Eikä siinä vielä kaikki, julkaisin nimittäin viiden vuoden hiljaiselon jälkeen uuden osan. Ai miten niin ette usko, katsokaa vaikka. ,-D

----

Hui kauhistus, olin unohtaa alkupuheen taas. x-D Varmaan siksi, ettei nyt ole mitään erityistä asiaa. Osa on jälleen aika pitkä, en ymmärrä, miksi Taikapölyn osista tuppaa tulemaan niin pitkiä. .-o Yllättävän nopasti sain tämän aikaan, Iloliemen osasta ehti kulua n. viikko. .-D Jee. Päästän teidät osaa lukemaan. Lukekaa toki myös kommenttien vastaukset. ,-)

Volarea kirjoitti:
Oho, menipäs 80 kuvaa nopeasti!:D Johtui varmaan siitä, että oli niin mielenkiintoista luettavaa tämä osa!
Hannes on aika tapaus, voi sitä naista joka hänet joutuu naimaan!:P Hienoa että Johanna sai vihdoin kerrottua Ahvenesta, ja että vanhemmat suhtautuivat asiaan niin hyvin! Toivon sydämestäni, että Johannes jättäisi Aamun, jollei sitten rakastu tähän:> Ja hyvä että Jonnan masennus ei uusiutunut ihanien tyttökaksosten syntyessä!<3
Hallitset kyllä ihailtavasti kymmeniä eri henkilöitä ja erilaisia persoonia samaan aikaan, itse en tällaiseen pystyisi! Huh huh!
Jatkoa:> (ps. toivottavasti ne bilsankokeesi menevät hyvin, kun ahkeroit meille tämän osan!:))
Vastaus: Ohhoh, vai niin mielenkiintoista oli. .-) Tiedän tuon, kun lukee hyvää tarinaa, ei huomaakkaan, kun se jo loppuu, kun ihan lumoutuneena sitä lukee. .-D Hannes on tosiaan aika tapaus. Toivotaan, että poju hieman rauhoittuu vanhempana, muuten voi käydä kurjasti, ja hän jää ilman vaimoa. .-o Juuh, Johanna pääsi ainakin hetkeksi mieltäpainavasta aisiasta kerrottuaan Ahvenesta vanhemmilleen. Johannes raasu ei ole siihen pystynyt. .-/ Jep, hyvä homma, kun Jonnuska säilyi terveenä. .-) Ai, hienoa kuulla, että haalitsen. .-) Joistakin tulee väkisin vähän samantapaisia, mutta koska Taikkikseen tulee niin paljon turhia lapsia, en kaikille jaksa kehitellä aivan ihka omaa luonnetta, mutta vähän eri persoonia koitan keksiä. .-) Kyllä minä bilsan kokeista selvisin. .-) Ei ole ensimmäinen kerta, kun simssi tulee koulun edelle. ,--D

Xaldin kirjoitti:
Toka!
Kiva osa! Musta Pilvilinna on tosi kiva perhe =) Nyt sain koko Taikapölystä suosikki tyypin Hanneksen 8) Oikea pahoilainen <3
Odotan innolla jatkoa!
Vastaus: Minäkij pidän Pilvilinnoista, heillä on aina tosi kivaa pelata, ja kuvatekstejä saa melko helposti kirjoitettua. .-) Hehee, hyvä, sentään joku Hannestakin fanittaa minun lisäkseni. ,-)


Hunajainen kirjoitti:
Taas päivä alkaa soan lukemisella .-)
Ekana, aivan kauhea Hannes! Eikä edes ole kovin kaunis .-P Hehee, se liiskautui yhdessä kuvassa hassusti kehtoonsa, kosto x-D Tyhmä Hannes.. Repesin kyllä sille hienostomasulle .-D
Ja sekin olo hyvä, kun Jonna sanoi "Tyttärellämme on, yäk!" Ei taida oikein seurusteluista tykätä .-D
Aika hassua tuo, että tuli kaksoset. Ne nimet vaan jotenkin häiritsee.. Hannasta tulee mieleen se ihmeen lääkäri tai mikälie, Hanna Partanen, ja Annasta joku adoptiolapsi .-O
No, Iltsujen osaa odotellessa. (Huomaa: Kerrankin sain tehtyä kommentin sanomatta jo ärsyttävän tutuksi tullutta Hyvä osa -kohtaa. Ei niin, että tämä olisi ollut huono, mutta oli kivaa tehdä välilä erilainen kommentti)
Vastaus: On Hannes kaunis, älä kiusaa häntä. .-D Anteeksi, itse olen vain ihastunut Hannekseeni.. <3 Eli kestän huonosti hänen vihaajiaan. .-D Niin, se kehto on vähän outo.. Minä ajattelin asian niin, että patja on pehmeä, ja Hannes vajosi sinne. .-3 Ja kyllä, minun Hanneksellani on hienostomasu. ,-) Se Jonnan "yäk" tuli pahoinvoinnista, kyllä hän on iloinen Johannan puolesta. .-) Hassuahan se on, minulla kaksosia syntyy niin harvoin (paitsi nykyään niitä tuppaa tulemaan vähän joka suunnasta..) En kyllä ymmärrä tuota nimi-teoriaasi, onhan maailmassa muitakin Hannoja ja Annoja kuin nuo mainitsemasi henkilöt. Minunkin naapurissa asuu Jonna, enkä todellakaan hänen mukaansan Jonnaa luonut (onneksi x---D). Sanoithan hyvä osa, kun kerroit asiasta. .--D


inu56 kirjoitti:
Kiva osa!
Kiva ku Johanna sai kerrottua vanhemmilleen Ahvenesta ja he suhtautuivat siihen hyvin. Ja kiva ettei Jonnalle tullu taas masennusta.
Hannes on kyllä aikamoinen kieroliero. Ja ilkeekin vielä. Ei saa kiusata palvelijoita!
Vastaus: Jee. .-) Jep, hyvin kävi Johannan, mutta voin luvata, etteivät asiat aivan mutkitta kuitenkaan selviä, vaikka tällä hetkellä siltä vaikuttaakin. ,-) Hehe, Hannes kiusaa palvelijaa. x)

Jade Essence kirjoitti:
Mie rupesin kyllä tykkäämään Hanneksesta, ei tule kyllä liian helppo elämä Pilvilinnojen palvelijalle...
Jade Essence kirjoitti:
Mrr, vuodatus pirulainen napsaisi kommentin poikki *murisee*
Mutta takaisin asiaan:
Hyvä tosiaan että Johanna saa jatkaa seurusteluaan Ahvenen kanssa. Toisaalta pidän siitäkin että Johannes ei pidä Aamusta, ei pidäkään tulla liian ihana elämä ;D
Lilli-kissasta pidän myös, kissaihminen nostaa häntäänsä mukuen että Lilli on ihana ja että Pter ei saisi riepotella kisuparkaa.
Mutta Johannalla tosiaan menee hyvin, sai kaupan päälle koiranpennunkin :')
Mutta miellä loppui nyt kaikki järkevät sanottavat tähän, hauska oli taas lukea ja lisää odotetaan innolla! ;D
Vastaus: Mur, tyhmä vuodatus. >.-( Minullakin se on tehnyt tuota, todella ärsyä (XALDIN, KATSO ED. SANA!!) Ah, anteeksi, oli pakko huomauttaa Xaldinille, hän pitää "ärsy" -sanasta. .--D Palvelijalle ei tosiaan tule helppoa, jos Hannekselta kysytään. ,-) Johannalla ja Ahvenella tosiaan menee hyvin. .-) Koiranpentu ja kaikki. ,-) Ja onhan se juu totta, ettei elämän liian ihana kuulu olla. .-D Peter ilkiö Lillia kiusaa. .-<

Neyla123 kirjoitti:
Mahti osa! Kiva et Jonnan ei oo enää masentunu! Johanna on kaunis. Voi palvelija parkaa! Miten se kestää? Ite ottaisin lopputilin. Moikka moi!
Vastaus: Jee. .-3 Jeb, kaunis Jonnuska, hyvä tosiaan, ettei masennus iskenyt. .-) Hehe, palvelija parka. .-D Hän ei oikein voi ottaa lopputiliä, sillä missä hän muuten asuisi ym. .-D Joskus kyllä voisi saada juonen palvelijasta, joka karkaa, hmmm.. ,-o Momoi. <3

Ciesse kirjoitti:
Hih, serkkuni nimi on Anna :). Ja muistan hyvinkin xD(siis sen Alexander Rypak(?) kekustelun). Se oli kiva keskustelua, harmi kun ne nykyään jäävät niin hiljaisiksi :(. No, hyvä osa. Tapahtui kivoja juttuja. En malta odottaa koska kaksoset ja Hely kasvavat. Hannes on kyllä aikamoinen kauhukakara.
Vastaus: Okei, minun ensimmäinen nimeni on Anna. ,-) Kutsumani on vaan toinen nimi. .--) Haha, meidän mahtavat Allu keskustelut. x-D Just muistelin niitä tänään. <3 Minun vika, kouluviikolla ehdin harvoin meseen, mutta viikonloppuna sitten.. ,-) Kivoja juttuja tapahtui. ,-) Minäkään en malta odottaa vauvojen kasvua, haluisin jo nähdä, millaisiksi he peryityivät, mutta se jää seuraavaan kierrokseen.. .-p Hannes on mitä on. ,-)

Tiara kirjoitti:
Kumarran, en itse jätä kokeisiin lukemista väliin simssin takia.. :')
Mutta: Oli taas ihanaa lukea Pilvilinnoista, ja hyvin olet taas kirjoittanut. Siellä oli muutama kirjotusvirhe, jotka hieman häritsivät, mutta rakastan kyllä lukea tätä :'D En keksi enää muuta, mutta.. Joo en muista enää mitä piti sanoa, pitää mennä musan teoria tunnille nyt ;)
Vastaus: Minä aika useinkin pelaan, vaikko koeviikko olisi. .-D Kouluviikolla sentään pidä taukoa, kun simssi latautuu ärsyn hitaasti, ettei jaksa koko päivää odottaa pelaamaan pääsyä.. .-p Kivaa, kun tykkäsit lukea. Ärn, miksi minulle aina jää virheitä. >.-s  Selvä. .-)


Love kirjoitti:
Love kommentoi taas! Kiva osa todellakin! Hannes osaa vaatia omaansa =)
Love kuittaPr
Vastaus: Kiva, kun kommentoit. .--) Ja kiva, että oli kiva osa. .--D Hannes osaa kaiken tarpeellisen. ,--)
---
Kertausta viime osasta:

Camilla halusi päästä kansan suosioon, minkä takia hän piti paljon juhlia. Camilla pakotti myös itsensä ja Pekon olemaan ystävällinen kaikille, vaikkei moinen unelmahommaa ollutkaan. Salaa Camilla hautoi omassa mielessään uusia loistavia suunnitelmia.

Pekko ei puolestaan osannut ymmärtää Camillaa, koska tämä ei kertonut hänelle yhtään suunnitelmistaan. Hämmentyneenä Pekko yritti kuitenkin totella Camillan toivomuksia.

Perheen arkea mullisti myös Nikolas, joka oli mukana juhlinnassa.
Varsinainen osa alkaa nyt. .-->

Paholaisten aamu oli käynnistynyt epämiellyttävällä tavalla Camillan ollessa erityisen kiukkuisella tuulella.
-Pitääkö sen palvelijan olla niin hidas touhuissaan? Eikö se tajua, että minulla on nälkä, eikä minulla ole aikaa istua täällä tekemättä mitään! Camilla karjui.
-Noh, ainakin sinulla on hyvä syy viettää aikaa juuri minun kanssani. Olet viime aikoina ollut niin omissa maailmoissasi, että meinaat unohtaa minut täysin, Pekko selitti yrittäen piristää vaimoaan, toisin sanat saivat Camillan puremaan huultaan entisestään.
-Luuletko minulla olevan aikaa moiseen? Olen sentään raskaana ja nälkäinen! Maailman valloituskin on täysin kesken, pysy sinä vaan omassa asemassasi ja pois tieltäni! Camilla kivahti.Sanat saivat Pekonkin harmistuneelle mielelle. Mitään sanomatta hän asetti kätensä polvilleen katsellen pöytään. Camillalla oli jälleen huonot päivät meneillään...

Camilla huokaisi palvelijan saapuessa viimeinkin huoneeseen ruokatarjottimen kanssa.
-Mikä maksoi? Ja mitä tuo ruoka luulee olevansa? Camilla kivahti ärtyneenä.
-Pahoittelen, hoidin Nikolasta, hänelläkin oli nälkä, palvelija kertoi.
-Mutta minä olen tärkeämpi kuin joku Nikolas! Minua kuuluu palvella ennen sitä kersaa! Camilla karjaisi.
-Camilla, puhut lapsestamme kuin mistä tahansa kakarasta. Nikolas on arvokas! Pekko puolusti.
-Se ja sama. Ruoka näyttää kamalalta! Missä kaikki tuoreet raaka-aineet ovat? Camilla ärjyi.
-Suokaa anteeksi, muttette ole tuoneet minulle mitään kummoisempia aineksia. Minä teen siitä, mitä tuotte, palvelija vastasi pahoitellen. Camilla huokaisi.
-Annatko sitä ruokaa?! Camilla tiuskaisi yllättäen, minkä jälkeen palvelija alkoi tarjoamaan astista.

Palvelijan kadottua Pekko ja Camilla alkoivat pölisemään.
-En vieläkään ymmärrä. Kärsimme itsekin tästä talvijärjestelmästä! Et voi ajatella Jasminaa niin paljon, meidän on kumottava talvi, vaikka hän pahoittaisikin mielensä, Pekko selitti, Camilla puolestaan purskahti nauruun.
-Luuletko minun ajattelevan Jasminan tunteita, en ikinä! Tämä vaihe vain kuuluu suunnitelmaani. Kaikki alkaa pian olemaan valmista seuraavaan iskuuni, mutta meidän pitää vain olla kärsivällisiä. Onhan tämä rankkaa meillekin, mutta meidän täytyy kestää, Camilla havannoisti.
-Mikset halua ikinä kertoa minulle suunnitelmistasi? Aivan kuin et luottaisi minuun laisinkaan, Pekko harmitteli.
-En vain halua minkään pilaavan suunnitelmaani. Kaikki kääntyy vielä parhain päin, Camilla kertoi Pekon harmitellessa, ihan kuin hän pilaisi Camillan suunnitelman, niin hänen vaimonsa tuntui ajattelevan.

Pekko meni hetkeksi ulos rauhoittumaan ja pohtimaan, millä tavalla voisi saada Camillan luottamaan jälleen häneen niin kuin ennen. Miettiminen kuitenkin jäi Flora Puskan kävellessä ohitse. Pekko ei jäänyt paikoilleen, vaan meni Camillan tahdon mukaisesti tutustumaan taikapölyläisiin, ehkä asiat todella olivatkin niin hyvin, kun Camilla väitti, jos tämä ei vain halunnut puhua asioista, eihän Pekko ketään voi pakottaa avautumaan. Tutustumalla muihin Pekko voisi ainakin osoittaa kuuntelevansa Camillan tahtoa.
-Flora, onpa sinulla kauniit hiukset tänään, oikein hehkuvat! Pekko lateli kehuja.
-Heh, enpä olisi sinustakaan uskonut, miellyttävää, että sinäkin pidät vaaleanpunaisesta, Flora naurahti.
-Ööh, minä pidän monista väreistä, Pekko totesi hiukan nolona.

Illalla Camilla etsi Pahiksen käsiinsä leikkiäkseen tämän kanssa hetken. Pahis tosiaan osasi rentouttaa Camillaa suurien paineiden alla, kisu sai omistajansa iloisemmaksi. Välillä Camilla kertoi jopa suunnitelmistaan Pahikselle, tämä ei varmasti levittelisi juttuja eteenpäin. Camilla ei tuntenut tarvetta selittää mitään Pekolle, ei sitä koskaan tiedä, kuka juoruilijaksi oikein ryhtyisi. Siksi Camilla näki paremmaksi pitää keskustelut vain hänen ja Pahiksen välisenä.

Jälleen Pahis sai ylimääräistä energiaa oltuaan omistajansa syleilyssä. Camillalla oli nimittäin tapana siirtää osa ärsytyksestään Pahikselle. Se oli Camillan kannalta hyvä taito, muuten hän olisi varmaankin räjähtänyt joutuessaan olemaan niin kiltti kaikille. Ylimääräiset energiansa Pahis kulutti mielenkiintoisen näköisessä seinäkiipeilyssään.

Nikolaksen taapero-aika läheni loppuaan, mutta poju ei ollut siitä moksiskaan. Päivät pitkät poika leikki taaperon leluilla yksinään, ei häntä käynyt kukaan muu kuin palvelija katsomassa. Pekko ei koskaan ollut erityisemmin pitänyt lapsista, ja Camillakin oli unohtanut Nikolaksen opetettuaan tälle välttämättömimmät asiat, kuten kävelyn ja puhumisen. Camillaa ei vain kiinnostanut "turha" lapsi, hän odotti perijän syntymää, ja kouluttaisi tästä sitten kunnollisen Paholaisen! Kurjanoloisesta taaperuudestaan huolimatta Nikolas oli oikein iloinen poika, hän ei tiennyt paremmasta, rakastavista vanhemmista, jolloin ei myöskään osannut kaivata niitä.

Kului jonkun aikaa, ja pieni Nikolas ei enää olekaan niin pieni. Kuva hänestä. .-)

Nikolas sai yläkerrasta itselleen ison huoneen, jonne mahtui vaikka mitä kivaa!

Camilla patisti Nikolaksen opiskelemaan. Hänelle oli tärkeää, että hänen lapsensa olisivat hyvin koulutettuja, jotta voisivat paremmin kilpailla Pilviliinojen kanssa. Nikolaksesta oli kirjojen lukeminen ihan hauskaakin välillä, kunhan sai huvitellakin. Pojalla ei ollut ketään kavereita, joten kirjat olivat hänelle kuin ystäviä. Nikolas odotti kovasti koulunalkua, hän uskoi saavansa sieltä uusia kavereita.

Aamulla aikaisin Pekon jäädessä vielä nukkumaan Camilla ja Nikolas söivät yhdessä aamiaista. Camilla ei paljoa viitsinyt puhua pojalleen miettiessään vaan omaa vallankumoustaan, eikä Nikolaskaan pahemmin suutaan avannut. Kummankin yllätykseksi Camilla kuitenkin avasi suunsa, ja Nikolas nosti katseensa äitiinsä.
-Syöhän ripeämmin! Silloin ehdit opiskella enemmän, Camilla sanoi tomerasti.
-Mutta... minä opiskelin jo eilen, Nikolas puolustautui, melko vaisusti. Ei hän uskaltanut pistää äidilleen vastaan rajusti.

-Opiskelet sitten lisää! Ei maailmassa pärjää tyhmänä ja tietämättömänä! Camilla karjaisi raivokkaasti takaisin.
Siihen keskustelu sitten jäikin. Nikolas siirsi katseensa jälleen ruoka-annokseensa Camillan siirtyessä omiin ajatuksiinsa. Nikolas seurasi äitinsä siirtymistä jälleen syvään ajatusmaailmaan, sen näki tämän ilmeistä. Nikolasta harmitti, ainut asia, jonka hänen äitinsä hänelle sanoi, oli patistelu opiskeluun.

Eihän Nikolaksen sitten muuta auttanut tehdäkään. Hänen oli pakko vain opiskella, Nikolas ei halunnut jäädä jälleen äitinsä vihan kohteeksi. Kirjat muuttuivat sivu sivulta koko ajan tylsemmäksi, mitä enemmän Nikolas sai luetuksi, sen kurjemmaksi puuha muuttui. Ei ollut mukavaa, kun jostain asiasta tehtiin pakko pullaa, Nikolas ei edes pystynyt ymmärtämään, miten hän eilen oli pystynyt opiskelemaan vapaaehtoisesti. Vaikka poika näytti opiskelevan,

hän todellisuudessa teki kaikkea muuta. Nikolas näki sivusilmällä Camillan soittelevan kavereilleen kutsuen nämä kylään, Camilla aikoi pitää jonkin sortin bileet, eikä Nikolas saisi osallistua niihin, vaikka hänen ikäistäänkin väkeä olisi taatusti tulossa paikalle. Nikolas ei uskaltanut edes kysyä, hän suorastaan pelkäsi Camillan raivokasta ääntä. Hänen ei auttanut kuin alistua, ja katsella haikein mielin vieraiden vyöryessä sisälle.

Myös toiset saivat päänvaivaa Camillan määräyksistä. Kun Camilla järjesti juhlat ja kutsui väkeä niihin, oli kaikkien automaattisesti tultava, muuten luvassa oli onnettomat ajat.
-Voin niin pahoin, onko minun aivan pakko? Heikottaa, Aurora valitti syystäkin. Hän tunsi kylmyyttä ja vapinaa, häntä huimasi ja pyörrytti, pääkin särki kovaan tahtiin.
-Pakko, kurja sanoa. Et taatusti halua nähdä Camillaa vihaisena, voisinhan tietenkin yrittää ylipuhua hänet. Pidän sinusta kuitenkin huolta joka tapauksessa, James vastasi.
-Ihanaa, mutta tuntuu, että voisin pyörtyä tähän paikkaan. Naamanikin on varmaan hirvittävän kalpea. En kehtaa edes näyttäytyä, Aurora noloili.
-Noh, mennään vaan sisään ja pidetään hauskaa! Hyvin se menee, James kehotti.
Aurora hymähti hetkeksi pystymättä olemaan aurinkoinen pidempään, hän ei tahtonut uskoa Jamesin sanoja.

James arveli kuitenkin oikein, heidän päästyään sisälle ja bileiden viettoon, helpotti vähäsen myös Auroran huonovointisuus. Camilla oli kiltteyttään asentanut huoneeseen lämpöpatterin Auroraa varten, Jääpuikkoja Camilla nimittäin ei kutsunut. Camilla oli osannutkin ennustaa Auroran voimien heikkenevän rajuun tahtiin ilmaston viiletessä, sen hän oli saanut selville yhdistellessään Sunien suvusta kertovia kirjoja. Hiljaa itsekseen Camilla naureskeli, kaikki etenisi suunnitelmien mukaan. Kukaan vieraista ei kuitenkaan huomannut Camillan viekasta virnistystä, kaikki naureskelivat Hauen kehnoille soittotaidoille tai omille keskusteluilleen.

Camilla siirtyi pois bilemeiningistä viihdyttämään vasta saapuneita vieraita, jotta nämä tuntisivat olonsa kotoisaksi. Rankkaahan tekohymyn ylläpito Camillalle oli, mutta ajatellessaan mahtavan suunnitelmansa toteutusta, hymy, häijy sellainen, levisi naisen huulille. Vieraita suorastaan tulvi sisään ovesta, Camilla oli varmistanut, ettei kukaan jäisi pois hänen järjestämistään juhlista -paitsi Pilvilinnat, he Camilla jätti tarkoituksella kutsumatta. Vieraita vastaanottaessaan Camilla jäi jutustelemaan Päivi Paljulan kanssa.
-Meille syntyi ihania kissanpentuja, ja mä leikin niiden kanssa joka päivä, Päivi selitti innoissaan.

-Ihanko totta? Camilla kysyi kiinnostuneena. Hänen päässään alkoi raksuttaa muistelmansa Pahiksen pentu ajatuksesta.
-Joo, niiden nimet on Illi ja Olli. Sitten kun ne kasvaa, minä aion opettaa niille kaikkia hienoja temppuja, ja niistä tulee kuuluisia, Päivi kertoi huimista suunnitelmistaan. Camilla nyökkäili tytön kertomukselle, oikeasti hän ei edes kuunnellut sitä, vaan suunnitteli päänsä sisällä orastavaa ideaansa.
-Voisitko viedä minut vanhempiesi puheille, minulla olisi asiaa heille, Camilla pyysi.

Päivi löysi ensimmäisenä äitinsä, ja kiikutti tämän Camillan luo. Jessica oli hiukan hämillään tyttärensä ilmoitettua, että Camilla halusi jutella hänen kanssaan. Ihmettelylle ei kuitenkaan ollut aikaa, vaan oli toteltava Camillan tahtoa.
-Tyttärenne kertoi, että teidän talossanne on syntynyt kissanpentuja, pitääkö se paikkansa? Camilla tiedusteli.

-Kyllä asia niin on, Jessica vahvisti kummastellen hieman, mistä Camilla moisen puheenaiheen vetäisi.
-Olen suunnitellut Pahis-kissalleni suvunjatketta, ja ajattelin heti kuullessani teidän kissoistanne, että siinä olisi oiva puoliso Pahikselle! Camilla hihkaisi. Jessica oli hiukan kummissaan Camillan ehdotuksesta, mutta päätti heti suostua siihen. Ensinnäkin siksi, että saisi varmasti paremmat välit Camillaan, eikä heille tarvitsisi aina antaa niin paljon satoja. Toinen syy suostumukseen oli, ettei Jessica ollut mikään kissafani, ja hän luopui mielellään yhdestä karvaläjästä, tuskin muilla perheenjäsenillä olisi mitään asiaa vastaan.

Päivi ei tiennyt mitään äitinsä ja Camillan sopimuksesta, koska hän oli kyllästynyt aikuisten keskusteluun. Tyttö oli siirtynyt pelaamaan shakkia veljensä Eemelin seuraan. Päivi ei tuntenut veljeään kovin hyvin, he näkivät harvoin, sillä Eemeli asui Puskilla. Nyt oli kuitenkin hyvä tilaisuus tutustua sukulaisiin, sen keksivät myös Sami ja Eetu. Sami oli todella kiinnostunut lapsenlapsensa kuulumisista. Eemeli vilkuili jatkuvasti taakseen varmistaakseen, ettei Sami kyselisi liikaa Eetun toisten isovanhempien, Paulan ja Paavon kuolemasta. Se oli ollut erittäin kova paikka pienelle pojalle.

-Sun vuoro! Päivi karjaisi, minkä jälkeen Eemeli kääntyi pikkusiskonsa puoleen.
-Sanoitko jotain? Anteeksi, minä olin ajatuksissani.
-Olen varmaan sata kertaa ilmoittanut, että on sinun vuorosi siirtää nappulaa, Päivi huokasi kädet puuskassa näyttäen ärtyneeltä. Tytön mielestä Eemeli oli todella tylsää seuraa, eikä häntä häirinnyt ollenkaan, ettei Eemeli asunut saman katon alla.

Pekko ei jaksanut rupatella vieraiden kanssa, hänestä oli puuduttavan tylsää jauhaa tavisten ongelmista, miten talvi oli niiiiin rankkaa aikaa pelloilla. Suurin osa ylemmistäkin tyypeistä valitti talvesta, Sunit varsinkin. Pitääkseen Camillan tyytyväisenä, päätti Pekko järjestää vieraille ohjelmaa magnehytkyttimensä kanssa. Hyvän kuntonsa ansiosta mies taipui monenlaisiin asentoihin, ja katsojat olivat aivan ihmeissään. Jokaisen esityksen jälkeen Pekko sai raikuvat aplodit.

Ei Pekko kuitenkaan koko päivää jaksanut pyöriä, huono-olohan siitä pitemmän päälle tuli. Pekon hylättyä hytkyttimensä, päätti Esko mennä kokeilemaan erikoista vempelettä. Ehla seurasi kiinnostuneesti miehensä touhuja, muu yleisö lähti omiin leikkeihinsä. Esko ei ehtinyt kovin kauaa kieppumaan, kun vauhti meni liian lujaksi. Hänen otteensa irtosi kiinnipito kahvoista, ja pää iskeytyi todella kivuliaasti turvaverkkoa vasten, hyvä kun ei mennyt koko pää läpi. .--s


Ehla tuijotti vieläkin Eskoa tämän noustessa seisaalleen.
-Mitäs töllötät? Onko pakko olla tuollainen kyylä? Ei kukaan pysty pitämään laitteesta kiinni juuri sinun kaltaisesi ällötyksen katsellessa! Miettisit sitä! Löyhkäätkin vielä niin pahalle, että siinä viimeistään jokainen tippuu. Tahallaan pilaat aina kaiken! Esko karjui raivoissaan Ehlalle, joka katseli rauhallisena ja tyynenä vieressä taaskaan mitään sanomatta.
-Sanoisit joskus edes jotain! Tuo hiljaisuutesi yököttää! Esko karjaisi, minkä tehtyään hän lähti kävelemään vihaisesti pois.

Ehla tietysti seurasi Eskoa, mistä mies raivostui.
-Pysy minusta kaukana! Esko kivahti.
Tällä kertaa Ehla kuitenkin totteli Eskon helpotukseksi mennen tutkimaan bassoa soittavan Jamesin rahakulhoa. Ehla otti sen täysin hyppysiinsä jääden ihailemaan seteleitä. James katseli hiukan ihmeissään, mutta päätti kuitenkin Ehlan antaa ihailla. Aurora sen sijaan tunsi kovaa heikkoutta, eikä meinannut pysyä ollenkaan jaloillaan.
-Koska lähdemme kotiin, James? Aurora kysyi melkein itkien.
Esko sen sijaan oli hymysuilla Hauen saapuessa juttelemaan hänelle.

Sillä välin Camilla piti toisella puolella huonetta oleskelevien kanssa juttua yllä. Camilla kuunteli Aamun hehkutusta kyllästymiseen asti.
-Minä ja Johannes olemme niin onnellisina yhdessä. Meillä on sama aaltopituus ja yhtä rakastava tunne toisiamme kohtaan. Vielä pikkutyttönä en olisi uskonut kokevani tällaista onnea... Aamu selitti silmät kiillellen innostuksesta.
Camilla yritti näyttää kiinnostuneelta, mutta häntä ärsytti Aamun onnellisuus. Pohtiessaan hetken Camilla keksi hienon oivalluksen, jolla tuhoaisi toisten onnen. Camilla kaivoi salaisesta taskustaan hiukkasen pahuuspulveria, ja huomaamatta sujautti ne Aamun tukkaan. Samassa Aamu lopetti puheensa jääden kummastelemaan.

Camilla otti vapaudesta ilon irti mennen juttelemaan taas uudelle henkilölle.
-Voi, Camilla, mukava nähdä! Hassua, teistä onkin tullut kovin ystävällinen! Olen niin iloinen, että olet tehnyt elämänmuunnoksen parempaan suuntaan! Flora hehkutti.
Camilla puri huultaan, mutta päätti olla mukana puheissa.
-Toki, jätin pahuuden menneisiin. Nyt haluan keskittyä vain ja ainoastaan teidän vähempi- ja miksei rikkaampi osaisten onnen parantamiseen. Mikäs sen mainiompi suunnitelma! Camilla naurahti vähän liiankin kiltillä äänellä.
-Meidän satomme kun eivät kovin nopeaan tahtiin ole vieläkään tuloillaan tämän onnettoman talven vuoksi, kai ymmärrätte? Flora kysyi.
-Tietenkin, Camilla vastasi heti.
-Hassua, Pilvilinnatkaan eivät ymmärtäneet, vaikka heidän pitäisi juuri ymmärtää kaupunkilaisten onnettomat olot, Flora kummasteli, mikä sai Camillan vieläkin viekkaampaan ilmeeseen.

Camilla kierteli talossaan Floran kanssa käydyn keskustelun jälkeen ja lopulta näki Jamesin aivan yksinään porealtaalla.
-Minne Auroran jätit? Camilla tiuskaisi.
-Ööh... hän lähti kotiin. Aurora on ollut viime aikoina sairas, eikä hän millään jaksanut jäädä tänne, James sanoi hieman ääni väristen.Camilla huomasi Jamesin pelkäävän häntä, mikä sai naisen nauramaan mielessään, mutta olemaan täysin vakavana ulospäin.
-Ei yhtään haittaa, tietenkin ymmärrän. Jo on kummaa, etteivät Pilvilinnat hanki kesää takaisin Taikapölyyn, heidänhän pitäisi olla niin ylivoimaisia, Camilla huomautti.
-Olen pyytänyt moista, mutteivat he tiedä mitään konstia, James harmitteli.

Camilla astui Jamesin lähelle painaen päänsä tämän korvan juurelle.
-Entä, jos sanon tietäväni tavan, jolla kesän saisi takaisin? Camilla kuiskasi.
-Niinkö! Minkä? James karjaisi oitis.

-Hiljaa! Jos haluat minun auttavan sinua, pidät pikkuisen suusi täysin supussa. Et kerro tästä kenellekään, Et edes Auroralle! Camilla asetti ehdon.
-Mitä vain tahdotte, kunhan saamme kesän takaisin! James aneli.
-Lupaat siis suostua kaikkiin ehdotuksiini, vaikka ne tuntuisivatkin alussa oudoille. Lupaan tuoda teille kesän takaisin, kunhan sen aika koittaa, Camilla selitti.
-Lupaan, lupaan! Luotan sinuun, tuo kesä nopeasti takaisin! James pyysi.

Sillä välin Camillan antama pahuuspulveri oli myllertänyt Aamun pään aivan sekaisin.
-Moi kultsimussu! Sä oot niin ihana ja täydellinen, nami! Aamu karjaisi iskien sormensa Hauen takamukseen.
-Uih! Kiva tietää! Hehheh, Hauki hihitteli tyttömäisenä.
Esko taas katseli sivusta kateellisena, kaikki muut tuntuivat saavan, kenet vain tahtoivat, paitsi hän. Eskolle oli luvattu ikuinen rangaistus olla naimisissa Ehlan kanssa. Esko haluaisi olla niin hyvä mies jollekin oikeasti rakkaalleen.

-Ah, Aamu! Me ollaan näköjään sitten pari! Hauki huudahti onnessaan.
-Tietty! Aamu hihkaisi.
-Mä tiesinkin, ettet sä kestäisi sitä Johannesta ikuisuuksiin. Tietäisit, miten onnellinen ja ihana olo mulla nyt on! Hauki huudahti.

Yllättäen Aamun ilme muuttui flirttailevasta myrtsin apeaksi. Hän kiskaisi kätensä takaisin ja tokaisi:
-Äh, en tajua, miten noin teinkään! Anteeksi, Aamu huudahti kauhuissaan.
-Taidan olla vain niin kuumaa kamaa, ettet pysy pitämään käsiäsi irti minusta, Hauki hihitteli.
-Unohda äskeinen! Minä olen onnellinen Johanneksen kanssa! Tästä ei sitten puhuta, Aamu huudahti, ja lähti juoksemaan pois Hauen luota. Hauki jäi tuijottamaan ihmeissään, hän tunsi olonsa niin huijatuksi ja hyväksikäytetyksi. Hauki ei ymmärtänyt Aamua, miten tuollaisen vahingon pystyi edes tekemään?

Camilla seurasi syrjäsilmällä äskeistä teinien kohellusta hihitellen samalla. Pahuuspulveri toimi aina, se sai kenet tahansa tekemään pieniä kepposia tai käyttäytymään epänormaalilla tavalla. Camilla toivoi saavansa Aamun ja Johanneksen välit poikki, varmasti juorut kulkisivat Pilvilinnojenkin korviin, kyllähän kaikki tiesivät Taikapölyssä, että Aamu ja Johannes ovat pari. Camilla näki yksinään seisovan Meri Merithaimenen, ja päätti mennä piristämään

tätä tanssilla.
-Talvessa on kyllä yksi ihan kivakin asia, saan olla ilman pyrstöä, ja käy tanssiminenkin kätevämmin! Mutta se on niin pieni hyöty, mieluummin kyllä saisi tämä kylmäkausi mennä menojaan. Camilla nyökkäili Merin jutuille, ja ohimennen sanoi jotain kesän palauttamisesta.

Viimein tuli ilta, ja vieraat yksi toisensa jälkeen poistuivat Paholaisten linnakkeesta. Camilla oli niin voipunut koko päivän kilttinä olemisesta, että hänen oli pakko loikoilla rentouttavassa porealtaassaan, joka paransi aina mieltä. Rankasta päivästä huolimatta Camilla oli innoissaan, hänen suunnitemansa eteni koko ajan, hitaasti, mutta varmasti.

Samassa Pekko saapui paikalle huolestunut ilme kasvoillaan. Camilla arvasi, että miehellä oli jotain asiaa, ja nousi vedestä.
-Onko sinun nyt turvallista olla siellä porealtaassa, raskaanaolevathan eivät saisi niin tehdä, Pekko huomautti.
-Pöh! Se on tavis-simien keksimä sääntö, poreallas kylpy rentoittaa myös vauvaa. Sitä paitsi, itselläsikin on uikkari päällä, Camilla huomautti.
-Niin, no, ajattelin tulla seuraksesi, jos se vain sopii? Pekko hymyili. Camilla ei vastannut, tarttui vain miestään kädestä kiskaisten tämän perässään porealtaaseen.

Nikolas huomasi vanhepiensa menneen porealtaalle, ja arveli, etteivät he heti palaa sieltä. Niinpä poika päätti livistää opiskelu velvollisuuksistaan ja pitää hetken huvittelu aikaa. Koko päivän hän oli joutunut katsemaan vierestä, miten juhlavierailla oli hauskaa, ja hän oli joutunut vain opiskelemaan. Nikolas etsi Pahis-kisun käsiinsä, ja löydettyään alkoi silitellä ja heitellä sitä miten sattui. Pahis ei ollut moksiskaan, se oli tottunut koviin otteisiin, Camilla kun ei pahimpina päivinä ollut mikään helläkäsinen...

Mielekästä puuhaa tehdessä ei huomannut ajan kulua, ja Nikolas havahtui huomatessaan Camillan seisovan takanaan. Pahis oli pudota säikähdyksestä pojan otteesta, mutta onneksi se pääsi kuitenkin turvallisesti jaloilleen maankamaralle.
-Minähän olen sanonut, että sinun on opiskeltava! Mitä tämä tarkoittaa? Camilla karjaisi pelottavalla äänellä.
-Minä pidin ihan hetken tauon vain, Nikolas yritti puolustella, mutta Camilla ohjasi pojan takaisin kirjojen pariin.

Seuraavana aamuna Pekko ja Camilla olivat heränneet syömään. Tunnelma oli jollain tapaa jännittynyt ja kireä. Pekko olisi halunnut puhua Camillan kanssa jostakin, mutta Camilla näytti elävän täysin omissa maailmoissaan, oli ollut jo muutaman päivän ajan.
-Liiteletkö omissa pilvilinnoissasi? Pekko kysäisi.
-Mietin ihan vain, miten pääsisin niistä oikeista Pilvilinnoista eroon. Ratkaisu on jo käsillä. Kohta kaikki on minun! Camilla hehetteli.
-Kerro! Pekko huudahti.
-Olen sanonut ainakin sata kertaa, etten kerro sinulle mitään! Vaikka odotukseni ovat korkealla, ei silti kannata olla liian itsevarma, Camilla kivahti.Parin ylle laskeutui jälleen hiljaisuus.

-Missä Nikolas muuten on? Miksei hän syö kanssamme? Pekko kyseli jälleen pienen tauon jälkeen.
-Pistin sen pennun opiskelemaan. Mokoma laiskalaama, sain sen kiinni itse teossa laiskottelusta eilen! Saa opiskella rangaistukseksi kaikki ruoka-ajat, eiköhän ala oppimaan opiskelun tärkeydestä. Saammepa me sitten ainakin enemmän ruokaa, kun se kersa ei ole ahmimassa, näillä hetkillä ruokakin on vähissä nimittäin. Olin liian antelias surkeille alamaisille suunnitelmani tähden, Camilla selitti livistäen jossain vaiheessa Pekon kysymykseltä.
-Eikö moinen ole vähän turhan kova rangaistus? Eihän nälkäisenä jaksa opiskella, eikä hän niin paljon edes syö varmaankaan, Pekko huomautti.
-Hiljaa! Puheesi inhottaa minua, ole kokonaan puhumatta, jos olet noin näsäviisas! Camilla kivahti.
Pekko huokaisi, viime aikoina Camilla oli ollut erityisen ärtyisä jopa omalle perheelleen. Toivon mukaan kaikki muuttuisi pian parempaan suuntaan suunnitelman toteutuessa.

Kun Pekko sai syötyä tarpeeksi jaksaakseen, hän päätti pitää joka aamuisensa jooga-tuokionsa. Camilla sen sijaan jäi syömään vielä toisenkin lautasellisen soppaa. Olisi Pekollekin lisää maistunut, muttei hän viitsinyt jäädä pöytään pidemmäksi ajaksi ruoanpuutteen vuoksi. Joogatessaan Pekon mieli rauhottui, kestäisipä hän ainakin paremmin Camillan kiukuttelua.

Nikolas sen sijaan oli karannut jälleen opiskelun "riemusta" nähdessään ikkunasta linnan ohi kulkevan mukavan oloisen tyttösen. Nikolas juoksi Neri Merithaimeneksi esiintyneen tytön kiinni, ja lapset alkoivat tutustumaan. Neri oli tosi rento ja nauroi lähes jokaiselle Nikolaksen sanomalle asialle, poikaa ihmetytti, miten jossain oli opetettu lapset niin erilaisiksi, mitä heillä Paholaisten kodissa. Opiskelumäärällä tai millään muullakaan ei ollut väliä. Neri opetti mielellään Nikolakselle nuorena oppimansa leikin, joka oli Nikolaksesta todella kiva! Poika ei edes tiennyt, että jonkun simin kanssa voi olla niin hauskaa!

Kaikki kiva ja mukava loppuu kuitenkin ajallaan, varsinkin, jos se on Camillasta kiinni. Camilla oli suunnitelmiensa ohessa kierrellyt taloa, eikä yllättäen ollut nähnytkään Nikolasta enää oppikirjojensa parista. Kiivauden ja raivokkuuden huomasi Camillan vihaa tihkuvista askelista tämän löydettyä viimein

pihalta, vieläpä leikkimästä.
-Nikolas! Senkin tottelematon pikkukakara! Miksi löydän sinut leikkimästä hirv... öh, mukavan tyttösen kanssa pihalla, kun sinun oli määrä opiskella? Camilla karjui.
-Pidin vain pientä taukoa, Nikolas vastasi hiljaa.
-Ehkä on parempi, että kumpikin ryhdytte omiin puuhiinne. Merithaimenen tyttö kotiinsa, ja sinä ryhdyt opiskelemaan, jos enää koskaan tahdot ruokaa saada! Camilla huudahti.

-Joo, Nikolas lupasi tietämättä ollenkaan, milloin seuraava kerta tulisi olemaankaan.
Neri kurkkasi välillä taakseen, ja seurasi Nikolaksen kapuamista portaita ylös vihaisen ja ankaran äitinsä luo. Neri ei osannut kuvitella ystävänsä kokemuksia, itsellään Nerillä oli ihana ja rakastava perhe. Kaikkein oudoimmaksi jutun oli tehnyt, ettei Neri ollut koskaan nähnyt Camillaa niin vihaisena kuin äsken, vaikka olikin Paholaisten juhlissa nähnyt Camillankin. Juhlissa tämä oli hymyillyt ja kertonut hauskoja juttuja, silti niin muuttunut ja uuden elämänsä aloittanut hyvis-Camilla kohteli poikaansa aivan toisella tavalla. Neri hokasi jonkun olevan pahemman kerran pielessä, muttei kokenut suurta mielenkiintoa ruveta selvittelemään asioita, joten hän päätti antaa kaiken vain olla.

-Löysin samalla kierrellessäni talossa huoneestasi tekemättömät läksytehtävät! Miten olit saattanut jättää ne tekemättä, senkin tyhmä lapsi! Camilla luennoi näyttäessään kirjoja.
-Anteeksi, minä... minä en osannut tehdä niitä, Nikolas koitti keksiä jotain selittelyksi kelpaavaa. Kyllä hän osaisi tehdä ne perehdyttyään ensin, mutta suoraan sanottuna poikaa ei yhtään huvittanut edes yrittää, hän oli saanut niin tarpeekseen opiskelusta.
-Ei ihmekään, ettet osaa, kun et opiskele! Nytkin vain jonkun huononlaisen ystäväaineksen kanssa leikit! Nyt heti nenä kiinni kirjoihin, ja rangaistukseksi saat tehdä ne täällä pihalla kylmässä! Sisälle ei ole asiaa niin pitkään kuin niitä ei ole tehtyinä, Camilla huusi.

Yllättäen yö pimeni Nikolaksen noustessa läksykirjojensa parista.
-Mutta äiti, minä en pysty opiskelemaan niin pitkään. Haluaisin välillä leikkiä, ja tehdä elämästä elämisen arvoisen. Olisiko se liikaa pyydetty? Nikolas kysyi ääni väristen.
-Elämä ei ole muuta kuin tuskaa ja raatamista. Sinun tulisi jo oppia se! Maahan kirjojen luo! Camilla komensi.
Nikolas vilkaisi vielä kerran Camillaa, jonka silmät kiiluivat raivosta. Hiljalleen Nikolas istahti takaisin istualleen ajatellen katkerana:
-Sinä et ole enää minun äitini. En kutsu sinua enää äidikseni. Olet vain onneni tiellä, enkä voi paeta. Tulet pilaamaan elämäni, tiedän sen jo nyt.

Saatuaan läksynsä valmiiksi Nikolas saapui opiskeluhuoneeseen sormeet kohmeessa, ne ihan tärisivät hampaiden tahtiin kylmyydestä. Ilma viileni aina iltaan päin jäätäväksi, eikä kukaan halunnut olla siellä kuin vain pakon edessä. Nikolaksen katse oli surullinen ja lohduton, tätä hän ei halunnut! Silti hän alisti mielensä Camillan tahtoon, ja meni opiskelemaan, Nikolas ei jaksaisi kuunnella enää ainuttakaan moittivia lauseita.

Nikolas ei ollut huomannut edes isäänsä, joka oli tullut pitämään hauskaa keikkuvaan laitteeseen.
-Pojuseni, tulisit sinäkin vain hauskaa pitämään, Pekko ehdotti. Nikolas huokasi raskaasti.
-Tulisin, muttei Camilla anna. Hän panee minut opiskelemaan, haukkuu puhki ja jättää kokonaan ruokkimatta. Luulet minun silti olevan yhtä kepeällä tuulella kuin sinä, väärässä olet, Nikolas vuodatti.
-Jos haluat saada minut yhtään paremmalle mielelle, mene puhumaan sille akalle järkeä. Tämä ei ole reilua, ketään ikäistäni ei kohdella näin epäreilusti! Nikolas perusteli.

Pekko huokaisi harmistuneesti, ja tuli istumaan poikansa viereen.
-Opiskellaan sitten yhdessä. Kyllä tilanne tästä ajan myötä rauhoittuu, sano minun sanoneen. Nyt Camillalla on vain niin monta rautaa tulessa samaan aikaan, että hän saattaa käyttäytyä meitä muita kohtaan hieman epäreilusti. Kaikki on kuitenkin vain väliaikaista, kunhan Camilla saa vuosiensa suunnitelmat toteutettua, hän rauhoittuu, ja kaikki on pian hyvin, Pekko selitti.
-Onkohan näin? Nikolas kysäisi epäilevästi.
-On, on. Luota minuun, Pekko pyysi, mutta Nikolas vain irvisteli. Oli hänelläkin isä, keksii vain perusteluja ja sulkee pois kaikki ongelmat. Isä ei voinut puolustaa edes omaa lastaan kamalalta äidiltään.

Seuraavana päivänä Nikolaksen ollessa koulussa Pekko ja Camilla olivat syömässä. Jääkaapissa ei ollut enää muuta kuin vanhojen ruokien jämiä, joista kumpikin oli valinnut mieleisensä annoksen. Camilla kävi istumaan vakiopaikalleen, pöydän päätyyn. Pekko ei ollut varma Camillan mielentilasta, minkä vuoksi hän jätti vähän hajurakoa istumalla kauemmas Camillasta. Vaikka Pekko oli päättänyt olla puhumatta vaimolleen Nikolaksen tuskista, hän kuitenkin otti asian puheeksi, tilanne ei voisi jatkua näin.
-Kohtelet Nikolasta aivan liian ankarasti, Pekko aloitti keskustelua, mutta Camilla keskeytti hänet.
-Tietäisit vaan, miten minun äitini kohteli minua ja sisaruksiani. Elämä oli yhtä painajaista, mutta ilman rakkaan äitini neuvoja en varmaankaan olisi pärjännyt. Usko pois, Nikolas tulee vielä kiittämään minua, Camilla sanoi, minkä jälkeen huoneeseen laskeutui hiljaisuus.

Muutaman viikon päästä Camilla joutui heräämään keskellä yötä koviin vatsavaivoihin. Kesti hetken tajuta, että kyse oli syyntyvästä vauvasta. Camilla yritti hoiperrella kohti palvelijan huonetta, muttei hän saanut astuttua kuin pari askelta. Synnytys tapahtuisi siinä, Camilla ei pystynyt enää liikkumaan. Tuskaiset huudot kaikuivat talossa Camillan yrittäesä saada palvelijan apuun. Pekon kova kuorsaus haittasi, siitä tuli kova melu.

Niin sai Camilla pärjätä yksin. Juuri  vauvan putkahtaessa maailmaan Pekkokin heräsi. Camilla tutkaili tarkasti kuopustaan, ja hänen suustaan pääsi kirkaisu, joka nosti Pekon ihokarvatkin pystyyn. Mies oli varma, että pian tapahtuisi jotain kamalaa.

Kyse oli kuitenkin ollut Camillan ilonkirkauksesta, perijä oli viimein syntynyt! Camilla hymyili tyytyväisenä huomatessaan vauvan periytyneen hänen kasvonpiirteensä, ne olivat suvun ylpeys.
-Sinusta tulee täydellinen perijä, minä pidän siitä huolen! Annan nimeksesi Nina, Camilla kuiski suunnitelmiaan vauvan korvaan.

Palvelijakin saapui viimein paikalle. Camilla oli niin onnessaan vauvastaan, ettei tajunnut motkottaa myöhästelystä. Palvelija pohti, miten kävisi, kun Camilla huomaisi Pekon vain nukkuvan, vaikka toinen oli kokenut äsken rankan synnytyksen. Camilla tuntui kyllä olevan niin iloisella tuulella, että tuskin Pekko kovia huutoja saisi.

Tässä vähän parempi kuva Ninasta, joka peri tismalleen samat värit kuin Nikolaskin.

Pian Ninan syntymän jälkeen Camilla kutsui pitkästä aikaa hyvän ystävänsä, Jasminan vierailulle. Camilla ei nimittäin voinut pyytää Jasminaa juhliinsa, sillä siellä olisi vaarana, että joku möläyttäisi Camillan lupailleen Taikapölyn lämpenemistä. Jasmina ei varmasti olisi mielissään moisesta tiedosta, ja se pilaisi koko Camillan suunnitelman. Nyt kuitenkin oli hyvä syy kutsua Jasmina kylään, olisi sovittava avioliittoasioita.

-Sinusta ei olekaan pitkään aikaan kuulunut, Jasmina totesi.
-Minulla on ollut vähän kiireitä, mutta minun oli pakko kutsua sinut käymään. Paholaisten perijä on syntynyt! Camilla julisti. Jasmina onnitteli ystäväänsä, ja naiset alkoivat heti pohtia lastensa parittamista.
-Lumi ja Nikolas ovat selvä pari, mutta Ninalla on kaksikin vaihtoehtoa, Julius tai Justus, Jasmina pohti.
-Hmm, mietitään sitä myöhemmin. Haluan tulla katsomaan poikiasi, ja valita paremman heistä Ninalle mieheksi, Camilla selitti.

Camilla ja Jasmina jatkoivat matkaansa sisälle shakkipöydän äärelle. Heidän keskustelunsa pyöri pääasiassa edelleen lasten naittamisten kanssa.
-Julius ja Justus ovat molemmat niin herttaisia, kilttejä ja ystävällisiä! Jasmina selitti silmät hehkuen. Camilla ei voinut olla pyörittelemättä silmiään, sellaisen puolison hänen perijätyttönsä viimeisenä tarvitsisi...
-Onneksi se on helposti hoidettu pois salaisella Paholais-juomalla, Camilla naurahti. Loput Jasminan selittelyistä menivätkin hiukan ohi Camillan kuvitellessa jomman kumman Jasminan pojan pahan vallassa.

Eräs häiriötekijä sai Camillan kuitenkin heräämään ajatuksistaan. Nikolas oli juossut heidän pelipöytänsä viereen, ja ruvennut huutamaan jotakin.
-Nikolas! Onko sinun aivan pakko tulla selittämään jotain turhaa, olisit siivosti edes vieraiden edessä, vaikka normaalisti oletkin kauhukakara! Mene tekemään läksysi, ja jätä meidät rauhaan. Minä ja Jasmina puhumme sentään tärkeistä asioista, jotka eivät sinulle kuulu, Camilla ärjyi ärsysti.
-Tulin vain näyttämään nappiin mennyttä koettani, vaikkei se sinua tunnu kiinnostavankaan. Sinua ei kiinnosta mikään asiani tai saavutukseni! Nikolas kertoi hiljaisella äänellä.

Nikolas lähti kävelemään reippaasti poispäin äidistään, eikä nähnyt tämän suupielien nousevan roimaan hymyyn. Camilla huomasi viimein poikansa yrittävän täysillä, tähän hän oli pyrkinyt. Kunhan tämä jatkaisi samaan malliin kasvaen viisaaksi ja arvostetuksi Paholaiseksi, Camilla saattaisi olla ylpeä pojastaan. Joskus menestys vaatii tuskaa ja rankkaa kuria, mutta kaikki on menestyksen arvoista, ainakin Camillan mielestä. Nikolas taas vaipui kurjuuten ja surkeuteen, hän luuli äitinsä nauttivan vain lapsensa käskyttämisestä, ei sillä väliä, menestyikö Nikolas vai ei.
-Ehkä äiti tekee tahallaan elämästäni yhtä painajaista, josta ei voi ikinä herätä eroon, Nikolas pohti.

Nikolaksen huomio siirtyi nopeasti äidistään koulusta tuomaansa ystäväänsä, Eetu Puskaan. Pojat menivät Nikolaksen ehdotuksesta pelaamaan shakkia, eipä Camilla ainakaan pystyisi tulemaan valittamaan opiskelun laiminlyönnistä. Yllättäen Eetu ilmenikin pahemmaksi huijariksi kuin Nikolas itse, mistä poika oli hyvin järkyttynyt, Nikolas tunnetusti oli parempi puijaamaan kuin vanhempansa yhteensä.
-Katso, viisisilmäinen ja -suinen lihansyöjäkasvi, selkäsi takana! Se hyökkää kimppuusi! Eetu karjui.
-Niin vissiin. Missä? Nikolas huudahti tiiraillen kuitenkin taakseen etsien Eetun kuvailemaa kukkasta.
Eetu hihitteli, Nikolas oli taas uskonut hänen selittelynsä. Nopeilla ja vikkelillä sormillaan Eetu siirteli nappuloitaan hyviin taistelupaikkoihin Nikolaksen huomaamatta mitään.

Camilla seurasi sivusilmällä pikkulasten peliä hänen ja Jasminan pelin lomassa. Camilla ei voinut uskoa, miten hänen viisas poikansa saattoikaan mennä noin huteraan huijaukseen.
-Tuo poika tarvitsee harjoitusta, paljon enemmän harjoitusta. Minulla ei ole varaa kasvattaa noin typeriä Paholaisten suvun jäseniä, tarvitsen kaiken tuen ja viisauden vallankumoukseen, Camilla ajatteli naama vihaisena. Lisäksi Camillaa ärsytti, kun hänen ylhäiseen Paholaisten sukuun kuuluva poikansa vietti aikaansa alempiarvoisten välikäsien seurassa. Camillan mielestä se ei ollut sopivaa. Hän oli unohtanut jo Nikolaksen täysin nappiin menneen kokeen, Camilla suunnitteli pistäväsä pojan heti kovaan opiskeluun vieraiden lähdettyä. Camilla ei viitsinyt karjua Jasminan nähden, tämä olisi saattanut haistaa palaneen käryä.

Nikolas kuitenkin kehittyi ajan kanssa aina vain ovelammaksi, ja pikkuhiljaa hän oppi välttämään Camillan huudot keksimällä parempia piilopaikkoja, joista Camilla ei häntä onnistunut löytämään. Lopulta Camilla kyllästyi etsiskelemään poikaansa kaikkialta, ja patisti tämän opiskelemaan kaikkien ollessa syömässä yhtä aikaa. Nikolakselle jäi enemmän vapaa-aikaa, jonka hän käytti leikkimällä kaikenlaista. Vaikka palvelija näkikin Nikolaksen joskus laiskottelemassa, ei hän Camillankaan käskystä huolimatta pakottanut poikaa opiskelemaan, palvelijasta Nikolas luki kirjoja ja kävi koulua aivan riittävästi.

Aika kului kuin siivillä, ja eräänä riehakkaana iltana Ninakin sai kokea lentämisen ensikertaa. Taikapöly oli kasaantunut maasta kasvattamaan tytön uuteen ikävaiheeseen.

Ninasta kasvoi oikein kivan näköinen pikku-Paholainen!

Pekosta oli alkanut tuntua, että Camilla vältteli häntä. Monia juhlia pidettiin Paholaisilla lähes päivittäin, jolloin Camillalla oli kädet täynnä töitä vieraiden viihtyvyydestä huolehtiessa. Muuna aikana Camilla vietti aikaansa ystäviensä seurassa tai lapsia komennellen. Pekko ei oikein ollut osannut lähestyä Camillaa, mutta nyt hän oli päättänyt puhua suoraan ja kysyä, mikä mättää.

-Hei sinä kaikkein kieroin sim Taikapölyssä, Pekko puheli silitellen samalla vaimonsa hiuksia. Camilla oli hiukan ymmällään saamastaan huomiosta, joten Pekko päätti selventää.
-Meidän pitäisi viettää enemmän aikaa yhdessä, ikävöin sinua. Vaikka näemmekin joka päivä, olet jotenkin etäinen minua kohtaan, Pekko kertoi rehellisesti.

Vaivaantuneen näköisena Camilla tarttui Pekon käteen ja laski sen alas keskeyttäen hiusten silittelyn.
-Olen pahoillani, mutta se ei vain käy. Suunnitelmani toinen vaihe alkaa pian, enkä halua tulla vahingossa raskaaksi ennen sitä, Camilla selitti. Pekko katsoi vaimoaan kummastuneena.
-Mutta... en oikein ymmärrä. Eihän niin edes välttämättä kävisi, Pekko huomautti.

-Kaikki on mahdollista, enkä halua ottaa mitään riskejä. Perijä on jo syntynyt, joten nyt on mainio tilaisuus edetä Taikapölyn valloitus-suunnitelmissa. Ymmärrän kyllä, että et ole mielissäsi, mutta näin on toimittava. Meidän on vain pysyttävä erossa hetken aikaa, se tekee varmasti vain hyvää. Kun Taikapöly on minun, voimme ottaa rennommin. Sinun täytyy vain jaksaa odottaa, kaikki kääntyy vielä eduksemme, Camilla perusteli lisää livistäen sitten paikalta.
-Ymmärrätköhn sittenkään? Pekko murisi vihaisena. Aivan uskomatonta, Camilla ei välittänyt kyllä mistään muusta kuin omista eduistaan, eikä ottanut muiden tunteita huomioon.

Camilla yritti kovasti kouluttaa seuraavaa perijää, Ninaa pahaksi, mutta tyttö ei ollut siitä ollenkaan mielissään. Camillalla meni hermot monia kertoja, Nina ei vain osannut olla paha, vaan pillahti aina itkuun, kun Camilla alkoi raivota hermostuessaan hissukkaan vauvaan. Nina joutui usein kehtoarestiin häpeämään käytöstään. Camilla toivoi sen opettavan tytölle, että jos tahtoi jotain, piti ärjyä vihaisena, eikä jäädä nurkkaan itkemään. Arestilla ei kuitenkaan ollut kovin paljoa vaikutusta, ja Camilla oli pahassa pulassa; miten hän saisikasvatettua nynnystä pahiksen?
Siinä se. .-) Toivottavasti mahdollisimman moni jättäisi jotain palautetta kommentoimalla. ,-D

Poets of the Fall - Brighter Than The Sun

I'm in way too deep like a poser
And falling for the dream's just the ground getting closer
I guess it’s how our lives get painted in scars

With everything riding on a joker 
With the paradise syndrome strap on for spurs
Regret is the skin you shed just to make it this far

I need you to find me, I can no longer breathe
I want you to touch me, just to know I still feel, oh

Like a miracle you change me, raise me
Brighter than the sun till I'm ready to be me
And your love is the reason, yeah

Like a miracle you wake me, make me
Brighter than the sun when it used to blind me

I know your love is the reason
Love never goes out of season

I got nothing to call a solution
Not a penny to my name, just riding the motion

Yet like a child I still reach for the stars

But if this darkened hole is my conclusion
And the mother of pearl world is just a notion
I lose for playing out my part in this farce

I need you to find me, I can no longer breathe
And I want you to touch me, just to know I still feel, oh

Like a miracle you change me, raise me
Brighter than the sun till I'm ready to be me

And your love is the reason, yeah

Like a miracle you wake me, make me
Brighter than the sun when it used to blind me

I know your love is the reason
Love never goes out of season

Just remember when it's time speak your mind,
speak your mind, you gotta show them how

Show them how you wanna live your life
Just one life, one life, all in the now

...

Oooh...

Like a miracle you change me, raise me
Brighter than the sun till I'm ready to be me
And your love is the reason, yeah

Like a miracle you wake me, make me
Brighter than the sun when it used to blind me
I know your love is the reason

Like a miracle you change me, raise me
Brighter than the sun till I'm ready to be me
And your love is the reason, yeah
Like a miracle you wake me, make me
Brighter than the sun when it used to blind me
I know your love is the reason
Love never goes out of season

Aivan upeaa! Kuvituksesta löytyi niin paljon hienoja kuvanmuokkauksia, etten osaa valita suosikkikuvaa. .-D Kuvat ja sanat sopivat hyvin yhteen, ja ne loivat yhtenäisen kokonaisuuden. Muutenkin aivan ihana yllätys ja idea! .-) 

Nyt kaikki kommentoimaan! 

Jos haluat lukea muuta synttäriekstraa, klikkaa tästä!

Taikapöly juhli 5-vuotissynttäreitään jo eilen, mutta bilettäkäämme nyt näin päivän jälkikäteen. .-D Viisi vuotta on ihan huiman pitkä aika, mutta se on hujahtanut tosi nopeasti. Ilman mitään suurempia juhlallisuuksia siirtykäämme näihin vaatimattomiin synttäriekstroihin, joita olen värkkäillyt:

• Kommenttikisa
• Otteita lukijoiden kommenteista
• Ekstrakuvia 
• Jaden lahja

Semmoiset pirskeet tällä kertaa. .-) Voitte halutessanne jättää onnittelukommentteja Taikapölylle! Muistakaahan lukea myös uusin Taikapölyn osa.

Lentokohtauksia varten nostelin simejä ompseilla korkeuksiin! Käänsin kuvakulmaa niin että vain taivas näkyi taustalla, ja näytti kuin simit olisivat lentäneet.

Paholaisten kissat somailevat. ♥

Pekko roikkuu poseineen varsin mielenkiintoisesti Camillassa. .-D Kuvakulman valinnalla sai onneksi osaan järkevämmän näköistä jälkeä.

Simit karkasivat leikkimään kissojen kanssa kesken poseerausten, jolloin kissat lentelivät itsekseen ilmassa. Varsin tyytyväisen näköinen kisuli!

Tämä kuva toisesta kuvakulmasta. Osassa  ylhäältä päin otetussa kuvassa Jasminan ja Aamun välillä ei ollut yhtä ison näköistä korkeuseroa. .-D

Kissat vähän riehaantuivat palvelijan kyydissä! Ihmeen rennolta ja hallitulta palvelija kuitenkin näyttää, vaikka kissoilla on menossa joku kina. .-D


Pari versiota tästä kuvasta. Mietin, että oranssi tausta kuvastaa paremmin räjähdystä kuin sininen, joten otin sen käyttöön.

Näin monimutkaisella järjestelmällä Jonna aseteltiin puskaan koivet ylhäälltä (kuva). .-D

Kaikki poset eivät oikein sopineet Jonnan jaloille. .-D

Pahiksen uhkaava istuma-asento.

Mitä eroa huomaat tämän ekstrakuvan ja osassa olleen kuvan välillä?

Metsätontilla oli mukana muutama ylimääräinenkin sim, ja testailin palvelijalla ja Hauella sopivia pariposeja kuvauksiin (esim. tämä kuva). Hauki ei näytä viihtyvän. .-D



Aimée synnytti oikeasti jo metsässä. Alfred J. Kwakista intoutuneena nimesin vauvat ohjelman henkilöiden muikaisesti. .-)

Ja kuten tarkat saattoivat jo äskeisistä kuvista huomata, tuli kummallekin vauvalle punaiset hiukset Eemelin suvun mukana, eli nämä lapset olivat syrjähypyn tuloksena saaneet alkunsa.

Tästä kaksikosta löytyy aina vaan kuvia. .-D

Turhat simit ennättivät käväistä odotellessa vaikka töissä. .-D James muuten työskenteli oikeasti ravintola-alalla, vaikka tarinassa hänen väitettiin olevan opettaja.

Ihanaa Jonna. .--D Tuo hame ei tykännyt poseista.

Tuoleista läpi vaan!

Nooran bileet.


Jääpuikoilla oli vain yksi vessa, ja rakkovahinkoja tuli. Eetu parka, kaikki näkivät. .-(

Jääpuikkojen tontille asuttautui useampi pariskunta, ja bongasin ihan ennennäkemättömiä pariasentoja! Jännää, miten paljon erilaisia poseerauksia perheen latausnäkymään on kehitetty, mutta vain noita kahta seisonta-asentoa näkee tavallisesti. Huomatkaa myös tuon ajan vähäiset lisäosani. .-D


Kissat juoksentelivat villeinä sairaiden keskellä!

Allergia! Erkki-raasu kuoli. .-(

.---D Ei Jessica pidä veriarvista!


Haavoittuneita kissoja. .-<

Noora vammailee. .-D

Kuollut Meri muutti pois, ja kaikki juoksivat ulos hyvästelemään häntä. .-D

Olin aloittamassa aamiaiskohtauksen kuvaamista, kunnes tajusin Jormalla olevan väärä asu. Äkkiä vaihtamaan oikea asu!



Tajuttomat simit eivät malta pysyä aloillaan. .-D Olin kaatanut simit sellaisilla alustoilla, kun simit seisoivat normaalisti. Niin he sitten tekivät oma-aloitteisesti kaikenlaista.

Tätä kuvaa ottaessa postipoika vain tuijotti kummissaan, mitä simit oikein maassa istuvat paniikissa. .-D

Luuranko-Sami bilettää. .-D Olhi on syystä järkyttynyt!

Lapsia hoidettiin huonosti, ja sossu kävi viemässä kaltoinkohdellut pikkuiset pois.




Johannan sairaspeti oli tiellä, joten sossu joutui teleportaamaan lapsukaiset. .-D

Aimée sai kärsiä luennoista.

Oikeastaan käynti oli vain helpotus. Ei tarvinnut huolehtia jatkossa niin monesta simistä. .-D

Suloinen kisukuva. .->

Latasin luurankoihon, ja loin Samin korvikkeen esittämään ruumista. .-D


Kissoja taas. .-D Harmi etten voinut pelastaa yhtään tähtiturkkista kissaa. .-(

Mikalla oli tuollaiset ärsyttävät putkihousut. .-D Onneksi pääsin koko miehestä eroon, niin samalla katosivat housutkin pelistä. .-D

Unohdin vaihtaa päivän ostotilasta, joten kuva ei päätynyt osaan. Tästä kohdasta kyse.

Olenpas kissoja tykännyt kuvailla. .-D Koko ajan ihkuja kisukuvia! .->

Pirkon ilme. .-D

Hautajaiskohtaa varten kaikki vaihtoivat arkiasut ja siivosivat naamansa. Laitoin simit jonoon. .-D

Ei tässä mitään posebokseja tarvita, kun simit tekevät itse hyviä asentoja vapaan tahdon ollessa pois käytöstä.

Halusin katsoa miltä hautapaikka näytti yöaikaan. .-D Tässä alkuperäinen kuva.

Vakava tunnelma ja Pirkko vaan bilettää. .-D

Kuhalle ja Ahvenelle oli jäänyt ruhjeet naamaan, joten jätin simit pois tästä osasta olleesta kuvasta.

Uudella koneella minun piti saada kaikki perheet muuttamaan samalle tontille, ja ensimmäinen viikko meni simien tutustuttamisessa.

Hienoja suihkuseiniä.




Koko porukka lähti käymään myös Stadissa. On se köyhä elämä loisteliasta. .-D

Sänkyrivi.

Vesileikkejä.

Teinit toivat taikapölyläisiä koulusta kavereina, ja aloitettiin suuri vesisotarinki. .-)

Yh, lopeta roskien syöminen. Sairastut vielä. .-(

Johannalle hankittiin kuntoilulaite, ja simit saapuivat katsomaan. .-)

Tämä näyttää ihan toiselta, mitä oikeasti on. .-D Ihan kuin Anniina ja Hannes pahoinpitelisivät Olhia. Anniina breikkaa Olhille, ja Hannes riemuitsee hyvästä todistuksesta.

Tämän takia Jasmina ei siivoa. .-D

Eläimiäkin huomioitiin. .->

Alussa simit popsivat ostotilasta hankittua valmisruokaa. .-D

Väsy Julius. .-(

Nälkäiset naiset

Flora muka teki salaattia. .-D Tarjoilupöydästä sitä haettiin!



Ilmeitä

Peltotöissä vaivasi raesade! .-< Vaikka kyseessä oli Monttupuiden tila, istuttivat taikapölyläiset pellot.

Pirkko tutustui Patrikiin, jotta Patrik perheineen saatiin paikalle. .-)

Hui kauhia!

Tässä hienoja suunnitelmiani siitä, ketkä simit saavat kutsuttua kavereitaan markkinatontille, jotta kaikki saataisiin paikalle. Lopulta homma hoitui niin, että kaikki simit astuivat vain taksiin ja tulivat yhtä matkaa, joten suunnitelmat olivat turhia.

Tätä kuvaa ei tullutkaan, kun sain otettua paremman. Tässä osan kuva.

Kuhan silmänisku ja Floran raivo!

Asiakkaat eivät olleet niin tyytyväisiä, mitä osassa väitettiin. .-D


Johanna meikkasi Patrikin huonosti, eikä sitä voitu käyttää osassa. Kuvausten jälkeen Patrik lähti kotiin tuon näköisenä. .-D

Meikkipöytäkuvauksista tuli paljon ylijäämäkuvia. .-D

Pakko ikuistaa tämä muahaha-ilme!

Ihan sika hauskaa. .-D

Poliisi piti saada kylään. Ensin Jasmina soitti poliisin turhaan kylään, mistä polle suuttui. Sitten Jasmina soitti poliisille, ja Aimée liittyi mukaan keskusteluun. Aimée tapasi poliisin ja sai tästä ystävän nopeammin kuin mitä Jasmina olisi saanut. .-D

Jorausjuhlat + vammaiset lumet.

Aamu käänsi päänsä taakse. .--D

Joku teki lumienkeliä, ja vain ripset näkyivät lumipöllyn alta. .-D

En tiedä, nauraako vai haukotteleeko Mari. .-D Ällöä mustaa tuolla alahampaiden alla. .-(


Tämän ja tämän kuvan korvikkeet.

Suihkut, sängyt ja tarjoilupöytä olivat pihalla, joten simit paleltuivat. .-( En tiedä auttaako peuhaaminen vaivaan, mutta itse koin sohvalla pomppimisen lämmittäväksi tekemiseksi.

Flora muka kasvissyöjä!


Ihania ilmeitä.

Aiméen myyntikohta kuvattiin erillään muista bisneskohdista, sillä unohdin aluksi ostaa lemmenjuomia ennustajaeukolta Aiméen myyntiin.

Oberon ja Aimée eivät sopineet yhteen, mutta mieheen oli tutustuttava. Lemmenjuoma auttaa! Aimée piti saada tutustumaan Unelmalan väkeen, jotta teinit olisi pystytty muutattamaan Puckin bileitä varten Unelmalille.

Koulubussi höyrysi. .-o

Pää pamahti läpi katosta.

August-raasu nukahti kesken synttäreiden. .-(

Läksyjä. Yritäpä muistaa, mitkä olivat kenenkin kirjat. .-D Kauhea selaaminen koko ajan.

Eetu oli juuri käynyt suihkussa, kun hänelle tuli rakkovahinko. .-s Lorautteli jonkun läksyjen päälle. .-D Uudestaan pesulle. Huomaa poseboksit.

Kuntosalitoimintaa. Kaikkia ylimääräisiä ukkeleita sielläkin pyöri.

Ahvenen ja Johannan täytyi tutustua paremmin toisiinsa tätä varten. Sopivat sentään yhteen kahdella salamalla, joten homma ei kovin vaikeaa ollut.

Ninan ja Justuksen tanssi näyttää enemmän huonekalujen rikkomiselta. .-D

Kamala ilme. .---D

Aimée kävelee mahakävelyä vaikkei edes ole raskaana. .-0

Elina tykkää isästään..

Tämän kuvan muokkaamaton versio. Kuvaa ottaessa Flora istutti tomaatteja, ja tuossa näkyy siemen, jonka oli tarkoitus olla juoman osa.

Kun yliopistoon lähettää simejä, on hauskaa väännellä heidän sukunimistään yhdistelmiä kommuunien nimiksi. .-D

Typerä asento tästä kuvakulmasta. .--D

Iik!

Eemelin elämää. .-D Pelkkiä uusia perheenjäseniä jatkuvan muuttelun seurauksena, ja tietenkin myös yksi rakkovahinko mahtuu jokaisen muistoihin, kun vapaa tahto on kytketty pois ja unohdan simin jonnekin. .-D

Muuttojen aika! Kaikki simit säntäsivät hyvästelemään ystäviään.

Tybalt oli lähetetty jo yliopistoon, joten naamioin Leevin Tybaltiksi tätä kohtaa varten. Siksi "Tybalt" seisoi kaikissa kuvissa selin. .-D

Ilman mitään syytä vesi alkoi yhtäkkiä lennellä. .---D

Pulloposki-ilme!

Tätä kohtausta kuvatessa oli paikalla todellisuudessa simejä pöydän täydeltä, mutta osassa näytti siltä että vain Jasmina ja Jorma olivat paikalla.

UUSI OSA ALKAA!!


Taikapölyläiset olivat yhdistäneet voimansa, ja yhteisvoimin he olivat saaneet perustettua markkinat. Monttupuiden peltotöiden pienellä rahapalkkiolla taikapölyläiset olivat ostaneet yhteisötontin, jonne he olivat rakentaneet myyntitiloja. Itse myyntityö saatiin aloitettua melko nopeasti, sillä jokaisen erityistaitoja hyödynnettiin parhaalla mahdollisella tavalla: Puskat esimerkiksi hoitivat puutarhaa ja Merithaimenet kalastivat.

Pian pöydät notkuivatkin kaikennäköistä tuotetta, joita paikalliset asiakkaat ostivat. Esiintymishaluiset simit olivat rakentaneet tontin keskelle lavan, jossa lisätienestien toivossa soitettiin musiikkia ja esiinnyttiin. Lisäksi Aimée oli varustanut oman kojunsa täyteen rakkaustuotteita. Jokainen sai tehdä jotain, jossa oli hyvä ja josta nautti. Taikapölyläisten tuli selviytyäkseen muutenkin tukeutua toisiinsa, mutta monet eivät silti nähneet työskentelyä pakkona, vaan keinona toteuttaa itseään.

Kaikille löytyi jotakin tekemistä: Osa myi tuotteita, toiset taas kirjasivat ylös myydyt tuotteet tulevia tuotantosuunnitelmia varten. Jotkut kävivät täyttämässä tyhjentyneitä hyllyjä uusilla tuotteilla. Yhteistyö sujui hyvin. Ei ollut varmaa, ostiko Veronalan väki tuotteita säälistä uusia asukkaita kohtaan vai ihan oikeaan tarpeeseen, mutta oliko sillä loppujen lopuksi edes niin väliä? Ainakin rahaa virtasi kassaan.Taikapölyläiset kasasivat rahaa yhteiseen käyttöön. Lopullisena tarkoituksena oli saada rakennettua jokaiselle perheelle omat talot.

Talvi alkoi jo tehdä tuloaan, mutta talojen rakentamisella ei silti mikään kauhea kiire ollut. Taikapölyläiset olivat rakentaneet kansalleen väliaikaisen tönön, jossa kaikki asuivat. Aamu oli omilla Auringon voimillaan luonut lämmitysjärjestelmän, jonka ansiosta markkinatontin lämpötila pysyi meneillään olevasta talvesta huolimatta lämpimänpänä ja siellä työskennellessä voitiin olla kevyemmässä vaatetuksessa. Kaikkia kerättyjä rahoja ei nimittäin haluttu käyttää talvivaatteiden ostamiseen, vaan kaikessa tuli säästää niin kauan kuin se oli järkevää.

Kunnianhimoiset taikapölyläiset olivat jopa yrittäneet hakea ihan Veronalan viroista töitä, mutta toistaiseksi heitä ei ollut onnestanut. Esimerkiksi James ja Aamu Sun saivat kokea karvaan pettymyksen opetus- ja lakitöistä, kun heidät oli passitettu suoraan työhaastattelusta ulos tumman ihonvärinsä vuoksi - perään oli vielä naurettu. Käytös sai miettimään, hyväksyttäisiinkö uusia tulokkaita missään vaiheessa Veronalaan. Toisaalta ihonvärierottelu loi uudenlaisia mahdollisuuksia vaaleaihoiselle joukolle, jotka eivät välttämättä olleet olleet kovin hyvässä asemassa entisessä Taikapölyssä.

Myös lapset pääsivät olemaan hyödyksi ja kantamaan kortensa kekoon markkinatoiminnassa. Flora oli antanut lasten käyttöön muutamia omakasvattamiaan hedelmiä, joista lapset olivat valmistaneet mehua myyntiin. Virkistävä juoma kävikin hyvin kaupaksi, sillä kukapa nyt ei voisi olla ostamatta suloisen lapsen pienestä myyntikojusta mehulasillista, ja muutenkin ostoksille tulleille talvitakkeihin sonnustautuneille veronalalaisille tuli Aamun lämmitysjärjestelmän takia nopeasti kuuma.
-Minä haluan myydä sen jälkeen kun Annan vuoro loppuu, Elina sanoi Augustille.
-Ehei, silloin on kyllä minun vuoroni, poika vastasi takaisin. Myyntivuoroista syntyi jatkuvasti sanaharkkaa, sillä kaikki olisivat halunneet olla koko ajan huteran kojun takana myymässä mehua. Kinaaminen kuitenkin lakkasi Lumianan tultua paikalle kirjanpitopapereidensa kanssa. Tyttö oli hoitanut mallikkaasti väestönlaskennan ja paperiasiat kriisiaikana Taikapölyssä, joten kokeneen tytön harteille oli nytkin jätetty suurin osa kirjallisista tehtävistä.

-Lapset, teidän pitäisi olla jo valmistautumassa lavalla muutaman minuutin päästä esitettävään näytökseen, Lumiana tiedotti lukiessaan mukanaan kuljettamaansa ohjelmalistaa. Kiista myyntivuoroista unohtui heti kun Anna, Elina ja August ryntäsivät juoksemaan kilpaa näytelmälavaa kohti. Noora oli kuitenkin jäänyt paikoilleen Lumianan kehotuksesta huolimatta. Tyttö vietti muutenkin suurimman osan ajasta istuskellen itsekseen eikä ottanut vapaaehtoisesti mitään tekemistä itselleen. Hän oli myös jäänyt ulkopuoliseksi muiden lasten joukossa, sillä nämä olivat kyllästyneet pyytämään Nooraa mukaan leikkeihin tytön aina kieltäytyessä toisten ehdotuksista.
-Noora, menehän sinäkin muiden mukaan, Lumiana hoputti.
-Onko pakko? tyttö tuhahti haluttomasti, mutta nousi kuitenkin lopulta ylös ja lähti hitaasti kävelemään muiden perään.

Lumiana tuli lasten perässä ja jäi seuraamaan esityksen alkua esiripun taakse. Musisointia rakastava Nina istui koskettimien takana ja toisena soittajana oli luova Anniina, joka oli nopeasti oppinut perusteet kitaran soittamisesta, vaikka paremmin tyttö sai toteutettua itseään sivellin kourassa maalaustelineen äärellä. Teinit soittivat energistä musiikkia, jonka tahdissa lapset hyppivät ja pomppivat lavalla tehden erilaisia temppuja yleisön viihdykkeeksi. Esitykset eivät valitettavasti keränneet kovinkaan paljoa katsojia, ja suurin osa yleisöstä koostui taikapölyläsistä, jotka yrittivät kovaäänisillä hurraushuudoillaan saada veronalalaisiakin kiinnostumaan ja tulemaan katsomaan lavan tapahtumia.

Aimée rakkauden ammattilaisena kojussaan neuvoi tavalliseen tapaan muita simejä ja myi siinä ohessa tuotteita. Eräs miesasikas oli selvästi kiinnostunut myyjättärestä ja pohdiskeli jo toisen sydänsuklaarasian ostoa. Aimée vilkuili tyytyväisenä miehen ostelua. Rahaa he tarvitsivatkin. Kahisevan haaveilu päättyi kuitenkin siihen, kun uusi asiakas ilmestyi tiskin taakse.
-Päivää, Aimée Amor palveluksessanne. Kuinka voin auttaa? Aimée kysäisi. Asiakkaan tiaraa ja maalauksia kasvoilla ei saattanut olla huomaamatta. Erikoinen ulkomuoto sai Aiméen kysäisemään myös uuden tuttavuuden nimeä - rakkausasioissa auttaminen oli nimittäin niin yksilökohtauista, että asiakkaatkin piti tuntea.
-Titania Unelmala, nainen totesi ja tervehti kädellään.
-Noh Titania, onko huolia rakkaudessa? Aimée kysäisi.
-Ei päin vastoin. Olen ajatellut kosia miestäni, Titania kertoi.

-Niin tietenkin ja haluat tilanteen olevan täydellinen. Ympäristö on kuitenkin toispuoleinen seikka. Tärkeämpää on olla itse parhaimmillaan. Minulla on sinulle Titania pieni oikotie, Aimée kertoi ja nappasi myyntipöydältä yhden purkin.
-Kun juot tämän lemmenjuoman, niin miehesi ei voi olla vastustamatta sinua. Hän suostuu mieheksesi välittömästi, Aimée kertoi iskien silmää.
-Mahtaako tuo toimia? Titania kysyi hiukan epäilevästi.
-Lemmenjuoma toimii aivan varmasti. Saat rahasi takaisin, jos se ei toimi! Lemmenjuoman kanssa sinun ei tarvitse stressata miehesi vastauksesta, ja tällöin voit vain nauttia kihlajaistilanteesta paremmin. Illastanne tulee ikimuistoinen. Muista kuitenkin, että lemmenjuoman vaikutus kestää vain puolesta tunnista tuntiin, Aimée selitti. Titania ei nähnyt enää syytä, miksi hän ei voisi kokeilla juomaa.

Jonna päivysti kassakoneen takana laskuttamassa asiakkaita näiden tekemistä ostoksista. Harvemmin kukaan teki suuria hankintoja, mutta jokainen simoleon kasvatti rahakassaa suuremmaksi. Näpytellessään kassakoneen nappuloita Jonna vilkuili vaivihkaa palveltavan asiakkaansa ulkonäköä. Jonna oli huomannut, että nykyään yhä useammalta veronalalaiselta saattoi bongata saman tyyppisiä kampauksia kuin Taikapölyn simeilläkin oli. Myös joidenkin vaatteissa oli selvivästi jotakin samaa kuin taikapölyläisillä. Olivatko veronalaiset ihailleet heidän vaattetteitaan ja kopioineet siitä osia omaankin tyyliinsä vai mitä moinen tarkoitti? Jonnaa huolestutti, sillä heidän ei juuri pitänyt puuttua Veronalan väen elämään, ja nyt puolet täkäläisistä muistutti ulkonäöltään taikapölyläisiä. Jonna huomasi uppoutuneensa ajatuksiinsa ja kiirehti äkäisen asiakkaan mulkoillessa hänen hidasteluaan vihaisesti.

Samassa kassakojun takaovi aukesi, ja Jonna vaistomaisesti katsahti taaksepäin äänen suuntaan.
-Hei Jonna! Minä tulin päästämään sinut tauolle, Lumiana huudahti pirteästi. Hymy kohosi Jonnan kasvoille. Tietyistä työajoista nimittäin ei oltu sovittu. Jonna oli ollut valmis hoitamaan kassaa vaikka koko päivän, mutta aina oli iloista huomata jonkun ajattelevan toisten parasta. Jonna oli saanut entisen kansansa luottamusta jälleen takaisin omalla rohkeudellaan ja hyvällä johtajuudellaan. Näinkin yksinkertaisista pienistä eleistä sen huomasi.
-Kiitos. Tekisi pieni vapaa hetki kyllä ihmeitä, Jonna naurahti näpytellen samalla kiireisesti kassakoneen painikkeita. Aluksi kassakoneen tekniikka oli tuottanut ihmetystä, mutta Jonna oli onneksi päässyt jo vaikeimman opetteluvaiheen ohi. Lumiana siirtyi kassahoitajaksi ja selitti päivän kirjanpitoa. Jonna istahti kojun pehmustetulle penkille, mutta Lumiana kehotti häntä menemään haukkaamaan jotain välipalaa. Mahankurina todisti kehotuksen aiheelliseksi.

Jonna oli ehtinyt popsia hodarin, minkä jälkeen hän oli kuljeskellut kojulta kojulle katselemassa myynnin sujumista. Yhä useampi sim oli eksynyt pienien kojujen äärelle ihastelemaan tuotteita, ja markkinat saivat aina vain enemmän asiakkaita ja mainetta. Aiméen koju oli tällä hetkellä tyhjillään, joten Jonna päätti käydä jututtamassa rakkauden ammattilaista.
-Riittääkö sinulla asiakkaita? Jonna kysäisi.
-Tämän päivän aikana olen saanut kuulla pari mielenkiintoista rakkaustarinaa, mutta ei niistä sen enempää. Tietysti simit ovat tavalliseen tapaan käyneet ostamassa suklaata rakkauden kohteilleen. Asiakasmäärä on kuitenkin vähentynyt parin viime päivän aikana, Aimée kertoi. Jonnan kummasteleva ilme sai Aiméen puhumaan lisää: Ilmeisesti moni asiakas oli lupaavan oloisesti tullut Aiméen kojua päin, mutta he olivat sitten tyytyneet kävelemään kojun vierestä. Käytös oli outoa, sillä ei takana pitäisi olla enää mitään. Jonna toivotti Aiméelle hyvää päivän jatkoa, ja hän itsekin päätyi kulkemaan asiakasmagneettia kohti.


Läheisestä pusikosta kuului ääniä, ja uteliaisuuttaan Jonna tietenkin marssi sen uumeniin. Hän kuitenkin jähmettyi heti paikoilleen eikä tahtonut uskoa silmiään. Johanna oli parhaillaan viimeistelemässä asiakkaan hiusten muotoilua. Jonna oli niin yllättynyt, ettei hän löytänyt tilanteeseen oikeita sanoja.
-Pidätkö siitä? Johanna kysyi.
-Oi pidän! asiakas riemuitsi.
-Se tekisi sitten sata simoleonia, Johanna ilmoitti.
-Saat niitä vaikka 150! Teitte niin hyvää työtä, mies huudahti ja kaivoi taskustaan lupaamansa summan. Johanna saattoi vain kiitellä vuolaasti. Asiakas otti pari itsevarmuutta huokuvaa askelta. Nyt hänkin oli viimein saanut uudenlaiset upeat hiukset.
-Johanna! Mitä tämä tarkoittaa? Mehän sovimme, ettemme siirrä vaikutteita itsestämme paikallisiin simeihin! Koko tulevaisuus muuttuu aivan toisenlaiseksi takiasi! Jonna ärähti. Johanna vain nyrpisti nenäänsä. Miksi äidin piti tulla huutamaan hänelle asiakkaiden nähden?

-Muutosta tämä kivikausi kaipaakin! Taidoillani tulevaisuudesta saadaan nopeammin paljon parempi. Olet varmaan itsekin huomannut, miten kauheasti Veronalan väki laittaa hiuksensa tai valitsee vaatetuksensa. Minä haluan naisille kunniaa! Johanna puolustautui.
-Mutta me sovimme yhdessä, ettemme aloita mitään Veronalan muuttamisleikkiä! Et voi sooloilla omiasi noin! Jonna huomautti.
-Minä tein kaiken vain meidän takiamme. Typerä kauppanne ei tuota mitään tulosta! Olen saanut tienattua rahaa niin paljon, että meillä on pian varaa ostaa täältä oma talo, Johanna puolustautui. Samassa Jonna hiljeni. Ei hän arvannut, että hius- ja vaatebisneksillä oli niin suurta tuottoa.
-Tehdään niin, että jatkat vaivihkaa salabisneksiäsi, mutta niistä kertyneet varat lisätään yhteiseen kassaan, Jonna ehdotti, eikä Johanna viitsinyt kieltäytyäkään. Harva halusi kaikesta huolimatta estää suurta rahantuloa etenkin, kun simoleoneista oli pulaa.

---


Illan vähitellen hämärtyessä kukin myyntipöydän omaava sim laittoi myymättä jääneet tuotteet säilöön ja töissä olleet taikapölyläiset lähtivät yhdessä markkinatontilta kohti väliaikaista asumustaan. Ensimmäisillä tuloilla oli rakennetty yhteiseen käyttöön yksi rakennus, jossa kaikki majailisivat talven yli ja keväällä alettaisi suunnitella jokaisen perheen muuttoa omiin taloihin, kun simoleoneja olisi kasassa enemmän. Olihan yhteiselo hiukan tukalaa, sillä talo oli melko pieni simmäärää nähden eikä kaikille ollut edes kunnollisia sänkyjä, mutta taikapölyläisten välille oli muodostunut aivan uudenlainen näkemys toisistaan rikkaiden ja köyhien perheiden majaillessa saman katon alla. Vaikutusvaltaisemmat taikavoimahaltijat istahtivat mielellään saman pöydän ääreen istumaan tavisten kanssa, ja suostuivat välillä jopa kokkausvuoroihin. Yksityisyyden puutetta lukuunottamatta elämä talossa oli viihtyisää.

Kuha asteli ulkoa päivän lehti kädessään ja rykäisi kuuluvasti saadakseen muiden huomion. Mies istahti kuluneelle sohvalle kirjaa lukevan Anniinan viereen ja avasi lehdestä vapaita työpaikkailmoituksia vilisevän sivun.
-Monet tekevät täyspäiväistä työtä markkinatontilla ja osa työskentelee Monttupuiden kasvimaalla, mutta lisätienestit olisivat silti hyödyksi. Ehdotankin että osa meistä voisi yrittää hankkia vielä oman työpaikan. Taikapölyssä totuimme elättämään perhettämme omilla viljelyksillä tai kalastaen, mutta nyt täällä Veronalassa voisimme muun kansan tapoja mukaillen hankkia muunkinlaisia töitä. Lehdessä on tarjolla monenlaisia aloja, Kuha piti puheen.
-Mahtaako se onnistua? Eiväthän Jamesia tai Aamuakaan päästetty töihin, Kuhan vieressä oleva Anniina muisteli isänsä ja siskonsa huonoa onnea työnhankinnassa.
-Minusta kannattaa yrittää! Veronalassa ihaillaan ehkä erilaisia simejä kuin meillä oli ennen tapana, mutta olen varma että pääsemme soluttautumaan joukkoon hyödyntäen kykyjämme, jumppaava Jonna hihkaisi x-hyppyjensä ohesta.

Jonnan puhuttua useampikin sim alkoi kiinnostua Kuhan ideasta ja alkoi udella vapaana olevien työpaikkojen kuvauksia.
-Minä voisin hakea sotilas-uralle. Perheemme pakoillessa Camillan karkotusta metsikössä opin paljon luontoon maastoutumisesta ja osaan puolustaa itseäni, Jonna selitti. Myös Kummaloiden Uhlo ilmoittautui kiinnostuneeksi samalla uralle pyrkimisestä, vaikka poika hiukan kummeksuvia katseita keräsikin osakseen uutisellaan. Ahven puolestaan kertoi kiinnostuksestaan urheiluun.
-Olen laiska kalastamaan, joten miksen voisi työskennellä sellaisten asioiden parissa jotka minua oikeasti kiinnostavat? Olen harrastanut ahkerasti liikuntaa ja uintia jo lapsesta asti, Ahven perusteli kantansa. Johanna kuunteli korvat höröllä salarakkaansa kertomusta ja sai erittäin kummeksuvia katseita kihlatultaan Kuhalta sanoessaan hakevansa myös urheilu-uralle.
-Oletko nyt tosissasi? Ethän sinä ole koskaan ollut erityisen urheilullinen, Kuha huomautti, mutta Johanna ei halunnut perääntyä. Yhteinen urataival Ahvenen kanssa antaisi kaksikolle rutkasti enemmän yhteistä aikaa. Myös Anniina ilmaisi kiinnostustaan samalle alalle, ja Jorma Jääpuikko puolestaan kertoi aikovansa käydä heti seuraavana päivänä paikallisessa sairaalassa työnhaussa.

Seuraavana aamuna Jorma käveli suuren ja mahtipontisen sairaalarakennuksen ovesta sisään. Sisältä paljastui tumma suuri vastaanottotila. Veronalassa kaikki talot ja rakennukset tuntuivat synkiltä, mutta Jorma ei antanut sen häiritä. Tänään hän ottaisi työpaikan tahdonvoimalla tai vaikka väkisin!
-Hei, kuinka voin auttaa? vastaanottovirkailija tiedusteli.
-Olen tulossa työpaikkahaastatteluun, Jorma kertoi.
-Uusista työntekijöistä vastaa paikan pomo. Löydät hänet, kun kuljet hissillä yläkertaan ja käännyt oikealle, tietokonetta näpyttelevä mies kertoi. Jorma nyökkäsi ja kulki neuvottuun suuntaan.

Noustuaan hissillä ylempään kerrokseen Jorma kulki vastaanottovirkailijan ohjeiden mukaan ja saapui ovelle, jonka oletti olevan sairaalan johtajan toimistohuone. Ovessa ei kuitenkaan ollut minkäänlaista nimikylttiä tai muuta tittelimerkkiä, josta johtajan huoneen olisi voinut tunnistaa. Jorma asetteli vielä nopeasti hiuksiaan paremmin ennen kuin koputti oveen. Kuultuaan kehotuksen peremmälle astumisesta Jorma aukaisi oven ja astui sisälle huoneeseen. Vaaleammat värit miellyttivät Jorman silmää ja mies katseli hetken aikaa pelkästään ympäristöä kiinnostuneena. Seinustalla oli pitkä rivi kirjahyllyjä jotka notkuivat lääketieteellisiä opuksia ja oletettavasti joitakin potilastietoja sisältäviä mappeja. Vasta sitten Jorman huomio kiinnittyi työpöydän luona olevaan johtajaan, joka istui selin Jormaa päin selaillen joitakin papereita.
-Hyvää päivää, olen Jorma Jääpuikko ja olisin kiinnostunut työskentelemään sairaalassanne, Jorma puhui ottaen muutaman askeleen eteenpäin.

Johtaja pyörähti tuolillaan ympäri, ja Jorma kavahti häkeltyneenä tunnistettuaan johtajan penkillä istuvan simin henkilöllisyyden.
-Kreivi Capula! Jorma huudahti järkyttyneenä. Mies hiveli päälakeaan hermostuneena. Mahtaisiko Kreivi haluta palkata häntä, sillä heidän ensitapaamisensa ei sujunut parhaimmissa merkeissä.
-Muistankin sinut. Olet sen vaalean kaunottaren mies, Kreivi totesi silmäiltyään Jormaa. Jormaa kuvotti Kreivin puheesta paljastuva kiinnostus Jasminaan, mutta hänen olisi säilytettävä malttinsa työhaastattelun ajan. Juuri kun Jorma oli aikeissa kertoa aiemmasta työskentelystään lääketieteen saralla, puhkesi Kreivi puhumaan:
-Minulla on sinulle ehdotus. Saat työpaikan jos jätät vaimosi ja minä saan hänet puolisokseni, Kreivi saneli omat ehtonsa. Jorman suu loksahti auki. Millä oikeudella tuo papparainen edes kehtasi ehdottaa moista vaihtokauppaa?

-En suostu ikinä ehtoihinne! Jorma tiuskaisi ja säntäsi saman tien ulos johtajan huoneesta. Mies rynni kiihdyksissään hissijonon ohi mutta ei välittänyt muiden paheksuvista katseista, sillä hän halusi vain päästä mahdollisimman pian pois kuvottavan Kreivin lähettyviltä. Vastaanottotiskin takana oleva simkin sai hämmästellä Jorman harppoessa ovet paukkuen ulos sairaalarakennuksesta. Jorma asteli kivipolkua pitkin etäämmäs sairaarasta. Miestä ei harmittanut pelkkä Kreivin naimakauppa-aate, vaan myös se, miten tämä olisi ollut noin vain valmis palkkaamaan töihin simin katsomatta edes hakijan todistuksia tai muita lääketieteellisiä suorituksia. Jormaa todella huolestutti Veronalan sairaalan tilanne, jos Kreivi oli aiemminkin palkannut samankaltaisin menetelmin sinne työntekijöitä. Haikeana Jorma kääntyi katsomaan loittonevaa suurta sairaalarakennusta miettien samalla menettämäänsä mahdollisuutta työskennellä unelma-urallaan.

---


Pilvilinnan naisväki oli varannut meikkinurkkauksen omaan käyttöönsä. Tänään oli nimittäin Annan synttärit, minkä vuoksi Jonna oli meikannut perheen nuorimmaisen Johannan antamien ohjeiden mukaan. Nuori neiti oli hiukan kummissaan, kun kaikenlaisilla siveltimillä vedeltiin pitkin hänen kasvojaan. Anna katsoi pakkeloitua ulkomuotoaan peilistä. Ei hän näyttänyt ollenkaan itseltään.
-Miksi pitää meikata? tyttö ihmetteli. Anna oli elänyt koko muistamansa ajan metsän keskellä, eikä hän ollut tottunut meikkaamaan. Silti hänen odotettiin käyttävän poskipunaa ja ties mitä muuta.
-Sinulla on tänään synttärit. Meikit tekevät sinusta todella kauniin juhliisi, Jonna kertoi.
Anna katsoi peiliin. Eikö hän ollut nätti ilman meikkejä? Miksei hänen annettu olla sellainen kuin oli?

Anna oli saanut muutama päivä sitten tietää, että tällä kertaa hänen tulisi kasvaa taikapölyn kanssa. Kun Camilla oli varastanut Jonnan voimat, oli myös Anna kasvanut kahdella aikaisemmalla kerralla normaalien simien tavalla. Kun joukko niin vieraita kuin tuttujakin simejä kokoontui ympärille, alkoi tyttöä toden teolla jännittämään. Kunpa Hanna-sisko olisi vielä täällä jakamassa tämän aivan uudenlaisen tapahtuman. Kahdestaan kaikki oli niin paljon helpompaa kohdata kuin yksin. Vaikka taustahurraajia oli rutkasti, ei heistä kukaan voinut korvata menetetyn siskon ja isän läsnäoloa. Päinvastoin perhesynttäreihin tottunut Anna koki yleisön ahdistavana. Kunpa hän saisi olla vielä lapsi ja elää perheensä kanssa metsän keskellä. Annasta tuntui, että hänen identiteettinsä ja minuutensa oli revitty palasiksi, ja nyt hänestä tuntui vain lohduttoman yksinäiseltä.

Kuva kasvaneesta Annasta.

Synttärien kunniaksi oli järjestetty hienoja ruokatarjoilua, jolloin kaikkien huomio oli kiinnittynyt herkkuihin ja simien kanssa jutusteluun. Anna olikin nähnyt tilaisuutensa koittaneen, ja hän livisti väkijoukon keskeltä pihalle. Luonto sai hänen mielensä rauhoittumaan samantien. Anna kävi hakemassa haravan ja muisteli lapsuuttaan metsässä. Vanhoina hyvinä aikoina lehtiä oli haravoitu nuotion sytykkeeksi. Kesken pihatöiden vaalea kulkukissa ilmestyi jostain metsikön siimeksestä. Anna vilkaisi karvapalloa, mutta hän ei kuitenkaan antanut kisulle enempiä huomionosoituksia. Hän antoi kissan katsella itseään kauempaa ja antoi toisen tulla luokseen ollessaan siihen valmis. Eläimet osasivat ilmestyä juuri silloin, kun simit eniten kaipasivat luotettavaa seuraa.

Kisu katseli kiinnostuneena haravan vaikutuksesta liikkuvia lehtiä ja loikkasi Annan eteen jahtaamaan niitä.
-Hupsu kissa, varohan etten sohi sinua haravalla, Anna naurahti. Leikkisä kissa toi tytön mieleen perheen edesmenneen liilan Lilli-kisun. Minkä takia Annan mielen valtasivat kaikki ikävät muistot hänen omana syntymäpäivänään? Eiväthän äiti tai sisarukset näyttäneet haikailevan menetettyjen perheenjäsenten perään. Juuri sillä hetkellä Anna toivoi, ettei heitä olisi koskaan löydetty Taikapölyn metsästä, jolloin sota ja suuret menetykset olisi saatu vältettyä. Anna pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan villaiseen hanskan selkämykseen huomattuaan Paljulan Pilvin astelevan häntä päin.
-Täällä synttärisankari vain on yksinään... haravoimassa lehtiä, Pilvi mutisi kummastuneena. Ei hän ollut milloinkaan nähnyt kenenkään voimaperheen jäsenen tekevän vapaaehtoisesti pihatöitä!
-Niin, halusin olla yksin rauhassa. Juhlahumu ei oikein ole minun juttuni, Anna selitti.

Pilvi päätteli Annan kommentista tytön haluavansa olla edelleen yksin, joten hän palasi sisälle ainaiseen hämärtyvältä pihalta. Syksyisin illat pimenivät yllättävän nopeasti. Sisälle saavuttuaan Pilvi kaappasi veljensä pojan Eetu Puskan valmistamaa salaattia ja liittyi pojan seuraan ruokapöytään. Tyttö ei malttanut olla juoruamasta äskeisestä näystään, ja hän kertoi Eetulle Annan haravoinnista.
-Tosi outoa, että voimaperheenjäsen käyttäytyy noin! Vaikka oma arvojärjestyksemme on mennyt vähän sekaisin Veronalan erilaisuuden vuoksi, en silti olisi uskonut pääseväni todistamaan sellaista näkyä, Pilvi puhui suu vaahdoten.
-Ota huomioon, että Pilvilinnojen perhe eli kuitenkin vuosia keskellä metsää Jonnan menetettyä taikavoimansa. Ehkä Anna ikävöi näitä aikoja. Minunkin elämäni tulee muuttumaan, kun olen menossa avioon Veden voimien omistajan kanssa, Eetu huomautti. Pilvin mielestä pojan kommentti oli outo. Kuka nyt haikailisi kurjaa menneisyyttä kun asema on nyt parempi?

Saatuaan aterioinnin päätökseen Eetu päätti lähteä etsimään Annaa. Ulkona tuuli kylmästi ja poika mietti, pitäisikö hänen palata sisälle hakemaan takki, mutta lopulta hän tyytyi vain vetämään hupparinsa vetoketjua lisää kiinni ja sujauttamaan hupun päähän. Eetu suunnisti läheiseen metsään sillä hän arveli Annan olevan siellä haravoimassa. Talon takana olevan lammen luokse saavuttuaan Eetu löysikin etsimänsä. Anna oli saanut haravoinnit päätökseen ja istui nyt monien lehtikasojen ympäröimänä tuijottamassa jäätyneen lammen pintaa.
-Moi Anna. Hauskaa löytää muitakin luonnosta kiinnostuneita simejä, Eetu puheli istuuduttuaan hiukan varautuneenoloisen Annan lähettyville.
-Kuule, mä ymmärrän sua. Me ollaan samemmanlaisessa tilanteessa kuin uskotkaan. Olen Puskaperheen jäsenenä viettänyt koko lapsuuteni kasvien ja luonnon parissa ja kasvanut kilpaa tomaatintaimien kanssa. Luonto on tärkeä osa tähänastista elämääni, mutta kun nyt olen menossa naimisiin Merithaimenten perijän kanssa, joudun jättämään menneet taakseni ja alkaa elättää itseäni ja perhettäni kalastamalla. Tämä kaikki on minulle täysin uutta ja vähän pelottavaakin, mutta uusi avioliitto pakottaa minut irtautumaan opituista normeistani, Eetu kertoi kokemuksistaan Annan kuunnellessa kiinnostuneena. Tottahan se oli, elo luonnonarmoilla oli Annan osalta nyt ohi ja oli aika tutustua toisenlaiseen elämäntapaan.

Varoja oli vihdoin saatu sen verran kerrytettyä, että kaikille lapsille ja teineille saatiin maksettua lukukausimaksut paikallisesta peruskoulusta. Opetuksen taso ei ollut parasta mahdollista, mutta halvimpaan oli tyydyttävä toistaiseksi. Jotkut nuoret olivat jopa innoissaan kouluun palaamisesta, sillä kokopäiväinen työskentely oli pidemmän päälle rankkaa. Lisäksi teinit tarvitsivat Veronalan koulusta tarpeeksi hyvät paperit hakeakseen yliopistoon opiskelemaan, sillä Taikapölyaikaisista kouluarvosanoista ei ollut enää tallessa mitään konkreettista. Anniina Sun ja Lumiana Jääpuikko katselivat rähjäistä koulubussia hiukan kauhistellen, sillä tytöt olivat Taikapölyssä asuessaan käyneet hienostunutta yksityiskoulua, ja lasku näin rahvaalle tasolle tuntui hiukan epämukavalta. Opiskella kuitenkin piti, ettei vaivalla kerätyt lukukausiaksut menisi hukkaan.

Nuorison lähdettyä kouluun meno talossa hiljeni huomattavasti, kun lapset eivät olleet leikkimässä äänekkäitä leikkejään. Monttupuiden kasvimaa, markkinoiden ylläpito ja joidenkin ansaitsemat henkilökohtaiset työpaikat tyhjensivät asunnon päiväsaikaan melkein kokonaan, pieniä poikkeuksia lukuunottamatta: Jormaa ei ollut kiinnostanut työnteko ollenkaan saatuaan kuulla Kreiviltä, ettei hänellä olisi asiaa tämän sairaalaan, ja hyvin vastahakoisesti mies selasi päivittäin lehdestä työpaikkoja, mutta mikään ala ei tätä kiinnostanut. Johannallakaan ei ollut tärpännyt urheilun kanssa, sillä naisen yleiskunto oli ollut sen verran kehno, mutta tämä ei aikonut antaa periksi ja oli alkanut harjoitella säännöllisesti.
-Tämä on niin naurettavaa! Kyllähän meillä olisi rahaa vaikka kuinka paljon, mutta Taikapölyn valuuttaa ei tunneta täällä, joten käytännössä rahamme on arvotonta, Jasmina huokaisi.
-Sanos muuta. Harmi että Jonna kieltää meiltä rahan taikomisen. Olisihan se epäilyttävää jos meillä yhtäkkiä olisi valtava määrä rahaa, mutta mielestäni ansaitsisimme vähän lisärahaa, Aimée mutisi.
-Mutta Jonna ei ole nyt täällä... Aamu huomautti ovelasti. Naiset kääntyivät katsomaan Aamuun päin kiinnostuneina.

Aamu, Aimée ja Jasmina yhdistivät voimansa ja taikoivat suuren rahanväärennysmasiinan keskelle oleskelutilaa. Ensin koko kone oli kirkkaan valon peitossa, mutta vähitellen taikapallot pienenivät.
-Juku Aamu! Ajatella että sinä keksit tällaista! Vielä Taikapölyssä vannoit noudattavasi sääntöjä, ja sinusta piti tulla lakinainen! Johanna hihkaisi sivellen innoissaan väärentimen pintaa.
-Niin, se olikin Taikapölyssä. Olen saanut tarpeekseni täällä vallitsevasta rasismista ja köyhyydessä elämisestä, Aamu totesi ja alkoi vääntää kampea.
-Meillä on tähän täysi oikeus. Jonna on määräillyt meitä siitä asti, kun tulimme tänne. Nyt on meidän vuoromme päättää omasta elämästämme, oli meillä sitten kokemusta johtamisesta tai ei, Aimée liittyi keskusteluun. Seteleitä alkoi virrata suureen säkkiin, ja rahan näkeminen sai Aamuun uutta voimaa. Hän naurahti voimakkaasti ja tehosti käsiliikkeitään, jotta rahaa putoilisi nopeammin.

Kesken kaiken ulko-ovi lennähti auki, ja yllättäen sisään astui poliisi. Jokaisen neljän naisen katse kohdistui odottamattomaan vieraaseen, ja heidän kasvoillaan oli kauhun sekaiset ilmeet. Aamu veivasi kampea edelleen, eikä hän saanut liikettä pysähtymään. Miten tästä tilanteesta selvittäisiin?
-Mitäs täällä oikein tehdään? Väärennätte rahaa! poliisi murahti. Poliisi vilkaisi suureen säkkiin, joka oli täyttynyt vaivalla veivatulla kahisevalla.

-Rahan väärentäminen on kuulkaas vakava rikos. Älkää luulkokaan että pääsette tästä vähällä, poliisi luennoi.
-Mutta meillä ei ole muutakaan keinoa. Olemme todella köyhiä. Sen pystyy huomaamaan talostammekin, Jasmina yritti selittää tilannetta.
-Ilkeä Kreivi ei anna meille minkäänlaista apua. Se kiero ökyrikas papparainen vain kylpee rahassa, eikä yhtään halua jakaa omaisuuttaan niille, ketkä sitä eniten tarvitsevat, Johanna tiuskaisi. Nyt nainen ainakin tiesi, miltä köyhistä kansalaisista oli tuntunut, kun he olivat vielä eläneet Taikapölyssä.
-Kuinka saatatte puhua Kreivistä tuohon sävyyn? Te olette tässä lakia rikkoneet, ei hän, poliisi ärähti.
-Niin, koska hän loi itse omat lakinsa, Aamu pisti vielä vastaan. Oli outo tunne, kun ei saanut tahtoa läpi. Aimée pudisti päätään. Tällaisessa negatiivisessa ilmapiirissä oli mahdotonta saada mitään sopua aikaan.

-Nyt lähdemme poliisiasemalle selvittämään tätä törkeää rikosta, poliisi totesi uljaasti. Hän tarttui kovakouraisesti Aamun käsivarresta ja vuorotellen komensi naiset istumaan takapenkille. Kaikista ilkein hän oli Aamulle.
-Vain naisen pienissä aivoissa voi syntyä näin typerä ajatus etenkin, kun joukossa on tuollainen likainen ilmestys, poliisi tokaisi. Johanna ei pitänyt yhtään siitä, että jopa virkavalta saattoi haukkua hänen ystäväänsä niin rumasti. Jos hän olisi omistanut voimat, olisi ollut varmaa, että poliisi olisi kokenut kuolemansa naiseuden ja tummaihoisten arvoksi! Kun poliisi oli saanut teljettyä naiset ahtaasti poliisiauton takapenkille,  kävi hän hakemassa rahanväärennyshökötyksen talon sisältä ja sulloi sen auton takakonttiin.

Poliisiasemalle saapumisen jälkeen poliisi oli vienyt naiset tyhjään vankiselliin odottamaan kuulustelua. Naiset olivat saaneet kykkiä kolkossa ja hämärässä sellissä jo useamman tunnin, mutta minkäänlaista edistystä ei tuntunut tapahtuvan. Aivan kuin heidän olemassaolonsa olisi unohdettu.
-Kuinkakohan kauan meidän pitää vielä odottaa? Aamu huokaisi. Kylmät tiiliseinät ja auringonvalon puute alkoivat tehdä naisen voinnin heikommaksi.
-Täällä on niin likaistakin, yäk, Aimée inahti ja ryntäsi pesemään käsiään sellissä olevan lavuaarin luokse ties kuinka monennen kerran. Jasmina tuijotti pienen seinälampun, paikan ainoan valonlähteen ympärillä liiteleviä pölyhiukkasia myös hiukan ällöksyen, tällainen synkkä ympäristö ei ollut naisen mieleen ollenkaan.
-Mutta teillähän on voimat! Senkun taiotte sellin seinään reiän ja voimme paeta, Johanna keksi mielestään ovelan suunnitelman.
-En usko että se on hyvä idea. Juuri taikomamme rahakoneen takia päädyimme tänne. Parempi välttää voimien käyttämistä jonkin aikaa, Aamu huomautti.

Johanna tajusi Aamun pointin ja keskustelu tyrehtyi, jolloin sellihuone hiljeni. Ainoa ääni kuului Aiméen avaamasta hanasta naisen huuhdellessa käsiään vedellä. Yhtäkkiä vankisellejä erottavasta käytävästä alkoi kuulua askelia, eikä aikaakaan kun heidät pidättänyt poliisi ilmestyi kalterioven toiselle puolen. Jasminan sydän alkoi tykyttää hermustuksesta tiheämmin ja Aamun iho meni kananlihalle.
-No niin neidit, eiköhän ole totisen keskustelun aika. Tulkaa perässäni kuulusteluhuoneelle, poliisimies määräsi. Hän selasi hetken aikaa kädessään olevaa avainnippua ja avasi oven lukon. Kukaan naisista ei liikahtanutkaan, vaan kaikki tuijottivat avuttomina toisiaan. Yllättäen Aimée kuitenkin kääntyi ystäviensä puoleen.
-Antakaa minun hoitaa tämä, Aimée supisi toisen nyökkäillessä hieman kummastuneina.

-No eikö sana kuulu? poliisi tiuskaisi ja astui lopulta itse selliin. Jos naiset eivät tulisi ulos omatoimisesti olisi poliisi valmis raahaamaan heidät vaikka väkisin. Mies oli marssimassa Aamua kohti, mutta yllättäen Aimée astui hänen eteensä, jolloin hänen oli pakko pysähtyä. Nainen kosketti miehen paljasta käsivartta ja hipaisi myös nopeasti tämän lantiota. Aimée ylläpiti tiukkaa katsekontaktia poliisiin ja pyrki luomaan mahdollisimman paljon positiivisia tuntemuksia rakkaudenvoimillaan tilanteen keventämiseksi. Aiméen voimissa oli ytyä, sillä poliisi oli pian naisen räpsyripsien lumossa. Toiset katsoivat taustalta huvittuneena miten poliisi ei saanut silmiään irti Aiméesta.
-Hyvä herra, voisitteko mitenkään antaa vain olla ja päästää meidät lähtemään? Köyhyydestä aiheutuva epätoivo ajoi meidät tyhmän teon partaalle, mutta lupaamme ettemme väärennä rahaa enää toiste, Aimée alkoi sanella omia ehtojaan poliisille saatuaan lumottua tämän viehätysvoimallaan.

-Hy-hyvä on, menkää toki, poliisi sai sanotuksi ja riensi oitis avaamaan naisille ovea. Jasmina, Aamu ja Johanna olivat hiukan kummissaan poliisin yhtäkkisestä mielenmuutoksesta, mutta Aiméen iskiessä heille silmää merkiksi siitä että kaikki oli kunnossa, seurasivat muut Aiméeta ulos sellistä. Naiset harppoivat käytävää pitkin melko rivakkaan tahtiin kuin peläten, että poliisi voisi minä hetkenä hyvänsä muuttaa mieltään ja teljetä heidät takaisin vankilaan. Siitä ei kuitenkaan näyttänyt olevan vaaraa, sillä poliisimies tuntui jääneen kokonaan omiin vaaleanpunaisiin maailmoihinsa.
-Miten oikein teit tuon? Johanna uteli kiinnostuneena.
-Rakkaudenvoimieni ansiosta kykenen saamaan melkein kenet tahansa täydellisesti pauloihini, ja ihastuneita simejä on helppo ylipuhua toimimaan tahtoni mukaan, Aimée selitti taktiikkansa.

Voittajafiilis onnistuneesta vankilapaosta kuitenkin mureni naisten kohdattua Jonnan tuiman katseen asuntonsa oven avatessaan. Liilahiuksinen nainen istui kädet puuskassa sohvalla, ja Jonnan nähdessään naiset astelivat vaitonaisina ja pääpainuksissa sisälle. Jonnan katse tuntui sillä hetkellä paljon uhkaavammalta kuin poliisin aiempi pidätys. Jonnan vieressä kitaraa rämpyttelevä Anna alkoi soittaa synkempiä säveliä, mikä ikävoitti tilannetta entisestään. Aivan kuin naiset olisivat yöjuoksulle livahtaneita teinejä ja Jonna näiden vihainen äiti.
-Mitä te oikein ajattelitte? Enkö ole moneen kertaan kieltänyt taikavoimien käyttämisen? Esko kertoi rahan väärentämisestänne ja tänne rynnineen poliisin vierailusta, Jonna nurisi äkäisenä. Lähistöllä jumppaileva Esko jäykistyi täysin kuullessaan nimensä mainittavan. Ei hän olisi halunnut juoruilijan mainetta harteilleen.
-Äiti, kuinka saatoit? paikalla ollut Lumianakin huudahti järkyttyneenä.
-Olemme pahoillamme ja todellakin opimme läksymme, Aamu puhui muiden puolesta. Vähin äänin naiset lipuivat makuuhuoneen puolelle päästäkseen pois kaikkien paikallaolijoiden silmätikkuna olemisesta.

Rahanväärentämisestä oli saatu kätkettyä vähän simoleoneja talteen, mutta poliisi oli vienyt suurimman osan pois koneen mukana, joten loppujen lopuksi väärennysmasiinasta ei ollut paljoa apua ollut. Floralla oli kuitenkin uudenlainen keksintö rahan tienaamiseksi.
-Tein muutamia risteytyksiä ja sain aikaiseksi jotain mielenkiintoista. Sanotaan ettei raha kasva puissa, mutta tämä luomukseni pystyy siihen! Jouduin tosin käyttämään hiukan taikavoimiani apuna saadakseni halutut elementit pölyttymään keskenään oikeissa olosuhteissa, mutta jos joku ulkopuolinen rahapuitamme ihmettelee, voimme väittää keksineemme nämä ihan sattumalta, Flora selitti Sunin sisaruksille, jotka ihastelivat puiden oksilla killuvia hohtavia setelinippuja.
-Toivottavasti tämä sinun keksintosi tuottaa paremmin rahaa, Aamu mietti kastellessaan Floran ohjeiden mukaan rahapuuta.

Vielä iltaisinkin taikapölyläisten matalassa majassa oli paljon elämää, vaikka väki hivuttautuikin pikkuhiljaa nukkumaan päin. Ensimmäisten joukossa makuukammariin päätyivät lapset ja myös vanhuuden rauhoittama Jessica Paljula. Nainen oli viime aikoina vanhentunut merkittävästi ja käyttäytyikin kuin ikäloppu. Hän tahtoi mennä nukkumaan, vaikka muilla simeillä oli juhlinnat kesken. Eskoa melkein hävetti viettää aikaa Jessican kanssa, ja ainakin hänellä oli kauhean tylsää.
-Hyvää yötä August, yritä nukkua. Minä olen koko ajan vieressäsi. Tule nukkumaan vaikka isin ja äidin väliin, jos paha uni yllättää, Jessica kehotti. Poika nyökytti urheasti. Kaksoissiskon kuolema oli ollut Augustille kova paikka, vaikka sitä ulkopuolelta ei helposti nähnytkään. Jessica kääntyi vielä Eskon puoleen olettaen tämän painuvan itsekin yöpuulle.
-Valvon vielä hetken. En ole väsynyt, Esko oli vastannut.

Esko jäi katselemaan löntystelevän naisen menoa. Häntä inhotti ajatus kömpiä vanhuksen viereen nukkumaan. Eihän Jessica enää mikään erityisen kaunis ollut verrattessa nuoreen naiseen. Viime aikoina Eskon aika oli kulunut ajatellessa, miksi hän edes oli halunnut iskeä Taikapölyn vanhimman naisen. Hän oli valmis jopa hoitamaan Samin pois alta, minkä takia Jessica ainakin olettaa, että nykyään Esko pitää huolen hänestä ja lapsista. Miksi hän näki moisen vaivan aikoinaan? Eskosta tuntui sillä hetkellä, että hän sai aina kaikista rumimman naisen: ensin Ehla, sitten Jessica. Ihan kuin hänet olisi kirottu. Kyllähän nyt naisen pitää kaunis olla. Muuten kiinnostus koko simiin lakkaa kokonaan.

Kello alkoi olla yhä enemmän, ja viisarien liikkuessa myös simit lähtivät nukkumaan. Vain Esko jäi yksin tanssimaan olohuoneeseen. Esko tuumaili, ettei hän enää haluaisi mennä nukkumaan ollenkaan. Kaikki mahdolliset paikat olisi varmaan täytetty. Olisihan tietysti Jessican vieressä varmaan paikka, mutta miestä kuvotti ajatus mennä siihen. Hetkessä Esko huomasi, että kalpea Aimée oli korjaamassa lautasia pois.
-Taisit olla aika ajatuksissasi, kun et huomannut tuloa ja ruokahetkeäni, vaaleaverikkö totesi. Esko ei saanut sanottua sanaakaan. Hän vaan jäi tuijottamaan Aiméen nuorekasta olemusta. Nainen näytti kerrassaan täydelliseltä, ja hänen luonnonkaunis olemuksensa suorastaan sokaisi Eskon. Tuollaisesta naisesta hän mahtoi vain haaveilla.

Aimée havaitsi Eskon silmäilevän häpeilemättä hänen naisellisia muotojaan, ja miesten suurena ihailunkohteena olemiseen tottuneena Aimée ei pistänyt pahakseen toisen tuijotusta. Nainen jätti pöydältä keräämänsä astiat likoamaan tiskialtaaseen ja asteli sitten Eskon eteen. Samalla hän loi itseensä Rakkaudenvoimillaan enemmän miellyttävyysenergiaa, joka teki naisesta vastuttamattoman Eskon silmissä.
-Onko kaikki hyvin? Vaikutit äsken hieman kireältä, Aimée kysäisi. Nainen kallisti päätään jolloin osa tämän hiuksista valahti kasvoille ja yömekon toinen olkain valahti olkapäältä.
-Minä... olen pettynyt nykyiseen parisuhteeseeni. Nykyään arkemme pyörii vain lapsemme ympärillä ja vaimonikin on ryppyinen rupikonna, Esko paljasti mietteensä.
-Niin, simit jotka eivät omista taikavoimia vanhenevat valitettavasti ulkoisesti nopeammin. Mutta älä sure, hyvien aikojen ei tarvitse vielä olla ohi, Aimée sanoi vihjailevasti. Ennen lähtöä nainen sipaisi huulillaan Eskon poskea ja poistui sen jälkeen makuukammariin.

Myöskään Johanna ja Kuha eivät olleet vielä nukkumassa, vaikka oli jo myöhä. Kuha oli houkutellut hieman vastustelevan kihlattunsa mukaansa talviseen yöhön ja kaksikko käveli käsi kädessä kirpeässä pakkayössä. Kuukaan ei valaissut yhtään, joten oli todella hämärää.
-Mikä se oli? Johanna hätäili ja vilkuili taakseen.
-Uskoisit nyt, ettei täällä ole ketään meidän lisäksemme. Luultavasti jalkineesi vain aiheutti narahduksen pakkaslumeen osuessaan, Kuha pohdiskeli.
-En silti ymmärrä miksi meidän piti lähteä matkaan keskellä yötä? Etkö olisi voinut näyttää löytöäsi vasta aamulla? Johanna puuskahti. Kuha oli vain aiemmin illalla käskenyt kihlattuaan pukeutumaan lämpimästi ja sanonut, että metsässä odottaa yllätys.
-Silloin ei olisi ollut yhtä tunnelmallista. Olemme pian perillä, Kuha vastasi.

Hetken päästä kauempaa metsästä näytti loistavan jotakin, ja lähemmäs tultaessa simien eteen avautui kynttilöin koristeltu lähde.
-Ymmärrätkö nyt mitä tarkoitin tunnelmallisuudella? Kynttilöiden loiste ei olisi ollut yhtä kaunis valoisaan aikaan, Kuha selitti.
-Valmistelitko kaiken vain minua varten? Voi kuinka... herttaista, Johanna sai sanotuksi. Naisen mieltä kalvoi se, ettei hän voinut olla yhdessä rakastamansa miehen kanssa, mutta vanhempien aiemmin solmima suunniteltu avioliitto Johannan ja Kuhan välillä piti yhä.
-Tuletko? Kuha kysäisi. Johanna ei ollut ajatuksissaan ollessa huomannut, miten Kuha oli jättänyt päälysvaatteet lähteen reunalle ja laskeutui veteen.
-Hyr, eikö se ole kylmää? Johanna hämmästeli hampaat kalisten.
-Höpsö, tämä on kuuma lähde ja vesi on lämmintä, Kuha vakuutteli.

Lopulta Johannakin uskaltautui riisuutua ja pulahtaa veteen. Lämpö tuntui ihanalta, kunnes Kuha kietoi limaisen kätensä naisen ympäri.
-Täällä voimme olla rauhassa poissa kaiken asunnolla olevan hälinän keskeltä. Viettää kahden keskistä aikaa, Kuha sanoi. Johanna tiesi kyllä mitä hänen kihlattunsa tarkoitti tuolla kahdenkeskisellä ajalla. Kuha liikautti Johannan ympäri kiertämäänsä kättä sen verran että kykeni avaamaan Johannan bikinien yläosan ja työnsi naisen kuumaa lähdettä ympäröiviä kiviä vasten suudellen tätä intohimoisesti. Johanna yritti olla parhaansa mukaan mukana ja olla herättämättä epäilyjä Kuhassa. Nainen oli tiennyt jo siinä vaiheessa kun alkoi esittää rakastavansa Kuhaa, että matkalla tulisi vastaan ikäviä tilanteita, mutta hänen olisi odotettava siihen asti, että saisi äitinsä voimat haltuunsa. Tämän jälkeen Johanna olisi valmis toimimaan miten itse haluaisi.

Odotan jo, että saisin asutettua perheet omiin taloihinsa, sen verran rasittavaa melkein kahdenkymmenen simin yhtäaikainen kaitseminen samalla tontilla. .-D Toisaalta sen jälkeen edessä on taas paljon simien muutattamista tontilta toiselle lavastuksia varten, mitenhän tämän saisi toimimaan mahdollisimman yksinkertaisesti? .-D Toivottavasti pysyitte hyvin mukana ja muistatte vielä noita vanhempia tapahtumia, kuten Johannan ja Ahvenen salasuhteen ja Pilvilinnojen karkoitusajan. Harmittaa myös, ettei kaikkien simien henkilökohtaisiin mietteisiin päästä käsiksi kuin pieninä pintaraapaisuina, mutta tarina jumahtaisi silloin kyllä täysin paikalleen, jos kaikkien näkökulmasta lähtisi lätisemään. .-D Mutta laitelkaapa taas kommenttia, millaisia ajatuksia osa herätti yms. .-)