Hupsis, meinasin kirjoittaa otsikkoon, että tämä olisi Jääpuikkojen osa. .--D Sen siitä saa, kun kirjoittelin juuri äsken Jääpuikkojen osaa.. Se on muuten hyvällä mallilla, ja varmaankin saan sen valmiiksi ensi viikkoa varten. .-) Koeviikkokin on edennyt jo puoleen väliin, mutta vielä on puuhaa niiden kanssa + kuvistyöiden valmiiksi saamisessa. .-P Mutta kannustimenani toimii viikon päästä oleva pääsiäisloma, jolloin pääsen bilettämään, oi että odotan sitä. <3 Mutta nyt päästän teidät bilettämään tämän osan kanssa!

VASTAUKSET EDELLISEN OSAN KOMMENTTEIHIN:

Xaldin kirjoitti:
Taidanpa pitkästä aikaa olla ekana? :D
Oli kiva yllätys tälläinen yliopisto osa! =D Pidin osasta kovasti ja se oli jotenkin mukavan arkinen. :3 En keksi kummempaa sanottavaa jostain syystä. :c
Ja olen muuten kommaillut noita vanhojakin osia jos olet huomannut. :) Niihin ei tietenkään tarvitse vastata, mutta ilmoitin vaan. =D 
Kiva jos jatkoa tulee pian! =) Odotan innolla Paholais osaa. :3

Vastaus: Mukavaa, että jaksoit iloita yliopisto-osasta. .-) Ei sitä aina voi putkahtaa mieleen pitkiä ajatuksia, ja joskus voi olla vaikea muodostaa ajatuksiaan sanoiksi. .-) Joo, kiitos kaikista vanhojen osien kommenteista. .-) Näen kyllä ne kaikki, mutta en vain jaksa vastata niihin. .-( 

Yavannah kirjoitti:
Hmm... Ihan kiva osa. Pitäs varmaan jossain välissä yrittää jaksaa lukea kaikki osat, että tietäs missä mennään.
Aika leppoisaa nuorilla näytti olevan yliopistolla, vaikka kotopuolessa erinäisiä ikäviä asioita olikin tapahtunut.
Jään kuitenkin mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa osaa. :)

Vastaus: Suosittelen kaikkien aikaisten osien lukemista! Minä olen nimittäin sellainen liero, että paljastan jokaisesta meneillä olevasta juonesta yhden uuden asian useimmiten jokaisessa osassa, ja jos ei ole lukenut aikaisempia, on erittäin haasteellista päästä mukaan. .-( Jep, ehkä opiskelijat eivät ymmärtäneet kunnolla kotiolojen vakavuutta. .-)

inu56 kirjoitti:
Aikamoinen yllätys! Yliopisto-osa ja Pilvilinnat! 
Mukava osa oli. Piti kyllä vähän luntata suhdekartasta kuka olikaan kenenkin kanssa, kun on tälläisiä suhdekiemuroita. 
Vähän käy sääliksi kaikkia, Johanna ja Johannes ovat kihloissa simin kanssa, jota he eivät rakasta ja Kuha ja Aamu ovat rakkaudesta sokeita...

Vastaus: Kiva kuulla, että yllätyit. .-D Hienoa, että vaivauduit avaamaan suhdekartan, niin ymmärsit juonenkin paremmin. .-) Taikapölyssä on tosiaan niin paljon simejä, että vähemmästäkin menisi sekaisin. .-D Totta, pakkoavioliitot tuottavat pajon harmia. .-(

 

Xerlian kirjoitti:
Mukava osa : ) Pidin todella paljon : D Kivaa nähdä Pilvilinnoja, ja yllätyin suuresti, että Aamu päätti lähteä yliopistolle. Voi Johannaa kun ei oikein suju suhteessa. Johannes teki kivan jutun Aamulle, kun suostui kihlajaisiin : ) Hienoa hienoa. Mutta odotan jatkoa innolla! : )

Vastaus: Mukava, että tykkäsit ja yllätyit. .-) Johannalla tosiaan on aika raskasta. Esittäminen on loppujen lopuksi aiva työlästä. .-( Johannes oli tosiaan mahtava, kun suostui kihloihin. .-) 

 

Jade Essence kirjoitti:
Katsoinkin että kun osan nimessä ei mainittu perhettä, kerrotaanko tässä siis useammasta perheestä? Hmm, vaikuttaa lupaavalta. 
Oi, Pilvilinnojen teinit ovat siis turvassa? Ja ilmeisen tietämättöminä. Mitenköhän nuorempien lasten kävi? Onneksi Aamu eksyi sille ovelle, jonka takana on tuttuja Taikapölyläisiä. Onneksi tutut hoitivat Aamun kuntoon :)
Pilvilinnojen sisarukset kuulevat sitten viimein tilanteesta... 
Kuha on oikeassa siinä ettei Camillan kimppuun käydä noin vain, nelikosta vain Aamulla on voimia ja tämäkin on vielä kokematon niiden käytössä. 
Mitäs vikaa Kuhan teepaidassa :D Vaikka ei sen kanssa toisaan ehkä hallintoasioita hoitaisi... Johannes voisi olla hauska näky kanariankeltaisessa liivissä ja esikonvärisessä kauluspaidassa. :) Hyvä kun Johanna haluaa piristää Aamua ostosreissulla, tyttöjen uudet asut sopivay kyllä näille hyvin ;) 
Olin jo hetkeksi melkein unohtanut Johanneksien viileähkön suhtaustumisen Aamuun, mutta nyt kun siitä mainittiin niin palasi mieleen. Pilvilinnojen ihmissuhteet osaavat kyllä mennä aika kiemuraisiksi, veikkaan ma. Voi Kuha- ja Johanna-raukkoja, kun kemiat ja ajatukset eivät käy yhteen. Toinen luulee olevansa maailman onnellisin nuorukainen ja toinen tietää pitävänsä vain kulisseja yllä :/ Onneksi Aamu sentään lohdutti Johannaa. 
Mielläkin simit asuntoloissa aina karkaavat pelikoneen ääreen jos en oikein tarkasti vahdi ;) 
Kuha on yhä oikeassa pysyessään realistisempana, Camilla ei ole mikään helppo vastus.
Itse pidän yliopisto-osista paljonkin, varsinkin jos on monenlaisia tapahtumia - tästä osasta pidin hyvinkin paljon kun mukana oli eri perheiden simejä :) Jatkoa odottelen ja taidan käydä vilkuilemassa kisan tuloksia ;D

Vastaus: Jep, päätin, etten laita yliopistokerrontaan perheiden sukunimiä, ettei tulisi järin pitkää listaa. .-D Pilvilinnojen teinit tosiaan ovat pelastuneet, ja tulevassa Pilvilinna-ekstrassa saat varmasti selville, mitä muille lapsille ja aikuisille kuuluu. .-) Totta, Aamulla kävi aika säkä, kun hän löysi oikean oven useiden asuntoloiden joukosta! .-) Totta, Camilla on haastava vastus, jota on vaikea voittaa aivan noin vain. Hah, minäkin nauroin tosiaan mielikuvalle, että Johanneksella olisi keltainen paita ja Kuhalla jokin sivistynyt puku. .-D Jep, ostokset kyllä piristävät ainakin hetkellisesti, mutta täytyyhän toisaalta vaatettakin saada ylle. .-D Hyvä, että vanhat asiat muistuvat mieleen uutta osaa lukiessa. .-) Olet selvästi huolella lueskellut kertomustani. .-> Totta, Pilvilinnoilla on nyt vaikeaa, kun ihmissuhteet ja muut ovat aivan mylläkässä. .-( Johannan ja Kuhan "suhde" on myös kinkkinen. Hah, simssin tekijät ovat varmaan tahallaan tehneet säädöksen, jossa kaikki simit karkaavat pelikoneelle, jos näille ei anna tekemistä. .-D Kiva kuulla, että pidät yliopisto-osista. .-) Ja tosiaan, eri perheistä tulleet simit tekevät kivan kokonaisuuden ja aivan uuden ulottuvuuden, josta keksii vaikka mitä jännää. .-D 

Aamutähti kirjoitti:
Aivan mahtavaa nähdä taas Johannaa!♥ Ja siis Johannestakin ;D Millä tavoin Aamu oli jaksanut kävellä kaikki kiviset tiet yliopistolle asti? Johan siinä hennon naisen jalat menevät rikki :c Palaan vielä neiti Pilvilinnaan, Johannasta on kasvanut tosi ihastuttava neito♥ Juuri niin täydelliset kasvonpiirteet, unelmasilmät ja ihania pinkkejä & liloja vaatteita =) Hyvä että Aamu löysi juuri oikean yliopiston eikä päätynyt täysin randomien keskelle. Mistä latasit sen uuden keltaisen mekon? :-) Saisi Johanneskin hieman enemmän välittää naisesta, kun ketään muutakaan ole yhtä sopivaa ja Aamu niin kovasti kiintynyt häneen.. Kun toinen yläarvoisiin kuuluva Lumianakin luvattu Nikolas Paholaiselle (hauku minut jos muistin nimet tai koko avioliittokuvion väärin). Kommenttini taisi olla aika paljon hyppimistä asioista toisiin, mutta toivottavasti ei nyt ole liian sekava. Kivaa, että saat Camilla-osan (lempiperheeni<333) jo kahden viikon päästä julki! ;--)

Vastaus: Ilo kuulla, että olet innoissani Pilvilinnojen, ja erityisesti Johannan, näkemisestä. .-) Aamulla kesti matkassa useita päiviä, ja hän piti välillä taukoja varmaankin. Pitkä matkahan se toki on ollut. .-D Ja hyvä homma, että Aamu sattui löytämään oikean asuntolan. .-) En juuri nyt muista lataussivua, mutta täytyisi joskus perehtyä asiaan, lisään sen sitten Simsseilyjen kysysttyihin ladattuihin. .-) Johannes ei vain rakasta Aamua, niin voi käydä pakkoasivoliitoissa. .-/ Juu, Lumiana on määrätty Nikolakselle, oikein muistit. .-) Hauskaa, että Paholaiset ovat lempiperheesi, toivonmukaan tämä uusi osa on mieluinen! .-)

vupii kirjoitti:
Ihanasti suhdesotkuinen osa :) 
Sääliksi käy noita onnettomia, jotka eivät saa vastarakkautta. Vaikeita valintoja ja vielä kihloihin päätyivät. Aamun tulo yliopistolle oli hienosti tehty ja yllätyin todella, että Pilvilinnoja oli vielä siellä :)Mukavaa, oli nähdä Johannaa ja Johannesta. Tykkään lukea yliopisto-osia mutta en itse pidä yliopiston pelaamisesta... ;) Tuli nyt tosi lyhkäinen kommentti mutta pidin siis osasta kovasti ja kiva, kun kerrottiin useammasta perheestä :)
Jatkoa taas kun ehdit ja odottelen sitä innolla!

Vastaus: Hauskaa, että suhdesotkut miellyttivät. .-D Jep, Aamu ja Kuha eivät ole parhaassa tilanteessa, eivätkä kyllä Pilvilinnojen sisaruksetkaan naimisiinmeno-asetelmansa kanssa. .-/ Hahaa, hyvä, että onnistuin yllättämään Pilvilinnojen olemassaololla. .-D Välillä yliopiston pelaaminen on aika tuskaista, mutta tällä perheellä minulla ainakin oli kivaa pelata. .-) Yliopisto-osissa tullaan jatkossakin kuulemaan kerralla useista perheistä. .-) 

Luuta kirjoitti:
Oi, kiitos onnentoivotuksista ja siitä, että jaksoit odottaa julkaisua synttäreihini asti :3 Aamu on lempparisimini<3 En olekkaan tainnut ennen laittaa kommenttia, mutta piilolukijana olen viihtynyt äärimmäisen kauan :) Vielä kerran, kiitos osasta syntymäpäiväkseni ja alun onnentoivotuksista, jatkoa odottelen hartaasti<3 Ja anteeksi etten kerkinyt eilen lukemaan ;)

Vastaus: Ole hyvä vain! .-) Ei tuo odottaminen minulle ongelmia tuottanut, sain ihan kivasti kirjoiteltua osia valmiiksi varastoon siinä julkaisua odotellessani, ja saan nyt vähän löysätä niiden kanssa, kun on muutamaksi viikoksi valmiina osia. ,-) Oi, no tämähän sattui sopivasti, kun Aamu esiintyi tässä osassa. .-D Kivaa, että rohkenit kommentin jättää. .-) Rauhassa voit lukea siihen tahtiin osia kuin sinulla on aikaa, ei tässä kiire ole. .-)

Saphira kirjoitti:
Mhhh...tästä yhdistelmästä tulee vielä ongelmia siis Johanna&kuha, Aamu&Johannes...ja en vaan osaa sääliä ketään noista :D Noista lemppari on Johannes ;) Jääpuikkoja odotan kovasti mutta yliopisto ei kyllä innosta :/ Enpäs osaa enempää sanoa ;3

Vastaus: Saatat olla oikeassa, hyvin ongelmia keräävä yhdistelmä.. .-D Eihän sitä aina tarvitsekaan sääliä, vaan voi rauhassa nauraa simien ongelmille. .-DD Kivaa, että Johannes miellyttää. .-> Jääpuikkojen osa ilmestyy tuttuun tapaan Paholaisten osan jälkeen, eli ei vielä, mutta ihan pian! .-) Harmi, ettei yliopisto innosta. .-/ Voithan sitten aina skipata ne, veikkaan nimittäin, ettei kaikista yliopisto-osista tule yhtä juonelle tärkeitä kuin tämä oli. .-D

Gísli kirjoitti:
Ohhoh ja voi voi mitä suhdekiemuroita... kihloihinkin sitten päätyivät oikein kummatkin parit...
Mutta oikein mukava osa oli, hyvin olit tehnyt tuon Aamun tulemisen yliopistolle. :--) Mukava myös, kun Pilvilinnojakin oli mukana kuvioissa. Niin ja itse ainakin pidän yliopisto-osien lukemisesta~
Seuraavaa osaa innolla odottelen!

Vastaus: Sanos muuta. .-D Kihloihin tosiaan päädyttiin. Kiva, että Aamun tule oli onnistunut kohtaus. .-> Ja Pilvilinnatkin vilahtivat yllättäen osassa. .-D Hauskaa, että pidät yliopisto-osista, minäkin useinmiten. .-D

Mesinen kirjoitti:
Yllätyin kyllä aika lailla, kun näin Pilvilinnojen nuoremman sukupolven yliopistolla. Luulin todella Camillan karkoittaneen kaikki! Aamustakaan en odottanut vielä kuulevani. Mukava tietää mitä tytölle tapahtui ;) !
Tuntuu todella pahalta Aamun ja Kuhan puolesta. Kumpikaan ei saa vastarakkautta ja Pilvilinnojen kaksoset vaikuttavat vähän omahyväisiltä. En tiedä miksi, mutta jokin näissä molemmissa tökkii..
Toivoin niin, että aamu jostain monimutkaisesta syystä rakastuisi siihen Jääpuikkojen poitsuun ;) ! Tietenkään jää ja aurinko ei oikein sovi yhteen, mutta silti! 
Johanna ei taida ihan olla tilanteen tasalla. Tämä ei ehkä ihan ymmärrä, ettei Camilla luovu kruunustaan ihanb noin vain. Tuntui, että Johanna vain kuvitteli astelevansa Camillan eteen ja sanovansa että on oikeutettu kruunuun. Camillan lapsethan taas ovat ihan eri maata, niin että hehän voisivatkin luovuttaa kruununsa... En tiedä, vai onko pahuus teini-iässä tai aikuisuudessa puhkeava ominaisuus?! 
Pidän hyvin kirjoitetuista yliopisto-osista ja näitä teidän tekeleitä luen oikein mielellään :D ! 
Jatkoa odotellen...

Vastaus: Hihii, hauskaa, että onnistuin yllättämään! ,-> Camillakin luuli karkottaneensa kaikki Pilvilinnat, mutta hän ei tajunnut, että Johanna ja Johannes olivat ennättäneet karata yliopistoon ennen hänen määräystään. .-D Ja Aamukin saapui sinne ja selvisi kaikki häneenkin liittyvä. .-) Pilvinnojen kaksoset tuntuvat kyllä kieltämättä pilaavan kumppaniensa ilon, vaikka Kuha ja Aamu eivät sitä itse ymmärräkään.. Monimutkaista se olisikin, mutta Julius tuskin panisi pahakseen, hänhän oli salaa Aamuun ihastunut. ,-> Johannalla on kyllä aika väärät luulot, olet ihan oikeassa siitä, ettei Camilla noin vain kruunua palauttaisi. Camillan lapset eivät kyllä niin pahoja ole, hmm... Ainakin Paholaiset tekevät kumppanistaan pahan juottamalla tälle jotain pahuusjuomaa (vai mitäköhän kirjoitin aikoinaan henkilöesittelyyn? .---D), kai Camilla voisi hätätapauksessa sen Ninallekin juottaa, jos tyttö ei rupea itse pahistumaan. .-D Kivaa, että pidit ja kiitos! .-3  

KERTAUSTA:

Camillan pitkään jatkunut Taikapölyn valloitus -suunnitelma sai vihdoin onnistuneen lopun, kun nainen onnistui sivuuttamaan entisen Jonna-hallitsijan vallasta lahjottuaan kansan puolelleen. Ensi töikseen Camilla karkotti Pilvilinna Taikapölystä (mutta hän ei tiennyt, että Johanna ja Johannes olvat lähteneet jo yliopistolle ja välttyneet karkoitukselta).

Pekko epäili edelleen Camillan valloitussuunnitelmia. Hän olisi halunnut käyttää kuntoilulla hankkimiaan taitoja ja pettyi, kun uuden hallitsijan valinta tapahtui niin rauhallisesti äänestyksen merkeissä. Pekko ei tehnyt oikein mitään erikoista.

Nikolas kasvoi teiniksi. Pojan synttärit jäivät Camillan tärkeysjärjestyksessä toiseksi, eikä niitä juhlittu isolla porukalla, vain päivänsankari ja Nina olivat paikalla. Camilla syrji edelleen Nikolasta ja määräsi pojan usein opiskelemaan kirjojen ääreen.

Nina kasvoi lapseksi, ja häntä harmitti Nikolaksen syrjiminen. Niinpä Nina halusi olla isoveljensä ystävä. Nina innostui paljon musiikista, erityisesti pianon soittamisesta.

JA UUSI OSA ALKAA!!

Kun muilla meni huonosti, Paholaisten ja eteenkin Camillan onni moninkertaistui. Camilla oli ollut viimeiset vuodet mahdottoman hyväntuulinen, ja sitä kautta koko perheen hyvinvointikin oli kohonnut korkeammalle. Camilla huolehti vieläkin, että muut toimisivat hänen haluamallaan tavalla, mutta tarkkailu oli huomattavasti vähentynyt. Usein Paholaisten talon täyttikin Camillan riemukas ilkeä, vahingon iloinen nauru.
-Minä olen koko universumin pahis sim! Minua ei voi pysäyttää kukaan! Camilla räkätti onnensa kukkuloilla.

Pekko yritti huomaamattomasti hiippailla vaimonsa taakse, muttei se tietenkään onnistunut, sen olivat todistaneet tämä ja lukemattomat muut yritykset.
-No mitäs sinä haluat? Olen sanonut, etten pidä, että muut puuttuvat asioihini! Camillan nauru muuttui ärjymiseksi. Pekko silmäili pienen pöydän päällä kököttävää korppia, joka oli Camillan nykyinen arvoesine.
-En vieläkään ymmärrä, mitä ihmeellistä tuossa koriste-esineessä on, Pekko harmisteli. Vaikka hän kuinka siristeli silmiään, ei hän nähnyt sen ihmeellisempää näkymää kuin aikaisemminkaan.
-Typerys! Et sinä tietenkään voi nähdä mitään, koska sinulla ei ole Pahan voimia! Minun korppini on paljon enemmän kuin jokin typerä koriste-esine, ja muista pitää se mielessäsi! Menehän nyt ja jätä minut hetkeksi rauhaan korppini kanssa, Camilla pyysi, eikä Pekon auttanut muu kuin totella.

Camilla katsahti lintupatsasta silmiin vielä kerran. Taikakalu sai Camillan näkemään muiden taikapölyläisten tapahtuneita kömmähdyksiä, jotka tietenkin olivat Camillan itsensä ja pahuutensa aiheuttamia. Camillan eteen ilmestyi onneton James kuolleen Auroran haudalla, Merithaimenten perheriidat, Puskien perijäongelmat, Jessica Paljulan petollinen vauva sekä Kummalien perheen kaaosta Ehlan lähdön jälkeen. Camilla palasi takaisin normaaliin tilaan ja naurahti vielä kerran. Camilla ei ollut lavastanut tai pakottanut ketään tekemään lisää. Pienen pahan energian antaminen perheiden ylle oli saanut kaikki sekoamaan ja tekemään tyhmyyksiä, mikä oli Camillasta erityisen palkitsevaa ja huvittavaa.

Camilla nosti päänsä pystyyn ylpeänä. Hän oli saanut kärsimys Taikapölyn päälle -haasteensa hyvin liikkeelle. Kaikki simit olivat niin romuina ja tyhminä kodeissaan, etteivät osanneet edes epäillä Camillaa mistään - mitkä idiootit! Camilla hymyili tyytyväisenä. Muiden simien kiukku ja viha tosiaan saivat häneen lisää voimaa ja energiaa toteuttaa enemmän pahaa, ja Camillasta tuli jatkuvasti voimakkaampi ja vaikeammin nujerrettava. Hän suunnittelikin jo suunnitelmansa seuraavaa vaihetta - koko maailman valloittamista. Hänestä ja Paholaisista tulisi maailman vaikutuksellisimmat simit!

Yllättävää kyllä Camillan välit lapsiinkin olivat parantuneet. Camilla oli saanut ottaa lösösti, kun hänen suunnitelmansa kulki kuin omalla painollaan nopeammin kuin arvellulla vauhdilla. Se taas oli vähentänyt stressiä, ja kaiken pahan saavuttamisen riemussa Camillasta oli tullut usein yllättävän hyväntuulinen, jolloin hän osasi suhtautua myönteisemmin lapsiinsa. Camilla keskusteli riemuissaan lastensa kanssa pöydän ääressä kuunnellen näiden näkemyksiä, ja nainen uskoi kummastakin kasvavan kelvollisia Paholaisia! Kaikki kasvatustyö ei tietenkään ollut ohi, mutta tässä oli loisto perusta.

 Nikolas oli varsin mielissään Camillan hyväntuulisuudesta, sillä kerrankin Camilla kohteli häntäkin reilusti, eikä pakottanut aina nyhjäämään kirjojen ääressä, vaan poika sai myös omaa aikaa. Kuunneltuaan Nina-siskonsa ahkeraa pianon soittoa, oli Nikolaksenkin innostus musiikkiin kasvanut, ja poika olikin käyttänyt suurimman osan vapaa-ajastaan tutustuen basson soiton saloihin, ja pikkuhiljaa se sujui jo lähes moitteettomasti. Sisaruksilla oli jopa ollut alustavia suunnitelmia bändin perustamisesta.

Vaikka sim-ihmisillä elämä sujui leppoisemmissa merkeissä pitkään aikaan, oli kissavanhempien arki yhtä kaaosta kissavauvojen valvomisessa. Tai oikeastaan valvominen jäi Ollin harteille, Pahista kun ei voinut vähempää kiinnostaa pentujensa tekemiset. Täysin identtinen kisukolmikko aiheuttikin paljon päänvaivaa Ollille, jatkuvasti oltiin tekemässä jotain enemmän tai vähemmän epäsopivaa.
-Rauhassa nyt, yksi kerrallaan! Paloma, älä tunge kupille kun Petrola syö, sinun vuorosi on sitten seuraavaksi, Olli lupasi ja läppäsi kevyesti Palomaa syrjään, jolloin pikkuinen jäi ärsyyntyneenä kyyristelemään sivulle jupisten, että ihan hyvin siihe kupille olisi kaksikin mahtunut.

Kun kaikki pennut olivat vuorollaan käyneet ruokakulholla hotkimassa masunsa täyteen, passitti Olli lapsosensa päiväunille. Pentujen mentyä Pahis saapui paikalle, ja Olli piti jälleen läksytystä tälle siitä, miten Pahis ei osallistunut pentujensa hoitoon tarpeeksi. Pahis teroitteli kynsiään kissilän kakkoskerroksessa ja kuunteli tylsistyneenä toisen luennointia. Yllättäen Pahis teki ison loikan maahan, jolloin Olli kaatui kumoon takatassut pystyssä.
-Minä en mitään pentuja edes halunnut, Pahis sähähti. Samaan aikaan Camilla sattui kulkemaan kissojen ohi ja kehui Pahista, hyvä, kun tyttökissa osasi pitää puolensa!

Palvelijan työmäärä oli lisääntynyt kissanpentujen synnyttyä. Hommiin sisältyi pentujen jälkien siivoilua, kun ne tekivat tarpeensa välillä minne sattui, mutta suurimman vaivan palvelija sai nähdä ruokakulhojen täyttämisessä. Olihan se ihan ymmärrettävää, että viisi kissaa syö vauhdilla, mutta palvelijan mielestä ei pitäisi edes olla mahdollista, että kulhot tyhjenivät niin nopeasti.
-Jos minulta kysytään, täällä asuu pieniä porsaita eikä kissoja, palvelija naureskeli juuri keksimälle vitsilleen täyttäessään jo kolmatta kertaa sen aamun aikana kulhoja.

Camillan ja Pekon suhde oli myös alkanut mennä parempaan päin Camillan hyväntuulisuuden ansiosta. Usein pari köllötteli iltaisin vuoteellaan ja jutusteli mukavia, eli paholaisittain toisten epäonnesta juoruilua. Eräänä iltana puheenaiheeksi tuli kuitenkin erilaisemmat asiat.
-Haluan saada vielä yhden lapsen. Paholaisten suvun on levittävä laajemmalle alueelle, ja mitä enemmän meillä on jälkeläisiä, sitä paremmin se onnistuu, Camilla järkeili. Eipä Pekolla ollut mitään asiaa vastaan, ja sitä paitsi hallitsijan tahtohan on laki! Pekko kietoi kätensä vaimonsa ympärille, ja hommiin ryhdyttiin vitkastelematta.

Jonkin ajan kuluttua rauha laskeutui Camillan ja Pekon makuuhuoneeseen parin nukahdettua kiinni toisissaan. Vaikka Camilla esittikin kovaa ja tunteetonta simiä, oli hänestä ihanaa käpertyä rakkaan Pekkonsa vierelle yöksi. Koko Paholaisten linna nukkui rauhallisena tietämättä siitä, mitä ulkona tapahtui juuri sillä hetkellä...

Tummiin vaatteisiin pukeutunut oudohko heppuli kierteli linnaa ympäröivän muurin luona pohdiskellen, missä olisi helpohko yllityskohta. Juuri kun nainen valmistautui ylittämään muurin, osui hänen katseensa syrjempänä olemaan porttiin. Itseään sokeaksi soimaten hän lähti hiippailemaan porttia kohti, sillä tasaisen ja korkean muurin yli kiipeäminen olisi käynyt turhan vaikeaksi. Ilokseen nainen huomasi portin olevan auki, ja astui Paholaisten piha-alueelle.

Hyväkuuloinen palvelija oli kuitenkin herännyt portin avaamisesta aiheutuneeseen narahdukseen ja pompannut salamana ylös soittamaan poliisille. Merithaimenilla sattunut murtovarkaan käynti oli yhä kaikkien tuoreessa muistissa, ja naapurustossa oltiin varuillaan siltä varalta, että varkaalla olisi rikoskumppaneita. Poliisi lupasi tulla niin nopeasti kuin vain pystyi, mutta palvelija epäili joutuvansa pidättelemään voroa jonkun aikaa itse.

Palvelija sai kerätä kaiken olemassa olevan rohkeutensa huomatessaan ikkunasta, että voro oli murtautumassa sisälle taloon, ja palvelija joutuisi estelypuuhiin. Palvelija tallustelikin oven luokse jykevästi. Hän yrittäisi käännyttää epätoivotun vieraan vielä ystävällisin konstein.
-Sinä et taloomme astu! Jos lähdet vain kiltisti pois, sinun ei käy huonosti, lupaan sen, palvelija murahti totisesti kovalla äänellä.
-Sinäkö minua estät? Sinulle itsellesi käy huonosti, ellet väistä nyt! mustapipoinen karjaisi vääntäen naamansa ilkeään irveeseen. Palvelija nielaisi. Hän oli kohdannut aggressiivisen simin, ja vaikka palvelijaa pelottikin, hänellä ei olisi niin väliä, kunhan kaikki päättyisi hyvin. 

Palvelija ei kuitenkaan mahtanut mitään niin vahvalle naiselle, joka kiskaisi ensin palvelijan pihalle, ja sen jälkeen paiskasi tämän kovalle kivilattialle. Palvelija ei saanut estettyä tapahtumaa mitenkään, ja roisto livahti sisälle. Palvelija nousi vaivoin ylös pelokkaana. Hän vain toivoi, että poliisit saapuisivat sillä punaisella sekunnilla, ennen kuin tuo nainen kuristaisi palvelijan hengiltä, tai vielä pahempaa: vohkisi Camillalta jotain arvokasta. Palvelija ei olisi halunnut olla siinä tilanteessa, mutta vaaran uhatessa hänen oli pistettävä likoon kaikkensa, jotta vaara saataisiin nitistettyä.

Roisto kuitenkin pinkaisi lujalla vauhdilla suoraan Camillan ja Pekon makuuhuoneeseen, eikä palvelija sillä kuntotasollaan pysynyt kokeneemman perässä. Makuuhuoneen ovi läjähti auki, ja voro kiiruhti sisälle. Äänet saivat unenpöppöröisen Pekon raottamaan silmiään. Camilla nukkui hänen vieressään, joten kuka saattoi mölytä? Pekko nousi istuaalteen, ja hänen katseensa pysähtyi nähdessään tulijan.
-Mitä ihmettä? Pekko kysyi ennemminkin ihmetyksissään kuin säikähdyksissään. Silloin poliisiauton kovat äänet kajahtivat makuuhuoneeseen saakka, ja varas näytti säikähtäneeltä. Hän juoksi läheisimmälle ikkunalle, rikkoi sen, hyppäsi ulos ja luikki tiehensä.

Camilla tietenkin heräsi ääniin, ja palvelijan saavuttua paikalle Camilla tahtoi saada tilanteeseen selityksen.
-Kerropa minulle, mitä kummaa täällä tekee jotain epämääräisiä hiippareita! Miten tällaista voi sattua? Minähän olen hallitsija! Camilla ärähti raivoissaan.
-Minä yritin kyllä estää häntä, mutta hän oli minua voimakkaampi... Ehkäpä se nainen vain erehtyi pakasta. Eihän hän edes vienyt mitään, palvelija ehdotti uskomatta kyllä itsekään teoriaansa.
-Tuo on todella epäaitoa! Hän halusi viedä vain tehokkaita laitteitani ja lavastaa minut hallitsijaksi, joka aiheuttaa pahaa kansalleen! Ja jos he sen saavat selville, minä olen pulassa vihaista kansaani vastaan! Camilla ärähti. Silloin Pekkokin saapui paikalle.
-Hei, otetaan ihan rauhallisesti ja mennään nukkumaan. Poliisit saavat varmasti roiston kiinni, ja meidän on turha vatvoa tätä asiaa. Asennetaan huomenna kunnollinen turvalaitteisto, Pekko ehdotti rauhoitellen toisia. 

Suuri suostuttelu siinä olikin, mutta lopulta Camillakin suostui palaamaan peiton alle. Hän oli kuitenkin huolissaan.
-Mitä jos kansa oikeasti etsii minusta tietoa? Mitä jos he saavatkin selville, että haluan heille vain pahaa? Ei mahtavinkaan valtiatar pärjää jokaiselle kansalaiselle, Camilla harmitteli.
-Unohda se jo! Ei kukaan voi sellaista arvata. Unohdetaan koko juttu, Pekko puhui vaikeasti.
-Unohdetaan koko juttu? Minun vuosia kestänyt suunnitelmani meinataan tuhota, ja sinä haluat unohtaa koko jutun! Otat tämän asian aivan liian kevyesti, Camilla murahti ja kiskoi peiton korviinsa asti. Pariskunta nukkui loppuyön aivan sängyn eri nurkissa.

Seuraavana aamuna Camilla selitti öistä murtoyritystä aamupalaa syömään tulleelle Nikolakselle.
-Voitko kuvitella? Ja saat sinäkin luvan olla varovainen siellä koulussa! Ties vaikka minkälaisia kaksinaamaisia pettureita sielläkin liikkuu...Camilla ärähti.
-Camilla, rauhoitu! Miten Nikolaksen koulukaverit tähän liittyvät? Pekko kummasteli.
-No siten, ettemme päästä linnaamme enää ketään! Emme vieraita, emmekä varsinkaan lasten ystäviä. Et tuo tänne enää yhtään kaveria, vaan keskityt opiskeluun, onko selvä? Camilla ärähti raivoissaan.

Nikolas katsahti epäuskoisena isäänsä päin, ja Pekko kohautti hartioitaan. 
-En minä varmaan sitten ketään tuo... Nikolas sanoi hiljaa.
-Camilla hei! Ei meillä ole mitään hätää! Sinä ylireagoit, Pekko yritti käännyttää vielä kerran vaimonsa päätä.
-Niin, ja sinä aliregoit! En halua kuulla suustasi sanaakaan enää tänään! Minä kyllä tiedän aivan hyvin, mikä on parhaaksi minulle ja perheelleni, Camilla tiuskaisi.
-Infoanpa uudesta säännöstäsi Ninallekin, Nikolas sanoi ja nousi pöydästä.
-Katso nyt. Sinä olet ainut, joka on minua vastaan. Enpä olisi uskonut, Camilla tokaisi ja nosti leukansa ylös. Pekko huokaisi. Ei tämän näin pitänyt mennä.

Nikolas tiesi Ninan soittavan aamupianosooloa, kuten tavallisestikin. Pianon musiikki rauhoitti ja sai paremmalle mielelle tytön, ja tämä jaksoi sen voimalla päivän loppuun saakka. Nina kehittyikin huimaa tahtia, ja hänestä kehkeytyi aina vain loistavampi soittaja. Nikolas koputti oveen ja astui sisälle. Sisko jatkoi soittamistaan katse yhä kiinni pianossa.
-Et ikinä arvaa, mitä Camilla on keksinyt, Nikolas huudahti.
-No mitä, Nina kysyi edelleen sormet koskettimilla.

-Hän piti tänään minulle pitkän puheen, ettemme saa tuoda enää kavereita koulusta, Nikolas kertoi. Ninan soitto jämähti ja tyttö katsahti ihmeissään veljeään päin.
-Miksi ihmeessä? Emmehän me ole tehneet mitään pahaa! Nina huudahti surkeana.
-Tiedän, mutta joku oli murtautunut linnaamme viime yönä, ja Camillan on vaikea luottaa enää kehenkään. Nyt hän luulee, että meidän ystävämme ovat vallankaappaajia, Nikolas huokaisi.
-Jopas on hölmöä! Kaveritkin nauravat, kun ja jos kerron heille. Ehkä sanon vain, ettei meille saa tulla, Nina päätti ja Nikolas nyökkäsi. Hän tekisi varmaankin samoin. Koulubussi saapui, ja lapset lähtivät kouluun.

Camilla puolestaan oli valmistellut linnansa suojaamistoimintajärjestelmän uudistetun version kaupungin "palkkaamilleen", ennemmänkin pakottamilleen, työmiehille. Camilla ärähti huomatessaan, että Merithaimenten Ahven ja Kummalien Esko lintsasivat töistä. Ainakin Camilla tiesi, kenelle tekisi ensimmäisenä pahuuksiaan työnvalvontahetken jälkeen.
-Tyhtävänne on rakentaa uusin keksintöni muurien jokaiseen kohtaan tonttini ympärillä. Työkalunanne käytätte loitsuttuja kynttilöitä, jotka saavat muurin toimimaan varasloukkuna salaisen taikaoperaation vuoksi. Teidän pitää vain kiertää muuri ympäri ja koskettaa kynttilöillä jokaiseen kohtaan minun valvoessani. Tilanteenne ei ole hyvä, jos yritätte mitään... Camilla selitti. Miehet eivät näyttäneet innostuneilta, mutta pakkohan hallitsijaa on totella.

Miehiä ärsytti, kun Camilla tuntui koko ajan keksivän jotain ylimääräistä tekemistä. Ensin he olivat olleet rakentamassa Camillan veistosta, ja juuri kun se työ oli saatu loppuun, keksi Camilla uuden tehtävän.
-Mutta Camilla hyvä, meille tulee hirveästi kotona kaikkia rästitöitä, esimerkiksi ravinnon hankinnassa, Sami uskaltautui sanomaan ääneen kaikkien mielessä olleen asian. 
-Sille ei mahda mitään, teidän on tehtävä kotona sitten ylitöitä, Camilla tokaisi, jolloin kaikki huokaisivat ärtymyksestä.

Kun Camilla oli selittänyt ohjeet tarkasti, ja palvelija jakanut kaikille työkalut, ei miesten auttanut muu kuin ryhtyä töihin. Paholaisten linnaa ympäröivä muuri oli valtava, ja kaikki ymmärsivät, että tässä olis taas kyseessä useamman päivän kestävä keikka, varsinkin, kun kaikki kutsutut eivät olleet saapuneet paikalle.
-Missähän se Eskokin luuhaa? Ei sillä että sitä tänne kaipaisin, muuten vaan ärsyttää, kun me rehkimme täällä ja se yksi vaan laiskottelee, Sami jupisi sörkkien kynttilällä muuria.
-En tiedä, mutta kuulin yksi päivä juorun, jonka mukaan se kirkas valoilmiö liittyisi jotenkin Kummalien perheeseen, Eemeli kertoi.
-Se oli kyllä todella merkillinen valoilmiö, mistäköhän moinen johtui? Mikakin liittyi keskusteluun.
-Nyt supinat seis ja töihin! Camilla huudahti, jolloin miesten keskustelu taukosi.

Yksi hyvä puoli Camillalle työskentelyssä oli, nimittäin palkintoateria, jonka Camilla "hyvää hyvyyttään" tarjosi uurastajille palkinnoksi. Camilla tietenkin esitti kansan oloista kiinnostunutta hallitsijaa ja ruokaili toisten kanssa, jolloin nämä saattoivat kertoa mieltään painavista asioista. Camillahan tiesi kaiken kurjuuden jo etukäteen korppinsa ansiosta, mutta hän nautti suuresti siitä, miten toiset kertoivat huolistaan ja ongelmistaan. Tuotti jonkin verran ponnistelua, että Camilla sai pidettyä virneensä piilossa Eemelin murehtiessa perijänhankintapaineista, mutta onneksi tiukan paikan tullen saattoi kätkeä suun juomalasin taakse.

Aika kului eteenpäin, ja kaikki sujui Paholaisilla rauhallisesti, eikä murtautumisyrityksiä enää sattunut. Camilla jaksoi kuitenkin olla varuillaan, ja Paholaisten tontilla oli ankara vierailija kielto, eikä kukaan varomaton edes pääsisi portin läpi vahvihtusten teon jälkeen. Eräänä iltana taloon saapui kuitenkin kutsumaton vieras, kun Camilla oli tuntevinaan mahassaan myllerrystä, ja vatsaansa tiirailtuaan Camilla totesi olevansa raskaana. Tämä oli kuitenkin hyvä asia, Camillahan oli toivonutkin vielä yhtä lasta. Camilla taputti kevyesti massuaan ja kiiruhti kertomaan ilouutisesta kaikille.

Kisuvauvatkin kasvoivat ja kehittyivät päivä päivältä, ja lopulta koitti suuri päivä, jolloin niistä kasvoi täysikasvuisia. Kolmikko näyttää perineen aika samanlaiset piirteet, vain Proffa erottui joukosta pörröisemmän häntänsä ansiosta. Kisut perivät myös mielenkiintoisen tähtikuvioinnin turkkiinsa, vaikka kummallakaan vanhemmista ei sellaista näkyvässä karvakerroksessa näytä olevan. Mutta tässä siis Paloma, Petrola ja Proffa kasvaneina.

Pekko ei ollut koskaan ollut mitenkään erityisen kiinnostunut kissoista, mutta pentujen kasvettya mieskin päätti lähentyä jatkuvasti jaloissa pyöriviä katteja. Erityisesti Paloma oli Pekon suosiossa, ja kaksikon saattoi usein yllättää leikkimästä yhdessä.

Camilla ei puolestaan ennättänyt paljoakaan viihdyttää kissoja, sillä hänellä oli tarpeeksi tekemistä maha-asukkinsa kanssa. Mitä isommaksi vatsa kasvoi, sitä suurempi oli myös Camillan ruokahalu, ja tuntui, että koko ajan sai olla syömässä, eikä kuitenkaan tullut täyteen. Kesken Camillan ruokailun Nina rynni paikalle näyttääkseen äidilleen hyvin mennyttä koettaan.
-Vieläkö sinä syöt aamiaista? Nina kysyi kummissaan huomattuaan Camillan lautasella munia ja pekonia, mitä Paholaisilla on usein aamupalaksi. Lisäksi Camilla kuljeskeli edelleen pyjamassa.

-Mitä sitten, kai minä saan syödä, jos tekee mieli, Camilla murahti ja jatkoi ruuan haarukoimista suuhunsa. Samassa Nina muisti kädessään olevan paperin.
-Sain maantiedon kokeesta kympin, kun osasin nimetä kaikki Taikapölyn järvet ja joet oikein. 
-Hienoa, että olet perillä Taikapölyn maastosta. On tärkeä tuntea kaikki ympäristötekijät, varsinkin kun sinusta tulee hallitsija jonakin päivänä, Camilla muistutti.
-Niin, mutta kun koe meni niin hyvin, enkö saisi palkinnoksi pyytää paria kaveria kylään? Nina kysyi varovasti. Hyväntuulisisuus katosi kuitenkin sillä hetkellä Camillan äänestä tämän kieltäessä asian jyrkästi.

Masentuneena Nina marssi perinteiselle läksyjen tekopaikalleen ja päätti saman tien alkaa kirjoitella vastauksia vihkoseensa, nyt kun ei muutakaan tekemistä ollut. Ninaa harmitti suuresti, ettei hän saanut pyytää luokseen ketään leikkikavereita. Hän oli sosiaalinen sim, ja ilman ystäviävien läsnäoloa tuntui kurjalta, varsinkin nyt, kun isovelikin oli saanut työpaikan, ja hänellä meni siellä usein myöhään, eikä aikaa riittänyt enää siskolle niin paljon. Samassa Pekko sattui kulkemaan ohi, ja Nina valitti yksinäisyyttään.
-Älä turhaan sure, kyllä Camilla varmaan pian rauhoittuu noiden kylääntulorajoitusten suhteen, ja voithan soitella muille, Pekko neuvoi.
-Niin voin, mutta ei puhelimessa voi leikkiä taputusleikkiä, Nina valitti.
-Saisit muutenkin jättää tuollaiset leikit pois, olet sentään Paholaisen suvun jäsen, ja lässyleikit eivät meille sovi, Pekko murahti.

Pekostakin Camillan vieraiden kutsuntakielto oli typerä ja vainoharhainen, mutta eipä mies sitä vaimolleen voisi kertoa. Pekko ei kuitenkaan ollut valmis luopumaan ystäviensä tapaamisesta, minkä vuoksi hän järjesti juhlia, kun Camilla oli mennyt jo nukkumaan raskaudesta ilmenevän väsymyksen vuoksi. Pekolla oli oikein kivaa, ja vierasväki osasi olla jopa niin sivistyneesti, ettei Camilla koskaan herännyt. Pekko ei pahemmin tuntenut edes huonoa omatuntoa "säännön rikkomisesta", koska hän ei huomannut ystävien vierailussa mitään uhkaavaa tai rangaistavaa.

Ninalle ja Nikolakselle Pekko kuitenkin näytti kovaa naamaa, kun nuoriso olisi halunnut pyytää ystäviä kyläilemään. Pekko piti huolen, että vain hän ja kansa tietäisivät öisistä bileistä. Ninaa harmitti, ettei hän saanut nähdä kavereitaan. Camilla päästi häntä nykyisin harvoin käymään ystävienkään luona turvallisuussyistä. Ninan päivittäiseksi tehtäväksi tulikin torjua kavereiden kylään kutsumiset, minkä takia opiskelulle jäi enemmän aikaa.
-Isä! Antaisit minun edes tänään... Nina aloitti, mutta Pekko ehti sanoa jo "ei". Hän arvasi, mitä Nina oli sanomassa vaikka keskeneräisestä lauseesta.
-Ei meille tänäänkään käy, Nina huokaisi puhelimeen jo vanhan rutiinin mukaan.

Samalla iltapäivällä myös Olli oli loikoilemassa ja vartimassa tietä. Kisu oli saanut vastuullisen tehtävän hälyttää isännän paikalle aina uhkaavissa tilanteissa. Tällä kertaa tien vieressä köpöttelivät Uhlo ja Elhi-koira.
-Mitä sinä täällä teet? Häivy. Isäntäni ja emäntäni eivät halua tänne vieraita, Olli sähähti.
-Ja kissako minua meinaa estää? Jo on aikoihin eletty, Elhi naurahti epäuskoisena.
-Älä aliarvioi kissan voimaa! Hyvistä taustatukijoukoista on paljon apua, Olli naurahti ja maukaisi kovaäänisesti.

Samassa Pekko pyrähti paikalle, ja mies näytti melkoisen äkäiseltä.
-Mitä teet täällä? Tiedät hyvin, ettei Camilla kaipaa vieraita, Pekko ärähti.
-Meutta minun täytwyy saada tavarta hallitsija! Minunk äitini katoysi yllättäen, jar isäni onw sairals. Minä jya veljeni emkme pärjää kashdestaan. Isoveljeni pyysivkin minut juttusiltle hallitsija-Camilllan kanssa, Uhlo selitti hädissään, mutta Pekon ilme ei värähtänytkään.
-Eivätköhän ongelmasi parane helpoimmin kotona. Camillalla on muitakin hallitsijan kiireitä, Pekko ilmoitti, eikä Uhlon auttanut muu kuin lähteä kotiimatkalle tyhjin käsin.

Myös kissojen keskuudessa pystyttiin havaitsemaan suuria riidanpurkauksia. Palomasta oli kasvettuaan kehittynyt sellainen ärrimurri, ettei tytön käytöksellä ollut enää mitään rajaa. Siskon lempipuuhaa oli tapella vihamiesensä, Petrolan kanssa, eikä se ollut kaunista katseltavaa.
-Nyt kuule pentuseni vähän kunnioittavampaa käytöstä! Olli karjaisi ruokakupilla ärtyisänä. 
-Mä en oo enää sun pentus, joten ihan turha alkaa uhoilla! Olen aikuinen kissa, ja sinun on aivan turha käskyttää minua, Paloma ilmoitti kuono pystyssä. Hän koki olevansa kissojen kuningatar ja näki oikeutetuksi tehdä kaikille pahaa oman mielihyvän saavuttaakseen.

Pahis tallusteli ruokakulholle nälkäisenä, ja pian kisu upotti päänsä ruoan sekaan. Pahis oli kuin ei olisi huomannutkaan sivussa käytyä tappelua, mikä suututti Ollia tavattomasti! Hänestä ei ollut kivaa, että Pahis ei tehnyt mitään lasten kasvatuksen eteen.
-Sano sinä nyt jotain tuolle Palomalle! Ehkä hän uskoisi sinua paremmin kuin minua, Olli kehotti.
-Sitä en ihmettelisi, vaikka uskoisikin, mutta minä en jaksa. Camilla toivoi, että hankin pentuja, ja olen kyllä tehnyt osuuteni urakassani. Minä en halua olla mikään kotiäiti, joka katsoo pentujensa perään. Aivan liian sitovaa minun villiin elämäntyyliini, Pahis ilmoitti, eikä Olli voinut uskoa korviaan. Pahis aikoi sitten irtisanoutua tehtävästä kokonaan ja heittää kaikki koiraansa niskaan!

Vaikka Pahis ei välittänytkään pentujensa riitaisasta elämästä, niin sentään Nina välitti. Hänestä oli kurjaa katsoa, kun Paloma kiusasi muita sisaruksiaan. Sitä riitaa kun nykyään tuli nähtyä useaan otteeseen päivässä.
-Saisit hävetä! Minä olen oppinut elämästä, ettei kiusanteolla saa mitään kivaa aikaan! Miettisit välillä, miltä muista tuntuu, Nina kivahti pettyneenä kissaan. Paloma asteli pari tassullista taaksepäin ja hieman säikähti. Simit olivat mahtimammonaisempia, joten heitä pitäisi kuunnella. Eri asia sitten on, pitääkö sovittuja lupauksia.

Palvelijakin sai viettää useita tunteja kissojen parissa, kun näistä oli kasvanut turhan villejä palvelijan makuun. Kissat raapivat huonekaluja, jättivät käyttämättä hiekkalaatikoissa ja häiritsivät muillakin tavoilla simejä. Kissojen ilmapiiri vaikutti linnan siisteyteen, ja palvelija sai koko ajan lisää tehtävää. Jos taas palvelija ei ollut ehtinyt sotkuja siivoamaan ajoissa, alkoi Camilla luennoimaan palvelijalleen. Niinpä palvelija päätti opettaa kissoja sisäsiisteiksi ja kohteliaiksi kehumalla ja torumalla niitä.
-Ja minun piti hoitaa vain kokkaaminen, siivoaminen ja korjaaminen. Sen lisäksi sain tehtävän, josta minulle ei ole ikinä opetettu. En minä ole mikään eläintieteilijä! palvelija harmitteli.

Onneksi kukaan ei jaksa riehua ikuisesti, ja yön ajaksi Paholaisten linnaan laskeutuikin rauhallinen hiljaisuus, kun kissat väsähtivät. Ehkä ne käyttäytyivät kunnolla tietäen, ettei Camillan kauneusunia sopisi häiritä juoksentelemalla ympäri taloa keskellä yötä. Vaikea sitä on kyllä uskoa, että nämä riitapukarit pystyivät sulassa sovussa nukkumaan vieretysten samassa huoneessa. Tai täytyihän sitä silti pieni hajurako jättää...

Vaikka kissat käyttäytyivätkin yön ajan kunnolla, kävi niiden muu riehuminen kaikkien hermoille ja Camilla oli alkanut pohdiskella, oliko Pahiksen pentujen teettäminen sittenkään ollut hyvä idea.
-Minä toki nautin pahantekijöistä, mutta rajansa kaikella! Nämä kissat alkavat käydä hermoilleni, Camilla valitti asiasta Pekolle.
-Luulen, että ongelma saattaisi ratketa, jos hankkiutuisimme osasta kissoista eroon. Eihän Pahiskaan yksinään paljoa hankaluuksia tuottanut, Pekko järkeili.
-Hmm, tuossa on kyllä ideaa... Mutta minne minä nyt ylimääräiset kissat saan hävitettyä? Camilla puuskahti, kyllä tämä ratkaisujen keksiminen osasi olla työlästä!

Pekolla oli kuitenkin mielessä varsin oiva ratkaisu ongelmaan, ja Camillakin hyväksyi sen. Pekko oli salaisia bileitä pitäessään huomannut Samin olevan jatkuvasti kissoja silittelemässä, joten hän päätti ehdottaa Camillalle, että kissat palautettaisiin sinne mistä ne tulivatkin - Paljuloille. Vaikka Camillaa hiukan hirvitti päästää ketään kylään, uskalsi hän lopulta pyytää Samin käymään.
-Noo, miksei se voisi onnistuakin. Tosin meillä on kyllä kotonakin jo aika lauma kissoja, mutta varmaan saamme elätettyä niitä, Sami pohdiskeli, kun ei tohdinnut kieltäytyäkään hallitsijan ehdotuksesta. Niin Samin mukana lähtivät Paholaisten talosta Olli, Petrola ja Proffa. Pahis sai tietenkin jäädä, ja lisaksi haluttiin säilyttää myös yksi pennuista, ja Paloma oli valloittanut monien sydämen temppuilustaan huolimatta, joten sekin sai jäädä.

Eräänä päivänä Ninakin ryhtyi kutsumaan salaa kavereitaan kylään. Hän ei vaan enää kestänyt ainaista yksinoloa, ja sitä paitsi olisi aika pieni todennäköisyys jäädä kiinni kavereiden kutsumisesta kylään, sillä vanhemmat olivat kovin kiireisiä omissa puuhissaan, eikä heillä ollut kovin paljoa aikaa valvoa lastensa tekemisiä. Sinä päivänä Nina astelikin erittäin hyvällä mielellä ulos koulubussista, kun Pilvi Paljula oli tullut hänen mukanaan.

Sisälle päästyään Nina vikuili nopeasti ympärilleen ja huokaisi helpotuksesta, kun kumpikaan vanhemmista ei ollut käytävässä. Tämän jälkeen hän kääntyi ystävänsä puoleen supisten mahdollisimman hiljaisella ääneellä.
-Hiippaillaan ihan hiljaa tonne mun huoneeseen, ettei kukaan huomaa meitä, Nina neuvoi. Pilvi loi kummastuneita katseita ystäväänsä, miksi heitä ei muka saisi näkyä? Nina puolusteli hätääntyneenä asian siten, että Camillalla oli kiireitä, eikä hän halunnut kuulla häiritsevää melua. Pilvi ihmetteli käytäntöä edelleen, mutta lähti kuitenkin hiippailemaan Ninan perässä.

Eräänä yönä Camilla oli herännyt outoon pirteyden tunteeseen ja päättänyt mennä hyödyntämään energiaansa opiskeluun. Kumartuessaan kirjahyllyn alimmalle hyllylle mahaa kuitenkin vihlaisi oudosti, ja hetkeä myöhemmin alkoi sama tuttu polttelun tunne kuin Ninan ja Nikolaksen maailmaan saatossa - synnytys oli käynnistynyt. Aina itsevarma Camilla koki hieman pelon tunnetta, mitä jos kukaan ei kuulisi hänen avunhuutojaan nukkuessaan sikeästi, ja nainen joutuisi selviämään synnytyksestä yksin? 

Pelko katosi kuitenkin hetkessä, sillä palvelija ryntäsi paikalle parin karjaisun jälkeen tarkan kuulonsa ansiosta. Palvelijan avustuksella Camillan käsivarsilla lepäili pikkuinen tyttövauva. Camilla oli haltioissaan ja vetäisi vauvan lähelle kasvojaan nähdäkseen pienokaisen kunnolla. Hän ei muistanutkaan enää pitkän tauon jälkeen, miten ihanaa oli pitää pientä siminalkua sylissä. Palvelija hymähti huomatessaan Camillan aina vakavalla naamalla hymyn häivähdyksen, Camillallakin oli pehmeä puolensa.

Camillan hymy muuttui kuitenkin pian irvistyksessä hänen tuntiessaan mahassaan jälleen kipua. Camilla oli pudottaa sylissään olevan pienokaisen siirtäessään kätensä vatsaa pitelemään, mutta onneksi palvelija ennätti saada vauvan kiinni ajoissa. Ei mennyt kauaakaan, kun Camilla sai jälleen nenänsä eteen tismalleen samanlaisen tyttövauvan kuin äskeinenkin oli. Camilla ei meinannut uskoa asiaa todeksi, mutta pakkohan se oli, kun kaiken näki omin silmin, hän oli saanut yhden vauvan sijasta kaksi sellaista!

Hetkeä myöhemmin Pekkokin ilmaantui paikalle kummastellessaan käytävästä tulevaa valoa. Pian Pekkokin sai huomata tulleensa juuri kahden vastasyntyneen pienokaisen isäksi! Mies kiiruhtikin pian katomaan Camillan sylissä köllöttelevää vauvaa, ja Camilla ojensikin vauvelin Pekon syliin. Palvelilla oli sillä välin omat ongelmansa toisen vauvan kanssa, se oli vähän hätääntynyt hälinästä ja itku meinasi tunkea ulos. Tottuneena palvelija sai kuitenkin tilanteen hallintaan. Vaikkei hän eläintieteilija ollutkaan, niin vauvoista ja niiden hoidosta palvelija tiesi jokaisen yksityiskohdan!

Camilla oli tyrkännyt toisen tyttösen Pekon syliin, ja itse hän nappasi palvelijalta toisen itselleen.
-Identtisiä ainakin vielä. Ihanaa, miten kieroilta he näyttävät! Camilla leperteli omalla tyylillään. 
-Ah, ihanaa, että saan tuntea ihan kunnon isyyden vielä kerran! Pekko puolestaan huokaili ottaessaan tytön haliotteeseen. Palvelija seurasi sivusta hymyillen. Hän oli onnellinen tuoreiden vanhempien puolesta.
-Tytöt nimettäköön Neaksi ja Nooraksi, Camilla julisti.
-Kauniit nimet, Pekko totesi vilkaisten Camillaa, joka nyökytteli samanmieleisesti.

 Tällaisiin iloisiin tunnelmiin päättyy osa. .-) Hih, jo toiset kaksoset Taikapölyssä! Tykkään niin kovasti, kun simssiin syntyy kaksosia. .-) Jättäkää taas kommenttia, myös piilolikujat voivat tulla rohkeasti esiin! Sitä paitsi ette pysty olemaan minulta piilossa vaikka haluaisitte, näen tilastoista kävijämäärän. .-D No mutta, heippa taas, viikon päästä nähdään toivon mukaan. .-)