Ah, milloinkohan on viimeksi ollut sellainen osan julkaisu, jolloin Photis ei olisi kökköillyt? .-D Varsin ihanaa on myös se, että siinä samalla vammautuu myös kaikki avoinna olevat välihdet, ja saa tehdä kaikki jutut uusiksi, mitä ei tajunnut tallentaa ennen vammailun alkamista... Ja sittenkin kun lopulta saa kuvat ladattua ne pitääkin ladata uudestaan. Olen nyt ärjynä tämän Photarin takia, mutta onneksi hyvän makuinen porkkana ja Antti Tuisku piristävät. .-) Edellisestä osan julkaisusta onkin taas mennyt jonkin verran aikaa, mutta toivottavasti tämä päivitystahdin venyminen ei haittaa teitä, ei ainakaan välitusta ole kuulunut. ,-) Että masentaa mennä kouluun, viikonloppu on liian lyhyyt. .-/ Onneksi uudet Joe Jonasin biisit ämpällä tuovat iloa ja seuraavaa viikonloppua jaksaa paremmin odottaa. .-) Taidan päästää teidät lukemaan, kun alkaa mennä valitukseksi tämä alkupuhe. .-D

Vastaukset edelliseen osaan tulleisiin kommentteihin:

 vupii kirjoitti:
Hurjaa..ensin rauhallista perhe-eloa ja sitten blädäng! Tulee tuollainen toimintakohtaus... :)Ihana osa, pidin joka kohdasta ja kuvista ja juonesta :) Ainut mistä en hirveästi pitänyt oli Auroran kuolema vaikka tajuan toki, että se oli tässä vaiheessa varmasti hyvä vaihtoehto. Ja James parka sekosi...toivottavasti mies toipuu joskus ettei Aamun tarvitse pakoilla aina isäänsä. Hienosti lavastettu nuo viimeiset kohtaukset ja hienosti kirjoitettu koko osa :) Lapsista tuli muuten mukavan näköisiä ja kiva, että Anniinakin tapasi heti uuden ystävän. Antin vatsalihaskohtaus nauratti :) Ikävää, että Taikapölyssä ei ole samanikäisiä tyttöjä... Mutta jatkoa odotellen :)

 
Vastaus: Tykkään tehdä tuollaisia jekkuja ja rajuja muutoksia osan tunnelmassa. ,-D Lisäksi tykkään jättää lukijat pohtimaan muuttuneita asioita. .-) Kiitos kovasti! .-) Minäkin olen aika ylpeä Sunien juonenkäänteestä. .-> Minustakin tuntui pahalta tappaa Aurora, mutta tulipa ainakin se myytti murretuksi, ettei simssiliini pysty tappamaan omia simejään. Minuakin harmittaa Jamesin puolesta. .-( Eikä ole tosiaan Aamunkaan kannalta kivaa, jos hän joutuisi piileskelemään isäänsä koko elämänsä, vieläpä Sunien suvun perijänä! Kiitos taas kehuistasi. .-> Minustakin Sunien lapset ovat kauniita. .-) Hihii, hyvä että Antti ja hänen vatsiksensa naurattivat. .-D Tosiaan, teinejä on harvassa, mutta onneksi kierros on vasta alussa, ja tällä kierroksella kasvaa monikin lapsi teini-ikään. .-) Ehkä Antilla sen jälkeen on hommaa. .-D
 
 
 
Mesinen kirjoitti:
 Kyllähän yllätyksen lykkäsi osan lopussa. En olisi ikinä uskonut, että James käyttäytyisi tuolla tavalla Aamua kohtaan.. Mitenköhän Aamun käy ja kenen luokse tämä juoksee?! Kauhea mikä määrä kysymyksiä päässäni pyörii.
 Osa oli todella hyvä ja kuvat aivan ihania, kuten aina. Pidän värikkäistä kuvistasi/nne, (vaikea muistaa). Sunien talo on aina ollut oma lempparini värikkyytensä takia. 
 Auroran kuolema jäi surettamaan, mutta kyllä se siitä. Juonta tuntui ainakin siitä pursuavan. Toivoin niin kovasti, että nainen piristyisi nyt, kun on taas lämmintä, mutta eipä käynytkään niin.
 Jatkoa jään jälleen odottelemaan innolla :D
 
Vastaus: Ihanaa, että osa pisti sinut pohtimaan! Tuollaiseen tunnelmaan pyrin. .-) Vaikka tällä kertaa aihepiiri ei olekaan kovin iloinen. .-( James ei tahallaan hyökännyt Aamun kimppuun, mies vain menetti järkensä suuren menetyksen kohdatessa hänet. .-( Sen takia hän ei enää tunnistanut Aamua tyttärekseen ja hyökkäsi tämän kimppuun. Aamun tilanne ei todellakaan ole mieluinen. .-( Kiva, että osa oli muuten mieluinen. .-) Sunien voima on tosiaan aurinko, joten talokin on kirkas. .-) Minäkin tosiaan tykkään kirkkaista väreistä! Minuakin harmitti tappaa Aurora, mutta ainakin kykenin todistamaan, että minäkin pystyn tappamaan simejäni juonen tarpeen. Lämpö tosiaan tuli, mutta liian myöhään. .-( 
 
 
Xaldin kirjoitti:
Nyt pääsin lukemaan ja kommentoimaan .-> Odotin tätä koko koulupäivän .-3
Mukavaa kun vuorossa oli taas Sunit! Pitkästä aikaa pääsin perheen aurinkoisuutta ihailemaan <3 Repesin alussa tuolle kun Pekko tiuskaisi kylmästi, vaikka oikeasti hymyili aurinkoisesti x'3 Ja mukavan napakasti James vastasi katse kiinni kirjassa suu auki .'-D Nämä alkoivat vaan naurattaa kun luin kohtaukset .--D 
Lapset kasvoivat ja hyvä niin .-> Pian olisi Taikapölyssä vaan teinejä ja aikuisia ja vanhuksia! 
Hyvä, että lapset uskalsivat pyytää apua opiskelussa .-3 Minulla oli ala-asteella ongelmia kun en osannut jotain aineita, mutta uskalsin pyytää apua .-3
Loppu kohtaus oli jännittävä! Aamulla selasin katsomaan oliko joku kommentoinut tähän osaan ja näin loppu kohtauksen vikan kuvan ja luin tekstin: vihdoin uskalsin tappaa simin. Arvelin tämänn olevan Aurora ja harmitti kun tyhmänä luin sen >.< Olisi ollut jännenpää saada tietää nyt .--> 
Hirveää miten James yhtäkkiä sekosi! En olisi odottanut tätä! Jää jännittämään mitä tapahtuu .-o Onneksi Aamu sai auringon voimat ja pelastui! .-) Salaa toivoin, että isku olisi polttanut Jamesin kuoliaaksi. Näin karkeasti sanottuna x'). Kuitenkin hyvä, että James on elossa niin on juonta seuraaviinkin osiin! Luulen, että Aamu käyttää voimiaan Jamesia vastaan, mutta en usko, että aiot tappaa Jamesia .-> Luulen, että tässä tulee vielä se onnellinen loppu .-3 Ehkä todennäköisintä on, että Aamu käyttää aurinkoa ja rauhoittaa joskus tulevaisuudessa Jamesin hulluudesta. Olen myös aika varma, että Aamu ja Julius päätyvät yhteen ja Jääpuikoilla on jotain tekemistä Jamesin parantumisen kanssa ja kaksi 'vihaavaa' sukua sopivat kaunansa. Nuo heitto merkit siksi, että en ole itse huomannut Sunien ja Jääpuikkojen varsinaisesti vihaavan toisiaan .-)
Kuitenkin tiedän, että tässä tulee käymään vielä hyvin! James palaa normaaliksi ja Camillan valta katoaa, sillä valta joka rakennetaan kieroilemalla ja hulluudella ei tule kestämään .-> Hitlerkin hävisi lopussa, vaikka oli mahtava hallitsija. Paha, mutta mahtava. Mahtava kuulostaa jotenkin hienolta, mutta tarkoitan eriasiaa .-) Koska tämä on tarina niin ei voi odottaa muuta kuin sitä, että paha saa palkkansa. Voisin nimittäin vannoa, että Taikapölyjen viimeinen osa aikanaan ei lopu kohtaukseen jossa Paholaiset kiduttavat ihmisiä .-3 Tiedän, että Pilvilinnat palaavat ja luulen, että Nina Paholainen voisi jopa auttaa heitä, sillä hän ei haluaisi pahaksi! Nyt tämä menee taas ihan ohi aiheen, sillä tässähän oli kyse Sunien tulevaisuudesta .-)
Oli kiva lukea tämä osa ja on varmasti kiva lukea seuraava, sitä seuraava jne .-->
 
Vastaus: Oih, tiedän, millaista on odottaa jotain kivaa asiaa koko koulupäivän. .-D Tai enhän minä tiedä, onko Taikapölyn osa sinusta kiva juttu, mutta oletan niin, kun kerran odotit sen lukemaan pääsyä. .-D Hauskaa, että sait nauraa simien puheasennoille ja ilmeille. .-D Ehkä kuva ei kuvaakaan juuri sitä Pekon kylmää tiuskausta, sullon yhteen kuvatekstiin aina niin paljon asiaa, ettei kaikesta voi olla kuvaa. ,-) Minäkin tykkään lasten kasvuista, siitä huomaan parhaiten, miten edistyn pikkuhiljaa Taikapölyn kanssa. .-) Vielä menee kyllä monta kierrosta, jos odotettaisiin, että kaikki kasvaisivat vähintään teini-ikään. .-P Hienoa, että sinä ja Sunien pojat rohkenitte pyytämään apua sitä tarvitessanne. .-) Minä nykyäänkin rupean aina karjumaan isiä apuun, jos ei läksyt suju. .-D Harmi, että sait juonipaljastuksen ennen aikojaan, minuakin ärsyttää sellainen. .-/ En osannut varautua, että joku lukisi lopputekstin ennen osaa. .-D Hauskaa, että loppukohtaus oli kuitenkin jännä, vaikka tavallaan tiesitkin, mitä tapahtuu. .-) James sekosi Auroran kuoleman seurauksena. .-/ Aamun elämä olisi varmaankin helpottunut hetkellisesti, jos hän olisi onnistunut tappamaan Jamesin, mutta riskinä saattaa olla, että tyttö itsekin alkaa syyttämään itseään ja sekoaa myös. .-( Minulle Jamesin tappaminen olisi tosiaan erittäin vaikeaa, sillä James on yksi suosikkisimeistäni, mutta katsoo nyt, mitä hänelle vielä keksin... No joo, en kyllä tapa. .-D Sinulla on myös hyvä veikkaus tulevasta. .-> En kuitenkaan paljasta, kuinka oikeassa olet. ,-) Sunit ja Jääpuikot ovat olleet aika vähän tekemisissä, minkä vuoksi vihailusta on kerrottu hyvin vähän. Jääpuikkojen ekassa osassa Jasmina kiusasi Auroraa, mutta ei tosiaan ole ihme, ettet muista vihailemista. .-) Viha kuitenkin tulee vastakkaisuuksista: aurinko ja jää. Ja heidän on siksi vaikeaa olla kavereita. Sinulla on jälleen hyviä näkemyksiä pahasta vallanrakenteluista, mutta ota huomioon, että Camillalla on yliluonnollisia kykyjä, toisin kuin Hitlerillä. .-) Olen itsekin sitä mieltä, ettei elämä voi olla jatkuvasti pahuutta, mutta ehkäpä Paholaisetkin kehittyvät, ja esimerkiksi tuleva perijä, Nina, saattaa olla kiltimpi ja armollisempi kuin Camilla. .-> Kivaa, että mietit taikapölyläisten tulevaisuutta! .-) Kiva kuulla! Toivottavasti sinulla riittää innostusta seuraaviinkin osiin. .-)
 
 
Aamutähti kirjoitti:
Hui kamala, mikä loppu! Toivottavasti Aamu pääsee turvaan jonnekin eikä Jameskaan menettäisi viimeisiä järjenrippeitänsä. :o Mutta mitenköhän käy nyt Antin, Aleksanterin ja Anniinan? Ihan kamalaa, tee seuraavat osat pian niin päästään taas kierroksissa Suneihin! :)
 
Vastaus: Minustakin olisi hienoa, että Jamesille ja Aamulle kävisi molemmille hyvin, mutta koskaan ei voi tietää... Muilla Sunin lapsilla ei tosiaan ole nyt helppoa. .-( Hahaa, luulen, että kierroksessa menee vielä kauan, mutta ainahan saa toivoa. .-) Eihän sitä tosiaan tiedä, jos saisinkin villin etenemisvauhdin päälle. Eteenkin, kun Gadwin temppuilee, enkä saa kuvattua Iloliemien osaa. Tällöin teen ehkä monta Taikapölyn osaa putkeen, sillä olen pelannut jo pitkälle. .-)
 
 
 
Xerlian kirjoitti:
Surullinen, mutta hyvä osa. Toivottavasti Aamu saa elää rauhassa, ja James oppisi hallitsemaan itseään, ettei pahoinpitelisi ja yrittäisi tappaa lapsiaan yms. Harmi, että Aurora noin kuoli : / Mutta onneksi oli sentään joku ottamassa auringonvoimat. Toivotaan, että muillakin alkaisi sujumaan paremmin, ja että Pilvilinnat palaisivat ja nousisivat takaisin valtaan juonineen. Ja, että Paholaiset saisivat palkkansa kaikesta tekemästään. Mutta tosiaan, hieno osa ja jatkoa kunhan kerkenet : )
 
Vastaus: Minäkin toivon Aamulle ja Jamesille hyviä jatkoja! .-) James ei normaalisti yrittäisi tappaa ketään, mutta Auroran kuolema sai hänet luulemaan Aamun murhaajaksi, eikä James tuntenut muuta kuin vihaa, ja hän ei tunnistanut Aamua omaksi lapsekseen. .-( Parasta saa tietenkin aina toivoa. .--) Kiitos! .->
 
 
 
inu56 kirjoitti:
Hyvä luoja, miten se James nyt noin pimahti!? Hyi hyi!
Harmi, että Aurora kuoli. Tätä osaa lukiessani ajattelin koko ajan että kohta se Aurora sieltä herää. Ja sitten kun hän heräsi ajattelin että "jee" mutta sitten hän kuolikin. Kamalaa! Mitenköhän Aamullekin nyt käy...
Jatkoa vaan!
 
Vastaus: James ei pimahtanut omaa ilkeyttään, vaan hänen aivotoimintansa lamaantui täysin Auroran kuolemasta, minkä takia James ei pysty olemaan oma itsensä. .-( Minä tykkään tehdä yllättäviä käänteitä: esim. juuri, että aluksi näyttää menevän paranemaan päin, mutta kaikki kääntyykin pilalle. Aamullakaan ei tosiaan ole hyvät oltavat. .-(
 
 
 
Jade Essence kirjoitti:
Hih, Anniinalla on varmaan tosiaan yhtä paljon energiaa kuin tuuonikäisillä yleensä. Olen vahtinut 6v. ja 1v. serkkuja (olikohan ne tuon ikäisiä?) joten tiedän miltä Jamesista tuntuu :"D Tuo Aamun läksyjen teko kuulostaa lievästi omaltani, "kuhan ne on sinne päin..." Aurora näyttää vieläkin aika huonovointiselta, nuo puoliksi kuivuneen veren väriset silmänympäryksen ja kaikki, hui. Onneksi James yhä jaksaa huolehti lapsista (pienistä ja isommista). Pekko oli mielestäni tosiaan ennen symppiksempi, mutta nykyään pidän enimmäkseen miehen hienoista sulkasiivistä. Kyllä se lumi sulaa vielä Sunienkin luota, uskon mie :D
Julius on tosiaan tainnut sopeutua muita perheenjäseniään paremmin lämpöön, kun palelee vähälumisessa maastossa ja juo Aamun kanssa lämpöjuomia :)
Antilla ja Aleksanterilla on söppelit ampiaispaidat ♥ Aleksanteri on kuitenkin vielä ahkera, kolmessa tunnissa saa rästitehtävät tehtä. Miellä menisi kolme päivää XD No jaa, olenkin laiskamadon sukua. Ja onneksi Aamu jaksaa auttaa pikkuveljeä. Ehkä Anttikin voi vaikka luntsia veljeltään apuja matematiikkaan ;) 
Tai onneksi James tuli hätiin, vaikka meinasikin hermostua ensin. Sehän on se parempi vaihtoehto :) Aleksanteri näyttää söpöltä pianon ääressä, joten ennustan hänelle uraa trubaduurina! :D Ja Antista kasvoi suloinen suklaapoika♥ Heps, ehkä kesä tosiaankin voimistui aina kun Sunien lapset kasvoivat? Lämpöhän kuitenkin vaikuttaa niihinkin perheen jäseniin joilla ei ole auringon voimaa (ja päinvastoin?). Anninasta kasvoi omaperäisen söpö pinkinkeltainen lapsi♥ Nuorten ehdotuksessa Jorma Jääpuikon kutsumisesta oli oikeastaan järkeä, Jasmiinallahan se jäävoima on eikä hänen miehellään. Ja Jorma olisi ainakin voinut sanoa, mistä on kysymys kun on opiskellut lääketiedettä. Hih, Päivikin tuli käymään. Ja vielä leivos-juttua muistellaan, mikään tuskin muistin sitä ennen kuin muistutettiin. Anniinan ja Eetun tapaamisesta tuli mieleen, että Puskat ja Sunit ovat kuin luotuja toisilleen! Aurinkovoiman luulisi vaikuttavan kasveihinkin myönteisesti ;)
Hui, nytkö se Aurora herää :O Tämä kuva oli muuten aika hieno:
http://s1181.photobucket.com/albums/x431/imssiliini/?action=view¤t=3652.png
kun Auroran silmät näyttävät tuollalailla oudon sameilta. 
Glurk. Aurora kuolee ja James tulee hulluksi, pakottaen Aamun puolustautumaan isäänsä vastaan? Pakko sanoa, että tuo loppukohtaus oli hiiskatin taitavasti suunniteltu, en ole tainnut ennen lukea moisenlaista. Ja myös tämä kuva:
http://s1181.photobucket.com/albums/x431/imssiliini/?action=view¤t=3659.png
oli hyvin tehty. 
Öh, veikkaan että James vaipuu melankoliaan ja Aamu.. Aamu törmää pakomatkallaan maanpaossa oleviin Pilvilinnoihin ja piiloutuu näiden kanssa samaan paikkaan + kertoo ehtisille hallitsijoille mitä kaikkea on tapahtunut Paholaisten astuttua valtaan. Juuh. Voisivatko jotkin vaikeuksista olla Paholaisten voimien aiheuttamia? Kun kerran näin teatraalisesti sanoen "pahan voima" on nyt korkeimmalla, niin sehän voisi vaikuttaa koko valtakuntaan? 
Mutta minäpäs menen tästä spekuloimasta. (huomaan taas ki´rjoittaneeni romaanin, hupsista.) Kiitoksen & kumarrukset hienosta osasta sinne ;D
 
Vastaus: Oho, minä olen ole koskaan vahtinut oikeita vauvoja, etten yhtään tiedä, millaisia he ovat. .-D Kivaa kuitenkin, että Anniina oli saanut oikean energia-pläjäys-määrän. .-D Heh, minullakin on omia kausiani, jolloin en jaksa ollenkaan ajatella läksyjen viisautta. .-D Yritin tosiaan meikata Aurorasta sairaan näköistä, ja iloista, että onnistuin. .--> Hehee, olisin pitänyt tosiaan muillakin taikapölyläisillä siivet, mutta minun olisi pitänyt laittaa ne joka kerta uudestaan, kun ne alkoivat vammailemaan. .-/ Pekon siivet olivat kuitenkin hyvät, eivätkä vammailleet, joten miekkonen sai pitää ne, ja kyllä niitä tosiaan kelpaa ihailla! .-D Olen itsekseni ajatellut, että vain perijöillä on suuret ongelmat sopeutua toisiin maastoihin. (Eli tässä kohtaa Aamu kylmyyteen ja Lumiana kuumuuteen.) En kuitenkaan ole maininnut siitä, mutta toki Juliuskin pikkuisen kärventyi Sunien kuumia juomia juodessaan, mutta ei pahimmalla mahdollisella tavalla. .-) Oi, minäkin tykkään apina-paidoista! <3 Minullakin menisi varmaan kolme päivää rästiläksyissäni, mutta ajattelin kirjoittaessani, että Aleksanteri on vielä ala-asteella, ja sen vuoksi hän sai rästiläksyt nopeasti tehtyä. .-) Minä nimittäin tein ala-asteella melkein kaikki tehtäväni nopeasti. .-> Aleksanteri ja piano ovat tosiaan loisto yhdistelmä! Onneksi myös Antti sai lopulta tehtävänsä hoidettua Jamesin avulla, ja hänestä tosiaan kasvoi iloinen suklaapojunen! <3 Hyvä huomio tuosta kasvamisesta ja kesän alusta. .--) Itse en ole tullut asiaa ajatelleeksi, mutta se on hyvin loogista! .-) Anniina tosiaan uskaltaa olla omaperäinen pinkissä mekossaan, toisin kuin toiset Sunit. .-) Jormasta olisi tosiaan ollut aika paljon apua, mutta James ei vain pystynyt luottamaan vastakkaiseen jää-voimaan, vaikka eihän Jorma jäävoimia omistakaan, kuten sanoit. .-) Harmillista. .-( Päivi oli edelleen katkera leivonnaisistaan. .-D Se olikin aika epäoleellinen juttu Paljuloiden osassa, joten ei mikään ihme, ettet enää muistanut. .-) Totta muuten, Puskat + Sunit olisi todella hyvä yhdistelmä! .-) En ole noita pareja suunnitellessa kovinkaan paljoa miettinyt yhteensopivuutta, vaan saman ikäisiä lapsia koittanut saada yhteen. .-D Hauskaa, että kerroit suosikkikuviasi, ja kiitos kovasti kehuista tuohon loppukohtaukseen liittyen. .-3 Hienoa veikkaikkauksia sinulla myös oli tulevasta, aika muutama kohta pitää paikkansa, jos en nyt liikaa spoilaa. .-D Minä puolestani kiitän sinua romaanistasi, kommenttejasi on aina niin ilo lukea. .-))
 
 
 
Ciesse kirjoitti:
JAMES MUUTTUI HULLUKKSI! HEITTÄKÄÄ SE TAIKAPÖLYN VANKILAAN! Toisaalta jos Taikapölyssä ei ole vankilaa, niin tehdään sellainen. 
Hyvä Aleksanteri. Soittaa pianoa .-3. Luulen, että hänestä tulee paras pianisti! Osa oli todella hyvä. En keksi nyt enempää kommenttia.
 
Vastaus: James ei tosiaan ollut oma itsensä, ja olisi kyllä hyvä saada hänet jonnekin häkkiin hoitoon, ettei tuollaiset tapaukset pääse toistumaan. .-/ En ole Taikapölyyn erikseen tehnyt vankilaa, mutta sovitaan vaikka, että jossain sellainen kuitenkin on (sitä nimittäin tarvitaan tässä seuraavassa osassa). ,-) Jep, minäkin ilahduin, kun selasin Sunien edellisen osan läpi, ja näin Aleksanteri soittavan pianoa. .-) Täytyihän siitä tehdä jatkoa. ,-D Kiitos. .-)
 
 
Gísli kirjoitti:
Ohhoh. Olipas aikamoinen loppu. Kauheaa, kun James käyttäytyi tuolla tavalla Aamua kohtaan, tyttöparka joutui sitten jättämään kotinsa. Ja Aurora, surullista, että hän kuoli :< Mielenkiintoista kyllä nähdä, miten asiat tästä etenevät... Minnehän Aamu mahtanee päätyä? Mietiskelen jo, että minkäslaisia käänteitä olet oikein mahtanut jatkoon keksiä!
Mutta, mutta osa oli kaiken kaikkiaan hyvin kirjoitettu ja onnistunut, kuvat olivat mukavaa katseltavaa ja tuon loppukohtauksen lavastukset olivat sangen hyvin toteutetut. Anniinasta ja Antista kasvoi molemmista varsin mukavannäköisiä, tykkään heidän kivoista ja aika suloisistakin piirteistään. Ja tokihan Aleksanterikin on suloinen, kiva, että hän tykkää niin kovasti musiikista ja pianon soitosta. :->
Jeps, tykkäsin siis lukea, ja jatkoa odottelen innolla!
 
Vastaus: Kauheaa tosiaan, niin Aamulle, Jamesille kuin muillekin Sunin lapsille. .-< Aurorakin menehtyi. .-/ Mutta siinä olet kyllä oikeassa, mielenkiintoista nähdä, miten jatkuu kaikki tämän jälkeen. ,-) Aamun päämäärä selviää kyllä vielä tulevaisuudessa. ,-) Kiitos kovasti kehuista kirjoitukseen, kuviin, ja lopun lavastuksiin liittyen. .-3 Itsekin pidän kovasti Sunien kasvonpiirteistä, erityisesti Jamesilta periytyneistä (olen tehnyt Jamesin lemppari naamapohjastani simssissä. .-3) Ja minua miellyttää myöskin Aleksanterin musikaalisuus. .-D Kivaa. .-)
 
Kertaus viime Merithaimenten osasta + muista merkittävistä tapahtumista tähän perheeseen liittyen.

Photobucket

Meriä alkoivat vaivata painajaiset, jotka palauttivat hänen mieleensä ikäviä asioita mennesyydestä. Nainen pohdiskeli, pitäisikö hänen kertoa asiasta Mikalle, mutta toistaiseksi hän säilytti unien kauhukuvat omana tietonaan. Merin täytyi pysyä kuitenkin pirteänä, sillä paljon vaivaa tuotti Pilvilinnojen kanssa sopimus lasten tulevista avioliitoista.

Photobucket

Mika joutui toimettomaksi talven ajaksi, jolloin lampi oli jäässä. Miestä huoletti paljon, miten he tulisivat selviytymään, jos ruoka loppuisi kesken kaiken, talvella oli nimittäin mahdotonta kalastaa. Mika huomasi myös Merissa kummallisia asioita, jotka alkoivat vaivata hänen mieltään.

Photobucket

Kuhan kurja elämä muuttui hetkessä iloksi, kun Mika ja Meri sopivat Pilvilinnojen kanssa, että Ahvenen sijasta Johanna Pilvilinnan puolisoksi tulisikin itse Kuha! Kuhan ja Ahvenen välit menivät kyllä tapauksen myötä poikki, mutta Kuha ei jaksanut murehtia asiaa, hän iloitsi enemmän tulevasta yliopistoon pääsystä ystäväviensä kanssa.

Photobucket

Hauki joutui monessa asiassa välikädeksi ja huolien kuuntelijaksi. Kuhaa ja Ahventa täytyi pitää silmällä, etteivät nämä kävisi toisiinsa käsiksi. Hauki sai myös lohduttaa Neri-siskoa, kun tätä harmitti huoneen jakaminen Marin kanssa. Lisäksi Mikakin avautui joistakin huolistaan suosikkipojalleen.

Photobucket

Ahven oli ärjyllä mielellä kuullessaan, ettei hänen ja Johanna Pilvinna avioliitto onnistuisikaan, vaan Kuha valittiin hänen sijastaan Johannan puolisoksi. Aluksi Ahven kapinoi asiaa vastaan mm. hyökkäämällä Kuhan kimppuun vihan vallassa, mutta Hauki ennätti paikalle ajoissa, eikä kummallekaan käynyt pahasti. 

Photobucket

Neri piti paljon yhteyttä lapsikavereihinsa kutsumalla heitä kylään tai ihan vain puhelimessa lörpötellen. Neriä kuitenkin harmitti että hänen siskonsa ängettiin samaan huoneeseen hänen kanssaan, eikä Neri saisi nauttia perijän etuoikeuksista.

Photobucket

Mari kasvoi lapseksi.

Ja uuden osan kimppuun! .------------> 

 

 

Photobucket
Merithaimenien perheellä oli mieli maassa Pilvilinnojen häädön takia. Kuha oli lähtenyt Johannan ja Johanneksen kanssa yliopistolle vähän ennen Paholaisten valtaan pääsyä, ja nyt Kuhan sijainnista ei ollut mitään tietoa. Oliko Kuha paennut Pilvilinnojen mukana Taikapölystä, tai oltiinko Pilvilinnat tuhottu ja siinä samalla olisi mennyt heidän poikansakin?
-Jos olisin tiennyt, että Camilla karkottaa Pilvilinnat, en olisi äänestänyt hänestä hallitsijaa, Meri voihki.
-Ei kannata vatvoa asiaa enää, emme voineet tietää. Ainoa, mitä voimme tehdä, on toivoa Kuhan olevan kunnossa siellä missä hän ikinä onkin, Mika rauhoitteli vaimoaan.
Photobucket
Samassa puhelin pärähti soimaan. Mika huokaisi luvaten kuitenkin vastata. Juuri nyt kaiken murheen ja huolen keskellä häntä ei olisi ollenkaan kiinnostanut mennä kuuntelemaan muiden juttuja.
-Ai tervehdys James... Kyllä, on minulla loistavasti aikaa kuunnella, Mika lupautui hieman kyllästyneenä. 
-Ei kai? Tämähän on pöyristyttävää! Eikö mitään ole enää tehtävissä? Miten olet jaksanut? Mika huudahti yllättyneenä kuultuaan Jamesin asian.
-Voimia. Nähdään taas, Mika ja James lopettivat keskustelunsa.
Photobucket
Mika istahti takaisin sohvalle istumaan. Merin piinaava katse Mikan selässä viestitti miehelle naisenkin halusta tietää puhelusta.
-Aurora on kuollut, Mika sanoi lyhyesti ja ytimekkäästi.
-Voi ei! James ei voi taatusti hyvin! Pitäisikö meidän mennä piristämään häntä? Meri kauhisteli.
-En usko. James sanoi viihtyvänsä yksin. Kunhan mies ei vain tekisi itselleen mitään! Hän oli erittäin sekavissa olotiloissa, Mika huolestui.
-Entäs Aamu? Tämä kaikki on hänellekin varmasti erittäin raskasta! Sanoiko James Aamusta mitään? Hauki hätääntyi.
-Ei kyllä maininnutkaan. Aamukin on vielä niin nuori. On hyvin raskasta menettää läheinen. Sinähän sen Meriseni parhaiten tiedät, Mika totesi katsahtaen Meriin.
-Minun siskoni kuolemasta on jo aikaa. Eihän sitä ollenkaan voi verrata tähän tilanteeseen, Meri vähätteli yrittäen vaihtaa puheenaihetta. Hauki ei kuullut enempää vanhempiensa keskustelusta. Hänen olisi saatava Aamu käsiinsä ja antaa tämän surra oikein kunnolla. 
Photobucket
Mika ja Meri katosivat omaan huoneeseensa, ja Hauki yritti tehdä läksyjään jo toista tuntia. Koskaan hän ei saanut mitään tehdyksi ollessaan niin huolestunut Aamusta. Myös Anniina Sun oli sattunut kävelemään tien ohitse, ja Neri pyysi ystävänsä leikkimään kanssaan. Tytöillä oli suuri taputusturnaus meneillään, kun puhelin rupesi jälleen soimaan. Avulias Mari pomppasi puhelimelle.
Photobucket
Silloin Hauki päätti, ettei enää taistelisi läksyjen parissa, vaan soittaisi Aamulle itse ja ehdottaisi tapaamista. Se ei kuitenkaan onnistuisi. Mari oli juuri varannut puhelimen. Hauki huokaisi raskaasti.
-Neri, tää on sulle, Mari hihkaisi siskolleen.
-Äh, pahus. Pahastutko, jos menen sinne ihan sekunnin ajaksi? Neri kysyi hiukan harmistuneena.
-En tietenkään. Muutenkin tästä voisi lähteä lipumaan kotiin päin, ettei isä huolestu, Anniina kertoi. Hauki katsahti tyttöön ja tajusi kyseessä olevan itse Aamun sisko, Anniina, jolta Hauki saattaisi vaivihkaa kysäistä isosiskonsa voinnista. Silloin saisi vinkkiä, halusiko tämä nyyhkiä yksinään vai kaipaisiko ystävän tukea. Hauki heitti läksyvihon lattialle ja pinkaisi Anniinan luokse.
Photobucket
-Hei vaan. Kuulin Auroran kuolleen ja otan osaa menetyksestänne. Teillä on ollut varmasti vaikeaa! Etenkin Aamulla, kauhistus, hänenhän täytyi periä Auringon voimatkin Auroran kuoltua! Kaikki on hänelle hirvittävän raskasta. Voisitko kertoa, miten Aamu voi? Hauki selitteli hiukan omiaan kysyäkseen Aamun voinnista vaivihkaa. Anniina voisi päätellä jotakin, jos Hauki olisi kysynyt pelkästään Aamun voinnista ihan suoraan.
-En ole nähnyt Aamua, hän katosi. Kukaan ei tiedä hänestä mitään, Anniina kertoi hiukan vaitonaisesti.
Photobucket
-Mitä? Milloin tämä tapahtui? Hauki huudahti pystymättä olla enää piilottelematta todellista huoltaan.
-En ole nähnyt häntä äidin kuoleman jälkeen, Anniina sanoi. Häntä Auroran kuolema ei hetkauttanut niin paljon kuin muita perheenjäseniä, sillä tyttö ei ollut viettänyt äitinsä kanssa paljoa aikaa, kun tämä oli jo sairastunut.
-Mutta... Miten itse olet pärjäillyt? Jos oikein ymmärsin, hoiti Aamu teitä lapsiakin Jamesin voidessa väliajoin hiukan huonosti, Hauki kauhisteli.
-No, siinähän se... Minun on kyllä mentävä, Anniina sopersi. Hän ei selvästikään halunnut kertoa kaikkea. Hauki nyökkäsi ja jäi seisomaan paikoilleen. Missähän Aamu mahtoi olla? Kuinka tämä edes voisi? Hauki oli kauhuissaan, hänen olisi ehdottomasti etsittävä raukka käsiinsä ennen kuin olisi liian myöhäistä!
Photobucket
Ahven pulahti veteen muiden ollessa huolesta sekaisin Kuhan suhteen. Ahvenelle oli aivan sama, vaikka veli olisikin kuollut erittäin kivuliaasti ja tuskallisesti. Moinen kuulostaisi vain hyvältä vaihtoehdolta. Eniten Ahventa huoletti Johanna Pilvilinnan tilanne, joka olisi automaattisestikin huono. Ahven pelkäsi pahinta joka yö. Mitä jos hän ei näkisi rakasta Johannansa enää ikinä? Pitäisikö hänen tulla toimeen kenkun ja epäreilun perheen kanssa koko loppu elämänsä? 
-Olisivat lähettäneet vain minut Johannan mukaan, niin olisimme tuhoutuneet yhdessä. Sitähän nuo toivovatkin. He inhoavat minua. Mutta minähän kostan ja elän rentoa elämääni, Ahven ajatteli kiukkuisena.
Photobucket
Mika näki jälleen Ahvenen uiskentelemassa, mutta piti saarnansa tällä kertaa vain oman päänsä kesken. Turha Ahvenelle oli valittaa, kun lammet olivat vieläkin jäässä. Jostain syystä vedet lämpenivät erittäin hitaasti, minkä vuoksi Merithaimenten lähiympäristökin oli vielä lumen peitossa. Kalat alkoivat olla jo lopussa, mutta Mika ei jaksanut enää välittää siitä. Kuhan voinnissa oli jo tarpeeksi pelkäämistä! Huolestuksissaan Mika oli alkanut hinkkaamaan akvaariosta paksuja ja pinttyneitä tahroja pois. Kalat olivat kuolleet kylmyyteen, mutta Mika oli päättänyt kalastaa sinne uusia, kunhan jäät sulaisivat ensin.
Photobucket
Mika siirtyi seuraavan akvaarion kimppuun ja jynssäilikin sen seiniä niin antaumuksella, ettei huomannut Sami Paljulan saapumista. Vasta Samin kummastellessa ääneen akvaarioiden autioisuutta, huomasi Mika viereensä saapuneen miehen.
-Kas, päivää. Olin hiukan omissa ajatuksissani. Akvaariot tosiaan ammottavat tyhjyydellään, mutta heti kun jäät sulavat ja saaliiksi tulee pieniä syötäväksi kelpaamattomia sinttejä, tulee tännekin elämää, Mika selitti taputellen akvaarion seinää.
-Ahaa, ymmärärrän. Kovin kauan tässä lumien sulamisessa kestääkin, meilläkin on yhä lunta pihalla, Sami harmitteli.
-Niin, mutta Camilla sentään pystyy tekemään asialle jotain, toisin kuin Jonna, Mika tuumi.
Photobucket
Ilta pimeni hiljakseen, ja pian koitti Merin kauhuksi nukkumaan menoaika. Kurjat ja pelottavat painajaiset olivat alkaneet toistumaan lähes joka yö hänen unissaan, eikä Meri siksi uskaltanut mennä nukkumaan. Väsymys vei kuitenkin aina voiton, ja lopulta Merin oli pakko kömpiä sänkyyn nukkumaan. Nainen painautui tiukasti miestään vasten ja toivoi näin olevan turvassa pahoilta unilta.

 

 

 

PhotobucketPhotobucket

 

 

Turhaa. Rakkaan Mikan läsnäolosta huolimatta Merin eteen ilmaantui jälleen sumea kuvio, jonka näkemisestä Merin sydän alkoi lyödä nopeammin ja olo muuttui epämukavaksi.

 

 

 

Photobucket
Hetkessä se kaikki oli ohi, ja Meri näki ympärillään hämärän makuuhuoneen. Meri vilkaisi vieressään nukkuvaa Mikaa, joka kuorsasi tyytyväisenä tietämättä mitään Merin äskeistä painajaisesta. Meri nousi istuma-asentoon pyyhkäisten samalla hiet pois otsaaltaan ja nosti peiton varovasti pois pyrstönsä päältä, jottei vetäisi kaikkea peittoa mukanaan. Päästyään jalkeille Meri suunnisti pois makuuhuoneesta, tänä yönä hän ei enää aikoisi nukkua. Unessa näkyneet kauhukuvat tuntuivat tunkeutuvan hänen näkökenttäänsä jo pelkän silmien sulkemisen aikana.
Photobucket
Aamulla Mika pohdiskeli, mihin Meri oli taas kadonnut yön aikana. Naisen puoli pedistä oli aivan kylmä, mistä Mika pystyi päättelemään, ettei siinä oltu nukuttu. Asetellessaan peittoa paremmin Merin puolelle Mika mietti, uskaltaisiko hän ottaa puheeksi asian Merin kanssa. Tätä oli jatkunut jo useiden viikkojen ajan, ja olisi helpottavaa saada tietää, oliko kaikki kunnossa. 
Photobucket
Mikalle tulikin hyvä tilaisuus ottaa päässään pyörivä asia esille vessassa käyntinsä aikana, kun hän huomasi Merin olevan suihkussa veeseehen astellessaan.
-Huomenta pyrstötassuttajani, nukuitkos hyvin viime yönä, Mika tiedusteli. Katseltuaan vaivihkaa vaimonsa suuntaan hän huomasi Merin säpsähtävän kuullessaan äskeisen kysymyksen.
-Öäh, ihan normaalisti. Täytyykin tästä pikkuhiljaa hipsiä valmistamaan aamiaista, Meri huudahti kiiruhtaen turhankin nopeasti pois vessasta.
Photobucket
Meri asteli hermostuneena keittiöön pohdiskellen, mitä Mika oli tarkoittanut äskeisellä kysymyksellään. Oliko se aivan vilpitön tiedustelu, vai oliko Mika jotenkin saanut selville naisen nukkumisvaikeudet ja koitti nyt kuulustella häntä? Joskus Merillä oli käynyt mielessä, pitäisikö hänen vain kertoa Mikalle painajaisistaan ja syystä, miksi hän niitä näki. Koskaan naisen rohkeus ei kuitenkaan riittänyt siihen, sillä seuraukset totuuden kertomisesta voisivat olla negatiiviset.
Photobucket
Paljuloiden Sami oli tänäänkin sattunut kulkemaan Merithaimenten talon ohi ulkoiluttaessaan kissojaan, ja mies päätti poiketa jälleen vierailulle. Tällä kertaa puheenaiheena oli Suneilla sattunut traaginen tapahtuma, sillä Taikapölyssä juorut liikkuivat todella nopeasti.
-Vaikea uskoa, että Aurora on nyt poissa, Sami sanoi hiljaa.
-Niin, huhujen mukaan Aamu katosi äitinsä kuoleman jälkeen, kummallinen juttu, Meri pohdiskeli.
-Sanos muuta, mahtoikohan pakenijalla olla puhtaat hauhot pussissaan, Sami tuumi.
-Et kai tarkoita..? En usko, että Aamu mitään teki, eihän kukaan omaa perheenjäsentään tahtoisi vahingoittaa, Meri kauhistui.
-Oli miten oli, minä ainakin aion kieltää Päiviä viettämästä aikaa Sunin poikien kanssa, varmuuden vuoksi, Sami kertoi.
Photobucket
Sillä välin Mika oli rientänyt pihalle juoksujalkaa havaitessaan pihalammen olevan viimeinkin sulana. Mika oli hakenut suosikkionkivapansa ja -syöttinsä, minkä jälkeen hän oli valmiina kaloja narraamaan! Vaikka suuri osa lammen kaloista oli varmastikin kuollut pitkän talven aikana, tuli silti vanhoilla kikoilla ja taidoilla toisiaan suurempia kaloja. Kalastaminen ei ollut koskaan tuntunut niin ihanalta kuin nyt, ja hetken onkimisen jälkeen miehestä tuntui, ettei mitään pitkää talvea ollut ollutkaan! 
Photobucket
Hetken kalastellessaan Mika havaitsi jonkin laatikon ajautuvan luokseen. Miehen mielenkiinto heräsi heti sillä hetkellä. Virta toi laatikkoa aina vain lähemmäksi, joten Mika ei edes viitsinyt lähteä uimalla hakemaan sitä. Parasta olisi vain kalastaa niin paljon kuin vain pystyi, kun siihen viimeinkin oli mahdollisuus. Mika oli oppinut kuluneen talven aikana, ettei koskaan voinut tietää, mitä mullistavaa elämä toisi tullessaan, ja jos uusi talvi saapuisikin jo huomenna, olisipa ainakin kalaa varastossa.
Photobucket
Viisaat ajatukset jäivät sikseen, kun laatikko oli jo niin lähellä, että Mika onnistui saamaan sen hyppysiinsä onkivavan koukkua hyödyntäen. Hän ikään kuin kalasti laatikon kuivalle maalle ja lopulta pääsi tutkimaan sen sisältöä. Laatikosta löytyi pienen pieni ja ehkä hieman aliravittukin koiranpentu, joka nukkui. Hetken tutkimusten jälkeen Mika totesi koiran eläväksi ja katsoi säälien toista, joka oli luultavasti hylätty. Mika silitti karheakarvaista hauvelia, jolla oli erityisen takkuinen turkki. Samassa hauva heräsi.
Photobucket
Mika nosti pennun ilmaan ja huomasi, miten nuutuneelta se näytti. Kieli rotkotti ulospäin ja silmät hädintuskin pysyivät edes auki. Koira pyysi pelkällä olemuksellaan niin paljon apua, ettei uskaltanut edes pelätä aivan vierasta simiä. Mikaa säälitti pikkuinen aivan väkisinkin.
-Voi, älä pelkää. Minä aion pitää sinusta huolta. Meri ja lapsetkin rakastuvat sinuun! En todellakaan aio tappaa sinua, oi sinä... sinä... Mika leperteli hauvalle kunnes tajusi, ettei koiralla ollut edes nimeä.
-Sinä...Mursu! Nimeän sinut Mursuksi lempieläimeni mukaan! Mika kertoi, ja pieni Mursu-koira näytti hieman iloisemmalta ja helpottuneemmalta.
Photobucket
Tässä vielä kunnollinen kuva Mursusta, kun sen turkki oli saatu pestyä ja kammattua. Päästyään Merin hoiviin se sai syödä masunsa täyteen herkkuja. Pian Mursu oli jo hyvin elinvoimainen!
Photobucket
Hetken päästä koulusta saapuivat Ahven ja Hauki, jolla oli mukanaan melko yllättävä vierailuja, Julius Jääpuikko. Pojat olivat koulussa tavanneet sattumalta, kun Julius oli kuullut huolestuneen Hauen puhumassa Aamusta Ahvenen kanssa. Julius oli heti kertonut olevansa myöskin Aamun ystävä, ja niin juttu syntyi nopeasti. Yksin Hauki tunsi olonsa toimettomaksi, mutta Juliuksen kanssa hän uskoi pystyvänsä mihin vain.
Photobucket
-Me siis aiomme etsiä Aamun käsiimme! Hauki vielä kertasi Juliuksen ehdottaman asian.
-Niin suunnittelin. Olen tehnyt monia tutkimuksia Aamun todennäköisimmistä olinpaikoista. Voisimme lähteä etsimään niistä ensimmäisenä, Julius selitti.
-Vau! Milloin olet ehtinyt tehdä tuon kaiken työn? Hauki kummasteli. Hän kun ei itse ollut ollenkaan tajunnut voivansa tehdä jotakin!
-Aloitin kuullessani Aamun katoamisesta. Ikävä kyllä en voi olla tänään pidempään, sillä minun täytyy hoitaa ylväiset velvollisuuteni. Soitellaan asiasta lisää! Julius kertoi yllättäen.
Photobucket
-Odota! Annan sinulle ja perheellesi pieniä maistiaisia vasta sulaneesta lammesta! Tuore kala maistuu teille varmastikin mainiosti! Hauki huudahti kiskaisten takaansa lahjapaketin. Julius jäi tuijottamaan ihmeissään tilannetta.
-Oliko sinulla tuo koko ajan selkäsi takana? En huomannut mitään... Julius kummasteli.
-Älä vaivaa päätäsi sillä. Tämä temppu on minun ja kaikkien muidenkin ruoan antajien salaisuus, Hauki kertoi iskien silmäänsä. Julius otti paketin vastaan ja lähti kotiinsa vieläkin hiukan hämmentyneenä.
Photobucket
Hauki päätti itsekin mennä sisälle tekemään saamansa läksyt. Ikävä kyllä Neri oli juuri puhelimessa, ja tietenkin Hauen läksypinon päällä! Hauki huokaisi. Jostain syystä Neri seisoi koko kahden tunnin puhelunsa ajan kuin tahallaan paikoillaan, eikä Hauki viitsinyt ärähtää siskoaan liikahtamaan. Olisihan tämän joka tapauksessa pakko siirtyä kohta, kun pian tulisi kasvuaika, ja tänään oli Nerin synttärit!
Photobucket
Kun Neri viimein lopetti puhelunsa, pääsi Hauki hetkeksi läksyjensä kimppuun. Sitä riemua ei kuitenkaan kauan kestänyt, sillä Meri käski pojan tulla katsomaan Nerin kasvua.
-Miksi mun on tultava, eiväthän muutkaan perheenjäsenet ole paikalla, Hauki huomautti.
-No kun sinä olet siinä niin sopivasti, alas tulla jo! Meri käski, jolloin Hauen ei auttanut muu kuin totella. Tällä kertaa hän kuitenkin varautui, ja siirsi vihreän läksyvihkonsa pois puhelimen lähettyviltä, varmuuden vuoksi. Lopulta Neri pääsi pyörähtämään taikapölyn kerääntyessä tytön ympärille.
Photobucket
Neri teininä.
Photobucket
Löydettyään vaatekaapista miellyttävän asukokonaisuuden palasi Neri takaisin paikkaan, jossa hetki sitten oli kasvanutkin. Uusi ikävaihe tuntui niin upealta asialta Nerin mielestä, että tyttö ryhtyi tanssahtelemaan ilosta. Hauki katsoi hiukan ärtyneenä Nerin ilonpitoa, eikö tämä enää ollekaan muistanut, että Kuha-veli oli ties missä!
-Ei teininä olo ole oikeasti niin hienoa kuin sä kuvittelet, Hauki huomasi murahtavansa.
-Älä viitsi, täähän on just mahtavaa! Neri hihkaisi jatkaen yhä tanssiaan.
Photobucket
-Mäkin tahtoisin olla isompi, sit nää tehtävät olis varmaan helpompia, Mari puuttui keskusteluun läksyihkoaan huitoen.
-Mut ota huomioon, että silloin sulla olisi vielä vaikeampia tehtäviä kuin nuo, etkä varmaankaan niitäkään osaisi, jos nuo tuo vaikeuksia. Se, että on isompi, ei välttämättä tarkoita lisää älykkyyttä, Hauki huomautti.
-Noo, sit mä haluaisin olla koira! Niiden ei tarvitse käydä koulua! Mari keksi Mursun tassutellessa tytön läksypinon viereen. Marista näytti siltä, kuin koira olisi pilkannut häntä ja näyttänyt kieltä! Ehkä hän kuvitteli, vai mitä mieltä olette?
Photobucket
Päivää seuraa ilta ja iltaa yö, jolloin nukutaan. Hauki ja Ahven kuitenkin heräsivät omituisiin ääniin, jotka kuuluivat ikkunan takaa.
-Kuuletko säkin tuon ääneen? Hauki kuiski veljelleen, kun näki tämän hahmon nousevan istumaan sängylle.
-Joo, ihan kuin joku hiippailis tuolla. Mä aion mennä kattomaan, jos se olisi vaikka Johanna joka tulee moikaamaan mua, Ahven kertoi.
-Tuskin siellä mikään Johanna on, Pilvilinnathan karkotettiin, Hauki järkeili.
Photobucket
Ahven istui hetken aikaa paikallaan ja yritti siristellä hämärässä silmiään erottaakseen, mitä ulkona tapahtui. Terassin luona liikkui aivan selvästi joku, mutta Ahven ei millään saanut selvää.
-Mitä näkyy? Hauki tiedusteli huomattuaan veljensä tähyilevän ikkunasta ulos.
-En oikein saa selvää... Aika isokokoinen hahmo hiippailee pihalla, ei se taidakaan Johanna olla, Ahven sanoi pettyneenä.
Photobucket
Ahven siristi silmiään vielä tarkemmin, kunnes hän erotti hahmolla musta-valko-raidallisen paidan. Ahvenen silmät laajenivat kerta heitolla. Heidän talon ulkopuolella täytyi hiippailla joku juuri naapurivaltion vankilasta karannut rosvo etsien nyt uutta uraa tuntemattomana toisesta maasta. Taikapölyn simit olivat nähkääs niin hyväkäytöksisiä, ettei näillä main ollut nähty tarpeelliseksi rakentaa vankilaa.
-Voi pyhä Ahti soikoon, se on varas! Ahven karjaisi saaden Hauenkin pinkomaan ylös sängystään.
-Onko muka? hän sanoi hiljaa, kunnes huomasi itsekin rosvon vilahtavan ikkunan alla.
Photobucket
Ahven oli vasta näppäillyt hätänumeron, kun voimakas rosvo oli ehtinyt jo rikkoa oven lukitusjärjestelmän. Taikapölyläisille oli aivan uutta varkaudet, eivätkä he olleet rakentaneet kehittyneitä lukkoja. Varas siirsi katseensa Ahveneen, jonka kasvoille venähti hyvin pelästynyt ilme.
-Olepas nyt harkitsevaisempi sen puhelimenkäytön kanssa. Tehdään sopimus: minä en satuta sinunlaistasi surkeaa rääpälettä, jos annat minun viedä kaikki arvoesineenne. Ehto edellyttää: ei soittoja. Joten laskepa se luuri nyt alas tai joudut hankaluuksiin, roisto puheli karhealla, rumalla äänellään. Ahven puolestaan oli aivan lamaantunut. Hän pelkäsi kamalasti rosvon vahvan näköisiä nyrkkejä, mutta hän ei halunnut myöskään joutua Mikan nälväiltäväksi. Johannakin oli poissa. Ehkä Ahvenen olisi oikein kuolla tuon ällötyksen käsiin.
Photobucket
Ahven ei kuitenkaan ehtinyt tehdä mitään, kun Hauki hyppäsi huoneesta voron kimppuun.
-Hauki? Oletko hullu? Se tappaa sut! Ahven huudahti aidosti hätääntyneenä. Vaikka Ahven ei ollut koskaan erityisesti rakastanut veljeään, nyt hänen omatuntoaan kolkutti. Jos hän ei olisi ollut niin pelkuri, taistelisi hän itse Hauen sijasta. Ahven ei olisi ikinä uskonut, että Kuha ryhtyisi puolustamaan häntä. Ahven ei olisi ikimaailmassa tominut itse samalla tavalla.
-Ei ole aikaa! Soita poliiseille, minä pitelen tätä sillä aikaa! Kuha ilmoitti, mikä sai varkaaseen lisäpuhtia. Vaikka Ahven olikin kauhuissaan, hän päätti silti totella Kuhaa. 
Photobucket
Lopulta poliisiauto pyrähti paikalle, ja topakka naispoliisi saapui laittamaan isonkin roistokörilään anelemaan armoa.
-Ole kiltti ja päästä minut! Tuo alkoi tapella kanssani. En ole enää paha kansalainen, lupaan, roisto aneli.
-Pöh. Sinä karkasit vankilasta, ja nämä herrat minulle soittivatkin. Olet vankilassa tällä menolla koko loppu elämäsi! nainen karjaisi vihoissaan, eikä roiston auttanut muu kuin totella.
-Kiitos pojat. Hoiditte tilanteen hienosti, poliisi kiitteli.
-Eipä mitään. Kunpa emme olisi vain tapelleet niin rajusti, sillä rosvon nappaamat merikasvit menivät rytäkässä tuusan nuuskaksi, Hauki harmitteli.
-Sääli. Tämä roisto nimittäin pääsee koskaan vankilasta, eikä hänellä ole mitään omaisuutta. Toivottavasti osaatte kasvattaa kasvejanne lisää, nainen harmitteli, minkä jälkeen vei roiston poliisiautoonsa.
Photobucket
Kun rosvo ja poliisitäti olivat häipyneet, oli Ahvenen pakko halata Haukea.
-Se oli erittäin rohkeaa. Kiitos, että teit sen vuokseni, vaikka olenkin ollut sinulle aina niin kauhea, Ahven katui.
-Menneisyydelle ei voi mitään, mutta sinulla on vielä tulevaisuuden pelikortti käytettävissäsi. Näin velvollisuudekseni auttaa sinua: ethän olisi mitenkään voinyt selvitä roiston käsittelystä yksin. Ja lisäksi... olet aina veljeni. Olisihan minunkin pitänyt sinua kuunnella enemmän, Hauki selitti. Molemmat pojat hymyilivät toisilleen kiitollisina. Ilman murtovarkaan käyntiä he varmaankin vielä riitelisivät, eivätkä tajuaisi elämän merkitystä.
Photobucket
Yötaistelussa oli mennytkin odotettua enemmän aikaa, ja koska pojat eivät saaneet enää unta uudestaan, he jäivät valvomaan. Ahven oli näyttänyt vakavalta, ja hän oli kehottanut Haukea mennä katsomaan itseään peilistä. Hauki oli hiukan kummissaan, mutta vessassa peilin äärellä hän ymmärsi täysin.
-Voi kamalaa! Tunsin kyllä, että roisto löi kovaa, mutten arvannut ihan näin kovaa! Hauki silmäili kuhmuaan suunsa luona. Poika kosketti kohtaa, ja se sattui aivan hirveästi. Hän ei ollut edes tuntenut kipua tapellessa, mutta kun vaara oli ohi, Haukea sattui toden teolla!
-En voi mennä aamiaispöytään tämännäköisenä, vanhemmathan pelästyvät hengiltä, Hauki hätääntyi, mutta tajuttuaan, ettei ruhjetta saisi piiloon edes Nerin meikeillä, hänen oli marssittava rohkeasti vanhempiensa luo.
Photobucket
Meri oli herännyt aikaisin kokkaamaan kalaa pojilleen, ja syödessä hän ja Mika olivat saaneet kuulla järkyttävän kertomuksen rosvon öisestä yllätysvisiitistä. Meri oli koko kertomuksen ajan järkyttynyt, eikä hän voinut uskoa, että Taikapölyyn oli saapunut varkaita. Ennenhän kaikki oli ollut rauhallista, lukuunottamatta hänen siskonsa murhaa tietenkin. Silloinkaan tekijää ei saatu ikinä kiinni. Meri karisti ikävät muistot mielestään ajattelemalla, millaiseksi nykymaailma oli menossakaan.
-Olit kyllä mielettömän rohkea. Kiitos, että puolustit taloamme, vaikka olisihan se Ahvenkin saanut jotakin tehdä, Mika selitti.
-Äh, ei siinä niin isoa työtä edes ollut. Enemmänkin olen ylpeä, että sain kerrankin Ahveneen kontaktia. Uskon, että veljessuhteemme lähtee tästä kehittymään, Hauki kertoi.
-Olet sinä ihmeellinen poika, Ahveneen yhteys... Enpä ole ennen tajunnutkaan, Mika puhui ihmeissään. 
Photobucket
Mikan hymy kääntyi kuitenkin suruun, kun hän tuli tarkemmin katsomaan tappelun jälkiä ja sattumoisin huomasi kallisarvoisten merikukkien makaavan riekaleisina lattialla.
-Voi ei! Ne olivat erittäin kalliit, eikä niitä ole maailmassa jäljellä paljonkaan! Miten se lurjus kehtasi tehdä näin? Eikö hän ollenkaan kunnioita perheemme veden voimaa ja tärkeyttä? Mika puhui raivokkaana pitäen käsiään tiukasti nyrkissä. 
Photobucket
Siitä hetkestä lähtien Mikan päivä oli tuntunut liikkuvan villiä vauhtia alamäkeä. Ensimmäiseksi päivään saaliiksi hän sai saappaan, mikä järkytti miestä todella paljon.
-En ole saanut moniin vuosiin saappaita. Miten tämä on mahdollista? Ei kai talvi pyyhkinyt mukanaan osan myös minun kalastustaidoistani? Onkohan tämä jokin huono enne tulevasta, Mika harmitteli kauhuissaan. Kun kesä oli tullut, tuntui kaikki palautuvan ennalleen, mutta aivan kuin uudet murheet ja ylimääräinen tuska olisi painaneet taikapölyn kansaa. Ensin Aurora kuoli, Merithaimenilla kävi varas ja Mika saisi saappaita kalastaessaan.
Photobucket
Aamu oli ollut yhtä hässäkkää, mutta teinien koulupäivän jälkeen kaikki tuntui palautuvan entiselleen. Pingviini oli saapunut Merithaimenten luo erittäin äkäisenä, kun sille ei ollut tarjottu talvella kalaa. Silloin ruoka oli ollut vähissä, mutta kesän taas palatessa pingviinikin tajusi tulla kerjäämään itselleen ruokaa. Hauki haki isältään vastaongittua kalaa ja antoi sen pingviinille. Neri ja Hauki saivat katsella, kun pingviini nappasi suuren kalan käsiinsä, heitti sen korkealle ilmaan ja nieli kokonaisena tuosta vain kalan masuunsa.
-Yäk, äklöä, Neri tuhahti naureskellen. 
Photobucket
Pingviini pyöritteli käpäläänsä mahansa ympärillä ja oli tyytyväinen. Sillä olikin ollut suuri nälkä viime aikoina, kun talvi oli tappanut tutuiltakin ruokapaikoilta enemmistön kaloista. Onneksi Merithaimeniin saattoi aina luottaa, ja heiltä löytyi parempia kaloja kuin mistään muualta!
Photobucket
Samassa Neri huomasi Flora Puskan kävelevän heidän talonsa ohitse, ja tyttö päätti mennä tervehtimään, sillä eihän Hauki olisi voinut järkyttää naapureita mustalla poskellaan. Neri myös tiesi, että perijänä hänen olisi saatava kunnioitusta ylemmältä sukupolvelta, ja se tehtävä olisi hyvä aloittaa jo varhain. Neri kertoikin jännittävän tarinan eilisöisestä murtovaraskohtauksesta, hiukan liioitellen tietenkin, ja Flora kuunteli innoissaan.
-Täytyykin käskeä Eemelin asentaa taloomme varashälytin, kun kerran tällaista on päässyt käymään! Flora ajatteli kauhuissaan.
Photobucket
Meri katseli sivummalta vanhimman tyttärensä touhuja. Hän tiesi oitis, että Neristä tulisi loistava perijä, joka hoitaisi asiat. Toisaalta Meriä kuitenkin huoletti Mari. Vaikka tyttö olikin herttainen, saattaisi hän alkaa kadehtia siskonsa hyvää asemaa. Meri huokaisi. Hän kyllä tiesi paremmin kuin hyvin, että kateus sai simit tekemään yllättäviäkin tekoja. Maksetut laskut lipuivat hiljalleen postilaatikkoon ja Meri kielsi itseään jälleen kerran muistelemasta menneitä. Menneet kuitenkin olivat osa Meriä, vaikka hän ei olisi niin halunnutkaan. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Lausahdus piti niin hyvin paikkansa.
Photobucket
Seuraavien päivien aikana murtovarkaan seikkailut Taikapölyn alueella olivat jatkuva puheenaihe, ja monet simit olivat peloissaan ja huolissaan naapuruston turvallisuudesta. Hauki järkyttyi kyllä pahemman kerran saatuaan puhelun Julius Jääpuikolta.
-Eihän tuo voi olla totta!! Hauki huudahti järkyttyneenä.
-Kyllä, uutisissa oli juttu, jonka mukaan mahdollisesti sama voro oli pahoinpidellyt teini-ikäistä tyttöä vieden tältä kaiken mukana olleen omaisuuden. Mä pahoin pelkään, että Aamu oli tuon ryöstön kohde. Varmaa se ei kuitenkaan ole, sillä uutisen mukaan tyttöä ei ole löydetty, Julius puhui vakavana.
-Aamu-parka, nyt hän varmasti makaa kuolemankielissä jonkun pensaan alla, eikä kukaan löydä häntä! Hauki hätääntyi.
-Älä tapa kärpästä tykinkuulalla, ei ole todistettu, että kyseessä olisi juuri Aamu, Julius yritti rauhoitella, vaikka itsekin pelkäsi pahinta.
Photobucket
-... sitten kiskaisin lujaa, ja lopulta suuri sätkivä monni lepäsi sagossani! Mika kertoi Merille jännittävää kalatarinaa elehtien pesusienen kanssa samalla kun peseytyi. Mika kuitenkin huomasi, ettei Merin ilme värähtänytkään, vaan nainen tuijotti hiljaa vessan seinää.
-Ööh, Meri, kuunteletko ollenkaan, kun puhun sinulle? Mika tiedusteli. Nainen säpsähti kuullessaan nimensä mainittavan, ja tunnusti nolona, ettei ollut pysynyt mukana Mikan kertomuksessa miettiessään omiaan.
-Olet aika usein omissa maailmoissasi, Mika totesi ohimennen, mistä Meri kimpaantui juosten vessasta ulos. Mika oli huolissaan vaimonsa käytöksestä, joku Merin mieltä selvasti painoi, mutta tämä ei halunnut jakaa sitä Mikan kanssa.
Photobucket
Neri mietti jälleen tulevaisuuttaan perijänä ja ymmärsi, että silloin hänen vastuulleen kuuluisi kaikki talon kotityöt ja mahdollisten lasten hoito, joten oli hyvissä ajoin alettava varautua ja opeteltava kokkaamaan. Reseptikirjan lukemisesta ei varmasti tulisi mitään, jos olisi kiljuvan vauvalauman ympäröimänä, olihan Meri-äitikin hoitanut yhtä aikaa Kuhaa, Haukea ja Ahventa. Neri siirsi katseensa keittokirjaan varmistaakseen, että lisäsi mausteita juuri sopivan määrän, hän halusi saada ateriasta täydellisen!
Photobucket
Kukaan ei tee ensimmäistä ateriaa viidessä minuutissa, ja Neriä alkoi jo kaduttaa, kun hän oli valinnut niin haastavan reseptin ensimmäiseksi kokkauksekseen, miksi hän ei vain voinut aloittaa jostakin helpommasta? Ulkona oli jo pimentynyt, kun tyttö viimein sai maukkaan näköisen kala-aterin uunista ulos. Neri ihasteli aikaansaannostaan lumoutuneena harmitellen kuitenkin, kun kalat eivät kimmeltäneet samalla tavalla kuin Merin kokkailuissa. Lisäksi Neriä huoletti, mitä perhe mahtaa tykätä, kun lounas valmistui muutaman tunnin myöhässä perinteisestä aikataulusta...
Photobucket
Ahven oli ryhtynyt hieman ahkerammaksi ja sosiaalisemmaksi varkaan käynnin jälkeen. Hän oli aina kilpaillut sisarustensa kanssa Merin huomiosta, ja pitänyt muita kilpailijoinaan ja vihollisina. Nyt hän kuitenkin ymmärsi, että perheenjäsenten kuului pitää toistensa puolia, kuten Hauki-veli oli tehnyt pelastaessaan hänet varkaan kynsistä. Ahven alkoi vähentää ainaista laiskottelaan, ja hänet nähtiin välillä jopa hommissa! Tänään Hauen tehtävä oli jakaa kaikille ylväille ohikulkijoille näille kuuluvat kala-annokset. Jorma aivan yllättyi moisesta, hän ei ollut tottunut saamaan kalojaan Ahvenen ojentamasta paketista.
Photobucket
Pieni Mursu-koira oli kasvanut huimasti muutamien kuukausien aikana, ja siitä oli tullut oikein elinvoimainen ja seurallinen hauveli! Eipä kukaan varmasti osaisi enää arvatakaan, että koira löytyi alunperin hylättynä ja nälkiintyneenä Merithaimenten pihaan ajautuneesta laatikosta.
Photobucket
Jorman mukana kaloja hakemaan tullut Tikku-koira katseli uteliaana Jorman jalkojen takaa turkoosin ruokakulhon luona ruokailevaa Mursua. Seurallisena koirana Mursu haukahti ja kutsui Tikkua kanssaan leikkimään, ja hetken emminnän jälkeen Tikku uskalsi tulla leikkimään Mursun kanssa. Koirilla oli yhdessä tosi kivaa, ja kumpaakin harmitti, kun Jorma komensi Tikun luokseen saatuaan Ahvenelta kalapaketin.
Photobucket
Mika sai usein kalastukseen apua Hauelta ja Neriltä, eikä mies enää pelästynyt, jos koukkuun sattui tarttumaan saapas. Hänestä oli hienoa saada antaa vinkkejä lapsille, ja jonakin päivänä näistä tulisi yhtä huippu-kalastajia kuin isästään! Erityisen ylpeä Mika oli suosikkipojastaan Hauesta, joka veteli lammesta ylös jo todella suuria vonkaleita. Nerin saaliit sensijaan olivat vielä pienempiä, mutta se johtui vain siitä, ettei hän ollut vielä niin kokenut kalastaja, koska oli myöhemmin aloittanut sen opettelun.
Photobucket
Ahventa sensijaan ei lammella nähty onkimassa. Poika tiesi kyllä hyvin, ettei Mika pitänyt hänestä ja oli varma, että Mika oli alunperin ollut hänen ja Johannan avioliittoa vastaan, ja Meri oli sitten suostunut Mikan tahtoon. Ahven halusi kuitenkin kantaa kortensa kekoon kotitöiden kanssa, ja niinpä hän hoiti siivouspuuhat yhdessä Marin kanssa. Ei Ahven siitä mitenkään erityisesti nauttinut, mutta hän oli vähitellen ymmärtänyt, että hän joutuisi jäämään mahdollisesti koko loppuelämäkseen kotiin asumaan, kun hänen ja Johannan salainen suunnitelmansa ei tulisikaan toteutumaan. Ihan laiskana loisena Ahven ei halunnut olla, ja siksi hän oli jälleen tarttunut moppiin ja rynnännyt kuuraamaan lattioita.
Photobucket
Sen sijaan Mika ja Hauki kalastivat vielä viimeisiä hetkiä pihalla ennen nukkumaanmenoa. Mika kiskoi jatkuvasti suuria vonkaleita, ja Hauki sai pistää parhaimmat syöttiliikkeensä peliin, jotta pärjäisi isälleen edes jollain lailla.
-Taaskaan sitä Ahventa ei näy eikä kuulu missään. Hyödytön kiukuttelija, sanon minä, Mika murahti. Hauesta moinen ei kuulostanut hauskalta.
-Mutta hän tekee muita töitä. Hän menee selvästi oikeaan suuntaan, eikä Ahven kiukuttele läheskään yhtä paljon kuin muutama vuosi sitten, Hauki puolusti.
-Pöh. Sisällä oleminen ei mitään työtä ole! Siihen pystyisi kuka tahansa neiti. Totta, Ahvenhan on selvästi neiti! Eivätkä tytöt osaa kalastaa. Meri sitä paitsi selviäisi kyllä kaikesta yksinkin sisähommissa, Mika alensi Ahventa lisää.
-Entäs Neri? Kyllähän hänkin kalasti, Hauki huomautti.
-Noh, ihan vain meidän kesken: ei hän kyllä mikään hyvä ollut. Kuule kyllä minä ja sinä sen ruoan pöytään tuomme. Muilla ei ole siihen osaa eikä asiaa, Mika naurahti vielä kerran, eikä Hauki jaksanut enää panna vastaan.
Photobucket
Seuraavana päivänä Meri oli pyytänyt Nerin istumaan kanssaan pihapenkille koulun jälkeen. Hänellä oli kuulema tärkeää asiaa.
-Olen sitä mieltä, että sinun tulisi tutustua jo nyt hiukan lähemmin tulevan puolisosi, Antti Sunin, kanssa. Paras yhteinen taival aloitetaan jo teini-iässä, jolloin avioliittokaan ei tuo tullessaan liian suuria paineita. Minä ja Mikakin olemme todenneet sen, Meri puhui oikein luontevasti mitään asiaa ujostelematta.
-Mutta äiti! Avioliitto tuntuu kaukaiselta, ja tuskin hän edes tulisi kylään, jos pyytäisin, Neri huudahti. Pitikö toisen puuttua hänen yksitysasioihinsa?
-Voi, kultani, siitä ei ole hätää. Kutsuin hänet nimittäin meille jo, ja teillä on koko päivä aikaa tutustua paremmin toisiinne, Meri selitti.
Photobucket
-Sinä teit mitä? Neri kauhistui. Miten äiti saattoi? Antti olisi paikan päällä millä hetkellä hyvänsä, eikä Neri ollut saanut mitenkään valmistautua.
-Oi, katsos! Sieltä hän jo tuleekin. Menehän ihmeessä tervehtimään. Minä voin lähteä sisälle pois häiritsemästä, Meri lupasi iskien silmäänsä. Neri jäi puolestaan istumaan paikoilleen lamaantuneena. Antti oli jo täällä! Merin oli täytynyt sopia asiasta jo etukäteen, eikä kenellekään tullut mieleen selittää tilannetta Nerille aikaisemmin! Mitä hän nyt sanoisi? Eihän hän edes kunnolla tuntenut Anttia.
Photobucket
Neri kuitenkin rohkaisi mielensä ajatellessaan tulevaisuuttaan. Antti olisi hänelle huippumies: hyvännäköinen ja tuli jopa paremmasta perheestä kuin Neri itse! Ehkä Meri olisikin oikeassa. Kaikki menisi hyvin, ja pian kaksikko seurustelisi onnellisina.
-Moi Antti! Äiti ehtikin jo mainita, että olet tulossa. Onpa sulla lumoava hymy tänään. Korostaa sun säteileväisyyttäsi, Neri päätti kehaista poikaa tunnelman kohottamiseksi.
-Kiitti. Mä tiedän sen, Antti hihkaisi. Hänen itseluottamuksensa kasvoi hujauksella Nerin huomiosta. Tyttö oli selvästi jo hänen käsissään.
Photobucket
Neri päätti laittaa kaiken hurmausviettinsä peliin, ja hän flirttaili Antille aivan iltaan asti. Antti tietenkin oli innokkaana mukana. Hänestähän oli tullut nopeasti magneetti, joka veti tyttöjä puoleensa. Ei hän edes tajunnut ajatella Nerin perhehaaveista, vaikka toinen jotain vihjailikin. Antista oli aika ahdistavaa, kun Neri puhui koko ajan tulevaisuuden velvollisuuksista. Itse Antti haluaisi olla teini koko loppu elämänsä ja nauttia vapaudesta ja tyttöjen huomiosta.
-Mun täytyy varmaan tästä alkaa lähtemään, muru. Mutta nähdään koulussa, Antti sanoi, mikä sai Nerin jalat kuin löysäksi spaghetiksi. Tyttö vain hymyili, eikä saanut sanottua mitään.
Photobucket
Antti lähti hyvillä mielin kotiin. Hän ei tiennyt Nerin yrittävän tutustua häneen vain heidän yhteisen tulevaisuutensa vuoksi, vaan Antin oman vetovoiman vuoksi. Nyt Antti luuli tietävänsä, että kaikki tytöt hullaantuisivat häneen hetkessä, ja hän saisi hetkessä viettää kepeää teinielämää monen typyn kainalossa. Vaikka hänet olikin kahlittu Nerille, voisi nauttia niin pitkään kuin mahdollista, eikä kukaan ollut kieltänyt syrjähyppyjäkään. Neri puolestaan oli aivan sokeana rakkaudesta ajatellessaan, miten kultainen ja ihana Antti hänelle oli ollut. Neri luuli hänen ja Antin elävän onnellisina elämiensä loppuun saakka.
Photobucket 
Meri oli paennut teinien kuhertelua yläkertaan hymyissä suin. Meri olikin pitkään halunnut lukea yhden tietyn kalanpaisto-ohjeen, ja nyt hän sai siihen mahdollisuuden oikein syystäkin. Samalla hän näki Ahvenen opiskelemassa. Hetkeen kumpikaan ei sanonut mitään, kunnes Meri avasi keskutelun:
-Ahven, minusta on mukavaa, että olet apunani kotona, mutta Mikan mielestä sinun pitäisi kalastaa enemmän, Meri selitti. Ahven katsahti äitiinsä hiukan ärsyyntyneenä. 
-Mutta eihän i...Mika edes välitä musta. Sitä vaan suututtaa, jos tulen mukaan. Mielummin olen täällä, Ahven vastasi happamasti.
-En minä sinua ollutkaan pakottamassa, kunhan... Meri aloitti, mutta Ahven jo karjaisi:
-Taidan tästä mennä nukkumaan. Säkin olet aina vain sen pahuksen Mikan puolella! Meri harmistui, kun oli jälleen saanut Ahvenen suuttumaan.
Photobucket
Eipä Meri itsekään viitsinyt valvoa pitkään. Muutkin perheenjäsenet olivat menneet vähitellen nukkumaan, joten miksi Meri yksin valvoisi? Nainen oli saanut luettua kala-reseptin, ja hän päätti huomenna kokata ohjeen mukaan koko perheelle. Iloisin ajatuksin nainen asettui sängylleen pitkäkseen vain toivoen näkevänsä tänä yönä vaihteeksi jonkunlaista muuta unta kuin viime aikoina... Turhaa se kuitenkin oli, nukahdettuaan samat vanhat katkelmat vaivasivat.
Photobucket 

 

-Älä tee sitä!

 

 

 

Photobucket

 

EEEIII!

 

 

 

Photobucket
-En tehnyt sitä tahallaan! Neri kiljaisi unen päätteeksi ja nousi nopeasti pois vuoteelta. Hän tallusti vähän matkan päähän. Meri kävi unta läpi sisällään ja oli juuri menemässä takaisin jatkamaan uniaan, ellei olisi huomannut Mikan nousemassa istualleen.
-Mitä sinä huusit? Eihän täällä taas ole varasta? Mika kysyi valppaana.
-Ei... Näin vain pahaa unta, ei mitään sen ihmeellisempää, Meri vakuutteli hyvinvointiaan.
-Niinkö? Mutta sinähän suorastaan pelkäät, Mika huomautti ja nousi pois sängyltä.
Photobucket
Mika otti vapisevan Merin mielellään halaukseen. Mikan lämmin syli toimikin loistavasti rauhoittajana. Hetkeen kumpikaan ei sanonut mitään, vaan Mika antoi Merin käsitellä ajatuksiaan. Kauaa mies ei kuitenkaan onnistunut olemaan kysymättä vielä kertaa kauan vaivannutta kysymystään.
-Meri, mikä sinun on? Etkä voi väittää kaiken olevan normaalia, sillä olen huomannut sinun käyttäytyvän oudosti. Ihmettelenkin, miksi koko ajan peittelet ongelmiasi, etkä kerro niistä minulle. En minä sinua hylkää, Mika lohdutti, ja Merin oli pakko astua irti halista.
Photobucket

-Entä, jos joku asia voi pilata kaiken? Entäpä, jos et ymmärräkään? Olen tehnyt aivan kamalia virheitä menneisyydessäni täyttä itsekkyyttäni... Meri kuiskasi ääni väristen.
-Älä viitsi. Kaikkihan tekevät virheitä. Minä rakastan sinua sellaisena kuin olet. Olen aina rakastanut, ihan ensitapaamisestemme saakka, Mika vakuutteli ja yritti saada Merin puhumaan.
-Mika... sinä et tiedä todellakaan minusta kaikkea... Olen yrittänyt salata sinulta erästä asiaa kymmeniä vuosia. Aluksi ajattelin, etten kerro sinulle koskaan, mutta minä en kestä enää salailla. En saa mielenrauhaa uniltani, jotka ovat vainonneet minua niin pitkään. En tiedä, annatko minulle ikinä anteeksi, mutta olin silloin niin ajattelematon. Lupaa, että ymmärrät, Meri puhui selvästi pelko silmissään.
-En usko, että mikään tekemäsi asia voi olla niin kamala, Mika arveli.
-Sinä et tiedä. Anna minun kertoa. Toivon niin kovasti, ettet ole minulle ihan kamalan vihainen, Meri puhui. Sen jälkeen hän henkäisi syvään ja aloitti tarinansa.

 

Photobucket
-Muistathan kuolleen kaksoissiskoni, Marin? Meri varmisti.
-Kyllähän minä hänet muistan. Olisi oikeastaan ihme, jos en muistaisi, sillä siskosihan änkesi jatkuvasti seuraamme teini-aikoina, Mika muisteli.
-Aivan. Hän oli hulluna sinuun, aivan niin kuin minäkin, mutta valitettavasti yhtä ei voi jakaa kahdelle, Meri huokaisi. Tähän Mikalla ei ollut enää lisättävää, joten Meri alkoi pohtia, miten saisi järkevimmin selitettyä asiansa.
Photobucket
-Mari oli minulle rakas, siitä huolimatta, että hän piinasikin meitä. Olimme kuin kaksi marjaa ulkonäöltämme, ja täysin samanlaisia, mutta minulla oli kuitenkin jotain, mitä Marilla ei ollut: synnyin muutaman minuutin ennen Maria, joten minulla oli edessäni hieno tulevaisuus perijänpaikan saajana ja sinun vaimonasi. Lapsina olimme parhaat ystävät, mutta myöhemmin Marille valkeni, että tulevaisuudessa minä menestyisin perijänä ja saisin talomme, kun taas Mari joutuisi muuttamaan pois. Erityisesti Mari oli minulle kateellinen siitä, että vanhempamme sopivat, että minä menisin sinun kanssasi naimisiin. Perijyys tuo mukanaan niin paljon etuoikeuksia, eikä muiden lasten tulevaisuuteen panosteta, Meri selitti.
Photobucket
-Eihän se sinun vikasi ole, että arpouduit syntymään ensin, sellaista elämä on, ja se täytyy hyväksyä. Minun mielestäni et ole tehnyt mitään väärää, Mika puolusti Meriä.
-Voi kiitos, sanoisitpa noin vielä seuraavien paljastusteni jälkeen... Meri meni vaikeaksi.
-Kerro vaan, lupaan olla ymmärtäväinen, Mika vastasi. Merin silmät kostuivat liikutuksesta, olisipa hän Mikan luottamuksen arvoinen.

-Noh, aloin saada tarpeekseni Marin jatkuvista sinun hurmausyrityksistä, joten niinpä pitkän pohdinnan jälkeen johdatin hänet yöllä metsään lammen rannalle.
Photobucket
-Ai sen lammen luo, josta Mari lopulta löydettiin kuolleena? Mikalla välähti. Meri nielaisi kuuluvasti ja nyökkäsi lopulta.
-Mika... Minä tapoin siskoni! Meri voihkaisi purskahtaen itkuun. Mika otti vaimonsa uudelleen halaukseen rahoitellen tätä.

-Muistikuvani siitä hetkestä ovat melko hämärät... Muistan miten aloimme tapella ja sitten, sopivan hetken koittaessa kaivoin puukon taskustani ja vedin Marin kaulan auki... Silloin se tuntui oikealta, koska tiesin, että saisimme olla rauhassa Marilta. Nyt kuitenkin kadun tekoani syvästi
, Meri kertoi.

-Älä huoli, en tuomitse sinua tuon takia. Pakko myöntää, että vähän järkytyin, mutta tavallaan olen kiitollinen siitä, että teit sen. Mari oli todellinen riesa, kun pyrki jatkuvasti tulemaan väliimme, vaikka tiesi, että rakastin vain ja ainoastaan sinua, Mika kuiskasi.
Photobucket
-Mutten silti olisi saanut tappaa! Mari oli vain kateellinen, kuka tahansa olisi ollut tuossa tilanteessa. Marin oli vain vaikea hyväksyä tosiasiat, joihin hän ei voisi vaikuttaa. Meri puolusti edesmennyttä siskoaan.
-No, enää asialle ei voi mitään, ja nyt sinun ei tarvitse potea asiasta syyllisyyttä, kun kerroit minulle totuuden. Mika rauhoitteli.
-Mutta... Siinä ei ollut vielä kaikki, Meri sanoi ja meni erittäin hermostuneeksi miettiessään, miten selittäisi sen kaikista rajuimman jutun Mikalle.
-Minä olen oikeasti Mari, Meri sai lopulta kakistettua ulos suustaan. Mikan silmät laajenivat lautasen kokoisiksi ja suu loksahti auki tahattomasti.
Photobucket
-Mutta... Sehän tarkoittaa, että sinä... Mika ei saanut järjestettyä mietteitään järkeväksi lauseeksi, hänen päässään jyskytti sellainen ajatusvirtaus.
-Kyllä, minä tapoin siis Merin, nainen ei halunnut peitellä totuutta yhtään enempää, vaan myönsi tappaneensa siskonsa ja Mikan rakkauden kohteen. 
Samassa hänen silmieensä eteen työntyi muistikuva Merin elottomista kasvoista lammen rannalla vuosia sitten tapahtuneessa kahakassa. Mika ei kyennyt puhumaan enää ollenkaan, hän tuijotti vain lamaantuneena vaimoaan, joka olikin oikeasti Mari. Vaivaantunut hiljausuus levisi huoneeseen "Merin" odotellessa Mikan sanovan jotain, mutta kun tämä vain tuijotti järkyttyneenä vaimoaan, päätti tämä jatkaa kertomustaan.
Photobucket
-Todettuani Merin elottomaksi riisuin äkkiä hänen mekkonsa ja puhdistin sen lammessa, ennen kuin veri ehti tahria puvun pahemmin. Sen jälkeen paikkasin tappelussa tulleet repeämät vaatteesta, jotta se näyttäisi mahdollisimman ehjältä. Olin valmiiksi suunnitellut kaiken ja varannut mukaan ompeluvälineistöä. Sitten pukeuduin Merin mekkoon ja leikkasin parhaani mukaan itelleni samanlaiset hiukset kuin Merilläkin oli. Kun olin valmis, aloin vasta tajuta tekoni hirveyden, ja kaduin sitä hetken aikaa, mutta päätin kuitenkin olla piittaamatta sisäisestä omantunnon äänestäni.
Photobucket
Lopuksi heitin siskoni viereisen lammikon pohjalle peittääkseni jälkeni. En jäänyt kiinni murhaamisesta, vaikka ruumis löydettiinkin parin viikon etsinnän jälkeen järven pohjalta, koska Meri oli tunnettu kiltteydestään, eikä kukaan pystynyt edes ajattelemaan minusta mitään niin kauheaa. Alkujärkytyksen jälkeen perheemme arki muuttui pikkuhiljaa normaaliksi, ja senhän sinä jo tiedätkin. Lampi piti sitten salaisuuden tähän päivään asti. 

-Olen niin helpottunut, että viimein sain kerrottua tämän. Olen hyvin pahoillani, mutta menneet ovat menneitä, eikä niille voi enää mitään, vaikka kuinka haluaisi. Viisain ehdotus olisi mielestäni jatkaa suhdettamme niin kuin tähänkin asti... Meri selitti hiukan vaivaantuneena.
Photobucket
Siinä kohtaa Mikalta kuitenkin paloivat päreet.
-Tarkoittaako tämä, että oletkin koko ajan ollut Mari? Mika kysyi pudistaen päätään.
-Olin Mari, mutta nyt olen Meri. Kyllä kaikki kääntyy vielä parhain päin, Meri vakuutteli.
-Et todellakaan ole Meri! Miten voit olla noin itsekäs? Eikö vallanhalullasi ole mitään rajaa? Tiesin Marin olevan hiukan outo, mutta en ikinä olisi arvannut, että voit tehdä minulle ja Merille näin! Mitä päässäsi oikein liikkuu? Ja miten voit kuvitella, että voisimme jatkaa tästä kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan? Miten edes minä en huomannut sinun katalan juonesi läpi? Mika alkoi huutaa voimallisesti kaikkia mieleensä juolahtavia kysymyksiä.
Photobucket
-Ymmärrän kyllä, että tein väärin, ja sinulla on oikeus olla vihainen. Etkö voisi kuitenkaan miettiä tätä kaikkea myös minun kannaltani? Ei minullakaan ole ollut helppoa vuosien aikana, Meri aneli armoa.
-Ja nytkö minun pitäisi sääliä sinua? Sinäkö se tässä kärsitkin? Sinun takiasi oikea Meri on kuollut, ja minunko pitäisi sääliä sinua? Kaiken lisäksi olet vedättänyt minua kaikki nämä vuodet! Miten luulet, että voin enää edes koskaan katsoa sinua? Olet nainen hullu, täysi kahjo! Mika karjaisi. Meri tunsi kyynelten virtaavan pintaan.
-Mutta... äskenhän sinä lupasit, ettei mikään voi rikkoa rakkauttamme! Sinähän äsken sanoit, että ymmärrät tekoni, mitä se sitten onkaan. Sinä, Mika, lupasit! Merikin kiljaisi tarttuen miestään kädestä.
Photobucket
Mika riuhtaisi naisen hennon otteen irti.
-Minä lupasin sen Merille, en sinulle, Mari, Mika murahti lähtien kävelemään raivoissaan pois huoneesta. Hänen sisällään kiehui, ja hänen oli lähdettävä heti pois Merin, tai oikeastaan Marin, kuka lienee onkaan, luota. Mikan olisi tehnyt mieli kuristaa vaimonsa kuoliaaksi rangaistukseksi rakkaan Merin tappamisesta, mutta Mika ei halunnut toimia yhtä säälittävästi kuin Mari. Mika ei tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Mitä ylipäätä pitäisi tehdä saadessaan kuulla, että elämän tärkein sim paljastuukin huijariksi? Mari puolestaan jäi seisomaan paikoilleen. Hänen salaisuutensa oli viimein julki. Nainen saattoi vain toivoa Mikan antavan hänelle anteeksi.

Eli tuo osan loppukertomus tarkoitti siis sitä, että Meri onkin oikeasti Mari, ja Meri on Marin kuollut sisko. Toivottavasti pysyitte mukana Meri-Mari -kuviossa ja ei tarvitse hätääntyä, vaikka joku kohta olisikin mennyt ohi. Pääidea siis oli, että Meri onkin Mari, ja hän on esiintynyt Merinä. .-D Olen kuunnellut tänään ihan liikaa suomalaista iskelmää, tämän osan nimeenkin sain inspistä yhdestä Happoradion musavideosta. .-D Alkaa olla välillä vaikea keksiä syitä, miksi perheeseen tulee uusi lemmikki, kun jotenkin minusta Taikapölyyn ei oikein sovi "Mika soitti löytöeläinkeskukseen ja adoptoi sieltä koiranpennun.." Tällä kertaa hauveli saapui siis veden mukana paikalle. .-) Hmm, ei minulla sitten varmaan enää muuta tässä ole, joten voin julkaista osan. .-) Täytyy muutenkin mennä leikkaamaan isin varpaankynnet.. .-D Jättäkää kommenttia, jos kykenette moiseen ponnistukseen. .-D