Tänään on taas uuden osan aika, lukekaahan ja kertokaa mielipiteenne! :)

Merithaimenien päivä oli alkanut riehakkaasti Hauen pomppiessa olohuoneessa sijaitsevassa suihkulähteessä. Kuha ja Ahven sen sijaan leikkivät siivosti mukavia poikien leikkejä.
-Pum, pum! Kuha huusi leikkien pyssyä.
-Sä et osu muhun ikinä! Ahven naureskeli.

Samassa ovi kävi ja Mika astui huoneeseen. Hänen silmiinsä osui aivan heti Hauki perheen kalliissa pulppuavassa suihkulähteessä.
-Hauki! Heti ja äkkiä sieltä pois kastumasta! Mika karjaisi.
-No joo, joo... Hauki sanoi hiljaa katuvasti, nyt isä pitäisi hänelle oikein kunnon puhuttelun.
-Pum, pam! Mä osuin suhun jo! Ahven huomautti närkästyneenä.
-Ethän osunu, sä vaan kuvittelit! Kuha ilmoitti.

-Hauki, et saa enää koskaan mennä tuohon kalliiseen koristukseen! Ajattelitko yhtään mitään astuessasi sinne ja kastellessasi vaatteesi? Joskus en voi ymmärtää teitä lapsia! Mika luennoi suutuksissaan.
-No ku... Hauki aloitti hiljaisella äänellä.
-Älä selittele suotta! Sano vain, ettet mene enää koskaan suihkulähteeseen! Mika pyysi.
-En, en, Hauki lupasi
-Hyvä poika, Mika kehui.

jotka valmistin, Meri pyysi.
-Tosiaan, turha tässä on teille äristä, mennään syömään, Mika päätti.


Niin pojat astelivat keittiöön Mikan perässä. Kukin otti lautaselle ruokaa, ja kävi pöytään.
-Ärsyttää, kun isi aina suuttuu meille, Kuha supatti, ettei vieressä seisova Mika kuulisi.
-No niinpä, Meri ei ole koskaan suttunut, vaikka mä pompin suihkulähteessä, Hauki kuiski takaisin.
-Pojat.. Mika sanoi, josta lapset säikähtivät. He pelkäsivät Mikan kuulleen äskeisen keskustelun.
-Mitä, isä? Hauki kysyi pelokkaana.
-Ulkona on vieraita. Menkää tervehtimään heitä, Mika käski katsellen ikkunasta ketä oli tulossa kylään. Niin pojat nousivat pöydästä ja suuntasivat kulkunsa ulos.


Ahven ryntäsi ensimmäisenä ulos tervehtimään Peter Pilvilinnaa.
-Päivää herra... kuuluisuus, Ahven tervehti.
-Heipä hei! Mukava tavata sinun kaltaisiasi kilttejä poikia, Peter kertoi Ahvenen punastellessa mukaville puheille.

Myös Jonna oli jaksanut lähteä Peterin mukaan, ja Hauki meni tervehtimään häntä.
-Hei! Mä oon Hauki, mikä sun nimi on? Hauki esittäytyi.
-Minä... äh, Jonna aloitti, mutta hänen lauseensa jäi kesken, jolloin Jonna käveli häpeissään pois pienen pojan luota.
-Kumma tyyppi ja epäkohtelias! Hauki hirvisteli.

Meri pyysi vieraita istumaan, mutta Jonna ilmoitti lähtevänsä kotiin. Peter kuitenkin liittyi Merin seuraan.
-Kuinkas Jonna nyt jo lähti? Tarkoitan siis, vastahan te tulitte? Meri korjasi kysymystään.
-Hän on ollut viime päivinä vähän sairaan oloinen, Peter valehteli. Hän ei halunnut kaikkien Taikapölyn naapurustossa olevien saavan tietää Jonnan masennuksesta. Tällä hetkellä siitä tiesi vain muutama, eikä Peter halunnut tiedon leviävän tavallisten ihmisten keskuuteen, ettei syntyisi levottomuuksia.
-Voi, kurjaa, toivottavasti hän paranee pian, Meri toivoi.
-Niin... Peter vastasi.

Merin viihdyttäessä vieraita, Mika oli ulkona poikien kanssa. Hän aikoi opettaa heistä kunnon kalamiehiä.
-Isi, miksei kala syö? Ahven kysyi kyllästyneenä.
-Odota nyt, vastahan me aloitimme, Mika ärähti.
-Mistä tietää, että kala on koukussa? Kuha kysyi.
Mika ei kuitenkaan ehtinyt vastata, kun hänen huomionsa kiinnyttyi jo Haukeen.
-Isi! Isi! Mulla nykii! Hauki alkoi kiljua.
-Hyvä poika! kisko se ylös! Mika neuvoi.

Hetken päästä Hauen kädessä oli jättimäinen kala.
-Hiih! Onko tämä hauki? Hauki kysyi.
-Ei hauki, se on monni, Mika opasti.
-Vähänkö mä olen paras kalastaja, mä sain ekana kalan! Ja vieläpä ison kalan! Hauki lesosi.
-Niin, kyllä sinä olet etevä poika, Mika kehui. Kuha oli vaiti, koska häntä ärsytti, kun Mika ei ollut vastannut hänen kysymukseensä.
-Aina isi lellii Haukea! Kuha murahti, ja katsoi kateellisena, miten Hauki heilutteli saalistaan.

Pojat olivat myöhään iltaan asti kalassa, ja lopulta he kömpivät rättiväsyneinä sänkyihinsä. Hauki oli hilpeissä tunnelmissa, sillä hän oli saanut eniten kaloja, ja Mika oli kehunut häntä kunnon kalapojaksi. Ahven ja Kuha taas olivat pahalla päällä, Ahven siksi, että oli saanut vähiten kaloja, mutta Kuhan mieltä painoivat muut asiat.
-Vaikka minä sain melkein yhtä monta kalaa kuin Hauki, isä ei kehunut minua niin kuin hän teki Hauelle. Miksi isi ei pidä minusta? Kuha mietti onnettomana. Pian ikävät ajatukset kuitenkin unohtuivat, Kuhan nukahtaessa. Päivä oli ollut todella rankka, ja kaikki olivat tosi väsyneitä.

Meri ja Mika eivät olleet vielä ehtineet mennä nukkumaan. He köllöttelivä sängyllä ja juoruilivat päivän tapahtumista.
-Siis, voitko kuvitella? Jonnalla on joku sairaus! Meri  kertoi.
-Mitä? Mikä? Mika kysyi kiinnostuneena.
-Peter ei selittänyt kunnolla, mutta toivottavasti se ei ole mitään vakavaa. Olisi kurjaa menettää niin hyvä hallitsija, Meri mietti.
-Niin, Jonnan hallinto aikana täällä on ollut mukavat oltavat, Mika tuumasi.

Pian aamu valkeni, ja poikien oli aika lähteä kouluun. Ahven oli innoissaan, tänään olisi hänen ensimmäinen koulupäivänsä. Ilosesti pomppien Ahven lähestyi koulubussia.

Haukikin hymyili leveästi astuessaan koulubussiin. Hän odotti innolla, että pääsisi kertomaan kalajuttuja luokkatovereilleen.
-Kaikki on varmaan ihan kateellisia mulle, olenhan niin hyvä! Hauki ajatteli.

Mika oli lähtenyt jo varhain aamulla kalastamaan ja poikien kadottua koulubussin mukana Meri jäi taloon ihan yksikseen. Hänellä oli paljon kotitöitä tehtävänään, piti siivota koko talo!
-Nyt se onnistuu parhaiten, kun lapset ovat koulussa, eivätkä koko ajan jaloissa, Meri mietti pyyhkiessään työtasoa rajuin ottein tarttuneestä merilevästä pois. Se oli edellisenä päivänä tullut Merin valmistaessa Merileväleipiä.
-Pitäisi joka ruokailu kerran jälkeen puhdistaa nämä tasot heti, ettei tämä olisi näin pinttynyt kiinni, Meri puuskutti itsekseen hinkaten aina vain kovemmin ja kovemmin.

Lopulta Meri oli suorittanut kaikki siivoushommat
-Vihdoin puhdasta! Meri huokasi helpotuksesta laskiessaan likaisen tiskiveden pois lavuaarista.
-Voi kumpa meilläkin olisi semmoinen palvelija, joka kokkaisi ja siivoaisi sotkut! Mutta niitä käyttävät vain ne, joilla on varaa semmoiseen, Meri mietti.

Siivouksen jälkeen Merillä oli hoidettavanaan kuitenkin muita askareita. Aina välillä piti maksaa Pilvilinnoille Taikapölyn naapurustossa asumisesta ja sun muista hömpistä.
-Onneksi meidän laskumme ovat yleensä pienet, sillä annamme niin paljon kalaa heille, Meri tuumi.

Kun kaikki kotiaskareet oli viimein hoidettu, Meri päätti istahtaa hetkeksi sohvalle huilaamaan. Lapset tulisivat pian koulusta, ja pitäisi jaksaa leikkiä heidän kanssaan. Ei kulunutkaan kauaa, kun Ahven juoksenteli onnessaan ovesta sisälle.

-Äiti, äiti! Ahven kiljui innoissaan.
-Mitä on tapahtunut? Meri kysyi.
-Tänään oli tosi kivaa koulussa! Ahven sanoi, ja alkoi kertoa, mitä kaikkea hauskaa ja hupaisaa koulussa oli tapahtunut tänään. Meri kuunteli oikein kiinnostuneena poikansa juttuja, kunnes Haukikin käveli ovesta sisään.
-Äiti, voitko auttaa minua läksyissä? Hauki kysyi.
-En minä ehdi nyt, mutta kysy isältä, hän tuli äsken ruokatauolle, Meri neuvoi.
-Okei, Hauki sanoi ja jätti läksykirjansa lattialle. Hauki lähti kipittäen etsimään Mikaa.

Hauki löysikin Mikan pihalta. Hauki otti pöydässä olevasta kulhosta Merileväsoppaa ja istuutui Mikan viereen.
-Isi, voitko auttaa minua läksyissä? Hauki kysyi.
-Mielelläni autan, mutten varmaankaan tänään kerkeä, minun täytyy saada paljon kalaa, Mika kertoi.
-Koska sitten ehdit auttaa? Hauki kysyi.
-Katsotaan, jos huomenna olisi aikaa, Mika lupasi.

Niin Hauki joutui tekemään läksynsä ilman kenenkään apua. Kuha ja Ahvenkin olivat myös läksyjen kimpussa ja kirjoittivat niin ripeästi kuin osasivat ja ehtivät.
-Iskä lupasi auttaa huomenna minua läksyjen teossa, Hauki lesoili. Kuha ei reagoinut asiaan mitenkään.
-No tietysti isi sinua auttaa, olethan hänen lellikkinsä! Jos minä pyytäisin isiltä apua, hän ei varmasti "ehtisi" auttaa, Kuha mietti itsekseen.

-Epistä! Minäkin haluan, että joku auttaa läksyjen teossa! Ahven alkoi kiukutella.
-No pyydä apua! Mutta tuskin isä ainakaan ehtii auttaa sinua, kun hän auttaa minua! Hauki sanoi ylpeällä äänellä.
-No en minä iskältä aikonutkaan pyytää apua, vaan äiskältä! Ahven ilmoitti.
-Siinä se nähtiin, joudun tekemään huomisenkin läksyt ihan yksin ja sitten jään jälkeen opeissa. Kun niin on tapahtunut, isä vain huutaa minulle ja

taputtelee Hauen päätä, Kuha ajatteli suruissaan, häntä ei tunnuttu arvostettavan perheessään.

Läksyjen teon jälkeen oli hupi huonona, ja Hauki ja Ahven kilpailivat nallesta.
-Minä haluan leikkiä nyt! Ahven suuttui, kun Hauki otti nallen.
-Minä saan leikkiä ensin, koska ehdin varata sen ennen sinua, Hauki määräsi.
-Mutta sinä saat aina sillonkin leikkiä ensin, vaikka minä olisin ehtinyt ensin! Ahven karjui.
-No se on niitä vanhemman oikeuksia, Hauki ylpeili.

Ahven päätti luovuttaa, aina Hauki keksi paremmat perustelut.
-Jos minä en saa leikkiä nallella, niin sitten pompin sängyllä! Ahven kertoi kiiveten kitisevälle patjalle ja alkoi pomppia.
-Ihan rauhassa vaan, Hauki tiuskaisi. Ahven kuitenkin kikatti niin kovaa, ettei Hauki pystynyt keskittymään kunnolla leikkeihinsä.

-No leiki sitten tolla nallella, en minä jaksakaan leikkiä sillä enää, Hauki sanoi, ja lähti huoneesta ärsyyntyneenä.
-Juhuu! Tää tepsii aina! Ahven riemuitsi saatuaan nallen itselleen ovelalla keksinnöllään.

Hyppinen oli kuitenkin vienyt kaikki voimat, jonka vuoksi Ahven olikin niin väsynyt, ettei jaksanutkaan leikkiä. Niin Ahven kiipesin sänkyynsä nukkumaan näkemään kauneusunia.

Kun Ahven oli nukahtanut, Kuha hiippaili huoneeseen. Hän oli oppinut, että kannattaa pysyä loitolla Hauen ja Ahvenen riidellessä, ja tulla paikalle vasta kun tilanne on rauhoittunut. Kuha nappasi nallen syliinsä, mutta sitten hän paiskasikin sen lattialle. Kuha makasi lattialla paikoillaan ihan hiljaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen kuului kuitenkin niiskaus.

Kuha nousi lattialta ja alkoi itkeä.
-Miksi kukaan ei pidä minusta? Isä auttaa Haukea läksyissä, ja äiti Ahventa. Mutta kuka minua sitten auttaa? Ei kukaan. Isän suosikki on Hauki, ja äidin lellikki Ahven. Minä en ole kenenkään suosikki tai lellikki. Minä en ole mitään! Kuha puhui onnettomana.

Kuhan ei tehnytkään mieli leikkiä, joten hänkin päätti käydä nukkumaan surullisissa tunnelmissa.

Aamulla pojat olivat heränneet aikaisin. Jokainen halusi leikkiä nallella, sillä edellisenä päivänä kaikilla oli jäänyt leikit kesken. Ahven oli nopein, ja ehti ensimmäisenä vikkelänä poikana nallen luo.
-Nyt minä saan leikkiä ensin! Ahven kerskui.
-Etpäs! Vanhemman oikeus! Hauki muistutti omia sääntöjään.
-Minä keksin uuden säännön, ja sen nimi on: "nuorimmat ensin!" Ahven nauroi.
-Nyt saat selkääsi! Hauki murisi nyrkit valmiina tappeluun. Onneksi Kuha tuli väliin.
-Lopettakaa tuo tappelu! hän komensi. Se sai Hauen ja Ahvenen vaikenemaan, ainakin hetkeksi.

Merin ja Mikan makuuhuoneessa Meri oli herännyt lasten kinasteluun.
-Onko niiden pakko pitää tuollaista meteliä näin aikasin aamulla? Meri haukotteli nostaen pyrstönsä pois peiton alta. Se piti tehdä hitaasti, sillä jos pyrstön ottaisi liian rajusti pois, lähtisi peittokin mukana. Ja Mika oli äreällä päällä, jos häneltä vietiin peittoa.
-Eikai tässä muu auta, kuin mennä tekemään aamiaista, Meri mietti, ja haaveili jälleen palvelijasta.
-Jos meillä olisi palvelija, minun ei koskaan tarvitsisi herätä näin aikaisin, vaan voisin kölliä sängyssä niin pitkään kuin huvittasi, Meri haaveili.

Hetkessä Meri oli loihtunut aamiaista, ja kutsui lapset syömään. Ahvenella ja Hauella oli edelleen pientä riitaa, joten Kuha istui keskellä, jottei tulisi jälleen tappelua.
-Mitäpä, jos syötäisiin ihan hipi-hiljaa, ettei tulisi turhaa sanaharkkaa, Kuha ehdotti vaisusti.
-Mä en ainakaan aio jutella Hauen kaa! Ahven ilmoitti.
-Samat sanat! Et säkään mitään parasta juttuseuraa oo! Hauki karjaisi ja koko porukka söi aamiaisensa hiiren hiljaa.

Hetken päästä koulubussi kaahasi pihalle ja innokkaiden oppilaiden oli aika tallustaa sinne. Kuha käveli viimeisenä toisten jäljessä, hänellä oli paha mieli, koska tiesi, ettei saisi koulun jälkeen apua vaikeissa tehtävissä. Hänellä menisi vinossa pinossa tehtäviä varmasti koko ilta niitä pakertaessa.

Koulubussi ajoi pihasta pois tavalliseen tapaan Merin ja Mikan aamiaisen aikaan.
-Ihanaa, kun et mennytkään vielä kalaan. On rentouttavaa syödä kerrankin hitaasti ja kiireettömästi ja vieläpä hyvän seuran kera, Meri ihannoi.
-Sain eilen ongittua sellaisen saaliin, että tänään voi vähän joustaa, Mika paljasti.
-Olet niin taitava kalastaja! Ja tosiaan... minun pitäisi kertoa sinulle eräs asia, Meri muisti lopulta.
Mika ei sanonut mitään, jäi vain katsomaan kysyvästi Meriä, jolloin tämä avasi suunsa ja sanoi:
-Me saamme vauvan, suloisen ihanan pienokaisen!

-Mutta tuohan on mainio uutinen! Mika innostui ja tarttui Merin kädestä.
-Olen samaa mieltä, meidän olisi aika saada perijä, Meri muistutti.
-Se on totta, odotan innolla sitä, kun näemme tulevan perijän ensimmäistä kertaa, Mika paljasti.
-Vaikka eihän pojassakaan olisi mitään pahaa, Meri tuumaili.
-Niin, kalamiehiä kyllä tarvitaankin! Mika karjaisi haukaten viimeisen lusikallisen ruoastaan.
-Lähde sinä vain kalaan, minä kyllä korjaan astiat, Meri kehotti ja jäi siivoilemaan.

(tästä katosi kuva) Merin päivä oli kulunut vain itsensä huomioimiseen. Tuleva vauva väsytti häntä enemmän kuin olisi arvannutkaan.
-Kunhan ei toisia kolmosia syntyisi, Meri mietiskeli syödessään Mikan kanssa päivällistä pihalla.
-Niin, eihän lapsissa mitään pahaa ole, mutta toivoisin perijän jo pian syntyvän, Mika kertoi. Samassa Kuha juoksi paikalle.
-Äiti, äiti! Kotso, sain 10+ maantiedon kokeesta! Kuha huusi riemuissaan. Hän oli lukenut kokeeseen paljon, ja oli ylpeä saavutuksestaan.
-Sepä kiva, Meri vastasi.
-Haluatko katsoa? Kuha kysyi ja ojensi paperia Merille.
-En minä nyt ehdi, Meri sanoi ja antoi paperin takasin Kuhalle.
-Niinpä tietysti, Kuha mietti. Yhtäkkiä hyvä numero ei tuntunutkaan enää hauskalta.

Myös Hauella oli mennyt koe hyvin, ja hän juoksi kiiresti näyttämään koetta Mikalle.
-Kato isi, minä sain kympin kokeesta.
-Oih, mahtavaa! Olet ahkera poika opiskelemaan, Mika kehui, josta Hauki tunsi olonsa hyvin arvostetuksi.

Illallisella puheenaiheena oli tietenki Hauen koenumero. Ahventa se ärsytti, hän itse oli saanut siitä vaan kasin, mutta Meri sanoi, että hyvä sekin on.
-Kyllä Hauki oli etevä, kun hän sai niin hyvän numeron kokeesta, vaikka ihmekkös tuo, olenhan minä sentään kasvattanut hänet, Mika ylpeili.
-Olethan sä kasvattanut mutkin, enkä mä silti saanut yhtä hyvää, Ahven huomautti.

-Onko se nyt mikään ihmekään? Kaikkihan sen tietää, että mä pärjään kaikessa paljon paremmin kuin sä! Hauki vimmastui.
-Ehkä syyttelemällä muita! Mä oon sitä paitsi paljon suositumpi koulussa suhun verrattuna! Ahven puolustautui.
-Koulun tärkein asia on oppiminen, sitä paitsi, Kuha leikkii mun kanssa, Hauki huomautti.

-Sä oot ihan tyhmä! Ahven karjaisi ja samassa hän huomasi lipsauttaneensa kädestään höystettyä hiekkaa ja rapua Haukea kohti.

Hauki koitti väistää ruokaa parhaansa mukaan, mutta suurin osa pamahti Hauen hiuspehkolle. Ahven hekotteli taustalla, hänestä oli huvittava nähdä niin säälittävää väistämisyritystä.

Hauki kääntyi takaisin Ahveneen päin tuima ilme kasvoillaan.
-Miten sä kehtaat? Sä oot vaan kateelinen mulle! Hauki murisi ja ärisi.
-Hyi Ahven! Olen todella pettynyt surkeisiin käytöstapoihisi! Viisasta veljeäsi ei kohdella tuolla tavoin, pyydä heti anteeksi! Mika komensi.
-No anteeks, Ahven sanoi hiljaa ja tarkoittamatta sanojaan. Hän ajatteli pääsemällä helpommalla tottelemalla heti isäänsä.

Hauen ja Ahvenen kinastellessa, Kuha ja Meri olivat syömässä sisällä keittiössä. Ruokapöydässä oli hiljaista, mutta lopulta Kuha päätti kysyä mietteistään suoraan:
-Miksi te ette pidä minusta?
-Mitä tarkoitat? Meri hätkähti ja kääsi katseensa Kuhaan päin.
-Sinä ja isä ette pidä minusta, teistä Hauki ja Ahven ovat kivempia, Kuha sanoi.
-Tuo ei nyt pidä paikkaansa, me pidämme teistä kaikista yhtä paljon! Meri puolustautui.
-Niin vissiin, miksi ette sitten katsoneet minun koepaperiani, vaikka minulla meni paremmin kuin Hauella, Kuha ajatteli hiljaa itsekseen. Hän ei jaksanut enää alkaa rääkyä asiasta, hän oli jo tottunut asemaansa.

Ruokailun jälkeen Hauki meni innoissaan lukemaan koulukirjojaan. Hän halusi saada yhtä hyviä numeroita muistakin aineista ja kuulla isän kehut ja ylistelyt. Ahventa kuitenkin ärsytti moinen lukeminen ja tylsiintyminen, joten hän meni tahallaan peuhaamaan sohvalle. Ahven tiesi, että se häiritsisi Hauen keskittymistä ja niinhän se häiritsikin. Koulujuttujen sijasta Hauen mietteissä liikkui vain äänekäs ja iljettävä Ahven.
-Lopeta tai kutsun isin tänne! Hauki uhkaili.
-En varmana lopeta, mee toiseen huoneeseen, Ahven komensi.
-Isiiiiiii! Hauki huusi kurkku suorana.

Mika juoksi paikalle salaman nopeasti kuulessaan suosikkipoikansa kutsun.
-Mitä on tapahtunut, Hauki? Mika kysyi.
-Ahven pomppii ja vinkuu tossa sohvalla, enkä mä pysty keskittymään koulujuttuihin! Käske sen lopettaa! Hauki parkaisi.
-Ahven, lopeta heti! Mika komensi ja tarttui Ahventa jalasta ja kiskoi pojan pois pomppimasta.
-Ei toisia saa kiusata! Mene ulos leikkimään, saat tulla sisälle vasta sitten kun Hauki on lopettanut läksyjen luvun! Mika karjui.
-Mutta siellähän sataa! Ahven huomautti.
-Mitä sitten, mitäs kiusasit toista! Mika huusi ja tuuppasi Ahven-paran pihalle.

Pihalla Ahven ei halunnut vieläkään luovuttaa mielipahan aiheuttamista Hauelle, joten Ahven jäi oven viereisen lätäkön luo roiskimaan niin lujaa kuin

pystyi. Hänen ajatuksenaan oli Hauen kuulevan roiskinnat, eikä vieläkään pystyisi tekemään koulujuttujaan ajatuksella. Paksut seinät kuitenkin estivät Ahvenen yrityksen ja Hauki luki sisällä tyytyväisenä.


Tuntien jälkeen Ahven sai viimein luvan tulla takaisin sisälle, jossa Meri harmitteli Ahvenen märkyyttä.
-Voi sinua parkaa, täytyy sanoa sille Mikalle, ettei laita sinulle tuollaista rangaistusta, Meri suunnitteli. Ahven kuitenkin katseli vain Merin mahaa.
-Saanko minä kohta pikkusiskon/veljen? Ahven innostui unohtaen rangaistuksensa.
-Oletpa sinä tarkkasilmäinen, saat sinä. Hän syntyy pian, Meri paljasti ja se sai Ahvenen riemastumaan.
Meri katseli tyytyväisenä suloista poikaansa, hänellä oli ihanan perhe, josta ei hevillä luopuisikaan!

Siinä oli osa Merithaimenien arjesta. Olen suunnitellut kyllä juonta, mutta alussa tutustumme perheitten tavalliseen elämään, toivottavasti jaksatte odottaa. :) Ja jättäkäähän jälleen kommenttia. ;) Menkäähän muuten osallistumaan Iloliemen perijä-äänestykseen ja tein Simssiliinin simsseilyihinkin uutta päivitystä.