Jo nyt on, taas pitkä osa! Ei yhtä pitkä kuin edellinen, kuvia on alle sata. .-D Aina Taikapöyn osien teossa kestää monta viikkoa, ja Iloliemet saan hetkessä valmiiksi. .-D Pitäisi varmaan tehdä Taikkiksillekin 50 kuvaa/osa, mutta sekin on sitten tyhmää, kun joutuu jakamaan osia a ja b- puoliskoihin, mieluummin teen tälleen, niin Taikapölyssäkin edetään johonkin. ,--) Odotan seuraavaa kierrosta, silloin alkaa tapahtua! Heh, eipäs vielä intoilla, vielä Paljulat ja Kummala ennen sitä. Kylläpä tuo kuvien lataantuminen kestää, olen tätä alukupuhetta tässä kirjoitellut. .-D Noh, valmista tuli, lataspa se nopsaan vikat kuvat. .-o No joo huoh.. Jostain kumman syystä en saanut ottaa kuvista koodia, mikä tarkoittaa sitä, että minun on ladattava ne kaikki uudelleen. .-( Kökköä, kivasti menee aikaa tässä.. Noh, minä pulisen tässä lisää, aa nyt nähdä, miten pitkä alukupuhe tästä tulee, jos joudun lataamaan kuvat moneen kertaan. .-D Olen menossa tällä viikolla isoseksi rippileirille, joten silloin en saakaan tehtyä mitään, ja lukujono senkun pitenee. .---D Että teidän ei tarvitse kauhistua, jos minusta ei kuulu viikon aikana mitään. .-D Äh, oisinpa ladannut kuvia samaan aikaan kun vastasin kommentteihin, sit tämä ei olisi hidastanut osan julkaisua.. Mulla on puol tuntia aikaa saada osa valmiiksi, ja ilmoittaa siitä (pahoittelen, jos en ehdi jollekin ilmoittaa), koska netti lakkaa toimimasta kolmen aikaan, ja ennen sitä pitäisi saada kommentoitua muiden sivuille ym. Mutta ryhdyn hommiin, latautui nuo kuvat nyt uudelleen. .->

Vastaukset edellisen osan kommentteihin:

Jade Essence kirjoitti:
Ihanaa kun Neri ripusti saappaan seinälle ♥ Ja rupesi kaveeraamaan Nikolaksen kanssa♥ Mitähän Kuha ja Johannes oikein suunnittelee?
Camilla on vähän epälooginen - kuriton ja liian hyväkäytöksinen? *virn* Ja Kuhan söpöt seikkailut yöllä ♥
Ja heheei, Marilla on melkein samanväriset hiukset kuin miellä! Tai siis ne on joskus tuon väriset jos muistan tehdä niille jotakin ja satun seisomaan oikeassa valossa :"D
Luistelua uima-altaassa? Entä jos on heikot jäät... *pahisilme*
Hetkonen sano putkonen, jos Ahven menee naimisiin johannan kanssa ja jos pahuuspulveri vaikuttaa vielä aikuisiässä mitä siitäkin tulee? Vastaus: Draamaa.
Vai että Kuha? Waaaaa! *pinkaisee ulos ovesta ja juoksee talon ympäri*
*tulee takaisin puuskuttaen ja tassut märkinä*
Ilmeisesti se draama tulikin jo nyt ♥ (mikä sydänkavalkadi tähän mun kommenttiin on hyökännyt :< ). Mutta Kuhan on jostakin syystä aina ollut kolmesta veljeksestä suosikkini, olen saattanut jossakin aiemmassa kommentissa mainitakin sen. ;) Ja tuon Kuhan huomautus kahdesta apinasta. <3
Neri ja Mari ja Kuha = suloisuus.
Ja tuo ihme vakava kohtaus oli hyvin tehty.
Eetu tuli kylään, miksi nauran hänen nenälleen :"D
Haa murha! Tai ei ilmeisesti sittenkään, Hauki ehti väliin. Petokala.
Öh pinkki pingviini? Nyt tuli hankaluuksia pitää pokkaa ruudun tällä puolella. Johanneksen yllätysvierailu sopi hyvin kuvioihin ja virnuilen taas yhdistelmälle Neri&Kuha.
Miksi tahdon Marin otsatukan.
----
Ei lainkaan hassumpia ekoiksi muokkauksiksi, tykkäsin vatsinkin lampikuvasta ja sitä edeltävästä.
Pitkä ja hyvä osa, seuraavaa odottaen ;D

Vastaus: Hih, olet tainnut kirjoittaa kommenttia samaan aikaan, kun luit osaa. .--D Itsekin joskus tein silleen, että kirjoitin jokaisesta kuvasta raportin, kun netti latasi kuvia niin hitaasti.. Mutta joo, kiitos hauskasta ja pitkästä kommentista! Neri juu kaveeraa Nikolaksen kanssa, saa nähdä, miten tulee käymään, sillä Camilla ei hirveästi pidä siitä, kun Nikolas hengaa rahvaiden kanssa. .-/ Oho, tuo kilttinä oleminen saa Camillan varmaan välillä sekoilemaan. .---D Jaa, söpöt seikkailut? .---D Kiintoisaa. Ooh, olette samiksia Marin kanssa. ,-)) Eiköhän pahuuspulveri tule vielä vaikuttamaan, vaikkei Ahventa valittukaan Johannan puolisoksi. Hauskaa, että sait kaipaamasi draamaa. .--D Sittenhän tämä uusi järjestelmä sopii sinulle paremmin kuin hyvin, jos Kuha on kerran lempparisi. ,-> Hihi, onkohan nuo enemmän kaloja vai apinoita? .---D Eetun nenä onkin aika mielenkiintoinen, perintöä Sami-vaarilta. ,-D Petokala. .---D Jesh. Juu, pinkki pingviini, pitäisi esitellä sitä varmaan useammin.. .--D Virnuile rauhassa. ,-) Kiitos, jatkossa tullaan näkemään lisää muokkailujani. ,-) Pitkä osa tosiaan, aivan kuten kommenttisikin. .---D

  
vupii kirjoitti:
Huh olipast pitkä osa mutta joutuisasti sen kuitenkin luki. Ei tullut mieleenkään keskeyttä oli sen verta kiinnostavaa :) Johan käy jännäksi Ahven-Kuha asetelma ja muutkin suhdekiemurat...
Jatkoa sitten vaan !

Vastaus: Pitkä tosiaan oli, sen teossa kesti ikuisuus. .-D Hyvä kuitenkin, että sait luettua joutuisasti, sehän on hyvä merkki, että lukeminen sujuu vauhdilla kuin tuntuu pakko pullalta. .-) Hihii, ihana kuulla, että oli kiinnostavaa luettavaa. .-> Jep, mulla on aika kikkurat tulossa Merithaimenten veljesten suhde kiekuroista. .--D

  
Hunajainen kirjoitti:
Ekana haluaisin kertoa oman teoriani, mikset ehkä välitä siitä, jos jossain muussa tarinassa ei ole hyvä kuvanlaatu: Jos kaikissa olisi samanlainen kuvanlaatu kuin sinulla, sinun kuvasi eivät enää tuntuisi niin erikoisilta, etkä halua sen tapahtuvan joten et huomauttele siitä niin paljon. Tuo tuli ensimmäisenä mieleen, koska se on aika tavanomaista.
Kiva osa .-) Ei se tuntunut kovin pitkältä .-O
Huomasin, että Nerillä on sama asu kuin Palmereiden Mariellella lapsena! Se asusetti on ihuna <3 Neristä jäi mieleen, että miksei hän voinut leikkiä muualla kuin huoneessaan?
Muutenkin olen tehnyt tälläisen oudon huomion, että sinun tarinoissasi ei ole ikinä tainnut olla oikein rajua tunteenpurkausta, kaikki aina hillitsevät itsensä.
Hehe, ei se Pilvisten kävely kovi sivistyneeltä näyttäynyt, kun Peter lumesta tuli. Liekkö ollut lumileikkejä leikkimässä?.-D
Hö, ihan tyhmää, meidän Gimp ei ikinä käynnisty enkä siksi pysty käyttämään sitä .-(

Vastaus: En itse ole hirveästi miettinyt tuota, kaipa se jollakin tapaa pitää paikkansa (vaikka kallistunkin ehkä enemmän Aijcan ehdotuksen puolelle). Sehän on hienoa, ettei osa tuntunut pitkältä, ilmeisesti oli niin kivaa lukea, ettei huomannut ajan kulkua. .--D Joo, lesoleso vaan.. Osan teossa kesti minulla ihan hirmu pitkään, kuvasin monta tuntia, mutta se oli kyllä kivaa. .-> Tämän osan teko on ollut yksi kivoimmista osan teoista. Miksi aloin yhtäkkiä kertoa sitä tässä sinun kommentiin vastatessani..? .-p Aijaa, onko? .-D Itse en edes muista, mitä asuja tuohon asusettiin kuuluu, olen ladannut sen joskus tositosi kauan sitten. .---D Jaah, ehkä olisi ollut liian rankkaa raahata leluja toiseen huoneeseen, tai jotain. .-D En ole asiaa sen kummemmin pohtinut. .-) Sinulla on jänniä huomioita. .-D Ihme, etten ole tehnyt tarinoihini rajuja tunteenpurkauksia, "teen" niitä oikeassa elämässä lähes päivittäin... .-D Simssin jalkakäytävä on liian kapea, siksi Peter uhrautui kulkemaan lumikasassa. .-D Tai kuka tietää, saattoihan mies jokusen lumiukon matkalla väsätä. ,--> Tyhmä Gimp teillä. .-< Ootko koittanut poistaa sen ja ladata uudelleen, ehkä se voisi auttaa? Ja muistelen sinun joskus maininneen, että omistat toisen kuvankäsittely ohjelman, vai olenko nähnyt unta? Vähän aikaa sitten näin sinusta unta. .---D

 
Volarea kirjoitti:
Aika tunteikas ja sanoisinko jopa raju osa!
Minustakin Ahven sai vain ansionsa mukaan! :>
Ei kai Meri tappanut sisartaan? :0 Ehkä Mari päätti itse päivänsä? Sisarilla on tainnut aikoinaan olla kisaa Mikasta?
Hyvät oli nuo muokatut kuvat, muokkaile rohkeasti vaan kaikkia kuvia!:)
Kiva että sulla on intoa tehdä osia tänne ja Iloliemeen, saadaanpahan pian uusia osia luettavaksi! ( ;

Vastaus: Hee, raju osa. .---D Ahven tosiaan sai viimein opetuksen. ,-> Voi ei, apua, apua, arvailet liian hyvin. .------D Kiitos kehuista, enpä kuitenkaan taida kaikkia kuvia ryhtyä muokkaamaan. .---D Sehän pidentäisi osan tekoa hirmusti, tyydyn muokkaamaan vain jotkut "erikoiset" kohdat. .-) Onhan minulla toki intoa, olen tällä hetkellä innoissani kaikista sivuistani, ja haluaisin tehdä kaikkiin jotakin, mutta aika ei riitä. .-D

  
Aijca kirjoitti:
Anteeksi, kun näin alkuun alan selittelemään muiden kommenteista, mutta miksi mielestäni Hunajaisen kommentin alku tuntui jotenkin ilkeältä? Itselleni tuli vain mieleen, että haluat miellyttää lukijoitasi hyvillä kuvilla =) Siis ymmärtääkseni lukijat tykkäävät hyvistä kuvista. Ja toisekseen - omalla kohdallani - ainakin haluan tehdä kaiken "parhaalla mahdollisella tavalla", mikä siis käsittää osakseen hyvälaatuiset kuvat =) Toivottavasti en ymmärtänyt Hunajaisen kommenttia ihan väärin.
Mutta sitten vielä osasta! Aikas paljon tapahtumia sait mahtumaan tähän osaan, hyvä juttu =) Merithaimenet ovat niin iloisia ja auttavaisia muita kohtaan, vaikka onhan heillä omat sotkunsa... Mielestäni onnistuit kuvaamaan tapahtumat todella hyvin =)
Anteeksi vielä toisen kerran tämä tyhmä kommentti, mutta en vaan osaa keskittyä mihinkään =D Taidan painua suihkuun, kun ei täällä kuumassa kopperossa pysty olemaan, kun on niin hikihelle =( Mutta kiitos osasta!

Vastaus: En tullut tuollaistakaan ajatelleeksi kunnolla, sinun ja Hunajaisen näkemykset ovat molemmat hyviä. .-) Haluan tietenkin ilahduttaa teitä lukijoita, mutta samalla myös itseäni. On ylpeä olo, kun on hienot, tarkat kuvat. ,-D Kiitos kamalasti, itsekin pidin Merithaimenten osasta kovasti, pidän tapahtumarikkaista osista. .-D Oli kommenttisi järkevä!
 

  
Ciesse kirjoitti:
Ihanan pitkä osa! Pakkoavioliitot ovat kyllä typeriä, mutta aina ei voi saada kaikkea .-/. Toivottavasti Johanna ja Ahven sopeutuvat tilanteeseen. Haluan tietää Merin siskosta Marista yhä enemmän ja enemmän!
HÄÄKAKKA JA VESSA KASALA + SUOMI<3
ja keksiyö

Vastaus: Kiitos, niinhän se on. .-/ Seuraavassa Merithaimenten osassa Marista paljastuu lisää salaisuuksia. .-D Kiitos vielä Hääkakka-litanniastasi. Samoin. <3 .---D
 

  
inu56 kirjoitti:
Kiva ja toooooooooooooooooooosi pitkä osa!
Voi Ahven-parkaa kun menetti Johannansa. Pakkoavioliitot eivät ole kyllä simikunnan viisaimpia keksintöjä...

Vastaus: Kiitos, pitkä osa nytkin tulossa. .-D Pakkoavioliitot ovat kökköjä!

Kertausta:

   
Floralla oli rankkaa, sillä hänen vanhempansa kuolivat yllättäen pahimpaan kiireaikaan. Flora halusi vaalia vanhempiensa työtä, ja nainen vietti hyytävässä ilmassa paljon aikaa pelastaakseen kasvit talvelta.

Eemeli yritti rauhoitella ja tukea vaimoaan, sillä mies pelkäsi Floran masun sisällä kasvavan vauvan kärsivän kovasta työn teosta. Hän ei kuitenkaan onnistunut siinä.

Eetu jätti taaperovuodet taakseen ja auttoi vanhempiaan parhaansa mukaan kasvimaalla. Isovanhempien kuolema oli pojalle kova paikka, mutta Niilo pysyi vahvana.

Niilolle tapahtui niinkin hurjia asioita kuin taaperoksi kasvaminen.

Ja osa numero 30 alkaa NYT!

Puskien arki jatkui aina vain kiireisempänä Eemelin joutuessa ottamaan lasten hoidon täysin omalle vastuulleen Floran yrittäessä pelastaa kasvit talven viimalta. Tilanne oli jatkunut niin jo pitkään, ja Eemeli saattoi vain toivoa vaimonsa tulevan viimein järkiinsä. Ei olemassa olevalta lumen määrältä kukaan pystynyt mitään pelastamaan, muttei Eemeli saanut ladottua järkeä Floran päähän. Pariskunnan välit vain kiristyivät.
-Huomenta! kehdossa oleskeleva Niilo huudahti pirteästi saaden Eemelin pois ajatuksistaan.
-Hei vaan, Eemeli vastasi hymyillen.

Vaikka Niilo olikin jo kehittynyt puhuja ikäisekseen, päätti Eemeli muistutella poikansa päähän muutaman sanan.
-Tuttipullo, Niilo vastasi isän pyynnön tuloksena.
-Mitä minä kanssasi kertailen? Sinähän osaat jo kaiken! Eemeli kehui taputtaen nauravan Niilon päätä. Lapsille pitäisi pystyä luomaan huoleton lapsuus olosuhteista riippumatta, minkä innoittamana Eemeli yritti olla itsekin miettimättä ikäviä asioita lasten seurassa. Turhahan niitä olisi koko ajan vatvoa!

Floran kasvi-innostus oli tiennyt lisätöitä myös perheen esikoiselle, Eetulle, joka sai luvan hoitaa talon siivoamisen, sillä Eemeli ei millään ehtisi hoitamaan sitä Niilon luota. Eetu huokaisi valmistautuen pöntön putsaukseen, hän halusi olla vain hyvä lapsi ja tehdä, mitä vanhemmat pyysivät. Eetu katsoi vessan ikkunasta pihalle, muut hänen ikäisensä lapset eivät varmasti joutuisi hoitamaan moisia vastuita, muttei Eetu valittanutkaan, asiat voisivat olla paljon huonomminkin, kai.

Kun Floran vanhemmat eivät enää olleet auttamassa, tuli töitä kaikille enemmän, ihan liiaksikin. Aiemmin talossa oli ollut neljä aikuista hommissa, nyt vain kaksi. Floran ja Eemelin työmäärä oli siis kaksinkertaistunut. Siispä Eemeli oli ovelana keksinyt hyödyntää omien vanhempiensa, Jessican ja Samin apua.

Suoraan Eemeli ei kuitenkaan ylpeydeltään kehdannut apua pyytää. Jessican kävellessä hattumalta ohi, meni Eemeli innokkaana tervehtimään, ja hän vihjasi jotain lapsenlasten vahtimisesta, jotta Eemelillä olisi aikaa tehdä muita töitä. Jessica suostui tietenkin oikein mielellään vahtimaan lapsenlapsiaan, oli ihanaa viettää aikaa pikkuisten kanssa!

Vaikka Floran maha kasvoi aina vaan isommaksi, ei se estänyt häntä työskentelmästä kasvimaalla. Eemeli sai vain ihmetellä vaimonsa jaksamista, maha oli kavanut jo maksimimittoihin, ja synnytys saattaisi tapahtua milloin tahansa. Flora ei kuitenkaan halunnut jättää rakkaita kasvejaan paleltumaan, hän pelkäsi, että hänen vanhempansa pettyisivät häneen, missä he ikinä tällä hetkellä olivatkaan. Flora-parka kylmetti myös itsensä pahoin, suuren mahan vuoksi talvitakki ei mahtunut päälle.

Kun talon ohi saapasteli Jorma Jääpuikko, oli Floran pakko keskeyttää työnsä, sillä Eemeliä ei näkynyt missään. Ylväiden palvelu oli tärkeää. Ennen yllättävän talven saapimista kerätystä sadosta oli jäljellä vielä aika paljon kasviksia, joten ainakin toistaiseksi ylhäiselle väelle riitti annettavaa.

Ilkeyttään Flora päätti kuitenkin jättää Jääpuikoille menevät paketit vähän vajaammiksi. Hän oli nimittäin varma siitä, että Jasmina liittyi jotenkin tähän outoon ilmaston kylmenemiseen, hänhän oli sentään lumen haltijatar. Puskien perhe ei muutenkaan ollut ollut kovin läheisissä väleissä Jääpuikkojen kanssa johtuen perheiden erilaisista säämieltymyksistä.

Jessica viipyi kylässä iltaan asti auttamassa, vaikka häntä olisi varmasti tarvittu jo kotonaankin. Jessica oli huomannut Eemelin piilottelusta huolimatta Puskien perheessä vallitsevan kaaoksen, joka erottui selvästi päälle päin: talo oli aivan kaameassa kunnossa. Kylpyhuoneessa oli likaista, ja keittiön pöytä oli täynnä käytettyjä astioita. Jessica ei kuitenkaan voinut viipyä kylässä enää kauempaa. Hän laittoin nopeasti Niilon unille ennen lähtöään.

Eemeli hyvästeli äitinsä ja vaihtoi sen tehtyään pyjaman päällensä. Hän käväisi keittiössä juomassa viileän vesilasillisen kiinnittäen huomiota pöytään jääneisiis likaisiin astioihin.
-Taaskaan Flora ei ole siivonnut, eikä Eetuakaan voi syyttää kaikesta, Eemeli tuhahti ajatellen, että olisi varmastikin viisaampaa hoitaa tiskaaminen itse. Ei siihen menisi edes kauan.

Eemeli suuntasi vessan hanalle, kun keittiön vesiputket olivat aivan tukossa. Eemeli ei jaksanut jäädä tappelemaan hanan kanssa, olihan vessassa aivan yhtä hyvä ja toimiva vaihtoehto, vaikkei sekään mitenkään täydellisesti voinutkaan. Putkistot olivat täynnä jotain moskaa, minkä vuoksi ne olivat revenneet rikkinäisiksi aiheuttaen suuret vesiroiskeet. Eemelin yöpaita oli aivan litimärkä tehtävän päätteeksi, mutta sisään juokseva Flora sai Eemelin päähän muuta ajateltavaa.
-Sinäkin olet vielä hereillä, Eemeli totesi itse haukotellen.
-Pakko! En saanut mitään aikaan, kun koko ajan piti vain kaivaa nuutuneita kasveja esille lumen alta! Käyn vain nopeasti kylvyssä ja syömässä, minkä jälkeen suuntaan takaisin töihin, Flora huudahti ärtyneenä.
-Etkö voisi jatkaa töitä huomenna? Eemeli kysäisi, mikä sai Floran entistäkin vihaisemmaksi.
-En! Anna minun vain olla. En jaksa kuunnella kasvien murhausoperaatiota! Flora karjaisi Eemelin pudistellessa päätänsä, hän päätti mennä nukkumaan. Tehkööt vaimo, mitä haluaa tehdä.

Eemeli heräsi keskellä yötä kylmyyteen. Hän vilkaisi ympärilleen, muttei Flora ollut vieläkään tullut nukkumaan viereen lämmittäjäksi. Eemeli päätti hakea vaimonsa pihalta vaikka väkisin. Yllättäen suunnitelmat muuttuivat turhiksi Eemelin huomatessa Floran nukkuvan lautasensa päällä. Eemeliä nauratti ja kiukutti samaan aikaan: miten Flora voi olla niin omissa haavemaailmoissaan, ettei tajua, kuinka heikkona oikein on!?

Eemeli huomasi pöydällä lojuvan ruokakipon, ja hän päätti ottaa sieltä itselleenkin syötävää. Pöydän äärellä hän huudahti kovaan ääneen:
-Hyvää huomenta, prinsessa Ruusunen!
-Mitäh? Flora kysyi unisesti nostaen päänsä lautaselta. Nainen oli aina herännyt pienimpäänkin paikalla olevaan ääneen, varsinkin nyt stressaantuneena.

-Voi ei! Kuinka nyt näin nukahdin? Että olen typerä, Flora suuttui itselleen.
-Etkä ole, vaan väsynyt. Sinun pitäisi levätä enemmän, olet raatanut meidän kaikkien edestä - ja täysin tuloksitta! Eemeli selitti.
-Älä sinä kuule ala arvostella minua, Flora kivahti vieläkin syvästi väsyneenä.
-Et mitenkään voi onnistua pelastamaan yksin koko peltoamme! Joskus on vain parempi luovuttaa ajoissa, Eemeli kuitenkin jatkoi.
-Hei! Ole sinä kuule hiljaa! Minua ei suoraan sanottuna yhtään kiinnosta kuunnella tuommoista! Sinä et tiedä, mihin pystyn! Flora karjaisi vihaisena nousten pöydän ääreltä.

Hän käveli ovet paukkuen makuuhuoneeseen. Flora pudisti päätään, hän ei voinut käsittää, miten oli taas kiivastunut miehelleen, ei elämä ennen ollut ollut tällaista. Kaikki olisi Eemelin syytä. Mies ei ymmärtänyt Floran arvoja, nainen vain halusi tuntea itsensä edes jonkin arvoiseksi, vanhemmat eivät ikinä antaisi anteeksi, jos Flora onnistuisi tuhoamaan heidän koko elämän työnsä! Flora heittäytyi sängylle makoilemaan, ehkä Eemeli olisi edes siinä mielessä oikeassa, että täytyy nukkua jaksaakseen. Aamulla Florakin jaksaisi tarttua uusiin haasteisiin!

Eetu oli herännyt Floran kiukutteluun, ja poika oli odotellut isänsäkin menevän takaisin makuuhuoneeseensa, ennen kuin nousi jalkeille. Eetu kasasi pöydältä vanhempiensa kulhot tiskatakseen ne. Sen jälkeen hän siivoili pari muutakin kolkkaa. Eetu oli huomannut: mitä enemmän siivoili paikkoja, sitä paremmalla tuulella vanhemmatkin olivat, ainakin yleisesti ottaen.

Siivoilujen jälkeen Eetu suunnisti pellolle kaivamaan kasveja esille parhaansa mukaan. Onneksi kasvit olivat nyt isoja ja vahvoja, eivätkä ne kuolleet jokaisesta sattuneesta lumikuurosta. Vaikka kyllähän kuolleitakin kasveja ilmeni joka päivä aina vain enemmän. Eetu kuitenkin uskoi heidän saavan edes jonkinlaiset sadot suurimmasta osasta pensaita.

Jostain syystä Jorma Jääpuikko oli yhä kylässä, vaikka ilta alkoi olla enemmän yön puolella. Mies oli kuullut lastenhuoneesta pientä meteliä, ja kun näkyvillä ei ollut ketään Puskien aikuisia, päätti Jorma mennä katsomaan, mikä oli hätänä. Mekastus loppui heti, kun Jorma oli avannut huoneen oven, huomion kipeä taapero oli saanut haluamansa: leikkikaverin! Jorma kiiruhti kehdon vierelle ja nosti siellä istuvan Niilon syliinsä.

Vaikkei Jorma mitenkään erityisesti lapsia fanittanut, oli tämä pinkkipää hurmannut hänet. Jorma keinutteli ja hytkytteli Niiloa, mistä pikkumies piti. Olihan Jormalla kolmen taaperon kasvattajana kokemusta näiden pienten simien viihdyttämisestä.
-Voi että, olet todella suloinen! Jos meillä olisi vapaa tyttölapsi, tahtoisin sinut ehdottomasti hänelle puolisoksi. Harmi vain, kun perijä-Lumianaa varten on jo sovittu asioista Paholaisten pojan kanssa... Jorma suri silitellen iloisesti hymyilevän pojan hiuksia.

Taisi olla ihan hyväkin asia, että Flora kävi illalla sänkyyn nukkumaan kasvimaalle menon sijasta, vauva nimittäin pyrki heti aamusta ulos. Jos Flora olisi rehkinyt koko yön kasvejansa pelastaen, ei hänellä välttämättä olisi riittäneet voimat lapsen synnytykseen, se on sata kertaa rankempaa kuin kasvimaalla kykkiminen. Levosta huolimatta synnytys ei ollut tietenkään helppo, ja Flora sai ponnistella oikein kunnolla, ennen kuin hänen käsillään lepäsi pikkuinen vauveli.

Eemeli oli rynnännyt seuraamaan vaimonsa synnytystä suoraan pihatöistä, eikä hän muistanut takkiaankaan riisua, kun piti olla koko ajan avustamassa Floraa synnytyksessä. Vauvan synnyttyä Eemeli sulki silmänsä jännityksestä, hän toivoi todella, että perheenseen syntyisi viimeinkin se kauan odotettu tyttö, joka saisi lopulta periä talon.
-Kumpi hän on? Eemeli kysyi jääden odottamaan vastausta erittäin hermostuneena.

-Poika, Flora vastasi lyhyesti. Eemeli painoi pettyneenä päänsä alas jääden tuojottamaan lattian lehtipeitettä. Taas poika, mikä kirous heissä oikein oli, kun ei kyettyä perijää tuottamaan maailmaan!? Eihän pojissakaan mitään pahaa ollut, mutta heistä koitui lopulta hirveästi vaivaa, kun kaikille pitäisi löytää puolisot. Naimattomat pojat olivat nimittäin erittäin huonossa asemassa ja taakkana perheelleen.

Vanhempien pettymyksestä huolimatta uusi tulokas hymyili suloisesti. Poju nimettiin Leeviksi.

Vaikka Flora kuuli korvissaan kasvien heikot avunhuudot, tunsi hän myös jotakin muuta: pienokaisen sylissä pitäminen tuntui niin hyvältä, ja Flora muisti jälleen vauvojen hoidon riemun! Edesmennyt Paula oli ominut Eetun ja Niilon kokonaan, eikä Flora silloin ollut saanut nauttia äitiyden iloista juuri yhtään. Nyt tilanne olisi kuitenkin toinen, ja Flora saisi rauhassa lelliä Leevin piloille. Ensimmäistä kertaa vanhempiensa kuoleman jälkeen Flora tunsi elämisen riemun jälleen.

Flora ja Eemeli hiukan ihmettelivät, kun Eetu oli aina kotona, eikä koskaan koulussa. Eetu valehteli usein, ettei koulubussi pystynyt kulkemaan paljon lumen vuoksi Puskien talolle, joten hän sai päivät vapaaksi. Eetu ymmärsi, että häntä tarvitaan enemmän kotona kuin koulussa, sillä vanhempia täytyi auttaa. Eniten Eetu vietti aikaa kasvimaan parissa.

Eetu huomasi yhden salkopapusadon saapuneen, ja hän kiiruhti heti sisälle hakeakseen korin kasviksien keräilyä varten. Oli hyvä juttu, kun satoja saapui, sillä sen jälkeen hoidettavaa tuli aina vain vähemmän. Monia kasveja kuitenkin menehtyi, jolloin tehtävät helpottuivat lisää. Flora halusi kuitenkin, että heikoimpiakin kasveja hoidetaan, ketään ei saanut jättää pakkasen armoille. Eemelin mielestä järkevintä olisi keskittyä parhaiten voiviin yksilöihin, mutta Flora määräsi kasvimaan pelisäännöistä.

Floran hellyydenosoituksista huolimatta pikkuinen Leevi itki lohduttoman paljon päivittäin. Flora alkoi jopa epäilemään omia äitiystaitojaan, ehkä Paula olikin oikeassa: Flora oli huono äiti, eikä osannut edes pitää lastaan tyytyväisenä. Eemeli oli tietenkin toista mieltä, mutta Flora oli jo nimennyt itsensä syylliseksi, minkä vuoksi hän rääkkäsi itseään entistä ankarammin kasvimaalla.

Kasvimaalla olon lomassa Flora juoksenteli välillä sisällä hoitamassa Leeviä. Flora syötti, leikitti, hali ja vaihtoi puhtaita vaippoja yhtenään, mutta siltikin Leevi vain itki. Flora ei tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt tehdä lapsensa hyväksi, ja häntä suretti suunnattomasti kokeneen äitinsä kuolema, Paula olisi varmasti osannut parantaa Leevin. Flora huokaisi syvään, hymy kasvoi huulille väkisinkin, kun poika oli hetkisen hiljaa.

Eräänä iltana taikapöly toimi vaihteeksi normaalisti talvesta huolimatta, ja se lennätteli pikkuista Niiloa melkein kattoon asti!

Niilo ei suostunut kuitenkaan kuvattavaksi, ja poika pakeni pihalle erittäin mielenkiintoisesti päätään kallistaen.


Pihalla Niilo kuitenkin pysähtyi, ja tuli sopiva tilaisuus napata kuva! Tämmöinen tapaus pojusta kasvoi, samanlainen kuin veljensäkin.

Illalla Eetu meni tapansa mukaan kasvimaata hoitamaan. Tällä kertaa hän patisti myös Niilon kanssaan hommiin, kun pikkuveikka oli nyt vähän isompi. Niilo kyllä kummasteli, miksi heidän piti niin myöhään lähteä ulos, kellohan oli jo paljon. Eetu ei jaellut selityksiä, vaan kiskoi Niiloa takin hihasta.
-Meidän pitää tehdä mahdollisimman paljon töitä, jotta vanhemmille ei tulisi liikaa kiireitä, Eetu kertoi poikien kyykkiessä kasvimaalla.

Valitettavasti Niilo ei ollut yhtä jaksavainen ja ahkera kuin veljensä. Poika jaksoi hetken aikaa työskennellä, mutta tylsä työ alkoi kyllästyttämään nopeasti. Niilo oli myös muutaman vuoden nuorempi veljeään, ja voimatkin olivat heikommat, joten poika ei vain yksinkertaisesti jaksanut kiskoa tiukasti jäätyneessä maassa kiinni olevia rikkaruohoja irti. Lopulta Eetu armahti ja antoi Niilon lähteä aikaisemmin nukkumaan.

Illemmalla Eetu soitti vielä pikaisen puhelun Mari Merithaimenelle, tulevalle puolisolleen. Marin kasvettua lapseksi, olivat lapset tutustuneet toisiinsa paremmin, ja nykyään he soittelivat lähes joka päivä toisilleen. Kiireisestä kasvien hoidosta huolimatta Eetu haali kasaan aina jonkun hetken, jolloin olisi aikaa soitella. Sitä paitsi puhelimessa puhuminen vei paljon vähemmän aikaa kuin toisen luona kyläily.

Flora ja Eemeli eivät tienneet mitään Eetun puheluista, sillä heillä oli muuta tehtävää. Kumpikin tiesi, että koska perijää ei ollut syntynyt, pitäisi jatkaa yrittämistä edelleen. Nyt tilanteessa oli kuitenkin pieni ongelma: Floran ja Eemelin välit olivat olleet kireinä viimeisten kuukausien ajan. Erimielisyydet kasvimaalla työskentelyssä ja lasten kasvatuksessa olivat saaneet parin riitelemään entistä useammin, eikä hempeilylle ollut jäänyt sijaa kaiken kiiren aikana.

Lopulta Eemeli tarttui vaimoaan kädestä, joskus tämä olisi tehtävä.
-Flora, meidän on saatava perijä taloon. Mitä pikemmin, sen parempi, Eemeli järkeili.
-Kerrankin olen samaa mieltä kanssasi, Flora naurahti jatkaen kuitenkin pian:
-Meillä on ollut erimielisyyksiä ihan liikaa, ja se on suurimmaksi osaksi minun syytäni. Olen yrittänyt ihan liikaa ja epäonnistunut, olisi pitänyt kuunnella sinun järkeviä neuvojasi enemmän. Olen pahoillani aiheuttamasti sotkusta, Flora sopersi.
-Ei tämä ole yksin sinun syytäsi, riitelyyn tarvitaan kaksi osapuolta. Anteeksi myös minun puolestani, Eemeli sanoi. Kun asiat oli puhuttu selviksi, päästiin viimein sen tärkeimmän homman kimppuun; perijän hankintaan.

Samassa pikkuinen Leevi rupesi karjumaan ja itkemään niin kovaa, että se kuului Eemelin ja Floran huoneeseen, talon toiselle puolelle, saakka. Eemeli ryntäsi vauhdikkaasti Leevin huoneeseen. Flora pyöritti silmiään, mutta päätti kuitenkin seurata perässä.
-Mikähän sinulla oikein on? Ei ruokakaan kelvannut, Eemeli harmitteli.
-Ehkä se itkee vain huvikseen, jotta meille tulisi paha mieli, Flora ehdotti ärsyyntyneenä.
-Miten voit sanoa noin? Meidän pikkuisella on selvästi kurja olla. Mikä isin pojalla on, mikä? Eemeli lässytti, mikä sai Floran irveilemään. Yhtäkkiä äidin rakkaus -suunnitelmat olivat hävinneet, pitikin juuri heidän saada tuollainen itkupilli!

Flora haki jääkaapista kakun ja otti siitä itselleen palan syötäväksi Eemelin jäädessä vielä hellimään Leeviä.
-Anteeksi, vieras ääni, Meri Merithaimen, keskeytti hiljaisuuden. Flora ja Eemeli hypähtivät säikähdyksestä ja kääntyivät katsomaan tulijaa.
-Meri, mitä sinä täällä? Eemeli sai kysytyksi.
-Että mitäkö? Voisin kysyä teiltä, miksi Eetu soittaa Marille jokaikinen yö! Äskenkin lapsukaiset juttelivat niin innoissaan, kunnes käskin Marin nukkumaan. Miksette te käske lapsianne nukkumaan? Meri saarnasi vihoissaan.

Flora kummasteli Merin käytöstä.
-Valvovatko? En minä ole huomannut. Tänäänkin? Flora ihmetteli.
-Aivan niin, teidän olisi syytä opettaa pojallenne hiukan käytöstapoja, tai en ole varma, haluanko luovuttaa tytärtäni teidän poikanne käsiin ollenkaan, Meri tuhahti.
-Antaa olla, eipäs kiivaannuta! Miten pääsitte sisälle? Ja olisihan tämän asian voinut huomenna päivälläkin hoitaa, Flora yritti vähentää Merin kiukkua kysellen hymyilevänä.
-Ovi oli auki, ja mitäpä suotta asiaa viivyttämään. Tässä olen, Meri totesi.
-Tuota, haluaisitteko jäädä kakkukahveille? Tarkoitan, kaiken aiheuttamamme mielipahan jälkeen olisi mukava istahtaa hetkeksi alas jutustelemaan. Kakkukin on jo esillä, Flora ehdotti puolestaan.
-Miksen tietysti voisi jäädäkin? Meri kysäisi itseltään hymyillen jo hiukan.

Eemeli vei Leevin kehtoonsa, ja hetken päästä poika nukkui kuin tukki. Itkeminen oli tainnut viedä paljon energiaa, onneksi. Muutenhan rouva Merithaimen olisi saanut lisäaihetta epäillä perhettä epätavalliseksi. Meri mäyssytti kuitenkin mieluisasti ja tyytyväisesti jo toista kakkulautasellista.
-Miten teilläpäin menee nykyään? Eemeli kysyi keskustelun aluksi.
-Todella mukavasti, lukuun ottamatta tätä ainaista talvea. Olemme saaneet Mikan kanssa kolme villiä poikaa ja kaksi suloista tyttöä. Lasten kanssa tulee vietettyä aikaa, kun Mikakaan ei pääse kalastamaan paksujen jäiden vuoksi, Meri selitti. Flora tunsi itsensä tyhmäksi, Merithaimenetkin olivat tajunneet luovuttaa ajoissa, hän oli intoillut kasveistaan kaikille.

-Mites teillä? Meri kysyi puolestaan.
-Samaa, talvi risoo, Flora vastasi nopeasti.
-Niin, lisäksi nuorimmainen, Leevi, tuntuu olevan jotenkin sairas, Sami harmitteli liioitteleva ilme kasvoillaan.
-Kannattaa kysyä Jorma Jääpuikolta neuvoa. Mika kertoi lukeneensa lääketiedettä yliopistossa Jorman kanssa: Jorma on kuulemma käynyt monia kursseja kaikista sairauksista, Meri selitti Floran nielaistessa, juuri Jääpuikkojen kanssa he eivät tulleet kunnolla toimeen.
-Eikö Mika voisi auttaa? Flora kysäisi.
-En usko, Mika on käynyt kursseja vain muutaman, Jorma läjällisen. Kysykää suoraan häneltä, Meri kehotti.

Keskustelu hiljentyi hetkeksi, kunnes Meri jatkoi kysymyksiään:
-Niin, onkos teille vielä perijää syntynyt?
-Ikävä kyllä ei. Inhottaa tämä jatkuva poikalauma, Flora suri.
-Älkää luopuko toivosta. Minäkin jouduin synnyttämään kolme poikaa ennen tyttövauvaa, mutta kappas, nyt minulla on heitä kaksi! Meri naureskeli iloisesti.
-Niin, mutta minulta tähän on mennyt koko elämä! Joudun kokoajan olemaan raskaana, ja tämä kaikki on vain niin rankkaa! Sinulla sentään kaikki syntyivät samaan aikaan, Flora kertoi harmissaan.
-Kolmoissynnytys on erittäin raskas, mielummin olisin ottanut kaikki lapset erikseen, Meri muisteli.

-Ehkei pitäisi verrata kärsimyksiänne, olette molemmat kovia kokeneet ja se siitä. Olemmehan melkoisen samassa tilanteessa. On vain hyvin harmittavaa, kun meille suodaan vain turhia poikia, joille on vaikea löytää puolisoja ja jotka ovat erittäin huonossa asemassa, Eemeli surkuili.Kukaan ei kuitenkaan huomannut Eetua, joka oli herännyt Leevin itkuun. Eetu oli leikkinyt hetken omassa huoneessaan, kunnes kokoontuneen pöytäkeskustelun äänet saivat hänen mielenkiinnostuksensa huutamaan. Eetu ei ollut saanut rauhaa, ennen kuin oli mennyt kurkkimaan oven raosta.

Kyyneleet ilmestyivät pojan silmiin, ja pian niitä valui jo poskille. Eemelin sanat olivat satuttaneet Eetua.
-Miten niin "turhia poikia"? Tietäisivätpä vanhemmat, miten usein olen keskellä yötä mennyt kasvimaalle hommiin muiden nukkuessa. Onko se heidän mielestään turhaa? Eetu mietti surullisena. Samassa Leevin huoneesta alkoi kuulua kovaa melua, ja Eetu katsoi parhaaksi poistua paikalta, ettei jäisi kiinni salakuuntelustaan.

Hetkessä Flora oli noussut pöydästä ja rientänyt pikkuisen luo.
-Mikä sinulla nyt taas on, nukkusit nyt vaan, Flora hyssytteli, mutta vauvan itku vain yltyi. Flora päätti kokeilla keinutella Leeviä, ehkä se auttaisi pojan nukuttamisessa. Leevin herkkä masu ei kuitenkaan sellaista kestänyt, ja pian hetki sitten vauvalle juotettu kasvimaito löytyi Floran paidalta.

-Mitä täällä tapahtuu? Meri uteli tullessaan paikalle.
-Leevi oksensi päälleni, yöh, Flora ällöili katsoen paidallaan olevaa sinertävää mömmöä.
-Vaikken lääketiedettä olekaan lukenut, sen tiedän, ettei vauvoja pidä heilutella heti niiden ruokailun jälkeen, Meri viisasteli. Hän oli nimittäin nähnyt tullessaan, kun Eemeli syötti Leeviä.
-Äh, niin tietysti. Mutta tuohon ainaiseen parkumiseen on saatava loppu, paras kai kutsua se Jorma Jääpuikko kylään, Flora mutisi.
-Suosittelen sitä, nyt minun on kuitenkin mentävä, Meri sanoi.

Aivan yllättäen Flora tunsi myöskin äskeisen aterian nousevan kurkkuun, ja hän ryntäsi vessaan oksentamaan.
-Voi hyvänen aika, eikai se vauva tartuttanut minulle jotakin mahatautia, Flora mutisi siinä välissä, kun suusta ei tullut mitään ulos, mutta sen jälkeen piti taas jatkaa kakomista.

-Ehkä Leevillä onkin ollut vatsavaivoja, ja sen takia saa kuulla aina sitä itkua. On varmaan paras kutsua Jorma tänne pian, jos hän todella saisi tämän ongelman hoidettua, Flora pohdiskeli saatuaan suustaan ällöttävän maun pois. Nainen huokaisi, minkä jälkeen riensi nukkumaan, jutustellessa aika sitten mahtoikin kulua vauhdilla!

Eemeli oli leikannut kakusta vielä yhden palasen itselleen, ja hän oli juuri alkamassa keräämään astioita tiskattaviksi, kun Leevin huoneesta alkoi kuulua jälleen lohdutonta ja kovaäänistä itkua, joka ei taaskaan ollut loppuakseen.
-Mikä sitä lasta oikein vaivaa? Olisi edes hetken hiljaa! Eemeli karjahti vihaisena. Väsymys ja kireä tunnelma olivat saaneet miehestä entistä huonotuulisemman. Eemeli huokaisi ja lähti lastenhuoneeseen. Loputa Eemeli saikin Leevin taas unten maille, ainakin hetkeksi.

Eemeli tunsi itsensä erittäin raivostuneeksi, joten hän päätti kuluttaa pahaa mieltä juoksemalla taloa ympäri. Samalla Eemeli päätti käydä katsomassa kasvimaalla. Pakkanen oli tehnyt tehtävänsä, ja enää eli vain muutama yksilö. Eemeli vilkaisi nopeasti kasvien hyvinvointia, ehkä hän saisikin jonkun sadon pelastettua. Pikaisessa vilkaisussa meni kuitenkin pidempi aika, mitä Eemeli oli suunnitellut, ja pian aurinko nousi taivaalle.

Myös Niilo ja Eetu olivat varhain jalkeilla, ja pojat olivat menneet yhdessä lukemaan kirjoja puutarhan hoidosta. Niilo ei osannut vielä lukea kuin vain muutaman sanan, joten poika katseli innokkaana kirjan kuvia. Poikaa jännitti kuitenkin kamalasti ensimmäinen koulupäivä, minkä vuoksi hän upposi ajatuksiinsa välillä unohtaen täysin kirjan asiat.

Samassa Niilo huomasi isoveljensä kävelevän ohitseen.
-Tule, koulubussi saapuu pian pysäkillemme. Ethän halua myöhästyä? Eetu kysyi hymyillen leveästi.
-En halua! Niilo vastasi nopeammin. Kouluun lähtö tuli Niilolle jotenkin yllätyksenä, hän ei ollut yhtään tajunnut ajankulkua. Onneksi pikkuisesta huolehtisi reipas isoveli, joka estäisi pahimmat sattumukset!

Pojat vaihtoivat nopeasti arkivaatteensa ylleen, ja he lähtivät kulkemaan hymyllä suin pihalle päin.
-Kun pääsemme perille, lupaan esitellä sinut kaikille kavereilleni, Eetu selitti.
-Kivaa, Niilokin vastasi. Onneksi hänellä oli noin reilu isoveli, samassa jännittyneet perhoset mahanpohjassa hälvenivät. Niiloa ei enää pelottanut, kun isoveli auttaisi ja huolehtisi hänestä.

Floran oli tarkoitus vilkuttaa reippaille koululaisille, mutta hänen suunnitelmansa muuttuivat äkillisen ällö-öllö-kohtauksen vuoksi. Flora juoksi vessaan kuin pikajuoksija, mutta silti oksennus tunki ulos suusta ennen kuin nainen ehti suunnata ne vessanpönttöön. Flora kihisi kiukusta joutuessaan siivoamaan aiheuttamansa sotkun, pitikin sen Leevin tartuttaa äidilleen oksennustauti!

Eemeli sen sijaan oli tervehtinyt Peter Pilvilinnaa tämän kävellessä ohitse. Eemeli oli työskennellyt kasvimaan kimpussa koko yön ja väsymys painoi silmissä. Silti mies yritti ryhdistäytyä, ja hän haki varastosta annettavaa Pilvilinnojen iloksi.

Peter otti paketin mielellään vastaan, mutta se osoittautuikin paljon kevyemmäksi, mitä hän oli arvellut.
-Näinkö vähän te palkitsette hallitsijaanne? Ettekö ymmärrä, että minulla ja Jonnalla on viisi lasta ruokittavana, enkä todellakaan halua heidän kärsivän nälästä! Peter karjaisi vihaisena.
-Pahoittelen, mutta talvi on hiukan haitannut kasvien kasvamista, emmekä ole saaneet teiltäkään minkäänlaisia tukia avuksemme... Eemeli selitteli.
-Ja nytkö tämä on minun syytäni? Täytyy kai sitten kävellä vielä pidempi kävelylenkki muiden tavallisten tallaajien kotien ohi, jotta edes jotain ruokaa saisi! Peter kivahti lähtien vihoissaan.

Eemeli asteli maseentunein askelin sisälle taloon harmitellen äskeistä keskustelua Peterin kanssa. Rikkaat sitten osasivatkin ajatella vain omaa hyvinvointiaan, vaikka on muillakin nälkäisiä suita ruokittavana. Kyllähän Eemeli ymmärsi omien huoliensa perusteella, miltä Peteristä saattoi tuntua, mutta arvostetut saivat jo nyt enemmän ruokaa kuin tavikset. Eemelillä oli aikeissa käydä vessassa, mutta putkistoon kasvaneet kasvit hiukan estivät asiaa, putkistossa virtasi nimittäin päivittäin lämpimä vesi, joten kasvit kertyivät niihin mielellään tukkien kaikki vesiputket. Vihoissaan Eemeli koitti niitäkin saada auki.

Flora kuuli miehensä vihaiset puuskahdukset vessasta käydessään syöttämässä Leeviä. Poika oli jälleen alkanut itkemään, eikä Flora uupumukseltaan jaksanut olla enää edes vihainen vauvalle. Hän vei pojan automaattisesti jääkaapille ottaakseen sieltä tuttipullon, jospa vauva sitten rauhoittuisi.
-Kappas, jääkaapista on loppunut ruoka, täytyy käskeä Eemeli täyttämään se, Flora suunnitteli. Eemeli oli viime aikoina pitänyt kirjaa ja tehnyt laskelmia kasvisten suunnitellusta käytöstä, näin pystyttäisiin estämään äkinnäistä ja yllättävää tyhjenemistä.

-Ole hyvä, Flora sanoi ojentaessaan miehelleen valmistamansa kurkkumurokulhon.
-Arvasin, että olisit kovin väsynyt, Flora kertoi hymyillen.
-Kiitos, tätä tarvitsinkin, Eemeli kertoi ahmien kovempaa.
-Se olikin sitten viimeinen annos näillä antimilla. Niin, ruokamme loppui jääkaapista. Voisitko lisätä sitä pian? Flora kysyi.
-Tottakai, vaikka heti ruoan jälkeen, Eemeli lupasi ihmetellen, miten he olivat niin nopeasti syöneet kaapin tyhjäksi.

Eemeli kävi hakemassa säiliöhuoneesta heille hiukan purtavaa. Vaikka ruokaa olikin niukasti, Eemeli toivoi heidän pärjäävän edes viikon. Puskien olisi pystyttävä vähentämään syömäänsä ruokamäärää, jotta arvostetuille perheille saataisiin annettua edes hiukan enemmän kasviksia. Eemeli ei uskaltanut edes ajatella, mihin vihaiset, nälkäiset ja voimakkaat hallitsijat pystyisivätkään.

Flora oli viimein ymmärtänyt, ettei hän mitenkään sasi pelastettua kaikkia kasveja, vaikka sitä kovasti olisi halunnutkin. Niinpä Flora vietti päivänsä mieluummin kirjojen parissa. Nuorempana Flora oli lukenutkin paljon, mutta harrastus oli täysin unohtunut, kun Flora peri äitinsä kasvihaltijan voiman. Nyt oli kuitenkin sopiva hetki istahtaa pehmoiselle penkille kirjan kanssa. Pakko Floran oli myöntää, että se oli paljon mukavampi vaihtoehto kuin kylmällä pihalla kasvien pelastaminen.

Poikien koulupäivä oli pian ohi. Eetu oli tuonut pitkästä aikaa parhaan ystävänsä - sekä tulevan vaimonsa -, Mari Merithaimenen vierailulle. Kuultuaan vanhempien keskustelun poikien hyödyttömyydestä, oli Eetu päättänyt sitten ryhtyä kunnolla hyödyttömäksi ja jättää kasvimaan hoidon kokonaan. Eetua harmitti kyllä välillä laimin lyödä tehtävänsä, mutta tätä vanhemmat olivat kerjänneet. Niilo katseli sivusta veljensä ja tämän ystävän leikkejä yksinäisenä.

Mari kuitenkin huomioi Niilon, ja ehdotti, että kaikki kolme voisivat leikkiä yhdessä. Eetua asia vähän harmitti, hän ei olisi halunnut jakaa kaikkia asioita pikkuveljensä kanssa, mutta ennen kuin hän ehti sanoa mitään, oli Mari jo juttelemassa Niilon kanssa. Juttua syntyikin helposti, molemmat olivat nimittäin vasta aloittaneet koulun, Eetu kun oli jo neljännellä luokalla. Eetu loi vihaisia katseita veljeensä, pitikö tämän nyt varastaa Eetun ystävä?

Viimeinkin Flora oli saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta, ja uskalsi kutsua Jorma Jääpuikon kylään katsomaan, mikä Leeviä vaivaisi. Flora tervehti Jormaa iloisesti toivoen, etteivät Jääpuikot olleet huomanneet kasvispakettien vajautta. Lyhyesti nainen selitti tilanteen, ja Jorma lupasi tutkia Leevin.

Leevi karjui jälleen tapansa mukaan kehdossaan, mutta Jorman tultua kurkkimaan kehdon yläpuolelle, pikkuinen rauhoittui vähän. Hän taisi vierastaa Jormaa, eikä uskaltanut enää riehua, tai sitten miehen kylmät kädet kangistivat Leevin, kun Jorma nosti tämän syliinsä. Jorma tunnusteli vauvan jäseniä ja teki pari koetta, joiden perusteella hän pystyi päättelemään ongelman.

Kun kaikki oli valmista, kutsui Jorma vanhemmat paikalle. Flora oli väsyneenä mennyt jo nukkumaan, joten vain Eemeli saapui kuuntelemaan Jorman tutkimustulokset.
-Leevillä on oikeassa jalassa luu vääntynyt todella pahasti vinoon, ja näyttää siltä, ettei asialle voi tehdä enää mitään, sillä jalka on lähtenyt kasvamaan vinoon. Jatkuva itku johtuu luultavasti siitä, että vino luu osuu pahasti hermoon. Vaikuttaa siltä, ettei poikanne tule milloinkaan kävelemään omin jaloin. Eemeli kuunteli järkyttyneenä Jorman suusta pulppuavaa puhetta. Jorma ei tainnut itse ymmärtää tilanteen vakavuutta leveästä hymystä päätellen.

Jorman lähdettyä Eemeli kaappasi Leevin lujaan halaukseen. Jorma oli antanut nenän kautta hengitettävää kipulääkettä, jolla itku saataisiin loppumaan. Lääke olisi kuitenkin todella kallista, ja Eemeliä huoletti, miten he saisivat hankittua sitä jatkuvasti lisää, jos kerran parannuskeinoa ei ollut.
-Voi isin pientä vaippahousua, sinä oletkin koko ajan ihan syystä itkenyt, ja minä kun luulin sinun tahallaan kiusaavaan meitä ainaisella ininälläsi. Kyllä kaikki vielä jotenkin järjestyy, Eemeli jutteli rauhoittavasti Leeville, joka oli vähän pöyrällä päästään.

Eemeli päätti käydä syöttämässä vielä pikkuisen Leevin, jos vauva sitten suostuisi nukahtamaan sikeämmin masu pullottaen, eipähän poika heräisi ainakaan nälkään. Samalla myös Flora asteli keittiöön.
-Eemeli, olen taas raskaana. Selvisi äsken, Flora selitti jo tottuneeseen tapaan, olihan edessä sentään jo neljäs raskaus.
-Sepä mukava kuulla, kunhan muistat olla tällä kertaa rehkimättä kasvimaalla, Eemeli totesi Floran kurtistellessa kasvojaan.
-Anteeksi mitä? Flora kysyi ymmärtämättä.
-Ai niin, unohdinkin kertoa. Jorma kävi meillä tänään, ja hän sanoi Leevin jalkaluun kasvaneen vinoon, koska olit kyykistellyt kasvimaalla jokaikinen päivä ja yö, Eemeli selitti. Flora ei voinut uskoa korviaan.
-Väitätkö minun olevan syylinen tähän kaikkeen? Siis eihän noin voi käydä! Flora karjaisi.
-Nähtävästi voi. Olisit tosiaan voinut vähän miettiä vauvan hyvinvointia päättäessäsi hoitaa loputtomasti kuolevia kasvejasi. Minäkin sanoin siitä, muttet uskonut, vaikka olin oikeassa, Eemeli kertoi mielipiteensä.
-Jaahas. Ilmeisesti olen sinusta niin paha ja vastuuntunnoton sim, ettet halua minun enää pilaavan lapsemme elämää, vaikka minä vain elätin Puskien suvun perinnettä! Huomaa, etten minä tai kukaan muukaan Puska merkitse sinulle yhtään mitään! Flora kivahti, minkä jälkeen hän juoksi makuuhuoneeseen ovet paukkuen. Eemeli säikähti, ei hän noin ollut asiaa tarkoittanut, hän päätti kuitenkin antaa Floran kiukun hälvetä, aamulla tämä olisi taatusti unohtanut jo koko riidan!

Myös toisetkin pääsivät hiukan karjahtelemaan. Vihainen Paula oli saapunut kummittelemaan lapsenlapselleen, koska Eetu oli vähentänyt kasvimaalla käymistä.
-Tulet vielä katumaan! Eetu oli kuullut Paulan sanoneen.Poika veti syvään henkeä, hän yritti uskotella itselleen, että Paula olisi vain haamu, joka ei paljoon pystyisi. Silti mummin näkeminen vihaisena haamuna oli järkyttänyt pientä.

Eetu istahti maahan, ja hän kaappasi maassa kököttävän nallukan syliinsä. Vaikka Eetu tiesikin, ettei nalle pystyisi turvaamaan hänen selustaansa, oli olo silti äskeistä helpottuneempi.
-Äidillä ja isällä ei ehkä ole aikaa kuunnella minua, mutta onneksi sinä olet olemassa. Puhumalla huolet ja pelot pienenevät, Eetu kuiskasi nallen korvaan. Nalle katsoi poikaa ymmärtäväisesti pienillä nappisilmillään. Eetu hymyili, kerrankin joku kuunteli häntä.

Aamulla Eemeli heräsi jääkaapin oven paiskailuun, ja mies päätti mennä selvittelemään tilannetta, ilmeisesti Flora ei ollut vieläkään leppynyt eilisillan keskustelun jäljiltä. Eemelistä oli kummaa, miten joku saattoi suuttua joistain sanoista, joilla ei ollut mitään merkitystä. Flora taas ei voinut ymmärtää, miten hänen miehensä saattoi sisimmissään ajatella niin pahasti heidän koko suvustaan.
-Et valmistanutkaan aamupalaa, emmekö sopineet, että nuo toimisivat hätävararuokina? Eemeli kysyi lempeästi ja varovasti.Flora ei sanonut sanaakaan, käveli vain pöydälle ja alkoi syödä. Eemeli otti lautasellisen itsekin liittyen vaimonsa seuraan.

-Hyvähän tässä on kokata, kun jääkaapissa ei ole ruokaa! Flora ärähti. Eemelin suu puolestaan aukesi hämmästykseltä äärimmäisen aukinaiseksi.
-Mutta vasta eilenhän minä lisäsin lisää syötävää! Ei se voi olla jo nyt loppu, sen piti riittää viikoiksi! Eemeli huudahti.
-No voivoi, jos et sattumoisin muista, minä olen raskaana, ja minun täytyy syödä paljon, etten vahingossa vahingoita tätä uutta tulokastamme. Lisäksi tässä talossa asuu jääräpäinen mies, ja meillä on yhdessä jo kolme muuta lasta. Tottakai meidän täytyy syödä! Ja ruoka kuluu nopeasti. Mikset samantein tyhjentäisi kaikkia varastojamme jääkaappiimme? Suotta me muille ruokaa annamme, eivät meitä koskaan auta, Flora selitti äänessään vihainen vivahde.

-Et voi olla tosissasi, he suuttuvat meille! Sitten kaikki vasta alamäkeen lähteekin. He tuottavat meille huonoa onnea ja... Eemeli selitti, kunnes Flora jälleen keskeytti hänet:
-Eivätköhän he kuule ole meille vihaisia jo aivan valmiiksikin? Meille ovat varanneet kaikkein huonoimman onnen. Miksi muuten olisimme saaneet vain pelkkiä poikia, ja yhdellä on vielä se jalkavammakin! He eivät selvästi pidä meistä, joten miksi meidänkään tarvitsisi ajatella heitä! Flora huusi.Tavallaan Eemeli ymmärsi Floraa, muttei voinut hyväksyä tämän puheita.
-Minä se täällä olen nainen talossa, ja minulla on päätäntävaltaa. Sinun on turha koittaa ylistää itseäsi, ruoat jääkaappiin! Flora käski jo erittäin vihaisena.
-Hyvä on, hyvä on, laitan ne kasvikset jääkaappiin, Eemeli lupasi, samalla Floran ilmekin muuttui hymyileväksi.

Eemeli haki kaikki kasvikset varastoista ja asetti ne jääkaappiin oikeille paikoilleen. Kerrankin ruokaa oli paljon, ja kaikki näytti valoisammalta. Eemeli huokaisi, ehkä he nyt olisivatkin täyteläisempiä, mutta mitä vaan saattoi tapahtua, jos ylhäiset simit päästi suututtamaan.

Koko päivän Flora kyttäsi talon ohi vievää jalkakäytävää ollakseen heti valmiina ilmoittamassa ylhäiselle väelle, ettei heillä ollutkaan enää mitään annettavaa. Ylväiden ilmeiden tilalle muuttuisi varmasti mielenkiintoisia hämmästyneitä ilmeitä. Viimein Floran sitkeä odotus palkittiin, tontille nimittäin saapui Aamu Sun.
-Olen todella, todella pahoillani, mutta meillä ei ole mitään annettavaa yllättävän talven saavuttua, kaikki kasvit kuolivat lumeen. Nyt kaikki on täysin loppunut, Flora yritti kuulostaa pahoittelevalta, mutta hymy tunki pakostikin esiin, oli tämä huiputtaminen vaan niin hauskaa!

Aamu ei kuitenkaan huomannut Floran hiljaista hihitystä, hän harmistui kuulemastaan kovasti.
-Voi ei, ette voi olla tosissanne! Olen koko päivän kierrellyt eri taloilla hakemassa ruokaa. Talvella on niin köyhää aikaa, mutta silti uskoin teiltä löytyvän edes jotain, onhan teilläTaikapölyn suurin kasvimaa! Äitini on vain todella huonossa kunnossa tämän talven takia, ja hän tarvitsisi nyt mahdollisimman vitaviiminpitoista ravintoa, Aamu kertoi murheissaan.

Floralle tuli kuulemastaan todella iljettävä ja itsekäs olo. Mistä hän olisi voinut tietää Auroran sairaudesta? Tuntui muutenkin väärältä valehdella, oikeastihan heillä oli jääkaappi pullollaan ruokaa. Flora mietti, pitäisikö hänen juosta sisälle hakemaan kasviksia Aamulle ja sanoa: "Oho, löytyihän tuolta vielä vähän annettavaa, muistin väärin!" Jokin Floran sisällä sai hänet kuitenkin pitämään pintansa, nyt olisi ylväiden perheiden vuoro kärsiä ja huomata, ettei kaikki ole niin helppoa.

Flora palasi sisälle hiukan pahalla mielellä, mutta kurjuus unohtui, kun Eetu tuli iloisena halaamaan häntä.
-Hei Eetu, oletpa sinä tänään hali-tuulella! Flora naureskeli.
-Joo, tuli vaan mieleen, ettemme aikoihin ole viettäneet aikaa yhdessä, Eetu kertoi. Poika kaipasi kovasti vanhempiensa seuraa.
-Voi Eetu, meillä on isin kanssa aina niin paljon kiireitä, ettemme ehdi leikkimään sinun ja Niilon kanssa. Älä kuitenkaan huolestu, täällä minun vatsassani kasvaa sinulle leikkiseuraa, Flora kertoi. Eetu hämmentyi, miten leikkiseuraa olisi muka äidin mahassa? Poju kuitenkin tervehti vatsakumpua, mikä sai Floran nauramaan, ja takaisin hyvälle mielelle. Lapset olivat niin ihmeellisiä ilontuojia!

Jälleen kerran oli aika taikapölyn lennellä kasvun ansiosta! Tällä kertaa taikapöly oli todella paakkuista, pakkanen oli jäädyttänyt sen isoiksi klönteiksi.

Siitä huolimatta Leevin kasvu onnistui loistavasti, tässä näette hänet. .-)

Leeviä piti olla jatkuvasti vahtimassa, ettei tämä yrittänyt lähteä kävelemään ilman lupaa mihinkään. Poika voisi teloa itsensä pahemman kerran kaatuessaan vinon jalan vuoksi. Edes konttaamista ei sallittu Leevin liikkumistavaksi, sekin saattaisi aiheuttaa jotakin vahinkoa. Niinpä Leeviä sai jatkuvasti olla nostelemassa eri paikkoihin, mikä tarkoitti sitä, että jonkun olisi jatkuvasti oltava Leevin vierellä katsomassa pojan perään. Eemeli piti tiukasti kiinni Leevistä tämän istuessa potalla, ettei poju vahingossakaan tippuisi siitä.

Floran ja Eemelin työmäärä kasvoi entisestään, kun toisen piti aika olla Leeviä vahtimassa. Muuten Eetu ja Niilo voisivat olla Leevin kanssa, mutta pojat eivät jaksaisi kanniskella Leeviä, joten se ei käynyt. Niinpä vanhemmat pojat saivat viettää yhä enemmän ja enemmän aikaa ilman vanhempiaan. Kyllähän pojat keskenäänkin pärjäsivät, mutta esimerkiksi vaikeiden kotitehtävien tekemine tuotti ongelmia ilman viisaiden vanhempien apua.

Jonain hetkinä Flora ja Eemeli joutuivat työskentelemään molemmat yhtäaikaisesti, eikä heillä riittänyt aikaa leikkiä kävelykyvyttömän Leevin kanssa. Poika joutui vain istumaan syöttötuolissa vankina pitkästyneenä, ja hän katsoi haikeana liikkuvia vanhempiaan, jotka hääräsivät hänen ympärillään kaikenlaista mielenkiintoista. Olihan pojalla tylsää, mutta ei valittamalla asiat miksikään muuttuisi.

Vanhemmat tulivatkin taputtelemaan Leeviä päähän tämän ollessa hiljaa, lisäksi Eemelikin tuli aina antamaan maukasta maitoa. Leevi oppi, että hiljaa olemalla muut tulivat pörröttelemään pinkkiä hiuspehkoa iloisena kehuen vauvan kiltteyttä, mutta huutaessa kaikki tulivat vain ärtyneinä ja vihaisina hänen luokseen valittamaan.

Kun Leevi ei osannut kävellä, hän käytti silmiään tarkkailuun enemmän kuin kukaan muu perheestä. Leevi oppi ihailemaan yksityiskohtia, hän yritti tehdä tylsästä ajastaan edes jollain määrin mielenkiintoisempaa. Vaikka mikään ei voittanutkaan äidin ja isän seuraa, poika viihtyi omalla tavallaan istuskellessa. Ainahan voi haaveilla kaiken muuttuvan, ja toteuttaa siitä sitten omaa iloaan, vaikkeivat haaveet koskaan muuttuisi todeksikaan.

Tänä iltana Flora ilmoitti laittavansa Leevin nukkumaan, mihin Eemeli suostui ilomielin, kerrankin hän saisi kunnolliset yöunet. Leeviä oli nimittäin erittäin vaikea saada nukahtamaan, koska pojalla oli niin paljon käyttämätöntä energiaa, kun ei voinut leikkiä tai kävellä. Flora kuitenkin tiedosti tämän kaiken lupautuessaan hoitamaan Leeviä, tavallaan hän oli pojalle tämän kaiken velkaa.

Flora rutisti poikansa tiukkaan halaukseen silitellen samalla pientä päätä. Leevi otti äidistään mallia, ja kiersi hänkin pienet kätösensä Floran kaulan

ympäri.
-Olen niin pahoillani tästä, jos minä olisin ottanut rauhallisemmin raskauden loppu vaiheessa, olisi sinun jalkasi terve, eikä sinun tarvitsisi elää syöttötuolin vankina. Kumpa olisin ollut järkevä, olen niin huono äiti... Flora itki lapsensa olkapäätä vasten.

Kuten monina muinakin iltoina, ei Leevi suostunut sulkemaan simmujaan, joten pojan täytyi ensin antaa hetken aikaa riuhua, sitten uni tulisi paremmin. Flora laski poitsun lattialle rumpulelun viereen, ja Leevi oli saman tien kapulan kimpussa. Flora kävi hakemassa olohuoneesta tuolin, jolla hän voisi sitten istua ja seurata poikansa leikkejä. Tänään Leevi oli erittäin pirteällä tuulella, ja Floran silmät eivät millään tahtoneet pysyä auki, raskaus uuvutti. Nyt Flora ei pystynyt edes ymmärtämään, miten oli Leeviä odottaessaan jaksanut rehkiä kaikki päivät kasvimaalla.

Kun kello meni reilusti yli puolen yön, oli Eemelin pakko tulla katsomaan, mikä Floralla kesti. Saavuttuaan lastenhuoneeseen Eemeli näki Floran torkkuvan tuolilla, ja Leevin soittavan rumpuja kuin viimeistä päivää. Eemeli kummasteli, miten Flora pystyi nukkumaan sellaisessa mölyssä. Flora oli mielissään, kun Eemeli lupasi hoitaa Leevin nukutuksen loppuun. Mies kävi kirjahyllyn luona, ja palasi hauskan satukirjan kanssa. Leevi tykkäsi kuunnella satuja, pojun suosikki oli "Jaakko ja pavunvarsi".

Flora hoiperteli puoli nukuksissa makuuhuoneeseen ja vaihtoi pyjaman ylleen. Ennen peiton alle kömpimistä Flora jäi silittelemään masuaan, ja toivotti sen asukille hyvää yötä. Flora oli päättänyt, että tämän lapsen hän synnyttäisi terveenä. Hän toivoi myös kovasti tytön viimein syntyvän, sitten elämä kävisi helpommaksi. Lopulta nainen sammutti valon ja kävi pitkäkseen pehmoiselle patjalle nukahtaen heti.

Sainpas osan valmiiksi! En kyllä ehdi ilmoittaa tästä nyt mihinkään, mutta teen sen sitten huomenna, jos on tarvis. .-> Sekoitan koko ajan Eetun ja Niilon, toivottavasti ei tullut paljon virheitä osaan. .---D Koko kuvatekstien liittämisen ajan tossa näytöllä on istunut kärpänen. .-D Joo, kommailkaa. .->>>>