Tervehdys Taikapölyn seuraajille! Kesäloma on sään puolesta alkanut aika harmaissa ja sateisissa merkeissä, mutta pari hellepäivääkin on onneksi ollut. .-) Astelin viikko sitten lukion ovista ulos valkolakki päässäni, ja viime päivät olen viettänyt autokoulun teoriatunneilla istuskellen. Simssiäkin on toki tullut pelattua, ja sain yllättävän pian kuvattua ja kirjoitettua tämän osan loppuun! Yritän saada vielä ainakin yhden osan Taikapölyyn kesän aikana, ettei taas seuraa kolmen kuukauden väliä. .-D Mutta tämän epämääräisen kuulumisten kertomisen jälkeen hoputtelen teitä jo siirtymään osan pariin, sen takiahan te tänne tulitte(?). .-D Perinteisesti ekana on taas vastaukset edellisen osan kommentteihin ja vähän paisunut kertaus päätapahtumista.

VASTAUKSET VIIME OSAN KOMMENTTEIHIN:

Aijca kirjoitti:
Ilmoitin Taikapölyn uudesta ostasta sivullani! Ja tulimpa nyt vielä kommentoimaankin. Olen aina välillä käynyt lukemassa uusia osia, mutta täytyy myöntää etten ihan perillä kaikista asioista ole. Tosin nyt osan nimenkin perusteella taitaa olla hyvä aloittaa lukeminen uudelleen. Ja nyt kun taikapölyläisten elämässä alkoi uusi aika, voi seuraaminen olla jopa helpompaa =)
Pidin osasta paljon, erityisesti siitä, että taikapölyläiset joutuvat kyhäämään olonsa mukavaksi ihan itse ja alusta saakka. Olisi ollut ehkä jopa liian laimeaa, jos kaikki olisi heti tarjottu tarjottimella. Tykkään erityisesti tuosta "köyhemmästä porukasta", joka joutuu selviytymään ja käymään pellolla töissä. Joskus olen haaveillut sellaisen "köyhän tarinan" kirjoittamista simssillä, mutta nyt pääsenkin oikein lukemaan sellaista =D Toivotaan, että samanlainen karu meininki jatkuu. Se on jostain syystä koukuttavaa luettavaa.
Saa nähdä kuinka Taikapölyn ylhäisempi porukka saa itsensä sopimaan "leiriin" ja nirsoutuvatko he ihan kokonaan. Osalle tekisi kyllä hyvää työnteko ja muu ankarampi elämä... Floran käytös vähän häiritsi lopussa, sillä yleensä niin lempeän ja kasveja rakastavan hahmon on vaikea kuvitella alkavan uhittelemaan. Toivottavasti porukan välit silti pysyvät hyvinä Monttupuiden kanssa. Hauskaa kyllä, että sekoitat tarinaan mukaan valmisperheitä. Se tuo uusia ulottuvuuksia koko hommaan.
Ehkäpä lopettelen tältä erää ja jään odottelemaan uutta osaa. Taidan vähän mennä pelailemaan simssiä ja kirjoittamaan sitten ruotsin ainetta =D Osaatko muuten vihjata, että miltä sims-sivuilta kannattaisi pyytää linkitystä omien sivujeni kanssa? Mitkä niistä ovat eniten aktiivisia jne.? Kiitos jo etukäteen!

Vastaus: Oi kiitos, että ilmoitit Taikapölyn osasta sivuillasi. .-> Vielä siistinpää että kommentoit! Taikapölyn tilanteet ovat toisinaan niin sekavia, etten itsekään aina meinaa pysyä kärryillä. .-D Jos jokin asia on epäselvä, voit kysyä siitä kommentissa, niin seuraavan kommenttivastauksessa sitten selvennän sitä. .-) Kyllä, nyt on taas helpompaa ryhtyä lukemaan, nimittäin suurin osa tulevista juonista alkaa rakentua Veronalaan. Tietysti menneisyys tulee mukana myös, mutta pienempinä ripauksina, joten ehkä vanhat tapahtumat selvenevät hiljalleen. Täytyy yrittää kertoa asioita yksinkertaisesti ja kattavasti tulevaisuudessa. .-) Jep, uskon mielenkiinnon tulevan osittain henkilöiden vaikeuksien ja lopulta niiden selvittämisen ansiosta. Monissa tarinoissa tylsää onkin se, että kaikki tulee liian helposti. Ihastuin rakentamaani peltotonttiin niin, että kyllä sieltä jatkossakin tulee olemaan kohtauksia. .-D Hienoa että pidit köyhien menosta! Ylhäisellä porukalla tosiaan saattaa olla enemmän sopeutumisvaikeuksia karuihin olosuhteisiin kuin muilla. Kuten sanoit, työnteko ja ankeampi elämä olisi heille oikein! Ehkä uusi ympäristö ja kiittämättömyys kasvimaalla olivat saaneet Floran mielen vähän kireälle, ja hän sitten purki kiukun Isabellaan. En paremmin osaa selittää naisen käyttäytymisen syytä. Juu, valmisperheiden ansiosta keksii yllättävän paljon juonenkäänteitä! Joskus tykkäsin lukea paljon valmisperheistä kertovia sims-tarinoita ja mietin, että olisi itsekin kiva tehdä sellaista. Kun päätin muutattaa Taikapölyn väen Veronalaan, saan yhdistettyä kaksi tarinaa/tarinan mahdollisuutta. .-) Veronalan hahmot jäävät sivuhenkilöiksi, mutta kyllä heistä vielä kuullaan! Itseltä sims-sivujen lukeminen oli jonkin aikaa tauolla, enkä nykytilanteessakaan kauheasti osaa sanoa, kuka päivittää aktiivisesti sivujaan tai keneltä kannattaisi pyytää linkitystä. .-( Haluatko mieluummin vaihtaa linkkiä suositun vai aktiivisen sivuston kanssa? Voin itse koittaa tässä pohtia, ja tulen sitten kertomaan, jos jotakin tulee mieleen. Olen pahoillani etten auttanut. .-( Kiitos sinulle kuitenkin kommentista! <3



Vivy kirjoitti:
Jee, pidit kommentistani =) Taas loistava osa, tuo kreivi on kylläkin aika äkkipikainen ukko. Hienoa, että ainakin suurin osa taikapölyläisistä tuli hyviin väleihin Monttupuiden kanssa! Odotan seuraavaa osaa taas innolla, eivätkä aikavälit oikein haittaa, kun osat kuitenkin ovat pitkiä ja loistavia! Hienosti olit myös siirtänyt hahmot, kaikki olivat täysin tunnistettavissa.
Voi, olisi vielä niin paljon kehuttavaa ja muuta, mutta pitää mennä nukkumaan kun isä käskee xC

Vastaus: Tietenkin, pidän aina kommenteistasi. .-) Kreivi on tosiaan ärsyttävän äkkipikainen ja omaa etuaan ajatteleva jättäessään taikapölyläiset vaille asutuksia. .-/ Monttupuun suvun edustajat suhtautuivat taikislaisiin onneksi suopeammin, mitä nyt Flora ehti riidan aloittaa. .-D Hienoa että suhtaudut päivitysväleihin noin. .-3 Kun ylläpitää parempaa laatua vie se luonnollisesti enemmän aikaa, mutta koitan nyt kesälomalla saada vähän tiheämpään tahtiin tulemaan osia. .-) Ja kiva kuulla että ainakin yksi lukija on vielä mukana henkilöissä. .-D Geenit pysyivät samoina, mutta eri vaatteet ja hiukset osalla simeistä saattavat hämätä. .-P Noh, olihan tässä jo kehuja riittävästi yhdelle kertaa. ,-D Tottele isääsi. .-3 Kiitos kommentin jättämisestä!



CristalCrystal kirjoitti:
Tulin nyt vilkaisemaan Taikapölyäkin ja tykkään. :)
Toivottavasti taikapölyläiset sopeutuvat uuteen paikkaan. Hirveä ukko tuo Kreivi mikä-lie.
Pidän kaikista perheistä! Lyhyt kommentti... :)

Vastaus: Hauskaa että käväisit Taikapölynkin puolella lueskelemassa. .-> Täytyy toivoa että sopeutuminen Veronalaan sujuisi, Kreivi ei ainakaan avuksi ollut.. Kiva kuulla että jokainen perhe miellyttää sinua jollain tapaa. .--) Lyhyys ei ole ongelma, kiva että ylipäätään jätit kommenttia ja kiitos siitä!


KERTAUS VIIMEISIEN OSIEN KESKEISISTÄ TAPAHTUMISTA:

Taikapölyn simit saapuivat uuteen paikkaan, joka paljastui lopulta Veronalaksi. Jonna, Johanna, Jasmina ja Jorma lähtivät Veronalaa johtavan Kreivi Capulan juttusille, ja kaikki saivat asumisluvan Veronalassa. Veronalassa ihannoitiin vaaleaihoisia simejä, joten Kreivi ihastui ensisilmäyksellä Jasminan kalpeaan hipiään. Kreivi sanelikin ehdon, jossa kaikki taikapölyläiset saisivat asunnot, jos mies saisi Jasminasta puolison. Nainen kuitenkin kieltäytyi, jolloin Kreivi ei halunnut auttaa taikapölyläisiä raha-asioiden kanssa, eivätkä he saaneet edes kattoa päänsä päälle. Jonna kielsi taikapölyläisiä käyttämästä julkisesti taikavoimia ja tartuttamasta vaikutteita liikaa veronalaisiin.

Jostain rahankeruu oli aloitettava, joten osa taikapölyläisistä haki töitä Monttupuun tilalta. Samalla he saivat kuulla Kreivin julmasta hallintatyylistä ja Veronalassa vallitsevasta rasismista tummaihoisia simejä kohtaan, joka oli aiheuttanut Capuloiden ja Monttupuiden välille kitkaa. Veronalassa taikapölyläisten elämä tulisi kääntymään päälaelleen, kun arvojärjestys laadittiinkin ihon vaaleuden perusteella.

UUSI OSA ALKAA!!


Taikapölyläiset olivat yhdistäneet voimansa, ja yhteisvoimin he olivat saaneet perustettua markkinat. Monttupuiden peltotöiden pienellä rahapalkkiolla taikapölyläiset olivat ostaneet yhteisötontin, jonne he olivat rakentaneet myyntitiloja. Itse myyntityö saatiin aloitettua melko nopeasti, sillä jokaisen erityistaitoja hyödynnettiin parhaalla mahdollisella tavalla: Puskat esimerkiksi hoitivat puutarhaa ja Merithaimenet kalastivat.

Pian pöydät notkuivatkin kaikennäköistä tuotetta, joita paikalliset asiakkaat ostivat. Esiintymishaluiset simit olivat rakentaneet tontin keskelle lavan, jossa lisätienestien toivossa soitettiin musiikkia ja esiinnyttiin. Lisäksi Aimée oli varustanut oman kojunsa täyteen rakkaustuotteita. Jokainen sai tehdä jotain, jossa oli hyvä ja josta nautti. Taikapölyläisten tuli selviytyäkseen muutenkin tukeutua toisiinsa, mutta monet eivät silti nähneet työskentelyä pakkona, vaan keinona toteuttaa itseään.

Kaikille löytyi jotakin tekemistä: Osa myi tuotteita, toiset taas kirjasivat ylös myydyt tuotteet tulevia tuotantosuunnitelmia varten. Jotkut kävivät täyttämässä tyhjentyneitä hyllyjä uusilla tuotteilla. Yhteistyö sujui hyvin. Ei ollut varmaa, ostiko Veronalan väki tuotteita säälistä uusia asukkaita kohtaan vai ihan oikeaan tarpeeseen, mutta oliko sillä loppujen lopuksi edes niin väliä? Ainakin rahaa virtasi kassaan.Taikapölyläiset kasasivat rahaa yhteiseen käyttöön. Lopullisena tarkoituksena oli saada rakennettua jokaiselle perheelle omat talot.

Talvi alkoi jo tehdä tuloaan, mutta talojen rakentamisella ei silti mikään kauhea kiire ollut. Taikapölyläiset olivat rakentaneet kansalleen väliaikaisen tönön, jossa kaikki asuivat. Aamu oli omilla Auringon voimillaan luonut lämmitysjärjestelmän, jonka ansiosta markkinatontin lämpötila pysyi meneillään olevasta talvesta huolimatta lämpimänpänä ja siellä työskennellessä voitiin olla kevyemmässä vaatetuksessa. Kaikkia kerättyjä rahoja ei nimittäin haluttu käyttää talvivaatteiden ostamiseen, vaan kaikessa tuli säästää niin kauan kuin se oli järkevää.

Kunnianhimoiset taikapölyläiset olivat jopa yrittäneet hakea ihan Veronalan viroista töitä, mutta toistaiseksi heitä ei ollut onnestanut. Esimerkiksi James ja Aamu Sun saivat kokea karvaan pettymyksen opetus- ja lakitöistä, kun heidät oli passitettu suoraan työhaastattelusta ulos tumman ihonvärinsä vuoksi - perään oli vielä naurettu. Käytös sai miettimään, hyväksyttäisiinkö uusia tulokkaita missään vaiheessa Veronalaan. Toisaalta ihonvärierottelu loi uudenlaisia mahdollisuuksia vaaleaihoiselle joukolle, jotka eivät välttämättä olleet olleet kovin hyvässä asemassa entisessä Taikapölyssä.

Myös lapset pääsivät olemaan hyödyksi ja kantamaan kortensa kekoon markkinatoiminnassa. Flora oli antanut lasten käyttöön muutamia omakasvattamiaan hedelmiä, joista lapset olivat valmistaneet mehua myyntiin. Virkistävä juoma kävikin hyvin kaupaksi, sillä kukapa nyt ei voisi olla ostamatta suloisen lapsen pienestä myyntikojusta mehulasillista, ja muutenkin ostoksille tulleille talvitakkeihin sonnustautuneille veronalalaisille tuli Aamun lämmitysjärjestelmän takia nopeasti kuuma.
-Minä haluan myydä sen jälkeen kun Annan vuoro loppuu, Elina sanoi Augustille.
-Ehei, silloin on kyllä minun vuoroni, poika vastasi takaisin. Myyntivuoroista syntyi jatkuvasti sanaharkkaa, sillä kaikki olisivat halunneet olla koko ajan huteran kojun takana myymässä mehua. Kinaaminen kuitenkin lakkasi Lumianan tultua paikalle kirjanpitopapereidensa kanssa. Tyttö oli hoitanut mallikkaasti väestönlaskennan ja paperiasiat kriisiaikana Taikapölyssä, joten kokeneen tytön harteille oli nytkin jätetty suurin osa kirjallisista tehtävistä.

-Lapset, teidän pitäisi olla jo valmistautumassa lavalla muutaman minuutin päästä esitettävään näytökseen, Lumiana tiedotti lukiessaan mukanaan kuljettamaansa ohjelmalistaa. Kiista myyntivuoroista unohtui heti kun Anna, Elina ja August ryntäsivät juoksemaan kilpaa näytelmälavaa kohti. Noora oli kuitenkin jäänyt paikoilleen Lumianan kehotuksesta huolimatta. Tyttö vietti muutenkin suurimman osan ajasta istuskellen itsekseen eikä ottanut vapaaehtoisesti mitään tekemistä itselleen. Hän oli myös jäänyt ulkopuoliseksi muiden lasten joukossa, sillä nämä olivat kyllästyneet pyytämään Nooraa mukaan leikkeihin tytön aina kieltäytyessä toisten ehdotuksista.
-Noora, menehän sinäkin muiden mukaan, Lumiana hoputti.
-Onko pakko? tyttö tuhahti haluttomasti, mutta nousi kuitenkin lopulta ylös ja lähti hitaasti kävelemään muiden perään.

Lumiana tuli lasten perässä ja jäi seuraamaan esityksen alkua esiripun taakse. Musisointia rakastava Nina istui koskettimien takana ja toisena soittajana oli luova Anniina, joka oli nopeasti oppinut perusteet kitaran soittamisesta, vaikka paremmin tyttö sai toteutettua itseään sivellin kourassa maalaustelineen äärellä. Teinit soittivat energistä musiikkia, jonka tahdissa lapset hyppivät ja pomppivat lavalla tehden erilaisia temppuja yleisön viihdykkeeksi. Esitykset eivät valitettavasti keränneet kovinkaan paljoa katsojia, ja suurin osa yleisöstä koostui taikapölyläsistä, jotka yrittivät kovaäänisillä hurraushuudoillaan saada veronalalaisiakin kiinnostumaan ja tulemaan katsomaan lavan tapahtumia.

Aimée rakkauden ammattilaisena kojussaan neuvoi tavalliseen tapaan muita simejä ja myi siinä ohessa tuotteita. Eräs miesasikas oli selvästi kiinnostunut myyjättärestä ja pohdiskeli jo toisen sydänsuklaarasian ostoa. Aimée vilkuili tyytyväisenä miehen ostelua. Rahaa he tarvitsivatkin. Kahisevan haaveilu päättyi kuitenkin siihen, kun uusi asiakas ilmestyi tiskin taakse.
-Päivää, Aimée Amor palveluksessanne. Kuinka voin auttaa? Aimée kysäisi. Asiakkaan tiaraa ja maalauksia kasvoilla ei saattanut olla huomaamatta. Erikoinen ulkomuoto sai Aiméen kysäisemään myös uuden tuttavuuden nimeä - rakkausasioissa auttaminen oli nimittäin niin yksilökohtauista, että asiakkaatkin piti tuntea.
-Titania Unelmala, nainen totesi ja tervehti kädellään.
-Noh Titania, onko huolia rakkaudessa? Aimée kysäisi.
-Ei päin vastoin. Olen ajatellut kosia miestäni, Titania kertoi.

-Niin tietenkin ja haluat tilanteen olevan täydellinen. Ympäristö on kuitenkin toispuoleinen seikka. Tärkeämpää on olla itse parhaimmillaan. Minulla on sinulle Titania pieni oikotie, Aimée kertoi ja nappasi myyntipöydältä yhden purkin.
-Kun juot tämän lemmenjuoman, niin miehesi ei voi olla vastustamatta sinua. Hän suostuu mieheksesi välittömästi, Aimée kertoi iskien silmää.
-Mahtaako tuo toimia? Titania kysyi hiukan epäilevästi.
-Lemmenjuoma toimii aivan varmasti. Saat rahasi takaisin, jos se ei toimi! Lemmenjuoman kanssa sinun ei tarvitse stressata miehesi vastauksesta, ja tällöin voit vain nauttia kihlajaistilanteesta paremmin. Illastanne tulee ikimuistoinen. Muista kuitenkin, että lemmenjuoman vaikutus kestää vain puolesta tunnista tuntiin, Aimée selitti. Titania ei nähnyt enää syytä, miksi hän ei voisi kokeilla juomaa.

Jonna päivysti kassakoneen takana laskuttamassa asiakkaita näiden tekemistä ostoksista. Harvemmin kukaan teki suuria hankintoja, mutta jokainen simoleon kasvatti rahakassaa suuremmaksi. Näpytellessään kassakoneen nappuloita Jonna vilkuili vaivihkaa palveltavan asiakkaansa ulkonäköä. Jonna oli huomannut, että nykyään yhä useammalta veronalalaiselta saattoi bongata saman tyyppisiä kampauksia kuin Taikapölyn simeilläkin oli. Myös joidenkin vaatteissa oli selvivästi jotakin samaa kuin taikapölyläisillä. Olivatko veronalaiset ihailleet heidän vaattetteitaan ja kopioineet siitä osia omaankin tyyliinsä vai mitä moinen tarkoitti? Jonnaa huolestutti, sillä heidän ei juuri pitänyt puuttua Veronalan väen elämään, ja nyt puolet täkäläisistä muistutti ulkonäöltään taikapölyläisiä. Jonna huomasi uppoutuneensa ajatuksiinsa ja kiirehti äkäisen asiakkaan mulkoillessa hänen hidasteluaan vihaisesti.

Samassa kassakojun takaovi aukesi, ja Jonna vaistomaisesti katsahti taaksepäin äänen suuntaan.
-Hei Jonna! Minä tulin päästämään sinut tauolle, Lumiana huudahti pirteästi. Hymy kohosi Jonnan kasvoille. Tietyistä työajoista nimittäin ei oltu sovittu. Jonna oli ollut valmis hoitamaan kassaa vaikka koko päivän, mutta aina oli iloista huomata jonkun ajattelevan toisten parasta. Jonna oli saanut entisen kansansa luottamusta jälleen takaisin omalla rohkeudellaan ja hyvällä johtajuudellaan. Näinkin yksinkertaisista pienistä eleistä sen huomasi.
-Kiitos. Tekisi pieni vapaa hetki kyllä ihmeitä, Jonna naurahti näpytellen samalla kiireisesti kassakoneen painikkeita. Aluksi kassakoneen tekniikka oli tuottanut ihmetystä, mutta Jonna oli onneksi päässyt jo vaikeimman opetteluvaiheen ohi. Lumiana siirtyi kassahoitajaksi ja selitti päivän kirjanpitoa. Jonna istahti kojun pehmustetulle penkille, mutta Lumiana kehotti häntä menemään haukkaamaan jotain välipalaa. Mahankurina todisti kehotuksen aiheelliseksi.

Jonna oli ehtinyt popsia hodarin, minkä jälkeen hän oli kuljeskellut kojulta kojulle katselemassa myynnin sujumista. Yhä useampi sim oli eksynyt pienien kojujen äärelle ihastelemaan tuotteita, ja markkinat saivat aina vain enemmän asiakkaita ja mainetta. Aiméen koju oli tällä hetkellä tyhjillään, joten Jonna päätti käydä jututtamassa rakkauden ammattilaista.
-Riittääkö sinulla asiakkaita? Jonna kysäisi.
-Tämän päivän aikana olen saanut kuulla pari mielenkiintoista rakkaustarinaa, mutta ei niistä sen enempää. Tietysti simit ovat tavalliseen tapaan käyneet ostamassa suklaata rakkauden kohteilleen. Asiakasmäärä on kuitenkin vähentynyt parin viime päivän aikana, Aimée kertoi. Jonnan kummasteleva ilme sai Aiméen puhumaan lisää: Ilmeisesti moni asiakas oli lupaavan oloisesti tullut Aiméen kojua päin, mutta he olivat sitten tyytyneet kävelemään kojun vierestä. Käytös oli outoa, sillä ei takana pitäisi olla enää mitään. Jonna toivotti Aiméelle hyvää päivän jatkoa, ja hän itsekin päätyi kulkemaan asiakasmagneettia kohti.


Läheisestä pusikosta kuului ääniä, ja uteliaisuuttaan Jonna tietenkin marssi sen uumeniin. Hän kuitenkin jähmettyi heti paikoilleen eikä tahtonut uskoa silmiään. Johanna oli parhaillaan viimeistelemässä asiakkaan hiusten muotoilua. Jonna oli niin yllättynyt, ettei hän löytänyt tilanteeseen oikeita sanoja.
-Pidätkö siitä? Johanna kysyi.
-Oi pidän! asiakas riemuitsi.
-Se tekisi sitten sata simoleonia, Johanna ilmoitti.
-Saat niitä vaikka 150! Teitte niin hyvää työtä, mies huudahti ja kaivoi taskustaan lupaamansa summan. Johanna saattoi vain kiitellä vuolaasti. Asiakas otti pari itsevarmuutta huokuvaa askelta. Nyt hänkin oli viimein saanut uudenlaiset upeat hiukset.
-Johanna! Mitä tämä tarkoittaa? Mehän sovimme, ettemme siirrä vaikutteita itsestämme paikallisiin simeihin! Koko tulevaisuus muuttuu aivan toisenlaiseksi takiasi! Jonna ärähti. Johanna vain nyrpisti nenäänsä. Miksi äidin piti tulla huutamaan hänelle asiakkaiden nähden?

-Muutosta tämä kivikausi kaipaakin! Taidoillani tulevaisuudesta saadaan nopeammin paljon parempi. Olet varmaan itsekin huomannut, miten kauheasti Veronalan väki laittaa hiuksensa tai valitsee vaatetuksensa. Minä haluan naisille kunniaa! Johanna puolustautui.
-Mutta me sovimme yhdessä, ettemme aloita mitään Veronalan muuttamisleikkiä! Et voi sooloilla omiasi noin! Jonna huomautti.
-Minä tein kaiken vain meidän takiamme. Typerä kauppanne ei tuota mitään tulosta! Olen saanut tienattua rahaa niin paljon, että meillä on pian varaa ostaa täältä oma talo, Johanna puolustautui. Samassa Jonna hiljeni. Ei hän arvannut, että hius- ja vaatebisneksillä oli niin suurta tuottoa.
-Tehdään niin, että jatkat vaivihkaa salabisneksiäsi, mutta niistä kertyneet varat lisätään yhteiseen kassaan, Jonna ehdotti, eikä Johanna viitsinyt kieltäytyäkään. Harva halusi kaikesta huolimatta estää suurta rahantuloa etenkin, kun simoleoneista oli pulaa.

---


Illan vähitellen hämärtyessä kukin myyntipöydän omaava sim laittoi myymättä jääneet tuotteet säilöön ja töissä olleet taikapölyläiset lähtivät yhdessä markkinatontilta kohti väliaikaista asumustaan. Ensimmäisillä tuloilla oli rakennetty yhteiseen käyttöön yksi rakennus, jossa kaikki majailisivat talven yli ja keväällä alettaisi suunnitella jokaisen perheen muuttoa omiin taloihin, kun simoleoneja olisi kasassa enemmän. Olihan yhteiselo hiukan tukalaa, sillä talo oli melko pieni simmäärää nähden eikä kaikille ollut edes kunnollisia sänkyjä, mutta taikapölyläisten välille oli muodostunut aivan uudenlainen näkemys toisistaan rikkaiden ja köyhien perheiden majaillessa saman katon alla. Vaikutusvaltaisemmat taikavoimahaltijat istahtivat mielellään saman pöydän ääreen istumaan tavisten kanssa, ja suostuivat välillä jopa kokkausvuoroihin. Yksityisyyden puutetta lukuunottamatta elämä talossa oli viihtyisää.

Kuha asteli ulkoa päivän lehti kädessään ja rykäisi kuuluvasti saadakseen muiden huomion. Mies istahti kuluneelle sohvalle kirjaa lukevan Anniinan viereen ja avasi lehdestä vapaita työpaikkailmoituksia vilisevän sivun.
-Monet tekevät täyspäiväistä työtä markkinatontilla ja osa työskentelee Monttupuiden kasvimaalla, mutta lisätienestit olisivat silti hyödyksi. Ehdotankin että osa meistä voisi yrittää hankkia vielä oman työpaikan. Taikapölyssä totuimme elättämään perhettämme omilla viljelyksillä tai kalastaen, mutta nyt täällä Veronalassa voisimme muun kansan tapoja mukaillen hankkia muunkinlaisia töitä. Lehdessä on tarjolla monenlaisia aloja, Kuha piti puheen.
-Mahtaako se onnistua? Eiväthän Jamesia tai Aamuakaan päästetty töihin, Kuhan vieressä oleva Anniina muisteli isänsä ja siskonsa huonoa onnea työnhankinnassa.
-Minusta kannattaa yrittää! Veronalassa ihaillaan ehkä erilaisia simejä kuin meillä oli ennen tapana, mutta olen varma että pääsemme soluttautumaan joukkoon hyödyntäen kykyjämme, jumppaava Jonna hihkaisi x-hyppyjensä ohesta.

Jonnan puhuttua useampikin sim alkoi kiinnostua Kuhan ideasta ja alkoi udella vapaana olevien työpaikkojen kuvauksia.
-Minä voisin hakea sotilas-uralle. Perheemme pakoillessa Camillan karkotusta metsikössä opin paljon luontoon maastoutumisesta ja osaan puolustaa itseäni, Jonna selitti. Myös Kummaloiden Uhlo ilmoittautui kiinnostuneeksi samalla uralle pyrkimisestä, vaikka poika hiukan kummeksuvia katseita keräsikin osakseen uutisellaan. Ahven puolestaan kertoi kiinnostuksestaan urheiluun.
-Olen laiska kalastamaan, joten miksen voisi työskennellä sellaisten asioiden parissa jotka minua oikeasti kiinnostavat? Olen harrastanut ahkerasti liikuntaa ja uintia jo lapsesta asti, Ahven perusteli kantansa. Johanna kuunteli korvat höröllä salarakkaansa kertomusta ja sai erittäin kummeksuvia katseita kihlatultaan Kuhalta sanoessaan hakevansa myös urheilu-uralle.
-Oletko nyt tosissasi? Ethän sinä ole koskaan ollut erityisen urheilullinen, Kuha huomautti, mutta Johanna ei halunnut perääntyä. Yhteinen urataival Ahvenen kanssa antaisi kaksikolle rutkasti enemmän yhteistä aikaa. Myös Anniina ilmaisi kiinnostustaan samalle alalle, ja Jorma Jääpuikko puolestaan kertoi aikovansa käydä heti seuraavana päivänä paikallisessa sairaalassa työnhaussa.

Seuraavana aamuna Jorma käveli suuren ja mahtipontisen sairaalarakennuksen ovesta sisään. Sisältä paljastui tumma suuri vastaanottotila. Veronalassa kaikki talot ja rakennukset tuntuivat synkiltä, mutta Jorma ei antanut sen häiritä. Tänään hän ottaisi työpaikan tahdonvoimalla tai vaikka väkisin!
-Hei, kuinka voin auttaa? vastaanottovirkailija tiedusteli.
-Olen tulossa työpaikkahaastatteluun, Jorma kertoi.
-Uusista työntekijöistä vastaa paikan pomo. Löydät hänet, kun kuljet hissillä yläkertaan ja käännyt oikealle, tietokonetta näpyttelevä mies kertoi. Jorma nyökkäsi ja kulki neuvottuun suuntaan.

Noustuaan hissillä ylempään kerrokseen Jorma kulki vastaanottovirkailijan ohjeiden mukaan ja saapui ovelle, jonka oletti olevan sairaalan johtajan toimistohuone. Ovessa ei kuitenkaan ollut minkäänlaista nimikylttiä tai muuta tittelimerkkiä, josta johtajan huoneen olisi voinut tunnistaa. Jorma asetteli vielä nopeasti hiuksiaan paremmin ennen kuin koputti oveen. Kuultuaan kehotuksen peremmälle astumisesta Jorma aukaisi oven ja astui sisälle huoneeseen. Vaaleammat värit miellyttivät Jorman silmää ja mies katseli hetken aikaa pelkästään ympäristöä kiinnostuneena. Seinustalla oli pitkä rivi kirjahyllyjä jotka notkuivat lääketieteellisiä opuksia ja oletettavasti joitakin potilastietoja sisältäviä mappeja. Vasta sitten Jorman huomio kiinnittyi työpöydän luona olevaan johtajaan, joka istui selin Jormaa päin selaillen joitakin papereita.
-Hyvää päivää, olen Jorma Jääpuikko ja olisin kiinnostunut työskentelemään sairaalassanne, Jorma puhui ottaen muutaman askeleen eteenpäin.

Johtaja pyörähti tuolillaan ympäri, ja Jorma kavahti häkeltyneenä tunnistettuaan johtajan penkillä istuvan simin henkilöllisyyden.
-Kreivi Capula! Jorma huudahti järkyttyneenä. Mies hiveli päälakeaan hermostuneena. Mahtaisiko Kreivi haluta palkata häntä, sillä heidän ensitapaamisensa ei sujunut parhaimmissa merkeissä.
-Muistankin sinut. Olet sen vaalean kaunottaren mies, Kreivi totesi silmäiltyään Jormaa. Jormaa kuvotti Kreivin puheesta paljastuva kiinnostus Jasminaan, mutta hänen olisi säilytettävä malttinsa työhaastattelun ajan. Juuri kun Jorma oli aikeissa kertoa aiemmasta työskentelystään lääketieteen saralla, puhkesi Kreivi puhumaan:
-Minulla on sinulle ehdotus. Saat työpaikan jos jätät vaimosi ja minä saan hänet puolisokseni, Kreivi saneli omat ehtonsa. Jorman suu loksahti auki. Millä oikeudella tuo papparainen edes kehtasi ehdottaa moista vaihtokauppaa?

-En suostu ikinä ehtoihinne! Jorma tiuskaisi ja säntäsi saman tien ulos johtajan huoneesta. Mies rynni kiihdyksissään hissijonon ohi mutta ei välittänyt muiden paheksuvista katseista, sillä hän halusi vain päästä mahdollisimman pian pois kuvottavan Kreivin lähettyviltä. Vastaanottotiskin takana oleva simkin sai hämmästellä Jorman harppoessa ovet paukkuen ulos sairaalarakennuksesta. Jorma asteli kivipolkua pitkin etäämmäs sairaarasta. Miestä ei harmittanut pelkkä Kreivin naimakauppa-aate, vaan myös se, miten tämä olisi ollut noin vain valmis palkkaamaan töihin simin katsomatta edes hakijan todistuksia tai muita lääketieteellisiä suorituksia. Jormaa todella huolestutti Veronalan sairaalan tilanne, jos Kreivi oli aiemminkin palkannut samankaltaisin menetelmin sinne työntekijöitä. Haikeana Jorma kääntyi katsomaan loittonevaa suurta sairaalarakennusta miettien samalla menettämäänsä mahdollisuutta työskennellä unelma-urallaan.

---


Pilvilinnan naisväki oli varannut meikkinurkkauksen omaan käyttöönsä. Tänään oli nimittäin Annan synttärit, minkä vuoksi Jonna oli meikannut perheen nuorimmaisen Johannan antamien ohjeiden mukaan. Nuori neiti oli hiukan kummissaan, kun kaikenlaisilla siveltimillä vedeltiin pitkin hänen kasvojaan. Anna katsoi pakkeloitua ulkomuotoaan peilistä. Ei hän näyttänyt ollenkaan itseltään.
-Miksi pitää meikata? tyttö ihmetteli. Anna oli elänyt koko muistamansa ajan metsän keskellä, eikä hän ollut tottunut meikkaamaan. Silti hänen odotettiin käyttävän poskipunaa ja ties mitä muuta.
-Sinulla on tänään synttärit. Meikit tekevät sinusta todella kauniin juhliisi, Jonna kertoi.
Anna katsoi peiliin. Eikö hän ollut nätti ilman meikkejä? Miksei hänen annettu olla sellainen kuin oli?

Anna oli saanut muutama päivä sitten tietää, että tällä kertaa hänen tulisi kasvaa taikapölyn kanssa. Kun Camilla oli varastanut Jonnan voimat, oli myös Anna kasvanut kahdella aikaisemmalla kerralla normaalien simien tavalla. Kun joukko niin vieraita kuin tuttujakin simejä kokoontui ympärille, alkoi tyttöä toden teolla jännittämään. Kunpa Hanna-sisko olisi vielä täällä jakamassa tämän aivan uudenlaisen tapahtuman. Kahdestaan kaikki oli niin paljon helpompaa kohdata kuin yksin. Vaikka taustahurraajia oli rutkasti, ei heistä kukaan voinut korvata menetetyn siskon ja isän läsnäoloa. Päinvastoin perhesynttäreihin tottunut Anna koki yleisön ahdistavana. Kunpa hän saisi olla vielä lapsi ja elää perheensä kanssa metsän keskellä. Annasta tuntui, että hänen identiteettinsä ja minuutensa oli revitty palasiksi, ja nyt hänestä tuntui vain lohduttoman yksinäiseltä.

Kuva kasvaneesta Annasta.

Synttärien kunniaksi oli järjestetty hienoja ruokatarjoilua, jolloin kaikkien huomio oli kiinnittynyt herkkuihin ja simien kanssa jutusteluun. Anna olikin nähnyt tilaisuutensa koittaneen, ja hän livisti väkijoukon keskeltä pihalle. Luonto sai hänen mielensä rauhoittumaan samantien. Anna kävi hakemassa haravan ja muisteli lapsuuttaan metsässä. Vanhoina hyvinä aikoina lehtiä oli haravoitu nuotion sytykkeeksi. Kesken pihatöiden vaalea kulkukissa ilmestyi jostain metsikön siimeksestä. Anna vilkaisi karvapalloa, mutta hän ei kuitenkaan antanut kisulle enempiä huomionosoituksia. Hän antoi kissan katsella itseään kauempaa ja antoi toisen tulla luokseen ollessaan siihen valmis. Eläimet osasivat ilmestyä juuri silloin, kun simit eniten kaipasivat luotettavaa seuraa.

Kisu katseli kiinnostuneena haravan vaikutuksesta liikkuvia lehtiä ja loikkasi Annan eteen jahtaamaan niitä.
-Hupsu kissa, varohan etten sohi sinua haravalla, Anna naurahti. Leikkisä kissa toi tytön mieleen perheen edesmenneen liilan Lilli-kisun. Minkä takia Annan mielen valtasivat kaikki ikävät muistot hänen omana syntymäpäivänään? Eiväthän äiti tai sisarukset näyttäneet haikailevan menetettyjen perheenjäsenten perään. Juuri sillä hetkellä Anna toivoi, ettei heitä olisi koskaan löydetty Taikapölyn metsästä, jolloin sota ja suuret menetykset olisi saatu vältettyä. Anna pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan villaiseen hanskan selkämykseen huomattuaan Paljulan Pilvin astelevan häntä päin.
-Täällä synttärisankari vain on yksinään... haravoimassa lehtiä, Pilvi mutisi kummastuneena. Ei hän ollut milloinkaan nähnyt kenenkään voimaperheen jäsenen tekevän vapaaehtoisesti pihatöitä!
-Niin, halusin olla yksin rauhassa. Juhlahumu ei oikein ole minun juttuni, Anna selitti.

Pilvi päätteli Annan kommentista tytön haluavansa olla edelleen yksin, joten hän palasi sisälle ainaiseen hämärtyvältä pihalta. Syksyisin illat pimenivät yllättävän nopeasti. Sisälle saavuttuaan Pilvi kaappasi veljensä pojan Eetu Puskan valmistamaa salaattia ja liittyi pojan seuraan ruokapöytään. Tyttö ei malttanut olla juoruamasta äskeisestä näystään, ja hän kertoi Eetulle Annan haravoinnista.
-Tosi outoa, että voimaperheenjäsen käyttäytyy noin! Vaikka oma arvojärjestyksemme on mennyt vähän sekaisin Veronalan erilaisuuden vuoksi, en silti olisi uskonut pääseväni todistamaan sellaista näkyä, Pilvi puhui suu vaahdoten.
-Ota huomioon, että Pilvilinnojen perhe eli kuitenkin vuosia keskellä metsää Jonnan menetettyä taikavoimansa. Ehkä Anna ikävöi näitä aikoja. Minunkin elämäni tulee muuttumaan, kun olen menossa avioon Veden voimien omistajan kanssa, Eetu huomautti. Pilvin mielestä pojan kommentti oli outo. Kuka nyt haikailisi kurjaa menneisyyttä kun asema on nyt parempi?

Saatuaan aterioinnin päätökseen Eetu päätti lähteä etsimään Annaa. Ulkona tuuli kylmästi ja poika mietti, pitäisikö hänen palata sisälle hakemaan takki, mutta lopulta hän tyytyi vain vetämään hupparinsa vetoketjua lisää kiinni ja sujauttamaan hupun päähän. Eetu suunnisti läheiseen metsään sillä hän arveli Annan olevan siellä haravoimassa. Talon takana olevan lammen luokse saavuttuaan Eetu löysikin etsimänsä. Anna oli saanut haravoinnit päätökseen ja istui nyt monien lehtikasojen ympäröimänä tuijottamassa jäätyneen lammen pintaa.
-Moi Anna. Hauskaa löytää muitakin luonnosta kiinnostuneita simejä, Eetu puheli istuuduttuaan hiukan varautuneenoloisen Annan lähettyville.
-Kuule, mä ymmärrän sua. Me ollaan samemmanlaisessa tilanteessa kuin uskotkaan. Olen Puskaperheen jäsenenä viettänyt koko lapsuuteni kasvien ja luonnon parissa ja kasvanut kilpaa tomaatintaimien kanssa. Luonto on tärkeä osa tähänastista elämääni, mutta kun nyt olen menossa naimisiin Merithaimenten perijän kanssa, joudun jättämään menneet taakseni ja alkaa elättää itseäni ja perhettäni kalastamalla. Tämä kaikki on minulle täysin uutta ja vähän pelottavaakin, mutta uusi avioliitto pakottaa minut irtautumaan opituista normeistani, Eetu kertoi kokemuksistaan Annan kuunnellessa kiinnostuneena. Tottahan se oli, elo luonnonarmoilla oli Annan osalta nyt ohi ja oli aika tutustua toisenlaiseen elämäntapaan.

Varoja oli vihdoin saatu sen verran kerrytettyä, että kaikille lapsille ja teineille saatiin maksettua lukukausimaksut paikallisesta peruskoulusta. Opetuksen taso ei ollut parasta mahdollista, mutta halvimpaan oli tyydyttävä toistaiseksi. Jotkut nuoret olivat jopa innoissaan kouluun palaamisesta, sillä kokopäiväinen työskentely oli pidemmän päälle rankkaa. Lisäksi teinit tarvitsivat Veronalan koulusta tarpeeksi hyvät paperit hakeakseen yliopistoon opiskelemaan, sillä Taikapölyaikaisista kouluarvosanoista ei ollut enää tallessa mitään konkreettista. Anniina Sun ja Lumiana Jääpuikko katselivat rähjäistä koulubussia hiukan kauhistellen, sillä tytöt olivat Taikapölyssä asuessaan käyneet hienostunutta yksityiskoulua, ja lasku näin rahvaalle tasolle tuntui hiukan epämukavalta. Opiskella kuitenkin piti, ettei vaivalla kerätyt lukukausiaksut menisi hukkaan.

Nuorison lähdettyä kouluun meno talossa hiljeni huomattavasti, kun lapset eivät olleet leikkimässä äänekkäitä leikkejään. Monttupuiden kasvimaa, markkinoiden ylläpito ja joidenkin ansaitsemat henkilökohtaiset työpaikat tyhjensivät asunnon päiväsaikaan melkein kokonaan, pieniä poikkeuksia lukuunottamatta: Jormaa ei ollut kiinnostanut työnteko ollenkaan saatuaan kuulla Kreiviltä, ettei hänellä olisi asiaa tämän sairaalaan, ja hyvin vastahakoisesti mies selasi päivittäin lehdestä työpaikkoja, mutta mikään ala ei tätä kiinnostanut. Johannallakaan ei ollut tärpännyt urheilun kanssa, sillä naisen yleiskunto oli ollut sen verran kehno, mutta tämä ei aikonut antaa periksi ja oli alkanut harjoitella säännöllisesti.
-Tämä on niin naurettavaa! Kyllähän meillä olisi rahaa vaikka kuinka paljon, mutta Taikapölyn valuuttaa ei tunneta täällä, joten käytännössä rahamme on arvotonta, Jasmina huokaisi.
-Sanos muuta. Harmi että Jonna kieltää meiltä rahan taikomisen. Olisihan se epäilyttävää jos meillä yhtäkkiä olisi valtava määrä rahaa, mutta mielestäni ansaitsisimme vähän lisärahaa, Aimée mutisi.
-Mutta Jonna ei ole nyt täällä... Aamu huomautti ovelasti. Naiset kääntyivät katsomaan Aamuun päin kiinnostuneina.

Aamu, Aimée ja Jasmina yhdistivät voimansa ja taikoivat suuren rahanväärennysmasiinan keskelle oleskelutilaa. Ensin koko kone oli kirkkaan valon peitossa, mutta vähitellen taikapallot pienenivät.
-Juku Aamu! Ajatella että sinä keksit tällaista! Vielä Taikapölyssä vannoit noudattavasi sääntöjä, ja sinusta piti tulla lakinainen! Johanna hihkaisi sivellen innoissaan väärentimen pintaa.
-Niin, se olikin Taikapölyssä. Olen saanut tarpeekseni täällä vallitsevasta rasismista ja köyhyydessä elämisestä, Aamu totesi ja alkoi vääntää kampea.
-Meillä on tähän täysi oikeus. Jonna on määräillyt meitä siitä asti, kun tulimme tänne. Nyt on meidän vuoromme päättää omasta elämästämme, oli meillä sitten kokemusta johtamisesta tai ei, Aimée liittyi keskusteluun. Seteleitä alkoi virrata suureen säkkiin, ja rahan näkeminen sai Aamuun uutta voimaa. Hän naurahti voimakkaasti ja tehosti käsiliikkeitään, jotta rahaa putoilisi nopeammin.

Kesken kaiken ulko-ovi lennähti auki, ja yllättäen sisään astui poliisi. Jokaisen neljän naisen katse kohdistui odottamattomaan vieraaseen, ja heidän kasvoillaan oli kauhun sekaiset ilmeet. Aamu veivasi kampea edelleen, eikä hän saanut liikettä pysähtymään. Miten tästä tilanteesta selvittäisiin?
-Mitäs täällä oikein tehdään? Väärennätte rahaa! poliisi murahti. Poliisi vilkaisi suureen säkkiin, joka oli täyttynyt vaivalla veivatulla kahisevalla.

-Rahan väärentäminen on kuulkaas vakava rikos. Älkää luulkokaan että pääsette tästä vähällä, poliisi luennoi.
-Mutta meillä ei ole muutakaan keinoa. Olemme todella köyhiä. Sen pystyy huomaamaan talostammekin, Jasmina yritti selittää tilannetta.
-Ilkeä Kreivi ei anna meille minkäänlaista apua. Se kiero ökyrikas papparainen vain kylpee rahassa, eikä yhtään halua jakaa omaisuuttaan niille, ketkä sitä eniten tarvitsevat, Johanna tiuskaisi. Nyt nainen ainakin tiesi, miltä köyhistä kansalaisista oli tuntunut, kun he olivat vielä eläneet Taikapölyssä.
-Kuinka saatatte puhua Kreivistä tuohon sävyyn? Te olette tässä lakia rikkoneet, ei hän, poliisi ärähti.
-Niin, koska hän loi itse omat lakinsa, Aamu pisti vielä vastaan. Oli outo tunne, kun ei saanut tahtoa läpi. Aimée pudisti päätään. Tällaisessa negatiivisessa ilmapiirissä oli mahdotonta saada mitään sopua aikaan.

-Nyt lähdemme poliisiasemalle selvittämään tätä törkeää rikosta, poliisi totesi uljaasti. Hän tarttui kovakouraisesti Aamun käsivarresta ja vuorotellen komensi naiset istumaan takapenkille. Kaikista ilkein hän oli Aamulle.
-Vain naisen pienissä aivoissa voi syntyä näin typerä ajatus etenkin, kun joukossa on tuollainen likainen ilmestys, poliisi tokaisi. Johanna ei pitänyt yhtään siitä, että jopa virkavalta saattoi haukkua hänen ystäväänsä niin rumasti. Jos hän olisi omistanut voimat, olisi ollut varmaa, että poliisi olisi kokenut kuolemansa naiseuden ja tummaihoisten arvoksi! Kun poliisi oli saanut teljettyä naiset ahtaasti poliisiauton takapenkille,  kävi hän hakemassa rahanväärennyshökötyksen talon sisältä ja sulloi sen auton takakonttiin.

Poliisiasemalle saapumisen jälkeen poliisi oli vienyt naiset tyhjään vankiselliin odottamaan kuulustelua. Naiset olivat saaneet kykkiä kolkossa ja hämärässä sellissä jo useamman tunnin, mutta minkäänlaista edistystä ei tuntunut tapahtuvan. Aivan kuin heidän olemassaolonsa olisi unohdettu.
-Kuinkakohan kauan meidän pitää vielä odottaa? Aamu huokaisi. Kylmät tiiliseinät ja auringonvalon puute alkoivat tehdä naisen voinnin heikommaksi.
-Täällä on niin likaistakin, yäk, Aimée inahti ja ryntäsi pesemään käsiään sellissä olevan lavuaarin luokse ties kuinka monennen kerran. Jasmina tuijotti pienen seinälampun, paikan ainoan valonlähteen ympärillä liiteleviä pölyhiukkasia myös hiukan ällöksyen, tällainen synkkä ympäristö ei ollut naisen mieleen ollenkaan.
-Mutta teillähän on voimat! Senkun taiotte sellin seinään reiän ja voimme paeta, Johanna keksi mielestään ovelan suunnitelman.
-En usko että se on hyvä idea. Juuri taikomamme rahakoneen takia päädyimme tänne. Parempi välttää voimien käyttämistä jonkin aikaa, Aamu huomautti.

Johanna tajusi Aamun pointin ja keskustelu tyrehtyi, jolloin sellihuone hiljeni. Ainoa ääni kuului Aiméen avaamasta hanasta naisen huuhdellessa käsiään vedellä. Yhtäkkiä vankisellejä erottavasta käytävästä alkoi kuulua askelia, eikä aikaakaan kun heidät pidättänyt poliisi ilmestyi kalterioven toiselle puolen. Jasminan sydän alkoi tykyttää hermustuksesta tiheämmin ja Aamun iho meni kananlihalle.
-No niin neidit, eiköhän ole totisen keskustelun aika. Tulkaa perässäni kuulusteluhuoneelle, poliisimies määräsi. Hän selasi hetken aikaa kädessään olevaa avainnippua ja avasi oven lukon. Kukaan naisista ei liikahtanutkaan, vaan kaikki tuijottivat avuttomina toisiaan. Yllättäen Aimée kuitenkin kääntyi ystäviensä puoleen.
-Antakaa minun hoitaa tämä, Aimée supisi toisen nyökkäillessä hieman kummastuneina.

-No eikö sana kuulu? poliisi tiuskaisi ja astui lopulta itse selliin. Jos naiset eivät tulisi ulos omatoimisesti olisi poliisi valmis raahaamaan heidät vaikka väkisin. Mies oli marssimassa Aamua kohti, mutta yllättäen Aimée astui hänen eteensä, jolloin hänen oli pakko pysähtyä. Nainen kosketti miehen paljasta käsivartta ja hipaisi myös nopeasti tämän lantiota. Aimée ylläpiti tiukkaa katsekontaktia poliisiin ja pyrki luomaan mahdollisimman paljon positiivisia tuntemuksia rakkaudenvoimillaan tilanteen keventämiseksi. Aiméen voimissa oli ytyä, sillä poliisi oli pian naisen räpsyripsien lumossa. Toiset katsoivat taustalta huvittuneena miten poliisi ei saanut silmiään irti Aiméesta.
-Hyvä herra, voisitteko mitenkään antaa vain olla ja päästää meidät lähtemään? Köyhyydestä aiheutuva epätoivo ajoi meidät tyhmän teon partaalle, mutta lupaamme ettemme väärennä rahaa enää toiste, Aimée alkoi sanella omia ehtojaan poliisille saatuaan lumottua tämän viehätysvoimallaan.

-Hy-hyvä on, menkää toki, poliisi sai sanotuksi ja riensi oitis avaamaan naisille ovea. Jasmina, Aamu ja Johanna olivat hiukan kummissaan poliisin yhtäkkisestä mielenmuutoksesta, mutta Aiméen iskiessä heille silmää merkiksi siitä että kaikki oli kunnossa, seurasivat muut Aiméeta ulos sellistä. Naiset harppoivat käytävää pitkin melko rivakkaan tahtiin kuin peläten, että poliisi voisi minä hetkenä hyvänsä muuttaa mieltään ja teljetä heidät takaisin vankilaan. Siitä ei kuitenkaan näyttänyt olevan vaaraa, sillä poliisimies tuntui jääneen kokonaan omiin vaaleanpunaisiin maailmoihinsa.
-Miten oikein teit tuon? Johanna uteli kiinnostuneena.
-Rakkaudenvoimieni ansiosta kykenen saamaan melkein kenet tahansa täydellisesti pauloihini, ja ihastuneita simejä on helppo ylipuhua toimimaan tahtoni mukaan, Aimée selitti taktiikkansa.

Voittajafiilis onnistuneesta vankilapaosta kuitenkin mureni naisten kohdattua Jonnan tuiman katseen asuntonsa oven avatessaan. Liilahiuksinen nainen istui kädet puuskassa sohvalla, ja Jonnan nähdessään naiset astelivat vaitonaisina ja pääpainuksissa sisälle. Jonnan katse tuntui sillä hetkellä paljon uhkaavammalta kuin poliisin aiempi pidätys. Jonnan vieressä kitaraa rämpyttelevä Anna alkoi soittaa synkempiä säveliä, mikä ikävoitti tilannetta entisestään. Aivan kuin naiset olisivat yöjuoksulle livahtaneita teinejä ja Jonna näiden vihainen äiti.
-Mitä te oikein ajattelitte? Enkö ole moneen kertaan kieltänyt taikavoimien käyttämisen? Esko kertoi rahan väärentämisestänne ja tänne rynnineen poliisin vierailusta, Jonna nurisi äkäisenä. Lähistöllä jumppaileva Esko jäykistyi täysin kuullessaan nimensä mainittavan. Ei hän olisi halunnut juoruilijan mainetta harteilleen.
-Äiti, kuinka saatoit? paikalla ollut Lumianakin huudahti järkyttyneenä.
-Olemme pahoillamme ja todellakin opimme läksymme, Aamu puhui muiden puolesta. Vähin äänin naiset lipuivat makuuhuoneen puolelle päästäkseen pois kaikkien paikallaolijoiden silmätikkuna olemisesta.

Rahanväärentämisestä oli saatu kätkettyä vähän simoleoneja talteen, mutta poliisi oli vienyt suurimman osan pois koneen mukana, joten loppujen lopuksi väärennysmasiinasta ei ollut paljoa apua ollut. Floralla oli kuitenkin uudenlainen keksintö rahan tienaamiseksi.
-Tein muutamia risteytyksiä ja sain aikaiseksi jotain mielenkiintoista. Sanotaan ettei raha kasva puissa, mutta tämä luomukseni pystyy siihen! Jouduin tosin käyttämään hiukan taikavoimiani apuna saadakseni halutut elementit pölyttymään keskenään oikeissa olosuhteissa, mutta jos joku ulkopuolinen rahapuitamme ihmettelee, voimme väittää keksineemme nämä ihan sattumalta, Flora selitti Sunin sisaruksille, jotka ihastelivat puiden oksilla killuvia hohtavia setelinippuja.
-Toivottavasti tämä sinun keksintosi tuottaa paremmin rahaa, Aamu mietti kastellessaan Floran ohjeiden mukaan rahapuuta.

Vielä iltaisinkin taikapölyläisten matalassa majassa oli paljon elämää, vaikka väki hivuttautuikin pikkuhiljaa nukkumaan päin. Ensimmäisten joukossa makuukammariin päätyivät lapset ja myös vanhuuden rauhoittama Jessica Paljula. Nainen oli viime aikoina vanhentunut merkittävästi ja käyttäytyikin kuin ikäloppu. Hän tahtoi mennä nukkumaan, vaikka muilla simeillä oli juhlinnat kesken. Eskoa melkein hävetti viettää aikaa Jessican kanssa, ja ainakin hänellä oli kauhean tylsää.
-Hyvää yötä August, yritä nukkua. Minä olen koko ajan vieressäsi. Tule nukkumaan vaikka isin ja äidin väliin, jos paha uni yllättää, Jessica kehotti. Poika nyökytti urheasti. Kaksoissiskon kuolema oli ollut Augustille kova paikka, vaikka sitä ulkopuolelta ei helposti nähnytkään. Jessica kääntyi vielä Eskon puoleen olettaen tämän painuvan itsekin yöpuulle.
-Valvon vielä hetken. En ole väsynyt, Esko oli vastannut.

Esko jäi katselemaan löntystelevän naisen menoa. Häntä inhotti ajatus kömpiä vanhuksen viereen nukkumaan. Eihän Jessica enää mikään erityisen kaunis ollut verrattessa nuoreen naiseen. Viime aikoina Eskon aika oli kulunut ajatellessa, miksi hän edes oli halunnut iskeä Taikapölyn vanhimman naisen. Hän oli valmis jopa hoitamaan Samin pois alta, minkä takia Jessica ainakin olettaa, että nykyään Esko pitää huolen hänestä ja lapsista. Miksi hän näki moisen vaivan aikoinaan? Eskosta tuntui sillä hetkellä, että hän sai aina kaikista rumimman naisen: ensin Ehla, sitten Jessica. Ihan kuin hänet olisi kirottu. Kyllähän nyt naisen pitää kaunis olla. Muuten kiinnostus koko simiin lakkaa kokonaan.

Kello alkoi olla yhä enemmän, ja viisarien liikkuessa myös simit lähtivät nukkumaan. Vain Esko jäi yksin tanssimaan olohuoneeseen. Esko tuumaili, ettei hän enää haluaisi mennä nukkumaan ollenkaan. Kaikki mahdolliset paikat olisi varmaan täytetty. Olisihan tietysti Jessican vieressä varmaan paikka, mutta miestä kuvotti ajatus mennä siihen. Hetkessä Esko huomasi, että kalpea Aimée oli korjaamassa lautasia pois.
-Taisit olla aika ajatuksissasi, kun et huomannut tuloa ja ruokahetkeäni, vaaleaverikkö totesi. Esko ei saanut sanottua sanaakaan. Hän vaan jäi tuijottamaan Aiméen nuorekasta olemusta. Nainen näytti kerrassaan täydelliseltä, ja hänen luonnonkaunis olemuksensa suorastaan sokaisi Eskon. Tuollaisesta naisesta hän mahtoi vain haaveilla.

Aimée havaitsi Eskon silmäilevän häpeilemättä hänen naisellisia muotojaan, ja miesten suurena ihailunkohteena olemiseen tottuneena Aimée ei pistänyt pahakseen toisen tuijotusta. Nainen jätti pöydältä keräämänsä astiat likoamaan tiskialtaaseen ja asteli sitten Eskon eteen. Samalla hän loi itseensä Rakkaudenvoimillaan enemmän miellyttävyysenergiaa, joka teki naisesta vastuttamattoman Eskon silmissä.
-Onko kaikki hyvin? Vaikutit äsken hieman kireältä, Aimée kysäisi. Nainen kallisti päätään jolloin osa tämän hiuksista valahti kasvoille ja yömekon toinen olkain valahti olkapäältä.
-Minä... olen pettynyt nykyiseen parisuhteeseeni. Nykyään arkemme pyörii vain lapsemme ympärillä ja vaimonikin on ryppyinen rupikonna, Esko paljasti mietteensä.
-Niin, simit jotka eivät omista taikavoimia vanhenevat valitettavasti ulkoisesti nopeammin. Mutta älä sure, hyvien aikojen ei tarvitse vielä olla ohi, Aimée sanoi vihjailevasti. Ennen lähtöä nainen sipaisi huulillaan Eskon poskea ja poistui sen jälkeen makuukammariin.

Myöskään Johanna ja Kuha eivät olleet vielä nukkumassa, vaikka oli jo myöhä. Kuha oli houkutellut hieman vastustelevan kihlattunsa mukaansa talviseen yöhön ja kaksikko käveli käsi kädessä kirpeässä pakkayössä. Kuukaan ei valaissut yhtään, joten oli todella hämärää.
-Mikä se oli? Johanna hätäili ja vilkuili taakseen.
-Uskoisit nyt, ettei täällä ole ketään meidän lisäksemme. Luultavasti jalkineesi vain aiheutti narahduksen pakkaslumeen osuessaan, Kuha pohdiskeli.
-En silti ymmärrä miksi meidän piti lähteä matkaan keskellä yötä? Etkö olisi voinut näyttää löytöäsi vasta aamulla? Johanna puuskahti. Kuha oli vain aiemmin illalla käskenyt kihlattuaan pukeutumaan lämpimästi ja sanonut, että metsässä odottaa yllätys.
-Silloin ei olisi ollut yhtä tunnelmallista. Olemme pian perillä, Kuha vastasi.

Hetken päästä kauempaa metsästä näytti loistavan jotakin, ja lähemmäs tultaessa simien eteen avautui kynttilöin koristeltu lähde.
-Ymmärrätkö nyt mitä tarkoitin tunnelmallisuudella? Kynttilöiden loiste ei olisi ollut yhtä kaunis valoisaan aikaan, Kuha selitti.
-Valmistelitko kaiken vain minua varten? Voi kuinka... herttaista, Johanna sai sanotuksi. Naisen mieltä kalvoi se, ettei hän voinut olla yhdessä rakastamansa miehen kanssa, mutta vanhempien aiemmin solmima suunniteltu avioliitto Johannan ja Kuhan välillä piti yhä.
-Tuletko? Kuha kysäisi. Johanna ei ollut ajatuksissaan ollessa huomannut, miten Kuha oli jättänyt päälysvaatteet lähteen reunalle ja laskeutui veteen.
-Hyr, eikö se ole kylmää? Johanna hämmästeli hampaat kalisten.
-Höpsö, tämä on kuuma lähde ja vesi on lämmintä, Kuha vakuutteli.

Lopulta Johannakin uskaltautui riisuutua ja pulahtaa veteen. Lämpö tuntui ihanalta, kunnes Kuha kietoi limaisen kätensä naisen ympäri.
-Täällä voimme olla rauhassa poissa kaiken asunnolla olevan hälinän keskeltä. Viettää kahden keskistä aikaa, Kuha sanoi. Johanna tiesi kyllä mitä hänen kihlattunsa tarkoitti tuolla kahdenkeskisellä ajalla. Kuha liikautti Johannan ympäri kiertämäänsä kättä sen verran että kykeni avaamaan Johannan bikinien yläosan ja työnsi naisen kuumaa lähdettä ympäröiviä kiviä vasten suudellen tätä intohimoisesti. Johanna yritti olla parhaansa mukaan mukana ja olla herättämättä epäilyjä Kuhassa. Nainen oli tiennyt jo siinä vaiheessa kun alkoi esittää rakastavansa Kuhaa, että matkalla tulisi vastaan ikäviä tilanteita, mutta hänen olisi odotettava siihen asti, että saisi äitinsä voimat haltuunsa. Tämän jälkeen Johanna olisi valmis toimimaan miten itse haluaisi.

Odotan jo, että saisin asutettua perheet omiin taloihinsa, sen verran rasittavaa melkein kahdenkymmenen simin yhtäaikainen kaitseminen samalla tontilla. .-D Toisaalta sen jälkeen edessä on taas paljon simien muutattamista tontilta toiselle lavastuksia varten, mitenhän tämän saisi toimimaan mahdollisimman yksinkertaisesti? .-D Toivottavasti pysyitte hyvin mukana ja muistatte vielä noita vanhempia tapahtumia, kuten Johannan ja Ahvenen salasuhteen ja Pilvilinnojen karkoitusajan. Harmittaa myös, ettei kaikkien simien henkilökohtaisiin mietteisiin päästä käsiksi kuin pieninä pintaraapaisuina, mutta tarina jumahtaisi silloin kyllä täysin paikalleen, jos kaikkien näkökulmasta lähtisi lätisemään. .-D Mutta laitelkaapa taas kommenttia, millaisia ajatuksia osa herätti yms. .-)