Milloinkas tänne on viimeksi tullut osa? Taisi olla vähän ennen vuoden vaihtumista. Ei edes ole kauhean paha päivitystauko! Jos ajatellaan positiivisesti, teille lukijoille ei ainakaan tule liian montaa osaa kuormittamaan. Sain Iloliemessä pari päivää sitten kannustavan kommentin: Tärkeintä on että kirjoittaja itse sinnittelee eteenpäin iloisin mielin eikä vastenmielisestä pakosta. Kyllä kivat, tarinasta nauttivat lukijat pysyvät mukana. .-) Kiitos jokaiselle mukana pysyvälle lukijalle! <23

Tähän osaan olen luonut taikissimit uudestaan. Osa vaatteista, hiuksista ja ihoista vaihtui, mutta toivon teidän vielä tunnistavan tarinan ukkelit. .-)

VASTAUKSET KOMMENTTEIHIN:

Mesinen kirjoitti:
Ohhoh... Sainpas Taikapölyn osat luettua. Mukavaa hommaa oli näiden lukeminen. Uudelle koneelle siirtyminen on aina oma hommansa, mutta olet tehnyt tästä jännittävän juonen Taikapölyyn.
Niin monta asiaa jäi kutkuttelevasti auki. Milloinkohan Jessicalle selviää, että Esko tämän miehen surmasi, eikä Kummalan lapset. Mitä motiivia näillä edes olisi ollut sellaista tehdä?
Aiméen vauvan isä ei selvinnyt vieläkään. Hauska idea tuo, ettei nainen ollutkaan menettänyt vatsa-asukkiaan, vaan niitä olikin ollut kaksi ja yksi on vielä jäljellä. Mielenkiinnolla odotan minkä väriset hiukset vauvalla on ;) ...
Jännityksellä myös odotan millaiseen naapurustoon simisi muuttavat ;) .
Kiitos sunnuntaipäivän vietteestä Taikapölyn parissa.
Jatkoa odotellen..

Vastaus: Hienoa! Hiljalleen se lukujonokin alkaa helpottaa. .-) Hieno juttu että viihdyit Taikapölyn parissa! Jep, Taikapölyn muutto on vieläkin vähän kesken, mutta yritän pikkuhiljaa saada arjen palautumaan normaaliin perherytmiin. .-D Joo, tässä kohtaa juonessa oli mahdollista sopeuttaa muutto uuteen ulottuvuuteen. Jep, tuntuu että vähän turhankin moni juonikuvio on vielä auki, mutta enköhän saa ne joskus päätökseen, jos ylipäätään Eskon osuus selviää. Ainakaan kerrottava ei lopu. .-D Aimée oikeasti odotti kaksosia, minkä innoittamana keksin myös toisen vauvan olemassaolosta. Ikävä kyllä jäljellä olevakaan vauva ei selvinnyt hengissä. .-( Kyllä, taikapölyläisillä on jännittävät hetket luvassa uudessa naapurustossa! Kiitoksia kivasta kommentista. .->



Jade Essence kirjoitti:
Hyvä että Jasmin ja Flora pääsivät uupumuksesta huolimatta Jääpuikkojen talolle Leevin kanssa. Jääpuikot tajusivat heti Ninan valehtelevan, hyvä varmaan niin että tietävät kutsua Jorman pois metsästä. Vau, Julius osasi epäillä pahuusjuomaa. Varmaan tosin kuulunut taikalääketieteen koulutukseen. Taikaräjähteet ovat varmasti luoneet erittäin korkean lämpötilan, kasvitkin sulaneet :o
Flora jaksoi sentään ottaa osaa Mari juniorin suruun, vaikka oli itsekin menettänyt paljon läheisiään.
Onneksi aamu (tai aamiainen) piristi edes hieman paikallaolijoiden mieliä. Vai siirtyvät voimat osittain geneettistä tietä? Mutta veden voimia ei varmaan olisi voinut siirtää minnekään muualle kuin Mari juniorille. Vai onnistuisikohan siirto Marilta Nerille? Ehkä se vaatii kuitenkin vahvoja taikavoimia onnistuakseen, jos on edes mahdollista.
Musiikki sopi melkein pelottavan hyvin tuhokuviin. Saattaa oikeastaan olla parempi ratkaisu, että nuo kierroksen näyt ovat ilman tekstiä ja musiikin kanssa, se luo tunnelmaa.
Apua, kuolleita kissoja! *varmistaa paniikissa, ettei oma kissa näe* Muutama niistäkin oli onneksi jäänyt eloon.
Surullisin kuva:
http://i.imgur.com/5TFd2TA.png
Nyt Neri ei tykkää - ymmärrettävästi kyllä, jos voimien olemisesta jollakulla muulla alkaa jo aiheutua fyysisiä oireita kun toinen on jo muutenkin ruhjottu.
Onneksi Lumiana puolustaa Kummaloita! *hurraa Lumianalle* Kummalien nuoret ovatkin selvinneet tuholta ihmeen hyvin. Olisiko Ehla hieman auttanut asiassa? :) Ainakin päätellen siitä, mitä Elina puhuu valoilmiöistä ja oudoista tuntemuksista... Jos Kummalilla onkin salaisia voimia?
Salainen kellari ja kellarin salat paljastuvat. Harmi vain että nuoret joutuivat epäillyiksi isänsä sijaan. Tai kaikkien muiden paitsi Lumianan näkökulmasta. :) Suloista miten Elina luulee Jonnaa keijukaiseksi ♥
Onneksi Jonnakin löysi omat perheenjäsenensä. Katsotaan mitä etsintäpartio löytää... Piittaa Nina sentään vielä Justuksesta :)
Hyvä että Jonna koettaa lohduttaa Aamua, ehkä naiset voivat huolehtia toisistaan. Aimée odotti kaksosia? Vau, mitäköhän tästä seuraa... Ainakin Jamesin ja Eemelin riita, näköjään. Neri rukka sitten menehtyi, vaikka olihan se jo hieman odotettavissa :/
Loppukohtaus muistopatsaineen ja kynttilöineen oli tehty upeasti - samoin kuin koko osa. Minneköhän päin universumia joukko joutuu? Jään jännityksellä odottamaan seuraavaa osaa! ;D

Vastaus: Naiset tosiaan selvisivät kauan kestäneestä lentomatkasta ja saivat kuljetettua myös Leevin paikalle. Floran taikakasvit olivat tehokas apu Jasminalle. .-D Jep, hyvä että Jorma saatiin kutsuttua takaisin auttamaan loukkaantuneita, tuskin mies olisi itsekseen metsässä harhaillessa mitään löytänyt.  Jep, Julius on saanut opiskeltua yliopistossa jo jonkin verran lääketiedettä, ja muutenkin hän oli Justuksen mukaan ottamaa näytepulloa pahuusjuomasta ehtinyt tutkia jonkin verran. .-) Niin, Floran oli ehkä helppo samaistua Marin tilaan, kun hän oli itsekin päivän aikana kokenut saman kohtalon. Aaminainen oli tosiaan oiva piriste! Hyvä ruoka, parempi mieli. .-D Jep, voimien siirtymisestä uudelle perijälle ilmenikin uusia vaiheita, joista Juliuksella ei ollut kunnolla tietämystä ennen prosessiin ryhtymistä, mutta totta tuokin, ettei oikeaa perijää oltaisi varmaankaan saatu ajoissa paikalle, joten Mari oli paras henkilö vastaanottamaan voimat. Mukavaa, että pidit tekstittömästä musiikki + kuvat -kohdasta! Vähän mietin, saanko pelkkien kuvien avulla havainnollistettua kaiken oleellisen ja selviääkö siitä eloonjääneet simit, mutta toisaalta olisi ollut jotenkin turhaa kuvailla perjaatteessa samat asiat tekstinä jokaisen perheen kohdalla, joten päädyin tähän ratkaisuun. Huih, suojaa sinä siellä omaa kisuasi! Alunperin melkein kaikki eläimet oli tarkoitus kuollettaa räjähdyksessä, mutta lemmikkilisäri tuli ostettuakin uudelleen, joten elukoita saatiin vähän pelastettua. .-) Jep, perijän velvollisuuksiin valmistautunut Neri ei arvattavastikaan ollut mielissään siitä, että hänelle kuuluvat taikavoimat päätyivätkin pikkusiskolle, eikä lisäoireilu muiden kipujen lisäksi ole ollenkaan mukava asia.. .-s Elinan näkemällä valoilmiöllä saattaa tosiaan olla jotain tekemistä Ehlan kanssa, ken tietää.. ,-) Lumiana on kyllä ihana kun jaksaa pysyä ystäviensä puolella vaikka muut ovat Kummalia vastaan! Elina ei ole koskaan nähnyt taikahahmoja (tai Jonnaa ylipäätänsä), joten lapsi kehitteli oman keijukaisteorian. .-D Pahuusjuomasta huolimatta Ninalle perhe ja ystävät ovat edelleen tärkeitä, vaikkei tyttö heitä kohtaan enää samalla tavalla käyttäytyisi kuin ennen, joten siksi Nina oli niin huolissaan Justuksesta. Aimée olisi hyvällä tuurilla saattanut saada pidettyä suhteensa Eemelin kanssa salassa Jamesilta, mutta toisen vauvan olemassaolo muuttikin asioita synnytyksen käynnistyessä, vaikka tämäkään pienokainen ei hengissä selvinnyt. .-/ Neriä odotti sama kohtalo kuin äitiään, niin kurjaa kuin se olikin. .-/ Kiva kuulla että pidit muistoalueen kynttilöistä ja muista koristeista, ja kiitokset kehuista. .--) Pianpa taikapölyläisten matkan määränpää ratkeaa. ,-) Kiitos kommentoimisesta!



Vivy kirjoitti:
Olet niin paras kirjoittamaan tarinoita! Edes isoveljen kylmät sormet, jotka välillä tulivat tökkimään niskaani, eivät haitanneet, koska tarina on niin mukaansatempaisevasti kirjoitettua. Minnehän kansa joutuu siirtyessään uudelle koneelle?

Vastaus: Oi, kiitos aivan hirveästi kehuistasi! Kommenttisi on yksi ihanimmista saamistani kommenteista. .-) On aina mahtavaa kuulla, kuinka lukija on kyennyt eläytymään tarinaan ja kuinka tämä todella nauttii tarinan lukemisesta! Kiitos Vivy, ihanaa että minulla on sinun kaltaisesi lukija. .-) <3 Kansan uudesta sijainnista saat lukea pian lisää! Kiitos kommentistasi! .-)



KERTAUS VIIMEISIEN OSIEN KESKEISISTÄ TAPAHTUMISTA:
photo poo6_zpsda70ee22.png
PAM. Taikapöly räjähti Camillan asennettua tuhovoimaisia paukkuja, jotka räjähtivät suunnittelematta muiden taikahahmojen noustessa Jonnan kanssa Camillan vastaisessa tappelussa.
xmT9Phr.png
Paljon simejä kuoli. Näin kävi myös Camillalle, jolloin Taikapöly jäi vaille uutta hallitsijaa.
5anADL6.png
Räjähdykset toistuivat säännöllisin väliajoin, jolloin kuolonuhrien määrä lisääntyi. Taikapölyläiset eivät kykenisi enää jatkaa elämäänsä entisessä kotikaupungissaan, joten he päättivät yhdessä siirtyä uuteen ulottuvuuteen.

En ala yksittäisten simien elämää erittelemään, mutta toivottavasti yksityiskohdat palaavat mieleen osaa lukiessa. .-)

OSA ALKAA:
NNiqfQe.png
Taikapölyn väki alkoi viimein avata tiukasti kiinni puristettuja silmiään. Siirtyminen uuteen ulottuvuuteen oli ilmeisesti onnistunut, sillä maisemat olivat vieraat. Edessä oli autotie, takana puolestaan sojotti muutama puu, mutta tietoa nykyisestä sijainnista ei ollut kenelläkään. Mukaan tulleet kissat loikkivat varautuneina ja ihmettelivät uusia näkymiä. Kukaan sim ei sanonut sanaakaan. Kaikki vain tuijottivat eteensä. Mitä heidän edes tulisi sanoa tai tehdä?
xUSYaFB.png
-Missähän me oikein olemme? James lopulta kysäisi, ja katseet siirtyivät nopeasti mieheen. Pirkko kohautti olkiaan tietämättömänä. Nina vain katseli taivaalle tiedottomana. Jokaisen simin reaktio oli hiukan omanlainen.
-Ympäristö kertoo jo aika paljon olinpaikasta. Tiet ovat hyväkuntoisia, ja takanamme on iso hakkaamaton metsä. Siitä voi jo päätellä jotain, Olhi totesi, kun kukaan ei sanonut mitään. Suurin osa simeistä pyöritti silmiään kommentille ja huokaisi. Kyllähän he kaikki osasivat katsoa ympärilleen! Vastauksia he kaipasivat, eivätkä itsestäänselviä faktoja. Mitäpä nyt vajaasti kouluttautunut Kummala olisi edes osannut sanoa?
gaoPJXX.png
Hetken päästä joukko huomasi kaukana tienviertä kulkevan nuoren naisen alun. Hahmo lähestyi heitä varautuneena. Samoin myös entisen Taikapölyn kansa odotti jännittyneenä. Mitähän seuraavaksi tapahtuisi? Tyttö pysähtyi tuntemattoman lauman eteen, ja hetken ajan kummatkin katsoivat toisiaan eivätkä uskaltaneet sanoa mitään.
-Hei, saavuimme tänne äskettäin. Emme oikein tiedä, missä olemme, joten voisitko auttaa meitä? Jonna lopulta kysäisi vaivaantuneena. Mitä tällaisessa tilanteessa edes pitäisi sanoa? Tyttö katsoi joukkoa epäileväisenä. Simit eivät näyttäneet vaarallisilta, joten lopulta tyttö uskaltautui puhumaan:
-Oletteko kauankin harhailleet eksyksissä? Ihan sama, tämä on Veronala.
-Katso sen hiuksia! Aivan karmeat! Nina kuiski Anniinalle, joka naurahti toisen jutulle.
pht1Ipd.png
-Olemme vähän eksyksissä täällä... Veronalassa. Tiedätkö, mistä voisimme saada jonkinlaisen majapaikan? Jonna puhui edelleen muiden puolesta. Tyttö tarkkaili suurta simjoukkiota epäileväisen näköisenä. Toki tilanne oli varsin kummallinen, kun paikalle oli pöllähtänyt kuin tyhjästä sellainen joukkio, jolla ei ollut rahaa tai tietoa olinpaikastaan.
-Isoisäni Kreivi Capula on Veronalan nykyinen hallitsija. Teidän tulee pyytää hänelta asumislupaa, tyttö selitti.
8101KjF.png
Taikapölyläiset vilkuilivat uutta tyttöä ja kääntyivät välillä supattelemaan jotakin vierustoverilleen. Hetken päästä Jasmina asteli väkijoukon seasta Jorma kannoillaan. Nainen ojensi kätensä tervehtiäkseen paikallista tyttöä, ja tämäkin nosti kättään samaa tarkoitusta varten.
-Olen Hermia Capula, tyttö paljasti.
-Hauska tavata, olen Jasmina Jääpuikko. Voisitko Hermia näyttää meille, mistä löytäisimme tämän Kreivi Capulan?
-Toki, olinkin juuri kotimatkalla. Mutta en usko isoisäni ilahtuvan, jos tuon kotiimme tällaisen lauman väkeä, Hermia selitti.
-Oh tietenkin, riittää varmaan että vain muutama meistä lähtee mukaasi hakemaan asumislupaa, vieressä oleva Jonna huudahti. Häntä hävetti äskeinen käytöksensä, kun hän ei ollut tajunnut esittäytyä vieraalle Jasminan tapaan.
bdVcWq3.png
Toisten keskustellessa pitkäveteläisistä järjestelyasioista, alkoivat muut taikapölyläiset turhautua. Enemmän ja vähemmän äänekkäitä valituspuheita kantautui ärtyneiden simien suista:
-Mekin halutaan päästä simien ilmoille täältä autiosta pusikosta!
-Kamala nälkä, mistä saamme ruokaa?
-Minulla on vessahätä!
-Haluan pehmustetun pedin ensi yöksi!
-Mikä tuo jaloissamme pöyrivä villieläin on? Mari huudahti tuijottaen edessään olevaa haisunäätää.
ZJSyMjB.png
Hermia nyrpisteli nenäänsä simien valitukselle.
-Älkää hätäilkö. Saamme varmasti vastauksia johtohahmon tapaamisen jälkeen. Minä ainakin voisin lähteä mukaan tapaamiseen. Tuletko sinäkin Jasmina mukaan? Jonna otti jälleen ohjat käsiinsä. Hän toimi mielellään johtajahahmona pelkästään vanhasta tottumuksesta. Jasmina nyökkäsi myöntävästi.
-Saatamme viipyä jonkin aikaa. Te muut voitte sillä välin koittaa löytää jotakin syötävää, Jonna totesi.
-Flora ainakin osaa valmistaa kasveista maittavia aterioita. Ehdotan häntä ruokavastaavaksi, Jasmina keksi. Flora hymyili ja nosti ylpeänä leukansa pystyyn. Upeaa että juuri hänet oli huomioitu!
-Me voimme kalastaa, Kuha lupautui itsensä ja muiden Merithaimenten puolesta. Jonna ja Jasmina olivat jo lähtövalmiina, mutta Hermia näytti epäileväiseltä.
-Eikö kukaan mies ole tulossa? hän kysäisi. Taikapölyläisistä kysymys oli hiukan outo, mutta Jorma lupautui lähtemään muiden mukaan.
cZJM9cd.png
Ennen lähtöä Jonna kävi vielä pikaisesti perheensä luona.
-Saisinko minäkin tulla mukaan? Saanhan? Minusta ei olisi mitään haittaa. Nyt kun Camilla on nujerrettu, meidän on saatava paljon kontakteja maan johtajista. Pääsemme varmasti pian koko Vero...lan hallitsijoiksi, Johanna riemuitsi.
-Rauhoituhan. Hyvä on, voit tulla mukaan. Älä kuitenkaan odota liikoja tulevasta asemastamme. Katsotaan nyt ensin, mitä Hermian isoisä sanoo. Meidän täytyy todistella kunniallisuuttamme vielä taikapölyläisillekin. Askel kerrallaan, Jonna rauhoitteli tytärtään.
-Miksi kaikki ovat niin pessimistisiä? Mitä muka voisi mennä pieleen? Johanna huokaisi. Hermia ja Jääpuikkojen vanhahko ikäpolvi odottivat jo malttamattomina, joten Jonna ei tällä kertaa tarttunut Johannan esittämiin kysymyksiin.
-Hannes, sinä jäät vahtimaan Annaa sillä aikaa, kun minä ja Johanna olemme poissa, Jonna tiedotti.
-Ei! Hannes kauhistui kohtaloaan.
VtGvlpn.png
Hermia johdatti Taikapölyn nelikon Veronalan hienostoaluuen ytimeen. Jo kauas oli kantautunut loistokas talo suurine puutarhoineen. Talo oli rakennettu kukkulan päälle, eikä Johanna voinut olla vertaamatta asumusta Pilvilinnojen entiseen linnaan.
-Meidän talomme oli kyllä hienompi. Se lensi sentään ilmassa, Johanna huokaisi pettyneenä. Tarkkakuuloinen Hermia sai jälleen kerran ihmetellä tulokkaiden puheita.
-Johanna vain pilaili, Jonna yritti korjata, mutta Hermian ilmeestä näki, ettei hän tainnut ihan uskoa. Jotain outoa "muukalaisissa" oli.
-Teillä on kyllä kaunis puutarha, Jasmina keksi nopeasti uuden puheenaiheen. Ei hän pahemmin kasveista välittänyt, mutta parempi, että Hermia saisi jotain muuta ajateltavaa. Tyttö ei kuitenkaan sanonut enää mitään.
PZlf0jy.png
Hermia avasi vaaleanruskean puuoven johdattaen tulokkaat Kreivin työhuoneeseen. Naisia ja Jormaa vastassa oli vanhahko mieshenkilö, joka oli pukeutunut sivistyneeseen harmaaseen pukuun. Mies istui rennonoloisesti paperitöidensä ääressä kahvikupin höyrytessä vieressä, mutta huomattuaan tulijat, kohottautui herra paremmin istumaan ja suoristi selkänsä. Jasmina katseli ympärillään olevia kiviseiniä ja yritti tehdä huomioita ympäristöstä. Harmaat ja kolkot kiviseinät saivat ikäviä väreitä aikaan naisessa, paikka vaikutti niin ankean tummalta.
-Isoisä, sinulle on vieraita. He haluavat neuvotella kanssasi asumisasioista, Hermia tiedotti.
-Vai niin. Voit poistua tyttöseni, Kreivi vastasi viittilöiden Hermialle ovea.
56FuQfl.png
Kreivi nousi sohvalta ja asteli taikapöyläisiä kohti. Etummaisena seisova Jonna valmistautui ojentamaan kättään miehelle tervehdystä varten, mutta Kreivi käveli muitta mutkitta takimmaisena seisovan Jorman luokse. Tämän jälkeen Kreivi silmäili naispuolisia vieraitaan, ja miehen katse pysähtyi useammaksi sekunniksi Jasminan kohdalle. Mies harppasi jälleen Jonnan ohi tämän vaalean naisen luokse. Jasmina oli yhä katselemassa ympärilleen, joten hän yllättyi Kreivin tarratessa hänen käteensä. Vielä yllättävämpää oli kuitenkin se, että Kreivi painoi huulensa naisen kämmenselkämykselle kättelynsä jälkeen.
-Saanen tiedustella kaunokaisen nimeä, Kreivi sanoi juhlallisesti.
-Jasmina. Jasmina Jääpuikko, nainen vastasi ja oikein odotti, milloin mies irrottaisi lämpimän kätensä hänen kädestään. Käteltyään Jääpuikkoja Kreivi kääntyi sanomatta käsipäivää Jonnan tai Johannan kanssa, mistä kumpikin oli hyvin äimistynyt.
XZVKYeN.png
-Käykää istumaan tähän sohvalle, Kreivi määräsi ja talutti Jasminaa käsipuolessaan huoneen poikki. Jorma seurasi perässä hiukan äreänä siitä, että Kreivi tuntui antavan huomiotaan liiankin paljon hänen vaimolleen. Kreivi istutti Jasminan sohvan keskimmäiseen lohkoon, ja Jorma asettui vaimonsa viereen. Kreivi oli aikeissa istahtaa valkean naisen toiselle puolelle, mutta Johanna oli ehtinyt varata paikan ensin. Kreivi katsoi nuorta naista tyrmistyneenä ja jäi istumaan tämän eteen kädet puuskassa.
-Se on minun paikkani, Kreivi tokaisi äreällä äänellä. Johanna tuijotti vanhuksen silmiin hämmentyneenä.
-Voisitko väistyä? Kreivi pyysi, kun asia ei ollut Johannalle itsestään selvä.
-Mu-mutta, minähän olen sentään vieraananne, Johanna huomautti.
-Älä sinä nainen yritä isotella, Kreivi murahti. Nyrpeänä Johanna lopulta nousi sohvalta. Mielestään hän ei ollut tehnyt mitään väärää.
BMwlvyH.png
Johanna nousi ja jäi tahallaan seisomaan aivan Kreivin viereen. Hän toivoi vanhan kääkän tuntevan edes hitusen huonoa omatuntoa töykeästä käytöksestä. Kuka tämä oikein luuli olevansa? Ei naisia näin kohdella! Johannan vihaiset eleet olivat kuitenkin täysin turhat, sillä Kreiviä ei tuntunut liikuttavan olleenkaan käytöksensä. Jonna kävi hakemassa itselleen nojatuolin huoneen nurkasta. Kreivi kurkotti ottamaan kahvikuppinsa sohvapöydältä.
-Mitä asiaa teillä oli? Kreivi kysyi katsellen vieressään istuvaa naista. Jasmina tiesi, että kysymys oli tarkoitettu kaikille, mutta silti hänestä tuntui kuin vanhus olisi osoittanut sen ainoastaan hänelle. Jormaa alkoi suututtaa koko tilanne. Miten tuntematon mies kehtasikin olla niin tuttavallinen Jasminaa kohtaan?
qY5FAAz.png
Hermia oli käynyt hakemassa Capuloiden muutkin nuoren sukupolven jäsenet, ja kolmikko seurasi tilannetta kauempaa.
-Anteeksi yllättävä vierailumme. Minä ja kolmisen kymmentä muuta niin kutsuttua taikapöyläistä saavuimme Veronalaan vasta eilen ja saimme äskettäin tietää, että meidän tulisi hakea asumislupaa teiltä. Olisimme hyvin kiitollisia, jos saisimme jäädä tänne, Jonna puhui. Hän ei oikein tiennyt, kuinka paljon uskaltaisi kertoa kansansa menneisyydestä. Kreivi ei sanonut hetkeen mitään. Hän vain hörppäsi kupistaan uuden annoksen kahvia suuhunsa.
pyjytVA.png
-Eiköhän se onnistu, Kreivi sanoi, ja hänen kuhmuraisille kasvoilleen nousi hymy.
-Majoitan teidät Veronalan joen äärellä sijaitsevaan talorykelmään. Osa hökkeleistä on vähän huonokuntoisia, mutta voin järjestää joukoillenne työpaikkoja, ja miksen tietysti voisi hiukan rahoittaakin rakennustöitä, Kreivi selitti.
-Oi, kuulostaa todella hyvältä. Kiitoksia, oikein paljon kiitoksia, Jonna huudahti.
-Mutta, minulla on kuitenkin pieni ehto. Haluan että tästä hurmaavasta vaaleasta naisesta tulee vaimoni, Kreivi vaati. Onnelliset hymyt valahtivat samantien. Tarjous kuulostikin liian hyvältä ollakseen totta.
-Miten kehtaat sanoa jotain tuollaista?! Jasmina on minun vaimoni, enkä luovuttaisi häntä sinun kynsiisi mistään hinnasta! Jorma ärähti enempiä miettimättä. Yleensä hän oli rauhallinen, mutta Kreivin käytös oli aivan sanoinkuvaamattoman hirveää! Jasminan suu oli loksahtanut auki eikä hän tiennyt, kuinka hänen tulisi oikein toimia.
q5BdnBU.png
-Jaaha. No siinä tapauksessa saatte selvitä omillanne. Hankkikaa itse rahanne ja asuinsijanne. Minultahan ette saa minkäänlaista apua tai tukea, Kreivin häijy huudahdus täytti yllättäen huoneen. Jonna koitti katsoa anelevasti miehen heltymättömiä kasvoja. Jonna niin toivoi, että mies tuntisi edes pientä myötätuntoa tulokkaita kohtaan.
-Minä olen johtaja Veronalassa. Jos minun päätöksiini ei tyydy, saa pärjätä omillaan. Olisitte edes tyytyväisiä, että ylipäätä saatte jäädä tänne, Kreivi huusi lisää. Jonna nyökkäsi alistuvasti. Ei Jasminaa voi uhrata tuollaisen hirviön vaimoksi.
DDihupg.png
-Tämä vierailu taisikin sitten olla tässä, Jorma tokaisi ja nousi sohvalta ylös vetäen Jasminankin mukanaan. Nainen asettui huojentuneena seisomaan miehensä vierelle hakeakseen tämän luota turvaa. Jasmina tunsi Kreivin katseen itsessään, mutta nainen pakottautui rauhoittumaan ja keskittyi tuijottamaan edessään kiviseinää. Jonna katsoi avuttomana vuoroin vieressään seisovaa Jääpuikkojen pariskuntaa ja sohvapöydän toisella puolella olevaa Kreiviä.
-Emmekö voisi vielä neuvotella tästä... Jos antaisimme teille jotain muuta, Jonna ehdotti. Hän ei halunnut palata taikapölyläisten luokse tyhjin käsin.
-Minä tein tarjouksen jonka te hylkäsitte. Ei teillä ole mitään mitä minulla ei jo olisi. Jos kuitenkin muutatte vielä mielenne ehdotukseni suhteen, harkitsen auttamistanne, Kreivi puhui katse kiinni Jasminassa.
-Unelmissasi! Lähdetään, Jorma huudahti äreänä.
m89kIvm.png
-Mutta missä Johanna on? Hän oli tässä aivan hetki sitten...
Huomattuaan, ettei Kreivin vihainen tuijottelu aiheuttanut vanhuksessa minkäänlaista reaktiota, oli Johanna päättänyt jättää tuon inhottavan miehen omaan arvoonsa ja poistua paikalta toisten keskustellessa asumisasioista. Hän oli huomannut talouden nuorison kurkkivan uusia tulokkaita uteliaina, joten Johanna päätti mennä esittäytymään. Hän oli kuitenkin mieleltään enemmän juoruileva teini kuin talousasioita miettivä korkeamman tason edustaja, vaikkakin vallan kahvaan tarttuminen ja Taikapölyn hallitsijana toimiminen Johannan haaveena edelleen oli. Capulan nuoriso oli sen verran kiinnostunut uusista tulokkaista, etteivät he arastelleet ollenkaan Johannaa, ja simien välille syntyi nopeasti keskustelua. Hermian sisarukset esittäytyivät Juuliaksi ja Tybaltiksi.
Jcc91xQ.png
-Vau, sulla on uskomattoman upeat hiukset! Hermia huokaisi hypistellessään Johannan kutreja.
-Niin, noin pitkät ja kiiltävät, Juuliakin kommentoi.Teinitytöt ihannoivat Johannan upeita hiuksia ja kauniita  meikkejä.
-Oikeanlaiset hius- ja kosmetiikkatuotteet tekevät ihmeitä! Jos haluatte, voin joskus laittaa teidän hiuksenne ja uudistaa vähän vaatekertaanne, Johanna touhusi saaden tyttöjen silmät kiiltämään innostuksesta. Tytärtään etsivä Jonna saapui paikalle juuri parahiksi.
-Johanna, lopeta! Meidän pitää nyt lähteä, Jonna huudahti. Kaikki kääntyivät katsomaan kulman takaa saapunutta naista.
-Ei ihan vielä, me ollaan Hermian ja Juulian kanssa juuri sopimassa tyttöjeniltaa, Johanna sanoi pirteästi, mutta huomasi sitten, ettei saisi äidiltään lupaa jäädä Capuloille.
sRMqDK6.png
Ilta oli jo pimennyt nelikon astellessa Capuloiden kartanon pihalle.
-Siis näitkö niiden vaatteita? Ja miltä aikakaudelta tuo sisustuskin on olevinaan? En nähnyt mitään nykyaikaisia elektroniikka vempaimia missään, Johanna selitti suu vaahdoten.
-Olen vähän huolissani. Monet merkit viittaavat siihen, että olemme saattaneet siirtymätaian yhteydessä joutua jonkin verran menneisyyteen. Meidän täytyy yrittää selvittää, millä aikakaudella tarkalleen olemme, Jonna pohti.
-Noh, meidän tulomme on kyllä aikamoinen onnenpotku näille tyylitajuttomille simeille! Kunhan annan näille vähän opetusta pukeutumisesta ja hiustenlaitosta...
-EI! Jonna keskeytti tyttärensä suunnitelmat.
-Emme voi tehdä mitään mikä sotkisi normaalin ajankulun. Jos opetamme menneisyydessä liian aikaisin joitakin kikkoja tämän paikan simeille, voi tulevaisuus järkkyä pahemman kerran, Jonna selitti.
2hbS6am.png
Jasmina ja Jorma kulkivat hieman Pilvilinnojen jäljessä käyden omaa keskustelua, joka luonnollisesti koski hetki sitten tapahtunutta välikohtausta.
-Mitä sen ikälopun käppänän päässä oikein liikkuu? Millä oikeudella hän oikein meinasi yksin päättää, että sinusta tulisi hänen puolisonsa. Aivan kuin sinua olisi pidetty jonakin esineenä kaupankäynnissä, Jorma mutisi äreissään.
-Kreivin käytös sai minussa aikaan ikäviä väreitä, mutta mietin silti... Olisiko minun pitänyt suostua? Kaikki taikapölyläiset olisivat saaneet kodin ja paremman tulevaisuuden. Nyt meidän on aloitettava kaikki alusta, Jasmina huokaisi.
-Älä edes puhu tuollaisia! Ei sinun tarvitse uhrautua tuon iljetyksen vaimoksi, Jorma vakuutteli.
-Onneksi minulla on sinut, nainen huokaisi ja tarrasi tiukemmin Jorman kädestä kuin turvaa hakiakseen. Niin kauan kuin he olisivat Capuloiden tontilla, tuntui Jasminasta siltä kuin Kreivi voisi millä hetkellä tahansa tulla ja kiskaista hänet mukaansa vangiksi.

---
dnKs8ws.png
Epäonnistuneen tapaamisen jälkeen Jasmina, Johanna, Jonna ja Jorma löntystelivät koko matkan. Johannaa suututti kävellä jalkoja tappavaa matkaa vieläpä ihan turhan tähden. Hän ei eläissään ollut niin vihainen tai kävellyt näin paljon. Jorman ja Jasminan mahanpohjassa tuntui kurjalta käydyn keskustelun päätteeksi, ja Jonna puolestaan mietti, mitä sanoisi muille taikapölyläisille. Oli suorastaan ihme, että joukkio löysi takaisin ilmestymispaikalle ilman suurempia eksymisiä. Flora oli kokannut luonnon antimista suuren määrän salaattia, josta riittäisi pieni lautasellinen jokaiselle taikapölyläiselle. Nuotio oli sytytetty, ja simit olivat löytäneet kiviä ja pensaita istumapaikoiksi. Nuotion ympärys näytti oikeastaan aika kotoisalta. Muistoja putkahti heti pakoajoilta, jolloin hän ja Peter lasten kanssa olivat eläneet metsässä. Jonnan olisi itsekin tehnyt mieli napata salaattiannos ja unohtaa kaikki murheet.
Upq013d.png
-Jonna ja Johanna! Mukava nähdä, Aamu kiljaisi ja juoksi otti pari pitkää, kiireistä askelta ystäviään kohti. Jonna nielaisi. Aamun silmissä näkyi niin paljon toivoa. Miten ihmeessä hän voisi sanoa, etteivät he saaneet aikaiseksi mitään kunnollista asumusvaihtoehtoa? Jonna tunsi itsensä jälleen epäonnistuneeksi. Hän ei ollut kyennyt toimimaan kansansa parhaaksi valta-ajallaan, ja hän oli osasyy taisteluun ja Taikapölystä pakenemiseen. Nyt hän ei saanut tehtyä sopimusta Kreivin kanssa. Hän ei koskaan saanut tehtyä mitään hyvää kansansa eteen. Flora sai muutaman kehun Jasminalta kansan ruokkimisesta.
-Eikö kaikki sitten mennytkään suunnitelmien mukaan? Aamu luki äidin ja tyttären kasvoilta.
ctac61g.png
Kansa alkoi hiljalleen ärsyyntyä. He olivat odottaneet koko päivän, raataneet kuin pienet eläimet yhteisen hyvän eteen ja arvailleet erilaisia vaihtoehtoja nelikon ja Kreivin keskustelun kulusta.
-Minne pääsemme asumaan? Ahven huusi ensimmäisenä.
-Niin, nämä "puskatuolit" tuntuvat jo nyt niin epämukavalta. Minun on päästävä oikaisemaan selkäni pehmeälle sängylle, Esko vaati.
-Pääsemmekö pian töihin ansaitsemaan rahaa? James tiedusteli.
-Onko täällä hyvät opiskelumahdollisuudet? yliopistoon pääsystä haaveileva Eetu kysäisi.
kTQCqr2.png
-Odottakaa, me kerromme teille kaiken, mitä vain saimme selville. Emme ikävä kyllä saaneet ratkaistua paljon pulmia, sillä Kreivi ei ollut mikään helposti lähestyttävä mies, Jonna aloitti.
-Se mies on oikea hirviö, aivan sietämätön idiootti, jolla ei ole mitään käytöstapoja! Johanna huudahti.
-Yhdyn täysin Johannan mielipiteeseen. Sellaisen mielipuolen kanssa ei kukaan voi saada aikaan minkäänlaisia sopimuksia! Jorma ärähti.
-Saamme jäädä Veronalaan, mutta toistaiseksi meidän täytyy elää täällä. En tiedä vielä, mistä saamme järjestettyä meille kullekin asunnot. Ennen lähtöämme Kreivi mainitsi Monttupuun suvun viljelypelloista. Joidenkin meistä kannattaa mennä kysymään sieltä töitä jo heti huomenna, että saisimme varoja kerrytettyä. Ei kuitenkaan vaivuta epätoivoon. Olette saaneet valmistettua ruokaa. Kyllä me vielä pohjalta nousemme, Jonna puhui.
kn4xgAb.png
-Tarkoittaako tämä siis sitä, että joudumme nukkumaan yön täällä ulkona pusikossa taivasalla? James kysyi järkyttyneenä. Myös monen muun simien kasvoilta paistoi inho pelkästä ajatuksestakin joutua asumaan luonnon armoilla.
-Älkää nyt, ei tämä niin paha ole. Kasvien kanssa tulee kyllä toimeen, Flora huomautti.
-Hyvähän sinun on sanoa kun olet koko elämäsi asunut jossain puumajassa. Minä tahdon omaan sänkyyn nukkumaan! Esko nirsoili.
-Jos olisimme tienneet tästä olisimme voineet rakentaa majaa, mutta ei näin pimeässä näe mitään, Mari huokaisi.
-Mutta hei, Aamullahan on Auringon voimat! Hän voisi taikoa valoa, Antti ylpeili siskonsa asemalla.
YR1bd87.png
-Ei missään nimessä! Muistakaa, että olemme nyt vieraassa paikassa. Emme tiedä, miten täällä suhtaudutaan taikomiseen ja meidän kaltaisiimme voimia hallitseviin simeihin. Meidän on nyt pidettävä matalaa profiilia ja vältettävä turhaa oleskelua veronalalaisten kanssa. Keskitytään nyt aluksi hankkimaan varoja talojen rakentamiseen, Jonna jakeli ohjeita. Jasmina oli nelikosta ainut joka oli ollut hiljaa koko keskustelun ajan. Nähdessään taikapölyläisten pettyneet ilmeet nainen tunsi ikävän pistoksen sydämessään itsekkyytensä takia. Jos Jasmina olisi suostunut Kreivin vaimoksi, olisivat kaikki päässeet jo tänä iltana kunnollisiin asumuksiin nukkumaan. Nelikko oli etukäteen sopinut, ettei taikaplyläisille mainittaisi mitään Kreivin avioliittoehdotuksesta jotta vältettäisiin turha häly, mutta Jasminasta tuntui, että hänen kuuluisi suostua Kreivin ehdotukseen muiden vuoksi. Avioliitto hullun vanhuksen kanssa ei kuitenkaan kuulunut Jasminan unelmiin, joten hän katsoi itselleen parhaaksi vaieta, vaikka se epäreilulta muita kohtaan tuntuikin.
5Wxo5Rx.png
Jotkut jaksoivat marista alkeellisesta leirielomaisesta asumisesta jonkin aikaa, mutta lopulta kaikkien oli hyväkseyttävä se, ettei täksi yöksi ainakaan olisi tarjolla minkäänlaista asumusta. Hiukan vastahakoisesti simit asettuivat säälittävien pienien vilttien päälle makuulle vieretysten. Peitteiden alle oli kasattu pehmusteeksi lehtiä, mutta ei muhkurainen ja epätasainen lehtipatja ollut mitään kunnon sänkyyn verrattuna. Nukkumapaikoille asetuttiin arvojärjestyksen mukaisesti: Parhaille paikoille pääsivät voimasimit puolisoineen, ja huonoimmat paikat jätettiin vähemmän tärkeille taviksille ja välikäsiporukalle. Ulinaa epämukavuudesta kantautui useammankin simin suusta, mutta pitkä päivä oli ajanut joukkion väsymyksen partaalle, joten yksi sim toisensa jälkeen hiljeni uinumaan lopulta löydettyään sopivan lokosen itselleen. Kaikki eivät kuitenkaan olleet vielä valmistautumassa nukkumaan.
-James, meidän pitäisi varmaan puhua, Aimée sanoi tultuaan miehen luokse. James oli vältellyt Aiméeta koko päivän, mutta nainen halusi saada asiat selviksi.
Savc7FV.png
Kaksikko päätti kävellä vähän syrjemmällä sijaisevan lammen luokse keskustelemaan, jotteivat he olisi muiden häiriöksi. Lammen pinta värähteli heikosti kirkkaan väristen puiden lehtien putoillessa veteen, ja puiden juurilla kasvoi valtavia sieniryppäitä. Syksy oli jo pitkällä, mutta yöt olivat onneksi lämpimiä vielä toistaiseksi.
-Onko meillä oikeasti mitään puhuttavaa? Eikö kaikki ole jo selvää? James ärähti kaksikon pysähdyttyä.
-James, tiedän että olet minulle vihainen... Aimée huokaisi.
-Ja syystäkin. Olit petänyt minua! Ei ollut kovin kiva saada kuulla sinun synnytyksesi ohessa, että edesmenneillä kaksosilla olisi voinut olla toinenkin isä, James raivosi.
vQS2EYr.png
James kääntyi ympäri, sillä häntä ei huvittanut katsoa Aiméen kasvoja. Hän oli jo kävelemässä pois, kun yhtäkkiä jokin pakottava voima käski häntä pysähtymään ja kuuntelemaan, mitä sanottavaa toisella oli.
-Sinulla oli kauhea kiire mennä naimisiin ja elää perhe-elämää. Minusta ei ollut siihen. Halusin olla vain vapaa. Olit niin omissa maailmoissasi etkä edes yrittänyt nähdä asioita minun näkökulmastani, Aimée sanoi päättäväisesti. Jamesin olisi tehnyt mieli kääntyä ympäri ja antaa anteeksi, vaikka hän inhosikin koko naista ja tämän toimintatapoja. Joskus täytyi ajatella asioita kuitenkin järjellä.
-Vaikuttaa siltä, ettet sinäkään pahemmin halua nähdä asioita minun näkökulmastani. Haluamme elämältä eri asioita. Ei yhteiselostamme tulisi koskaan mitään. Nyt kun Erkki... on poissa, meillä ei ole mitään yhdistävää tekijää, James huokaisi. Mies lähti päättäväisesti kävelemään poispäin, vaikka hänen olisi vieläkin tehnyt mieli palata Aiméen luo. Nainen jäi seisomaan paikoilleen. James oli ensimmäinen sim, joka oli osannut vastustaa rakkauden voimia.

---

HrmwBKC.png
Seuraavan aamun valjettua Flora oli patistanut jokaisen puutarhahoitoon kykenevän ylös. Herättäminen ei ollut vaikeaa, sillä epämukavat lehtipatjat ja ohuet huovat olivat valvottaneet simejä useamman tunnin ajan yöllä. Joukkio koostui lähinnä entisen Taikapölyn vähävaraisimmista simeistä, jotka olivat ennenkin hankkineet elantonsa kasvattamalla kasveja. Taikavoimia omaavat simit olivat perheineen jääneet laatimaan muita suunnitelmia. Kreivi oli vierailun loputtua murahtanut Jonnalle, että ehkäpä Monttupuiden pelloilta löytyisi jotain peltohommia. Jos Kreiviltä ei tullut apua tai töitä, niin ehkäpä Monttupuilta sitten. Flora oli ainakin itse lähtenyt avoimin mielin. Hän tekisi mielellään töitä kasvimaalla. Puutarhahommia hän oli tehnyt koko ikänsä, ja hänellä olisi paljon annettavaa myös Veronalan pelloilla. Vanhahko mies köpötteli huojuvin askelin suurta joukkoa kohti taikapölyläisten saapuessa aidoitetun viljelyalueen luokse.
HF1LuOV.png
Flora asteli portista sisälle, ja muut simit seurasivat häntä. Flora esitteli aluksi itsensä ja sepusti pakolaisuuskertomuksen. Hän vielä lisäsi, että rahalle todellakin olisi tarvetta. Vanha mies silmäili joukkoa tutkivasti ja esittäytyi Patrikiksi. Flora näytti edelleen innokkaalta ja pirteältä, kun taas lapset meinasivat kyllästyä odotteluun. Muut simit vain saattoivat toivoa työtä, jotta saataisiin jotain turvaa ja helpotusta arkeen.
-Ainahan täällä riittää jotain työtä. Noin suurelle joukolle minulla ei ole resursseja maksaa kuin ihan pieni palkkio kullekin, Patrik totesi.
-Voi, ei se haittaa. Kaikki raha tulee kyllä tarpeeseen, Flora huudahti.
rcqiYMv.png
Taikapölyläiset levittäytyivät suurelle pellolle. Kaikille ei olisi talikoita ja kastelukannuja, mutta rikkaruohoja kykeni jokainen nyppimään ilman sen ihmeempiä apuvälineitä. Aluksi jotkut vähän arastelivat hommiin ryhtymistä vieraalla maaperällä, mutta vähitellen jokaiselle löytyi jokin tehtävä. Flora harppoi reippaasti korkokengät jalassaan upottavalla pellolla Monttupuun suvun jäsenten luokse tehdäkseen näihin lähempää tuttavuutta. Tulevaisuudessa olisi varmasti hyötyä olla hyvissä väleissä samaa ammattia harjoittavien paikallisen kanssa. Floran katse kiinnittyi punapaitaisen teinin ja harmaapukuisen miehen puuhiin, ja kasvien kanssa kommunikointia harrastava Flora havaitsi toisten puuhissa ikäviä epäkohtia. Sen enempiä epäröimättä nainen päätti huomauttaa asioista näille.
-Se taimi ei tarvitse enempää vettä, mene mieluummin kastelemaan pellon eteläpäädyn istutuksia. Ja sinä nuori mies siinä, älä visko siemeniä noin kovakouraisesti! Laitat multaakin niin hutaisesti siementen päälle, että linnut tulevat popsimaan ne ennen itämistä, Flora nipotti ja kiskaisi talikon teinin käsistä näyttääkseen itse mallia.
2jdNaTh.png
Monttupuut katselivat naisen touhuja kummeksuen. Mitä tämä oikein höpötti siementen kovakouraisesta käsittelystä ja kasvien ylikastelusta? Flora puolestaan oli mielissään siitä, että oli päässyt pelastamaan kasviparat kaltoinkohtelulta ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä. Jonna oli kieltänyt taikomisen julkisesti, joten kylvöpuuhat oli tehtävä täysin manuaalisesti, mikä oli Florasta täysin ajan haaskausta, siemenet saisi paljon nopeammin mullan alle taikomalla. Monttupuut seurasivat hetken Floran opetusta, mutta kyllästyivät pian naisen huomautellessa jatkuvasti kasvien tunteista ja erityistarpeista, mitä ei takuulla olisi olemassakaan.
-Tuo nainen on ihan hullu, teinipojat kuiskivat ja osoittelivat Floraa kohti hihitellen hiljaa. Lähistöllä ollut Eemeli sattui kuulemaan poikien puheet ja häpesi vaimonsa puolesta. Hyväähän nainen vain tarkoitti, mutta tämän tilannetaju ei todellakaan ollut parhaimmillaan.
dJZtu4b.png
Patrik-pappa kierteli ympäri kylvöaluetta valvomassa töiden etenemistä. Taikapölyläiset arvelivat Patrikin olevan pomo tai jokin muu merkkihenkilö, jonka ei tarvinnut osallistua likaisten hommien tekemiseen, tai sitten kyykkiminen kasvimaalla oli muuten vain liian rankkaa huonoselkäiselle vanhukselle. Patrik pysähtyi mietteliäänä Paljuloiden kohdalle.
-Onko jokin vialla? Jessica kysäisi nousten seisomaan.
-Poika on aika nuori tällaisiin puuhiin, Patrik sanoi osoittaen Jessican vieressä työskentelevää Augustia.
-Hän on kyllä tottunut kasvimaalla oleskeluun Taik... entisessä asuinpaikassamme, Jessica vakuutteli.
-Älä ota tätä loukkauksena, mutta tavallisesti kasvimaalla ei nähdä naispuolisiakaan simejä. Pelto on miesten aluetta, ja naiset kokkaavat ja siivoavat kotona, Patrik selitti. Jessica tuijotti vanhusta hölmistyneenä. Olihan hän kotiäitinä toiminut koko elämänsä, mutta ei kasvimaalla oleminen ollut koskaan ollut liian miehistä Taikapölyssä.
KMOcfKX.png
-Älä nyt näytä noin säikähtäneeltä. Hyvää jälkeä olette saaneet aikaan, vaikka peltotyöt miellekäänkin enemmän miesten tehtäviin ja naiset ja lapset oleskelevat kotona. Teillähän ei käsittääkseni nyt kuitenkaan kattoa ole päänne päällä, joten voitte kyllä työskennellä täälläkin, Parik lupasi. Jessica huojentui hieman ja palasi poikansa Augustin kanssa hommiin. Patrik käännähti ympäri ja huomasi Eskon seisoskelevan paikoillaan.
-Mitä täällä laiskotellaan? Parik murahti vihaisesti. Esko vilkaisi henkselihousuista vanhusta hieroessaan kipeää niskaansa.
-Ottaa niin voimille tällainen työskentely! Esko voihkaisi. Taikapölyssä laiska mies oli usein jättänyt suurimman osan peltohommista lapsille tai kadonnellee vaimolleen Ehlalle, ja nyt tämän päiväinen pidempi työskentely oli vienyt miehen voimat, eikä yö epämukavalla lehtipatjalla ollut ollenkaan auttanut asiaa, joten Eskon niska oli aivan jumissa.
-Älä iso mies valita! Täällä työskentelevät naiset ja lapsetkin, ja sinä et muka jaksa? Nyt hommiin siitä, Patrik patisti.
ViBRf1o.png
Pilvi pyyhkäisi hikipisaroita otsaltaan. Päivä oli turhankin kuuma. Vaikka nuori neito oli kipannut vaikka kuinka virkistävää vettä kasvien päälle, näyttivät taimet silti nuutuneilta. Tie kaivolta pellolle oli tullut tutuksi jo useaan otteeseen saman päivän aikana, mutta tällä kertaa kaivoon nojasi täysin tuntematon nuorukainen.
-Jaksatko? Täydet vesikannulliset varmasti vievät noin heiveröisen tytön voimat, poika totesi. Pilvi nosti katseensa poikaan mutta vetäisi päänsä takaisin maahan melkein yhtä nopeasti.
-Ei minulla ole liiemmin vaihtoehtoja, Pilvi sopersi. Hän oli nostamassa vettä kaivosta, mutta poika tarttui köyteen ja vesisankoon ensin osuen samalla Pilvin käteen hipaisten.
-Et varmaan pistä pahaksesi, jos autan sinua. Minä olen muuten Romeo, poika esittäytyi. Pilvi sai myös sanotuksi oman nimensä. Romeo kiskasi vesisangon ylös nopeasti ja sujuvasti. Sitten hän kippasi veden kastelukannuun vilkuillen samalla uutta tuttavuuttaan.
-Sinulla on todella vaalea iho. Olet todella kaunis, Romeo totesi. Pilven suupielet nousivat koholle. Ei Romeo itsekään pahalta näyttänyt, ja tämän huomionosoitukset tuntuivat ihanalta. Silti Pilvi sai sanotuksi vain pienen kiitoksen, kun hänen jo täytyi palata työntekoon.
HmoEzxB.png
Ei mennyt enää kauaa, kun pelto oli saatu kitketyksi kaikista rikkaruohoista ja kun kasvien jano oli saatu sammutettua. Flora vilkuili ylpeänä ympärilleen. Hän todellakin oli pelastanut tämän kasvimaan. Patrik tallusteli vanhoilla jaloillaan suoraan Eemelin eteen ja kaivoi taskusta pienen setelinipun.
-Tässä teille pieni palkkio avustanne. Emme ole koskaan ennättäneet lopettamaan näin aikaisin. Kiitoksia, vanhus totesi suu leveästi hymyillen. Eemeli ojensi vaivaantuneesti kätensä ottaakseen palkkion vastaan. Tuntui oudolta, että Patrik tuli kiittämään juuri häntä henkilökohtaisesti, vaikka myös Flora olisi ollut vapaana. Vaimohan oli tehnyt kaikista eniten. Flora ihmetteli samaa ja katkeroitui. Patrikilla oli selvästi jotain häntä vastaan!
-Onhan tässä aika pieni summa. Työpäivän jälkeen meillä Monttupuilla on ollut tapana mennä syömään ateria kotiini. Tulkaa ihmeessä mukaan. Saatte vähän ruokapalkkaakin ja uusia kontakteja, Patrik kehotti. Taikapölyn asukkaat ottivat tarjouksen hyvillä mielin vastaan. Raskaassa peltotyössä olikin tullut nälkä!

---

gDtjRf0.png
Sillä välin toisaalla Taikapölyn yläluokka vietti päivää kaikessa rauhassa laiskotellen. Myös Merithaimenet olivat jättäytyneet kylvöpuuhista, sillä heille tutumpi tapa elannon hankkimiseen oli kalastaminen, ja nytkin Kuha opasti kalastuksen alkeita siskolleen Marille. Vaikka Flora osasikin loihtia kasviksista maukkaita aterioita, olivat kaikki yhtä mieltä siitä, että ateriat kaipasivat vähän lihaisuutta, ja kaloja voisi myös myydä rahan toivossa. Lammen rannalla lekottelivat Sunien sisarukset Antti ja Anniina ja kuuntelivat Kuhan oppitunteja toisella korvalla nauttiessaan lämpimästä auringosta. Lähistöllä köllöttelivät myös salasuhdetta ylläpitävät Johanna ja Ahven. Kuha katselikin vähän epäluuloisena kaksikon suuntaan. Mistä lähtien hänen kihlattunsa ja veljensä olivat muka viettäneet aikaa yhdessä?
-Ahven, sinunkin kuuluisi kalastaa, Kuha tokaisi ärsyyntyneenä veljelleen. Ahven käänsi päätään laiskasti Kuhaa kohti.
-Enhän minä ole koskaan kalastusta vakavasti ottanut. Sitä paitsi aion menestyä urheilun saralla, Ahven vastasi ylpeänä. Kun Kuha ei katsonut, Johanna silitti ohimennen salarakkaansa lihaksikasta kättä.
AmdK8Gr.png
Joukkio lammen lähettyvillä ei ollenkaan kiinnittänyt huomiota paikalle saapuneeseen simkolmikkoon, joka oli pysähtynyt taikapölyläisten leirin kohdalle katselemaan ympärilleen. Heitä lähimpänä olleet Aamu ja James päättivät mennä tervehtimään paikallisia. James ojensi kättään tervehdykseen, mutta etummaisena ollut punatakkinen mies ei tehnyt elettäkään ojentaakseen omaa kättään takaisin. James ja Aamu katsoivat simejä kummeksuneena. Eikö kättely ollutkaan perinteinen tapana Veronalassa?
-Kuulimme Kreiviltä että tänne on muuttanut suuri joukkio outoja simejä, ja päätimme tulla katsomaan millaista väkeä olette, mies selitti.
-Ohhoh, olemme päätyneet oikein Veronalan johtajan puheenaiheeksi, James naurahti, mutta saapunut kolmikko tuijotti kaksikkoa vakavana.
fNODeHy.png
-Teistä tosiaan puhutaan, mutta ei erityisen hyvässä valossa. Miten teidän kaltaisenne köyhäkerjäläiset pystyvät edes hankkimaan rahaa asumiseen, vai meinasitteko loppu elämäksenne jäädä tänne... leirillenne, mies tuhahti ivalliseen sävyyn, ja tämän takana oleva nainen naurahti kommentille.
-Täällä te vain laiskottelette, miten häpeällistä, toinen naisistakin osallistui pilkkaamiseen.
-Ei pidä paikkaansa! Osa lähti töihin Monttupuiden pelloille, Aamu huomautti.
-Ja me aiomme hankkia heti ensi tilassa töitä. Minä työskentelin aiemmin opettajana, ja tyttäreni Aamu aikoo hakeutua lakialalle, James yritti kehuskella. Inhottavaa miten aivan tuntemattomat simit tulivat tuolla tavalla arvostelemaan. Eivätpä itsekään näyttäneet olevan töissä päivällä, kun oli aikaa kuljeskella haukkumassa muita. Veronalaiset purskahtivat nauruun kuullessaan Jamesin suunnitelmista.
fDZUN4m.png
-Mikä noin naurattaa? Aamu tiuskaisi. Jos paikalliset eivät käyttäytyneet heitä kohtaan asiallisesti, ei Aamukaan nähnyt tarpeelliseksi mielistellä näille.
-Kuvitteletteko todella pääsevänne töihin? mies tirskui.
-Isälläni on kokemusta opettajan olemisesta ja minä olen lukenut yliopistossa lakia. Taitoa ja osaamista kyllä löytyy, Aamu vakuutteli.
-Peltohommiin teidän kaltaisenne joutaisivat eivätkä mihinkään varsinaiseen ammattiin, punatakkinen mies vielä tuhahti ennen kuin lähti joukkionsa kanssa nenä ylväästi pystyssä jatkamaan matkaansa. James ja Aamu katselivat toisten menoa vihoissaan, ja kun nämä olivat poistuneet kuuloetäisyydeltä puhkesi kaksikko puhumaan.
-Mitä ne tarkoittiavat meidän kaltaisillamme? Sitäkö että olemme uusia? Aamu aprikoi.
-En tiedä, mutta heidän käytöksensä pisti todella vihaksi. Aion lähteä heti huomenna käymään paikallisella koululla kysymässä töitä. Näytetään heille ettei meitä sovi aliarvioida! James uhkui itsevarmuutta.

---

RPH3uRS.png
Ilta oli jo ehtinyt hämärtyä, kun peltotyöläiset vihdoin saapuivat Patrikin kotiin. Oli jo aikakin. Raekuuro oli sattunut yllättämään, ja nyt pienet kipeää tekevät jäänpalaset pamahtelivat simien päähän. Kaikki vain juoksivat päästäkseen mahdollisimman nopeasti sisälle. Veronala oli suurimmaksi osaksi autiota aluetta: taloja toisinaan näki, mutta kukaan ei asunut niissä. Lopulta ränsistyneiden talojen lomasta löytyi suuri asuinpaikka, jonka seinät olvat täynnä ovenkarmeja. Palmuja oli istutettu pihatielle.
-Isi! kuului yllättäen huuto. Samassa talosta pinkaisi juoksuun kaksi lasta, jotka eivät pahemmin välittäneet säätilasta.
tAE4gWD.png
Lapset pysäyttivät koko joukon. Kun etummaiset pysähtyivät, täytyi taaimmaisten myös hiljentää vauhtiaan. Monttupuut jäivät seisomaan paikoilleen, eivätkä taikapölyläiset nähneet sopivaksi kiilata toisten ohi ja juosta suoraa tietä sisälle.
-Voi Beatrice ja Benedikt, onpa hauskaa, että tulitte minua vastaan, totesi harmaapukuinen mies. Suurin osa Taikapölyn väestä muisti kuulleensa miestä kutsuttavan nimellä Anttoni. Mies halasi ensin tyttöä ja sen jälkeen poikaa.
-Anttonin lapset tulevat päiviksi tänne hoitoon, kun on peltotöiden aika, Patrik selvensi. Pirkkoa askarrutti heti, miksei lasten äiti hoitanut näitä, mutta kipeät rakeet saivat hänet pian ajattelemaan jotain muuta.
-Mentäisiinkö sisälle, ettemme saa ihan kauheasti mustelmia? Pirkko kysäisi, eikä kenelläkään ollut mitään ehdotusta vastaan. Pian koko joukko oli katon alla suojassa.
EYKvKJq.png
Patrik kiiruhti oitis keittiöön kertomaan vaimolleen Isabellalle yllätysvieraista, mutta vanha rouva oli jo havainnut toisten tulon ympäriltä kuuluvan puheensorinan perusteella.
-Patrik, mitä tämä tarkoittaa? Mikset ole vielä pellolla? Et ole koskaan tullut näin aikaisin kotiin. Ja miksi toit puolet kaupungista tänne? Isabella tiedusteli tiukkana. Patrik kertoi pakolaisjoukon tulleen pyytämään töitä pellolta.
-Enhän minä tohtinut sanoa heille "ei". Raukoilla ei ole kunnollista ruokaa, joten pyysin heidät tänne syömään, Patrik perusteli.
-Kunpa olisin tiennyt! Eihän tästä ruoasta riitä mihinkään, Isabella huokaisi.
-Sinä kuule aina kokkaat niin paljon ja tuhdisti, että kaikille varmasti riittää ruokaa. Voimmehan tyhjentää myös jääkaapin ruoantähteitä. Pilaantuvat vain siellä. Kyllä meillä ruokaa riittää. Heillä ei ole asiat näin hyvin, Patrik huomautti.
-Kyllä minä ehkä kuitenkin paloittelen vielä vähän lisää porsasta, Isabella tuumaili.
jyoCcSx.png
Beatrice ja Benedikt olivat nopeasti kiinnittäneet huomiota uusien simien joukossa oleviin samanikäisiin lapsiin. Aluksi lapset olivat silmäilleet toisiaan uteliaina, mutta sitten Benedikt oli rohjennut pyytää Augustia ja Elinaa leikkimään kanssaan. Olhi ja Uhlo antoivat siskolleen luvan mennä, eikä Jessicallakaan ollut mitään sitä vastaan, että August saisi ikäistänsä seuraa paikallisista. August ja Elina tuijottivat silmät pyöreinä Monttupuun kaksosten tuodessa esille peliohjaimia. Ei Taikapölyssä viljelijäperheiden taloista ollut moisia kalliita kapistuksia löytynyt! Monttupuut olivat ilmeisesti hyvässä asemassa Veronalassa, vaikka Capuloiden varjoon tuntuivat jääneen. Ohjaimen näppäintoiminnot ja pelitaktiikka tuli pian tutuiksi ensikertalaisillekin, ja Benedikt sai tehdä todella töitä pärjätäkseen Elinalle. August seurasi television ruudulla olevaa peliä silmät kiinnostuksesta välkkyen. Beatrice katseli pelin sijasta Elinan kummallisen väristä ihoa ja siinä olevia ällöttäviä ruhjeita.
-Ne oli minulla jo kun synnyin. Ei niitä tarvitse pelätä, Elina vastasi Beatricen ottaessa asian puheeksi. Kaksoset hyväksyivät selityksen, ja pelaaminen jatkui samaan tapaan kuin aiemminkin.
nmROWj1.png
Patrikin vaimo Isabella oli saanut ruokatarjoilut viimein valmiiksi, ja tomerasti nainen kippasi jokaiselle lautaselle muhkean porsaankyljyksen ja lisukkeeksi perunoita ja kasviksia. Istumapaikoista oli pulaa, ja suurin osa simeistä joutuikin syömään seisoviltaan. Nälkä oli kuitenkin rankan työpäivän jäljiltä suuri, joten juuri sillä hetkellä pääasia oli että sai jotakin suuhunpantavaa. Ruokailutilassa olevan pyödän ääreen asettui Monttupuiden miesväki, ja taikapölyläiset jäivät seisoskelemaan Isabellan kanssa seinustan viereen. Taikapölyläiset vastailivat varovasti Monttupuiden udellessa heidän menneisyydestään. Liikaa ei sopinut paljastaa Taikapölystä pakenemisen syistä, mutta onneksi keskustelua saatiin pian käännytettyä toiseen suuntaan, kun taikapölyläiset alkoivat kysellä paikallisista.
-Veronalaa asuttaa pääasiassa kaksi suurta sukua: me Monttupuut ja Capulat, Patrik kertoi.
KywneVQ.png
-Capulat ovat olleet nyt jo useamman vuosikymmenen vallankahvassa kiinni. He elävät yltäkylläisyydessä ja välittävät vain omasta hyvinvoinnistaan. Me Monttupuut saamme raataa päivästä toiseen, eikä tilanteeseen tuskin tule muutosta niin kauan kuin Kreivi Capula on johtajana, Patrik puhui katkeralla äänellä.
-Sukunne eivät taida olla kovin hyvissä väleissä, Pirkko totesi varovasti.
-Ei todellakaan! Kaiken lisäksi Capulat ovat rasisteja ihovärin suhteen: He hyväksyvät sukuunsa ainoastaan "puhtaita" vaaleaihoisia simejä, ja heidän mielestään me kuulumme automaattisesti alemmalle tasolle ihonvärimme takia, vaikka rahallisesti sukumme ovat lähes tasavahvoja, Patrik selitti.
-Onpa hirveää, Jessica ja Pirkko huudahtivat yhteen ääneen ja miettivät omaa hipiäänsä katsellessaan, miten heidät mahdettaisiin luokitella
0wRuKek.png
Flora ei jaksanut välittää toisten murheista. Tällä hetkellä hänen suurin ongelmansa oli Isabellan valmistama ruoka. Flora ei ollut eläissään syönyt mitään lihaa, eikä hän ollut saanut tarjottua possun palasta kurkustaan alas. Ajatuskin syömisestä ällötti, mutta Flora ei silti halunnut käyttäytyä vieraassa maassa kiittämättömästi. Uusi aikakausi oli saanut koko elämän kääntymään päälaelleen: tuli asua taivasalla ja syödä lihaa. Flora pilkkoi lihasta jälleen palasen, mutta uusi kuvotus syttyi heti, kun hän edes ajatteli palasen suuhun pistämistä.
-Syö nyt ihmeessä. Saat vähän lihaa luiden ympärille, Isabella tokaisi. Hänelle näytti maistuvan sapuska hyvin.
-Oikeastaan minä olen kasvissyöjä. En ole eläissäni syönyt lihaa. Täällä tosin minun on syötävä vain sitä, mitä tarjotaan, Flora vastasi. Hän katsahti nopeasti Isabellaa, minkä jälkeen hän siirsi katseensa takaisin ällöttävään lihaan.
-Porsaankyljys tekisi sinulle kyllä hyvää. Sinusta kyllä huomaa ettei kaikki ole kunnossa. Olet syönyt kasveja niin kauan, että olet itsekin muuttunut vihreäksi, Isabella totesi kevyesti.
nLMtJMP.png
Flora pamautti lautasensa ruokapöydälle ja kääntyi Isabellaa kohti.
-Ja mitäs tuolla tarkoitit? Minä olen aina ollut tämän värinen, ja olen hyvin ylpeä vihreästä ihostani! Flora kivahti.
-Ei ihme että olet noin äkäinen. Kasvit ovat liian kevyttä ravinnoksi. Riudut nälkää ja olet vihainen, Isabella ärähti.
-Älä puhu asioista, joista et tiedä yhtään mitään! Terveellisempää minun ruokavalioni on. En paisu tuollaiseksi palloksi, toisin kuin sinä! Flora murahti jo tosissaan.
-On sinulla otsaa. Näinkö sinä kiität jaloa vanhusta, joka tarjosi sinulle kerrankin kunnollista ruokaa? Isabella tiuskaisi.
-Flora, anna olla. Isabella on oikeassa. Oli todella jaloa Monttupuilta tarjota meille illallinen. Possu oli oikein maistuvaa ja herkullista. Kiitos, Eemeli osallistui keskusteluun, ennen kuin riitapukarien taisto olisi mennyt liian pitkälle. Isabella hymyili ylimielisenä. Hän oli voittanut.
4NNg6R2.png
Eemeli kiskaisi Floran mukaansa jotta saisi keskustella vaimonsa kanssa kahden kesken. Muut äänekästä kinastelua seuranneet taikapölyläiset vilkuilivat Puskien pariskunnan perään, mutta keskittyivät hetken päästä taas utelemaan Patrikilta lisää tietoja Capuloista ja Veronalan tilanteesta.
-Miten kehtasit puolustaa sitä akkaa? Minä olen sentään vaimosi! Flora tiuskaisi rimpuiltuaan irti Eemelin otteesta.
-Sinun pitää rauhoittua! On ymmärrettävää, että vihreä ihosi herättää kummastusta, kun simit täällä eivät tiedä taikavoimista, Eemeli hiljensi puhettaan lauseen loppua kohden, jottei sana taikavoima aiheuttaisi outoa hämmennystä paikallisien korviin kantautuessaan. Mistä sitä tietäisi, vaikka Veronalassa olisi tapana tuomita taikavoimia hallitsevat simit kuolemaan tai jotain muuta vaarallista.
-Nyt olisi parempi jos pitäisit matalampaa profiilia, Eemeli kehotti. Jo toista kertaa sen päivän aikana Flora oli joutunut Veronalaisten silmätikuksi: Ensin kasvimaakäytännöillään ja nyt ruokasodassa.
NHlk82k.png
Kun kaikki paitsi Flora olivat saaneet syötyä vatsansa täyteen Isabellan herkkuja, alkoivat taikapölyläiset vähitellen liukua ulos Monttupuiden valtavasta rakennuksesta. Ulko-oven löytäminen ei ainakaan ollut vaikeaa, kun melkein kaikki seinät oli rei'itetty ovenkarmeilla. Kauan kestänyt raesade oli jättänyt maahan pieniä valkoisia palleroita, jotka natisivat kenkien alla. Kaikki saattoivat vain toivoa, ettei raesade ollut saanut vahinkoa aikaan heidän leirissään. Juuri kun taikapölyläiset olivat poistumassa pihamaalta, kantautui takaa Isabellan vaimea ääni.
-Odottakaa! Meillä on sen verran ylimääräistä ruokaa että ajattelimme lahjoittaa osan teille, ettette joudu ihan nälässä kärsimään, Isabella sanoi ojentaessaan pientä ruokapakettia Eetua kohti.
-Eetu, älä ota pakettia vastaan! Pärjäämme ihan hyvin ilman tuon akan apuja, Flora supisi pojalleen, mutta Eemeli vaimensi jälleen vaimonsa. Eetu otti lopulta paketin vastaan, ja taikapölyläiset pääsivät lähtemään. Kyllä muut nyt yllättyisivät, kun he toisivat rahapalkkion lisäksi mukanaan myös ruokaa!

---

Tällaisia yleiskatsastavia osia on tulossa ainakin pari jatkossakin. Täytyy nyt katsoa, miten tarina asettuu Veronalaan. .-) Toivottavasti lukijoiden joukossa on Veronala-faneja, sillä aion ottaa Veronalan valmisperheitäkin mukaan tarinaan, kuten varmaan huomasittekin. .--D Seuraavasta osasta en osaa sanoa oikein mitään. Uutta osaa en ole kuvannut, ja hiihtolomakin ehti mennä tarinoiden kannalta saamattomissa merkeissä. Ryhdistäydyn sitten pääsiäislomalla (toivottavasti). Saa kertoa tuntemuksia osasta ja taikapölyläisten tulevaisuudesta. Jokainen annettu kommentti kertoo, että olet hyvä ihminen.