Oho, Photis oli tänään reilu, latasi kaikki kuvat samalla kertaa! En ole aikoihin uskaltanut ladata sillä tavalla, koska yleensä Photis jumittuu silloin, mutta tänään kävi tuuri. .-) Turha tässä riemuita, ensi kerralla ei kuitenkaan onnistu... Juu, mutta luvassa on megapitkä Merithaimenten osa, kuvia 115! Pisin osa, jonka olen tehnyt. .---D Tätä osaa oli tosi kivaa pelata, eikä kirjoittamisessakaan valittamista ollut. Tosin tässä lopussa vähän hätiköin, sillä halusin saada tämän osan mahdollisimman pian valmiiksi, jotta pääsisin Iloliemiä tekemään. .-D Eilen kuvailin Iloliemen kuvia, ja sain hirveän Iloliemi-innon! Tämä on niin jännää, minulla on hirveä hinku tehdä sekä Taikapölyä että Iloliemiä, molemmat on tosi kivoja! Olen ihan innoissani. .----D Olen tässä pelaillut näitä Taikapölyn osia eteenpäin, ja voin luvata, että monesta on tulossa yli 50 kuvan osia, lähelle sataa tullaan... Olen ryhtynyt ahkeraksi kuvaajaksi. .-D .----D Vastaukset viime osan kommentteihin, olkaa hyvät:

Merillä ja Mikalla oli paineita, he olivat nimittäin luvanneet hankkia tyttövauvan, joka tulisi puolisoksi Puskien Eetulle. Onneksi kuopuksen syntymä tuotti ilon kaikille, ja Mari-tyttönen syntyi. Mari sai nimensä Merin kuolleen Mari-siskon mukaan. Meriä alkoivat kuitenkin vaivata muistot vuosia sitten tapahtuneesta siskonsa kuolemasta.

Merithaimenten elämä pyöri kalastuksen ympäröivänä, jokainenhan asian ymmärsi: vesi saattoi jäätyä minä hetkenä hyvänsä näin kylmillä olosuhteilla.-Katso isä, vetäisinpä päivän saaliin! Hauki hihkui tyytyväisenä, kylmän ilman vuoksi myös valtaosa kaloista oli kuollut, eikä huippusaaliita saanutkaan napattua niin helposti.-Hienoa, tarvitsemme paljon kalaa, Mika sopersi hermostuneena.-Mäkin voisin kalastaa, isi, Neri kertoi anovalla äänellä.-Se olisi kovin ystävällistä, mutta onko sinun kaltaisestasi tytöstä siihen? Kalastus on taitolaji, Mika selitti.-No on! Anna minulle vaikka Ahvenen onki, eihän se koskaan käy edes kalassa, turhaan lahoaa hyvä onki, Neri ehdotti.
Mika antoi Nerin kokeilla, Ahven ei ollut pahemmin ollut kehittänyt kalataitojaan, eikä Mika ihmettelisi, jos tyttö vaikka olisikin Ahventa taidokkaampi kalastaja. Myös Kuha liittyi muiden joukkoon. Neri oli kuolla yllättyneisyydestä tuntiessaan ensimmäisen nykivän eleen ongessaan, mutta ylösnostettaessa kaikki paljastui vain saappaan löydöksi.-Mitäs minä sanoin, Mika huomautti, mutta Neri ei pienistä vastoinkäymisistä luovuttanut.-Tämähän on kaunis, ei saa pilkata! Ripustan sen seinälle, Neri kertoi muiden räjähtäessä nauruun, mutta Neri oli toissaan.
Hetken päästä onkeen tarttui jotain muitakin kuin saappaita, ja Neri sai hihkaista riemusta pidellen kalaa käsissään.-Katsokaa! Minä sain kalan! Neri riemastui hypähdellen ilmaan. -Oho, tosi hyvä! Sinullahan syö paremmin kuin meillä kaikilla yhteensä, Kuha naurahti, hän tahtoi saada pikkusisaren vieläkin iloisemmalle tuulelle.-Tosiaan, on minulla vain hyvä tyttö. Merithaimenten talo jää varmasti hyviin käsiin, Mika kehui.-Aloittelijan tuuria! Hauki pilkkasi, miksi pitäisi rythtyä hurraamaan pienesta kalasta, kun Hauki tiesi itse olevansa paras kalastaja sisaruksista.
Hetken päästä Nerin pienet jalat uupuivat ainaiseen seisomiseen, joten tyttö päätti mennä lepäämään huoneeseensa. Samalla hän kiinnitti seinälle ensimmäisen saaliinsa, jonka viereen kiinnitti lapun oleellisista tiedoista: päivämäärä, paikka ja lyhyt kuvaus. Tyytyväisenä itseensä Neri pompahti sängylleen istumaan tiiraillen välillä saalistaan.

Kun muut uurastivat kalastellen, lekotteli Ahven rentoutuneena vedessä. Ahven oli muutamien päivien aikana tullut vieläkin ylpeämmäksi, ja hän käveli aina nokka pystyssä, julestettaisiinhan hänestä pian seuraava Pilvilinnojen hallitsija perheenjäsen, siinä sitä pestiä kerrakseen. Ahvenesta rahvaat kalastuspuuhat eivät enää kuuluneet hänen kaltaisensa arvokkaan miehen vapaa-aikaan.

Myös Neri soitteli tulevalle aviopuolisolleen, Antti Sunille lähes päivittäin. Lapset eivät nähneet kovinkaan usein kasvokkain, sillä molempien vanhemmat olivat kiireisiä: James Auroran sairauden takia ja Merithaimenet kiireisen kalastuksen vuoksi, eikä lapsia ehtisi kukaan vahtimaan. Antti lisäksi sanoi Jamesin pyytäneen lasten viettävän mahdollisimman paljon aikaa Auroran vuoteen vierellä, jos se vaikka nopeuttaisi Auroran paranemista. Vaikkei Neri vielä oikein lapsena ymmärtänytkään Antin hätää, suostui tyttö kuitenkin kuuntelemaan kaikki pojan huolet, mistä Antti oli erittäin kiitollinen ja iloinen.

Myös muille taikapölyläisille lapsille oli ilmennyt jonkinlaisia ongelmia perheensä kanssa. Camilla oli lähettänyt Nikolaksen varastamaan ystäviensä perheistä sanomalehtiä alkutöikseen ilkeyden opetuksessa, eikä kotiin ollut kuulemma tulemista ilman vaivaisia lehtiä. Nikolasta inhotti suoraan sanoen tehtävä, eikä hän halunnut kenenkään huomaavan tihutöitä, se olisi noloa! Varastamatta Nikolas ei kuitenkaan uskaltaisi olla, sillä Camilla antaisi hänelle muuten tuntuvan rangaistuksen. Hiljaa ja hiiviskellen poika käveli Merithaimenten pihan ohi silmät tähyillen lehdessä.

-Voi, kappas, Nikolas! Mukava nähdä! Oletpa sinä kasvanut! Meri kiljaisi innoissaan nähdessään pojan kävelevän ohitse. Nikolas kääntyi heti pois lehdestä päin, ja oli olevinaan kävellen talon ohitse ilman mitään taka-ajatuksia.-Hei, Nikolaskin vastasi hiljaa, Camilla oli kieltänyt kaikki kohteliaat tervehdykset.-Neri on tuolla sisällä, voit mennä leikkimään hänen kanssaan, Meri kehotti, ja poika nyökkäsi.
Neri oli juuri ennättänyt lopettamaan puhelunsa Nikolaksen saapuessa sisälle. Niin vapaalle puhelimelle ryntäsikin sitten Ahven soittaakseen tuttuun tapaan Johanna Pilvilinnalle. Neri alkoi kertomaan kauhuissaan juttua rakkauden sekoittamasta Ahvenesta, joka ei tehnytkään muuta kuin lirkutteli vain puhelimessa.-Mieti, joskus mekin olemme tuollaisia poika- ja tyttöystäviemme kanssa! Neri kauhisteli.
-Enpä tiedä, ehkä äiti kieltää minulta rakastumisenkin, Nikolas sanoi harmistuneena.-Ai sä olet innokas naimisiin menijä? Mua ainakin ällöttää! Neri hihkaisi, ei hän edes osannut ajatella Antista mitään ystävää enempää.-Menisin mihin vaan, kunhan pääsisin pois kotoa... Ja jos mulla olisi elämässä edes yksi ystävä, joka välittäisi... Nikolas puhui hiljaisella äänellä, asia oli jotenkin vaikea ja kiusallinen, ei muiden perheissä ollut samanlaista kuin hänen omassaan.-Mä olen sun ystävä. Anttikin kertoo mulle huolensa, kerro säkin, Neri pyysi hymyillen, hän oli jo tottunut moisiin juttuihin.
Niin Nikolas kertoi itku kurkussa kaikki Camillan tekemät ilkeät jutut.-Äiti on muille niin kiva, mutta sitten se raivoaa minulle ja isille, eikä se ole kivaa. Minä joudun opiskelemaan kaikki päivät samoja tylsiä kirjoja, enkä oikeasti jaksa enää. En saa nähdä kavereitani tai tehdä mitään kivaa. Mitä pahaa olen tehnyt ansaitakseni tämän kaiken? Nikolas puhui mielensä vapaaksi, yksinoleskelu oli antanut hänelle aikaa miettiä, minkä vuoksi poijalla tuntui olevan kaikenlaisia hyviä pointteja, joita kaikilla ikäisillään ei ollut.
-Voi raukkaa, mä olen sun ystävä nyt ja aina, Neri kertoi antaen yllättävän halin ystävälleen.Halaaminen tuntui erityisen ihanalta Nikolaksesta, joka ei ollut saanut läheisyyttä koko elinaikansa aikana. Neri oli kuin pelastava merenneito, joka sai pelkällä olemisellaan kaiken tuntuvan paremmalta.-Kiitos, onneksi mulla on sun kaltainen ystävä. En halua koskaan menettää sinua, Nikolas kertoi tuntien pistoksen sydämesään.
Ahvenen puhelut kestivät aina ikuisuuden, kun poika pääsi vauhtiin. Kuha oli tullut pitämään pientä taukoa kalastuksesta, ja toivoi nyt kovasti pääsevänsä puhelimelle soittaakseen erään tärkeän puhelun.-Ahven, voisitko lopettaa kohta sen puhelun, mäkin haluisin käyttää sitä, Kuha ärähti-No ihan just, Ahven murahti jatkaen sitten juttujaa Johannan kanssa.-Noin sä sanoit puolituntia sitten, kun viimeksi kysyin... Kuha huokasi.
Hauen ajatukset eivät tahtoneet pysyä kasassa, ei sitten ollenkaan. Päivät pitkät Hauki mietti Aamun outoa käytöstä, siitä ei todellakaan saanut mitään selkoa, tytön tunteet tuntuivat muuttuvan koko ajan lyhyen ajan sisällä. Hauen vierailun aikana Aamun raivoamisen jälkeen Hauki oli ollut varma, että se juttu oli siinä. Mutta heti sen jälkeen heidän välilleen oli taas noussut lämpöä, eikä Hauki pysynyt enää ollenkaan perässä. Hän ajatteli, että pitäisi puhua Aamun kanssa, muttei jotenkin pystynyt siihenkään.

Kuha oli viimein päässyt puhelimen luo luvatessaan Ahvenelle käyttävänsä sitä vain hetken, sitten mr. A saisi sen takaisin. Lyhyen puhelun aikana Kuha ei ehtinyt kunnolla puhua, ja niinpä hän pyysi Johannes Pilvilinnaa käymään luonaan. Johannes oli yksi pojan parhaista ystävistä, eikä suuri kuilu arvokkuuksien välillä haitannut kumpaakaan. Kuhasta oli hienoa, ettei Johannes ollut mikään yli-tärkeilevä, vaikka ylväässä perheessä asuikin.-Sovitaan sitten niin, Johannes sanoi iskien silmää. Pojilla taitaa olla salaisia suunnitelmia..
Kun Nerin väsyneet jalat toipuivat aamuisesta kalastuksesta, halusi tyttö opettaa Nikolakselle kalastusta. Mikaa hymyilytti lasten touhu. Neri puhui kuin olisi joku ammattilainen yhden kalastus kerran perusteella. Huomasi kyllä, että Nerillä oli kykyjä, mitä muilla perheen lapsilla ei ollut. Hänestä tulisi vielä hyvä perijä, joka tietäisi kaiken vedestä ja sen elävistä. Mikaa kyllä hiukan kummastutti Nerin seura, Nikolas oli sentään arvokkaasta Paholaisten perheestä, ja heidän tapoihinsa ei kuulunut hankkia itse ranvintoa.

-Jos saat paljon kalaa, se varmansi korvaa jonkun typerän sanomalehden varastamisen. Mitä Camilla edes tekee viidellä saman päivän lehdellä? Neri kummasteli.-Ei varmaankaan mitään, mutta se on periaatekysymys. Kun Camilla käskee tehdä jotain, pitää totella, Nikolas huokasi. Hän saattoi kuulla korvissaan jo Camillan huudot. Samassa asia kuitenkin unohtui, kun joku alkoi kiskoa pojan kädessä olevaa onkea niin rajusti, että tämä Nikolas oli pudota lampeen.-Mulla nykii, mitä pitää tehdä? Nikolas hämmästeli.
-Höpsö! Kiskot sen rantaan tietty! Neri huudahti itsestään selvän asian.-Mut.. miten? En mä ole ennen kalastanut, Nikolas ei ymmärtänyt. Neri huokaisi alkaen sitten neuvoa, miten tulisi nopeasti kiskaista ongesta, jotta kala jäisi tieukasti koukkuun kiinni. Sit alat kiskoa siimaa hitaasti, kunnes voit kiskaista saaliin rannalle. Nikolas yritti parhaansa mukaan noudattaa ohjeita, mutta säätöjen ja hidastelun vuoksi kala ehti karata. Neri lohdutti, ja lupasi antaa perheen lehden Nikolakselle vietäväksi, kunhan muu perhe olisi sen ensin lukenut läpi.
.Illan koittaessa saapui kuitenkin se kaiken pahan alku ja juuri riistämään pienimmänkin ilon hiukkasen.-Nyt pois sen ongen ääreltä! Camilla Paholainen karjahti vihaisesti heittäen ongen järveen ja kiskaisten poikansa kädestä voimallisesti. Camilla oli äärettömän vihainen ja pettynyt kurittomaan ja liian hyväkäytöksiseen poikaansa, jonka täytyisi oppia katalan ilkeille tavoille. Joskus Camillaa hiukan huoletti, mitä hänen pojastaan oikein tulisikaan, Camilla kuitenkin tiesi, ettei epäonnistuisi kasvatuksessa. -Heippa! Neri vilkutteli, muttei Nikolas kuitenkaan uskaltanut hyvästellä takaisin. Äiti ja poika lähtivät kävelemään pois.-Saat kärsiä sitten kotona tottelettomuudestasi, en täällä ihmisten ilmoilla sinulle räyhää, Camilla sanoi ankarasti heidän ollessaan kaukana Nerin kuuloetäisyydeltä.
Myös James Sun ilmestyi yllätysvierailulle samana iltana allapäin. James kertoi, kuinka hänen vaimonsa, Auroran, tila huonontui tohtoreiden mukaan jatkuvasti. Meri kuunteli ja yritti olla avuksi, muttei Jamesin olo tuntunut paranevan.-Minäpä annan teille vähän lisää tuoretta kalaa. Mika pyydysti myös kultalohen, jolla on tarujen mukaan parantavia vaikutuksia. Syöttäkää sitä Auroralle, Meri kehotti.-Kiitos, onneksi minulla on ainutlaatuisia ystäviä tukenani! James huokaisi vieläkin vähän haikeana, mutta selvästi helpottuneempana.
-Älä murehdi turhia, elämä on liian lyhyt sellaiseen! Meri karjaisi kokeillen uutta kikkaansa. Hän aloitti yllättävän tanssikohtauksen, johon kiskoi Jamesinkin mukaan. Tanssi tunnetusti nimittäin kohensi mielialaa.-James, olen varma, että Aurora selviää ja kaikki kääntyy hyväksi, pitää vaan uskoa ja toivoa. Tämä on vain ohi menevä aika, Meri yritti piristää.-Ehkä olet oikeassa. Auroran täytyy parantua, teen mitä vain sen asian eteen, James vastasi päättäväisenä.
Ahven oli onnistunut pysymään kaukana muusta perheestään, hän ei enää edes halunnut viettää aikaa heidän kanssaan. Eräänä iltana Hauki tuli huonoksi onneksi pelaamaan shakkia Ahvenen lukiessa kiinnostavaa romaania.-Mikset sä ollut tänäänkään kalastamassa? Hauki kysyi.-Mitä se sulle kuuluu? Sitä paitsi, eiköhän noi kalastamisjutut ole vain rahvaita varten! Mä pääsen sentään naimisiin Johanna Pilvilinnan kanssa! Ahven lesosi.-Ei kannata nuolasta ennen kuin tipahtaa, ja et ole Pilvilinna kyllä moneen vuoteen. Taidat olla vain kateellinen minulle, koska olev viisinkertaisesti parempi kalastaja kuin sinä, Hauki lesosi ärsyttävästi virnuen.-En todellakaan ole kateellinen sinulle! Älä ajattele itsestäsi liikoja, tavis! Ahven naurahti ilkkuvasti.
Kello kului ja yö alkoi. Kuha oli ollut peiton alla jo hyvän aikaa esittääkseen nukkuvaa. Hän oli valvonut mietiskellen tulevan illan menoja Johanneksen kanssa. Pojat olivat sopineet menevänsä myöhään yöllä ajelulle Johanneksen autolla. Kuha nousi sängystään mahdollisimman hiljaa, kukaan ei saisi herätä tai huomata häntä, muut eivät ymmärtäisi pientä hauskan pitoa.

Kuha jatkoi äänetöntä matkaansa ovelle ja sieltä Johanneksen auton sisään. Hetkessä myös hennot lumihiutaleet alkoivät iskeytyä maahan, eikä Kuha pystynyt edes jännityksen tunteeltaan unohtamaan pelkoa ja huolta kalalammen kohtalosta. Mitä, jos tämä hetki olisi ainut mahdollinen tilaisuus kalastaa vielä viimeiset kalat ennen jäätymistä.-Kuha, mennäänkö? Et näytä kovin iloiselta, onko jokin hätänä? Johannes kysyi. Kuha katseli ympärilleen ja tuumi hetkisen, kunnes vastasi:-Kaikki on täydellisesti, mennään jo! Toteutetaan kaikki suunnitelmamme! Silloin Johannes painoi kaasupolkimen täysille.
Vähän ennen valoisia tunteja Kuha hiippaili takaisin talolle. Ennen sisälle tuloa poika käväisi lammen luona katsomassa, ja se oli jäätynyt, niin kuin Kuha oli pelännytkin. Hetken häntä jo kadutti reissunsa, olisi tietenkin pitänyt jäädä kalaan, nyt se ei onnistuisi enää. Toisaalta, jos Kuha ei olisi ollut ajelulla Johanneksen kanssa, hän tuskin olisi ollut valveilla ja nähnyt lumisadetta. Joten tavallaan syy ei ollut hänen, niin kalapoika itselleen vakuutteli.

Hyvin epätävalliseen aikaan, keskellä yötä, oli tapahtunut Marin kasvu isommaksi vauvaksi. Kylmyys häiritsi myöskin veden taikapölyä.

Mari oli niin innoissaan uudesta iästään, että halusi välittömästi kokeilla sen tuomia etuja, kuten hauskoja leluja. Enää ei tarvinnut maata koko aikaa selällään kehdossa, vaan saattoi puuhastella vapaammin. Valitettavasti Mari herätti leikeillään myös Nerin, joka ei ollut kovin mielissään. Kun tyttö ei parempaakaan tekemistä keksinyt, liittyi hän pikkusiskonsa seuraan leikkimään.

Aamulla kylpyhuoneiden putkistoissa oli ongelmia. Äkillisen jäätymisen seurauksena putkissa oleva vesi oli jäätynyt, ja tukkinut siten uuden veden kulkemisen. Meri ei antanut asian kuitenkaan häiritä, hänhän ottaisi perinteisen aamukylpynsä, vaikka mikä olisi! Välillä hanasta purskahtikin muutama ruiskaus vettä Merin tehdessä taikojaan jakoavaimen kanssa, mutta kestäisi kyllä kauan, ennen kuin koko amme täyttyisi sillä vauhdilla.

Vessatkaan eivät vetäneet kunnolla. Nerin vetäessä vessan pöntöllä istumisen jälkeen, valuikin hetken päästä lattialle lätäkkö. Putki oli jäässä, eikä se pystynyt imemään vettä, joten jostain niiden oli takaisin tultava. Neriä ärsytti, nyt täytyisi siivota sotku. Ahkerana tyttönä hän kaivoi esiin myös vessaharjan ja putsasi pytynkin kiiltäväksi.

Ällöttävän vessan siivouksen jälkeen Nerillä oli aikaa leikkiä, ja hän suunnisti oitis hänen ja Marin huoneen lelulaatikolle. Paikalla oli myös Mika, joka parhaillaan opetti Maria kävelemään. Nyt kun lampi oli jäässä, ei Mikalla ollut mitään kunnollista tekemistä, joten hänellä oli aikaa lapsille.

Neri kaivoi lelulaatikosta punavalkoisen rakettilelun ja alkoi leikkiä lentoa Kuuhun erittäin äänekkäiden äänitehosteiden kanssa.-Neri, voisiko olla hiljempaa, on Marin päikkäreiden aika, Mika komensi.-Ei nyt voi, kuulento on kesken! Shhiiiiuuuuh! Neri jatkoi heti leikkejään.-Menisit mieluummin vaikka lukemaan kirjoja tai tekemään jotain muuta hiljaista. Mari tarvitsee unta.-Mäkään en saanut nukuttua, kun toi metelöi yöllä, Neri tiuskaisi ärtyneenä viedessään rakettia takaisin laatikkoon.
Kun Mari oli saatu unille, meni Mika syömään aamiaista. Hauki sattui olemaan samaan aikaan pöydässä, muut olivat jo syöneet. Mika ja Hauki olivat viime aikoina puhuneet vakavemmista asioista, he uskoutuivat toisilleen kuin parhaat ystävykset. Mikaa tosin välillä hirvitti kertoa Hauelle moisia asioita, poika oli vielä nuori, eikä hänen kuuluisi kantaa huolta aikuisten jutuista.

-En ole kertonut tätä kenellekään, mutta nyt uskoudun sinulle, Mika aloitti. Hauki katsoi isäänsä kysyvästi, ja pian tämä jatkoikin.-Kalavarastomme ovat huvenneet hirvittävää vauhtia. Ylväs väki käy niin kovin usein hakemassa saaliita, että niitä ei ole enää jäljellä kuin ihan vähän. Ei mene enää kauaa, pian ruoka loppuu. Se siis tarkoittaa, ettei meillä ole mitään syötäväksi kelpaavaa, Mika kertoi huolistaan. Hauki tuijotti isäänsä järkyttyneenä, oliko tilanne tosiaan noin paha? Isä ja poika sopivat, ettei muita huolestutettaisi huonolla uutisella, parempi, kun eläisivät tyytyväisinä tietämättä kurjuudesta.
Ahven viipyi tapansa mukaan sängyssään puoleen päivään asti. Tänä aamuna hän oli kuitenkin todella ärjyllä tuulella. Uima-altaan vesi oli jäätynyt viime yön kovien pakkasten takia, mikä tarkoitti, ettei siellä voisi uida, korkeintaan luistella. Se ei kuitenkaan ollut Ahvenen laji, tämä tykkäsi enemmän kelluskella vedessä laiskotellen.-Kun mä muutan Pilvilinnoille, mä pidän huolen siitä, että sinne rakennetaan uima-allas sisätiloihin! Ahven suunnitteli.
Niinä hetkinä, kun Ahventa ärsytti, vaikutti Camillan aikoja sitten tiputtama pahuuspulveli kaikista voimakkaimmin, ja yhtäkkiä pojan teki mieli tehdä kiusaa muille perheenjäsenille. Hän meni tahallaan tanssimaan ulko-oven eteen, jolloin kukaan ei mahtunut kulkemaan sisään eikä ulos. Ahven ei suostunut lopettamaan pelleilyään millään, vaikka toiset miten anelivat. Hauki parka kylmettyi pahasti jäätyään ulos loukkuun päivänlehteä hakiessaan.

Ei Ahven kuitenkaan koko päivää viitsinyt kiukutella, ulkona tuli kylmä, jos siellä oleili liian pitkään. Kuha pääsi juuri parahiksi tervehtimään ystäväänsä Aamua, joka oli kävellyt ohi. Kuha oli hyvää pataa melkein kaikkien Taikapöyn teini-ikäisten kanssa.-Siis, hyvä kun sä tulit, mulla on niin vaikeeta! Aamu purki huoliaan.-Mitä tällä kertaa? Kuha huokasi. Hän joutui useinkin olemaan auttava olkapää Aamulle.
-No, ei oikeestaan mitään uutta. Auroran tila huononee päivä päivältä, ja koko perhe on huolesta sekaisin. Oikeastaan mä tunnen huonoa omaatunoa, koska mä en ole huolissani. Tai siis olen, mutta en yhtä paljon kuin muut, Aamu selitti.-Eihän sitä voi mitenkään mitata, kuka on eniten huolissaan ja kuka vähiten, simit ovat erilaisia, ja ovat eri tavoin huolestuneita, Kuha järkeili.
-Mutta koko muu perhe miettii koko ajan Auroran vointia, mulla taas on mielessä ollut vähän toiset jutut, jotka tuo myös hankaluuksia. Et nyt naura, mutta mä oon tainnut ihastua sun veljeesi, Haukeen! Mä en ymmärrä, miten se on mahdollista, Johannes on paljon rikkaampi ja kaikkea, mut silti joku vetää Hauen mun mieleen aina uudestaan ja uudestaan, Aamu kertoi. Kuha yllättyi Aamun paljastuksesta, tämmöistä hän ei olisi uskonut kuulevansa ystävänsä suusta.
-Sun pitää valita, kumman valitset, et voi seurustella kahden pojan kanssa yhtä aikaa, Kuha neuvoi. -Kiitos, onneksi mulla on sut! Sä osaat aina neuvoa mua ja oot mulle tukena. Oot tärkeä ystävä mulle! Aamu huudahti syöksyen Kuhan kaulaan. Kuha oli hiukan huolissaan tilanteesta, myös Johannes oli hänelle läheinen ystävä, ja poika toivoi, ettei hän joutuisi missään vaiheessa valitsemaan, kumman puolella olisi: Hauen vai Johanneksen.
Kuha hankkiutui hetken päästä myös Johannan juttusille tämän kävellessä talon ohitse sattumalta. Kuha halusi saada selville Johannan oikeat mielipiteet Ahvenesta ja heidän suhteensa vakavuudesta, onhan pari kieltämättä aika erikoinen.-Oletko nyt ihan tosissasi Ahvenen kanssa? Tarkoitan, Ahven on tulee vain keskiluokkaisesta perheestä, ja olemme joutuneet työskentelemään koko ikämme pysyäksemme hengissä. En tarkoita tätä pahalla, haluan vain kuulla sanottavasi asiaan, Kuha puhui.
-Hah, epäilitkin vielä! Minulle raha ja mammona ei ole kaikki kaikessa. Paljon tärkeämpää on, että tuntee yhteenkuuluvuutta toisen kanssa. Oli Ahven mistä luokasta tahansa, hän saa minut nauramaan ja tuntemaan itseni tärkeäksi. Mitä minä varakkaalla miehellä tekisin, jos en tuntisi oloani onnelliseksi? Johanna selitti Kuhan nyökyttäessä tyytyväisenä päätään.-Tuon halusinkin kuulla. Sinusta ja Ahvenesta tulee loistopari. Toivotan teille onnea matkaan, Kuha vastasi hymyillen.-Kiitos, hetken jo luulin, että sinulla oli jotain asiaa vastaan, Johanna naurahti Kuhan heilautellessa päätään kieltävästi. Ahven saattoi nostaa myös Merithaimenten perheen arvoa loistokkaalla hypyllään hallitsijaperheen elämään.
Sillä välin Meri keskittyi pienen tyttönsä kävelyn opettamiseen.-Nouse jaloillesi, äiti auttaa pyrstöllään, Meri pyysi, mutta itsepäinen Mari kieltäytyi tottelemasta ja istui entistä kovemmin maassa.-Voi, oletpa tullut Mari-siskooni, hän oli samanlainen: aina piti puuttua jokaiseen asiaan, Meri totesi tuntien pistoksen sydämessään.-Miten sinusta on tullutkaan noin siskoni näköinen? Meri tuumasi kummissaan. Hän päätti irroittaa otteensa lapsestaan ja jatkaa kävelyn opettamista myöhemmin, muistot olivat jälleen nousseet pintaan. 
Mari veti kasvoilleen riemukkaan virnistyksen, Merin rakas Mari-siskokin ilmeili iloisesti joka tilanteessa. Meri ei voinut uskoa silmiään, hän näki lapsessaan aina vain enemmän ja enemmän sisarensa piirteitä lapsen kasvaessa.-Voisipa hänkin vielä elää, eikä mikään olisi tullut väliimme, Meri huokaisi.-Leikitkö hetken, Mari? Äiti käy vessassa ja tulee sitten jatkamaan opettamista, Meri pyysi heti oman tuumailunsa perään. Mari lähti innoissaan lelulle päin.
Vessasta löytyi kuitenkin ikävä yllätys.-Pitääkö näiden pahuksen pönttöjen putkien jäätyä koko ajan kiinni? Kohta emme voi käyttää vesikalusteita ollenkaan! Meri karjaisi poikkeuksellisesti omasta luonteestaan.-Rauhoitu, et voi saada tällaisia puuskia jatkuvasti! Miksi muistot kaikuvat päässäni jatkuvasti? En pysty keskittymään edes arkisiin asioihin, Meri parkaisi. 
Illalla Merin oli kuitenkin koottava itsensä tärkeään keskusteluun Mikan kanssa.-Pilvilinnat tosiaan puhuivat siis meidän Ahvenesta, Mika kummasteli.-Niin, meidän Ahven ja Johanna Pilvilinna menevät heidän puolestaan naimisiin. Eikö ole hieno juttu? Meri intoili.-No en nyt sanoisi... Mika totesi vastenmielisesti idealle.-Mieti itsekin, Ahven on vastuuton ja laiska, ei hänestä ole tulevan hallitsijan mieheksi, Mika kertoi mielipiteensä.
-Kuinka kehtaat väittää tuollaista! Ahven on oikein hyvä poika, hänelle täytyy antaa tilaisuus muutokseen, Meri kimpaantui.-Entä, jos Ahven ei kykene muuttumaan? Mitäs sitten teemme? Saatamme pilata koko Taikapölyn alueen tulevaisuuden. Sitäkö haluat? Mika pisti takaisin.-Kenet sitten hyväksyisit Johannan puolisoksi? Kuka pärjäisi Ahventa paremmin, Meri kysyi ärjähtäen.-Minusta meidän Hauki olisi paras mahdollinen; ahkera ja kunnollinen, Mika ylpeili.-Minä en suostu, että sinun lellikkipoikasi otettaisiin minun kultamussuni, Ahvenen, tilalle! Pilvilinnat halusivat juuri Ahvenen, miksi hyvää kaavaa ja Pilvilinnojen ehdotusta muuttamaan? Meri huomautti.
-Miksi sitten sinun kultapoikasi otettaisiin? Kai minullakin saa olla asiaan jonkinlainen mielipide! Mika ärisi näyttäen keskisormeaan.-Jos et satu muistamaan, Taikapölyssä naiset ovat arvostetumpia kuin miehet, joten minulla on viimeinen sana! Meri kimpaantui.-Vaikka asia onkin niin, minusta Ahven ei ole ansainnut tuota. Hän on laiskotellut koko ikänsä, ja saa siitä palkaksi hyvän elämän. Sen sijaan toiset pojat ovat olleet ahkeria. Minusta hyvin työnsä tehnyt saa palkkansa, kun taas laiskottelijalle ei anneta mitään.-Tuossa on kyllä ideaa, mutta... Meri aloitti, kunnes Mika nosti kätensä ilmaan saaden Merin vaikenemaan.-Nyt keksin! Mika huudahti.
-No, kerro, Meri murahti. Häntä ärsytti, kun Mika oli keskeyttänyt hänen puheensa.-Minä en halua Ahventa, etkä sinä Haukea. Tehdään siis kompromissi ja valitaan Kuha. Hän on veljeksistä vanhin, ja on aina ollut tunnollinen poika, Mika selitti.-Sinäpä sen sanoit! Tällä tavalla pääsemme reiluun tulokseen, ja tuskin Pilvilinnoillakaan on mitään asiaa vastaan, Meri innoistui ideasta. Miten Mika oli sellaisen keksinytkään?
Kylminä talvipäivinä täytyi oleskella sisätiloissa, sillä lammen jäädyttyä ei voinut enää kalastaa. Lapset viettivätkin päivät erilaisten opiskeluvälineiden parissa. Tuodakseen mukavampaa tunnelmaa he oleskelivat uimapuvuissaan, joista tuli kesäisempi mieli. Tällöin tavallinenkin opiskelu muuttui yllättäen hilpeäksi ja persoonalliseksi.

Neri kyllästyi tylsään oppikirjaansa, ja viskoi sen syrjään.-Mua ärsyttää! Miksi talvi tuli just nyt, kun mä innostuin kalastamisesta!? Aina mua syrjitään! Neri raivosi.-Miten niin aina, sähän oot perijä ja kaikkea. Ennemmin sua lellitään, Kuha huomautti.-Sä et ymmärrä! Mä joudun olemaan samassa huoneessa Marin kanssa, eikä se oo kivaa, Neri kertoi.-Kuules, mä joudun jakamaan huoneeni kahden apinan kanssa, Kuha huomautti. Neri ei keksinyt tähän enää mitään, vaan lähti murjottamaan muualle.
Kuha jäi edelleen opiskelemaan, kun paikalle saapuivat yllättäen kylässä olevat Johanna ja Aamu. Kuha ei voinut olla kuulematta tyttöjen juttuja, sen verran kovaa he keskustelivat.-Johanna, mä oon pahassa pulassa, en tiedä, valitsenko Hauen vai Johanneksen, miten sä teksit? Aamu kysyi.-Mä varmaan valitsisin Hauen, en nimittäin oman veljeni kanssa menisi naimisiin! Johanna kikatti.
-Ah, niin tietysti, vähän paha mun on sulta kysyä, Aamu naurahti.-No ei, vakavasti: Johannes on mun veli, ja mä tunnen sen hyvin. Se on kunnon poika, ja kuuluu hyvään sukuun. Mutta mä olen myös huomannut, että alempien luokkien pojat osaavat olla ihania, oonhan mäkin kalapoikaan ihastunut. Että en välttämättä osaisi vastata kysymykseesi, mut totta kai sä Johanneksen otat, vai? Johanna kysyi.-Joo, miksi edes olin hukassa noin itsestäänselvän asian kanssa? Aamu hihitteli.Kuhasta Aamu ei kuitenkaan kuulostanut vakuuttavalta. Salaa poika toivoi Aamun valitsevan Hauen Merithaimenten suvun jäsenenä, johon Kuha itsekin kuului, muttei hän missään nimessä halunnut mitään kurjaa ystävälleen, Johanneksellekaan. 
Uima-altaan ollessa jäässä, oli Ahvenen keksittävä itselleen toisenlaista vapaa-ajan puuhaa. Hän olikin nykyään ottanut tavakseen peilailla ja poseerata vessassa pitkiäkin aikoja. Hän harjoitteli uusia ilmeitä ja kampauksia, tulisihan hänestä jonkin ajan kuluttua Taikapölyn hallitsijan puoliso, ja täytyi olla tyylikäs, jotta muut ihailisivat ja kadehtisivat hänen upeuttaan.

-Olisi pitänyt puolustautua siinä väittelyssämme sillä, että sun huoneapinat eivät ala parkumaan keskellä yötä ja herätä sua kesken uniten, Neri muisteli hänen ja Kuhan aiempaa väittelyä siitä, kummalla oli kurjempaa.-Mä en ymmärrä, miten sä et pidä Marista. Itse ainakin voisin milloin vain vaihtaa tämän pikkuisen niiden kuorsaajien tialle, kyllä nekin valvottaa, Hauki naureskeli Nerin angstaamiselle. Nytkin tyttö potki sänkyä ärsytyksestä.
-Mä en nuku, jos toi valvoo. Se kuitenkin kolistelee taas koko yön lelujensa kanssa, enkä mä pysty nukkumaan, Neri osoitti mieltään.-Siitä vaan, Hauki vastasi pidätellen nauruaan, Neri kiukuttelee niin tyhmistä asioista!-Itsepähän häviät, kun et nuku, Hauki jatkoi.-Mä jaksan kyllä valvoa koko yön, ihan helppoa! Neri lesoili.-Onnea sulle, Hauki sanoi suunnaten pois huoneesta.
Mari ei ymmärtänyt ollenkaan siskonsa äskeistä suuttumusta, joten taapero lähti tyytyväisenä hakemaan keltaista autoa lelulaatikosta. Mari naurahti iloisesti istahtaen lattialle tutkimaan löytöään. Mari päätti järjestää oikeat rallikilpailut!

Neri puolestaan kulutti tuntinsa nokka ylväästi pystyssä väsymyksestä huolimatta. Marin inhottavat naurukohtaukset ajautuivat myös Nerin korviin, eikä tyttö pystynyt olemaan ärisemättä.Mari sitten osasi olla kovaääninen idiootti, Neri ajatteli haukotuksen ajautuessa työn suusta.-Voi, kun väsyttää niin hirveästi. Mutta minähän en mene nukkumaan, näytän niille kaikille, Neri ajatteli sinnikkäästi. Hetken hänen mielessään kävi jopa, olisiko kiukkuisena valittu suuntaus kovin järkevä. Miten saattoikin väsyttää niin kamalasti? Nukkumaan Neri kuitenkin viimeisenä menisi.
Aikaisin aamulla Hauki heräsi ensimmäisten joukossa matkaten suihkua ja aamupesua päin. Matkalla hän kuitenkin onnistui huomaamaan sohvalla pienen kuorsaavan tyttösen. Hauki naurahti, hän oli saattanut arvatakin unikeko-Nerin kömpivän vielä pitkäkseen.-Hahhah, tältäkö sinun "valvomisesi" näyttää? Nukut kuin tukki, Hauki hekotteli.
Hetkessä Neri säpsähti istualleen ja alkoi hieromaan unihiekkaa silmistään.-En mä mitään nuku, mä vaan lepuutin silmiäni, Neri ilmoitti haukotellen runsaasti samalla.-Niin vissiin, Hauki naureskeli. Neri näytti veljelleen kieltä, minkä jälkeen alkoi pohtimaan, miten ylipäätään päätyi sohvalle nukkumaan. Neri ei itse muistanut yhtään mitään edes alakertaan saapumisesta, hänen viimeisin muistikuvansa oli shakkilaudan luona yläkerrassa. Neri päätteli kävelleensä unissaan alakertaan, mitään muuta selitystä asialle ei voinut olla. Neri hakkasi kättään päähänsä, miten hän oli saattanut nukahtaa? Nyt Hauki nauroi hänelle.
Sen samaisen aamun oli Merikin saanut touhuta pitkään kiillottaessaan jokaisen Merithaimenten huonekaluun häikäiseviin tuloksiin. Tänä päivänä Jonna ja Peter saapuisivat keskustelemaan Johanna mukanaan tyttärensä tulevasta puolisosta. -Sieltä he tulevat! karjahti Mika ikkunasta tähyillen Pilvilinnojen sivistynyttä kävelyä.
Perheiden aikuiset jäivät tervehtimään toisiaan Johannan vain ilmoittaessa menevänsä katsomaan Ahventa.-Eiköhän mennä sitten sisätiloihin juttelemaan asiat halki, Meri ehdotti.-Mitä suotta. Minun ja mieheni puolesa voimme ainakin hoitaa kaikki rupatteluosuudet ulkosalla tässä ja nyt. Eihän asian pitäisi olla kovinkaan hankala. Teille varmastikin käy poikanne arvoylennys hallitseviin tehtäviin, Jonna totesi keveästi.-Niin, millaisiin tuloksiin olette päätyneet? Peterkin kysäisi jännittyneenä.
-Itse asiassa meillä on teille pieni muutos ehdotukseenne, Mika kertoi.-Niinkö, mikä? Jonna kysäisi yllättyneenä.-Eh, keskustelimme Mikan kanssa, ja tulimme tulokseen, että vanhin poikamme, Kuha, olisi ehkä parempi vaihtoehto Ahvenen sijasta, Meri selitti.-Ai, Jonna äänähti Merin sanottua asiansa loppuun.
Sillä välin Johanna istui Ahvenen kainalossa Merithaimenten sohvalla. Johanna tunsi itsensä niin onnelliseksi juuri sillä hetkellä pienestä jännityksestä välittämättä. Tyttö tiesi Ahvenenkin rakastavan ja puolustavan häntä ihan missä tilanteessa tahansa. Ahven puolestaan tunsi itsensä kokonaiseksi simiksi Johannan kanssa. Yhdessä he olivat jotain täydellistä.

Samassa Johanna pomppasi Ahvenen syliin katsoen tätä syvälle niihin lumoaviin silmiin.-Minua jännittää, tärisen ihan, outoa! Johanna kertoi kuitenkin hymyillen.-Älä suotta hermoile, sellainen touhu ei sovi sinun kaltaisellesi kauniille naiselle! Kaikki menee hyvin, Ahven vakuutti.-Tiedän sen! En vain mahda mitään. On hassu olo, Johanna kertoi.-Hei, nyt hiljaa tai annan sinulle jotain muuta ajateltavaa! Ahven komensi katsellen Johannaa ilkikurisesti. Johanna puolestaan katsoi Ahventa, poika oli oikeassa, murehtiminen on aivan turhaa!
Samassa ovi kolahti auki tuoden sisään molempien nuorten huoltajat. Johanna päätti hypähtää nopeasti pois Ahvenen lämpimästä syleilystä nähdessään tulijat. Kohta hermoilu olisi ohitse, eikä Ahvenen täytyisikään toimia ajatusten muuttajana. Johanna katsoi vanhempiaan yrittäen saada näiden ilmeistä nopeasti jotain irti. Yllätyksekseen Jonna näytti jotenkin oudolta ja Peter puolestaan hermostuneelta. Johanna alkoi pelkäämään jo pahinta, mutta hetken päästä hän rauhoitti mielensä, ei kenelläkään voinut olla huonoja uutisia.

Aikuiset vilkuilivat vuoretellen toisiaan, aivan kuin kukaan ei tietäisi, mitä sanoa. Teinit näyttivät niin onnellisilta yhdessä istuessaan sohvalla vieretysten, uutiset eivät varmasti tulisi miellyttämään kumpaakaan.-No, oliko teillä jotain kerrottavaa? Johanna lopulta kysäisi.-Niin, tuo on tosi kulunut huijaus, että esitätte, kuin teillä olisi jotain huonoja uutisia, Ahven huomautti.
Lopulta Meri päätti ottaa tehtäväkseen totuuden kertomisen. Hän liikahti pari pyrstön heilahdusta eteenpäin ja asetti kädet lanteilleen ottaen hyvän ryhdin. Muut takana olijat odottivat hermostuneina nuorten suhtautumista asiaan.-Kävimme äsken asiasta pitkän keskustelun ja päädyimme yhdessä pätökseen, että annamme poikamme ilomielin Pilvilinnojen sukuun mukaan, sehän on meille kunnia. Pienen muutoksen teimme kuitenkin alkuperäisiin suunnitelmiin, emme annakaan Ahventa, vaan veljeksistä vanhimman, Kuhan, Johannan puolisoksi, Meri puhui.
Kuullessaan Merin viimeiset sanat, loksahti Ahvenen suu hämmästyksestä auki. Mitä tämä nyt oikein tarkoittaa, miksi ihmeessä Kuha? Miksi kahden rakastuneen simin ei anneta elää yhdessä, vaan asiaa täytyy mutkistaa jonkun pakkoavioliiton avulla? Vähitellen ihmettely muuttui vihaksi pojan päässä, ja tämä nousi ylös puolustautuakseen.

-Mitä tämä nyt oikein on? Miksi tilalleni onkin yhtäkkiä valittu Kuha? Tää oli varmasti sun idea, oot aina syrjinyt mua ja toivonut, etten olisi onnellinen! Ahven raivosi Mikalle.-Väitöksesi eivät pidä ollenkaan paikkaansa, olet omalla laiskottelullasi saavuttanut epäsuosion silmissäni. Sitä paitsi haluamme suoda vanhimmalle pojallemme kunnian mennä ensimmäisenä naimisiin, Mika selitti.-Se on vaan muutaman minuutin mua vanhempi, mitä ihmeen väliä sillä on? Ahven korotti ääntään entisestään. Meri kuunteli poikien kinastelua huolestuneena, olikohan tämä sittenkään hyvä päätös?
Meri käänsi katseensa pois Mikan ja Ahvenen kinastelusta nähden Jonnan lohduttamassa murheen murtamaa Johannaa. Ero olisi kummallekin rankka.-Miksi pitää tehdä näin? Mä rakastan Ahventa, en halua ketään muuta! Johanna nyyhki.-Nuoressa iässä luodaan harvoin elämän kestäviä seurustelusuhteita. Sitä paitsi, eikö Kuha ole melkein sama asia kuin Ahven? Jonna yritti keksiä lohtua tuovia sanoja, mutta epäonnistui siinä, Johanna riuhtoi itsensä irti Jonnan otteesta tiuskaisten, ettei tämä ymmärtänyt mitään.
Mika lähti hakemaan Kuhaa paikalle, hänelle olisi kerrottava uutinen vaimon löytymisestä. Jonna ja Peter kävivät istumaan sohvalle ja katselivat surullista kaksikkoa edessään.-Teimmeköhän oikein suostuessamme Merithaimenien ehtoon? Minusta olisi reilua, että seuraava hallitsija saisi elää hyvän elämän oikean kumppanin kanssa, Peter kuiski.-Emme mahtaneet asialle mitään, Meri ja Mika halusivat antaa Kuhan tai ei ketään, pakkohan meidän oli suostua siihen, Jonna vastasi.
Hetken päästä Mika asteli ylväänä Merin luokse Kuha perässään. Ahven loi veljeensä heti ilkeän ja pilkkaavan katseen, minkä lisäksi hän vielä tiuskaisi:-Jos sua yhtään kiinnostaa olla enää mun kaa väleissä ja ylipäätä edes veljenä, kieltäydyt. Kuha katsahti kummastuneena Ahveneen päin. Kun tämä ei sanonut enää mitään asian selvennykseksi, Kuha käänsi päätään Mikan ja Merin suuntaan.-Älä välitä Ahvenesta, hän vain osoittaa mieltään. Asia on jo sovittu, Mika murahti.
-Siis, mikä asia? Kuha ihmetteli, miksei kukaan voinut puhua asioiden oikeilla nimillä? Kaikki vain kiertelivät ja kaartelivat totuutta, ihan kuin vältelläkseen sitä. Kuha katsahti vielä vihaista veljeään ja lähes ilmeetöntä murheen murtavaa Johannaa, ilmeisesti kaikki ei ollut mennyt nappiin.-Kuha, meillä on suuri ilo ja kunnia kertoa sinulle tuleva vaimosi, Meri lopulta sanoi totisena.-Niinkö? Missä hän on? Kuha ihmetteli vilkuillen ympärilleen, hän ei ollut uskonutkaan pääsevänsä naimisiin!-Suoraan edessäsi, Mika opasti.Kuhan katse osui jälleen Johannaan, minkä jälkeen hän ymmärsi kaiken.
-Mä en jää tänne ainakaan hetkeksikään! Mä vihaan teitä kaikkia! Ahven karjaisi lähtien ripein askelin pois huoneesta.-Turha sinun on kiukutella, olet itse tyrinyt asemasi käytökselläsi. Olethan aina... Mika aloitti Merin keskeyttäessä hänet.-Anna olla, hän sihahti.Mika siirsi ärsyyntyneen katseensa Meriin, täytyikö vaimon aina puolustella tuota laiskaa poikaa? Hetken päästä Mika kuitenkin naurahti, hänestä Ahven ansaitsi kaiken.
Meri katseli Ahvenen vihaisia liikkeitä, poika meni omaan huoneeseensa paiskaten oven kiinni perässään. Tavallaan Meri kuitenkin ymmärsi Ahvenen vihan ja tuskan, ehkäpä jopa liiankin hyvin. Kuka tahansa olisi ärjynä, jos joku olisi päättänyt ottaa pois rakkaimman asian elämästä. Meri tiesi myös, miten simit pystyivät kostamaan toisilleen, vaikka kyseessä olisikin rakas sisarus. Meri saattoi vain toivoa, ettei Ahven ryhtyisi mihinkään, niin kaikkien elämä olisi helpompaa.

Hetkessä Kuha käänsi Johannan katseen pois Ahvenen menosuunnasta Peterin virnistellessä tyhmästi.-Mieti, meistä tuleekin sitten aviokumppaneita, enpä olisi vielä eilen uskonut! Olen niin innoissani, ja on kunnia päästä asumaan linnaanne, en malta edes odottaa! Kuha aloitti yllättävän puhetulvansa. Vasta nyt hän oli saanut kaikki nuo sanat ulos ihmetykseltään, Kuha ei voinut uskoa asiaa edes todeksi! Hänelle oli luvassa lähes täydellinen tulevaisuus.
-Mä en jaksa kuunnella tota nyt. Anna mun olla rauhassa! Johanna kivahti lähtien Ahvenen perään. Kuha jäi töllistelemään hölmöstyneenä, ja samalla myös Peterin iloinen virne vakavoitui. Kuhaa harmitti ja hiukan nolotti tilanne, olihan hänen tuleva vaimonsa jättänyt hänet yksin seisoskelemaan! Kuha kuitenkin ajatteli tilanteen olevan väliaikainen, pian Johannakin tajuaisi tulevan miehensä arvon. Olihan Johannan toisaalta hyväkin saada sulatella hiukan äskeisiä uutisia.

Pilvilinnat lähtivät kotiin, ja Ahven istui yksikseen sänkynsä laidalla. Olo oli jotenkin tyhjä kaiken sen vihan ja raivon keskellä. Ahven oli niin vihainen, ettei osannut edes itkeä, jostain syystä hän ei tuntenut tätä kaikkea lopulliseksi.-Mä rakastan Johannaa ja Johanna rakastaa mua. Yhdessä me pystytään mihin tahansa! Jollain keinolla saan sen vielä itselleni takaisin, Ahven tuumaili saaden uutta toivoa. Kukaan Mika tai Kuha ei voisi häntä estää!
Muutamina seuraavina päivinä Merin mielessä oli jälleen pyörinyt hänen siskonsa kohtalo. Ahvenen ja Kuhan tilanne muistutti vuosikymmeniä sitten tapahtunutta asiaa, jonka Meri mieluusti unohtaisi. Siihen nainen ei kuitenkaan pystynyt, vanhat jutut tunkivat uniinkin, ja päivällä ne häiritsivät ajatuksia askareiden teon aikana. Kaikesta huolimatta Meri yritti elää normaalisti ja olla iloinen itsensä.

Jamesin ja Merin suhde oli lähentynyt vanhempien sovittua Nerin ja Antin avioliitosta, joka koittaisi joskus tulevaisuudessa. He olivat hyviä ystäviä, ja James pystyi kertomaan huolistaan Merille. Pilvilinnoilla hän ei enää paljonkaan viettänyt aikaa niin kuin ennen. Merithaimenilla mies viihtyi usein, ja kyllä kyläily kannatti siltäkin kannalta, että sai vietyä kotiin tulijaisiksi herkullista kalaa. -Tämän jälkeen kalaa ei sitten enää tulekaan, sait juuri viimeiset. Eipä meilläkään kovin huikeasti mene, Meri ilmoitti Jamesin ihmetellessä.
Eräänä lumisena päivänä sattui myös Marin suunniteltu puoliso, Eetu Puska, kulkemaan talon ohi. Meri riensi kiireesti tervehtimään tulijaa, täytyisihän hänen tutustua tyttärensä tulevaan kumppaniin ja selvittää, oliko tämä kunnon poika. Eetu kertoi joutuvansa työskentelemään usein pitkää päivää kasvimalla, sillä siellä riitti tekemistä, kun vihreitä otuksia oli huollettava. Meri ilahtui Eetun ahkeruudesta, tästä tulisi oikein hyvä puoliso Marille!

Meri vihjasi yläkerrassa olevan leluja, joilla poika voisi leikkiä. Hän toivoi Eetun ja Marin tutustuvan toisiinsa, ja mikäpä olisikaan parempi keino kuin leikkiä yhdessä. Merin suunnitelma vaikuttaa lupaavalta, Eetu meni oikein mielellään taaperon seuraan leikkimään. Poika on tottunut pienempiin, onhan hänen kotonaankin Niilo-veli, joka on samaa ikää Marin kanssa.

Uima-allasta ikävöitiin kovasti talvisina päivinä, Merithaimenet olivat tottuneet veteen, ja ilman sitä eläminen ei ollut helppoa. Lopulta oli päädytty ratkaisuun, jossa allasta lämmitettäisiin aina välillä, jotta jokainen saisi käväista polskimassa. Tällä kertaa oli Kuhan ja Ahvenen vuoro. Heidän välejään hiersi yhä Johanna-juttu, varsinkin Ahven oli raivona.-Ahven, tämä on vähän typerää, miksi vihoittelemme tästä asiasta vieläkin? Ymmärrän kyllä, että sinua harmittaa, ja olen pahoillani siitä, että vein Johannan sinulta, Kuha rikkoi altaalla olleen hiljaisen hetken.
Ahven ei kuitenkaan vastannut, mikä ei ihmetyttänyt Kuhaa, toinen oli pitänyt mykkäkouluaan jo useiden päivien ajan. Ahvenen pitäisi kuitenkin tajuta, ettei vihanpito johda mihinkään, olisi helpompi sopia. Yllättäen Kuha huomasi Ahvenen uivan vihaisena häntä kohti.-Mua ei kiinnosta sun anteeksipyynnöt, tätä asiaa ei pelkästään niillä hyvitetä! Ahven murahti.-Hei, mitä sä nyt, Kuha hämmästyi ja päätti ottaa hieman välimatkaa Ahveneen, tällä ei selvästi ollut mitään kilttiä mielessä.
Ahven ajoi Kuhan uima-altaan reunaan silmät raivosta roihuten. Kuha ei ollut koskaan nähnyt Ahventa niin vihaisena, ei edes silloin, kun Mika ja Meri julistivat Johannan naittamisesta Kuhalle itselleen. Kuha oli aina ollut veljeksistä se vanhin ja viisain, mutta Ahvenen käden lähestyessä hänen kurkkuaan alkoi Kuhaakin jo pelottamaan. -Ahven, älä tee mitään hätiköityä. Mä en mahda tälle tilanteelle mitään, en mä tahallani vienyt sun tyttöystävää, Kuha yritti selittää paniikissa.-Vaiti! Sä... sä oot vienyt multa ihan kaiken! Joten nyt on ihan turha alkaa hyssyttelemään. Mä tapan sut! Ahven karjaisi raivokkaasti.
-Hei, mitäs täällä tapahtuu! kuului yllättäen Hauen kova ääni. -Ahven, kädet irti Kuhasta! Hauki karjaisi komentelevasti. Ahven päästi Kuhan irti otteestaan, jolloin tämäkin pystyi vetäisemään kaksi suurta hengähdystä. Kuha ei ollut ikinä ollut niin peloissaan.-Nyt ylös vedestä, molemmat! Hauki käski.
Molemmat pojat nousivat vedestä maalle. Ahven irveili vastenmielisesti, mutta päätti kuitenkin totella. Hän tiesi, että toisen tappaminen oli väärin, muttei hän kuitenkaan ollut pystynyt estämään sisältä tulevaa vihaansa, varsinkin Kuhan vain ärsyttäessä enemmän.-Mä en kerro tästä vanhemmille, jos te kaksi lupaatte pysyä kunnolla. En enää ikinä halua tulla tällaisen tilanteen väliin, tajuatteko? Hauki luennoi.-No mun puolesta minä ja Ahven voitaisiin sopia, mutta Ahven vain ärjyy ja murisee mulle koko ajan, Kuha harmitteli.-Kaikista ei tarvitse tykätä, Ahven puolusteli.-Oikeesti Ahven, lupaa, ettet tee tuollaista enää koskaan! Muuten mun täytyy kertoa vanhemmille, Hauki marisi.-No joojoo! Te ootte niin tekopyhiä molemmat! Ahven karjaisi, minkä jälkeen tepasteli vihaisin askelin sisälle.
Kuha yritti päiväkausien ajan saada lepytettyä Ahvenen vihaisen mielen, häntä oli tosissaan ruvennut pelottamaan Ahvenen käyttäytyminen.-Saanko liittyä seuraasi pelaamaan? Kuha kysyi kohteliaana.-Pelaa ihan vaan keskenäsi! Ahven tiuskaisi, mistä Kuha alkoi saada jo tarpeekseen.-Miksei asioista voisi puhua? Sun on aivan turha kiukutella, Johanna on nyt mun vaimo ja piste. Et säkään ole mulle aina unelmaveli, mutta silti mä siedän sua. Mikset säkin voisi yrittää sietää minut ja hyväksyä tämän tilanteen? Kuha kysyi.-Ehkä siksi, koska en ole unelmaveli! Ahven sinkautti takaisin karaten alakertaan pois keskustelusta Kuhan pudistellessa päätään.
Myös muidenkin hermot olivat kireinä päivä päivästä.-Mikset sä koskaan halaa minua? Aina vaan ton vauvan luona notkut ja lääpit sitä, Neri ärähti Merin vain naureskellessa.-Olen minä sinuakin halinut sydämeni kyllyydestä, pienet vauvat tarvitsevat vain paljon rakkautta ympärilleen. Sinä olet jo niin iso ja viisas tyttö, että ymmärrät sen aivan varmasti. Minulla on nytkin kiire, pari pönttöä on jälleen tukkiutunut, Meri selitteli Nerin pyöritellessä silmiään.-Eivätkö isommat lapset enää tarvitsekaan rakkautta? Neri kysyi hiljaa Merin lähdettyä. Neri ei ollut tuntenut oloaan pitkään aikaan merkitylliseksi, kaikki tuntuivat pitävän enemmän Marista.
Vessan ikkunasta Merin katse osui tuttuun pinkkiin ystävään, pingviiniin. Meri juoksi nopeasti alakertaan ja kiskoi jotain lämpimää ylleen, minkä jälkeen hän kiiruhti pihalle. Pingviini alkoi heiluttaa käsiään innoissaan nähdessään Merin.-Tervehdys vain sinullekin! Olet kävellyt varmasti pitkän matkan tänne, olet ihan luminen! Meri lässytti siirtäen suurimpia lumiklönttejä pois pingviinin päälaelta.
-Valitettavasti minulla ei ole tällä kertaa mitään annettavaa sinulle, ruokamme ovat aivan lopussa. Toivottavasti löydät itsellesi jotain suuhun pantavaa, Meri toivotteli onneaan pingviinin jähmettyessä paikoilleen suu avonaisena.-Anteeksi, en mahda mitään. Haluaisin antaa sinulle niin paljon kalaa kuin suinkin, mutta kotonani on myös itseni lisäksi kuusi nälkäistä perheenjäsentä, Meri harmitteli pingviinin lähtiessä jälleen jatkamaan matkaansa. Se ei näyttänyt vihaiselta, mikä lämmitti Merin sydäntä.
Muutaman päivän ajan Merithaimenten arki sujui melko rauhallisesti, ilman suurempia konflikteja. Rauha ei kuitenkaan kestänyt ikuisuuksiin, sillä kylään tulleella Johannes Pilvilinnalla oli asiaa Hauelle.-Mä kuulin, että sä olit käynyt Aamua katsomassa, Johannes kertoi.-Äh,mä en jaksaisi nyt puhua tästä aiheesta, Hauki vaikeroi kääntäen selkänsä Johannekselle.-Sun on pakko. Mä en nimittäin halua, että Aamu tapailee sua. Muistat varmasti varsin hyvin, mitä tapahtui silloin Aamun synttäreillä, Johannes muistutti.
Hauki kääntyi ja katsoi Johannesta silmiin, pakko kai asiasta olisi nyt puhua.-Okei, se oli väärin, ja mä tiedän sen. Aamu on kuitenkin tehnyt mulle selväksi sen, että sinä olet se oikea hänelle. Nykyään välillämme ei ole mitään muuta kuin pelkkä ystävyys, Hauki valehteli. Oikeasti heidän välillään oli jotain paljon enemmän, mutta Hauki halusi päästä mahdollisimman pian pois Johanneksen kuulustelusta. Onneksi Johannes tuntui nielleen jutun sellaisenaan. Ennen lähtöään hän kuitenkin tökkäsi Haukea varoitukseksi. Jos jatkossa tulisi tapahtumaan jotain, kävisi Hauelle kehnosti.
Ennen lähtöään Johannes sai Kuhalta pari kalantapaista mukaansa, täytyihän varastossa olla aina Pilvilinnojen vierailujen varalta jotakin annettavaa. Samalla pojat jäivät vaihtamaan nopeasti kuulumisiaan.-Aika outoa, että tulet toimeen mun kanssa, vaikka tunnut inhoavan muita meidän perheenjäseniäni, Kuha naurahti. Hän oli nähnyt Johanneksen äsken tökänneen Haukea.
-Ei mulla oo mitään teidän perhettä vastaan, Ahven ja Hauki vaan käyvät mun hermoille... En pidä siitä, että mun reviilille astutaan. Ahven tapaili mun siskoa, ja Hauki vierailee tyttöystäväni luona, pakostakin alkaa viha purkautua, Johannes selitteli.-Jaa, alatko sä nyt vihaamaan muakin, kun musta tulevaisuudessa tulee siskosi, Johannan, puoliso? Kuha vitsaili.-No en, sä olet hyvä tyyppi. Kun vain Johannakin tajuaisi sen. Se on monta päivää surkuillut huoneessaan rakkaansa menetystä, Johannes kertoi.-Onko se ihan huonona? Kuha säikähti.
-Tää on vain ohimenevä vaihe, Johanna suree paljon menetyksiä. Kerran, kun yksi akvaarion kaloista kuoli, oli Johanna maassa monta päivää, vaikkei kyse ollut kuin pikku jutusta! Kyllä se vielä tottuu uuteen tilanteeseen ja rauhoittuu.-No hyvä, Kuha vastasi naureskellen Johanneksen kertomalle jutulle. Miten Johanna ylipäänsä pystyi syömään mitään lihaa, kun yhden kalan kuolema otti niin koville? Pian pojat sanoivat toisilleen heipat, Johanneksen olisi ehdittävä käymään vielä Aamun luona ennen kotiin menoa.
Mika yritti kaikin tavoin säästellä ruokaa, ja siksi hän yritti syödä mahdollisimman harvoin. Nälässä ei kukaan voinut tietenkään elää, joten pakkohan välillä oli syödä. Mika kävi hakemassa jääkaapista joitain vanhoja tähteitä, ja kauhistui huomatessaan, että se oli viimeinen kulho ruokaa. Mika asetti tarjouluastin pöytään, ja samassa paikalle kiiruhti nälkäinen Ehla, ja nappasi itselleen annoksen.-Hei, siinä oli viimeiset kalamme! Mika hätääntyi.-Raghskaana onf näldkä! Ehla puolustautui.
Seuraavana päivänä Mika oli kokoontunut tanssahtelemaan Nerin ja Kuhan kanssa. Isukki halusi luoda kunnolliset välit tulevan perijättären ja hallitsijattaren miehen kanssa.-Katsokaas, isi näyttää, miten tanssitaan! Mika kertoi tehdessään erittäin eläytyväisen ja tuskallisen ilmeen, joka sai näyttämään hänet lähes zombilta tönköhköjen liikkeidensä kanssa. Palkinnoksi esityksestään Mika sai lapsiltaan raikuvan naurun.-Mitä sä säädät? Neri kikatteli.-Tanssin, Mika ilmoitti.-Tuo ei ole kyllä tanssia koskaan nähnytkään! Kuha naurahti.
Samassa myös Meri pinkaisi pihalle tarkoituksenaan putsata kuisti ylimääräisistä lumista. Lunta oli satanut viime yönä taas niin kovasti, ettei moista tahtonut uskoa todeksi! Merin aikeet saivat kuitenkin siirtyä Mikan kääntäessä katseensa tyytyväisenä vaimoonsa.-Mutta Merihän voikin todistaa tanssiliikkeideni arvon! Mika huudahti riemastuneena.-Mitä? Meri kysäisi hiukan ulkopuolisena.-Kinastelimme lasten kanssa tanssityylistäni, vaikka näinhän me tanssahtelimme joka ilta radion tahdissa ensi tapaamisestamme saakka! Se oli kyllä hyvää aikaa, muistathan? Mika kysäisi haaveilevana.
Meri raapi hetken päätään näyttäen hiukan vaivaantuneelta, lopulta hän käänsi päänsä alas katsellen varpaitaan.-Kyllähän sinä muistat ne festaritkin? Mika kysäisi hiukan harmistuneena, hän olisi uskonut Merin heti huudahtavan muistavansa.-Anteeksi, siitä on niin paljon aikaa. Kyllähän minä tanssimme muistan, mutten enää kovin selkeästi, Meri huokaisi.-Siinäs näit, olet tainnut siirtyäkin kivikauteen tanssityyliesi kanssa, Kuha hekotti.Mikaa sen sijaan ei naurattanut, ei pelkästään Kuhan leikiksi tarkoitettu kommentti, ihan kuin Meri olisi unohtanut juuri merkityksellisen muiston heidän suhteestaan: alun jännittävät huumat.
Mikaa jäi vaivaamaan asia, ainahan Meri oli hyvämuistinen ollut. Tai ehkei Meri ollut ikinä edes pitänyt Mikaa kovin tärkeänä ja oli sen takia unohtanut. Mika alkoi maalaamaan piruja seinille, mitä jos Meri unohtaisi kaiken ja sekoaisi lopullisesti? Mika kuitenkin yritti rauhoitella itseään uskottelemalla, että talvi oli rankkaa aikaa itse kullekin, ja Meri muuttuisi varmasti täysin omaksi itsekseen lumien sulauduttua, jos nekään ylipäätä aikoisivat sulaa enää koskaan... Yhtäkkiä mikään ei tuntunut enää varmalta!

Mika koitti keksiä itselleen myös muuta ajateltavaa, ja iloinen Mari olisi varmasti oiva lääke tähän vaivaan. Taaperot olivat yleisellä tasolla aina niin iloisia ja huolettomia, ettei heidän seurassaan voinut olla surullisena. Tällä kertaa tapahtui kuitenkin poikkeus: Mika oli koko ajan omissa maailmoissaan Marin kiskoessa isäänsä puntista mukaan leikkimään. Mika pelkäsi unohtavansa itsekin pian kaiken, näinkö nopeasti se vanhuus tulisikin?

Samana iltana Mari sai kuitenkin kyytiä taikapölyltä kasvaessaan seuraavaan ikävaiheeseen. Vaikkei taikapölyä tullutkaan paljon talven takia, osasivat kuitenkin kaikki läsnäolijat iloita tästä pienestäkin hippusesta!
Tämmöinen tyttönen Marista sitten kasvoi hulmuavine hiuksineen.

Sinä iltana Meri ei ollut juhlatuulella, ja nainen sanoi menevänsä aikaisin nukkumaan. Tämä ihmetytti jo muitakin kuin vain Mikaa, ainahan Meri oli innokkaana ollut lastensa synttäreitä juhlimassa. Juhlia haluttiin kuitenkin, ja Kuhan todettiin olevan paras kokki Merin jälkeen. Asia ei kuitenkaan tainnut olla ihan niin, uuni leimahti liekkeihin pilaten lopullisesti illan tunnelman. Onneksi pienehkö tulipalo saatiin hallintaan ajoissa.

Mari oli hiukan kärttyisenä syntymäpäiviensä pilalle menon takia, ja murjotti vielä nukkumaan mennessäänkin. Nerikään ei ollut iloisimmalla tuulella, hän arvatenkin joutui jakamaan huoneensa Mari-siskon kanssa. Onneksi Mari nukkui sentään yöllä samaan aikaan kuin Nerikin, joten enää pikkusisko ei valvottanut häntä.

Meri nukkui jälleen kerran levottomasti yönsä. Mielessä pyöri jatkuvasti kaikkia kurjia asioita, talven tuomat ongelmat sekä erityisesti hänen siskonsa kohtalo. Meri ei itsekään ymmärtänyt, miksi tämä kaikki oli yhtäkkiä palannut hänen mieleensä, pitikö hänen kärsiä sisaren menettämisestä koituva tuska uudelleen?

Tai oikeastaan tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän suri Marin kuolemaa. Sen tapahtuessa asia ei ollut Meriä hetkauttanut. Meri pyöri ja kääntyili unissaan jatkuvasti tehden milloin minkäkin laisia irvistyksiä ja tuskan ilmeitä. Uni ei taida olla mieluinen.

"Mari...

...älä...

...tee...

...sitä!"

...

Itsekään asiaa tajuamatta Meri nousi istuma-asentoon ja tuijotti hölmistyneenä eteensä hämärässä huoneessa. Sydän takoi kiivaasti, ja selkä oli aivan hiestä märkä. Lopulta Meri havahtui kummastellen, miksi hän siinä istui. Mika näytti nukkuvan sikeästi naisen vierellä, eikä ilmeisesti ollut huomannut Merin levottomuutta. Ihan hyvä vaan, ei Meri halunnut Mikaa tähän sotkeakaan.

Kesti hetken ennen kuin Merin mieleen palasi äsken nähty uni, miten se oli tuntunutkin niin... todelliseslta? Merin unissa oli viime öinä alkanut toistua tuo sama tilanne, joka yö se eteni aina vaan pidemmälle ja pidemmälle. Meriä pelotti, että uni etenisi joskus vielä siihen traagiseen kohtaan...-Pitäisikö minun kertoa totuus Mikalle? Meri mietti.

Ärsyä, vuodatus tyhmänä latasi sivun uusiksi, (kun minä painoin väärää nappulaa väärään aikaan,) ja julkaisua vaille valmis osa oli poissa.... Onneksi olin kopioinut osan koodin n. puolesta välistä, joten sentään jotain jäi talteen. .--) En tässä nyt paljoa uskalla jäädä höpisemään, olisi todella turhauttavaa tehdä kolmanteen kertaan kaikki... Hei, otanpa koodin tästä osasta nyt, sitten voinkin jutella. ,--D Eilen yönä (jolloin minun oli tarkoitus osa julkaista) latasin gimp-kuvankäsittelyohjelman, jolla sain vähän muokattua noita Merin unen kuvia, millaiselta näytti ekat muokkaukseni? .-D Juu mutta taidan nyt julkaista tämän osan, kommailkaa mielipiteitänne siitä! .-))

Ja vielä, jos joku ei ole asiasta tietoinen: Järjestin Taikapölyyn liittyvän kilpailun, josta saat tärkeämmät tiedot täältä. Käykää ihmeessä katsomassa. .-)