Poikkeuksellisesti keskiviikkona ilmestyi tänne osa, johtuen ihanasta lomasta! Menkäähän vain lukemaan!
Paavo ja Paula Puskat viettivät tavallista arkipäivää sisällä pöydän äärellä. Heitä jännitti, sillä seuraavana päivänä heidän vanhin ja ainoa tyttärensä, Flora saapuisi tulevan miehensä, Eemelin kanssa täyttämään taloa.
-Voi että, minua niin jännittää! Meidän rakas lapsemmehan on jo kohta aikuinen! Paula tajusi.
-Sanos muuta, ihan kuin hän vasta eilen olisi syntynyt maailmaan iloksemme, Paavo totesi.
-Niin, vuodet vierivät niin nopsakasti! Paula myönsi.
-Olet oikeassa, meidän täytyy loihtia herkkuja, aloittaa puutarhahommia, siivota... Paula luetteli.
-Onneksi sinulla näitä ideoita riittää. Ehdotan meidän aloittavan puutarhan hoidosta, Paavo pohdiskeli.
-Päiväsaikaan tosiaan on varmaan mukavinta puuhailla kasvimaan parissa. Ja sitä paitsi, jos alkaisin kokkailemaan jo nyt, eivät ne enää huomenna maistuisi niin suussa sulavilta, Paula tuumaili.
-Toivottavasti Flora osaa jatkaa kasvien parissa, Paula mietti ääneen.
-Tietenkin hän osaa! Olemme opettaneet hänelle puutarhan hoitoa niin paljon, että hän kyllä osaa hommansa.
-Toivotaan että niin käy, Paula mietti.
-Päivää, rouva Paholainen, Paula yritti olla kohtelias.
-Saisinkos vähän satojanne? Camilla pyysi.
-Olen pahoillani, mutta meillä ei ole mitään juuri nyt, Paula pahoitteli.
-Miten niin ei ole? Camilla tiuskaisi.
-Vasta äskenhän oli talvi! Ei silloin voi kylvää mitään maahan, Paula huomautti, mutta Camilla ei antanut armoa.
-Kyllähän teillä pitäisi olla aina jotakin säästössä, ihan vaan siltä varalta, että minä tulen hakemaan jotain! Camilla murahteli.
-Ikävä kyllä juuri nyt ei ole, kyllähän teilläkin pitäisi olla siellä jääkaapissanne vielä viime kesäisiä satoja, Paula huomautti.
-Älä viisastele siinä! Haluan uutta ja tuoretta, olen toden teolla kyllästynyt vanhaan ja kuluneeseen moskaruokaan! Camilla karjui.
-Sait tilaisuuden ja söhit sen, heti kotiin päästyäni alan suunnitella Puskien perheelle huonoa onnea ja paljon kurjuutta! Camilla raivostui.
-Mutta... Paula yritti, mutta epäonnistui.
Samassa kaksi sutta ryntäsi pusikosta keskeyttäen riitelijät.
-Älä nyt minun kimppuuni rupea, et taida tietää mitä siitä seuraa! Camilla vihoitteli sudelle, joka ei tosiaan ymmärtänyt, eikä tiennyt, kuka määräsi.
-Hyökkää tuon kukkafanin kimppuun ja tuhoa hänen ällöttävät kukkansa! Camilla loihti.
Susi teki työtä käskystä ja pomppasi innokkaana peuhaamaan Paulan parhaiden kukkien kimppuun.
-Lopeta! Käytin aikaa kukkien kukoistamiseen ja nyt sinä tuhoat kaiken vaivalla tehdyn työn! Paula ruikutti.
-Omapa oli mokasi, minun taitaville loitsuilleni kukaan ei mahda mitään! Muahahahahahha! Camilla räkätti julmavalla naurullaan.
-Pahus! Saimme huonon onnen niskoillemme! En voi kertoa tästä Paavolle, hän olisi varmaan raivoissaan! Paula ajatteli murheellisena. Kaikki asiat tuntuivat menevän tänään ihan pieleen, tuskin mikään enää onnistuisi Camillan taikojen vuoksi.
-Miksi hän raivoaa? Ei meillä ole mitään. Itse hänen perheellään on kaikki palvelijat sun muut... Paula ajatteli.
Illalla Paula ja Paavo kokkailivat seuraavalle päivälle herkkuruokia Floraa ja Eemeliä varten.
-Mitä teen seuraavaksi? Paavo kysyi hädissään viisaalta vaimoltaan, joka mietiskeli vain Camillan pahoja sanoja kuulematta Paavon kysymystä.
-Paula! Paavo karjaisi, mikä Paulan kääntämään päätään.
-Mitä? Paula kysyi.
-Mikä vaivaa? Olet ollut tänään ihan outo Camillan tapaamisen jälkeen. Tapahtuiko silloin jotain? Paavo arvuutteli.
-Ei tietenkään! Mitä sinä nyt tuollaisia kyselet? Paula valehteli.
-Mikä täällä haiskahtaa? Paula kysyi nopeasti päästäkseen pois äskeisestä puheen aiheesta.
Paavo katsahti hellaan, josta tuprusi pahanhajuista mustaa savua. Hän tarttui rajusti kahvaan ja vetäisi uunin auki.
-Voi Paavo! Nyt sinä pilasit kaiken ja pitää aloittaa alusta! Paula parahti.
-Anteeksi, että tuhosin ruokasi, mutta pyysin kyllä apua, sinä et kuunnellut! Paavo puolustautui.
-Älä viitsi, kyllä olisin kuullut, Paula väitti.
Syntyi hiljaisuus.
-No, ehtiihän huomennakin tämän valmistaa, mennään nyt nukkumaan, Paula sanoi lopulta.
Vanha pari köpötteli makuuhuoneeseensa, vaihtoivat pyjamat päälleensä ja asettuivat pitkäkseen.
-Anteeksi vielä se ruoka, Paavo pyyteli.
-Ei se haittaa, ehdimme tehdä sen huomennakin, Paula vakuutteli ja molemmat nukahtivat hyvällä mielellä.
Aamulla oli kuitenkin aivan muu ääni kellossa.
-Paula rakas, rauhoitupas nyt hetkeksi, Paavo pyysi.
-En voi! Olen niin jännittynyt Floran paluusta! Paula huudahti.
-Jos säntäilet noin ympäriinsä, ei mistään tule yhtään mitään! Paavo uskotteli.
-No, mitä minun sitten pitäisi tehdä? Paula kysyi.
-He tulevat vasta illalla. Ehdimme ihan hyvin saada kaiken valmiiksi, Paavo rauhoitteli.
-No, olet ehkä oikeassa, Paula myöntyi.
-Nyt meillä on viimeiset hetket aikaa nauttia kahdenkeskeisestä ajasta. Pian talo on täynnä pikkuisten jalkojen töminää, Paavo huomautti.
-Mentäisiinkös sitten tuonne? Paula ehdotti osoittaen makuuhuoneen ovea.
-Kaikin mokomin, Paavo innostui.
Hetkenpäästä he olivatkin löhöilemässä parivuoteella.
-Mutta eikös meidän pitäisi mennä valmistelemaan kaikki asiat loppuun saakka ennen Floran ja hänen miehensä tuloa, Paula alkoi miettiä.
-Usko nyt, he tulevat vasta illalla, ja meillä on hyvin aikaa saada kaikki valmiiksi, Paavo muistutti, ja sai viimein Paulan unohtomaan kiireet.
Hetken kuluttua Paula meni valmistamaan aamiaista.
-Kiitos kun puhuit minulle järkeä, ihan hyvinhän me saamme kaiken valmiiksi, Paula sanoi miehelleen, joka oli käymässä jo pöytään.
-Sinä hössötät aina niin turhan paljon kaikesta, välillä pitää ottaa rennommin, Paavo neuvoi.
Paula istui Paavoa vastapäätä.
-Sinä olet oikeassa, onneksi minulla on maailman ymmärtäväisin mies, Paula sanoi hymyillen.
-Noh, äläpäs nyt liikaa minua ylistä, Paavo punastui.
-Onneksi iltaan on vielä aikaa, mieti, kun he näkisivät meidät näissä asuissa, Paula kauhistui.
-Se olisi tosiaan aika noloa, Paavo naurahti.
Sillä välin Puskien perheen talon eteen olivat ilmestyneet Flora ja Eemeli.
-Eikö olikin mahtavaa, kun opiskelut on nyt hoidettu, ja pääsemme aloittamaan perhe-elämän? Flora intoili.
-Onhan se kivaa, mutta mahtavatko vanhempasi ihmetellä, kun tulimme näin aikaisin? Eemeli huolestui.
-Tuskimpa, ja sitä paitsi haluan jo pian naimisiin! Flora kertoi.
Paula ja Paavo olivat edelleen syömässä aamiaista, kun Flora ja Eemeli kävelivät sisälle.
-Hei, me tultiinkin aikaisemmin kuin oli suunnteltu, Flora huikkasi ovelta.
-Sehän on kiva juttu, Paula sanoi, vaikka salaa toivoi etteivät he olisi vielä tulleet. Florakin tajusi, etteivät hänen vanhempansa olleet kovin innoissaan saapumisesta. Huoneeseen syntyi vaivaantunut hiljaisuus, kun kaikki vain tuijottivat toisiaan. Lopulta Paavo rikkoi sen.
-Tulkaa tekin syömään näitä auringonkukan siemeniä, Paavo ehdotti.
Niin Flora ja Eemelikin ottivat kulhot ruokaa. Paavo yritti pitää keskustelua yllä, ja puhui mitä ensimmäisenä mieleen tuli.
-Mitäs pidät vauvoista? Paavo kysyi Eemeliltä. Eemeli katsoi Paavoa vähän kummissaan. Hän tapasi Floran vanhemmat ensimmäistä kertaa, ja ensimmäinen kysymys oli tuollainen. Paavokin tajusi mokanneensa.
Onneksi Flora alkoi puhua, ja Paavon tyhmä kysymys unohtui.
-Anteeksi kun keskeytimme teidän hetkenne kun tulimme, halusimme vain mahdollisimman nopeasti päästä naimisiin, Flora selitti.
-No, milloinkas häät pidetään, Paavo uteli.
-Tänä iltana, Flora ilmoitti.
-Jo tänään? Mut.. mut... kaikki häävalmistelut on vielä tekemättä, Paula hätääntyi.
-Rauhoitu nyt, ajattelimme pitää vain ihan pienet häät, Flora rauhoitteli äitiään.
-Mutta silti... Jos olisimme tienneet teidän pitävän häät tänään, olisimme rakentaneet vihkikaaren ja leiponeet hääkakun... Paula luetteli.
-Kaiken saa kaupasta, Flora muistutti.
Paulan alkaessa puhua tekemättömistä töistä Paavon muisti, mitä hänellä oli päällään.
-Täytyykin mennä katsomaan tuonne kasvimaalle... Paavo keksi. Hän nousi pöydästä, ja kipitti kohti makuuhuonetta. Paulakin tajusi tilanteen, ja lähti Paavon perään.
-En tiennytkään, että kasvimaamme on nykyään siellä vaatekaapissa, Flora naureskeli katsellessaan, miten hänen vanhempansa etsivät vaatekaapista päällepantavaa. Paula tajusi makuuhuoneen oven jääneen auki, ja hän ryntäsi sulkemaan sen.
Flora ja Eemeli jäivät naureskelemaan.
-Nyt taisit saada vanhemmistani aika oudon kuvan, Flora sai sanotuksi naurun keskeltä.
-Nooo... Ei minunkaan vanhemmissani kovin paljon kehumista ole, Eemeli yritti olla positiivinen.
-Älä esitä. Tiedän, että pidät vanhmepiani ihan kahjoina, Flora sanoi. Eemeli ei kehdannut sano mitään, joten Flora jatkoi:
-Eivät he aina tuollaisia ole, tänään satuimme saapumaan vain huonoon aikaan, Flora selitti.
-No hyvä, minä kun jo pelkäsin, miten tulisin pärjäämään sekojen vanhusten kanssa, Eemeli vitsaili.
-Mutta nyt meidän täytyy alkaa valmistautua tänään pidettäviä häitämme varten! Flora muisti.
-Aivan, viimeinkin pääsen naimisiin kanssasi, olen odottanut sitä jo kauan, Eemeli kertoi.
Eemeli päätti mennä Paavon avuksi kasvimaalle, ja samalla hän oppi puutarhan hoitoa.
-Tämähän on aika rankkaa puuhaa, Eemeli ajatteli, muttei kehdannut sanoa mielipidettään.
-Paavo kuitenkin luulisi minua laiskaksi..., Eemeli mietti, ja yritti näyttää ahkeralta aina Paavon vilkaistessa häntä.
Flora oli mennyt valmistautumaan iltapäivällä pidettäviä häitä varten. Ensin hän otti rentouttavan kylvyn. Flora katseli kylpyvaahdosta nousevia kuplia, ja naureskeli niille itsekseen.
Paula auttoi Floraa häihin valmistautumisessa. Hän meni etsimään vaatekaapista vanhaa hääpukuaan.
-Haluan, että suvussamme käytetään sitä samaa pukua, Paula päätti tonkiessaan kaappia, ja löysi lopulta etsimänsä.
Paula vei puvun Floralle, ja tämä laittoi sen päälleen.
-Asuhan sopii sinulle loistavasti, Paula sanoi Floran katsellessa itseään peilistä.
-Onhan hiukseni nyt hyvin? Pitäisikö laittaa vielä enemmän huulikiiltoa? Flora pohti ääneen.
-Näytät kauniilta juuri noin. Enkä sano tätä siksi että olen äitisi, Paula kertoi.
-Äiti! Sanot aina noin, Flora naurahti.
Ei kulunut kauaa, kun vieraat olivat saapuneet. Väkeä ei tullut kauheasti, paikalla olivat vain Floran ja Eemelin vanhemmat, sekä Aurora, joka oli sattumalta
Floran vanhemmat istuivat eturivissä. Heidän takanaan olivat Eemelin vanhemmat, ja aivan perällä istui Aurora. Kaikki istuivat hiljaa, ja odottivat hääseremonian alkamista.
Katsojat taputtivat innoissaan.
Taputuksen aikana Paula ja Paavo olivat alkaneet keskustella.
-Voi, muistatko vielä meidän häämme? Paula muisteli.
-Miten olisinkaan voinut unohtaa, Paavo naurahti. Sitten he taas hiljentuivat katsomaan vasta vihittyä paria.
Vihkimisen jälkeen kaikki siirtyivät sisätilohin jatkamaan juhlia. Eemeli oli ostanut leipomosta hääkakun, ja Flora ja Eemeli maistelivat sitä.
-Tämä on herkullista, ihanan suussa sulavaa, Flora totesi Eemelin antaessa hänelle ensimmäisen maistiaisen.
-Kyllä minun itseleipoma kakku olisi ollut varmasti parempaa, kuin jonkun leipomon hömpät, Paula mietti vähän ärtyneenä, ja katsoi kakkua murhaavasti.
Häiden jälkeen Flora ja Eemeli olivat makuuhuoneessaan.
-Tämä oli aivan ihana päivä, Flora huokasi onnellisena.
-Niin minustakin, Eemeli vastasi hymyillen.
Ja pari vietti hääyönsä...
...kasvimaalla työn merkeissä. Kumpaakaan ei väsyttänyt yhtään, joten he vaihtoivat juhla-asut pois päältään ja päättivät mennä istuttamaan kasvimaalle tomaatintaimia.
Kesken hommien Flora tunsi mahassaan outoja. Hän siirsi katseensa siihen, ja huomasi sen kasvaneen.
-Joko se nyt näkyy? Flora ihmetteli ääneen.
Eemeli huomasi Floran keskeyttäneen taimien istutuksen, ja riensi katsomaan, mikä oli hätänä.
-Katso Eemeli, vauvamme ilmoittelee jo tulostaan, Flora kertoi Eemelin silittäessä massua.
-Mitäköhän vanhempasi mahtavat ajatella tästä? Jos he tajuavat, että vauva sai alkunsa jo yliopistolla.. Eemeli mietti huolissaan.
-Äh, tuskin he mitään huomaavat, ei maha vielä niin iso ole, Flora rauhoitteli miestään.
-No hyvä, Eemeli huokasi helpotuksesta.
Flora ja Eemeli päättivät keskeyttää puutarha hommat hetkeksi, ja he istuutuivat penkille. Siinä he istuivat pimeydessä yöllä lähellä toisiaan, jolloin kylmä ei päässyt yllättämään.
Pian he kuitenkin palasivat kasvimaalle. Eemeli jatkoi taimien istuttelua, ja Flora kasteli niitä, koska siinä ei tarvinnut kumartua niin paljon.
-Kyllä minäkin voisin istuttaa, ei tämä maha mitään häiritse, Flora yritti, mutta Eemeli kielsi.
-En halua, että rasitat itseäsi liikaa, Eemeli sanoi.
-Istutinhan minä äskenkin niitä taimia, enkä yhtään rasittunut, Flora muistutti, mutta Eemeli piti pintansa.
Pian aamu valkeni, ja Paula ja Paavokin saapuivat kasvimaalle.
-Teittekö te tosiaan töitä koko viime yön? Paavo hämmästeli.
-Tehtiin, tehtiin, Flora vakuutteli.
-Olette olleet kyllä todella ahkeria, Paavo kehui, mutta Paula ei liittynyt keskusteluun, hänen katseensa osui Floran mahaan, ja tiesi kyllä, mitä oli tekeillä.
-Tules Paavo, mennään tekemään aamiasta, Paula komensi.
-Mutta etkö muista mitä viimeksi kävi, kun olin keittiössä? Etkös mieluummin voisi kokata Floran kanssa, Paavo kysyi. Paula ei vastannut mitään, otti vain miestään kädestä kiinni, ja kiskoi mukaansa. Kun he olivat tarpeeksi kaukana, Paula alkoi puhua.
-Flora on raskaana, Paula kertoi.
-Mitä sinä nyt horiset? Vasta eilenhän he tulivat, ja eiväthän vauvat yhdessä yössä kasva, Paavo naurahti, mutta vakavoitui sitten.
-Vai tarkoitatko että... Paavokin tajusi.
-Aivan. Floran raskaus on alkanut jo yliopistolla, Paula mutisi.
-Mutta ei kai se nyt niin vakavaa ole? Paavo yritti keventää tilannetta, mutta Paula suuttui.
-Vai ei muka vakavaa? Mieti nyt, jos vauva olisi syntynyt jo yliopistolla! Tiesin ettei siitä tytöstä tule hyvää perijää, Paula mäkätti.
Paula oli äkäinen vielä ruokaa valmistaessaan.
-Et nyt viitsisi vihoitella, mieti, meistä tulee isovanhempia! Eikö se ole mukavaa? Paavo yritti keksiä asian hyviä puolia.
-Ärsyttää vaan, kun Flora on vastuuton typerys ja vielä perijäksi joutui! Paula karjui.
-Paula kiltti, et voi arvostella tytärtämme noin ankarasti pienen vastoinkäymisen takia, pääasia on nyt se, että meistä tulee isovanhemmat, Paavo murahti.
-Pääasia todellakin on se, ettei vauva syntynyt jo yliopistolla niin kuin Eemelin vanhemmilla, Jessicalla ja Samilla... Paula karjaisi.
-Ei asialla oikeasti ole niin väliä, Paavo ilmoitti, mutta Paula nyrpisti vain nenäänsä.
Kun viimein Paula sai ruokansa valmiiksi, olivat pöytään tulleet jo ahkerat ahertajat. Paulaa suututti jo heti nähdessään Floran, joka oli niin huolettoman näköinen kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
-Mulla on kauhea nälkä, anna jo ruokaa! Flora pyysi.
-Ja minkäköhän takia sinulla sitten on niin nälkä? Paula kysyi tiuskien ärsyttääkseen tahallaan tytärtään.
-No... Olin peltohommissa, Flora keksi tekosyyksi.
-Olihan Eemelikin ja hänellä on varmasti yhtä kova nälkä! Annan hänelle ensiksi, enkä tuollaisille valittelijoille! Paula vihoitteli.
-Tekisit sinäkin välillä kotitöitä! En minä ole täällä koko elämääsi sinua paapomassa! Paula karjaisi.
Koko ruokailun ajan oli ollut hiljainen ja jäätävä tunnelma, mistä Floralle oli tullut huono omatunto.
-Paula puhui totta, täytyy minunkin osallistua perheen siivous- ja kokkaus hommiin, Flora ajatteli putsaillen pönttöä. Hetken kuluttua vessa kimalteli puhtaudesta ja Flora onnitteli itseään.
Niin aika kului ja masu kasvoi. Flora oli kertonut asiasta jo vanhemmilleen ja nämä esittivät yllättynyttä, vaikka se hieman Paulaa potuttikin. Hän olisihalunnut sanoa suorat sanat tyttärelleen, mutta Paavo sai hiljennettyä vaimonsa. Eräänä kauniina aamuna Flora oli herännyt aikaisin päättäen yllättää muut perheenjäsenet, mutta ikäväkyllä hän epäonnistui Paulan herätessä keittiöstä kuuluvaan kolinaan.
-Mitä sinä täällä oikein metelöit? Toiset yrittävät nukkua! Paula mäkätti.
-Anteeksi, en löytänyt kattilaa heti, Flora selitteli.
-No ethän sinä sitä tietenkään löydä, kun et edes kokkaa ikinä! Paula huomautti.
-Anteeksi, tämä raskaus väsyttää, Flora vastasi.
-No pyysit jo anteeksi, Paula ivaili.
-No anteeksi anteeksi-pyynnöstäni! Flora kiljaisi.
-Et saa, minä lähden nyt vaihtamaan vaatteita! Paula paljasti ja käveli tömistellen pois huoneesta.
-Tuosta nyt ainakin koko talo herää, Flora ajatteli, muttei viitsinyt enää tiuskaista Paulalle.
Parin minuutin päästä Paula palasi takaisin huoneeseen nähden Floran seisten vain paikallaan ja ruoan käryten uunissa.
-Mitä sinä siinä haaveilet? Ruoka käryää jo uunissa! Paula kiljaisi.
-Oho, olin vain niin ajatuksissani, että unohdin täysin kokkailun, Flora puolustautui.
-Sen kyllä näkee, ei sinusta ole edes ruokaa laittamaan, annas kun äiti tulee taas kerran sinua avittamaan! Paula vimmastui.
Flora katseli Paulan vihaisia liikkeitä hellan luona.
-Miksiköhän äiti on koko ajan minulle äksynä? Tätä on jatkunut jo pitkään, Flora ajatteli.
-Katso nyt, eihän tätä syö edes apassi intiaanikaan! Paula kiljaisi.
Eemeli heräsi kaksikon raivokkaisiin huutoihin ja hän saapui ruokailemaan.
-Eikö olekin pahaa? Flora sähelsi keittiössä ja nyt joudumme syömään tällaisia! Paula parkaisi.
-Ei tämä nyt niin pahaa ole, Eemeli vastasi tekohymyllä, oikeasti ruoka oli hänestä kauheaa, muttei hän halunnut tuottaa Floralle enempää mielipahaa.
Aamiaisen jälkeen päivä oli alkanut paistaa ja kaikki siirtyivät ulos pihahommiin. Flora kasteli vain kukkia, sillä hän ei jaksanut koko ajan kyykistyä ja nousta rikkaruohoja kitkiessä.
-Nämä kukat voivat niin huonosti, ihan kuin joku olisi tahallaan istunut niiden päälle, Flora kertoi.
-Sinä kastelet ne vain huonosti, Paula tiuski ja jatkoi omaa hommaansa.
Hetken kastelun jälkeen Flora löysi syyllisen.
-Hyi, susi pilaa kaikki kukkamme! Häivy! Flora huusi, muttei susi liikahtanutkaan kauemmaksi kukista.
-Lähde heti, tai potkaisen sinua! Flora uhkaili suden jatkaessa yhä kovemmin pyöriskelyä.
-Ihan kuin joku olisi pakottanut sinut tuohon hommaan, Flora ajatteli yrittäen jatkaa suden häätämistä.
Rankka päivä kasvimaalla sai Floran entistäkin väsyneemmäksi raskauden takia.
-Päivät menevät nykyään niin nopeasti, Flora tajusi.
-Syntyisit sinäkin jo, olet niin iso ja viet suuren osan energiastani, Flora sanoi tuijottaessa mahaansa.
Muutamien tuntien jälkeen Paavo heräsi aikaisin kasvimaata hoitamaan, kun ei saanut enää untakaan.
Myös Florakin heräsi poikkeuksellisesti aikaisin, mutta ei kasvimaalle lähdön takia, vaan uuden tulokkaan syntymisen vuoksi.
-Ajjajjjj! Eemeliiii! Mamiiiiii! Isiiii! Tulkaa joku auttaan! Flora kiljui kipuisasti.
Pian koko talon väki oli huoneessa auttamassa ja tukemassa Floraa. Lopulta pikkuinen poikavauva näki maailman ensimmäistä kertaa. Flora katsoi suloista poikaansa ylpeänä
-Sinussa on meidän molempien näköä. Ihonväriltäsi olet isäsi ja perit minun hiusten ja silmien värin! Annan nimeksesi Eetu, niin kaikki arvaavat heti, kenen poika olet, Flora puhui miettien Eemeliä.
Samassa Flora kuitenkin tajusi, ettei tiennyt vauvojen hoidosta yhtään mitään!
-Hei, kertokaa joku, miten tätä vauvaa pidellään! Flora pyysi avuttomana.
Paula kiiruhti paikalle ja otti vauvan itselleen syliin.
-Varoisit nyt vähän, pikkuinen Eetu oli lähes putoamaisillaan lattialle! Paula moitti.
-Anteeksi, voitko opettaa minulle tätä vauvan hoitamista, kun en itse oikein osaa? Flora pyysi.
-Siltä kuule näyttääkin! Paula raivosi.
-Vauvaa pidetään tukevasti tällä tavoin, Paula näytti.
-Saanko kokeilla? Flora kysyi.
-Harjoittele ensin vaikka jollain tyynyllä, minä hoiden sillä välin tätä vauvaasi, Paula kehotti.
-Okei, Flora myöntyi ja lähti harjoittelemaan.
-Älä huoli, minä pidän sinusta huolen, enkä anna äitisi vahingoittaa sinua, Flora kuiskasi Eetulle.
Huoneeseen hankittiin pieni vihreä kehto Eetulle.
-Nuku hyvin, pienokainen! Paula sanoi Eetulle.
Siinä Puskien elämää ja kommentoikaa, mitä piditte siitä!
Kommentit