Kiitos kaikille äänestäjille! Harmi, ettei kovin moni ollut halukas vaikuttamaan tuleviin tapahtumiin, mutta pääsenpä minä sitten sooloilemaan enemmän. .-) Tulevissa osissa kerrotaan jonkin aikaa yleisestä näkökulmasta, eikä tietyillä perheillä ole omaa vuoroaan. Tietenkin joistain perheistä kuullaan toisinaan enemmän kuin toisista, mutta tuskin se haittaa. .-) Seuraava osa on lähes kuvattu, mutta säästelen sen julkaisua aika myöhään. Syy on se, että muutan eroon yhteistyökumppanistani, emmekä ehdi niin usein kuvailemaan eteenpäin verrattuna nykyiseen meininkiin. Ei minulla sen enempää ole mitään mielessä, joten kannattaa mennä lukemaan uutta osaa. .-)

VIIME OSAN KOMMENTTIEN VASTAUKSET:

Jade Essence kirjoitti:
*räpyttelee hetken silmiään ja nostaa aukiloksahtaneen leukansa näppäimistöltä* :O Huomaa kyllä että tätä oli suunniteltu kauan, alussa oli jo hieman vihjeitä - kuten otsikko - siitä ettei meno säily niin rauhallisena mutta tämän kokoluokan eeppisyyttä en osannut aavistaa. Tuo voimien moninkertaistaminen laitteen avulla oli se toinen vinkki, siitä osasi arvata ettei kaikki ehkä sittenkään mene Camillan suunnitelmien mukaan. Pahiksen ja Paloman puuhailut tuossa alussa pitivät mukavasti yllä hämäävää rauhallisuuden ilmapiiriä. Ja kaikki nuo ihanat yksityiskohdat kuten se, miten Nina oli kertonut aikaisemmin ystävilleen miten turvajärjestelmät voi ohittaa - mmm, tuli oikein hieno olo tämän osan lukemisesta! <3 Ja pahuusjuoman juottaminen Ninalle - nalkutin täällä ruudun takana Justukselle, että olisit nyt mennyt vaikka taklaamaan Camillan. Erittäin hyvin toteutettu kohtaus, samoin kuin tuo Justuksen mietintä vastalääkkeen etsimisestä pahuusjuomalle. Ja lopputaistelu - onko suomen kielessä edes sanoja tälle? Noh, yritetään. Pidin siitä miten kaikilla oli oma roolinsa taistelussa, ja varsinkin siitä etteivät "hyvikset" voittaneet suoraan heti etuportilla. Ja taistelussa haavoittuneidenkin varalle oli suunnitelma. Ja tuo päätappelusta sivussa tapahtunut Ninan ja Jonnan tappelu oli hieno lisäys kaikkiin tapahtumiin. Ehdin jo säikähtää Camillan vangittua Aamun, Floran ja Jasminan mutta innostuin sitäkin enemmän kun Aimée ilmaantui paikalle yhdennellätoista hetkellä. Vaikka tuo varsinainen yhdestoista hetki taisikin tulla vasta kun Camillan laite ylikuumeni... Eihän tässä lukijakaan malttanut pysyä paikoillaan. Todella erittäin hieno osa, menen ojentamaan pelastavaa kättä suosikeilleni tai ainakin yrittämään. <3 *kumartaa ja kiiruhtaa eteenpäin*

Vastaus: Hehee, hauskaa saada lukija(t) hämmentymään! .-D Idea taistelusta ehti tosiaan kauan olla suunnitteilla mielessä, vaikka siihen liitettiin vielä kuvaushetkellä pieniä lisäyksiä. .-) Sinä aina tarkkaavaisena osaat poimia vihjeitä! Itse ajattelin osan nimen olevan niin hämärä, ettei kukaan tajuaisi mistä on kyse, mutta sinä olet heti epäilemässä. .-D Tuota osaa kuvatessa täytyi vielä kuvata eläimiä huolella, kun ei tiennyt, tuleeko lemmikkilisäriä tälle uudelle koneelle hankittua, mutta tulipa se sitten lopulta. .-D Oi, hauskaa, että sinulle tuli hieno olo! Hoo, millaiseksikohan kohtaus olisi mennyt, jos Justus olisikin piilottelun sijaan rynnännyt väliin? Noh, ainakin hän sai pienen näytteen juomasta talteen, jolloin vastalääkkeen suunnittelu voi alkaa, jos sellainen kyettäisiin valmistamaan. .-D Camillalla oli sen verran ylivoimaa, ettei naista niin helposti voikaan ryhtyä kukistamaan. .-D Porukka oli tosiaan kehitellyt sotasuunnitelman lisäksi myös loukkaantuneiden pelastukseen keinoja. .-) Aimée ilmaantui kyllä juuri sopivasti pelastamaan muut naiset Camillan ansasta! Mukavaa, että viihdyit osan parissa, innostuneisuutesi on havaittavissa. .-D Kiitoksia äänestämisestä ja kommentin jättämisestä!



vupii kirjoitti:
Oikein hyvä osa ja taistelukohtaukset olivat mahtavia!

Vastaus: Mukavaa että pidit. .-) Kiitos kommentistasi!



Vivy kirjoitti:
En lukenut vielä osaa, koska minulla näkyy kertaus muttei mitään muuta =/

Vastaus: Uudistuneen vuodatuksen takia kuvat katoavat entistä nopeammin, sillä "pääsivun" ollessa auki latautuu sen perään vanhoja osia, ja kuvakatselu ylittyy nopeasti. Nyt kuitenkin vaihdoin lopullisesti imguriin, joten uusimpien osien kuvat pitäisi tästä lähtien näkyä aina. .-) Kannattaa lukea toki vanha osa, mikäli sitä et ole vielä tehnyt. Siinä tulee iso käänne ilmi.

KERTAUS:
photo pommi004_zps1c84049a.png
Camilla oli valmistanut laitteen, johon hän varastoi ylimääräisiä voimavarojaan. Laitteen avulla hän onnistuisi aiheuttamaan kurjuuksia vaivattomasti taikapölyläisille, sillä hänoli asentanut ympäri Taikapölyn alueelle etäpesäkkeitä.
photo pommi020_zps09a55f1f.png
Camilla juotti myös tulevalle perijälle Ninalle pahuusjuomaa, joka teki tytöstä Camillaa ihannoivan ilkimyksen. Justus oli salaa kylässä, ja hän onnistui näkemään tapauksen. Justus pyysi veljeään Juliusta tekemään pahuusjuomaan vastalääkkeen, sillä tämä aikoi lääkäriksi yliopisto-opintojensa jälkeen.
photo pommi033_zps9cc722d7.png
Noora (vas.) ja Nea (oik.) kasvoivat. Heidän syntymäpäivänsä sai kuitenkin ikävän päätöksen...
photo pommi2_zpsb7a93fa4.png
Jonna tuli vaatimaan voimiaan takaisin Jasminan, Aamun, Merin ja Floran taikavoimien turvin. Camilla ei moiseen tietenkään suostunut, ja hän aloitti taistelun kapinointia vastaan. Meri loukkaantui pahasti. Jasmina ja Jorma olivat luoneet yhteyden, jolla Jasmina onnistui lähettämään loukkaantuneita vaivattomasti Jääpuikoille hoidettavaksi. Myös Aimée saapui kesken taistelun auttamaan muita. Taistelun aikana Jasminan voimat ehtyivät.
photo pommi092_zps3e1b25f7.png
Uusi käänne syntyi kuitenkin, kun Camillan rakentama voimien varastointilaite ylikuumeni. Camilla tiesi, että suuri tuho olisi tulossa, joten hän halusi kuljettaa perheensä pois linnastaan. Muut taikahahmot auttoivat Camillaa. Tästä jatketaan.

OSA ALKAA!!

Muutama minuutti ennen räjähdystä:
yfEVdCN.png
Camillan pommi räjähtäisi millä hetkellä hyvänsä. Niinpä Paholaisten perhe ja hyökkäyksen tehneet taikavoiman omaavat simit joutuivat tekemään yhteistyötä paetakseen tuntematonta vahvaa pamahdusta. Jokainen oli odottanut erityistä päivää niin synttäri- kuin taistelumielessä, mutta kukaan ei ollut uskonut päivän jatkuvan tällä tavoin. Vielä vähemmän he osasivat arvata tulevien tapahtumia.
-Minne me olemme oikein menossa? Onko vielä pitkä matka? uupunut Jasmina kysäisi.
-Pakenemme metsään lähelle Taikapölyn rajaa. Pommini on suunnattu ainoastaan Taikapölyn taloihin, ja jos ehdimme tarpeeksi pitkälle, säästymme vahingoitta, Camilla vastasi kireänä. Turhille kysymyksille ei ollut aikaa, heidän olisi mentävä nyt!
1hmX39W.png
Yllättäen Aamu kuitenkin hiljensi tahtiaan, ja hän pysähtyi päättäväisesti paikoilleen. Vieressä lennellyt Flora kääntyi katsomaan, mikä toiselle tuli.
-Todella raukkamaista meiltä vain paeta ja mennä itse turvaan! Samaan aikaan Taikapölyyn jää vaikka kuinka simejä vaaraan, josta he eivät tiedä mitään! Meidän pitäisi palata takaisin ja yrittää pelastaa sieltä mahdollisimman monia oman henkemme uhalla, Aamu karjaisi.
-Aamu, me kaikki olemme huolissamme perheistämme ja ystävistämme. Tietenkin pelastaisimme kaikki, jos meillä olisi siihen mahdollisuus ja aikaa. Itsensä uhraaminen ei auta ketään! Meidän on mentävä nyt turvaan, ja tulemme auttamaan muita sitten myöhemmin, Flora huomautti.
-Ehkä olet oikeassa, vaikka kaikki tuntuukin pahalta. Palaamme vielä auttamaan heitä, Aamu myönsi, ja pian kaksikko lensi toiset kiinni.
atBDcSV.png
-Minä en jaksa, en pysty lentämään enää metriäkään! Kesä ja taistelu ovat saaneet minut todella väsyneiksi, Jasmina parahti.
-Camilla, Jasmina on todella heikkona. Hän hädintuskin jaksaa kannatella tytärtäsi lentäessään. Palauta voimani takaisin. Silloin minä ja Aimée voisimme kannatella perijääsi ja Jasminaa, Jonna vaati.
-Uskallatkin havitella voimiani! Minä en aio menettää mahtavuuttani ja kaikkivoipaisuuttani joidenkin typerien valituksien vuoksi, Camilla ärähti voimakkaasti takaisin.
-Anna minulle edes vähän voimia, jotta pystyn lentämään ja auttamaan tässä tilanteessa. Joskus kompromissit ovat ainoita oikeita tapoja toimia, Jonna yritti vielä uudestaan.
-En. Yrität käyttää tätä tilannetta hyödyksi ja syöstä minut vallasta. En ikinä! Camilla murahti jo niin vihaisena, että Jonna antoi asian olla.
6pP0p4p.png
Flora lensi Jasminan yläpuolelle ja sanoi:
-Minä voin kantaa Ninan. Ota sinä toinen kaksosista kannettavaksi. Saat hiukan kevyemmän lastin.
Jasmina suostui ehdotukseen ilomielin, sillä hän oli jo niin uupunut. Flora vetäisi Nean kädestä ja asetti tämän Jasminan selkään. Samaan aikaan Nina kiipesi omin avuin kasvivoimien edustajan kyytiin. Vaihtokaupat hidastivat hiukan pakovauhtia, mutta pidemmän päälle se saattaisi kuitenkin tuoda lisänopeutta. Hetkeen Jasmina ei nimittäin enää valittanut uupumustaan.
nrAX47Y.png
Vähitellen muiden kiivas lentovauhti kävi turhan raskaaksi Jasminalle, jolloin naisen täytyi hidastaa tahtia. Muut huomasivat asian ja pyysivät Camillaa lentämään rauhallisemmin, mutta pahuuden voimia kantava Camilla ei pahemmin välittänyt muista vaan jatkoi matkaansa. Yhtäkkiä täysin odottamatta Jasminan lentokurssi vääristyi ja nainen alkoi menettää korkeutta. Kyydissä ollut Nea kirkaisi kovaa, jolloin Aamu tajusi kääntyä katsomaan, minne hänen takanaan lentävä Jasmina oli kadonnut.
-Voi kauhistus, Jasmina putoaa! Hän varmaan pyörtyi uupumuksen vuoksi! Aamu huudahti, jolloin kaikki kääntyivät katsomaan alas, ja he näkivät vaalean hahmon iskeytyvän puiden latvustoon.
GO3peiK.png
-Miksei kukaan tee mitään? Meidän on pelastettava Jasmina! Flora karjaisi toisten vain tuijottaessa vaitonaisina vihreän metsikön sekaan vähitellen katoavaa valkeaa pistettä. Flora teki äkkikäännöksen mennäkseen apuun, mutta Camilla huomasi naisen aikeet ja tuli estelemään.
-Ei, sinä et varmasi lähde mihinkään vieden perijääni mukanasi! Meidän on jatkettava matkaa, Camilla määräsi.
-Miten voit sanoa noin? Jasminan mukana putosi sentään oma tyttäresikin! Et voi olla niin julma, ettet halua pelastaa edes häntä, Flora huomautti.
-Ja sinäkö rakastat oman kakaralaumasi kaikkia jäseniä? Satun tietämään asioita, Camilla naurahti huomautuksensa perään nähtyään Floran kasvoilla häpeän.
-En ehkä ole ollut paras äiti, mutta nyt haluan toimia oikein, Flora vastasi. Hän onnistui pääsemaan Camillan ohi ja suuntaamaan lentokurssinsa Jasminan putoamispaikkaan.
ZYy5MSJ.png
Camilla olisi tehnyt mieli iskeä Floraa taikapallolla, mutta se olisi liian riskialtista, kun Ninakin oli kyydissä. Hänellä ei olisi nyt varaa menettää perijäänsä, kun tälle oli pahuusjuomakin jo juotettu. Camillan ja Floran riidellessä muukin joukkio oli pysähtynyt.
-Lähdetäänkö auttamaan Floraa? Aamu ehdotti varovasti, mutta Camilla torjui idean.
-Jos hän kerran haluaa olla niin typerä että riskeeraa oman henkensä, tehkööt sen. Meidän on nyt kuitenkin jatkettava matkaa, Camilla määräsi. Vaitonaisina muut lähtivät seuraamaan hallitsijanaista, vaikka pakeneminen tuntui väärältä. Camillaa olisi kuitenkin pidettävä silmällä. Saattoihan hän vain keksiä koko räjähdyksen hämäykseksi, ja pian hyökkäisi, kun muita taikahahmoja olisi vähemmän.
9HZH69R.png
Sitten, täysin odottamatta se tapahtui. Aluksi kuului kova pamaus, jolloin Aamu kääntyi katsomaan taakseen, ja hän näki valtavan kellertävänoranssin valoilmiön kohoavan taivaalle ilotulitusraketin tavoin. Vähitellen koko taivas värjääntyi oranssiksi. Valtava paineaalto sekoitti ilmassa lentävien taikahahmojen lentokyvyn, ja yhtäkkiä kova tuulenpuuska alkoi pyörittää heitä lujaa. Jonna yritti pitää kiinni Aiméesta, mutta vauhti oli liian kova ja hänen otteensa irtosi. Jonna näki muidenkin joutuneen täysin irralleen toisistaan, eikä kukaan pystynyt hallitsemaan liikkeitään.
ZRswZyZ.png
Kun Jonna avasi silmänsä, hän näki ympärillään pelkkää risuja ja lehtiä. Nainen oli menettänyt tajuntansa räjähdyksen aikana, eikä hän nopeasti arvioitua osannut sanoa, kuinka pitkään hän oli oikein ollut pyörtyneenä. Jonna koitti nousta, mutta pian hän huomasi olevansa jumissa. Puska johon hän oli lennähtänyt oli todella suuri, eikä sieltä ollut helppoa päästä pois.
-Hei, onko täällä ketään? Jonna huhuili. Vastauksia ei kuitenkaan kuulunut. Joko muut olisivat pudonneet kauemmaksi tai sitten he olisivat tajuttomina. Hetken ähkimisen ja heilumisen jälkeen Jonna vihdoin lennähti pusikosta ulos. Kauhukseen hän havaitsi Aamun makaavan maassa.
QycRcHO.png
Jonna ei voinut olla pelkäämättä. Aamu näytti elottomalta, melkein kuolleelta. Silti hänen ilmeensä oli tyyni. Jonna kokeili nopeasti Aamun rannetta, ja iloksi ja helpotukseksi hän tunsi hennon sykkeen. Aamu eli, mutta hän ei ollut tajuissaan vielä.
-Pois päältäni typerys! kuului yllättäen taustalta. Jonna ei olisi ainakaan ainut hereillä olija. Koska Aamu pystyi hengittämään vaivattomasti, päätti Jonna jättää toisen lepäämään ja mennä katsomaan löytyisikö muita jostakin lähettyviltä.
ZmHwEGA.png
-Camilla, kuinka jakselet? Jonna kysäisi naisen löydettyään.
-No miltäs näyttää? Äläkä jaksa esittää ystävällistä, Camilla ärähti.
-Jos kuitenkin auttaisin Pekon pois päältäsi. Onko sinulla paljon kipuja? Jonna kysyi tarttuen Pekon kädestä.
-Jalat litistyvät ja joka paikkaan särkee, mutta kyllä se siitä, Camilla vastasi. Myös hän osallistui Pekon siirtämiseen.
-Mitä täällä tapahtuu? Pekko kysyi uupuneesti herättyään. Pekko asettui istumaan, ja Camilla puolestaan verrytteli jalkojaan nousten pystyyn
-Putosimme jonkin sortin kalliolle, Jonna kertoi ihmettelevälle Pekolle kääntyen samalla nähdäkseen aluetta paremmin. Samassa hänen silmiinsä osui jotain kauheaa.
u0Zx9O8.png
-Aimée! Jonna kiljaisi, ja hän pinkaisi heti katsomaan naista. Aiméen alla näkyi suuri verilammikko. Virtaava veri sai Jonnan paniikkiin, ja yhtäkkiä hän ei osannut tehdä mitään. Jonna jäi vain tuijottamaan näkyä silmät pyöreinä.
-Aimée, oletko kunnossa? Jonna lopulta sai kuiskattua. Hän koetti ravistella Aiméeta, jospa tämä vaikka heräisi. Nainen kuitenkin vain äännähti vaivalloisesti ja tuskallisesti.
tRAdtgn.png
Toisaalla metsän siimeksessä joukkion toinen puolisko oleili. Räjähdys ei ollut vaikuttanut heihin kovinkaan pahasti, koska he olivat olleet sen tapahtuessa maassa. Loukkaantuneita olivat vain Jasmina ja Nea, jotka olivat pudonneet Jasminan voimien loputtua. Flora oli onneksi löytänyt heidät, ja aloittanut välittömän ensiavun. Nainen oli pystyttänyt eräänlaisen leiripaikan ja valmistanut ympäristön kasveista rohtovoiteita, joita hieroi vahingoittuneiden haavoihin. Nina seisoskeli vähän matkan päässä muista, sillä häntä ei liikuttanut loukkaantuneiden kohtalo, vaikka toinen haavoittuneista oli hänen siskonsa. Noora puolestaan istui vaitonaisena Floran valmistaman lehtipatjan päällä. Nuori tyttö ei ollut osannut odottaa tällaista syntymäpäivää.
Nlv4vk4.png
Jasmina kohottautui varoen istuma-asentoon.
-Lepäile vain ihan rauhassa, olet aika heikossa kunnossa, Flora kehotti, mutta Jasmina halusi heidän kasvojensa olevan samalla korkeudella heidän keskustellessaan. Flora arveli Jasminan tuntevan olonsa noloksi, jos tämä joutuisi katsomaan hänen kaltaistaan välikäsiperheen jäsentä ylöspäin puhuessaan.
-Olet ollut minulle niin hyvä, kiitos. Olen pahoillani, etten minä ole kunnioittanut teidänkaltaisianne aikaisemmin. Anteeksi, kun olen joskus pilannut satonne tekemilläni yöpakkasilla, Jasmina pahoitteli.
-Ei tehtyä saa tekemättömäksi, joten turha minun olisi enää vihoitella. Onko sinulla muuten jo vahvempi olo? Mietin, että voisit ehkä tehdä sen taikasi ja lähettää loukkaantuneen Nean Jorman luokse niinkuin aiemmin teit Merille, Flora ehdotti.
-En usko pystyväni siihen vielä, olen pahoillani, Jasmina kertoi apeana.
Eb00OKX.png
Flora käski Jasminan lepäillä, ja hän nousi tämän jälkeen ylös suunnaten Ninan luokse.
-Voisitko lähteä kanssani etsimään metsästä erästä yrttiä? Ajattelin valmistaa sen avulla voimajuomaa, Flora selitti teinille, joka ei vaikuttanut kovin innokkaalta auttamaan.
-Ai tuolle jää-ämmälle? Nina tokaisi ja oli kuin ei huomaisikaan Floran kasvoille ilmestynyttä kauhistusilmettä tytön kielenkäytöstä.
-Ym, juu, Jasminallekin. Kaksi silmäparia näkisi paremmin kuin yksi, Flora selitti. Ninan lopulta lupauduttua lähtemään mukaan etsintöihin, kääntyi Flora Nooran puoleen.
-Sinä voit jäädä tänne. Metsässä talsiminen voi käydä ikäväksi pienille jaloillesi. Pidä vähän sairaita silmällä, Flora ohjeisti Nooran nyökkäillessä vaisusti.
ZJo9vzp.png
Aamu piteli sylissään onnetonta Aiméeta. Nainen oli heti heräämisensä jälkeen huomannut verilammikon ja vatsakumpunsa kadonneen. Suurimmat veritahrat oli saatu putsattua lehdillä, mutta Aimée oli heikkona menettämänsä verimäärän vuoksi, ja muutenkin hän oli masentunut keskenmenon takia. Aamu puolestaan oli tuntenut herättyään kipua kädessään ja pelkäsi sen murtuneen. Hän kuitenkin yritti syrjäyttää kipunsa voidakseen olla onnettoman Aiméen tukena.
-James ei tule pitämään tästä, hän odotti pienokaisen syntymää niin kovin. Hän varmaan tappaa minut, kun saa tietää, että lähdin taistelemaan hänen kielloistaan huolimatta, Aimée suri. Aamu ei viitsinyt sanoa, että moinen käytös olisi jopa ihan mahdollista hänen isältään, mutta se ei olisi auttanut Aiméeta yhtään.
-Älä ajattele noin, James ei koskaan vahingoittaisi rakkaimpiaan, Aamu sai sanotuksi, vaikka se ikävältä tuntuikin. Hän muisti yhä, miltä oli tuntunut olla Jamesin kuristusotteessa. *
*Katso osa 36
tuFe0s5.png
Aiméen lohdutus oli jätetty yksin Aamun harteille, sillä Camillalla ja Jonnalla oli kiivas keskustelu meneillään.
-Camilla, hallitsijana haluat varmasti ajatella kansalaistensi parasta. Aimée, Pekko ja Aamu tarvitsevat pikaista hoitoa vammoihinsa. Kokemuksesta tiedän, että haavat tulehtuvat helposti, jos niitä ei puhdisteta. Palauta minulle voimani takaisin, niin voisin lentää Taikapölyyn hakemaan apua, Jonna aneli.
-Hah, älä luulekaan. Jos luovuttaisin osuutesi takaisin, en olisi enää voittamaton! Äläkä turhaan yritä vedota mihinkään jalomielisyyteen, minulla ei sellaista ole. Kansalaisten kurjuus on iloni! Camilla jopa vähän naurahti kiivaan puheenvuoronsa päätteeksi.
-Ajattele edes Pekkoa. Hänen silmänsä täytyy tutkia pian, tai hän saattaa vaikka menettää näkönsä lopullisesti! Jonna huomautti.
8PqbDrC.png
-Ihan kuin muka sinä olisit ainut, joka voisi hakea apua. Onhan täällä muitakin, Camilla tuhahti.
-Ketä muka? Sinun siivissäsi on jokin ongelma, etkä pysty lentämään. Aamun käsi on murtunut, minkä vuoksi hänelle olisi hyvin tuskallista lähteä hakemaan apua. Aimée taas on liian heikko. Minä olen ainut! Emme voi mennä kävellenkään. Matka on niin pitkä, että matkassa menisi kauan puhumattakaan eksymismahdollisuudesta, Jonna yritti vielä kerran.
-Yrität vain hyödyntää vaikeaa tilannetta voimieni varastamiseen. Haluat vain sivuuttaa paikkani hallitsijana. En antaisi voimiani sinulle mistään hinnasta! Camilla sähähti.
-Camilla, minä en todellakaan suostuttele sinua antamaan voimiasi omaksi hyödykseni. Sitä paitsi, tuskin kukaan haluaa sinua enää hallitsijaksi tämän kaiken jälkeen. Kieroilit itsesi vallankahvaan, ja olet aiheuttanut kaikille tahallista tuskaa. Kaikki tietävät siitä nyt, Jonna selitti.
Rnp5MVX.png
-En tiedä, mitä olet niille idiooteille mennyt syöttämään, mutta minä palaan takaisin kansani luokse! Kerron, että sinä usutit heidät minua vastaan. Kun ehdin paikalle ennen sinua, olen saanut pian taas kansan puolelleni! Camilla karjaisi ja lähti juoksemaan varoittamatta kohti kallion reunaa.
-Camilla pysähdy! Sinun siipesi eivät kestä lentämistä! Älä tee mitään typerää! Jonna kiljaisi, ja hän lähti juoksemaan Camillan perään.
-Eivät minun siipeni enää niin vahingoittuneet ole! Pystyn aivan hyvin lentämään ja hakemaan tänne apua! Camilla uhosi. Hän levitti siipensä ja oli lähtöjuoksunsa ansiosta hän kohosi vaivatta ilmaan.
jVfkyPW.png
Matka kuitenkin loppui lyhyeen, kun siivet yllättäen jähmettyivät huonoon asentoon. Camilla tarttui kiireellä lähimpänä olevaan kuuseen. Jos hän olisi pudonnut tästä maahan, olisi hän loukkaantunut pahemman kerran. Neulaset pistelivät ja olo oli äärimmäisen nöyryytetty. Jonna pysähtyi vähän matkan päähän kallion reunasta, ja hän asetti kädet lanteelleen.
-Minähän varoitin. Sanoin etteivät siipesi kestä, mutta siitä et välittänyt, Jonna totesi tomerasti kuin pikkulapselle, joka oli onnistunut möhlimään kaiken.
-Älä sano sanaakaan tai muuten heitän päällesi taikapallon, johon taatusti kuolet! Camilla ärähti. Nainen ihmetteli hetken, miksi ylipäätään hän oli säästänyt pahimman vihollisensa. Sitten hän taas muistutti itselleen, ettei hän voinut menettää hyväntekijän mainettaan enempää, mikäli kruunu ja Taikapölyn hallitseminen vielä kiinnosti. Nyt täytyi vain sietää tilannetta.
ri5jZHr.png
Sillä välin Flora ja Nina kuljeskelivat metsässä etsien parantavaa yrttiä. He olivat kulkeneet jo useita tunteja yrittäen löytää oikean kasvin, joka puolestaan tuntui viihtyvän piilossa. Nina ei muistanut, milloin viimeksi hän olisi kävellyt näin paljon. Camilla ei ollut päästänyt häntä ulos, eikä karkausreissuillakaan kovin kauas viitsinyt mennä.
-Nyt alamme olemaan varmaan lähellä ympäristön kasvillisuudesta päätellen, Flora tiedotti hymyillen. Nina sen sijaan pyöritti silmiään. Noin Flora oli ennättänyt sanomaan jo monta kertaa, mutta silti kasvia ei vain löytynyt. Ninaa ei yhtään kiinnostanut etsiä jotain typerää kukkaa, jolla typerä kukkaisakka pelastaisi typerän jää-ämmän. Kaikki oli typerää.
QZ9jA7N.png
Kaikesta typeryydestä huolimatta Ninalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa kasvin metsästystä Floran kanssa. Tytöllä ei ollut mitään tietoa siitä, missä he edes olivat, joten karkaaminen olisi enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Nyt täytyisi vain toivoa oikean kasvin osuvan kohdalle, jotta piina päättyisi. Nina yritti entistä tarkemmin kiinnittää huomiota jaloissaan viliseviin viherkasveihin, mutta kaikki näyttivät aivan samalta. Mutta sitten, aivan yllättäen ja odottamatta eräs kirkkaan vihreä kasvi kiinnitti tytön huomion jollakin erikoisella tavalla.
-Mikä tämä kasvi on? Nina huomasi kysyneensä. Flora kääntyi yllättyneenä ympäri. Nina oli kulkenut niin vaitonaisena koko matkan, ettei hän osannut odottaa teinin yhtäkkiä alkamaan kyselemään kasveista.
-Se on eräs kostean maaston kaktuskasvi. Harvinainen ja tappavan myrkyllinen, joten se meidän kannattaa jättää rauhaan, Flora infosi ja jatkoi jälleen matkaa. Nina ihaili vielä hetken aikaa erikoista kasvia ja kumartui sitten nyppäämään muutaman palan piikkistä kaktusta hameensa taskuun.
t6vidzP.png
Nina otti pari juoksuaskelta vaavuttaakseen Floran jälleen, eikä nainen tuntunut huomanneen hänen äskeistä pysähdystään myrkkykaktuksen luona. Matkaa jatkettiin jonkin aikaa, mutta sitten Flora löysi etsimänsä.
-Tässä, tämä se on! Flora riemuistsi ja istahti maahan tarkastellakseen kasvia tarkemmin.
-Mahtia, repäise se puska sitten irti, että päästään pois täältä, Nina komensin kyllästyttyään odotteluun.
-Ei kasveja sillä tavalla kohdella! Jos repäisisin kaiken mukaani, ei kasvi pystyisi enää kasvamaan ja siitä menisi suuri osa hukkaan. Nypitään muutama lehden palanen tähän mukaan ottamaani kulhoon, niin kasvi saa jäädä rauhassa vielä elelemään, Flora luennoi ja siveli hellästi lehtiläjää.
rcrcf1r.png
Saavuttuaan takaisin leiripaikalle alkoi kaksikko valmistaa voimajuomaa. Nina tarjoutui jopa vapaaehtoisesti auttamaan, mikä hieman kummastutti Floraa tytön negatiivisen asennoitumisen takia. Flora oli kerännyt lähiympäristöstä muitakin luonnonantimia, joita hän voisi keitoksissaan hyödyntää. Nina ei voinut tehdä muuta kuin tuijottaa hämmästyneenä, miten Flora onnistui luomaan jotain ruuan näköistä erilaisista epämääräisistä vihanneksista. Ei tyttö ollut ikinä ollut näkemässä, miten raaka-aineista muodostui ateria, sillä hän oli tottunut siihen, että kaikki tuodaan valmiiksi hänen eteensä, eikä tarvitsisi tehdä muuta kuin syödä.
ZLjXkAa.png
-No niin Nina, pilko sinä tähän kulhoon näiden lääkekasvien lehtiä, Flora ohjeisti ja jatkoi jälleen omia juttujaan.
-Selvä, Nina tokaisi ja otti välineet esille. Tytöllä ei kuitenkaan ollut aikomustakaan toimia Floran ohjeiden mukaan, sillä hänellä oli muita suunnitelmia. Kun Flora ei katsonut, kaivoi Nina mukaanottamansa myrkkykaktuksen palaset ja alkoi pilkkoa niitä lääkekasvin sijasta.
-Hyvää ruokahalua, Nina hihitteli itsekseen lisätessään ruokakulhoon myrkkykaktuksen palasia. Hän antoi valmiin annoksen vielä Floralle, joka teki joitakin lisätaikojaan kulhon kasveille.
Qb2BiwX.png
Nina seurasi tarkasti, miten hänen maustamansa ruokakulho siirtyi Floralta Jasminalle.
-Mikä tämän vaikutus taas olikaan? Jasmina kysyi tuijottaen kuraveden väristä mönjää epäillen.
-Se on voimajuomaa, joka saa sinut taas energisemmäksi ja palauttaa voimasi, Flora selitti.
-Epäilen tämän toimivuutta. Minä ja Jorma olemme kokeilleet kaikkea, mutta mikään ei ole saanut oloani paremmaksi kesäaikana, Jasmina huokaisi. Nina pelkäsi jo, ettei Jasmina aikoisikaan juoda litkua, mutta vihdoin alkoi tapahtua. Tyttö hymyili kierosti, kun Jasmina nosti kulhon huulilleen ja alkoi kulaus kulaukselta niellä nestettä.
-Mmm, herkullista! Oloni on parempi kuin aikoihin! Jasmina huudahti hetken päästä. Nina ei ollut uskoa korviaan. Jasminanhan olisi pitänyt menehtyä juotuaan myrkkyä! Jos Ninan maustama kulho ei ollutkaan Jasminalla, missä se oli?
kJm1geX.png
Samassa Nea alkoi köhiä äänekkäästi, ja Nina havaitsi pikkusiskollaan samannäköisen kupin kuin Jasminallakin. Myrkkylitku olikin joutunut hänen käsiinsä!
-Mikä sinulle tuli? Flora huudahti säikähdyksissään. Nea heitti kupin pois kädestään, ja juoma levisi Floran tekemälle lehtipatjalle. Tyttö haukkoi pelokkaana henkeä, ja samalla hän yritti yskiä juomaa pois suustaan. Kurkkua poltteli, ja hengitystie tukkeutui alle minuutissa! Hetken päästä voimat loppuivat, ja Nea lysähti maahan vieläkin suu auki happea tavoitellen.
-En ymmärrä mitä tapahtui! En ole koskaan nähnyt mitään vastaavanlaista. Teimme Jasminalle ja Nealle täysin samanlaiset annokset... Miten tämä on mahdollista? Flora puhui järkyttyneenä.
VPDxF3d.png
-Flora, ei tämä voi sinun reseptistäsi johtua. Minulle juoma ainakin toi paljon voimia. En edes muista, milloin olisin ollut näin jaksavainen. Ehkä Nea oli jollekin ainesosalle erittäin allerginen, ja se aiheutti tämän ikävän tapaturman, Jasmina huomautti.
-Kuinka en tullut ajatelleeksi sitä? Voi, mitä olen tehnyt? Flora kauhisteli.
-Et voinut tietää. Sinä varmaan teet perheellesi jatkuvasti kasviruokia, mutta tuskin Kasvivoimien lapset ovat luonnonantimille allergisia, Jasmina totesi. Toisten keskustellessa kyyneleet pulppusivat Nooran silmistä. Flora otti tytön syliinsä halaukseen.
-Olen niin pahoillani, Flora sanoi. Tilanne kosketti häntäkin, sillä hänellä oli suunnilleen Nean ikäisiä lapsia. Floraa kyllä sattuisi, jos heille tapahtuisi jotakin. Nina katsoi vain tilannetta vierestä. Hän ei paljastanut, että koko tapahtuma oli yksin hänen omaa syytään.
j7zeXM5.png
Toisaalla Camilla ja Jonna kiipeilivät kalliolla. Kun Jonna oli ottanut jälleen puheeksi voimien antamisen hänelle, oli Camilla muistuttanut Nikolaksen olevan vieläkin kateissa. Camilla oli ilmoittanut haluavansa löytää poikansa ennen kuin edes miettisi voimien luovuttamista takaisin. Jonna oli päätellyt Camillan äänensävystä Nikolaksen etsimisen vain tekosyyksi voimien pitämiselle. Silti Jonna lähti vapaaehtoisena Camillan kanssa etsimään teiniä. Eipä Camilla voisi vedota samaan syyhyn enää uudestaan, kun Nikolas löytyy. Niin kaksi pahinta vihamiestä lähtivät kiipeilemään, ja kauan he sitäkin olivat saaneet jo tehdä.
cobLovy.png
Lopulta etsintä kuitenkin palkittiin, kun Nikolas löytyi yhdeltä rinteeltä. Pojan suussa ja silmissä näkyi kuivunutta verta, eikä hän näyttänyt kovinkaan hyväkuntoiselta.
-Hän on kuollut. Otan osaa tuskaasi Camilla, Jonna kertoi.
-Onneksi Nikolas ei sentään ollut perijä. Ei tässä kovin suurta vahinkoa käynyt, Camilla totesi hiukan sivummalta. Nainen katsoi kaukaisuuteen, sillä häntä ei huvittanut nähdä Nikolasta kuolleena.
-Nikolas ei ehkä ollut perijä, mutta hän kuitenkin oli lapsesi. Todella surullista, että hän joutui jättämään maailman niin nuorena, Jonna nyyhkäisi. Camilla ei kuitenkaan sanonut enää mitään, ja Jonnaa alkoi harmittamaan ja suututtamaan koko tilanne.
ySihcto.png
-Camilla! Kuolonuhreja tulee vain lisää, ellet suostu antamaan omaa osuuttani voimistasi takaisin! Sinulla ei ole oikeutta jättää meitä tänne kuolemaan! Jonna karjaisi yllättäen ja pomppasi Camillan eteen. Hän katsoi naista vaativana silmiin.
-Älä yritä esittää siinä sankaria! Sinun typerän taistelusi takia olemme tässä tilanteessa. Kaikki on sinun syytäsi! Miksi minä välittäisin, mitä sinulle tai niille muille typeryksille tapahtuu? Camilla tiuskaisi.
-Tässä on kyse myös sinun perheestäsi! Paholaisten suku katoaa pian lopullisesti, jos me kaikki jäämme tänne metsään. Taikapölyssäkin tarvitaan apua! Emme tiedä, mitä pommisi saivat aikaan, Jonna huomautti.
-Lopeta jo! En anna voimiani sinulle ikinä. En ikinä. Ja sinun tulisi jo uskoa se, Camilla vakuutti ja käänsi Jonnalle selkänsä.
2xM8Nmy.png
Metsän siimeksessä oleskeleva porukka oli Jasminan kuntoutumisen jälkeen alkanut pohtia, miten joukkio pääsisi palaamaan turvallisesti takaisin Taikapölyyn. Kuollut Nea oli asetettu kasvot maata päin makaamaan. Häntä olisi turha kyyditä metsästä pois, kun henki ei enää tytössä pihissyt.
-Jos haluatte, voitte hyvästellä sisarenne, Jasmina ehdotti varovasti. Noora polvistui siskonsa vierelle, mutta Nina ei hievahtanutkaan. Toki Nean kuolema oli hänelle järkytys, mutta liika tunteilu olisi turhaa. Hetken päästä Flora kumartui Nooran luokse ja kehotti tätä nousemaan. Tämän jälkeen Flora peitti ruumiin lehtien alle, sillä näissä olosuhteissa he eivät voineet sitä haudatakaan.
-Minä jaksaisin varmaankin tehdä liikutustaikani ja siirtää meidät kaikki kotiini. En tosin tiedä, missä kunnossa taloni on Camillan räjäyksen jäljiltä, mutta ainakin pääsisimme pois metsästä, Jasmina pohdiskeli.
QZ1syf3.png
-Ym, en haluaisi kuulostaa itsekkäältä, mutta haluaisin käydä kotonani katsomassa oman perheeni vointia. Talomme sijaitsee tämän metsän reunalla, joten matka ei ole pitkä lentäen, Flora selitti.
-Jospa sitten toimisimme niin, että siirrän lapset meille ja lähden kanssasi talollesi. Nina ja Noora voivat sitten selittää tilanteemme ja että olemme kunnossa, mutta tulemme myöhemmin, Jasmina totesi.
-Kuulostaa hyvältä. Jos nyt sitten on käynyt niinkin ikävästi, ettei Jasminan linnake ole enää pystyssä, jääkää kuitenkin odottamaan meidän tuloamme sinne, Flora antoi lisäohjeita nuorisolle. Kun kaikista asioista oli sovittu, alkoi Jasmina muodostaa käsiensä välissä taikapalloa, ja antoi sen kasvaa niin suureksi, että tytöt mahtuisivat sen sisälle.
lVj378w.png
Kun Nina ja Noora oli lähetetty pois paikalta, kohosivat Jasmina ja Flora siivilleen, ja he nousivat puiden yläpuolelle.
-Kuinkahan Camilla suhtautuu tähän? Minä olen kuitenkin perjaatteessa syyllinen hänen tyttärensä kuolemaan, Flora murehti.
-Sehän oli onnettomuus! Sitä paitsi en usko Camillalla olevan enää paljon valtaa tämän jälkeen, Jasmina totesi.
-Se on kyllä totta. Minneköhän Camilla porukoineen muuten joutui räjähdyksen iskiessä? Toivottavasti kaikki ovat kunnossa, Flora pohdiskeli.
lVELrJg.png
Jasminan taika toimi odotetusti, ja hetkeä myöhemmin Nina ja Noora ilmestyivät Jääpuikkojen perheen olohuoneeseen. Jääpuikkojen talo oli selvinnyt räjähdyksestä hyvin, eikä rakennus ollut sortunut mistään kohtaa. Olohuoneen kalusteet oli raivattu sivuun, jotta tilaa saataisiin sairaspedeille. Tappelussa oltiin ilmeisesti suurimmilta uhrimääriltä vältytty, mutta sitä seurannut valtava räjähdys aiheuttaisi varmasti vammoja monille. Jorma hoivasi parhaansa mukaan taistelussa loukkaantunutta Meriä, ja Lumiana hoiti kirjanpitoa ja puhelimen vartiointia, jos apusoittoja tulisi. Jorma huokaisi helpotuksesta huomatessaan siirtymätaian toimivan jälleen aktiivisesti. Räjähdyksen jälkeen hän ei ollut kuullut vaimostaan mitään, mutta ainakin tämä oli elossa, kun kykeni taikomaankin. Taikapölyn hälvettyä mies kuitenkin pettyi hieman, kun paikalle oli ilmestynyt vain Paholaisten lapsia eikä hänen vaimoaan.
O0RiRbP.png
Jorma ja Lumiana kiiruhtivat tyttöjen luokse.
-Millaisia vammoja teillä on? Ulkoisesti näytätte olevan kunnossa, mutta onko muita kipuja, Jorma tiedusteli tehdessään Ninalle pikatutkimusta. Teini ärsyyntyi moisesta ja riuhtaisi itsensä irti Jorman otteesta.
-Ei meitä mikään vaivaa, Nina tiuskaisi.
-Kuinka sitten pääsitte tänne? Vain Jasmina osaa tehdä tämän siirtymätaian, Lumiana tiedusteli.
-Siitä meidän pitikin kertoa. Jasmina on vaarassa! Hän lähetti meidät tänne viimeisillä voimillaan hakemaan apua, Nina kertoi yrittäen näyttää pahoittelevalta, vaikka nauru oli puskea päälle. Toisten jekuttaminen oli niin mahtia! Noora tuijotti siskoaan hiukan hämmentyneenä, eihän heidän tuollaista pitänyt kertoa!
bN0GvQV.png
-Missä Jasmina on? Mitä hänelle on tapahtunut? Jorma huudahti kauhuissaan. Myös Lumiana oli huolissaan äidistään.
-Hän haavoittui räjähdyksessä vakavasti ja makaa nyt keskellä metsää. En tiedä tarkkaa paikkaa, mutta matkaa on Paholaisten linnasta rajalle päin toistakymmentä kilometriä, Nina kertoi. Saatuaan tarvittavat tiedot Jorma pinkaisi juoksuun.
-Minun on lähdettävä pelastamaan vaimoani! Jorma huudahti.
-Mutta isä! Odota! Lumiana kiljaisi ja juoksi miehen perään.
8cfjqpx.png
Jorma kääntyi tyttärensä puoleen.
-Sano asiasi nopeasti. Minulla on kiire, Jorma totesi.
-Isä, et sinä voi lähteä noin vain. Potilaat tarvitsevat sinua, Lumiana huomautti.
-Julius tulee tänne ihan pian, hän huolehtikoon loukkaantuneista. Vaikka olenkin lääkäri, on minun silti toimittava joskus perheenikin hyväksi. Tiedäthän sinä, miten huonosti äitisi joinain kesäpäivinä voi, Jorma puhui huolestuneena.
-Tottakai, mutta olen silti huolissani. Mitä jos jotain tapahtuu ennen kuin Julius saapuu? Minä en ole mikään sairaanhoitaja, Lumiana puhui huolestuneesti.
-Voit ottaa minuun yhteyttä radiopuhelimen välityksellä. Haluan kuitenkin keskittyä vaimoni etsimiseen, joten otathan yhteyttä vain todellisen hätätilanteen yhteydessä? Jorma kysyi. Lumiana nyökkäsi, minkä jälkeen Jorma kiiruhti vaihtamaan vaatteita ja etsimään kaikkea tarpeellista pitkää automatkaa varten.
VtBZeNj.png
Toisaalla Noora ja Nina olivat vetäytyneet sivulle keskustelemaan.
-Eihän meidän niin pitänyt sanoa. Ne taikatädit sanoivat olevansa ihan kunnossa ja käyvät vain jossain muualla ensin, Noora puhui hiljaisella äänellä.
-Ne akat eivät välitä meistä tippaankaan! Ne pilasivat synttärisi, niiden takia kotimme on räjähtänyt, ja ne tappoivat siskosi. Ne kaksi eivät todellakaan välitä meistä. Ajattelevat vain omaa parastaan. Halusin vain pitää vähän hauskaa niiden kustannuksella. Usko pois, tuon hätäilyn ne ovat ansainneet, Nina piti pitkän puollustuspuheen. Sanat upposivat Nooran mieleen, ja hän käveli surullisena tiehensä. Maailman surkeimmat syntymäpäivät.
AoAdKVI.png
Keskustelun jälkeen Nina tajusi vilkaista ympärilleen, ja samassa hän huomasi Justuksen makaavan elottomana lepotuolilla.
-Voi ei, mitä minun rakkaalleni on tapahtunut? Nina kiljaisi, ja hän juoksi heti pojan vierelle. Lumiana saapui hänen taakseen, ja Noora siirtyi muiden perässä paikalle.
-Siinä räjähdyksessä musertui meilläkin pari seinää, ja Justus jäi niiden alle. Isän mukaan hän altistui vielä jollekin aineelle, mutta en kyllä enää muista, mikä se oli. Voit kysellä isältä lisää, kun hän palaa. Kyllä Justus siitä vielä tokenee, Lumiana kertoi. Nina oli huolissaan silti poikaystävänsä voinnista.
-Minä olen hänen luonaan siihen asti, kun hän herää, Nina lupasi. Samalla hän siveli pojan kasvoja. Kunpa joku muu olisi jäänyt alle Justuksen sijasta.
Rq5I2X0.png
Jasmina ja Flora laskeutuivat jälkimmäisen kodin pihalle. Päällisin puolin kaikki näytti ihan hyvältä. Muutama taloa pystyssä pitävistä puista oli kaatunut, mikä puolestaan oli aiheuttanut lattian osittaisen sortumisen.
-Meille tulee kyllä kova remontoiminen tämän kunnostamisessa, Flora huokaisi masentuneena.
-Minä ja Jorma tulemme kyllä auttamaan teitä tämän talon kanssa. Niin paljon olette hyväkseni tehnyt. Minulla on vieläkin todella jaksavainen olo, Jasmina kertoi laskeutuessaan maahan.
-Voimajuoman vaikutus ei ole vielä loppunut. Tule, kierretään talo, jotta näemme, miten pahasti toinen puolisko on vaurioitunut, Flora ehdotti. Koko talon korjaamiseen menisi varmasti monen vuoden säästöt!
QW5oa23.png
Kaarrettuaan talon toiselle puolelle jäi kuitenkin rakennuksen kunnon tarkkailu toiselle sijalle. Kaksikon huomio kiinnittyi takapihalla sijaitsevaan kasvimaahan, tai oikeastaan siellä makaaviin simeihin. Flora tuijotti näkyä järkyttyneenä. Hänen silmiensä edessä olivat hänen lapsensa. Kaikki olivat elottoman liikkumattomia, ja heidän kehoissaan oli vammoja.
-Flora, Jasmina sanoi hiljaa ja yritti taluttaa naisen pois, mutta Flora riuhtoi itsensä irti.
-Miten tämä on mahdollista?! Nainen parkaisi onnettomana. Flora rynni istutusten läpi lastensa luokse. Nyt hän ei välittänyt siitä, vaikka talloikin kasvavat taimet piloille. Kunhan lapset olisivat elossa, vain sillä oli merkitystä.
gSIZIia.png
Flora riensi ensiksi tyttäriensä kohdalle ja tunnusteli pulssia perijä-Pihlan kädestä. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, vaikka Flora tunnusteli useasta eri kohdasta. Lopulta hänen oli vain hyväksyttävä se tosiasia, että hänen tyttärensä oli kuollut. Tärisevin käsin Flora siirtyi vähän matkan päässä makaavan Pipsan luokse, mutta surullinen kohtalo odotti valitettavasti myös toisen tytön luona. Flora siirsi hiukset pois tytön kasvoilta ja nousi sen jälkeen ylös. Jasmina oli kiertänyt pellon toisella puolella olevat simit, mutta yksikään ei ollut selvinnyt hengissä. Flora peitti kasvonsa käsillään ja aloitti valtavan vollotuksen. Miksi juuri hän oli joutunut menettämään niin monta lasta? Erityisesti tyttöjen kuolleena löytyminen oli masentanut naisen mielen. Kaikkien niiden synnytysten jälkeen hän oli taas vailla voimien perijää.
YfitR7R.png
Valtava surullisuudenaalto pyyhkäisi Floran yli hukuttaen naisen alleen. Flora ei pysynyt jaloillaan vaan pyllähti nurmelle. Hän ei voinut lakata tuijottamasta edessään olevaa kauhunäytöstä, jonka uhreja olivat hänen omat lapsensa. Kyyneleitä tunki silmistä ulos loputtomasti. Tämä oli niin väärin!
-En ymmärrä... Mielestäni annoin Eemelille selkeät ohjeet ja käskin hänen pysyä lasten kanssa sisällä. Miksi kaikki ovat nyt täällä? Flora ulvoi nyyhkytyksensä seasta. Jasmina katsoi parhaaksi antaa toisen olla hetken aikaa rauhassa ja surra yksin alkujärkytys pois. Käynti Puskien tontilla oli jälleen muistuttanut häntä siitä, että hänen omakin perheensä saattoi olla menehtynyt. Jasmina pyrki kuitenkin karkottamaan moiset kauhukuvat mielestään. Jäänainen lähti aikansa kuluksi kirtelemään Puskien talon ympäristöä jalkaisin.
UKLkXgs.png
Jasmina lähti kulkemaan varovasti talon alle. Pitäisi olla koko ajan tarkkaivaisena, sillä talo voisi sortua koska tahansa hänen päälleen, sillä monia tukipaaluja oli mennyt nurin. Jasmina tähyili ylöspäin ja huomasi lattiassa valtavan reiän. Aukon kautta pystyi kurkkimaan helposti sisälle, mutta näky ei ollut kovinkaan kaunista katsottavaa. Tavarat olivat hujan hajan, ja paljon oli myös mennyt rikki. Naisen kävi kovasti sääliksi Floraa. Tämä oli menettänyt räjähdyksessä sekä perheensä että kotinsa. Yllättäen Jasmina luuli kuulleensa jostakin kantautuneen vaimean avunhuudon. Nainen katseli ympärilleen, muttei nähnyt mitään. Joko hän oli kuullut harhoja, tai sitten ääni oli tullut talon sisältä.
-Onko siellä joku? Jasmina huudahti.
7JAjBE4.png
-Minä olen täällä! ääni kantautui, ja silloin Jasmina tiesi, ettei hän kuvitellut koko juttua. Nainen lensi reiästä sisälle taloon, ja hetken ympärille katseltuaan hän huomasi Leevin makaamassa tuolin alla.
-Autatko minut pois täältä? Minulla on synnynnäinen jalkavika, enkä pääse täältä omin avuin pois, Leevi pyysi. Jasmina kumartui pojan luo ja katsoi tämän kasvien likaamaa naamaa. Jasmina muisti kuulleensa Jormalta, että Puskille oli joskus syntynyt lapsi, joka ei kykene oppimaan kävelemään. Nyt poika makasi hänen edessään.
-Sinulla kävi kuule tuuri, kun et ollut pihalla peltotöissä muiden kanssa. Et näytä voivan kovin huonosti. Vien sinut meille, niin voit silti lepuutella rauhassa, Jasmina sanoi ja nosti tuolin toisen päältä. Leevi nyökkäsi. Pahaa hän oli osannut aavistaakin, kun kukaan ei ollut saapunut moneen tuntiin auttamaan häntä.
713s0Th.png
Toisaalla Julius oli ennättänyt palata yliopistolta takaisin kotiinsa, ja huolestuneet Mari ja Eetu olivat tulleet samalla kyydillä. Mari nimittäin oli saanut kuulla, että hänen äitinsä oli loukkaantunut yllättävässä taistelussa vakavasti. Nyt Mari istui huolissaan Eetu tukenaan äitinsä edessä ja toivoi tämän heräävän. Julius oli ennättänyt vaihtaa ylleen lääkäritakin, minkä ansiosta olo oli heti pätevämpi, vaikka Julius olikin opiskellut lääkärin opintoja yliopistolla vasta hetken. Lumiana oli tyytyväinen veljensä paluusta. Oli hiukan turvallisempi olo. Nyt hän ei ainakaan joudu hoitamaan ketään omien luulojensa mukaan! Nina istui yhä Justuksen vieressä, eikä kiinnittänyt mitään huomiota ympärillä tapahtuviin asioihin. Noora puolestaan oli saanut Lumianan vanhan lelun, jolla leikkiä.
QDMbAUg.png
Yhtäkkiä rauha seisahtui, kun Meri sai jonkin kohtauksen, ja hän alkoi heilutella käsiään vimmatusti. Julius juoksi paikalle samantien. Hän hengitti syvään ja valmistautui tuleviin koitoksiin kylmän rauhallisesti.
-Äiti, mikä sinulle tuli? Mari kiljaisi ja juoksi samantien naisen viereen.
-Annetaan hoitajalle tilaa, Eetu komensi ja tarttui Maria kädestä, mutta tämä ei suostunut tottelemaan. Mari vain riuhtaisi itsensä irti ja juoksi takaisin äitinsä viereen. Eetu joutui ottamaan järeämmät keinot käyttöönsä, ja lopulta hän joutui kiskomaan Marin pois.
-Odottakaa huoneen ulkopuolella. Minä tulen hakemaan teidät sieltä, Julius sanoi.
mSRYxOV.png
Kaikkien piti suunnata huoneen ulkopuolelle, jopa Ninan. Häntä ärsytti suunnattomasti, että hänetkin oli käsketty pois huoneesta. Mitä hän olisi haitannut Justuksen vieressä? Nooralta oli mennyt leikkimieli, kun hän oli saanut kuunnella toisten hätääntynyttä puhetta. Hän itse oli menettänyt juuri siskonsa, mikä tuntui erittäin pahalta. Tavallaan hän toivoi, että muut saisivat tuntea saman tuskan. Silti tuntui pahalta kuunnella Marin valitusta.
-Miten äidin käy? Mitä oikein tapahtui? Mari kysyi vieläkin kiihtyneenä Lumianalta.
-Minä en tosiaan tiedä. En ole perillä tästä. Meidän täytyy vain odottaa, Lumiana pahoitteli. Eetusta tuntui myös avuttomalta olla vain sivussa. Hän olisi halunnut auttaa tyttöystäväänsä, mutta hän ei tiennyt, miten.
KkT5HaO.png
Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Julius viimein avasi oven. Mari oli pinkaisemassa saman tien ylös lattialta, jonne hän ja Eetu olivat käyneet istumaan. Julius kuitenkin esteli toisen nousuaikeita.
-Olisi ehkä parempi, jos kuuntelisit nämä uutiset istualtasi, Julius sanoi.
-Voi ei, onko äit... tarkoitan Meri kuollut? Mari kysyi ääni väristen ja tarrasi lujemmin poikaystävänsä käteen. Julius hypisteli lääkäritakkinsa hihaa hermostuneena. Huonojen uutisten kertominen ei ollut helppoa.
-On ja ei, Julius lopulta sai sanotuksi. Kaikki tuijottivat häntä kummissaan.
-Miten voi ola yhtä aikaa elossa ja kuollut? Eetu vaati selitystä.
-Tulkaa tänne, niin kerron mistä on kyse, Julius kehotti.
yorlHAG.png
Mari ryntäsi heti luvan saatuaan äitinsä luokse. Tämä makasi jälleen liikkumattomana paikallaan niin kuin hetkeä aiemminkin.
-Meri ei valitettavasti herää enää henkiin. Hän on kuitenkin vielä elossa, sillä hänen omistamansa taikavoimat ylläpitävät hänen elintoimintojaan jonkin aikaa odottaessaan siirtymistä seuraavaan simiin, Julius selitti. Mari lysähti pettyneenä istumaan äitinsä sairaspedille.
-Ymmärrän, että perheenjäsenen kuolema on rankkaa, mutta meidän täytyisi löytää mahdollisimman pian voimien ottaja, eli perheenne vanhin tyttö, jolloin Meri pääsee tuskistaan eroon, Julius selitti.
-Minä yritän soittaa kotiinne, jotta Neri saataisi mahdollisimman pian paikalle, Lumiana lupasi. Puhelin kuitenkin vain tuuttasi loputtomiin, sillä sähkölinjat olivat vaurioituneet räjähdyksessä.
YPBAXW3.png
-Minä voin juosta Merithaimenien talolle, Eetu lupasi.
-Ei, se vie liian kauan. Jos emme toimi tarpeeksi nopeasti, voivat voimat kadota lopullisesti, Julius kertoi.
-Mitä me sitten voimme tehdä, Mari parkaisi. Ensin äiti kuolee, ja sitten hänen sukunsa mahtivoimat ovat häviämässä.
-Ehdotan, että sinä vastaanottaisit voimat, Julius sanoi. Marin suu loksahti auki yllätyksestä.
-Minä? Mutta en ole perijä! Mari huomautti.
-En näe tilanteeseen muuta ratkaisua. Emme sitä paitsi tiedä, missä kunnossa muu perheesi edes on, Julius totesi.
-Antakaa minun miettiä, Mari pyysi, mutta Julius muistutti, ettei aikaa ollut loputtomiin.
8FUHK09.png
-Hyvä on, minä vastaanotan voimat, Mari lopulta vastasi. Hän ei tiennyt, toimiko oikein viedessään isosiskoltaan perijän paikan ja voimat, mutta näin olisi nyt pakon edestä toimittava. Julius kehotti Maria asettumaan polvilleen lattialle ja nostamaan kätensä Merin yläpuolelle.
-Kutsu äitiäsi vaikka ääneen, Julius neuvoi, kun mitään ei tapahtunut. Mari totteli ja sulki silmänsä keskittyneenä. Yllättäen Merin kehosta pullahti ulos kirkkaasti loistava taikapallo, joka antaisi kantajalleen voimat käyttöönsä. Pallo liikkui Marin käden kohdalle ja imeytyi vähitellen uuteen omistajaansa. Uusi ja jännittävä tunne valtasi Marin. Hänellä olisi nyt taikavoimia.

Vielä jäi monen perheen kohtalo selviämättä, joten joudutte jännittämään, missä kunnossa loput simit ovat. Hehhee, kommenttia saa laittaa. Kertokaa kaikenlaista, mitä mieleen putkahtaa. .-)