VASTAUKSET VIIME OSAN KOMMENTTEIHIN:

vupii kirjoitti:
Heissan :) En tiennyt minne ilmoittaisin, mutta Mansuilla on ilmoitusasiaa ja toistaiseksi ilmoittelen kaikista tarinoistani/päivityksistä tämän uuden blogin kautta :) palailen lukaisemaan osasi illalla, luin aiemmatkin, en vain ole jaksanut kommentoida :(

Vastaus: Juu, taisin aikoinaan noita ilmoituksia katsella. .-) Aina ei tarvitse kommentoida, jos ei ehdi tai jaksa. Hauskaa kuitenkin, että ilmoitit olemassaolostasi. .-)



Jade Essence kirjoitti:
Hienoa että Kummaloillakin alkaa nähtävästi mennä paremmin :) Veljekset saivat hienosti sovittua koulunkäyntijärjestelyistään ja Elinan kasvamisen jälkeen huolehtimista on aavistus vähemmän :) Teini-ikäisellä Uhlolla on oikeastaan varsin somat piirteet, jotenkin sopusuhtaiset. Ja hienoa että Olhi ja Päivi saivat Eskon aiheuttaman väärinkäsityksen selvitettyä. Rahavaikeudetkin vaikuttivat ainakin vähenevän, jos eivät aivan täysin ratkeavan.
Lapsi-ikäinen Elinakin on jotenkin suloinen :D Varos vain, mitä toivot, Floora - Leevistä ja Elinasta tulee vielä Taikapölyn onnellisin pari jos tuo suunnitelma onnistuu! Mitäs ajattelet omaa poikaasi rasitteena, hmph.
Sisaruksilla on onneksi selvästi toisensa tukenaan ja vähän muidenkin apua. Tuo viimeinen kohtaus kasvimaalla oli jotenkin sydäntälämmittävä ♥
Hienosti rakennettu osa, tuo otsikon sanaleikki toi hymyn huulille ja tätä oli mukava lukea ;D Jatkoa odottaen!

Vastaus: Jep, onneksi Kummaloillekin tapahtui jälleen kivoja asioita. .-) On tosiaan hyvä vuorotella kouluvuoroista ja lastenhoidosta. .-) Sinulla on aina mahtava tulkinta kasvaneiden simien ulkonäöstä! <3 Jep, hieno juttu, että Olhi ja Päivi sopivat väärinkäsitykset! Jep, Leevi ja Elina tosiaan saattaisivat ymmärtää toisiaan. .-) Jep, kun huoltaja puuttuu, perheen lapset ovat hankkineet toisistaan tukiverkoston. .-) Iloista, että viimeinen kasvimaakohtaus miellytti. .-> Kivaa, että pidit myös otsikosta. .-) Kiitos kommentistasi!



En kerro nimeäni kirjoitti:
Ihana osa taas kerran, olet loistava tekemään simsjuttuja, ja avullasi saan peli-innonkin kasvamaan, niin jaksan taas harjoitella, jos joskus vaikka aloittaisin oman tarinan.
Hienoa, että Olhin ja Päivin suhteet parantuivat, ja talokin saatiin siivottua =D Jospa Uhlo ja Elinakin saisivat ystäviä, niin olisi tosi kivaa. Elinastakin tuli todella kaunis tyttö!
Välillä en edes huomaa Uhlon kummallista puhetyyliä tai Kummaloiden hassua ihoa. Eräässä kuvassa kummastelin kauan Päivin ihoa, kunnes tajusin sen olevan normaali.
En taaskaan meinaa keksiä mitään kommenttiin, kun en osaa vieläkään ilmaista sun kirjoitustyylin ja tarinankerronnan hienoutta.
Ja juoni on taas ihana, innolla jään odottamaan seuraavaa osaa. Paitsi jos se ilmestyikin jo enkä vain huomannut?
Ja vielä, että kunpa Kummalat saisivat koiranpentuja vanhempien yksilöiden kavereiksi =)

Vastaus: Hauskaa, että pidät tarinoistani. .-> Ihan mahtavaa, että saat tarinoitani lukemalla peli-intoa! .--D Olisi hauskaa, jos joskus saisit oman tarinan aloitetuksi. .-) Jep, hyvä, että Olhi ja Päivi saivat sovittua, ja puthaassa talossa on aina mukavampi elää kuin sotkuisessa. Hyvä, että pidät Elinan ulkonäöstä. .-) Mahtavaa, että olet sisäistänyt Kummaloiden erilaisuuden niin ytimeen, ettet lopulta huomaa enää heissä mitään kummallista! <3 Hyvin olet keksinyt kommentoimista. .-) Ihanaa, että pidät kirjoitustyylistäni ja tarinankerronnastani! Oi, koiranpennut takuulla piristäisivät Kummalien arkea! Kiitos kommentistasi!



Arya kirjoitti:
En vaan tiedä miksi nuo kummalat ovat jotenkin niin ihanan persoonallista väkeä! ♥ Elina on kyllä söpö! Ulho ja Olhi, en vaan ikinä muista kumpi oli kumpi. Vaikka olenkin tätä kauan jo lukenut, ei voi nyt mitään. Puutarhan hoito on niin jännittävää, että koneeni päätti jäädä sitten jumittamaan kuvaan missä Olhi ja Ulho olivat kasvimaalla.... Juoni oli kiva, jään odottamaan seuraavaa osaa.
PS. Fazereilla 11. osa. :)

Vastaus: Kummalilla on tosiaan täysin ainutlaatuisia piirteitä. .-) Uhlo ja Olhi ovat tosiaan liian samankaltaisia nimiä, ja he näyttävät niin samanlaisilta, ettei ihmekään, että toisinaan menee sekaisin nimet. Oho, koneellasi oli paljon ihmeteltävää kasvimaakohdissa! Hyvä kuitenkin, että pääsit kommentoimaan. .-) Kiitos kommentistasi!



Yavanna kirjoitti:
No niin, nyt sain kaikki luettua. Pahoittelut, etten oo saanu aikaiseksi lukea ja kommentoida sulle tänne. Mulla on ollu tässä vähän kaikenlaista ja tässä välissähän tuo vuodatuskin uusiutui, mutta myönnän, on ollu vähän laiskuuttakin.
Kone toimii toistaiseksi mitenkuten ja olen myös pelaillut.
Mutta voi voi mitä kaikkea sinun naapurustossasi onkaan tapahtunut. Ihan pitää edellistä osaakin ensin kommentoida, että toivon, että tuon Esko-lurjuksen kaksinaamaisuus paljastuisi talon rouvalle, joka tajuaisi potkia kyseisen saastakasan ulos talosta. Se mies ei ansaitse mitään. Ensin jättää lapsensa heitteille ja sitten vokottelee parhaan ystävänsä vaimoa ja kidnappaa parhaan ystävänsä ja pitää vankina ja sepittää vielä valheita niin tästä kuin omista lapsistaan.
Itseasiassa kidnappauksesta pitäisi miehelle tulla rangaistukset, mikäli sinun naapurustossasi pätee jonkinlainen laki ja järjestys.
Mutta ihana, että Päivillekin selvisi totuus Ulhosta, joskaan hänkään ei taida vielä tietää, missä Sami on ja kuinka alhainen olio Esko oikein on. Ihana, kun hän nyt auttaa noin kovasti Ulhoa ja tämän perhettä. Tuli niin surku heitä aiemmin, kun joutuivat pärjäämään keskenään ja kaikki käänsivät selkänsä hänelle.
Mutta kertakaikkisen ihana jakso, vaikka edellinen pistikin vähän suututtamaan ja toivomaan, että joku sotkis Eskon kaulaansa myöten suohon miettimään pahoja tekojaan. Mokoma häntäheikki.
Mutta edelleen olen iloinen, että Kummaloidenkin perheelle paistaa vaihteeksi aurinko. :)
Ai joo ja se mikä on välillä vähän vienyt mun aikaa, laiskuuden ohella (olen tosi pahoillani siitä ja yritän parantaa tapani) olen väkerrellyt MacBeareja englanniksi. Niin ja hihhuloinut Tumblirissa.
http://yavannah.tumblr.com/
http://gfomacbear.vuodatus.net
Olet tervetullut lukemaan näitä, jos haluat.
Niin ja vielä kerran pahoittelut pitkästä hiljaisuudestani. Ei ollu tarkotus, mut jotenkin noi vaan pääs kasaantumaan taas.
Jään mielenkiinnolla odottamaan, että mitenkä sulla asiat Taikapölyn valtakunnassa etenevät ja joko kohta paha Madame saataisiin potkittua pois vallasta.
Ai joo ja joko oot saanu niitä meitin ukkeleita ängettyä mukaan stooriisi vai onko niiden tonttien kanssa yhä jotain ongelmia?
Ne on yhä mulla tallessa, jos uudestaan pitää pistää linkki tulemaan. :)
No niin ja nyt mä satuilin ihan kamalan pitkän jutun.... sori...

Yavanna kirjoitti
Ai joo, nyt luin vielä uudemman kerran tuon edellisen osan ja ihan lopussa tuli melkein tippa linssiin. Miten Esko saattaakin olla noin julma ystävälleen.
Saisi mokoma itse olla ensin jalkapallona, mieluiten potkuja raudoitetuilla, piikkisillä kengillä ja sen jälkeen muutama viikko vedellä ja kuivalla leivänkannikalla, niin oppii olemaan. Murh.
Älä älä vaan tapata Samia ja vaan anna mieluummin Eskolle tuntuva rangaistus, mieluiten niin, että kaikki toki saavat nähdä ensin kuinka kiero ja sydämetön lurjus se oikein on.
Mutta juu olen onnellinen kuitenkin Kummalan perheen puolesta ja Ulhon(vai mikäs sen nimi nyt olikaan), kun Päivi nyt on huomannut, että asiat eivät olleetkaan niin kuin Eskopaska (anteeksi kielenkäyttöni) esitti. Voisi olla että Jessicallakin putoaisi suomukset silmitä, kun näkisi mitä tämä niin sanottu rakastaja on Samille tehnyt.
Häntäheikki sanon minä, itsekeskeinen, omaa napaansa rakastava raivostuttava lurjus jolla on pää takalistossaan. Anteeksi, mutta olet onnistunut luomaan todella raivostuttavan hahmon, joka vetää vertoja jopa Madame Pahallekin. :D

Vastaus: Eipä mitään, tietenkin saa olla omaa elämää eikä aina tarvitsekaan jaksaa työstää joka projektia. .-) Hienoa, että olet saanut konetta toimimaan! Itselläkin menee nyt paremmin, kun sain uuden koneen, eikä tämä pimahtele tai jumita (vielä). .-) Olisi tosiaan hyvä, jos Eskon salaiset puuhat paljastuisivat Jessicallekin, jolloin hän miehen häätö talosta saattaakin olla odotettavissa. Eskon puuhat eivät kyllä ole olleet hyviä. .-/ Pahoin pelkään, ettei ainakaan Camilla ole mikään suurin lakia noudattava hallitsija. .-P Päivi sentään lakkasi uskomasta Eskon valheita ja tuli Kummalien avuksi. .-) Ei ole helppoa olla naapuruston alimman luokan edustaja, mutta nyt tilanne näyttää jo paremmalta. .-) Jonkinlainen rangaistus olisi kyllä ihan oikein Eskolle! Minulta ei oikein tuon englannin ymmärtäminen suju, joten taidan jättää nuo enkunnuksesi lukematta. .-( Camillan hallintakauden pituudesta ei tosiaan voi tietää, kun kansan suhtautuminen hallitsijaan on vähän alkanut muuttua Pilvilinnojen sisaruksien saavuttua Aamun mukana Suneille.. Sain ne simisi kyllä, ja pelailinkin heillä jonkin verran sillä vanhalla koneella, mutta muistaakseni en ole luvannut ottavani heitä tarinaan mukaan. Taikapölyssä on perheitä paljon jo muutenkin, eikä minulla oikein ole tilaa uusille tulokkaille, valitan. .-/ Oo, sinäpä ahkerasti olet lukenut, kun uudelleen vielä vanhaan osaan palasit! Esko oli todella itsekäs ja julma ystäväänsä kohtaan, ettei mikään ihme, että miehen käytös vihattaa. .-( Haha, otan kohteliaisuutena tuon, että olen saanut luotua raivostuttavan hahmon. .-D Suuret kiitokset kommenteistasi!



Mesinen kirjoitti:
Mä niin pidän Kummaloista!
Aina sitä tulee hoettua, mutta ne on ehdottomasti mun lempiperhe Taikapölyssä! Sitä paitsi perhe tuntui paranevan entisestään, kun Eskon mokoma häipyi muille maille ;) !
Sääliksi kävi Olhia aluksi, kun poika oli niin väsynyt pikku sisarten hoitamiseen. Elinakaan ei tuntunut olevan kovin helppo lapsia ja taisi tyttöön vähän tarttua Olhin pahaakin oloa. Onneksi Ulho kasvoi kuitenkin noinkin nopeasti teiniksi ja huomasi Olhin ahdingon. Pääsivät molemmat kouluunkin! Hyvä! Eipä tuo lisä oppi pahaa tee yhtään!
Mukava, että Päivi ja Olhi saivat asiansa sovittua. Ei tyttö meinannut ensin päästää irti käsityksestään, että Olhi oli tämän hylännyt, mutta onneksi käsitys Eskosta pahansuopana kieroilijana oli vahvempi. Ajatella, jos päivi olisi luottanut Eskoon!
Vaikka Flora tarkoitti pahaa ajatellessaan Leevin naittamista Elinalle, niin minäpä innostuin ideasta suuresti! Leevi on kuintekin niin suloinen ja hyvä persoonaa! Eikös poika harmitellutkin yksinäistä kohtaloaan jossain osassa? Elina saisi tästä varmasti todella hyvän miehen itselleen. Mitäs siitä, jos poika ei pääsisi liikkumaan, onhan tällä apuvälineet :) !
Jatkoa innolla odotellen!

Vastaus: Mukavaa, saahan niitä suosikkeja ihkuttaa! ,-D Hehe, onhan tuokin näkökulma, että perhe paranee Eskon lähdön jälkeen. .-D Olhilla oli tosiaan rankkaa yksin hoitaa taloa ja nuorempia sisaruksia, mutta Uhlosta tuli hyvä apuri kasvunsa jälkeen. .-) Koulutus on tosiaan tärkeää, ja Olhikin arvostaa sitä. .-) Onneksi Päivi tosiaan muutti käsitystään pojasta, ja teinit saivat sovittua. .-) Sinä sitten tunnut kääntävät kaikki kieroilut jollakin tapaa hyväksi. .-D Ei pyörätuolin pitäisi tosiaankaan simin persoonaa pilata tai tehdä tästä muutenkaan huonompaa. .-) Apuvälineistä on tosiaan hyötyä liikuntarajoitteisille. .-) Kiitos paljon kommentoimisesta!


17

Pilvilinnojen perhe oli syrjäytynyt muiden taikapölyläisten elämästä. He olivat paenneet metsään Taikapölyn rajalle, ja lopulta oli löytynyt sopiva paikka pienelle majalle. Peter ja Jonna olivat rakentaneet puista ja muista luonnon antimista pienen "huoneen", josta he hakivat suojaa öisin ja kylminä päivinä. Rakennettua puista petiä oli hiukan koitettu tehdä viihtyisämmäksi vanhasta talosta tuoduilla tyynyillä. Muutto keskelle tyhjyyttä oli ollut aikoinaan kova pala Hannekselle, joka oli tottunut linnan mukavuuksiin, eikä hän olisi voinut uskoa, että elämä voi muuttua yhtäkkiä aivan päälaelleen.

Jonnalla ja Peterillä oli alksi ollut suuria hankaluuksia ruoan hankkimisessa, sillä he olivat koko elämänsä tottuneet odottamaan, että kansa antaa heille raaka-aineita ja palvelija keittää ruoan. Lopulta he olivat kuitenkin onnistuneet etsimään metsiköstä siemeniä, jotka maahan istutettuina saivat aikaan satoa ja ruokaa. Lisäksi lähistöllä eli villiomenapuita, joista näin syksyisin sai jokusen happamalta maistuvan hedelmän. Vuosien saatossa Pilvilinnat olivat tottuneet vähään, ja heistä ylipäätänsä oli hienoa, kun oli jotain suuhun pantavaa.

Toinen ruoanlähde tuli kalastaen. Peter oli onnistunut rakentamaan onkivapoja, joilla hän ja tytöt yrittivät saada muutaman pienen sintin syötäväksi. Hanna ja Anna olivat kasvaneet lapsiksi, mikä toisaalta helpotti mutta myös vaikeutti elämää. Heitä ei tarvinnut enää hoitaa ja vahtia koko ajan, mutta toisaalta myös tarvittava ruoka heidän osaltaan lisääntyi jatkuvasti. Tytöt kuitenkin yrittivät auttaa vanhempiaan ruoan hankinnassa.

Hannan ja Annan elämä oli rentoa. Heistä oli hauskaa temmeltää metsissä ja leikkiä kaikenlaisia leikkejä. Pilvilinnat olivat saaneet häädön tyttöjen varhaislapsuudessa, minkä vuoksi heillä oli vain pieniä muistikuvia linnansa ylellisyyksistä. Lapset olivat kuitenkin tottuneet elämään metsässä, eivätkä he kaivanneet ollenkaan kaupunkiin. Eiväthän he edes tienneet, millaista kaupunkielämä olisi!

Vanhemmilla oli kuitenkin olemassa jo toinen suunnitelma tyttärilleen. Peter ja Jonna uskoivat pystyvänsä soluttamaan tytöt vielä Taikapölyyn. He olivat häätöaikana niin nuoria, ettei kukaan välttämättä tunnistaisi heitä Pilvilinnojen sukulasiksi. Suunnitelman vuoksi Pilvilinnat alun perin sijoittuivatkin aivan Taikapölyn rajalle. Anna ja Hanna eivät kuitenkaan tienneet vielä vanhempiensa ajatuksista mitään. Ajan kanssa heille kerrottaisiin. Karkotuksen yhteydessä linnasta oli otettu muutamia kirjoja mukaan, joiden avulla tytöt olivat oppineet lukemisen ja kirjoittamisen taidon ilman kouluakin.

Myös lila Lilli-kissa ja alun perin Johannan omistama Hely-koira pääsivät perheen mukaan. Eläimet alkoivat olla jo vanhoja ja väsyneitä, mutta silti näistä oli suurta iloa perheelle. Hely asettui mielellään nukkumaan pehmeisiin lehtikasoihin, ja Lilli oli aikojen kuluessa löytänyt itsestään melkoisen metsästäjäkissan, kun ympäristö häneltä sellaista vaati. Ensisijaisesti ruoat jaettiin nimittäin simeille, ja eläimille jäi kaikki pahimmat jätteet. Lilli oli oivaltanut, että parempaa ruokaa löytyy metsästäkin.

Illan hämärtyessä koko perhe kerääntyi nuotion ääreen ruokailemaan ja muuten vain lämmittelemään. Lähdön yhteydessä mukaan oli pakattu muutama vaatekerta mukaan, mutta lapset kasvoivat ja muutenkin vaatteet kuluivat käytössä, joten pian tilanne oli se, että kaikkien piti liikuskella alusvaatteisillaan. Camillan pysäytettyä Jasminan jäädytysoperaation, olivat Pilvilinnat saaneet nauttia lämpimistä vuodenajoista, mutta lehtien kellastuessa ja putoillessa puista, ja iltojen nopeampi pimentyminen kertoi siitä, ettei talvi ollut enää kaukana. Jonna ja Peter olivat huolissaan siitä, miten he tulisivat selviämään talven kylmyydestä hengissä.

Iltanuotion jälkeen perhe kömpi yhdessä kyhäämälleen puiselle pedille. Ahdastahan nukkuminen niin tiiviissä pienessä nurkassa oli, ja välillä sai jatkuvasti herätä toisten potkuihin tai asennon vaihtamiseen. Aluksi kovalla alustalla nukkuminen oli vanhoihin hienostosänkyihin verrattuna ollut todella tuskallista ja epämukavaa, mutta vähitellen siihenkin oli tottunut.

Lilli-kissa oli edelleen tärkeä tukihenkilö Jonnalle vaikeina hetkinä. Nainen ei voinut olla miettimättä, miten hyvin asiat olisivat hänen läheisillään, jos hän olisi ollut parempi hallitsija ja huomannut kansan tyytymättömyyden aiemmin, jolloin tilanteen olisi vielä voinut korjata. Lisäksi Jonnaa vaivasi huoli Johannasta ja Johanneksesta, jotka olivat karkoitushetkellä olleet yliopistossa opiskelemassa, eikä heille saatu lähdön hetkellä mitenkään ilmoitettua perheen tilannetta. Jonna toivoi kovasti, että Johanna ja Johannes olivat turvassa ja kunnossa, missä he sitten tällä hetkellä olisivatkaan.

Eräänä aivan tavallisena päivänä Pilvilinnat söivät tapansa mukaan kalakeittoa ruuaksi. Lisukkeksi keittoon oli lisätty erilaisia kasviksia. Lautaset ja kattilat kestivät päivittäisitä käyttöä ja pesua paremmin kuin vaatteet, joten ruokailu saatiin hoidettua edes jollakin tavalla sivistyneesti. Kesken kaiken ruokailuäänten lisäksi lähistöltä alkoi kuulua epäilyttäviä ääniä.
-Peter, aivan kuin jokin liikkuisi tässä lähellä, Jonna kuiskasi vieressään seisovalle miehelleen.
-Minäkin kuulen jotain. Lapset, menkää majaan, tästä voi tulla vaarallista, Peter komensi ja riensi hakemaan majan seinustalta puusta veistämäänsä asetta. Hän toivoi tulijan olevan jokin eläin, mutta pahimmassa tapauksessa Camilla olisi havainnut heidän majailevan yhä Taikapölyn alueella ja nyt Camillan kätyrit tulisivat tuhoamaan heidät.

Äänten aiheuttajat olivat kuitenkin paljon mieluisammat, mitä kukaan oli uskaltanut edes kaukaisimmissaan toiveissaan uskoa tapahtuvaksi. Puiden välitse poikkelehtivat Pilvilinnojen vanhimmat kaksoset Johanna ja Johannes tukijoukkoineen. Aamun taikoma etsintävehje oli parin viikon etsimisen jälkeen tuottanut tulosta, ja vihdoin joukko oli saapunut määränpäähänsä. Sattumalta nelikko oli törmännyt myös Haukeen ja tämän ystävään Pirkkoon, jotka olivat liittyneet etsintäpartioon.
-Äiti, isä. Oletteko todellakin siellä? Johanna kysyi hiljaa. Silmät kostuivat ja suupielille nousi iloinen hymy. Johanna oli alusta alkaen tiennyt löytävänsä vielä vanhempansa, mutta toivo oli ehtinyt valahtaa pariin kertaan retkikunnan eksymisten vuoksi. Johannes ei sen sijaan saanut sanotuksi mitään. Hänestä oli vain ihanaa, että vanhemmat todella elivät ja olivat kunnossa.

Jonna ja Peter juoksivat halaamaan lapsiaan.
-Ette tiedä, missä pelossa olemme eläneet! Emme ollenkaan tienneet, miten teidän on käynyt Camillan vallan alaisuudessa! Meidän piti tulla hakemaan teidät yliopistolta, mutta emme vain saaneet asioita järjestettyä niin, Jonna kertoi halaten tytärtään.
-Mekin olimme niin huolissamme teistä, Johanna kertoi takertuen tiukemmin kiinni äitiinsä.
-Hienoa, että olette osanneet pitää itsestänne huolta. Emme olekaan tulleet ajatelleeksi, kuinka isoja ja vastuuntuntoisia tekin jo olette, Peter naureskeli. Pirkko, Hauki, Aamu ja Kuha tunsivat itsensä hiukan ulkopuolisiksi riemukkaassa jälleennäkemisessä. Sillä ei kuitenkaan ollut väliä. Tärkeämpää oli, että Pilvilinnojen perhe oli jälleen saatettu yhteen.

-Kuinka te löysitte tänne? Jonna sai lopultakin kysytyksi halausotteiden erkaannuttua.
-Usko pois, se ei ollut helppoa! Aamu valmisti taioillaan eräänlaisen etsintälaitteen, joka auttoi paikantamaan teidät. Lisäksi Aamu majoitti meidät Sunien taloon piiloon Camillalta. Tämä kaikki on hänen ansiotaan, Johannes ylisti Aamun hymyillessä vieressä.
-Kiitos Aamu. Annoit meille mahdollisuuden nähdä lapsemme, Jonna sanoi kiitollisena.
-Mitäpä tuosta, Aamu sopersi vaatimattomana.
-Kai kuitenkin ymmärrätte, että vaarannatte oman henkenne tulemalla luoksemme. Teidän olisi viisasta palata äkkiä sinne, mistä tulittekin, Peter huomautti.
-Tiedämme toki vaaratekijät, mutta olemme valmiita taistelemaan puolestanne. Meidän on ehdottomasti keskusteltava jatkosta, Johannes totesi.

Samassa simit muistivat kiinnittää taas huomiotaan majassa oleviin lapsiin ja Hannekseen, jotka olivat pikkuhiljaa tulleet yösijan ulkopuolelle. He tarkkailivat tilannetta kauempaa, sillä suurimmilta osin simit näyttivät vierailta. Tytöt olivat eläneet lähes koko elämänsä luonnon keskellä, eikä heidän luonaan ollut käynyt koskaan vieraita, minkä vuoksi he reagoivat tilanteeseen hiukan pelästyneesti. Lisäksi vanhemmat olivat aina opettaneet, ettei tuntemattomille simeille sopinut mennä juttelemaan.
-Vaara ohi, nämä simit ovat ystäviämme, Peter ilmoitti.

Hetken päästä koko lössi asettautui istumaan jonkinlaiseen ympyrän muotoiseen järjestelmään aikeenaan keskustella tulevasta. Hanna ja Anna tuijottivat edelleen hiukan epäilevästi kummasti pukeutuneita simejä, ja lapset asettautuivatkin vanhempiensa lähettyville turvaa hakien. Johannes puolestaan yritti varoa likaamasta vaaleita housujaan maahan istuessaan. Kalaveljekset Kuha ja Hauki katsoivat toisen toimintaa silmiään pyöritellen. Pitikö toisen ylipäätään lähteä niin epäkäytännöllisissä vaatteissa matkaan? Jopa Hely-koira asettui muiden toiminnasta mallia ottaen istumaan ja tarkkailemaan tilannetta. Hetken aikaa kaikki vain istuivat vaiti ja tähyilivät muita ringissä olijoita odottaen, että joku aloittaisi keskustelun. Vaikka äskeisen jälleennäkemisen riemun yhteydessä oli puhetta syntynyt aivan luonnostaan, oli seuraavaan aiheeseen siirtyminen vaikeampaa sen arkaluontoisuuden vuoksi.

Lopulta Aamu rykäisi kuuluvasti, jolloin muiden katseet kääntyivät naiseen päin. Aamu koki porukan ainoana taikavoimat omaavana siminä olevansa ylemmässä asemassa, ja että häneltä odotettiin sen vuoksi aloitetta ja ideoita.
-Hallitsijan vaihtumisen jälkeen asiat Taikapölyssä ovat menneet vain huonompaan suuntaan. Camillan lupaama talven loppuminen tapahtui kyllä, mutta myöhemmin selvisi, että hän oli itse ollut mukana ikitalvea luomassa ja saattanut siis Taikapölyn aivan itse huonoon jamaan. Olemme jututtaneet muitakin taikapölyläisiä, ja eräs Aimée kertoi havainneensa Camillan luona vieraillessaan paljon negatiivista energiaa ympärillään*. Epäilemme vahvasti, ettei Camilla ole niin vilpitön kuin haluaa kansalle uskotella, vaan hänellä julmat suunnitelmat, Aamu selosti.
*Katso osa 52

-Aivan kamalaa, miten Camilla onnistuikin kieroilemaan kaikki puolelleen pelkkien valheiden avulla... Mutta mitä me voimme tehdä? Hallitsijavoimat ovat paljon vahvemmat kuin muiden taikaolentojen, ja minä menetin kaikki voimani Camillan anastaessa kruunun minulta. Nyt hänellä on sekä hallitsijavoimat ja Pahuudenvoima, Jonna puheli huolestuneena.
-Tiedostan kyllä riskit, mutta minusta meidän on toimittava, ennen kuin Camilla aiheuttaa lisää ikävyyksiä. Jos kerromme koko kansalle Camillan kieroilusta, olen melko varma, että saamme väkeä puolellemme ja voimme käydä hallitsijaa vastaan yhteisvoimin, Aamu ehdotti.
-Toivotaan, että suunnitelmasi toimii ja ettei kukaan lavertele tietoja Camillalle etukäteen. Yllätyshyökkäys voisi olla toimiva, mutta sen suunnittelussa on edettävä rauhallisesti, Jonna pohdiskeli.