään ainakin pois tästä kaikkien pällisteltävistä, Hannes totesi ja kiskaisi Lumianan mukanaan läheisen pusikon taakse. Niin Hannes oli huomaamatta projektissa mukana. Kyllähän pieni apu kelpaisi. Etenkin kun Hannes vaikutti olevan jopa innostunut tehtävästä.
-Tuolla menee Reetta Capula. Kauhean pukeutumistyyli: punaiset kainalohousut ja mitäänsanomaton paita! Ja hiuksetkin ovat viime vuosisadan tyyppiä, Hannesta kuvotti. Lumiana naurahti toisen huomiolle. Hänen täytyi myöntää olevansa ainakin hitusen samaa mieltä.
-Ota nyt ihmeessä kuva, ennen kuin se ehtii livistää! Hannes kuiski vaativasti, ja Lumianahan otti. Capulat olivat niin vaikutusvaltaisia Veronalassa, että varmasti koko kansaa kiinnostaisi Reetan muotimoka.

Pian homma alkoi luistaa oikein kunnolla. Hanneksella tuntui olevan mielessä vaikka minkälaista ideaa ja kepposta. Hän kaivoi kuopan, johon astuessaan ohikulkija kompastui komeasti. Toisen tyypin perään Hannes järjesti ampiaislauman. Keksi Hannes mitä tahansa, tuloksena oli näyttäviä kuvia. Lumianalla oli jopa varaa hiukan karsia.
-Kiitos tuhannesti! Pelastit minut varmalta tuholta. En olisi selvinnyt tehtävästäni ilman sinua, Lumiana puhui päivän päätteeksi kiitollisena.
-Eipä tässä mitään. Jos tarvitset toiste apua, olen aina käytettävissä. Minulla ei ole ollut pitkään aikaan näin hauskaa, Hannes naurahti kepeästi. Kummatkin palasivat kotiinsa hyvillä mielin. Lumiana tajusi aliarvioineensa Hannesta ihan täysin. Tämä oli lahjakas siinä, mitä tykkäsi tehdä.

---


Aamu oli päättänyt viedä isänsä tuulettumaan raittiiseen ilmaan. Nainen viihtyi itsekin nyt ulkona, sillä lähestyvän kesän ansiosta ilmat olivat lämmenneet ja luonto kukoisti kauniina. Muutenkin oli virkistävää päästä välillä pois talolta, jossa suuren asukasmäärän takia oli jatkuvasti kauhea hälinä päällä. Kaksikko jutusteli mukavia leppoisan kävelyn ohessa, ja Aamu arvosti suuresti sitä, että hän oli saanut korjattua välinsä isänsä kanssa.
-Olen havainnut metsän eteläpäädyssä outoja lämpökohtia. Haluaisin selvittää mistä on kyse, Aamu selitti. Jamesilla ei ollut mitään sitä vastaan, joten kaksikko jatkoi matkaa Aamun tuntemusten johdattelemana.

Hetken aikaa kuljeskeltuaan Aamu ja James päätyivät pienen kivien reunustaman lähteen luokse. Vedestä nousi kevyttä höyryä, ja James kumartui maahan tarkistamaan lähteen veden lämpötilan kämmenellään.
-Vesi on lämpöistä, tämä on varmaankin kuuma lähde. Luuletko että tämä on se mainitsemasi oudon lämpökohdan aiheuttaja? James kysyi.
-Uskoisin niin. Olemmekohan ensimmäiset simit jotka löysivät lähteen? Tässä ympärillä on melkoisen tiuha ja vaikeakulkuinen kasvillisuus, joten monet eivät ole täällä varmaankaan liikuskelleet, Aamu aprikoi.
-Sittenhän me voimme ottaa lähteen käyttöön "löytäjä saa pitää" -periaatteen mukaisesti, James sanoi silmää iskien. Aamu kummasteli mitä hänen isänsä oli nyt keksinyt.

Pari viikkoa myöhemmin paikka oli saanut kokea melkoisia uudistuksia: Paljon metsää oli harvennettu lähteen ympäriltä, ja paikalle oli kärrätty kaikenlaisia tavaroita. James ja Aamu olivat päättäneet perustaa lähteen luokse viihtyisän rentoutumispisteen, ja pyytämällä pientä pääsymaksua lähteessä lillumisesta oli kaksikko saanut kasattua jo mukavan summan rahaa säästöön. Aamu piti kirjanpitoa ja peri asiakkailta pääsymaksut, kun taas James puolestaan jakoi virvokkeita ja pyyhkeitä. Kuuma lähde herätti paljon kiinnostusta veronalaisten keskuudessa, ja varsinkin vanhukset tykkäsivät tulla liottamaan niveliään mineraalipitoisessa vedessä.

Avajaispäivänä myös vähemmän odotettu joukko uskaltautui ilmaantumaan jonottamaan pääsyä lähteelle. Aamu oli vieläkin katkera toisten ymmärtämättömyydestä.
-Hei. Pääsisimmeköhän mekin löhöämään lähteessä? Olhi kysyi koko ryhmän puolesta.
-Onko teillä rahaa pääsymaksuun? Aamu tiuskaisi ylimielisenä edes katsomatta toisiin.
-Kyllähän sinä tiedät ettei meillä ole ylimääräistä rahaa! Säälisit meitä vähän. Joudumme raatamaan kasvimaalla, ja edes lyhyt lähteellä löhöäminen saisi ihmeitä aikaan. Vetoan hyvyyteesi, Eemeli parkaisi.
-Tellä pätee aivan samat säännöt kuin muillakin. Minä löysin lähteen ja saan myös päättää, miten sitä hyödynnän. Teidän pitää maksaa, Aamu pysyi kovana. Simit lähtivät apein mielin pois. Aamu vain myhäili perään. Toisten ei olisi kannattanut aukoa suutaan aiemmin.

Illalla pitkän työpäivän jälkeen Aamu ja James palasivat takaisin hökkelille. Jo pihalle oli kantautunut herkullinen ruuan tuoksu. Muut olivat varmaankin iltapalalla. Kyllä masut kurnivatkin ja odottivat ruokaa. Aamu avasi oven ja huomasi muiden lusikoivan keittoa.
-Ihana tuoksu! Onpa mukavaa tulla työpäivän jälkeen talolle juuri ruoka-aikaan lämpimän keittokulhon ääreen, Aamu huokaisi innoissaan. James kuitenkin havaitsi ilmapiirissä kireyttä. Simien keskustelut keskeytyivät, kukaan ei tervehtinyt tulijoita tai edes vilkaissut heidän suuntaansa. Aamu ja James kävelivät tarjoilukulhoa vartioivan Floran luokse ja kysyivät riittäisikö ateriasta heillekin.

Flora kääntyi katsomaan Suneja halveksivasti olkansa yli.
-Minä kasvatin vihannekset ja saan päättää, keillä on lupa syödä niistä keitettyä soppaa, Flora kimitti matkien Aamun ääntä. Jokunen paikallaolijoista repesi nauruun Floran kommentille. Tyly vastaanotto sai Aamun ja Jamesin suupielet vääntymään alaspäin. Ei tuntunut mukavalta huomata joutuneensa pilkanteon kohteeksi. Aamu ei kuitenkaan halunnut alistua ja näyttää muille ahdinkoaan, joten nainen suoristi nopeasti ryhtinsä.
-Noh, ei meillä nälkä ollutkaan. Sitä paitsi voimme huomenna mennä ostamaan päivän tienesteillämme omia ruokia, jotka ovat paljon laadukkaampia kuin sinun kasviskeittosi, Aamu tuhahti välinpitämättömästi.

---


Taikapölyn mittapuulla vaikutusvaltaisimmat naiset olivat kokoontuneet Jasmina Jääpuikon luokse illanistujaisia viettämään. Johanna säntäsi heti kokeilemaan olohuoneen nurkassa sijaitsevaa tyylikästä flyygeliä. Aamu sai kuitenkin toisen pimputtelusta vain päänsärkyä. Jääpuikkojen viileä talo oli muutenkin ikävä paikka Auringonvoimien hallitsijalle. Flora puolestaan kumartui leikkimään Elli-kissan kanssa. Aimée kuljeskeli ympäriinsä seuraillen taustalta muiden tekemisiä, ja seisahtui lopulta kuuntelemaan Jasminan ja Jonnan välistä keskustelua.
-Olet säilynyt niin hyvänä vanhukseksi! Ihosi on rypytön eivätkä hiuksesi näytä yhtään harmaantumisen merkkejä, Jonna kadehti jäärouvan piirteitä. Jonna itse oli joutunut sanomaan hyvästit liiloille kutreilleen harmaan värin puskettua päälle.

Kokkina toiminut Jorma alkoi pian huudella keittiöstä porukkaa siirtymään pöydän ääreen ruokahetkeä varten. Johanna ja Jonna säntäsivät saman tien istumaan Flora kannoillaan.
-Pahoittelen, sillä ateria hieman kärähti... Katsokaas kun minä vasta harjoittelen ruuanlaiton alkeita, Jorma tunnusti nolona. Kotipuolessa Taikapölyssä rikkailla perheillä oli ollut apunaan palvelija, ja nyt omillaan asumisen opettelu vaati oman aikansa.
-Eipä tuo mitään. Pääasia että saamme jotain syödäksemme, Jonna puheli positiivisesti, mutta annoksen nähnyt Aimée nyrpisteli nenäänsä tarjoilulle kuvotuksen vallassa.

Kun kaikki olivat asettuneet mukavasti pöydän ääreen ruokakippoineen, alkoi keskustelu tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta: Veronalan uuden johtajan valinnasta. Edesmenneen Kreivi Capulan tilalle oltiin hankkimassa uutta johtohahmoa, ja valinta tehtäisiin vaalien avulla. Taikapölyläiset olivat taktikoineet, että yhden heistä kannattaisi asettua ehdolle, ja hän saisi paljon ääniä muilta taikapölyläisiltä.
-Kenen kannattaisi pyrkiä johtajaksi? Sinun Aamu ei varmaankaan, sillä ihonvärisi voisi aiheuttaa ongelmia, Jasmina tokaisi hiukan piikittelevästi. Jään- ja Auringonvoimien hallitsijoiden välillä oli havaittavissa pientä kitkaa, vaikka vähän aikaa sitten yhteistyö oli näiltä kahdelta sujunutkin.
-Mitä jos sinä äiti menisit ehdokkaaksi? Sinulla on kuitenkin kokemusta johtamisesta, Johanna huomautti. Toki Jonna muisti hallinta-aikansa Taikapölyssä, mutta ne eivät olleet olleet mitään parhainta aikaa naisen elämässä, joten Jonna kieltäytyi ehdotuksesta.

Flora näki tilaisuutensa tulleen Jonnan kieltäydyttyä hänelle ehdotetusta tehtävästä. Hänen mielestään olisi järkevämpää valita vaaleihin ehdokkaaksi joku taikapölyläisten alemmasta luokkatasosta, sillä voimaperheiden omiessa rahoja yhteisestä markkinakassasta olivat muut pahastuneet tästä, eivätkä ehkä suutuspäissään suostuisi äänestämään rikkaimpia vaaleissa. Peltotöissä monet olivat tutustuneet myös Monttupuiden väkeen, joten näidenkin joukosta saattaisi irrota lisä-ääniä, jos he kokisivat taikapölyn edustajan olevan kiinnostunut myös viljelyalueiden kehittämisestä. Flora rykäisi äänekkäästi, mutta samaan aikaan Jasmina kohottautui seisomaan vieden näin kaikkien huomion itseensä.
-Minä voisin asettua ehdolle. Veronalassa tunnutaan arvostavan ylellisyyttä ja olen saanut paljon ihailua osakseni vaalean hipiäni ansiosta, Jasmina kuulutti.
-Mutta entä työläiset? He tuskin lähtevät mukaan jos eivät koe saavansa itselleen hyötyjä, Flora huomautti, mutta hänen puheensa tuntuivat menevän kuuroille korville muiden intoillessa Jasminan rohkeudesta astua ehdokkaaksi.

Floraa kismitti muiden ymmärtämättömyys. Jonna ja Jasmina elivät omissa maailmoissaan ja luulivat kaikkien edelleen pitävän heitä merkittävimpinä henkilöinä, vaikka roolit olivat vaihtuneet heti heidän saavuttuaan Veronalan maaperälle. Täällä vallitsivat erilaiset ihanteet kuin ennen Taikapölyssä, mutta eiväthän nuo hienohelmat siitä mitään tienneet. Flora oli ollut paljon tekemisissä paikallisten kanssa työskennellessään Monttupuiden kasvimaalla ja kuullut sisäpiirin tietoa muiden juoruillessa. Flora voisi tietysti itse yrittää pyrkiä ehdokkaaksi, mutta sen sijaan hän oli päättänyt suostutella miehensä menemään mukaan vaalitaisteluun.
-Enpä oikein tiedä Flora. Mahtaisinko kuitenkaan saada paljoa kannattajia, Eemeli epäröi. Flora oli raahannut miehen mukanaan makuukammarin puolelle keskustelemaan vaaleista.

-Sinulla on hyvät mahdollisuudet menestyä. Veronalassa miehet ovat arvostetumpia kuin naiset, mutta Jasmina ei tahdo uskoa sitä luottaessaan ihonvärinsä viehättävyyteen. Eihän se jääkalikka edes tiedä mitään maailman menosta sulkeutuessaan kuumien päivien ajaksi yli-ilmastoidun talonsa uumeniin, Flora pilkkasi.
-Enhän minäkään ole sen kummoisempi. Tuskin Veronalaan edes halutaan ottaa johtoon meidän kaltaisiamme ulkopuolisia, Eemeli huomautti.
-Ainakin saisimme työläiset varmasti puolellemme. Suostuisit nyt! Minä lupaan huolehtia vaalipuheiden sun muiden keksimisestä, ja sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin saapua paikalle edustustamaan. Lopulta Eemeli päätti suostua, sillä kaikesta miesvaltaisuudesta huolimatta hän itse oli vaimonsa tossun alla.

---


Aiméen täytyi tulla nautiskelemaan lähteestä aina silloin, kun James ei ollut töissä. Hän ei halunnut aiheuttaa turhaa draamaa. Niinpä Aimée oli ottanut tavaksi tulla löhöilemään aina torstaiaamuisin Aamun työvuorolla suoraan töistä. Koska palveltavia asiakkaita ei pahemmin näkynyt, päätti toisinaan Aamu liittyä Aiméen seuraksi lähteeseen. Aimée kertoi loisteliaasta uudesta elämästään Unelmalien suuressa talossa ja räiskyvistä keskustan bileistä DJ:n näkökulmasta. Aamu kuunteli lumoutuneena. Aiméen elämä oli niin täydellistä.
-Mitäs sinulle kuuluu? Haluan vain varmistaa että kaikki on hyvin. Olit kovin vaisu illanistujaisissa, Aimée sanoi yllättäen.
-Ei minulla mene ainakaan yhtä hyvin kuin sinulla. Minäkin haluaisin jo päästä muuttamaan omaan kotiin. Muut talon asukkaat vain nälvivät minua, Aamu huokaisi.
-Lähde kanssani tänä iltana kokemaan Stadin yöelämää! Bileissä murheet unohtuvat, Aimée lupaili innostavasti, eikä Aamu osannut kieltäytyäkään.

Kovaääninen ja reipas musiikki paukkui Ykkösmestassa. Tanssilattia täyttyi joraajista, ja jopa Aimée oli mukana meiningissä hytkyessään musiikin tahdissa. Aimée oli ehtinyt herättää jo monen miehen kiinnostuksen samaisen illan aikana. Tällä kertaa nainen ei kuitenkaan antanut ihailijoilleen huomiota, vaan toivoi näiden löytävän yksinäisen Aamun luo. Aamu oli jumittunut baaritiskin luokse eikä osannut ollenkaan pitää hauskaa, vaikka juuri ilonpidon takia hänet oli raahattukin mukaan.

Aamu huokaisi. Hän oli ikävystynyt. Ajatus siitä, ettei ehkä olisi pitänyt lähteä ollenkaan, kalvoi hänen mieltään. Lähteellä tienatut rahat hupenivat hiljalleen mehupaukkuihin baaritiskillä, mistä Aamu tunsi huonoa omatuntoa. Tällä menolla omaa taloa ei ainakaan saataisi hankittua. Aamu mietti, pitäisikö hänen vain mennä tanssimaan. Sitä Aimée ainakin toivoisi, Silti Aamu ei saanut takamustaan nostetuksi edes velvollisuuden tunteesta. Kauheaa, milloin hänestä oli tullut näin vakava ja tylsä? Ei hän osannut enää pitää hauskaa.

Aamu hätkähti baarimikon laskettua juoman hänen eteensä. Nainen nappasi lasin välittömästi käteensä ja hörppäsi pienen kulauksen. Juomalasi antoi Aamulle loistavan tekosyyn istua vain paikallaan: Hän ei voisi mennä tanssilattialle, eikä tulisi hätistetyksi pois baaripaikaltaan maksavien asiakkaiden tieltä. Aamu päätti nauttia juoman oikein hitaasti, jotta hänen ei tarvitsisi hetkeen potea huonoa omaatuntoa rahojen tuhlaamisesta tai tanssilattian välttelystä. Yhtäkkiä Aamusta alkoi tuntua että häntä tarkkailtiin. Hän vilkuili syrjäsilmällä tuntematonta miestä, joka oli ties kuinka kauan seisonut samalla paikalla aivan baaritiskin vieressä. Mies ei näyttänyt uhkaavalta, vaan päinvastoin hymyili ystävällisesti. Hetken mielijohteesta Aamu päätti kulauttaa puolillaan olevan lasin tyhjäksi ja mennä ottamaan tuosta salaperäisestä miehestä selvää.

Aimée piti tarkasti ystäväänsä silmällä vaihdellessaan levyjä DJ-kopissaan, eikä häneltä jäänyt huomaamatta Aamun nouseminen baarijakkaralta. Yllättyneenä hän meinasi pudottaa olkapäällään olevat kuulokkeet tanssijoiden jalkoihin havaittuaan Aamun saaneen miesseuraa. Aimée katseli tyytyväisenä miten kaksikko kätteli toisiaan ilmeisesti esittäytymisen merkeissä. Aamu ja mysteerimies olivat sen verran kaukana ettei Aimée erottanut kunnolla tämän ulkonäköä, mutta hän uskoi miehen olevan sopivaa seuraa Aamulle. Ainakin tämä oli saanut baaritiskillä yksinään nyhjöttävään naiseen vähän eloa! Toivottomana romantikkona Aimée halusi hiukan avittaa kaksikon tutustumista ja lähetti pienen taikapallon paria kohti. Toki hän muisti Jonnan kiellot julkisesta taikomisesta Veronalassa, mutta Aimée arveli ettei kukaan huomaisi pientä valoilmiötä diskovalojen loisteen keskellä.

Kreivi. Nimi oli särähtyänyt aluksi ikävään sävyyn Aamun korvaan, sillä se toi väkisinkin mieleen julman Kreivi Capulan, joka ei halunnut avustaa taikapölyläisiä talojen hankinnassa heidän ilmestyttyään Veronalaan. Ei nimen perusteella saanut kuitenkaan arvostella ketään, sillä tuskin näillä kahdella oli saman nimen lisäksi mitään muuta yhteistä.
-En ole nähnyt sinua täällä aiemmin, Kreivi mutisi mietteliäänä.
-Olen Stadissa ensimmäistä kertaa. Asustan Veronalan puolella, Aamu selitti Kreivin nyökkäillessä. Aamu tunsi oudon lämmön tunteen sisällään katsoessaan Kreiviä. Kreivin siististi kammattu tukka ja juhlallinen pukeutumistyyli muistuttivat Aamua hänen edesmenneestä kihlatustaan Johanneksesta. Kreivi tuijotti Aamua takaisin punaiset silmät välkkyen, mikä oli selvä merkki kiinnostuksesta. Kaksikko jutusteli pitkälle yöhön asti, ja vasta vähän ennen aamunkoittoa Kreivin täytyi lähteä.

---


Johanna istui vaivaantuneena violetilla nahkasohvalla äitinsä vieressä. Tietyistä asioista puhuminen vanhemmille oli ollut naiselle aina vaikeaa, ja nytkin Johanna oli saanut miettiä jo useamman tovin, miten voisi tuoda asiansa julki. Hänellä oli nykyään niin vähän ystäviä joille uskoutua vakavista asioista, kun Aamukin tuntui olevan joka tilanteessa Johannan toimintatapoja vastaan.
-Älä suotta ujostele kultaseni. Olen sinun äitisi ja voit kertoa minulle aivan kaiken, Jonna rohkaisi.
-No...Minulla on esiintynyt viime aikoina aamupahoinvointia, Johanna vihjaili.
-Ooh, olet siis raskaana?! Jonna huudahti, ja Johanna nyökkäsi.
-Ihanaa! Meidän on aloitettava pikimmiten häävalmistelut! Tuskin sinä haluat valtavalla pömppömahalla ahtautua häämekkoon, Jonna alkoi heti suunnitella innoissaan tulevaa. Johanna sen sijaan oli kaikkea muuta kuin iloinen tilanteesta. Hän ei halunnut naimisiin Kuhan kanssa, eikä Johanna ollut edes varma, oliko lapsi Kuhan vai Ahvenen...

Teinit olivat tulleet juuri koulusta, ja kumpikin kiiruhti yläkertaan huomattuaan äidillä ja Johannalla olevan jokin tärkeä keskustelu meneillään. Anna heittäytyi heti vuoteelleen tekemään lukuläksyjään, mutta Hannes seisoskeli tympääntyneen työpöydän edessä.
-Ärsyttää kun joudumme jakamaan tällaisen pienen huoneen keskenämme. Tämä huone on säälittävän pieni, meidän vessammekin olivat isompia Taikapölyssä asuessa, Hannes mutisi.
-Sentään meillä oli varaa hankkia oma asunto, Anna muistutti hiljaa, mutta Hannesta moinen huomio ei paljoa lohduttanut.
-Lähden Lumianan luokse. Hänellä on sentään isompi huone käytössään, eikä Jääpuikoilla tarvitse kuunnella pikkusiskon piipitystä, Hannes tokaisi ja poistui huoneesta.

Anna katsoi veljensä menoa. Hänen mielestään eläminen lämpimässä talossa oli luksusta. Täällä oli rauhallista verratessa yhteisasuntoon, ja omaa tilaa oli aivan riittävästi. Hänestä itsestä oli mukavaa, kun vain perhe oli lähellä. Anna katsoi ikkunasta ulos, ja Antti putkahti jostakin hänen mieleensä. Poika oli onnistunut tekemään moisen tempun jo pari kertaa saman viikon aikana. Antti oli lähtenyt yliopistoon toisten perässä. Kyllähän hänellä oli siihen ihan täysi oikeus. Antti oli vain ollut ainoa, joka oli kiinnittänyt hiljaiseen Annaan jotain huomiota ja halunnut tutustua paremmin. Mahtaakohan Antti enää muistaa Puckin bileitä ja sitä hetkeä, kun kaksikko yhdessä istuskeli porealtaassa? Samassa Anna huomasi taas lukevansa kirjaa, ja ajatukset haihtuivat hänen mielestään.

Jääpuikoilla Lumiana pakersi jälleen työjuttujen parissa, ja tällä kertaa tehtävänä oli laatia kuvatekstejä aiemmin otettuihin kuviin. Juorulehden päätoimittaja oli pitänyt Lumianan ensimmäisistä tuotoksista ja antanut tytölle uuden kuvauskeikan, jonka kanssa Hannes oli taas ollut auttamassa.
-Ei ei, pyyhi tuo kohta pois. Kirjoita siihen ennemminkin näin: "Kornivuori Capula laski alleen", Hannes saneli osoittaen kuvaa, jossa Kornivuori seisoi housut märkänä.
-Mutta eihän siinä niin käynyt! Oikeastihan sinä heitit häntä vesi-ilmapallolla, Lumiana huomautti.
-Tiedän, mutta näin juttu myy enemmän. Pieni liioittelu ja valehtelu on vain hyväksi tämmöisissä asioissa, Hannes vakuutteli. Lumiana pudisteli päätään mutta suostui kuitenkin täydentämään tekstit Hanneksen huomioilla. Lumiana toivoi että hänet ylennettäisi pian, jolloin hän pääsisi kirjoittamaan kunnollisia artikkeleita.

Lopulta jokainen kuva oli saanut enemmän tai vähemmän todellisuutta vastaavan tekstin, ja Lumiana sulki paperit kirjekuoreen, jonka voisi myöhemmin toimittaa pomolleen. Kun työt oli saatu tehtyä alkoi Hannes tehdä lähtöä, sillä hänellä ei ollut enää järkevää syytä pitkittää vierailua. Nuoret seisoivat hetken aikaa vaivaantuneina vastakkain, kunnes Lumiana lähestyi poikaa nopeasti hyvästelyhalia varten.
-Kiitos kun olit taas apuna, tyttö sanoi hymyillen.
-Eipä mitään. Ota yhteyttä jos tarvitset vielä apua... ja vaikket tarvitsisikaan olisi kiva nähdä joskus muutenkin, Hannes virnisti.
-Eh, katsotaan nyt, Lumiana mutisi ja toivoi ettei punastuisi.

Hanneksen mentyä Lumiana heittäytyi vuoteelleen Elli-kissan seuraksi. Tyttö ei voinut peittää innostuneisuuttaan siitä, että Hannes oli juuri tavallaan pyytänyt häntä treffeille! Vaikka Lumiana oli aluksi pitänyt Hannesta ärsyttävänä, oli heidän kahden kesken vietetyistä hetkistä työjuttujen parissa tullut Lumianalle tärkeitä, ja mielellään Lumiana haluaisi olla yhteydessä poikaan muutenkin. Tilanteessa oli kuitenkin yksi mutta: Hannes oli aiemmin nälvinyt Kummalan poikia, jotka olivat myös Lumianan kavereita. Ystävyyssuhteiden ylläpito olisi vaikeaa, jos kaikki eivät tule toimeen keskenään. Lumiana oli ollut Kummalan poikien kaveri jo lapsesta saakka, mutta nyt hän oli ehkä vähän jopa ihastunut Hannekseen. Tyttö ei tiennyt ollenkaan miten toimisi, jos hänen olisi tehtävä valinta ihastuksen ja kavereiden väliltä.

Jasmina ja Jorma keskustelivat keittiön pöydän ääressä. Kreivin kuoltua Jorma oli saanut ammattitaitonsa hyötykäyttöön, kun hänet oltiin valmiita palkkaamaan sairaalaan. Jorman ensimmäinen työkeikka olikin varsin erikoinen, sillä hänet oli palkattu tutkimaan Kreivi Capulan kuolemaa yhdessä poliisin kanssa. Tällä olikin ollut varsin iso osa Jääpuikkojen vaurastumiseen, sillä Capulan suku rahoitti tutkimuksia hyvin.
-Ruumiinavauksessa paljastui varsin yllättäviä asioita. En oikein saisi puhua niistä, mutta haluan sinun kuulevan tästä, Jorma tiedotti.
-Uhg, onko pakko? Tiedät varsin hyvin etten haluaisi kuulla mitään siihen äklöön mieheen liittyvää, Jasmina puhui kuvotuksen vallassa. Kreivi oli aiheuttanut ikuiset traumat Jasminalle pyytäessään ensin naista itseään vaimokseen ja sen jälkeen hänen tytärtään Lumianaa.

-Tiedän Jasmina, mutta Kreivin kuolinsyyksi ilmeni tuntematon ainesosa, ja se kyseinen aine sisälsi taikuutta. Joko joku taikapölyläinen on ollut asialla tai sitten Veronalassa on meille tuntematon taikataho... Jorma alkoi selittää. Jasmina jäi lamaantuneesti katsomaan miestään ja vaipui omiin ajatuksiinsa. Jorman odottava katse kuitenkin sai naisen palaamaan maan pinnalle.
-Niin pitäisikö minun? Jorma toisti.
-Öh, minulta meni vähän ohi. Voitko toistaa, Jasmina kysyi vetäen kavoilleen pienen väkinäisen hymyn, joka kuitenkin valahti lähes samantien pois. Jorma näytti hitusen närkästyneeltä mutta jatkoi kuitenkin:
-En tiedä, pitäiskö minu tuoda julki huomioni taikuudesta vai sepustaa jotain omiani. Taikuudesta kertominen saattaisi asettaa meidät veronalaisten silmissä huonompaan valoon, mutta toisaalta työtoverini tuntuvat aavistelevan, että salaan heiltä jotain, Jorma mietiskeli.
-Älä missään nimessä kerro siitä taikuudesta! Jasmina töksäytti.
-Anteeksi, minulla on vähän huono olo. Sitä se kevään tulo teettää... Käyn kävelyllä, Jasmina kertoi ja poistui paikalta.

-Et sinä voi tänne tunkea niin vain keskellä yötä! Mitä Jormakin ajattelee? Tai mitä jos joku tulee pihalle ja näkee meidät. Se vasta epäilyttävää olisikin. Meidän täytyy nyt pitää matalaa profiilia, kuten sovimme, Flora totesi heti nähtyään Jasmina.
-Älä muista välitä. Sanotaan että tulin hakemaan sinulta kesäkuvotukseen helpottavia yrttejä. Meillä on toden totta ongelma. Jorma on saanut selville, että Kreivi tapettiin taian avulla. Sinähän lupasit että kehität biohajoavan seoksen! Jasmina puhui huolissaan ja vähän jopa syyttävästi. Flora kalpeni kauhistustuksesta.
-Mu-mutta, miten se on mahdollista? Flora änkytti.

-Ei kun nyt muistan! Olin juuri valmistamassa juomaa Capuloiden keittiössä... Flora aloitti, mutta Jasmina keskeytti hänet välittömästi.
-Mitä sinä oikein sanoit? Valmistit myrkkyliemen Capuloiden keittiössä?! Oikein pahensit kiinnijäämisen riskiä. Mikset valmistanut taikalientäsi etukäteen vaikka jossain pusikossa vähemmän riskialttiissa paikassa? Jasmina paasasi.
-Monimutkaisten seoksien tekemisessä on omat luomisprosessinsa. Liemi piti tarjoilla välittömästi sen valmisuttua, jotta taikuuden teho säilyisi, Flora huomautti. Kasvinaista ärsytti, miten Jasmina ja muut arvovaltaisemmat naiset väheksyivät häntä vain sen takia, että hänen luonnonvoimansa eivät olleet yhtä voimakkaat kuin muilla taikatyypeillä.
-Selvä. Mitä olit kertomassa ennen kuin keskeytin sinut? Jasmina yritti puhua tyynemmin. Syyttely ei nyt auttaisi ketään, sillä vahinko oli jo tapahtunut.

Yksi niistä Kreivin huostaanottamista lapsista... En tiedä nimeä, mutta kyseessä on se ainoa poika. Kuitenkin, hän saapui keittiöön minun ollessani siellä. En kuitenkaan usko että hän tajusi mitään, sillä selitin tulleeni sisälle hörppäämään vähän vettä. Ylimääräisen simin läsnäolo kuitenkin häiritsi työskentelyäni ja jokin olennainen osa saattoi jäädä puuttumaan liemestä, Flora selitti. Jasmina pudisteli päätään toisen huolimattomuudelle.
-Tajuatko että saatoit juuri mokata koko täydellisen murhasuunnitelmamme! Jasmina ärähti.
-Jäämmekö me nyt kiinni..? Flora kysyi huolestuneena. Hän oli selvästi pahoillaan huolimattomuudestaan.
-Tuskinpa meitä osataan yhdistää asiaan. Puhun Jormalle ja pyydän ettei hän mainitse taikuudesta mitään muille tutkijoille, Jasmina lupasi.

---


Jonna oli joutunut todellisen hämmennyksen valtaan, kun James johdatti hänet keskellä yötä kynttilöin valaistun lähteen luokse. Nainen istui tönkkönä paikoillaan Jamesin vaihtaessa uima-asua ylleen läheisessä sovituskopissa. Hetken päästä James saapui lähteen luokse viinilasitarjotin kädessä.
-Ei kiitos, Jonna äännähti käheästi Jamesin laitettua tarjotinta Jonnaa kohti. James asetti tarjottimen kynttilöiden viereen altaan reunalle tasaisen kiven päälle. Mies nappasi itselleen yhden kuohuviinilasin ja laskeutui sitten varovasti altaaseen Jonnan viereen.
-Mitäs pidät? James kysäisi toivoen saavan Jonnan vähän rentoutumaan.
-Olet koristellut paikan kovin kauniiksi, mutta en oikein ymmärrä, miksi järjestit tämän minulle, Jonna kummasteli.

James nojautui kiviä vasten ja hörppäsi tilkan juomaa lasistaan ennen kuin puhkesi puhumaan.
-Anteeksi jos olen liian suora, mutta olen kaivannut naista elämääni. Ajatus siitä että minun pitäisi elää koko loppu elämäni yksin tuntuu ikävältä. Loputkin räjähdyksestä selvinneet lapseni lähtivät vähän aikaa sitten yliopistoon, ja tuskinpa he muistavat paljon vanhaan isäänsä pitää yhteyttä. Välillä ei olisi myöskään pahitteeksi saada samanikäistä juttuseuraa, James huokaisi haikeana.
-Ymmärrän sinua. Noiden teinien kanssa pääsee harvemmin juttelemaan syvällisiä, kun he elävät niin erilaisella tasolla meidän vanhusten kanssa, Jonna hymähti omaa perhettään miettien.
-Ajattelin ettei elämääni tulisi enää uutta rakkautta Peterin kuoltua, mutta ei minulla ole mitään sitä vastaan että yrittäisimme. Aluksi ihan ystäväpohjalta tietenkin, mutta turha meidän on pidättäytyä uudesta suhteesta edesmenneiden kumppaneiden takia, jos tästä jotain kehittyy, Jonna puheli. Nyt nainenkin kumartui poimimaan itselleen viinilasin, ja kaksikko kilisteli yhteisten pelisääntöjen merkiksi.

---


Oli aivan normaalikevätpäivä. Hökkelin väki oli pihatöissä. Flora oli istuttanut pienen tomaattipenkin, jonka sadosta sitten saataisiin tuore säväys ruoan sekaan. Muut taikapölyläiset olisivat mielellään auttaneet tomaattien hoitamisessa, mutta Flora kieltäytyi kohteliaasti avusta: Hän niin nautti puutarhassa hääräämisestä. Tällä kertaa pihalle sattuikin talsimaan epätoivottu vieras- nimittäin Tybalt Capula.
-Tuo murhasi Kreivi Capulan! Tybalt karjaisi osoittaen suoraan Floraa päin. Kasvinainen nosti katseensa tomaatintaimesta, ja kastelukannu lipsahti epähuomiossa hänen kädestään. Kauhu valtasi mielen.

-Tässä on sattunut jokin erehdys, paikalle tupsahtanut Eemeli totesi. Myös muut taikapölyläiset olivat kääntyneet seuraamaan tilannetta kummissaan. Tybalt katsoi Eemeliä ja tämän vaimoa halveksuvasti.
-Sen on pakko olla hän! Hän oli puutarhan hoitajamme, ja Kreivin kuolinpäivänä näin tuon naisen keittiössä muka etsimässä haravaa. Tosiasiassa hän vain etsi tilaisuutta Kreivin kukistamiseen! Tybalt karjui varmana.
-Viemme sinut kuulusteluihin, totisen vakava poliisi ilmoitti kylmästi.
-Eemeli, pyydä Jasminaa tulemaan poliisiasemalle. Haluan puhua hänen kanssaan, Flora sanoi miehelleen, ennen kuin poliisi patisti hänet mukaansa.

Poliisiasemalla Flora oli sijoitettu huoneeseen, jossa kuulustelut pidettäisiin hetken kuluttua. Flora joi hermostuksissaan pöydällä olevasta lasista vettä, heilutteli hallitsemattomasti sormiaan ja hengitti raskaasti. Flora oli varma jäävänsä kiinni. Ehkä olisi siis vain parempi tunnustaa. Jospa tällöin rangaistuskin olisi lievempi. Capuloiden tuntien tuomionkin täytyi olla jo valmiiksi tuntuva. Oi miksi Flora oli järjestänyt itsensä tähän tilanteeseen? Kreivin murhaaminen ei ollutkaan ollut niin takuuvarma ja kaikkia hyödyttävä suunnitelma.

Flora säpsähti kuulusteluhuoneen oven avautuessa yllättäen. Ahdistus lieveni kuitenkin huomattavasti, kun sisään astelivat Jasmina ja Aimée. Flora nousi tuolilta ja säntäsi naisten luo.
-Sinä sentään pääsit viihtyisempiin tiloihin odottelemaan kuulusteluja kuin me aikoinaan.* Minä voin hurmata tämän uudenkin poliisin voimillani, niin ehkä hän päästää sinut helpommin lähtemään, Aimée suunnitteli.
-En usko että se on kannattavaa. Tybalt hankkisi aina uuden poliisin mukaansa jos epäilty päästetään lähtemään. On parempi tehdä kerralla selväksi, ettei sinulla ole murhan kanssa tekemistä. Kerro poliiseille, että olit minun seurassani murhailtana, Jasmina sanoi kylmän rauhallisesti.
-Mutta entä jos sinä joudut ongelmiin? Mitä jos sinutkin pidätetään? Flora huomautti.
-Kai olet huomannut että minulla on valtaa vaalean ihonvärini ansiosta? Jos minä vahvistan kertomuksesi, ei sinua enää epäillä. Usko minua, Jasmina vakuutteli.

*Katso osa 62

Floran pidättänyt poliisi saapui kuulusteluhuoneeseen ja pyysi ylimääräisiä poistumaan paikalta. Jasmina loi rohkaisevan katseen Floraan ennen oven sulkeutumista. Flora veti syvään henkeä ja istahti takaisin tuoliinsa. Pöydän toisella puolella oleva poliisi oli laskenut käsistään mukanaan tuomansa dokumentit ja levittänyt ne eteensä pöydälle. Flora tunnisti tavaroiden joukosta ainakin sen lehden, jonka kannessa kerrottiin Kreivin murhasta. Poliisi otti paitansa taskusta nauhurin ja laittoi sen päälle äänittääkseen kuulustelua.
-No niin. Voisitko kertoa mahdollisimman tarkasti tekemisistäsi Kreivi Capulan murhapäivänä? poliisi pyysi asetettuaan nauhurin pöydälle. Flora nielaisi palan kurkustaan ja yritti kuulostaa mahdollisimman rauhalliselta kertoessaan, miten hän oli kyseisenä päivänä aloittanut työt Capuloiden puutarhurina.

-Tybalt Capula kertoi nähneensä teidät Capuloiden asunnon sisätiloissa. Mitä asiaa puurarhurilla oli sinne? poliisi tivasi. Flora muisti kyseisen hetken liiankin hyvin, sillä Tybalt oli saanut hänet juuri kiinni myrkkyliemen valmistamisesta. Flora pyyhki hikisiä käsiään hameenhelmaansa.
-Olin rehkinyt koko päivän ulkona, ja tulin sisälle juodakseni nopeasti vettä. Kävin vain keittiössä, joten en ollut Kreivi Capulan lähelläkään käydessäni sisällä. Töiden jälkeen lähdin kotiin, Flora kertoi.
-Onko teillä alibia? poliisi tiedusteli.
-Vietin iltaa Jasmina Jääpuikon kanssa. Kävimme yhdessä hohtokeilaamassa Stadissa, Flora keksi nopeasti peitetarinaa Jasminan ohjeiden mukaan. Poliisi nosti nauhurin käteensä ja sammutti sen.
-Selvä. Varmistamme asian vielä rouva Jääpuikolta. Olette vapaa lähtemään, mutta pysykää kaupungissa mahdollisten lisäkuulustelujen varalta, poliisi kehotti. Flora nyökkäsi ja nousi ylös tuolilta liueten paikalta vähin äänin. Hän halusi päästä pois poliisiasemalta mahdollisimman pian.

---

Floran murhamotiivoen selittämiselle ei oikein ollut tässä osassa sijaa, joten valaisen vähän asiaa. Edellisessä osassa Kreisi kiinnostui Jasminan tapaan myös tämän tyttärestä Lumianasta, eikä Jasmina sietänyt Kreivin käytöstä. Jasmina uskoutui ongelmastaan Floralle, ja naiset yhdessä laativat suunnitelman hankkiutuakseen ahdistelevasta Kreivistä eroon. Myrkkyliemen tarjoilu oli siis palveluksen tekeminen Jasminalle. 

Minulla oli pientä säätöä Sunien perheen uudelleenluomisen kanssa, ja kaikessa kiireessä unohdin luoda Antin takaisin Ultimate Collectionin asentamisen jälkeen. .-D Siksi hän oli nyt yllättäen lähtenyt myös yliopistoon, vaikka hänen piti vielä lykätä opintojen aloittamista tarinan mukaan. Luon hänet siis opiskelijaksi. Yliopistoa ei tähän osaan ehtinyt sisältyä, mutta kertoilen opiskelijoiden kuulumisista paremmin seuraavassa osassa. .-)

Toivottavasti pysyitte mukana henkilöissä ja jatkuvissa kerrottavien perheiden vaihtelussa. Vaikka suuri osa taikapölyläisistä menehtyikin räjähdyksissä, on porukkaa yhä aika paljon jäljellä ja tunnistettavia henkilöitä on paljon, joten sekoamisen vaara on suuri. Olen kaavaillut jonkinlaisen naamasivun laatimista, jossa olisi nähtävillä jokaisen simin kasvot, jolloin nimet pystyisi tarkistamaan sitä kautta, tiedä sitten onko se toimiva tapa.

Otan kommenttia ilolla vastaan. .-)