Moi vaan taas! Sainpa vähän nopeammin uuden osan tänne, vaikka se aika lyhyt onkin. Minulla ei kuvatessa ollut mitään inspistä, eikä random-kuviakaan kertynyt paljon yhtään, joten tähän osaan tuli hädin tuskin 20 kuvaa, mikä on minusta todella vähän! Yritin vähän saada pidennystä kuvatekstejä pidentämällä, jottei lukukokemus jäisi aivan tyngäksi. Huomasin myös, että olin edellisessä osassa kutsunut Meriä Mariksi, mutta tässä osassa Meri onkin ollut taas Meri, vaikka hänen henkilöllisyytensä paljastuikin aikoinaan Mariksi. Pahoittelen kömmähdystäni, mutta ainakaan Mari-aikuinen ja Mari-teini eivät mene sekaisin. .-) Jos sitten päästäisin teidät osaa lukemaan!

VASTAUKSET EDELLISEN OSAN KOMMENTTEIHIN:

Jade Essence kirjoitti:
Oi, Amorien talo näyttää kuin suurelta, sokerikuorrutteiselta hääkakulta :D Hääpaikka oli myös mieleeni, kun se oli kekseliäästi kohotettu muuta maanpintaa korkeammmalle. En kyllä ole muualla nähnyt tuollaista ratkaisua, hyvä että joku keksii jotain uutta ;) Suosikkini sisätiloista on ehkä yläkerran olohuone.
Sopii hienosti kuvioihin tuo, että Aimée ei heti suoralta kädeltä ole sopeutumassa vakiintuneen suhteen auvoihin vaan ajatukset pyörivät vapaammissa ajoissa. Vai pieni poika sieltä tulikin *vilkuttaa esikoiselle*
Huh, onneksi Aimée esti Jamesia hyökkäämästä Aamun kimppuun, saatiinpahan tämäkin kuuntelemaan järkipuhetta. Ja onneksi puiden takana piilotteli Jasmina eikä Camilla! Ehkä asiat alkaisivat vähitellen selkeytyä...
Vai on Eemeli neiti Amorin vietävissä. Saattoihan sen osittain arvata naisen voimien takia, mutta silti. Onneksi Eemeli kuitenkin päätti vetäytyä, ennen kuin mitään suurempia konflikteja kasvoi.
Erkistä tuli kyllä hauskan näköinen pikku taapiska, pidän noista harmaista silmistä.
Tulee kyllä olemaan mielenkiintoista seurata, mitä tästä kehittyy ;D

Vastaus: Heh, kieltämättä Amorien talossa on hääkakun näköä, hauska huomio! .-D Minulla on tapana korottaa hääpaikan maata, jos jaksan panostaa sen ulkonäköön. .-D Minä taas pidän harvoin häitä sisällä, voisi sellaistakin kokeilla. .-) Totta, minunkin järkeni mukaan Aiméella luulisi olevan sitoutumishankaluuksia, joten sellaisia koitin toteuttaa. .-) Jep, Erkki oli kyllä suloinen! Aamulla ja Jamesilla tosiaan onkin helpompaa nyt, kun he tietävät asioiden oikean laidan. .-) Onneksi tosiaan piileskelijä oli Jasmiina! Nainen oikeasti tuli sieltä kuvaushetkellä yllättäen, joten päätin päästää hänet mukaan kohtaukseen. .-D Totta, Aiméella on niin kovat voimat, että siinä on paha Eemelin vastustella. .-( Onneksi Eemeli sentään lopulta vetäytyi hommasta pois. Kiitos kommentistasi. .-)


 
vupii kirjoitti:
Aimée koetas nyt käyttäytyä, tuolla tahdilla neidillä on kohta kaikki Taikapölyn miehet pikkusormensa ympärillä...
Mutta onneksi A esti Jamesia ettei tämä satuttanut tytärtään ja Camillankin vastarintaliike kasvaa. Oikein hyvä :)
Odottelen innolla mitä Aimee keksii voimillaan tehdä ja saadaanko Camilla syöstyä vallasta ;)

Vastaus: Jep, jos Aimée villiintyy oikein kunnolla, tulos on sama kuin veikkauksesi. .-D Aimée tosiaan toimii rauhan sovittelijana! Camillastakin tosiaan selviää kansalaisille. Kiitos kommentistasi. .-)



Roskuliini kirjoitti:
Aijai, Aimée koetas nyt käyttäytyä! Nainen on oikea miestennielijä! Eemelikin lankesi Aiméen ansaan.. Säikähdin kyllä tuossa kohdassa kun Aimée suuteli Eemeliä aivan Floran selän takana.. Ja Aimée siis on raskaana Eemelille?? Toivottavasti lapsesta ei tule kauheasti isänsä (jos se siis on Eemeli) näköistä, ettei petosta huomaa.. Tai toisaalta Aimée saisi kyllä ansionsa mukaan mutta silti hahmo on jotenkin mukavan ilkeä.. ::D
Jännittävää, mitäköhän nuo keksivät Camillan varalle? Olisin niiiiin onnellinen, jos Pilvilinnat saisivat palata Taikapölyyn ja Jonnasta (Johannasta...) tulisi taas kuningatar (; Onneksi Aamu sai selvitettyä asiat Jamesin kanssa, ette mies elä edelleen siinä luulossa, että neito olisi tappanut ätinsä.. (: Tai toivottavasti James ei enää kanna Aamulle kaunaa ((: Taas yksi säikäytyskohta oli tuo kun Jasmina rapisteli porealtaan lähistöllä.. ::D
Erkki on kyllä myös yksi suloisuus! <3 Pojan ulkonäössä oli mukava sekoitus Aiméeta ja Jamesia (: toivottavasti poika pääsee naimisiin Pihlan kanssa ilman ongelmia (:
Amorien talo on kyllä ihana <3 lempihuoneeni on ehkä ruokailutila, se on niin kaunis huone! <33 muukin talo on toki myös ihana, ja myös hääpaikka ja poreallaspaikka olivat mieleeni ((:
Jatkoa odotellen,
Roskuliini <3

Vastaus: Aimée tosiaan on melkoinen miestennielijä. Minäkin olin hiukan peloissani Aiméen tervehdystavasta, mutta Flora päätti tällä kertaa olla huomaamatta. .-D Aiméen tuleva lapsi on tosiaan joko Eemelin tai Jamesin. Saa nähdä, mitä tapahtuu. ,-) Aimée tosiaan on mielenkiintoinen hahmo, joka sekottaa pakkaa mielensä mukaisesti. .-D En myöskään kerro Cammillan ja Pilvilinnojen tulevaisuudesta. En ole aivan vielä päättänyt, millä tavalla toimin. .-) Totta, totuus on aina hyvä vaihtoehto, eteenkin kun oli isän ja tyttären suhteesta kiinni. .-) Hauskaa kuulla, että olen onnistunut säikäyttelemään sinua pitkin osaa. .--D Jep, minustakin Erkki on ihana vauva! <3 Hyvin todettu, poika on tosiaan toisaalta isänsä mutta toisaalta äitinsä näköinen. .-) Avioliitot ilman ongelmia ovat tosiaan aina kivoja, toivottavasti Erkki ja Pihla onnistuvat siinä. .-) Iloista, että pidät Amorien talosta. .-) Kivaa, että useita lempihuoneita löytyi! Kiitos kommentistasi. .-)



Yavanna kirjoitti:
Olipas mielenkiintoinen katsaus.
Hyvä, että asiat selvisivät Jamesillekin, ettei enää tarvitse tyttärelleen vihoitella.
Tosin, miten mahtanee käydä, kun mies huomaa, että tuoreelle vaimokkeelle yksi mies riitäkään.
Tosin tuo on onneksi aika pieni paha sinänsä, mutta saattaa mutkistaa tilannetta entisestään, mikä taas taitaisi sopia Madame Pahalle erittäinkin hyvin.
Mutta nyt jään odottamaan, että mitäs suunnitelmia simisi vielä juonivatkaan nykyisen hallitsijan päänmenoksi. :)
p.s
Kiva, jos sait tontit simeineen toimimaan. :)

Vastaus: On tosiaan hienoa, että James sai tietää totuuden Auroran kohtalosta. .-) Jep, saa nähdä, mitä James ajattelee Aiméen rakastetuista, jos tämä joskus jää kiinni. Haha, saa tosiaan nähdä, mitä kansalaiset vielä juonivat. .-D Juups, hyvin toimivat! Kiitos kommentistasi. .-)



Aamutähti kirjoitti:
Ihan ekana kehaisen että talo on hieno! :)
Ihanan tuollainen teemansa mukaan menevä, niin kuin esimerkiksi Jääpuikoilla on jäisen näköiset seinät, Puskilla kasvien verhoama talo ja niin edelleen, niin Amoreilla on vaaleanpunainen sydän. Aika mahtavaa!<3
Minä koen jostain syystä Jamesin liian hyväuskoisena ja henkisellä tavalla sinisilmäisenä miehenä, kun suostuu melkeinpä omia mielipiteitään miettimättä Aiméen ideoihin suoraa päätä; menee töihin kun neito niin sanoo, viivästyttää häitään joista itse haaveilee varmasti joka yö, koska neito sillä tavalla käskee. Avaa silmäsi, James, ja kuuntele omaa sydäntäsi, sinä saisit tehdä välillä kuten itse tykkäät!
Ja siinä se taas nähdään, Aimée pamahtaa paksuksi, ja vauva saattaa olla Eemelin. Eikö edes kaduta?
Tosin..mitäpä jos käykin niin, että lapsi on Puskan, mutta tämä mennään naittamaan jollekin Eemelin muista lapsista, Aimée ei kerro ikinä mitään ja k. o. sim hankkii veljensä tai siskonsa kanssa melkein lapsiakin ja syntyy kunnon draama kuin suoraan Emmerdalesta! No en tiedä, on varmaan tullut katsottua lempibrittisarjaa vähän turhankin liikaa.. :-D
Nyt kun kerran kysyit, niin opettaja kulkikin vain ohi, mutta minun naamani taisi olla niin syyllinen ja kiinni jääneen näköinen, ettei varmasti voinut olla epäilemättä mitään :D Kaiken päälle muistan miten ikivanha ja muinkin tavoin surkea kone jumitti kun painoin rastia netissä, ja Taikapöly jäi näytölle ainakin minuutiksi liian kauan! Ihan totta muuten, usko tai älä. Olin varmaan ihan paniikissa ja punainen, tuo tietty ope kun on TODELLA tiukkana tehotätinä tunnettu.. Aamutähden onneksi sitä kuitenkin tuntui kiinnostavan enemmän viereisen rivin häiriköijät :P

Vastaus: Kiitos. .-) Olen tosiaan koittanut tehdä perheille teemoihinsa sopivat talot. Hyvä, että olen mielestäsi onnistunut. .-) Jeps, James on niin perhekeskeinen ja hän rakastaa Aiméeta niin paljon, ettei hän halua uskoa naisesta pahaa. .-( Aiméen rakkauden voimallakin on vaikutusta Jamesin käyttäytymiseen, ja hän pystyy "tuhoamaan" mustasukkaisuutta Jamesin mielestä. On tosiaan surullista, että James ottaa työn avovaimonsa sanojen vuoksi. .-( Hienoja vinkkejä annoit Jamesille. .-> Aiméeta kaduttaa varmaan harvoin toisten pettäminen, kun hän itse on kovin vapaudenhaluinen. .-/ Huh, keksitpä tosiaan hienon juonisuunnitelman! .-D Toteuttamisen arvoinen kyllä, saa nähdä, miten tapahtuu. .-> Lempisarjoja kannattaa katsoa liikaa! .-D Voi sinua, kun kone jumitti juuri, kun olit tuhmilla sivuilla. .--D Uskon toki. Tehotädit ovat aina pahoja! Hyvä, että sillä hetkellä oli häiriköitä ympärillä, ettei opettaja sinulle tullut nipottamaan. .-) Kiitos kommentistasi. .-)



Mesinen kirjoitti:
Voi Eemeli!
Siinä Aimé oli kyllä oikeassa, että oli hieman liian myöhäistä päättää olla uskollinen kumppani Floralle. Ajattelin kyllä että rakkaus-simin pedistä löytyisi muutama muukin taikapölyn asukki, mutta kyllähän ne vielä sinne ehtii. Aimén vaikutukselle, kun ei oikein kukaan tunnu olevan immuuni.
Tavallaan oma kieroutunut mieleni toivoo kovasti, että vauva olisi Eemelin. Myhäilen aina innosta, jos vain jotain negatiivista tapahtuisi.. Hyi minua... ;) !
Jamesin olisi kyllä aika avata nuo silmänsä ja katsella rakastettuaan hieman uusin miettein. NO se voi kyllä olla aika vaikeaa, kun on noin korviaan myöten rakastunut ja haluaa ehdottomasti kieltää menneen elämänsä.
Ainakin Aamu ja James saivat jokseenkin asioita selvitettyä Aimén ansiosta. Ajattelin jo jossain vaiheessa, että Aleksanterikin löydetään vielä Aimén salaisesta treffihuoneesta ja isäehdokkaiden joukosta, mutta ei nyt sentään.
Hmm.. Camillan suunnitelmat ja kuviot alkavat hiljalleen paljastua.. Mitäköhän tästä vielä kehkeytyy..
Vielä lopuksi täytyy kehaista, että talo on aivan upean näköinen. Oikein yliromattisella tavalla sydämenmuotoinen ja herkkä joka puolelta, kuten rakkaus-simille sopii ;) !
Jatkoa innolla odotellen..!

Vastaus: Sanos muuta, ei salasuhteen lopettaminen mitään uskollista kumppania Eemelistä enää tekisi. Aimée ei tosiaan vielä ole ehtinyt kaikkia Taikapölyn miehiä johdatella sänkyynsä, mutta ehtiihän tässä. .-D Aika hyvin todettu tuo immuuni-juttu! Mahdollisuudet vauvan isälle ovat 50-50, mutta toivotaan, että kieroutunut mielesi pitää lopputuloksesta. .-D Minäkin tykkään onnettomuuksista ym. ikävistä asioista toisten tarinoissa, joten melko hyikierolainen olen minäkin. .-D James on kyllä sen verran rakkauden sokaisema, ettei älyä kurkata pilvilinnansa reunalta alas. Toki tuolla mainitsemallasi menneisyyden kieltämisellä on oma osuutensa myös. Mutta on Aiméesta ollut sentään hyötyäkin, kun hän auttoi Jamesia ja Aamua olemalla sovittelijana paikalla. .-) Hoho, Aimée ei sentään käynyt Aleksanterin kimppuun, vielä... Jeps, kansalle alkaa tosiaan pikkuhiljaa selkiytyä salattuja tietoja Camillasta, kun Taikapölyläiset yhteistuumin kokoavat tiedonrippeistään palapeliä.. Ihmeellisiä vertauskuvia kehittelen tähän kommenttiin, miksei tämmöisiä tule mieleen itse osaa kirjoittaessa. .-D Kiitos kehaisusta, itsekin tykkään Amorien talosta tosi paljon. .-)) Kiitos paljon hyviä oivalluksia sisältävästä kommentista!

KERTAUSTA EDELLISESTÄ MERITHAIMENIEN OSASTA:



Meri/Mari joutui jatkuvasti Mikan paheksunnan kohteeksi menneisyydessä tekemänsä siskonsa tappamisen vuoksi. Vanhemmilla oli kova työ pitää riitelynsä lapsilta salassa, eivätkä he siinä täysin onnistuneetkaan.Tekosyiden kertomisella vältettiin kuitenkin totuuden paljastaminen.


Hauki pakkasi aikuiseksi kasvettuaan tavaransa ja hipsi yön pimeydessä pois kotoaan tarkoituksenaan lähteä etsimään kateissa olevaa ihastustaan Aamu Sunia. Matkalla hänen seuraansa liittyi myös Pirkko-niminen nainen, joka paljastui Pekko Paholaisen siskoksi Paholaisten osassa.

Ahven jäi ainoaksi veljeskolmikon edustajaksi Merithaimenien taloon Hauen lähdettyä ja Kuhan kadottua (Merithaimenet eivät vielä tällöin tienneet Kuhan olevan yliopistolla ystäviensä kanssa.) Sunien osassa kuitenkin ilmeni muullekin perheelle, että Kuha elelee siellä. Laiskasta pojasta ei paljon ollut apua töissä, mistä Mika erityisesti nipottikin. Ahven sai kuitenkin puhtia rakastettunsa Johanna Pilvilinnan yllättävästä paluusta, ja pari kykeni välillä tapailemaan salaa.

Neri kadehti siskonsa Marin täydelliseltä tuntuvaa seurustelusuhdetta Puskien Eetun kanssa, kun Nerin ja Antti Sunin suhde ei ollut yhtä vakaalla pohjalla. Neri odotti jo tulevaa aviliittoa ja perijän vastuuta, kun taas Antti halusi elää hetkessä ja nauttia vastuun sijasta.

Marin kasvettua teiniksi alkoi hän seurustella tulevan puolisonsa Eetu Puskan kanssa. Aluksi kaikki oli ruusuilla tanssimista, mutta Eetu joutui auttamaan paljon vanhempiaan kasvimaalla ja vauvojen hoidossa, jolloin tapaamiset harvenivat. Tästäkös Mari pahastui ja angstasi kurjaa tilannettaan vähän jokaiselle vastaantulijalle.

UUSI OSA ALKAA:

Merithaimenten pitkään kestäneeseen synkkyyden aikaan oli ilmaantunut pieni valonpilkahdus, kun Kuha oli yllättäen löytynyt Sunien luota majailemasta!

-Älä kutsu minua Mariksi enää! Olen aivan sama Meri kuin ennenkin, nainen takertui miehen yhteen sanaan. Mika huokaisi ja päätti lähteä kalaan.

Nykyisin Mika pakeni kalaan usein, kun hän ei enää kestänyt kotona oloa. Luonto rauhoitti hänen mieltään, ja meren hiljainen kohina antoi ajattelulle tilaa. Kun oli selvinnyt, että Mikan aviovaimo olikin oikeasti Merin sisko Mari, ei mies ollut kyennyt luottamaan enää mihinkään, mitä vaimo sanoi. "Meri" ei ollut enää se, keneksi Mika oli naista luullut. Tämä oli murhannut oman siskonsa pelkästä kateudesta. Nainen oli salaillut asiaa vuosikaudet, koko sim kuvotti Mikaa! Mika vihasi vaimonsa käytöstä. Kuinka Mika ei ollut huomannut muutosta? Hän oli elänyt täydessä tietämättömyydessä. Mikasta tuntui joka päivä, että hän oli liian hyvä vaimonsa kaltaiselle murhaajalle, mutta Mika rakasti edelleen naista, vaikka se pahalta tuntui myöntääkin. Oliko hallitsija-Camillalla sormensa pelissä? Sunien luona vierailun jälkeen mies oli ensimmäistä kertaa kyseenalaistanut Camillan hyvien tekojen motiivia. Jospa nainen olikin koko ajan paha, ja hän oikein toivoisi Mikan eroavan Meristä. Mika tunsi olevansa koko ajan aivan pihalla kaikesta. Hän ei tiennyt, ketä pitäisi uskoa, vai pitäisikö uskoa ketään.

Aurinkoinen kesä oli muuttumassa pikkuhiljaa syksyä kohti, sen pystyi tunnistamaan ilmasta. Viime aikoina oli satanut kaatamalla, ja samalat iskivät jatkuvasti pihan puihin leiskauttaen nuo tuleen. Puut alkoivat näyttää melkoisen kärsineiltä kohtelusta. Luonto osoitti mieltään oikein kunnolla. Neri tosin ei jaksanut välittää asiasta. Salamat iskeköön kaikessa rauhassa puita, kunhan jättäisivät simit rauhaan.

Vaikka Julius Jääpuikon opinnot yliopistolla olivatkin jo alkaneet, palasi nuori aikuinen usein lomilla kotiin majailemaan. Yliopistolla oli vähän yksinäistä ilman ystäviä, joten Julius viihtyikin lomilla kotosalla siinä mielessä, että ehti samalla käydä tapaamassa ystäviään. Tänään vierailuvuoro oli Merithaimenilla, ja Julius oli ottanut matkaseurakseen Jääpuikkojen Alli-kisulin. Vaikka Nerin ja Juliuksen ystävyys ei lämpimimmissä merkeissä alkanutkaan*, oli nuorista myöhemmin tullut läheisempiä ystävyksiä.

*Katso osa 42

Allin kyllästyttyä jatkuvaan paijaamiseen kisu juoksahti rannalle kalastajien seuraan kärkkymään, josko sille lahjoitettaisiin pari pikkukalaa välipalaksi. Neri nousi ylös ja pyyhki käsiinsä tarttuneet kissankarvat housuihinsa.

-Mitä? Onko Aamu siis löytynyt? Julius ei ollut uskoa korviaan. Suuri helpotuksen aalto pyyhkäisi pojan läpi hänen saadessaan tietää, että kateissa ollut ystävä oli sittenkin kunnossa.

Mari iski vessaharjalla pönttöä vihoissaan. Hänen oli tarkoituksena siivota kylpyhuone, mutta ärtymys toi puuhaan aggressiivisia piirteitä. Maria tympi se, että hän näki poikaystäväänsä Eetu Puskaa aina vain harvemmin. Jo pelkät peltotyöt verottivat tapaamisia, mutta Puskille siunaantuneen suuren vauvalauman synnyttyä oli koko perhe joutunut rahoittamaan "turhia" menojaan ja auttamaan pienokaisten hoitamisessa. Marista se oli törkeää lapsityövoimaa, vanhempien pitäisi rajoittaa lisääntymistään, jos eivät kykene hoitamaan kaikkia lapsiaan. Tuohtuneena Mari kuvitteli miekkailevansa pytyn kanssa, ja aikamoinen taistelu siitä syntyikin. Pieni aggressiivinen toiminta pienensi ärtymystä kummasti, ja muutenkin Marilla oli tapana hoitaa siivoaminen mielikuvitusleikkien kanssa, jolloin hommat hoituivat nopeammin ja lähes huomaamatta.

Nerillä sen sijaan sujui paremmin rakkausrintamalla, sillä hän ehti näkemään Anttiaan vaikka joka päivä. Muutenkin tyttö oli hyvällä mielellä tavattuaan pitkästä aikaa Julius-ystävänsä. Pojan kiinnostavien  yliopistokertomusten jälkeen Neri oli kovasti innostunut yliopistolle lähtemisestä, ja tyttö haaveilikin kyseisen ajankohdan koittavan jo pian. Antin kohdalla saattaisi tosin tulla pieniä ongelmia, pojalla oli aina ollut vähän hankaluuksia koulunkäynnin suhteen ja, luokalle jäämisen uhka oli muutamaan otteeseen ollut Antille ajankohtainen ongelma, mutta lopulta toinen oli aidan matalalta kohdalta päässyt loikkaamaan vehreämmälle niitylle. Neri kuitenkin luotti poikaystäväänsä ja oli varma, että tämä saisi hoidettua lukion loppuun. Hän olisi valmis vaikka antamaan Antille tukiopetusta, jos sellaiseen tarvetta olisi. Neri pyörähteli musiikin tahdissa syksyn vilvoittamalla kuistilla onnellisena.

Ahven pystyi ymmärtämään ihan oman kokemuksen kautta Marin kurjan mielen. Hänellä itsellään oli nimittäin vähän samankaltainen tilanne Johanna Pilvilinnan kanssa, vaikkei hän siitä perheelleen puhunutkaan. Johannan täytyi piilotella Taikapölyn epävakaan tilan takia, eikä Ahven pystynyt tapaamaan rakastettuaan riittävän usein. Niinpä Ahven halusi piristää niin itsensä kuin siskonsakin mieltä järjestämällä välillä yhteisiä laulutuokioita karaoke-laitteella, jolloin murheet saattoi hukuttaa musiikin sekaan. Kun toinen lauloi, toinen tanssi vieressä. Mari oli todella iloinen veljensä vaivannäöstä, eikä hän kyennyt ymmärtämään, miten ihmeessä Ahven osasi asettaa sanansa aina oikealla tavalla. Ikään kuin tämä olisi tiennyt, mitä Mari halusi kuulla! Laulutauoilla kaksikko rupatteli, ja Mari sai purkaa kokemansa vääryydet Ahvenen lohduttaessa vieressä. Ahvenkin sai Marilta voimaa tämän tietämättä: Ahvenesta tuntui hyvältä, kun hän tiesi, ettei ollut ainoa sim, joka kärsi samasta ongelmasta. Marille annetut vinkit antoivat toisinaan itsellekin puhtia!

Tietenkin Marilla oli kavereita, joiden seura piristi kummasti erossa vietettäviä arkipäiviä. Marin tuoreimmaksi ystäväksi oli päätynyt Anniina Sun, jolta irtosi aina omalla tavalla huvittavia ja hienoja oivalluksia. Neri sen sijaan vietti iltapäivää kotonaan, kun hänen oli tarkoitus hoitaa alta rästiläksyt. Aina sopivan tilaisuuden koittaessa Neri kuitenkin luisui tavoitteestaan, ja tällä hetkellä hän jäi viihdyttämään Aimée Amoria tien reunalle. Neriä kiinnosti saada tietää, millainen Taikapölyyn muuttanut uusi nainen oikein oli, ja tyttö jäi suustaan kiinni Aiméen kanssa. Samalla Neri salaa seurasi pihalle eksyneiden haisunäädän ja pingviinin menoa.

-Voi, minulla on niin ikävä Eetua, Mari kertoi ties kuinka monetta kertaa.
-Älä jaksa jauhaa siitä pusikosta koko ajan. Pitää elämässä olla muutakin aktiiviteettiä kuin miehet. En tajua, mitä kaikki näkevät seurustelussa! Anttikin nyhvää vain siskosi kanssa ja kaikkea tylsää. Minä en ainakaan ikinä halua sitoutua, Anniina huokaisi.
-Näinköhän on? Mari naurahti.
-Rakkaus on kyllä pahin päihde, jos minulta kysytään! Jameskin unohti äidin tuosta noin vain, ja otti tilalle tuollaisen ärsyttävän akan. Rakkaudesta tulee riippuvaiseksi, eikä kohta pysty ajattelemaan enää järkevästi, Anniina huokaisi osoitellen Aiméeseen päin.
-Ethän vain ole mustasukkainen isästäsi? Minusta Aimée näyttää harmittomalta, ja he varmasti tulevat hyvin toimeen Jamesin kanssa, Mari totesi.
-Niinhän se haluaa kaikille väittää, mutta minä näen sen läpi. Varo vaan, ettei kohta ole isäsi kimpussa, Anniina huokaisi voimallisesti.

Sinä iltana Merithaimenet mutustelivat ruoantähteitä, sillä kalavarastoja piti säästää tulevaa talvea varten. Koko Taikapöly enteili vanhoja tuttuja syksyn merkkejä, joten kansalaiset olivat päätelleet Camillan kyenneen muuttamaan Taikapölyn vanhat vuodenajat takaisin.
-Tytöt, voisitteko koulun jälkeen ja vapaapäivisin tulla kalastamaan tulevina viikkoina? Camilla tuntuu haluavan aina vain enemmän kalaa syötäväksi, enkä tiedä, riittävätkö nykyiset varastomme koko talven ajaksi, jos sama meininki jatkuu. Ahvenelta en viitsi edes kysyä, mokomasta laiskasta, vastuuttomasta simistä ei ole mihinkään. Täällä se vain syö ja elää, mutta ei tee mitään, vielä aikuinen mies, Mika puhui moittivasti.
-Älä hätäile isä, me kyllä autamme sinua, Neri lupasi hymyillen.

-Saamme yhdessä paljon kalaa säästöön, vielä kun pyydetään äiti mukaan, Mari intoili. Mika meni kuitenkin täysin lukkoon, kun Meri tuli puheeksi. Parhaansa mukaan mies yritti vältellä häntä huijannutta naista, mutta se oli vähän vaikeaa, saman katon alla kun elettiin. Myös epävarmat ja vaihtelevat tunteet Meriä kohtaan tekivät Mikan suhtautumisen naiseen entistä sekavammaksi. Mika painoi katseensa tiiviisti edessään olevaan tyhjään lautaseen ja tunsi oikein tyttäriensä katseet suuntautuneen häneen.
-Isä, mikä sinulle tuli? Sanoinko jotain väärin? Mari kysyi hämmentyneenä.
-Ei, et... Minun täytyy mennä vielä onkimaan hetkeksi, merituuli rauhoittaa mieltä ja takaa paremmat yöunet, Mika puhui hiukan hajamielisesti ja poistui paikalta.

Tytöt seurasivat Mikan loittonevaa selkää. Miehen kadottua näkyvistä puhkesivat tytöt puhumaan.
-Mikähän isää vaivasi? Hän muuttui oudoksi ottaessani puheeksi äidin, Mari totesi.
-Sanos muuta. Onkohan vanhemmilla jotain riitoja? Nyt kun alkaa miettiä, niitä kahta näkee harvoin yhdessä. Yleensä äidin tullessa paikalle isälle tulee jokin kiireellinen työ mieleen juuri sillä hetkellä, jolloin hän poistuu paikalta, Neri tajusi yllättäen.
-Tiedätkö mitä? Meidän täytyy nyt ottaa ohjat käsiimme. Selvitetään, mikä äidin ja isän välillä kiristää ja autetaan heitä avaamaan riidan solmu, Mari sanoi päättäväisesti.
Joo. Pakko meidän on jotain tehdä, kun vanhempamme eivät näemmä saa sopua omin avuin aikaan, Nerikin myöntyi.

Tositoimiin ryhdyttiin samantien. Tytöt sopivat, että kumpikin jututtaisi toista vanhempaa, jolloin he saisivat mahdollisen ongelman selville. Neri löysikin Merin yläkerrasta shakkipelin äärestä. Nainen pähkäili niin ajatuksella käsissään olevalle merihevosnappulalle ovelaa siirtoa, ettei edes huomannut Nerin pysähtyneen hänen viereensä. Vasta tytön rykäistyä hienovaraisesti, käänsi Meri katseensa pois ruuduista.
-Hei äiti! Mulla olisi vähän asiaa, Neri tiedotti. Meri vaikutti yllättyneeltä, mutta kehotti silti Neriä istumaan alas. Vetäessään tuolia tajusi Neri vasta, ettei ollut ollenkaan suunnitellut, mitä sanoisi. Olisiko parempi mennä kiertelemättä suoraan asiaan vai säikäyttäisikö se Merin ja saisi tämän sulkeutumaan kuoreensa? Vai olisiko hyvä edetä aluksi sivuraiteilla ja vaivihkaa vihjailla keskustelua oikeaan suuntaan? 

Nerin istahdettua tuolille hän keräsi pelinappulat laudalta pois ja laittoi ne syrjään.
-Hei, minulla oli peli kesken, Meri pahastui toisen sekoittaessa nappuloiden järjestyksen.
-Nyt vaihdetaan lajia. Kerro, mitä sinun ja isän välillä on oikein tapahtunut? Neri päätti mennä suoraan asiaan.
-Voi kamala, näkyykö se noin hyvin? Meriltä lipsahti.
-Kyllä tuota teidän toistenne välttelyä alkaa pidemmän päälle osata yhdistellä ongelmiin, Neri myönsi. Nyt äiti puolestaan tuijotteli vaisuna sylissään olevien sormiensa turkoosia kynsilakkausta. Nerin teki pahaa katsoa surullista äitiään, joka räpytteli silmiään estääkseen kyynelten tulemisen.
-Kyllä, meillä on pieni riita meneillään, kun minä kerran... Meri keskeytti äkkiä. Eihän hän voisi tyttärelleen moista paljastusta menneisyydestään kertoa.
-Tuskin se mitään anteeksiantamatonta on. Isä ymmärtää kyllä, Neri yritti lohduttaa.
-Ei, Mika ei ymmärrä, Meri ajatteli surullisena mielessään.

Nerin jututtaessa Meriä, oli Mari lähtenyt rannalle Mikaa kuulustelemaan. Vaikeasta asiasta keskustelu ei luonnistunut noin vain Mariltakaan, ja hermostuneena tyttö pyöritteli onkea kädessään Mikan kiskoessa suuria vonkaleita toisensa jälkeen.
-Isä, Mari aloitti Mikan irroittaessa koukkua jättikokoisen monnin leuasta.
-Niin? Mika tokaisi pitäen katseensa sätkivässä monnissa.
-Onko sun ja äidin välillä kaikki ok? Mari päästi kysymyksen ilmoille. Mika hätkähti niin että pudotti liukkaan kalan käsistään ja se molskahti voimallisesti takaisin veteen.
-Voi saapas! Mika kirosi tuohtuneena. Mari tuijotti isäänsä vaativasti ja odotti tältä vastausta.
-Ei meitä mikään vaivaa. Siis minua ja... Meriä, Mika lopulta sai sanotuksi. Mies toivoi olleensa tarpeeksi uskottava, ainakaan Mari ei enää udellut muuta.

Illemmalla Neri oli juuri vaihtanut pyjaman ylleen, kun Mari säntäsi huoneeseen.
-Piuh, vihdoin pääsin pois! Oli tosi piinaavaa onkia täydessä hiljaisuudessa, kun isästä ei ollut enää juttukaveriksi sen jälkeen kun olin ottanut äidin puheeksi, Mari puhisi kiskoessaan yöhousuja jalkaansa.
-Mitä isä sanoi? Neri uteli istuuduttuaan sängylleen.
-Hän kertoi, ettei hänellä ja äidillä ole mitään ongelmia. Ehkä ylireagoimme tai jotain, Mari sanoi.
-Tai ehkä emme sittenkään. Äiti kertoi minulle mukisematta hänen ja isän pikku ongelmasta. Hän ei kyllä kertonut, mitä heillä on meneillään. Ristiriitainen tilanne, jompikumpi heistä valehtelee, Neri totesi.
-Oletko varma? Mitä jos heillä on meneillään väärinkäsitys. Jos äiti ymmärsi jonkin riidaksi, mikä ei isän mielestä ole, Mari tuumaili.
-Hei, ei kukaan keksi sellaista päästä! Olisit nähnyt äidin ilmeen. Minulle hän ei kyllä suostunut kertomaan mitään. Ehkä sinun tai Ahvenen pitäisi jutella äidille, kun olette läheisempiä, Neri totesi hiukan pahastuneesti.
-No voin tietenkin yrittää, mutten lupaa mitään. Minä olen luullut, että sinä ja äiti olette läheiset, Mari tunnusti. Sisarukset katsoivat hetken toisiaan hämmentyneinä, kunnes he rupesivat nukkumaan.

Iltapäivällä Meri ja Mari olivat menneet syömään. Neri tuli hiukan myöhemmin paikalle, sillä hän halusi antaa jutturauhan äidille ja tyttärelle. Lopulta Neri ei voinut sietää epätietoisuutta, ja hän haki suuren lautasellisen kalaherkkua itselleen ja asteli kohti pihapöytää. Yllätyksekseen Neri kuitenkin näki vain äidin keskeneräisen ruokalautasen pöydällä. Keskustelun oli täytynyt käydä liian ahdistavaksi, ja Meri karkasi paikalta vedoten siisteyden tärkeyteen. Pöydässä Mari tuijotti siskoaan epäonnistunut virne kasvoillaan. Sisko kohautti olkapäitään ja viittoi Neriä tulemaan syömään kanssaan.

-Minähän sanoin, etten ole oikea henkilö tähän tehtävään. Hän ei sanonut minulle mitään, Mari huokaisi pyöritellen haarukkaa ruokansa seassa.
-Mistä te oikein puhutte? paikalle ilmestynyt Ahven kysäisi istahtaessaan pöytään.
-Isällä ja äidillä on jokin riita, mitä he eivät halua kertoa meille. Koittavat vain peitellä. Oletko sinä huomannut heidän käytöksessään mitään outoa? Neri kysäisi.
-Itseasiassa Mika ei enää nipota minulle niin paljoa kuin ennen. Aivan kuin hänellä olisi jotain muuta ajateltavaa, eikä siksi jaksa puuttua minun tekemisiini, Ahven kertoi hymyillen.
-Noniin, meillä on taas yksi syy epäillä, Neri kiljaisi.
-Voisit sinä kyllä auttaa isää kalastamisessa, vaikkei hän erikseen sitä pyydäkään. Jos isällä ja äidillä on riitaa, heillä täytyy olla tosi rankkaa, ja sinä vain laiskottelet, Mari sääli.

-Auttamisesta puheenollen mekin tarvitsemme sinulta apua. Puhu äidille ja yritä selvittää, mikä hänen ja isän välillä on, Mari ehdotti.
-Mutta eiväthän niiden asiat meille kuulu. Ei meidän tarvitse huolehtia heidän avioliittonsa kriiseistä. Sinullakin on omasi murheena. Eikö se riitä? Ei kannata väkisin etsiä mielipahaa ja vaikeita tilanteita, Ahven ilmaisi mielipiteensä.
-Me olemme perhettä, ja perheenjäsenet tukevat toisiaan, kun jollakin on vaikeaa. Jos emme tiedä, mikä heitä vaivaa, emme myöskään voi auttaa, Mari lähestyi asiaa toiselta kannalta.
-Minua ei kuule ainakaan kiinnosta. Eikä äiti minulle mitään kertoisi. Sinustahan hän tykkää enemmän, Ahven lopulta sai sanotuksi oikean syynsä, minkä takia hän ei alunperinkään halunnut osallistua.
-Miksi kaikki ovat sitä mieltä, että minä olen äidin suosikki? Neri on perijä ja sinä olet hänen ainoa poikansa täällä kotona. Mitä ihmeellistä minussa on? Mari huudahti. Häntä harmitti, kun juttu ei edistynyt. Kaksikko eksyi väärään aiheeseen, ja he saivat väitellä pitkään, kummasta äiti piti eniten.

Päivät kuluivat, ja Merithaimenten arki rullasi eteenpäin hiukan kankeasti. Melkein ketkään eivät olleet puheväleissä. Vanhemmat vetäytyivät usein omiin oloihinsa, Ahven puuhaili omiaan ja tytöt tarkkailivat tilannetta sivusta huolestuneina. Siksipä Merithaimenet olivat ehkä turhankin innokkaita juttelijoita vieraiden saapuessa kylään.
-Kuulkaas nyt, jos joudun toimimaan terapeuttinasi, vaadin siitä lisämaksua, Camilla tiuskaisi kuuneltuaan Mikan perhehuolia jo tovin. Miellelläänhän nainen kuunteli toisten kurjuudesta, oikeastaan hän nautti siitä, mutta sympaattisen kuuntelijan rooliin oli vaikea samaistua, kun olisi koko ajan halunnut nauraa toisen epäonnelle.
-Oh, anteeksi teidän Pahuutenne, ottakaa tästä vielä tämä toinenkin kultalohi, Mika tarjosi ylimääräistä kalaa korvikkeeksi.

Camillan lähdettyä kalalastinsa kanssa kotiaan kohti kävi Mika hakemassa jääkaapista vanhoja ruuantähteitä. Kävellessään ulos Mika huomasi Merinkin ruokailevan pihapöydällä, muttei viitsinyt enää takaisinkaan kääntyä, kun hänen tulonsa oli nähty. Pöydässä vallitsi hiljaisuus aterimien kilinää lukuunottamatta. Yllättäen Neri tunsi jalassaan potkun ja nosti katseensa vieressään istuvaan siskoonsa.
-Otetaanko se puheeksi? Mari muotoili huulillaan. Neri kohautti olkapäitään epävarmana. Mari oli kuitenkin päättänyt toimia nyt.
-Äiti ja isä. Me ollaan huomattu, ettei teidän välillänne ole kaikki kunnossa, ja teidän suhteenne latistuminen tuo negatiivisuutta muuhunkin perheeseen. Mikä teitä oikein vaivaa? Mari nosti aiheen pöydälle. Meri aukoi suutaan kuin kala kuivalla maalla, mutta Mika jatkoi ruokailuaan kivettynein kasvoin.
-Jos äitinne haluaa sen kertoa, niin siitä vaan, Mika tokaisi, jolloin Mari ja Neri käänsivät katseensa säikähtäneen näköiseen Meriin. 

Meri pakeni pikaisesti paikalta voimatta uskoa korviaan. Olisiko hänen pitänyt kertoa lapsilleen hänen menneisyytensä syvin salaisuus? Olivathan tytöt jo sentään isoja ja heille voisi puhua vaikeammistakin asioita, mutta ikinä Meri ei halunnut lastensa saavan selville sitä tosiasiaa, että heidän äitinsä oli murhaaja. Itkien Meri soitti ystävälleen Jamesille ja pyysi tätä tulemaan kylään. James huomasi, että oli tosi kyseessä, ja riensi Merithaimenien talolle vauhdilla. Meri oli pihalla odottamassa ja kiiruhti ystävänsä lohduttavaan halaukseen.
-Tämä on niin hirveää! Olen loukannut miestäni todella pahasti, mutta hän ei edes yritä ymmärtää minua. Olen pyytänyt anteeksikin ainakin sata kertaa, mutta mitään leppymisen merkkejä en ole havainnut.
-Rauhoitutaanpas nyt, James kehotti ja taputti naisen paljasta selkää rauhoitellakseen toista.

Lopulta Meri sai kyyneleensä kuriin ja kaksikko irtautui halista.

-Sinun on annettava miehellesi aikaa. En tiedä erimielisyyksienne syytä, mutta tiedän, etteivät tunteet hetkessä viilene. Vaikka Mika näyttäisi välinpitämättömältä, hän todennäköisesti rakastaa sinua yhä, James vakuutteli.

-Haluaisin uskoa sinua, mutta pahoin pelkään, ettei tälle riidalle ole muuta ratkaisua kuin ero, Meri sanoi ensimmäistä kertaa ääneen sen, mitä oli moneen kertaan harkinnut. Ei hänellä olisi perheessään enää mitään paikkaa. Uusi alku jossakin muualla houkutteli naista.

-Malta nyt vielä. Olen melko varma, että nykyinen hallitsijamme Camilla vaikuttaa joidenkin simien suhteisiin negatiivisesti. Jos vielä sinnittelette hetken, olen varma, että kaikki kääntyy helpommaksi, James puheli. Aamu oli muutama päivä sitten lähtenyt Pilvilinnojen kaksosten ja Kuhan kanssa muita Pilvilinnoja etsimään, ja James epäili, että mahdollinen hallitsijan vaihtuminen voisi ratkaista moniakin Taikapölyssä ilmentyneitä ongelmia. Meri ei ollut täysin vakuuttunut toisen puheista, mutta lupasi harkita eroa vielä hetken.

Seuraavaa osaa saatatte joutua odottamaan taas vähän pidempään, sillä minulla alkaa koeviikko pian, enkä silloin ainakaan ehdi tarinoita kuvaamaan, mutta sen jälkeen koitan taas availla vanhaakin konetta. Eri asia onkin sitten, toimiiko gadwin.. Mutta se on sitten sen ajan murhe. Wihii, kävin äsken katsomassa telkusta Rantavahdit! Näin saman jakson kyllä jo eilen, mutta uusinnat on kivoja. .-DD Isikin katsoi kanssani hetken, hänellä on aina niin hyvä huomioita "Puriko sitä rantaleijona päähän?".-D Kannattaa katsoa, suosittelen! Ruudussa näkyy muutama viimeisin jakso. ,-) Mainostelen tähän samaan syssyyn Simsseilyissä olevaa kilpailua, johon kaivataan osallistujia! Palkintona on osittain Taikapölyynkin liittyviä juttuja. .-) Jättäähän kuitenkin kommenttia, ennenkuin kirmaatte muille sivuille. ,->